PÄÄSTÖT PUTOAVAT NYT

Päästöt putoavat nytryminällä – miten käy ilmaston?

KORONAVIRUKSEN LEVIÄMINEN

sai ihmiset vähentämään kulutustaan ja liikkumistaan jo ennen maaliskuun puolessavälissä säädettyjä rajoitustoimenpiteitä. Ei tarvinnut kauaa odotella ennen kuin ensimmäinen Facebook-kaverini ehti iloita ilmaston ”pelastumisesta”, kun tiedot lentojen ja matkojen peruuntumisista saapuivat ihmisten tietoisuuteen. Suurin osa ihmisistä elää elämäänsä eristyksissä oman kotinsa seinien sisällä – elämää, johon eivät sisälly huoleton kuluttaminen ja lentomatkailu. Tätä jatkui verrattain lyhyen aikaa, kunnes saimme lukea tutkimustuloksia parantuneesta ilmanlaadusta ja merkittävästi laskeneista päästöistä. Mutta pelastuuko ilmasto sittenkään?

Viruksen leviämisen ja talouden pyörien pysähtymisen ansiosta on saatu todisteita siitä, että maailman typpioksidi- ja hiilidioksidipäästöt ovat kääntyneet laskuun. Siihen on vaikuttanut erityisesti lentoliikenteen ja autoliikenteen huomattava vähentyminen. Lentomatkailua pidetään yleisesti eniten saastuttavana liikenteen muotona, ja sen osuus globaaleista päästöistä onkin noin neljä prosenttia. Sitra on arvioinut globaalin lentoliikenteen kaksinkertaistuvan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Lentomatkustuksesta on tullut länsimaissa arkipäivää halpuutensa vuoksi, ja hintoja on tietoisesti kyetty painamaan alas verotuskäytäntöjen ja tukien avulla. Kaikenlainen liikkuminen, myös autoilu, on vähentynyt. Se näkyy erityisesti ilmanlaadussa, joka on tutkijoiden mukaan parantunut juuri siellä, missä rajoitustoimia on tehty. Stanfordin yliopiston mukaan ilmanlaadun parantuminen on mahdollisesti merkinnyt Kiinassa jo nyt tuhansien ihmisten hengen pelastumista. On kuitenkin melko epätodennäköistä, että lentomatkailu pitkällä tähtäimellä vähenisi kriisin seurauksena. Vapaa-ajan lentojen määrä on nimittäin tuplaantunut 15 vuoden välein kaikista shokeista, kuten öljykriisistä, influenssaviruksista ja finanssikriisistä, huolimatta.

Ilmastonmuutosta hillitsevistä toimista oleellisin on ylivoimaisesti hiilivoimasta luopuminen. Kiina on maailman

suurin saastuttaja, kuluttaja sekä hiilen käyttäjä, sillä se valmistaa suuren osan länsimaalaisten kulutusjuhlien antimista. Hiilipäästöt laskivat Kiinassa pelkästään maaliskuun aikana 37 prosenttia. Kokonaiset 37 prosenttia yhdessä kuukaudessa! Pudotus johtuu ennen kaikkea vähentyneestä teollisuustuotannosta ja fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön kulutuksen laskusta.

Hämmentävää on ennen kaikkea se, miten vaikeaa etenkin hiilen käytöstä johtuvien päästöjen leikkaaminen on vaikuttanut olevan tavallisen maailmanjärjestyksen aikaan. On esitetty hiiliveroa, päästökauppaa, investointiohjelmia, yritystukia ja lukuisia muita kapitalismin lähtökohdista vaikuttavia toimia samalla, kun päästöt ovat jatkaneet kasvuaan maastopalojen ja nälänhätien lisääntyessä. Sitten tulee yksi virus, joka saa tämän aikaan kuukaudessa. Tietenkään emme kukaan toivo pandemiaa, mutta se kertoo, miten lyhyen aikavälin toimilla on hyvin nopeat vaikutukset ilmastoon. Ihminen kykenee siis säätelemään päästöjä ja ilmanlaatua erittäin nopeilla toimilla, joiden vaikutukset ovat miltei välittömät. Se jos mikä luo toivoa.

Onko kuitenkaan mitään järkeä rummuttaa ilmaston pelastuvan, vaikka päästöt laskevat? Ei varsinaisesti, mikäli toistamme samat toimet kuin finanssikriisin aikaan. Ilmastonmuutoksen professori Corinne Le Quéré brittiläisestä ItäAnglian yliopistosta totesi The Guardian -lehdelle, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa, koronavirus todennäköisesti vähentää päästöjä hetkellisesti, mutta pandemian laannuttua ne palaavat kriisiä edeltäneelle tasolle, kun teollisuustuotanto ja kuluttaminen palaavat entiselleen.

Kapitalismin todellisuudessa talouskasvun taantuminen on kauhuskenaario kansainväliselle yhteisölle, joten talouskasvuun tähtäävät toimet jyräävät alleen kaiken muun. Finanssikriisin jälkeinen taloudellisen toiminnan kasvu lisäsi rakentamista ja fossiilisten polttoaineiden kulutusta sekä hautasi maiden halun panostaa ilmastotoimiin. Talouskasvu painoi siis vaakakupissa enemmän – vaikka jo reilu kymmenen vuotta sitten oli selvää, että ilmastotoimien tekemättä jättäminen tulee kalliimmaksi myös taloudelle.

Finanssikriisi sai erityisesti Kiinan päästöt kasvuun. Hiilivoiman käytön lisäämiseen houkutteli myös maan bruttokansantuotteeseensa kohdistamat kasvutavoitteet, joista ei tingitty, eikä ole syytä odottaa, että tingittäisiin tälläkään kertaa. Koronakriisin aiheuttama lovi kulutukseen ja vientiin kohdistaa väistämättä ajatuksia kohti rakennushankkeilla elvyttämistä. Rakennushankkeiden lisääminen puolestaan lisää kysyntää hiilellä tuotetulle sähkölle. Green New Dealin kaltaisia elvytyssuunnitelmia ei ole toistaiseksi esitetty EU:n jo aiemman suunnitelman lisäksi. Mikäli talouden jälleenrakennuksessa turvaudutaan lyhytnäköisiin ratkaisuihin talouskasvuun vedoten, on todennäköistä, että hiilen käyttö lisääntyy, jolloin päästöt voivat kriisin jälkeen jopa kasvaa.

Olemme kuulleet sanaparin globaali yhteistyö lukuisia kertoja muutaman viikon aikana. Ilmastokokoukset jos mitkä edustavat globaalia yhteistyötä, mutta koronakriisi tulee laittamaan kapuloita rattaisiin ilmastodiplomatialle. Kokouksia perutaan ja lykätään. Maiden tulisi kiristää Pariisin sopimuksen mukaisesti päästövähennystavoitteitaan tämän vuoden aikana. Poliittinen valmius saattaa livetä entistä kauemmaksi.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen puolestaan kutsui koronakriisin aiheuttamaa poikkeustilaa ”kokonaisuutena kauhuskenaarioksi”. Hänen mukaansa poikkeustilan ja valmiuslain käyttöönotto kertovat tulevaisuuden realiteeteista, kun ilmastonmuutoksen uhkakuvat alkavat käydä toteen.

Ilmastoon positiivisesti vaikuttavilla toimilla on välittömiä seurauksia. Muita toivoa lisääviä seikkoja ovat elävät todisteet siitä, miten koviin ja päättäväisiin toimiin pystymme. Tarvittiin vain muutama päivä ja maailmanjärjestys muuttui, kuten myös arkemme ja osittain elintapamme. Pystymme aivan kiistämättä muutokseen.

Mutta entä raha? Ainaisessa niukkuustilassa kituuttava talousjärjestelmämme on kriisin tullen taikonut miljardeja taivaan täydeltä. Yhdysvaltojen 2000 miljardin dollarin hätäpaketti on vasta alkua, kuten myös EKP:n 750 miljardia. Rahaa ilmastonmuutoksen torjumiseen on. Ainoa, mistä joudumme tinkimään, on jatkuvaan kasvuun pyrkivä talousjärjestelmä, joka ei loputtomilla rahamontuillaan palvele meitä, vaan jonka johdattelemana ajaudumme kriiseihin, myös ilmastonmuutokseen. Päästöjen väliaikainen lasku ei palvele ilmastonmuutoksen hillitsemistä niin kauan kuin olemme fossiilikapitalismin vietävissä emmekä kykene ajattelemaan vaihtoehtoisten yhteiskunnan järjestämisen muotoja.

Olivat koronakriisin seuraukset ilmastolle pitkällä aikavälillä mitkä hyvänsä, on selvää, että talousjärjestelmän uudistamisen viestistä tulee sitä relevantimpi, mitä konkreettisemmaksi järjestelmän mahdottomuus käy – oli kyse sitten pandemioiden torjunnasta tai ekologisesta jälleenrakentamisesta.