ALUSTATALOUS UUSFEODALISMINA

Foodora 1. To use and abuse others while masquerading it as bold or cool.

– Urban Dictionary

IKEN LOACHIN elokuva Sorry We Missed You (2019) kuvaa alustataloutta sekä siihen liittyvää keikkaluontaista lähettityötä kapitalismin uutena muotona. Elokuva seuraa Ricky Turneria, Pohjois-Englannin työväenluokan ruumiillistumaa, ja hänen perhettään talouskuripolitiikan tuottaman näköalattomuuden runtelemassa Isossa-Britanniassa. Paskoihin rakennusalan töihin kyllästynyt Ricky päätyy itsenäiseksi ”kevytyrittäjäksi” Internet-tilauksia toimittavaan lähettifirmaan. Työ alkaa alusta- ja keikkatalouteen liittyvällä tyypillisellä lupauksella ja kiiltävällä pinnalla: Ricky ottaa työn vakuuttuneena siitä, että keikkatyö tarjoaa palkkatyösuhteeseen verrattuna suuremman autonomian ja mahdollisuuden suurempiin tuloihin. Todellisuus on kuitenkin täydellinen vastakohta, ja Rickystä tulee algoritmien kautta hallinnoidulle lähettialustalle feodalismin maaorjaa muistuttava pakettiauton jatke.

Elokuva kiteyttää etenkin lähettityön aseman uutena paradigmaattisena työnä alustataloudessa, mistä myös Foodoran ruokalähettien työtaistelut Suomessa ovat hyvä osoitus. Vaikka alustatalous on tietenkin lähettityötä tai ylipäätään keikkatyötä huomattavasti laajempi tuotantotapa, niin Loachin analyysi keikkatyöstä auttaa ymmärtämään, miltä se näyttäytyy työntekijän arkipäiväisen kokemuksen näkökulmasta. Toistuvana uhkana työssä ei ole ainoastaan burnout vaan myös kuolemaan johtava onnettomuus. Pomo ei käytä ainoastaan salakavalia, vapauteen perustuvia, liberaaleja hallintateknologioita, vaan myös suoraarankaisua.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että esimerkiksi kognitiivis-kulttuurisiin kykyihin perustuvat riiston muodot olisivat hävinneet täysin. Tuotanto organisoituu kuitenkin kasvavissa määrin myös sellaisen mallin ympärille, jossa ketään ei kiinnosta, minkälainen uusliberalismin itsen yrittäjyyttä tai biokapitalismia heijasteleva aktiivisuusranneke lähetillä on kädessään tai minkälainen rooli ”affekteilla” on osana työsuoritusta. Riittää, että tilauksen toimittaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla.

II NICK SRNICEK kirjoittaa teoksessaan Platform Capitalism (2016), että uudenlainen alustatalous ohjaa tuotantoa organisoiviin monopoleihin (Facebook, Google ja Amazon). Monopolien ongelma ei tässä näyttäydy niinkään hintojen nousuna vaan ennen kaikkea positiona, joka tekee työntekijöiden (janykyisin myös palveluita käyttävän tuottaja-kuluttajan) neuvotteluasemasta hankalan. Ei ole vaihtoehtoa tai ulkopuolta, jonne paeta monopolien valtaa, vaan monopolin sanelemat ehdot on otettava sellaisenaan. Srnicekin mukaan teknologisen kehityksen avulla voitaisiin myös hahmotella uudenlaista käsitystä automatisaatioon perustuvasta kommunismista, mutta tällä hetkellä se näyttää johtavan lähinnä autoritäärisempään suuntaan.

Algoritmien pimeää puolta tutkinut Evgeny Morozov on todennut, että kyseessä on feodaalinen valtasuhde, jossa työntekijä on sidoksissa alustaansa samalla tavalla kuin turpeeseen sidotut maaorjat ja myöhemmin talonpojat. Myös politiikan tutkija Jodi Dean on nimittänyt alustatalouden kautta organisoitua, kapitalismin autoritäärisiä tendenssejä jatkavaa tuotantoa uudeksi feodalismiksi, jossa työtä ei enää organisoida ainoastaan liberaalin ja vapautta korostavan hallinnan vaan myös pakottamisen ja kontrollin kautta. Tämä ei ole sinänsä uusi havainto, eikä feodalismi ole koskaan ollut kapitalismille täysin vastakkainen tendenssi. Karl Marxin Pääoman luvut ”Niin sanottu alkuperäinen kasautuminen” ja ”Uudenaikainen siirtomaateoria” tunnistavat, että kapitalistisen tuotantotavan sivilisoivien vaikutusten varjossa feodalistiset ja kapitalistiset tendenssit ovat aina ristenneet, siinä missä porvarillinen taloustiede on halunnut tehdä selkeän eron pahaan orjuuttavaan feodalismiin ja liberaalia vapautta korostavaan kapitalismiin.

Nyt feodalismin ja kapitalismin risteäminen tulee uudella tavalla esiin suhteessa alustatalouteen ja sitä ohjaaviin algoritmeihin. Algoritmien logiikka paljastaa sen, että kapitalismi ei ole edelleenkään päässyt todella irti siihen liittyvistä autoritäärisestä puolesta. McKenzie Wark kirjoittaa teoksessaan Capital is Dead: Is This Something Worse? (2019), että uudenlainen tuotantotapa ei tarkkaan ottaen perustu kapitalismiin eikä feodalismiin vaan pikemminkin näiden risteämiin. Nykyinen todellisuus, jossa pari yritystä tai alustaa organisoi tuotantoa niin keskitetysti, että kyse voisi olla kylmän sodan aikaisesta irvailusta suunnitelmataloudelle, johon yksilö uppoaa.

Kenties aikakautemme onkin, kuten Wark ehdottaa, toteuma Guy Debordin toteamuksesta, että valtiokapitalismia kuvaava ”integroitu spektaakkeli” yhdistää kapitalismin ja sosialismin

pahimmat puolet. Atomisoidut, toisistaan eristetyt yksilöt joutuvat laittamaan koko elämänsä töihin, mutta todellisen vapauden sijaan heille tarjotaan vain toistensa kyttäämistä jatkuvien arviointien ja pisteytysten kanssa erilaisissa sovelluksissa. Helsingin Sanomien pääkirjoitukset kauhistelevat DDR:n kaltaisia diktatuureja, joissa ihmiset ilmiantoivat naapureitaan mitä pienemmistä asioista. Samalla annamme toisillemme jatkuvasti pisteytyksiä pienimmistäkin työsuoritteista ”asiakaskokemuksen parantamisen nimissä”.

III SINÄNSÄ LOISTAVA Sorry We Missed You päättyy valitettavan odotetusti Loachin elokuville maneerimaiseen toiveeseen: voisipa palata aikaan, kun asiat olivat vielä hyvin. Maneeri on analoginen tavalle, jolla petetyn keskiluokan nimissä esiintyvät, hyvien puolella olevat talousviisaat puolustavat 1900-luvun ihmiskasvoista kapitalismia juuri paluulta 1800-luvulle tai aikaisempiin feodaalisiin tendensseihin. Näkökulman mukaisesti alusta- ja keikkatalous tarvitsevat ”reilut pelisäännöt” työelämän murroksessa ja digitalisaatiossa, kuten argumentti kuuluu. Kaikki moralistiset ja nostalgiset toiveet reilummasta alustataloudesta ovat kuitenkin turhia. Pikemminkin on kysyttävä, minkälaisia hallintateknologioita ja toisaalta vastarinnan muotoja alustatalous tuottaa.

Alustatalouden keskeisin hallintakeino on työvoiman hajauttaminen ja työntekijöiden erotteleminen toisistaan. Kyseessä on klassinen työvoiman hallinnan tapa, jota alustatalouden algoritmit korostavat entisestään. Työntekijä kohtaa algoritmin kuratoiman pääomasuhteen uudella tavalla tyhjiössä, ei enää osana laajempaa kollektiivista neuvottelua ja kiistaa lisäarvoa kasvattavasta ”viimeisestä tunnista”, kuten esimerkiksi klassisesti työvoimaa fyysisesti yhteen tuovassa tehtaassa.

Alustat mahdollistavat käänteisesti myös uusia yhteenliittymiä ja laajentavat siten perinteisiä käsityksiä työtaisteluista. Esimerkiksi Loachin elokuva kuitenkin sivuuttaa kaikki vastarinnan muodot, jotka muodostuvat alustatalouden sisältä. Yksi kiinnostava yritys ajatella uudenlaisen luokan järjestäytymistä alustataloudessa on Callum Cantin Riding for Deliveroo, joka kiteyttää paljon samoja poliittisia vaateita kuin esimerkiksi Justice for Couriers – Oikeutta läheteille -liike. Ruokalähettipalvelu Deliveroo on Cantin mukaan myös työvoiman järjestäytymiselle uudenlainen alusta, jossa klassisessa ay-mielessä hyvin epäorganisoitunut, pääosin opiskelijoista ja siirtolaisista muodostuva joukko voi luoda uudenlaisia luokkasolidaarisuuksia.

Uudet työtaistelut jäsentyvät Cantin mukaan etenkin spontaanien massalakkojen kautta. Strategialla on kaksi etua. Ensinnäkin, koska lähetit eivät ole minkään työsopimuksen piirissä, lakot eivät ole ”laillisia” eivätkä myöskään ”laittomia”. Toinen tätä perustavampi ulottuvuus on kuitenkin se, että etenkin ruokaläheteillä neuvottelu siirtyy välittömästi hyvin konkreettisiin ja algoritmin tarkasti erittelemiin yksittäisiin työsuoritteisiin, jotka ovat myös tuotannon heikoin kohta. Englannissa on ollut useita lakkoja, joissa käytännössä kaikki tietyssä kaupungissa aktiiviset Deliveroo-lähetit kirjautuivat samanaikaisesti sovelluksesta ulos eivätkä siten olleet käytettävissä. Deliveroon mallissa jokainen tilaus kohdistetaan aktiivisille läheteille eikä läheteillä ole velvollisuutta olla saatavilla ennakkoon sovittuina aikoina, kuten vaikka Foodoran alustalla. Haitta on välitön, sillä toimittamattomat valmiit tilaukset sekoittavat sovelluksen ja räjäyttävät toimitusajat samalla, kun tilatut ruoka-annokset pilaantuvat ravintoloihin.

Siinä missä alustatalouden logiikka on uudenlainen eristäminen algoritmien kautta, niin kollektiivinen järjestäytyminen samojen digitaalisten alustojen kontekstissa mahdollistaa uudella tavalla sellaiset kollektiiviset luokkasubjektiivisuudet, joihin historiallisesti juuri lakot ovat tähdänneet. Siksi alustatalouden analyysi vaatii, kuten Cant osoittaa, myös sen sisältä tulevien vastarinnan muotojen analyysiä. Alustatalouden ja algoritmien erottelevaa feodalistista toimintalogiikkaa voidaan vastustaa ainoastaan tulemalla yhteen ja ottamalla alustat haltuun, ei kauhistelemalla algoritmien moraalittomuutta toivoen, että palaamme takaisin feodalismista 1900-luvun hyvään ihmiskasvoiseenkapitalismiin.