SIIVOOJIEN SAAGA Islannin siivousalan työntekijät

KELLO löi 10, ja siivousvaunu jäi hotellin käytävälle. Sitä maaliskuista perjantaita viime vuodelta Maria Rahko ei unohda. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen lakkopäivä. Sitä se oli myös kaikille Marian työtovereille.

Hissiaulojen pöydät notkuivat selviytymispussukoita, joita esimiehet olivat aamuyön tunneille asti kyhäilleet hotellivieraille. Nyt heidän väsyneet katseensa seurasivat respan takaa hotellin palvelusväkeä, jonka ulosmarssia hotellin edustalla tervehti lakkovahtien rivistö.

Tie oli ollut pitkä.

VALLANVAIHTO AMMATTILIITOSSA

Merkittävä käänne tapahtui keväällä 2018, kun sosialistien b-lista otti murskavoiton ammattiliitto Eflingin vaaleissa ja liiton johtoon nousi suorapuheinen Sólveig Anna Jónsdóttir. B-lista

keräsi 80 prosenttia annetuista äänistä ja päätti liittoa 18 vuotta yhtä soittoa johtaneen Sigurður Bessasonin valtakauden.

Efling on Islannin toiseksi suurin ammattiliitto 25 000 jäsenellään. Se edustaa palvelu- ja matalapalkka-alojen työntekijöitä: siivoojia, keittäjiä, pyykkäreitä, vartijoita, tarjoilijoita, bussikuskeja, kalanpakkaajia, koulunkäynnin avustajia.

Sosialistien b-listan ilmoittautuminen vaaleihin yllätti Sigurðurin sosiaalidemokraatit, joiden a-listalle ei vaaleissa tavallisesti ollut vaihtoehtoa. Sólveig Anna syytti kampanjassaan demarijohtoa siitä, että huonojen työehtosopimusten myötä matalapalkka-alojen työntekijöiden toimeentulo oli jäänyt pahasti jälkeen elinkustannuksista, jotka ovat Islannissa Sveitsin ja Norjan jälkeen Euroopan kolmanneksi korkeimmat.

Sosialistien mukaan demarijohto oli myös laiminlyönyt siirtotyöläisten osallistamisen ammattiyhdistysliikkeeseen.

Islannin lainsäädäntö tukee työväen järjestäytymistä siten, että jokainen työntekijä liitetään työsopimuksen saadessaan automaattisesti oman alansa ammattiliittoon. Niinpä liki puolet Eflingin jäsenistä on taustaltaan ulkomaalaisia. Yksikään heistä ei istunut liiton hallituksessa.

Sen b-listan vaalivoitto muutti – ja teki historiaa. Ensimmäistä kertaa maan historiassa ammattiliiton hallituksessa istui muitakin kuin syntyperäisiä islantilaisia.

Maria ei ehtinyt äänestää liiton vaaleissa. Hän oli vasta muuttanut Islantiin ja saanut töitä siivoojana hostellista Reykjavikin ulkopuolelta. – Se oli tyypillinen pieni matkailuyritys. Työehdoista ei juuri piitattu, sillä ulkomaisen työvoiman ei odotettu tuntevan lakia ja sopimuksia, Maria kertoo.

SIIVOOJIEN SAAGA – Kertomus siitä, kun Islannin matalapalkka-alat nousivat kapinaan

Maria Rahko sai siivousalan myötä erilaisen näkökulman ammattiyhdistystoimintaan.

– Työkaverini varoitti minua, että yritys ei maksa kaikkia korvauksia kuten pitäisi. Pian hänet erotettiin ja jouduin tekemään yksin kahden ihmisen työt. 20 päivää putkeen täyttä päivää. Sopimukseen kuuluvia lisiä ja lomarahoja ei maksettu. Työntekijöiden kohtelu oli muutenkin töykeää.

Lopulta Maria irtisanoutui.

MATKAILU MULLISTI ISLANNIN TALOUDEN

Halpojen lentojen siivittämä matkailuala on kasvanut räjähdysmäisesti Islannissa 2000-luvulla. Kasvu on ollut niin nopeaa, ettei maa olisi selvinnyt turistivirroista ilman ulkomaisen työvoiman panosta. 300 000 asukkaan maassa vieraili vuonna 2018 asukasmäärään verraten liki kahdeksankertainen määrä turisteja: 2,3 miljoonaa. Matkailualan tuotot vastasivat 47 prosenttia maan viennistä vuonna 2017. Turisteja palvelemaan matkailuyritykset ovat rekrytoineet tuhansia työntekijöitä valtaosin Puolasta ja Baltian maista. Ulkomaisen työvoiman osuus Islannissa on kaksinkertaistunut alle kymmenessä vuodessa.

Samaan aikaan turistivirrat ovat paisuttaneet asumisen hintoja. Ja Airbnb. – Työparini asui autotallissa. Vuokrat Reykjavikissa ovat niin korkeita, että siivoojan liki koko palkka kuluisi yksiöön. Useimmat asuvat kimppakämpissä, Maria kertoo.

Islannin ammattiliittojen keskusjärjestön ASÍ:n syyskuussa 2019 julkaiseman selvityksen mukaan Islantiin onkin luotu kahdet työmarkkinat. Matalapalkka-alojen siirtotyöläisten, nuorten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien kohtelu on työmarkkinoilla mielivaltaista.

Yli puolet kaikista dokumentoidusta työehtojen loukkauksista koskettaa siirtotyöläisiä, vaikka heidän osuutensa koko työvoimasta on viidennes. Puolet näistä loukkauksista koskee matkailu- ja ravintola-alaa.

SIIVOOJIEN TYÖEHTOSOPIMUS RAUKEAA

Eflingin uuden johdon ensimmäinen koetinkivi oli vuoden 2018 lopussa päättyneiden työehtosopimuksien neuvotteleminen uusiksi. Sopimus oli päättymässä myös liiton yksityisen sektorin matkailuja ravintola-alan matalapalkkaisilta työntekijöiltä. Samaisilta siivoojilta, kuskeilta, tarjoilijoilta ja pyykkäreiltä, joiden edunvalvonnan laiminlyönnistä Sólveig Anna oli demarijohtoa syyttänyt.

Maria oli löytänyt syksyllä uuden työpaikan Reykjavikin suurimmasta hotellista. Pelkästään siivoojia hotellissa työskenteli 30.

Lokakuun lopussa Eflingin järjestäytymistoimikunta teki vierailun työmaalle. Työpäivän jälkeen pidetyssä tapaamisessa Maria valittiin työpaikan ensimmäiseksi luottamusmieheksi. – Olin jo pitkään halunnut vaikuttaa jotenkin yhteiskunnallisesti, joten suostuin tehtävään sen pidempään miettimättä, hänkertoo.

Seuraavat kuukaudet olivat työntäyteisiä. Työpaikoilla ei ollut luottamusmiehiä ja ammattiyhdistystoiminnan tuntemus oli heikkoa. – Kielimuuri ja kulttuurierot tekivät järjestäytymistyöstä vaikeaa, Maria kertoo. – Itä-Euroopassa, mistä suurin osa siivoojista on kotoisin, ammattiyhdistystoiminta on vierasta. Yhä uudestaan joutui selittämään, että heillä on työntekijöinä myös oikeuksia, ei vainvelvollisuuksia.

Järjestäytymistoimikunta, johon Maria liittyi, kokoontui viikoittain. Tapaamisiin osallistui kolmisenkymmentä ihmistä: liiton väkeä ja vastavalittuja luottamusmiehiä. Toimikunta oli vastuussa kierroksista, joilla pidettiin työpaikoilla järjestäytymiskoulutuksia ja valittiin uusia luottamusmiehiä. – Liitto halusi selvittää todellisen tilanteen, joka työpaikoilla vallitsi. Aiemmin liitolla ei juuri ollut kontakteja alani työntekijöihin, Maria kertoo. – Puhuimme paljon siitä, mitä hotelleissa tapahtuu ja miten työsopimusneuvottelut ja työtaisteluiden uhka vaikuttivat työpaikkojen ilmapiiriin.

Neuvottelut työnantajaliitto SA:n kanssa etenivät nihkeästi. Työnantajaliit

to ei suostunut palkankorotuksiin vaan päinvastoin tahtoi työaikoihin itselleen edullisia lisäjoustoja.

Työnantajien asenne kuvastui sosiaaliministeriön korkeimman virkamiehen Gissur Péturssonin kohua herättäneissä kommenteissa. Vierastyövoiman asemaa koskevassa paneelissa hän totesi, että vierastyövoima on Islannin taloudelle erittäin hyödyllistä, sillä siitä on helppo taantuman tullen hankkiutua eroon. Työehtojen parantaminen ei ollut tarpeen, sillä vierastyövoima ei ollut hänen mukaansa tullut jäädäkseen. – Ulkomaalaiset tekevät rahansa ja lähtevät.

Lausunnot antoivat lisää löylyvettä Sólveig Annalle, joka esitti ne merkkeinä ”poliittisen ja kapitalistisen yläluokan moraalisesta rappiosta”. – Ulkomaalainen työvoima on ollut välttämätöntä matkailualan kasvulle, mutta saa kuulla olevansa korvattavaa ja arvotonta. Ihmiset ovat tulleet tänne elämään ja ansaitsemaan. He ovat tuottaneet alan omistajille valtavia voittoja, joista sadat miljoonat on ansaittu kir

jaimellisesti varastamalla työntekijöille kuuluvista palkoista, hän kirjoitti vastineessaan 2. joulukuuta 2019.

Kampanjointi ja järjestäytymistyö tuotti tulosta. Liitto vaati minimipalkkojen nostamista 42 prosentilla eli 125 000 Islannin kruunulla. Liiton selvityksen mukaan tammikuun lopussa 2019 liki 80 prosenttia Eflingin jäsenistä oli valmiita lakkoon tavoitteiden saavuttamiseksi.

LAKOT ALKAVAT

Työnantaja ei antanut periksi, ja lakkovalmistelut jatkuivat.

Islannin lainsäädännön mukaan työtaistelun aloittaminen edellyttää jäsenäänestystä liitossa. Vaaliuurnille on saatava vähintään 10 prosenttia lakonalaisista työntekijöistä.

Varmistaakseen lakon laillisuuden Efling kiersi äänestysbussilla työpaikkoja tarjoten työntekijöille mahdollisuutta äänestää. Työnantajien vihamielisyys kasvoi.

Hilton Reykjavik Nordica -hotellin johtaja yritti häätää liiton toimitsijat hotellilta. Kun se ei onnistunut, hän pyrki

kuvaamaan äänestykseen osallistuneita työntekijöitä.

Myös Maria Rahko huomasi ilmapiirin kiristyvän järjestäytymistyön edetessä. – Monilla työpaikoilla saimme kuulla työnantajien uhkailuista. Monelle työpaikalle emme edes päässeet vierailemaan työnantajien vihamielisyyden tähden, hän kertoo.

Työnantajaliitto valitti lakosta työtuomioistuimeen, joka ratkaisi asian viikko ennen aiottua lakkoa. Tuomioistuin antoi luvan lakkoon. 89 prosenttia kannatti lakkoa. Työtaistelu koski 7 950 työntekijää, joista 862 äänesti vaaleissa. Niukasti yli vaaditun kymmenen prosentin.

Loppu on historiaa, joka elää aina Marian muistissa. Päivä oli täynnä mielenosoituksia, elävää musiikkia ja puheita, joita oli seuraamassa lakkoilijoiden lisäksi suuret joukot tukijoita ja median edustajia.

Toinen lakkopäivä riitti. Työnantajat palasivat neuvottelupöytään ja sopu löytyi nopeasti.

Uuden sopimuksen myötä minimi

palkka nousi 23 prosenttia (70 000 ISK eli noin 500 euroa). Sen lisäksi sovittiin maan talouskasvuun sidotusta korotuserästä. Myös erilaisiin palkanlisiin ja lomarahoihin saatiin korotukset. Islannin valtio lupasi laskea matalimmista palkoista maksettavaa veroa.

KAMPPAILU JATKUU

Vappupuheessaan viime vuonna Sólveig Anna esiintyi voittajana ja voimansa tunnossa. ”Me näytimme niille. Niille, jotka luulevat omistavansa yhteiskunnan. Niille, joilla on raha ja valta – luokalle, joka kuvittelee voivansa kohdella muita miten mielivät.”

Me nousimme tänä talvena ja sanoimme: olemme täällä, olemme aina olleet. Paras totuttautua siihen. Me olemme vahvoja. Solidaarisuus ei ole meille tyhjä sana. On tullut aika tehdä näkyväksi työtä tekevien käsiemme jälki. Me näytämme sen laittamalla kädet taskuihin. Ja he alkavat heitellä järjettömiä syytöksiä: lattioita luuttuavat naiset tuhoavat maan talouden vaatimuksillaan!

Sólveig Anna Jónsdóttirista (vasemmalla) on kehittynyt nopeasti Islannissa näkyvä ja kärkäs työoikeuksien puolustaja.

Me olemme yhdessä ja kyllästyneet odottelemaan vuoroamme. Emme enää uhraudu yhteiskunnalle, joka perustuu epäoikeudenmukaisuudelle ja riistolle. Ei, me haluamme muuttaa yhteiskunnan.”

Efling ei ole horjunut valitsemaltaan linjalta, vaan työtaistelut ovat jatkuneet.

Liiton julkisen alan työntekijät Reykjavikissa voittivat huhtikuussa 2020 pitkien lakkojen jälkeen omat neuvottelunsa. Palkankorotusten lisäksi viikkotyöaika lyheni neljä tuntia.

Juttua kirjoitettaessa (26.4.) Eflingin julkisen alan työntekijät ovat juuri antaneet lakkovaroituksen Islannin maakunnissa.