ASIAKASKORALLI ”Minä keksin asiakaskorallin

A SIA K A STeoksessaan Rohkeasti puhumaan viestinnän professori Mari Aulanko käskee puhujaa inspiroitumaan. Hän käskee puhujaa unohtamaan itsensä. Vasta sitten, kun on unohtanut itsensä, voi todella keskittyä sanottavaansa. Silloin myös jännitysoireet helpottuvat ja häviävät kokonaan. Monet tuntevat tämän ihmeen: Ennen esiintymistä jännittää hirvittävästi, mutta esityksen aikana jännitys häviää kuin se olisi noiduttu muualle. Esityksen edetessä esiintyjä suorastaan ihmettelee, mitä hänelle on tapahtunut, miten hän voi olla kaikkien edessä näin helposti, vailla sydämentykytystä. Näin ei suinkaan käy kaikille. Sadistinen työnantajani on lähettänyt minut lukuisille kursseille hiomaan esiintymistaitoani. Esimieheni on muistanut korostaa minulle, että olen heidän parhaita työntekijöitään, minulla on vain hieman ongelmia esiintymisen kanssa. Minua naurattaa vieläkin, kun ajattelen, mitä kaikkea he ovat tehneet vuokseni. He ovat jopa lähettäneet minut Dolomiiteille opettelemaan oikeata hengitystekniikkaa, jonka avulla ylikiihtyneen keskushermoston toimintaa voi rauhoittaa. Tietenkään siitä ei ollut apua. Suhtauduin kurssiin niin kuin suhtaudun suurimpaan osaan asioista: aluksi penseydellä ja ylimielisyydellä, sitten vihalla ja kauhulla, K ORA LL I Jokaista sellaista kohden, joka pääsee esiintymispelosta eroon esiintymällä, on kymmenittäin niitä, jotka pelko lamauttaa lavalla ja jotka takeltelevat sanoissaan; niitä, joiden kädet hikoavat, joiden sydämet pamppailevat kuin aavistaisivat lopun lähestyvän. Minä olen yksi heistä. Ammattini vuoksi minun täytyy esiintyä säännöllisesti. Luojan kiitos esitykset ovat suljetuissa saleissa, joissa on vain kourallinen ihmisiä. Esittelen yleensä itseni niin lyhyesti, että on kuin minua ei olisikaan; sanon vain nimeni ja ammattinimikkeeni. Sitten alan puhua firman tuotteista ja palveluista. Tuotteista puhun lyhyesti ja palveluista pitkästi, sillä palveluista puhuminen saa yhtiömme kuulostamaan palvelualttiilta ja välittävältä. Tästä on lukuisaslopuksi paniikinsekaisella katkeruudella. Olen tavannut melkein kaikki suomalaiset puheja tapakouluttajat. Olen käynyt heidän kursseillaan; osan olen läpäissyt, osan olen jättänyt kesken, kahdesti minut on potkittu kurssilta pois asennevammani vuoksi. Kaikki viestintäkurssit ovat olleet samaa puuta heinää pelkojen voittamisesta, jännityksen ja pelon erittelemisestä, itsetuntemuksesta, ihmisten välisistäsuhteista. Kurssit ovat olleet naurettavia ja typeriä. Joskus ne ovat olleet niin typeriä, että ovat olleet suorastaan pelottavia. En usko, että ihmisten välillä voi olla mielekästä suhdetta, ainakaan elävien ihmisten; kuolleiden ihmisten sävellyksistä ja teksteistä olen kyllä oppinut ti tutkimuksia. pitämään. Lopussa kertaan vielä tärkeimmät tuotteet ja Kun ajattelen, mitä olen muilta ihmisiltä saanut, kerron, miten ne ovat helpottaneet minun ja läheisteon vastaus yleensä joko flunssa, masennus tai ahdisni elämää. Tämä on tietenkin suoranaisen valehtelun tus. Uskon tämän pätevän suurimpaan osaan ihmivaihe – ei minulla ole ollut tarvetta yhdellekään toisistä, ellei lopultakin meihin kaikkiin. Kertovathan mistotarvikkeelle, ei minulle tulisi mieleenkään käyttutkimuksetkin yksiselitteisesti, että flunssa tarttuu tää faksia tai tulostaa mitään. nimenomaan ihmiseltä toiselle. Jos emme koskaan Kotona makaan sängyllä ja syljeskelen kattoon, tapaisi, emme myöskään koskaan sairastuisi flunsluen ja kuuntelen musiikkia ja silloin tällöin käyn saan. Myös depressio tarttuu ihmisestä toiseen, ei juoksulenkillä rentoutuakseni. yhtä yksiselitteisesti, mutta sitäkin salakavalammin. En ylipäätänsä enää usko, että kukaan tarvitsee Ahdistusta ja ylenmääräistä jännitystä me annamme tässä maailmassa yhtäkään uutta tuotetta, liittyivätpä toisillemme säännöllisesti – minä saan paniikkikohne kodin- tai toimistonhoitoon. tauksen aina ennen esiintymistäni, useimmiten myös Kaikki tuotanto pitäisi ajaa alas. esiintymisten jälkeen. Mitä pikemmin se tehdään, sen parempi. Toisinaan olen paniikissa myös esiintymisten aikana. Minun tuskin tarvitsee sanoa, että nämä esiintymiset ovat todellisia menestyksiä, että paniikkikohtauksen aikana pitämäni esiintymiset suorastaan hipovat täydellisyyttä.

eivät halua missään mielessä luopua, toisaalta olen niin arvaamaton esiintyjä, että saatan milloin tahansa pilata yrityksemme maineen. Mikä pahinta johtajien kannalta, nuoret työntekijät ihailevat minua ja matkivat asennettani vailla minkäänlaista häpeää.

Totta kai esimieheni tietävät, että olen ylivoimainen juuri puutteideni vuoksi. Juuri sen vuoksi, etten usko yhtään mihinkään, olen hyvä kehittämään entistä häpeämättömämpiä mainoskampanjoita.

Olen varma, ettei kukaan muu olisi kehdannut rinnastaa samalla tavalla yhdyntää ja tulostamista niin kuin minä tein jo 1997. Viime vuosien kampanjat ovat sitten jo röyhkeydessään aivan eri luokkaa. Aloin kehitellä niitä saadakseni potkut, mutta kun kampanjat menestyivät ja rahaa tuli ovista ja ikkunoista, palkkani kolminkertaistettiin, jotta en lähtisi. Olen jatkanut tällä samalla linjalla, aina kovempaa, aina sairaammin, ja minut on yhä uudelleen palkittu.

Olen ylivoimainen, koska en välitä mistään.

En välitä mistään, koska tiedän, että minusta ei ole istumaan palavereissa eikä juttelemaan niitä näitä. Minusta ei ole esittämään, että jotkut saatanan ympäristösertifikaatit kiinnostavat minua tai että yritysten olivitsi.

Väitin olevani tosissani, eivätkä he uskaltaneet ampua alas jälleen yhtä mahdollisesti korvaamatonta ideaani.

Minä tahdoin näyttää kaiken maailman ilmastolakkoilijoille ja kilpikonnan pelastajille, tahdoin

näyttää kerrankin kunnolla kaikille niille joutavanpäiväisille asiakkaille, jotka tilaavat meiltä roinaa varastoihinsa. Minä tahdoin aivan huvikseni uskotella, että ihmiset ja erityisesti toimistovälineet ovat palvelun tarjoaja ja että luonto on meidän asiakkaamme. Minä

tahdoin näyttää, että mikromuovia täynnä olevat mustekasetit ovat luonnon kannalta ennen muuta mahdollisuus ja että korallit ovat meidän asiakkaitamme.

Ei erityisen merkittävä asiakas, mutta asiakas kuitenkin.

Ja minä tahdoin kääntää asian päälaelleen ja osoittaa, että kuka tahansa asiakas on mittaamattoman arvokas ja mystisissä väreissä hohtava koralli.

Minä ehdotin aivan pokalla, että firma alkaisi suhtautua kaikkiin asiakkaisiin kuin koralliin, kuin

suunnattoman arvokkaisiin ja kaikin mahdollisin

tavoin suojeltaviin koralliriuttoihin. Minä ehdotin, A SIA K A Settä me alkaisimme suhtautua pieniinkin asiakkaisiin kuin merien herkkiin väriläiskiin, mystisesti loistaviin koruihin, jotka ovat alati vaarassa kadota. Kun pomot kuulivat käsitteen tämän puolen, heidän silmissään alkoi loistaa häpeämättömyyden suuri valo. Niin uskomatonta kuin se onkin, he ottivat asiakaskorallin käsitteen heti käyttöön. Minä en tiedä, ovatko heidän päänsä pehmenneet lopullisesti vai johtuiko kaikki siitä, että juuri minä ehdotin tätä uutta strategista työkalua. Kun he hetken sulattelivat ajatusta, he todella alkoivat uskoa päätelmään, että ainut tapa suojella luontoa on suhtautua siihen asiakkaana. Ja tietenkin he uskoivat, että ainut tapa arvostaa asiakkaita riittäyhteiskuntavastuu voi olla olemassa. Minusta ei ole esittämään, että pidän viinistä, jota minulle tarjotaan liikelounaalla. Minä epäonnistun joka kerta, kun yritän esittää, että välitän pomoni perhe-elämästä, kun minun pitäisi kysyä hänen lapsistaan tai puolisostaan. Minusta ei yksinkertaisesti ole siihen. Minusta ei ole ottamaan tervettä ja optimistista, sosiaalista roolia. Minusta ei ole perustamaan perhettä. Minusta ei ole mihinkään kirottuun aitoon rakkauteen, ymmärrykseen ja välittämiseen. Minä vihaan aivan liikaa pystyäkseni siihen, minä näen maailman kylmyyden ja logiikan aivan liian selvästi pystyäksenisiihen. Maailma on kylmä, mutta ei riittävän kylmä. K ORA LL I västi on suhtautua heihin korallina. He näkivät tässä rajattoman potentiaalin. Se oksetti ja huvitti minua. Kuuntelin, kun he hokivat luomaani käsitettä, he juttelivat niitä näitä ja sujauttivat aina juttuihinsa asiakaskorallin hipun, he testasivat missä kaikissa tilanteissa voisivat ottaa Maailma on looginen, mutta ei riittävän looginen. Maailma on hieman liian sotkuinen ollakseen kiinnostava yhtälönä, hieman liian lämmin toimiakseen valtavana pakastimena, kaiken abstrahoijana, suurena säilyttäjänä. 26 LIBERO 2/2020

käsitteen esille. He toistelivat sitä kuin pelastavaa Nykyisin ennen esityksiä istun wc:ssä ja hengitän mantraa. paperipussiin. Useimmiten myös oksennan. Sitten Se ei ollut säälittävää. vedän muutaman shotin viskiä poistumatta pöntölSe oli ja on säälittävyyden tuolla puolen. tä. Olen huomannut, että kun jännitän kaikki kehoni Nyt jokainen autoileva, keskivartalolihava lihakset ja sen jälkeen rentoutan ne, rauhoitun hiemyyntiedustaja on opetettu näkemään asiakkaat man. Teen niin kymmeniä kertoja, kunnes olen yriherkkinä, suojeltavina luonnon koruina ja luonto hautyksestä aivan poikki. raana ja monimuotoisena asiakkaana. Tiedostan, kuinka syvästi halveksin yleisöä, ja Nyt jokainen toimistolla lajitteleva työntekisaan siitä hieman voimaa. Minusta tulee rennompi, jä hokee itselleen pitävänsä huolta kaikkein tärkeimkun muistan, minkälaisia ääliömäisiä paskaläpiä yleimästä asiakkaastamme, luonnosta, joka on ainut sö on täynnä. Menen heidän eteensä paniikista täristodellinen asiakasomistaja. ten, oksennukselta ja viskiltä haisten, ja alan puhua Sanoin pomolle, että kun luonto on asiakas, niistä helvetin tuotteista ja saatanan palveluista, joita meillä on asiakassuhde kaikkialla. yrityksellämme on tarjota. He tuskin pysyivät housuissaan. Unohdan kaiken muun, puhun ainoastaan vihan He olivat niin innoissaan, että olivat hädissään. voimalla. Puhun asiakkaista, puhun korallista, puhun asiakasluonnosta, puhun luonnosta kanta-asiakkaana, puhun koralliystävällisestä tulostamisesta, kilpikonnaystävällisestä kopioimisesta. Epäuskoni täytyy näkyä kaikille. Mutta minä jatkan puhetta. Minä en oikeastaan puhu, minä luettelen sanoja. Siinä on ratkaiseva ero. Olen itse keksinyt tärkeimmät käsitteet ja nyt A SIA K A Sluettelen ne yleisölle. Jostakin syystä ihmiset yhä pitävät minusta. Viha selkeyttää ajatukseni, ylimielisyys vaikuttaa sympaattiselta. Ne harvat, jotka todella tuntevat minut, ihmettelevät, miten esitys voi joka kerran mennä täydestä, miksi yleisö ei kivitä minua. Sitä on todellakin mahdotonta selittää. Minä uskon, että minut on noiduttu, eikä mikään voi enää pelastaa minua.

K ORA LL I 27LIBERO 2/2020