K
ELLO löi 10, ja siivousvaunu jäi hotellin käytävälle. Sitä maalis kuista perjantaita viime vuodelta Maria Rahko ei unohda. Se oli hänen elämän sä ensimmäinen lakkopäivä. Sitä se oli myös kaikille Marian työtovereille. Hissiaulojen pöydät notkuivat selviy tymispussukoita, joita esimiehet olivat aamuyön tunneille asti kyhäilleet hotelli vieraille. Nyt heidän väsyneet katseensa seurasivat respan takaa hotellin palvelus väkeä, jonka ulosmarssia hotellin edus talla tervehti lakkovahtien rivistö. Tie oli ollut pitkä.
VALLANVAIHTO AMMATTILIITOSSA Merkittävä käänne tapahtui keväällä 2018, kun sosialistien b-lista otti murska voiton ammattiliitto Eflingin vaaleissa ja liiton johtoon nousi suorapuheinen Sólveig Anna Jónsdóttir. B-lista
20
LIBERO 2/2020
keräsi 80 prosenttia annetuista äänis tä ja päätti liittoa 18 vuotta yhtä soit toa johtaneen Sigurður Bessasonin valtakauden. Efling on Islannin toiseksi suu rin ammattiliitto 25 000 jäsenellään. Se edustaa palvelu- ja matalapalkka-alojen työntekijöitä: siivoojia, keittäjiä, pyyk käreitä, vartijoita, tarjoilijoita, bussikus keja, kalanpakkaajia, koulunkäynnin avustajia. Sosialistien b-listan ilmoittautuminen vaaleihin yllätti Sigurðurin sosiaalidemo kraatit, joiden a-listalle ei vaaleissa ta vallisesti ollut vaihtoehtoa. Sólveig Anna syytti kampanjassaan demarijohtoa siitä, että huonojen työehtosopimusten myötä matalapalkka-alojen työntekijöiden toi meentulo oli jäänyt pahasti jälkeen elin kustannuksista, jotka ovat Islannissa Sveitsin ja Norjan jälkeen Euroopan kol manneksi korkeimmat.
Sosialistien mukaan demarijohto oli myös laiminlyönyt siirtotyöläisten osal listamisen ammattiyhdistysliikkeeseen. Islannin lainsäädäntö tukee työväen järjestäytymistä siten, että jokainen työn tekijä liitetään työsopimuksen saadessaan automaattisesti oman alansa ammattiliit toon. Niinpä liki puolet Eflingin jäsenis tä on taustaltaan ulkomaalaisia. Yksikään heistä ei istunut liiton hallituksessa. Sen b-listan vaalivoitto muutti – ja teki historiaa. Ensimmäistä kertaa maan his toriassa ammattiliiton hallituksessa istui muitakin kuin syntyperäisiä islantilaisia. Maria ei ehtinyt äänestää liiton vaa leissa. Hän oli vasta muuttanut Islan tiin ja saanut töitä siivoojana hostellista Reykjavikin ulkopuolelta. – Se oli tyypillinen pieni matkailu yritys. Työehdoista ei juuri piitattu, sillä ulkomaisen työvoiman ei odotettu tunte van lakia ja sopimuksia, Maria kertoo.
