KANNESSA: Kerääjäkasvit

TEKSTI JA KUVAT: HIA SJÖBLOM

Kerääjäkasvit ahkeroivat peltoja kuntoon

Kerääjäkasvit elävät vahvaa nousukautta. Kerääjäkasveilla parannetaan maan kasvukuntoa, lisätään monimuotoisuutta, kerätään ravinteita hyötykasvien käyttöön ja estetään valumia. Kokeilemalla löytyy uusia toimivia ratkaisuja.

”Kerääjäkasvit sopivat luomutuotantoon erinomaisesti. Ne kasvattavat peltomaiden vihermassoja, ja niiden merkitys maan kasvukunnon parantamisessa on huomattava, sanoo kerääjäkasveihin pureutunut vihtiläisen Vierelän tilan emäntä ja agronomi Eliisa Malin.

Hän kulkee kotitilan kumpuilevilla pelloilla. Härkäpavun seassa kasvaa raiheinää ja hunajakukkaa. Sormet uppoavat muhevaan maahan nostaen sieltä esiin pitkäjuurisia valkoapilan alkuja. – Nämä ovat suosikkejani. Raiheinä pulpahtaa hyötykasvin puinnin jälkeen parhaimmillaan reheväksi pehkoksi, jolla on vahva yhteyttämisen voima. Se kasvattaa juuristoa möyhentämään peltomaata tulevaisuutta varten. Valkoapila taas on tehokas typensitoja, Malin hymyilee. – Jokainen päivä, jonka kerääjäkasvi yhteyttää satokasvin tuleentumisen jälkeen, on eteenpäin. Se lisää hiilensidontaa, joka turvaa peltomaan tuottokykyä tulevaisuudessa. Näin se toimii, vaikka joskus peltomaa joudutaankin hetkeksi muokkaamaan paljaaksi.

Italianraiheinä ja valkoapila viihtyvät samoissa pelloissa kerääjäkasveina. Molemmat kasvattavat kunnon juuriston, joka myös muokkaa maata. Hunajakukan ansiosta pölyttäjiä on paljon.

Tieto pehmentää asenteita

Eliisa Malin toteaa, että kerääjäkasvit ovat edullinen tapa viedä tuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan myös tavanomaisen tuotannon tiloilla. Peltojen kasvipeitteisyys pitää valumat kurissa. Pellot ja vesistöt kiittävät. – Tieto muokkaa asenteita. Enää ei kerääjäkasveja katsota paheksuen pelloilla rehottavina rikkaruohoina. Meillä luomuviljelijöillä on vastuu. Meidän pitää tehdä työmme hyvin ja huolella. On tärkeää, miltä pellot näyttävät. Näin saamme työllemme ansaittua kunnioitusta. – Kaikessa ei kuitenkaan voi onnistua. Epäonnistumiset ovat arkea. Jos satokasvi epäonnistuu, niin kerääjäkasvi kasvaa helposti läpi – mieluummin kuitenkin kerääjäkasvi kuin rikkaruohot.

Epäonnistumiset luonnollisesti harmittavat, mutta eivät lannista. Parhaimmillaan ne opettavat.

– Ruis kärsi lumettomasta talvesta. Onneksi pääosa kasvustosta selvisi. Alkukesän helteet ja sen jälkeen tulleet rankkasateet eivät ole vahingoittaneet kasvipeitteistä peltoa pahemmin, Eliisa Malin toteaa.

Heinäsiemenseoksessa on alsike- ja punaapilaa, timoteitä, nurmi- ja ruokonataa sekä sinimailasen siementä.

– Kun satokasvi puidaan pois, pellolle jää sänki ja puimurin jäljiltä vihermassasilppua. Yhteytys jatkuu heti puinnin jälkeen. Se tekee hyvää maan rakenteelle.

Kerääjäkasvit vauhdissa syksyllä

Kerääjäkasvit ovat ahkeria työläisiä. Parhaimmillaan ne antavat hyötykasville kasvamisen rauhan ja ryhtyvät töihin heti sadonkorjuun jälkeen. – Ahkerimmat ajat sattuvat syyskesään. Kerääjäkasvit ovat myös tärkeitä tuhohyönteisten ja kasvitautien ehkäisyssä, Eliisa Malin sanoo. – Teimme ensimmäisen kerääjäkasvikokeilumme toistakymmentä vuotta sitten. Kylvimme herneen alle raiheinää. Se helpotti puintia märkänä syksynä ja paikkasi aukkoja sateen kastamassa hernepellossa. Näimme myös, että kerääjäkasvi vaikuttaa maan muokkautuvuuteen, hän kertoo.

Tukipolitiikka mutkistaa

Luomutuotannon suosio on kasvussa. Suomessa oli viime vuonna luomutiloja runsaat 5100. Nyt ennakoidaan, että niiden määrä kasvaa 2020-luvulla lähes viidelläsadalla. Samalla tilojen koot kasvavat. Yhä useampi luomutuottaja on yrittäjähenkinen, mikä myös vaikuttaa kehitykseen.

Eliisa ja puolisonsa Mika Malin tietävät, että maataloustuotanto on jatkuvaa oppimista. Vierelän tila on ollut luomussa jo Eliisa Malinin vanhempien Eino ja Ritva Ketolan isännöidessä tilaa vuodesta 1994. Kuvioita mutkistaa luonnollisesti tukipolitiikka. – Tuki on tavallaan hyvä ja tärkeä asia. Tuoton on kuitenkin tultava ruuan tuotannosta, Eliisa Malin tiivistää. – Ei luomua voi viljellä jäähdytellen. Viljelijä ratkaisee omien peltojensa tulevaisuuden. Ratkaisut vaikuttavat huomisen tuotantoon. Maan rakenteen pitää olla kunnossa. Mikrobien ja juuristojen on toimittava. Silloin pystymme tuottamaan ruokaa ympäristöystävällisesti, monimuotoisesti ja kestävästi myös tulevaisuudessa.

Tuore kerääjäkasviopas auttaa

Kasvipatologiksi valmistunut Eliisa Malin on hiiliviljelystä innostuneena mukana BSAG:n Carbon Action -viljelijätoiminnassa, missä tietoja, kokemuksia ja osaamista kestävän ja monimuotoisen maataloustuotannon harjoittamiseksi kootaan, jaetaan ja kehitetään.

Sitä kautta hän päätyi myös BSAG:n asiantuntijaksi ja kokosi toukokuussa ilmestyneen Kerääjäkasvioppaan. 45-sivuinen kuvitettu ja selkeä opas avaa kerääjäkasvien maailmaa myös käytännön kokemusten kautta.

Oppaassa kerrotaan kerääjäkasvien ominaisuuksista ja evästetään valintoihin, jotka toimivat eri tuotantokasvien ja erilaisten peltomaiden kumppaneina. Opas vie raiheinien, apiloiden, mailasten, virnojen, retikoiden, hunajakukkien, mesiköiden, sikurin, pellavan ja monien muiden kerääjäkasvien maailmaan. ◀

Linkki Kerääjäkasvioppaaseen löytyy osoitteesta www.luomulehti.fi.

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Alandsbankenin Itämeri-projektista.