MINULLE VAIN Pakastin, palvelutiski ja puolittaminen. Näihin luottaa hän, joka kokkaa itselleen. MAIJA SOLJANLAHTI // KUVA LAURA RIIHELÄ
I
tsekseen elämisessä on etunsa, jos ajattelee ruokahuoltoa: arjen aikatauluja ja ostoslistoja on helppo suunnitella, kun toisten menot, toiveet ja ruokavaliot eivät ole rajoittamassa valintoja. Toisaalta ruokaseuraa ei ole aina saapuvilla, ja kauppalaskukin olisi mukava maksaa yhdessä toisen kanssa. Lähes joka ikinen elää jossakin elämänsä vaiheessa yksin; hetken, pitkään tai pysyvästi: Muutetaan opiskelemaan tai töihin toiselle paikkakunnalle, tulee ero tai leskeytyminen. Moni pysyy itsenäisenä, koska kokee sen parhaaksi elämänmuodoksi. Yhden hengen taloudessa arjen rutiinit ovat erilaisia kuin perusperheessä tai kimppakämpässä. Kotitalouden koko vaikuttaa kauppalistaan, jääkaapin sisältöön ja ruokailuhetkiin. Yksi suosii ravintolalounaita kavereiden seurassa, toinen nauttii saadessaan valmistaa ja nauttia aterian rauhassa, omia makumieltymyksiään noudattaen. Eräs tankkaa kun ehtii, ja yksi jos toinenkin napostelee television ääressä. Mutta onko jotain yleispätevää, mikä jokaisessa yhden hengen ruokataloudessa kannattaa ottaa huomioon? Ainakin pakastin, palvelutiski ja puolittaminen, neuvoo Lapin Marttojen vs. toiminnanjohtaja Paula Aho. – Pakastin on hyvä hankinta yksineläjän kotiin. Silloin voi ostaa enemmän kaupasta, puolittaa pakkauksia sekä teh-
dä enemmän ruokaa ja pakastaa seuraavaa ateriaa varten, kehottaa Aho. Itse hän pitää pakastinta oman ruokataloutensa pelastajana. – Kun teen ruokaa, teen yleensä vähintään kaksi annosta, sillä syön kaksi lämmin ateriaa päivässä. Monesti teen enemmänkin ja laitan sitten loput pakastimeen. Yllättävän monia asioita voi pakastaa, kuten kuorittuja banaaneja, kaalilaatikkoa, juustoa ja rahkaa, jottei tule ruokahävikkiä. – Pakastan sopivat annoskoot valmiiksi, sillä yksinasujilla pelkästään itselle kokkaaminen on monesti se hidastava tekijä. Valmiit, nopeasti lämmitettävät annokset tuovat helpotusta myös kiireiseen arkeen. TÄSMÄLLISESTI TARPEEN MUKAAN
Koska yksin elävä maksaa kaikki juoksevat kulut itsekseen, ovat arjen menot suhteessa suuremmat kuin perheellisellä. Pienemmässä asunnossa on kenties korkeampi neliöhinta kuin isossa. Sähkö-, vesi-, bensa- tai ruokalaskua ei voi jakaa toisen kanssa. Ruokakaupassa isojen määrien ostaminen tulee yleensä kilohinnaltaan edullisemmaksi kuin pienten. Tarjouksessa on suuria pakkauskokoja, tai kauppa tyrkyttää nipputarjouksia. – Jos lähikaupassa on palvelutiski, kannattaa sitä käyttää, ja ostaa juuri sen verran kuin tarvitsee. Sama pätee hedelmiin ja vihanneksiin: irtomyynnistä
saa itselleen sopivan määrän. Kun suunnittelee arkeaan ja ostaa tarpeeseen, hävikin määrä vähenee. Se säästää ruokamenoissa, vaikka joskus kilohinnat olisivat pienemmissä pakkauksissa korkeammat, toteaa Paula Aho. Moni harmittelee, että lähes kaikki ruokaohjeet on mitoitettu neljälle. Paula Aho neuvoo puolittamaan ohjeen ja muistuttaa, ettei ohjetta tarvitse aina noudattaa orjallisesti. – Kananmunan saa toki puoliksi rikkomalla sen lasiin, sekoittamalla ja lusikoimalla sitten puolet toiseen astiaan. Monesti puolittaminen ei ole tarpeen, vaan ruoka kestää enemmänkin munaa kuin ohjeessa mainitun määrän. – Kahvia keitän siten, että kaadan mukillisen vettä ja laitan puruja kaksi ruokalusikallista. Siitä tulee juuri sopiva annos. Keitän samoilla puruilla toisen kupillisen, silloin lisään kolmannen ruokalusikallisen vanhojen purujen joukkoon. Yhdessä syöminen on monelle tärkeää. Jos omassa tuttavapiirissä on muitakin itsekseen asuvia, saa heitä houkutella mukaan syömään tai vaikka kokkaamaan yhdessä. Kannattaa ehdottaa, rohkaisee Paula Aho. Lapin Marttojen toiminnanjohtaja kannustaa tekemään itse. Valmisaterioita voi toki käyttää, samoin ruokapalveluja, mutta kun tekee ja annostelee itse, saa sitä, mitä haluaa, ja juuri sopivan määrän. Ja sehän on itsekseen elämisessä sitä luksusta!
20 | MARTAT 2 | 2022
20-21 yhdenhengenruoka-2-2022.indd 20
18.3.2022 11.45
