Teksti ja kuvat Raisa Laukkanen
Elämä Watsonin kanssa Vuosikymmen kuulostaa pitkältä ajanjaksolta ihmisen elämässä, mutta polkupyörän osan iäksi se on liian lyhyt. Kotkassa asuvan, entisen Ilmavoimien koelentäjän Jyrki Laukkasen mielestä kohtuullinen polkupyörän osan toiminta-aika on vähintään 20 vuotta. Juuri 71 vuotta täyttänyt Laukkanen on joutunut vaihtamaan etu- ja takapyörät jo useaan otteeseen, niin kauan hän on samalla pyörällä polkenut.
Gloster Gauntlet ja Watson Kymin lentokentän Ilmailupäivillä elokuussa 2012.
“Olin 12-vuotias ja oppikoulun toisella luokalla, kun isän kanssa lähdettiin Liiton kauppaan ostamaan minulle oma polkupyörä. Siellä oli myymälässä jäljellä yksi sellainen SOK-merkkinen, vanhanmallinen musta pyörä, jonka hinta oli 9 500 markkaa. Uudet Jupiter-merkkiset pyörät maksoivat 17 500 markkaa. Isä sanoi, että kyllä sinä tuollaisen uudenkin saat. Mutta halusin sen vanhan mustan.” Siitä huhtikuisesta päivästä vuonna 1955 alkaen mies ja pyörä ovat olleet erottamattomat. Ensimmäisinä kesinä tehdyt pyöräretket omalla polkupyörällä avasivat nuorelle Jyrkille kotiseudun täysin uudesta näkökulmasta.
“Näköala laajeni, kun pääsi ajelemaan muutakin kuin Kirkkokatua. Laajensin reviiriä Karhulaan, Kymiin, Pyhtäälle ja kävin aina Haminassa ja Anjalan puukirkolla saakka. Ja sitten kun aloin ilmailua harrastaa niin tällä sitä mentiin lentokentälle 15 kilometriä suuntaansa.”
Pyörällä lentämään
Ilmailu olikin ainoa asia, joka polkupyörän lisäksi nuorta Laukkasta kiinnosti. Purjelentoharrastus kasvoi toiveeksi ryhtyä lentäjäksi. Musta polkupyörä oli Kymin kentällä niin tuttu näky, että Ilmailukerhon pojat alkoivat kutsua sitä Watsoniksi. Uskollinen Pikajalka 27
20
