Pakina
Ojasta allikkoon
Lomia on kahdenlaisia, aktiivilomia ja löhölomia. Minä en ole koskaan saanut makuani löhöilyyn, mutta aika ajoin toisinaan ei pysty hillitsemään halua päästä pois raatamasta kotonurkista. Aktiivilomista minä pidän, kun silloin saa pyöräillä ja mässäillä herroiksi. Eipä tuota paljon muutoin pyöräillä saakaan paitsi jos sattuu olemaan asioita. Ja sattuuhan niitäkin joskus. Olen minä koettanut yrittää jälkikasvullekin opettaa tätä pyörämatkailun iloa, vauhdin hurmaa ja vapautta. Tässäkin yksi kesä sain tytärparin mukaan joenvarsipyöräilylle. Lensimme ensin Saksaan ja vuokrasimme pyörät asemalta. Sitten vain tien päälle. Ei aikaakaan kun tuli nälkä ja sitten jano. Ja hiki ja väsy. Kyllä virvoitettiin, käytiin jäätelöllä ja leivoskahvilla. Uimaankin mentiin jokirantaan laitumen portin taakse Weserin aaltoihin. Oli siinä paikallistakin nuorisoa, aurinko paistoi ja lämmitti ja oli ihan lomafiilis. Jonkin tunnin jälkeen oli kerätty riittävästi puhtia ja päästiin jatkamaan matkaa. Illan tullen saavuttiin johonkin pikkukaupunkiin ja majoituttiin hotelliin. Kävelykadun päässä oli italialainen ravintola, jonka terassilla vietettiin pastapäiviä. Kyllä kelpasi. Tästä varmaan saadaan riittävästi hiilihydraattia seuraaviksi päiviksi, tuli mässytellessä mieleen. Ja vielä ohrapirtelöä palan painikkeeksi. 5
Pikajalka 27
No aamulla sitten sain kuulla, että oli aika tylsä reitti, pitää päästä vaihtelevampiin maisemiin. Ajettiin asemalle ja junalla pari sataa kilometriä ylävirtaan. Sitten tultiinkin toiseen pikkukaupunkiin, ajeltiin ympäri keskustaa ja tankattiin taas. Käytiin kaupungin ulkopuolella katsomassa linnanähtävyyttä ja kuunneltiin sen sisäpihalla konserttia ja taas oli ihan lomafiilis. Siinä sitten sukeutuikin keskustelua loman perimmäisestä tarkoituksesta, sain nyt kuulla että se ei ole pyöräily vaan löhöily ja että parempi olisi nyt ajaa tunti päivässä ja nautiskella. Eivät he ainakaan enää aja viittätoista kilometriä enempää päivässä, mutta rannoilla voidaan olla ja tapahtumissa ja kirppareilla poiketa. Niin sitten tehtiin. Seuraavana päivänä ajettiin naapurikaupunkiin, käytiin hotellin saunassa kun oli lauantai, ja mentiin syömään ja konserttiin ja sillä hyvä. Sitä seuraavana päivänä oikaistiin jokimutka, säästettiin 100 kilometriä ajomatkaa ja tultiin puolilta päivin illalliselle. Viimeisenä ajopäivänä pyöräiltiin taas asemalle ja junalla lähtöpaikkaan. Ei siinä paljon satula kulunut. Raatikellariin syömään ja vanhaan kaupunkiin shoppailemaan. Mutta annas olla kun tultiin majoituspaikkaan ja pienen kävelyretken jälkeen valmistauduttiin iltapalalle, eiköhän emäntä ohjannut meidät terassille ja tarjonnut liikuntaa ruokahalun herättämiseksi: nurkassa meitä odotti – kuntopyörä!
Teksti Ketjupolttaja Piirros Anita Lahtinen
