Luettua I. K. Inhaa enemmän on tänä vuonna juhlittu hänen koulutoveriaan Jean Sibeliusta. Mutta Inhakin on saanut osansa huomiosta. Häntä on juhlittu virtolaisena, valokuvaajana ja pyöräilijänä. Hänen ristiriitainen hahmonsa on saanut kirjailijatkin pohtimaan luovan persoonan eri puolia.
Maria Renforsin totuus
Jokunen vuosi sitten ilmestynyt Eeva-Kaarina Arosen esikoisromaani herätti huomiota persoonallisella kerrontatavallaan. Teos toi esiin useitakin mielenkiintoisia hahmoja. Nimisankari oli kajaanilaisen kulttuurisuvun vesa, joka oli sukupuolisovinnaisuuksien vastaisesti innokas kalastaja ja tunnettu perhonsitoja, mutta myös valokuvaaja. Romaanihamo I. K. Inha poikkeaa Kajaaniin tapaamaan kollegaansa mennessään valokuvaamaan Vienan Karjalaa. Hän saa mukaan Maria Renforsin, ja he poimivat seuraansa vielä kuusamolaisen herran ja uhtualaisen kauppamiehen. Miehet ovat Marian lailla innokkaita perhokalastajia. Maria tuntee vetoa kaimilempiin, mutta heidän luonteiden ja käytöksen erot tulevat pian selviksi. Inha tallentaa tilanteita, näkymiä ja tapahtumia sekä silmillään että kamerallaan. Hän on luonteeltaan tarkkailija, ei päähenkilö, ja hänen tehtäväkseen jää auttaa Maria selviytymään tukalaksi käyvästä kevätretkestä.
Intoilija
Panu Rajalan tämänvuotinen romaani valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi, mikä innoitti kriitikotkin tutkimaan teosta hieman tarkemmin. Toisaalta kuultiin kehuja, kuinka taitavasti Rajala oli asettunut Inhan pääkopan sisään ja kertoili ryhtymyksistään vauhdikkaasti ja ruoti oman persoonansa rajallisuutta, toisaalta taas kiinnitettiin huomiota siihen, että tekstistä suuri osa oli lähes suoraa lainausta Inhan kirjoituksista, ilman merkintöjä lainauksesta.
Romaani on hyvä kokonaiskuvaus Inhan monista toimista ja aikaansaannoksista. Se on tekstinä luontevaa ja sopivasti vanhahtavaa ja siten uskottavaa. Inhan tekemiset koulupoikana, pyörien maahantuojana, toimittajana, valokuvaajana ja kääntäjänä tulevat hyvin esiin. Samoin kirjasta välittyy hänen vaikeutensa saada luotettavaa kontaktia muihin ihmisiin kuin lähisukulaisiin. Motivaatiot näin moniin askareisiin ja ongelmiin jäävät kuitenkin pääosin selvittämättä. Rajalan kirjassa on pitkä kuvaus Saksan, Böömin, Sveitsin ja Ranskan pyöräretkestä, mutta lähdeluettelossa ei lainkaan mainita Inhan lehtiin kirjoittelemia kuvauksia tai Vanhojen Velojen kustantamaa teosta Muistelmia Polkupyöräretkeltäni. Kuitenkin monikymmensivuinen kuvaus on sanasta sanaan Inhan tekstiä, tosin välistä lyhennettynä. Kustantaja korostaa sitä, että Inhan tekstillä ei ole enää tekijänoikeuksia. Mutta sulatettaisiinko sitä, että Rajala panisi Seitsemän veljestä julki oman nimensä alla?
Inhan pyöränjäljillä
Muistelmia polkupyöräretkiltäni ilmestyi tekn. lis. Mikko Kylliäisen toimittamana v. 2009, ja se sai innostuneen vastaanoton pyöräilijöiden ja lukuisien Inha-harrastajien keskuudesta. Hiljattain Kylliäinen oli kertomassa teoksen taustoista Kangasalan kirjakahvilassa, missä hän selvitti myös syitä, miksi Inha päätti niin nuorena lähteä niinkin haastavalle retkelle kuin pitkälle Euroopan matkalle – josta olisi tullut vielä paljon pitempi, jos hän olisi saanut veljeltään luvatut rahat Sveitsiin. Pikajalka 35
10
