Mekka meren äärellä

Myyntipäällikkönä rakennusalalla toimivan Markku Castrénin työ on pitkälti puhumista. Vapaa-aikana hän heittääkin mieluummin virveliä kuin juttua. Kala-apaja löytyy vartin päästä kotoa.

Teksti Hanna Ojanpää Kuvat Johanna Erjonsalo

Kopparnäsin virkistysalueella Inkoossa eteen valkenee niin upea merinäkymä, että se pistää ensikertalaisen hiljaiseksi. Vain jokunen purjevene lipuu ulapalla, ja taivaalla liitelevät lokit. Joutsenet pesiytyvät lahden matalille rannoille, ja merikotkiakin on paikalla nähty. Ei ihme, että siuntiolainen Markku Castrén viihtyy täällä vapoineen.

– Ahventa ja haukea, keväisin ja syksyisin siikaa, hän luettelee saaliitaan.

– Viime vuonna joku nappasi täällä taimenen, ja heitin heti perään. Ensimmäisellä heitolla tärppäsi itselläkin, mutta päästin kalan takaisin veteen.

Castrénin motto on nimittäin, että kotiin viedään vain kolme kalaa, jotka riittävät ruokakalaksi, ja pakkaseen hän ei kaloja jemmaa. Rutiinitkin ovat samat: kolme onkea pystyyn ja repussa eväät – ruisleipää ja kahvia –, pihdit, puukko ja muovipussi kaloja varten, muuttolintujen aikaan myös kiikarit.

– Jos totta puhutaan, en käy täällä saaliin takia. Tärkeintä on, että saan olla yksin luonnon rauhassa, Castrén toteaa.

HILJAINEN VASTAPAINO. Juuri hiljaisuus on Castrénille parasta vastapainoa sosiaaliselle työlle. Koko työuransa, nelisenkymmentä vuotta, hän on ollut rakennusalan myyntitöissä ja puolet siitä MMA Helsingin hallituksessa ja valtuustossa.

– Viimeiset kuusi vuotta olen toiminut myymäläpäällikkönä Espoon Finnoon RTV:ssä. Vaikka teemmekin tiiminä töitä, on myyntityö myös yksinäistä hommaa. Siinä piileekin mielestäni MMA:n yksi tärkeä tehtävä: toimia ihmisiä yhdistävänä verkostona. Minulle luottamustoiminta on ollut harrastus, josta ensi vuoden aikana siirryn rivijäseneksi. Tehtävä suoritettu, Castrén myhäilee.

Samalla hän pohtii, että työelämä on muuttunut viimeisten kymmenen–kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos silloin puhuttiin kiireestä, niin eipä paljon tiedetty siitä mitään. Castrén osoittaa ulapalla ja toteaa, että täällä työasioita ei tule mietittyä. Puhelimensakin hän pitää taskussa äänettömällä.

– Toki täälläkin on usein paljon porukkaa, ja ohimennen jutellaan keleistä ja kalaonnesta, mutta juttusille ei tarvitse jäädä, Castrén tietää.

Aamuvirkku Castrén käy kalassa joskus jopa ennen työpäivää.

– Onhan se ihan eri fiilis lähteä täältä päivään kuin juoda pannullinen kahvia kotona, hän naurahtaa.

TAVOILLEEN USKOLLINEN. Kalastus on Castrénille ympärivuotinen ja pitkäaikainen harrastus. Jäiden lähtöjen jälkeen hän käy kalassa pari kertaa viikossa, lomilla joka päivä. Varsinkin viikonloppuisin ja pyhinä ranta täyttyy nopeasti. Toisena pääsiäispäi- vänä Castrénille ei löytynyt paikkaa, kun hän saapui aamuyhdeksältä. Mutta siihen oli silloin hyvä syy.

– Ajelin kohti rantaa, kun näin tienposkessa möykyn. En ollut uskoa silmiäni, kun möykky paljastui kuutiksi. Jäin siihen sen kaveriksi odottelemaan, että Korkeasaaresta tultiin se hakemaan. Ilokseni kuutti on sittemmin vapautettu takaisin mereen. Viimeiset neljä talvea Castrén on löytänyt itsensä myös pilkkimästä Tammisaaren mökillä himopilkkijäksi osoittautuneen vaimonsa kanssa. Siellä hän laskee kesällä omille vesilleen verkkoja ja uistelee.

– Lapissakin olen joskus käynyt kalassa, ja vene on aina valmiina trailerin päällä, mutta kahteen vuoteen en ole sitä vesille laskenut. Tänne on niin helppo tulla, kun matkaa kotoa kertyy vain viitisentoista minuuttia. Ihan älyttömällä säällä en kuitenkaan kalaan lähde, paitsi siika-aikaan, Castrén kertoo.

– Toista oli ennen vuoden 1996 viehelakia. Silloin virveliä ei saanut heitellä ihan missä vaan. Sen seurauksena olen käynyt hakemassa virvelini Tammisaaren poliisilta, kun olin eksynyt väärille vesille. Nykyään kalastuskortilla voi heitellä Etelä-Suomessa virveliä melkein missä vaan, hän paljastaa.

Kyseinen virveli on jo historiaa, mutta kalastuskauppiaan unelma-asiakasta Castrénista tuskin tulee. Nykyisiin virveleihinsä hän on merkinnyt taimenen ja lohen pyyntimitat, ihan varmuuden vuoksi. – Vanhoja luottopelejäni eivät uudet korvaa. Sillä saat, millä yrität ja minä tiedän, millä mitäkin saan. Ja onhan niitä karkuun päässeitäkin, mutta eipä niistä sen enempää, kalamies päättää.

Markku Castrén

• Myymäläpäällikkö, RTV-Yhtymä

• MMA-Helsinki, hallituksen ja valtuuston jäsen

• Naimisissa, neljä aikuista lasta, kohta viisi lastenlasta

• Asuu Siuntiossa

• Harrastaa kalastusta, pihalla puuhastelua, mökkeilyä, moottoripyöräilyä, vanhoja autoja

Markun herkut

VOISSA PAISTETTU siikafile. Savustettu ahven. Graavattu taimen. Uudet, oman maan perunat sekä porkkanat ja herneet. Jälkiruoaksi mansikoita.

– Kerran erehdyin tekemään pestosiikaa. Vaimolla oli hyvä resepti, mutta päätin sitä kuitenkin soveltaa. Mittasuhteet menivät sitten ihan pieleen, kun laitoin puolen kilon siian päälle purkillisen pestoa. Sen jälkeen olen pysytellyt tutuissa ja turvallisissa herkuissani, Markku Castrén toteaa.