TEEMA
Kolikon kaksi puolta – eriarvoistuva Suomi
Voiko alueellisesta eriarvoistumisesta muodostua merkittävä poliittinen jakolinja myös Suomessa, kuten monissa muissa maissa viime vuosina? Tässä kirjoituksessa pohditaan taloudellista globalisaatiota maaseudun ja kaupunkien näkökulmista.
Teksti: Eemeli Paksuniemi Kuvat: Sketchify, Jemastock2 Suomi eriarvoistuu alueellisesti samanaikaisesti useassa eri mittakaavassa. Muu Suomi jää pääkaupungista jälkeen varallisuudessa ja tuloissa mitattuna. Eri maakunnat pärjäävät paremmin kuin toiset ja kilpailua käydään myös niiden sisällä: paikkakuntien ja pienten kaupunkien välillä. Nokkimisjärjestyksessä viimeiseksi jää maaseutu, joka eriarvoistuu kaikkiin edellä mainittuihin ja tyhjenee palveluista ja ihmisistä. Vaikka suomalaiset pitävät yhteiskuntaamme hyvin tasa-arvoisena, huoli nimenomaan alueellisesta eriarvoistumisesta on kasvanut. Vaikka taloudellista globalisaatiota pidetään Suomelle hyödyllisenä ilmiönä ympäri maan, ei ole itsestäänselvyys, etteikö suhtautumiset voisi muuttua skeptisemmiksi alueellisen eriarvoi-
15
suuden kasvaessa. Siksi on tärkeää ymmärtää, mistä alueellisista varallisuuseroista on kyse ja miksi protektionismi ja globalisaation vastustaminen on saanut jalansijaa nimenomaan muuttotappiollisilla maaseuduilla ympäri maailman. Tällä kehityksellä voi olla suuriakin vaikutuksia suomalaisen politiikan kenttään. Alueellisen eriarvoistumisen selkein jakolinja kulkee tietysti Helsingin ja muun Suomen välillä. Pääkaupunkiseudulla asuu lähes kolmannes Suomen väestöstä, tuotetaan noin 40 % koko maan bruttokansantuotteesta ja luodaan lähes kolmannes maan työpaikoista. Helsinkiin on luotu 2000-luvulla suurin osa Suomen korkean tuottavuuden työpaikoista samaan aikaan kun perinteinen teollisuus on keskitty-
