TEEMA
Teksti: Ella Könönen Kuvat: Arunima Jamwal ja Ella Könönen
P
ääni notkahteli puolelta toiselle koittaessani pysyä valveilla heiluvassa bussissa. Havahduin vähän väliä joko tööttäyksiin, vierustoverini kysymyksiin, tai auki jumittuneesta ikkunasta ripottelevaan vesisateeseen. Tien laitamia kuorruttivat pienet pressuilla peitellyt putiikit, joiden seinillä mainostettiin Nokian näppäinpuhelimia, ihon valkaisutuotteita ja varvassandaaleita.
teihin. Olin saanut Suomen Kulttuurirahastolta stipendin, jonka turvin opiskelin kaksivuotisen IB-tutkinnon Länsi-Ghattien laaksossa sijaitsevalla luonnonsuojelualueella, Paudin kylän kupeessa. Asuin ja opiskelin kylän viereen nousevalla kukkulalla, jonka jaoin eri puolilta maailmaa tulevien nuorten kanssa. Olin 16-vuotias, ja hamusin itsenäisyyttä, vapautta, erilaisuutta, jotain mahdollisimman kaukana Suomesta.
Matka tuntui jatkuvan ikuisuuden. Minulla oli nälkä.
Opin pian, miten Intiassa vuoden kulkua määrittelivät toisaalta monsuuni ja kuivuus, toisaalta urbaanisen ja agraarisen välinen tasapainottelu. wwww Syksyllä monsuunisateet saivat koulurakennuksemme tulvimaan usein, ja Sodexon työntekijät lapioivat vettä pois koulun ruokalasta. Kun käveli kouluun ja koulusta takaisin, oli paras mennä paljain jaloin, jos ei halunnut kastella kenkiään litimäräksi 200 metrin kävelymatkalla.
Aamun valjetessa jossain Mumbain ja Punen välisillä vuoristoisilla teillä, paljastui ympäristö liikennemeren sijaan vihertäväksi maalaukseksi. Piskuiset kylät siellä täällä heräilivät sumuiseen aamuun, ja teiden varsilla chai-kojuista nousi höyryä. Imin itseeni kaiken — aivan kuin minun olisi pitänyt muistaa se myöhemmin ulkoa. Halusin huomata jokaisen asian: tuossa on kauppakeskus, tuossa joku asuu. Tuolla menee kulkukoiria. Taas sataa. Tuo bussimatka on ensimmäinen muistoni Intiasta, ja ensimmäinen kosketukseni sen kontras-
19
Kun katseli alas kampuksen ympärille avautuvaan laaksoon, koko horisontti värjäytyi sumun alta paljastuviksi vihreän sävyiksi. Vaaleaksi, tummaksi, kirkkaaksi ja samettiseksi vesivärimaalaukseksi. Kosteus tunkeutui kaikkialle: luihin ja ytimiin, vaatteisiin ja lakanoihin.
