TEEMA
Nyhtökauraa Mukulakivillä Teksti: Miro Leporanta ja Johannes Vänttinen
M
aaseudun ja kaupunkien välisen vastakkainasettelun kiteyttää kenties yksinkertaisimmin ne kärjistetyt mielikuvat, joita vastapuolet toisistaan kannattelevat. Kaupungeissa nähdään, että maaseutu ja sen ihmiset ovat jämähtäneet menneeseen, edustavat vanhoillisia arvoja ja ovat valtava hidaste ilmastonmuutoksen vastaiselle työlle. Maaseudulla taas koetaan, että kaupunkilaiset ovat kadottaneet luontoyhteytensä, uskovat ruoan ilmestyvän taianomaisesti kaupan hyllylle, eikä mikään perinteinen ole heille enää pyhää. Kyse ei missään nimessä ole vain yksittäisten ihmisten tai ryhmien välisestä kiistasta. Maaseudun merkitys on politiikan kentällä valtava. Sille on intressiryhmiä, agraaripuolueet ovat yhä osa hallituksia pohjoismaissa ja Baltian maissa, ja EU:ssa maatalouspolitiikkaan liittyy valtavia kiistoja. Ei ole liioiteltua väittää, etteikö Euroopan unioni olisi muuttunut talousalueen lisäksi myös maatalousyhteisöksi. Ala aiheuttaa runsaasti myös eripuraa. Maatalous ei ole missään nimessä enää pelkästään ruoantuotantoon, aluepolitiikkaan tai huoltovarmuuteen liittyvä asia. Siitä on tullut vipuvarsi: maatalouden asiaa ajamalla tai sitä sorsimalla kerätään poliittisia pisteitä. Suomen keskusta ja vihreät ovat toistensa vastakohdat tällä osa-alueella, toki, mutta ne myös hyötyvät toisistaan valtavasti. Perinteiset maaseudun puolueet ovat taantuneet keskisuuriksi puolueiksi. Suomen keskusta uudelleen määrittelee identiteettiään Juha
Sipilän kauden jälkeen sosiaalidemokraattien johtamassa vasemmistohallituksessa, kun taas Ruotsin keskustan suurin kannattajakunta koostuu pitkälti liberaaleista kaupunkilaisista. Mikä laita vuotaa ja minne? Onko maaseutu löytänyt uuden poliittisen kodin? Edistysmielisten kaupunkilaispuolueiden tuottama diskurssi maaseudun takapajuisuudesta ja maataloussektorin epäekologisuudesta on omiaan aiheuttamaan potentiaalisesti haitallisia lieveilmiöitä: keskusta vuotaa politiikan x–y-asteikolle vaikeasti sijoitettaviin populistipuolueisiin. Yleensä näissä liikkeissä yhdistyvät perinteisten elinkeinojen puolustaminen, perinteiset arvot, jotka monin paikoin kärsivät epätrendikkyydestä liberaaleissa suurkaupungeissa sekä voimakas kansalliseen identiteettiin vetoaminen. Siis suo, kuokka ja Jussi mutta inkarnoituna.
“
Kun kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat vastuussa, käytännössä kukaan ei ole kumpaakaan.
Maataloussektori ei ole kenties se kaikkein dynaamisin, kun tulisi mukautua uusiin tavoitteisiin ja ihanteisiin. Monelta kaupunkilaiselta unohtuu monesti se, että useimmat maataloussektorilla toimivat ovat yksityisyrittäjiä – ei Valio maitoaan itse tuota. Se ostaa
30
