Ä är e tö n І syyskuu 2020
pääkirjoitus
A nni k u lta j oki
Ja niin se kesä vaihtuu taas syksyyn. Kaikista karanteeneista ja rajoituksista huolimatta, monelle tämä on ollut todellinen vapauden kesä. Minullekin.
enemmän kuin ”kuluttajia”. Ja vaikka yksilöitä yritetään asetella mahdollisimman ahtaisiin suorittamislokeroihin, se ei estä meitä heräämästä totuuteen.
Monet meistä joutuvat jo varhain vanhempiensa, yhteiskunnallisten odotusten ja muiden ylempien tahojen määräämien elämässä onnistumisen kriteereiden viitoittamalle polulle. Jota aletaan kulkea yhä nopenevin askelin, sitten juosten, kompastuen ja kaatuen, mutta seuraten uskollisesti tiettyä polkua, sitä ainoaa turvaamme, joka ei välttämättä ole vienyt meitä mihinkään mukavaan paikkaan, mutta onpahan tuttu. Kun on koko ajan yhä enemmän asioita suoritettavana yhä lyhyemmässä ajassa, koko elämä tuntuu loppumattomalta juoksumaratoonilta. Mutta kaikkihan eivät voi olla urheilijoita, vai kuinka?
Juuri tänä kesänä monella on ollut mahdollisuus juurikin pysähtyä. Toisille on ollut jopa liikuttavaa huomata, että ympärillä on aina ollut tämä kaikki: aurinko, kauniit metsät, välkehtivä vesi, niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, upeaa musiikkia. Sitä ei vain ole juostessaan ehtinyt huomata.
Liian usein me kannamme taakkoja, joista kärsimme, mutta emme yksinkertaisesti ehdi pysähtyä miettimään: viekö tämä tie minut todella siihen, mitä sisimmässäni haluan? Tarvitsenko todella tätä? Tekeekö tämä minut oikeasti onnelliseksi, vai onnettomaksi? Loppujen lopuksi oman sisäisen äänen, intuition kuuntelemiseen ei tarvita vuosien keskittymisharjoituksia. Se vaatii vain hieman rauhallista aikaa, pysähtymistä. Kun pääsee hidastamaan tahtia, mieleen alkaa usein virrata luovia ideoita, tekee mieli nauttia taiteesta, tai on vain hyvä olla luonnon keskellä, tekemättä mitään sen kummempaa. Vaikka vallitseva yhteiskunta on voimakkaasti sitonut ihmisen itseisarvoon tämän olemisen kapitalismikoneen rattaana, me olemme jokainen paljon
Jos sielussa on yhtään totuudenetsijän kipinää, pysähtyminen voi johtaa todelliseen heräämiseen. Voimmekin tehdä johtopäätöksen, että suurin osa ihmisistä elää kuin unessa. Vääristetyin arvoin, vääristetyin mielihaluin, vääristetyin totuuksin. Totuuden etsijänä alkaa jossain vaiheessa väistämättä pohtia kysymyksiä: miksi valtakoneisto ei salli ihmisten kysyä yleisesti hyväksytyn asiakehyksen ulkopuolisia kysymyksiä? Ketkä laativat valtakunnan lait ja asetukset? Mitä on yhteiskunnallinen tottelevaisuus käytännössä? Onko kriittinen ajattelu yhteensopivaa tämän tottelevaisuuden kanssa? Mikä stimuloi kriittistä ajattelua ja mikä tukahduttaa sen? Miksi asioista hyvin perillä olevia itsenäisiä ihmisiä on yleensä vaikeampi hallita kuin muita? Hyvä lukija, jos Sinulla on aikaa, suosittelen lukemaan, tutkimaan ja selvittelemään asioita. Astu kiehtovalle rehellisen totuudenetsijän tielle – et tule olemaan yksin. Tervetuloa seuraamaan Rajatiedon Yhteistyö ry:n järjestämää livestream-seminaaria ajankohtaisista aiheista 10.-11.10.2020. Lisätietoja sivulla 39 sekä osoitteessa www. rajatieto.fi.
3
