Äär e t ön І syyskuu 2020
kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi Sari Sydänsävel
OSA XVIIII
Anteeksiannon vaikeus henkisellä ihmisellä Miten kohdata itsensä, tekonsa tai tekemättömyytensä, oma uhrin ja tekijän osa ja astua anteeksiannon voimaan?
A
nteeksianto on tavattoman vaikeaa tänä päivänä ihan meille jokaiselle. Se joka sanoo, että anteeksianto on helppoa, uskottelee joko itselleen niin tai huijaa muita, sillä elämme maailmassa, elämme universaalissa todellisuudessa jossa tuomitsevuus, syyttelyt, eriarvoisuus, vähättely, arvostelu ja kunnioittamisen puute loistavat olemassaolollaan. Se on totta ja valitettavan surullista. Miten voimme astua anteeksiannon voimaan? Miten voimme kohdata itsessämme uhrin ja tekijän, miten voimme kohdata itsessämme
8
teot itseämme ja muita kohtaan, olla armollisia ja kääntää nuo kaikki yllämainitut sanat positiivisemmaksi ja päinvastaiseen suuntaan, sinne missä iän kaiken olemme olleet, mutta vain kääntäneet huomaamattamme sille selkämme? Vain siten, että hyväksymme ensin oman pimeytemme. Mitä enemmän teemme kikkaskonsteja, suojauksia, estoja, hokkuspokkus-taikoja siksi, että estäisimme pimeyttä pääsemästä meihin tai johonkin – teemme juuri sen karhunpalveluksen energioitse, että osoitamme pelkoa ja kutsumme pimeyden
sisäämme. Ja mitä enemmän koemme olevamme valossa, olemmekin pimeydessä, sillä tasapainossa ollessamme meissä jokaisessa on molemmat läsnä ja molemmat ovat yhtä hyviä ja pahoja. Vain hyväksymällä pimeyden, ottamalla pimeys rakkaudella avosylin vastaan, rakastamalla pimeyttä – voimme nähdä valossa se kaikki pimeys, ja pimeyskin voi muuttua valoksi. Iän kaiken ihminen on ajatellut pimeyttä negatiivisena ja tahona, joka vain tekee elämästä helvettiä.
