Kestävä korjaaminen: Hyvinvointia, resurssiviisautta ja kerroksellista kulttuuriperintöä

KORJAUSKLINIKKA Kulttuuriperintö ja rakennusperintö toimivat linkkinä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Vuonna 1891 valmistuneella WPK-talolla on tärkeä rooli osana Heinolan kaupunkikuvan ajallisia kerrostumia. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Kestävä korjaaminen

Hyvinvointia, resurssiviisautta ja kerroksellista kulttuuriperintöä

Kirjoittaja: Kirsti Kovanen, arkkitehti, Korjausklinikka-hankkeen ohjausryhmän jäsen Kestävästä korjaamisesta on puhuttu melko vähän aikaa. Se on osa kestävän kehityksen politiikkaa, joka taas on vastaus kysymyksiin hyvinvoinnin tavoittelemisesta kaikille niin, että ihmisoikeudet, talouden vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja äärimmäinen köyhyys poistetaan.

Nämä tavoitteet on kirjattu Agenda 2030 -asiakirjaan, joka hyväksyttiin syksyllä 2015 YK:ssa. Agendan 17:n tavoiteryhmän toteuttamista seurataan ja arvioidaan. Suoraan korjaamista koskevat tavoite numero 11 Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä yhdyskunnat ja sen alatavoite Tehostaa hankkeita maailman kulttuuri- ja luontoperinnön suojelemiseksi. Myös tekniikkaa, taloutta ja tuotantotapoja sekä vettä, energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet koskettavat läheisesti korjaamista.

Toimet kulttuuriperinnössä toteuttavat kestävän kehityksen tavoitteita monipuolisesti niin kulttuurin, talouden kuin sosiaalisenkin kestävyyden kannalta ja työ kulttuuriperinnön parissa tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tavoitteiden toteuttamiseen käytännössä.

Tavoitteiden vaikutus valtioiden politiikkaan ja prioriteetteihin on merkittävä. Kestävyys leikkaa jo kaikkien yhteiskunnan toimintojen suunnittelun läpi. Suunnittelun tuloksena yhä suurempi osa investoinneista kohdistetaan kestävää kehitystä tukeviin prosesseihin. Se, miten kansalaiset ja toimijat omassa toiminnassaan tavoitteita edistävät, on parhaillaan käynnissä.

Uudisrakentamisen tekniikoista korjaamisen tekniikoihin

Jos ennen vanhaan korjaaminen tarkoitti paikkaamisen luonteista rikki menneen rakennusosan tai rakenteen uusimista ehjäksi, on meillä korjaamiselle käytössä monia termejä ja nimiä. Joitakin poimintoja kirjosta ovat sanat peruskorjaus, perusparannus, saneeraus, restaurointi, entisöinti ja konservointi, ylläpito, kunnossapito ja remontti. Pitkä uudisrakentamista painottanut aika 1900-luvun jälkipuoliskolla merkitsi uudisrakentamisen tekniikoita, taloutta ja materiaaleja painottavaa kehittämistyötä. Uusia rakennusmateriaaleja otettiin käyttöön ilman, että niistä oli kokemuksia pitkältä ajalta.

Korjaaminen käsitettiin rakennustapojen ja -materiaalien muuttamiseksi uusiksi ja korjauskohteiden muuttamiseksi uusien rakennusten kaltaisiksi. Vanhat rakennustavat eivät kelvanneet ja uusien yhteensovittaminen niihin oli vaikeaa sekä suunnittelussa että korjaustoimenpiteissä.

Ohjeistoja rakennusten korjaamiseen ja laajentamiseen toki laadittiin. Purkamisesta tuli helpompaa kuin korjaamisesta, jota piti puolustella erityisesti. Moninaisuus ja ympäristön laatu heikkeni niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössäkin. Samalla menetimme paljon rakennusperintöä ja pitkään käytössä olleita materiaaleja. Paljon tietoa muistissa eläneistä rakennustavoista, materiaalien ikääntymisestä ja kunnossapidosta meni hukkaan. Jäljelle jääneistä kohteista tuli arvokkaita harvinaisuuksia ja esimerkkejä, joita voimme vielä tutkia ja joista voimme oppia vaikkapa materiaalien pitkän aikavälin käyttäytymistä.

Monia paikallismuseoita, seurantaloja ja muita yhteisöllisesti hoidettuja rakennuksia korjataan ja ylläpidetään talkoilla. Kuva: Sini Hirvonen, Suomen Kotiseutuliitto.

Meillä on määrällisesti pieni, mutta merkitykseltään suuri rakennusperintö.

Kestävyyttä kulttuuriperinnöstä

Kulttuuriperinnön keskeinen ominaisuus on muistin ja jatkuvuuksien ylläpito – sitä voitaisiin kutsua muisti- ja säilymispalvelujen tuottamiseksi yhteiskunnalle. Konkreettisimmillaan muistitehtävä on arkistojen ja museoiden kokoelmien hoidossa. Samalla tavalla kaikki kulttuuriperintö toimii linkkinä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Kumuloituva eli kertyvä tieto on kulttuuriperinnön parhaita ominaisuuksia. Rakentamisessa ja rakennetussa ympäristössä se näkyy kerroksellisuutena. Ympäristöt ovat sitä parempia, mitä suurempi diversiteetti niillä on. Tämä koskee niin henkistä ympäristöä, luonnon ympäristöä kuin rakennettuakin ympäristöä.

Meillä on määrällisesti pieni, mutta merkitykseltään suuri rakennusperintö. Se on valtava pääoma koko ympäristömme ja yhteiskuntamme kannalta, ei ainoastaan ympäristön laadun ja kulttuurin tekijänä vaan myös siihen sisältyvän tiedon ja ylläpitotaitojen takia.

Kaikille kohteille, ovatpa ne yksittäisiä rakennuksia tai laajempia kokonaisuuksia, on ajan mittaan kertynyt merkityksiä, konkreettisia muutoksia ja siten aikakerroksia, vaikka niiden rakentaminen voitaisiin ajoittaa tarkasti johonkin aikakauteen. Miten näitä eri kerrostumia korjatessa kohtelemme, on keskeistä. Rakennuksissa ja maisemissa ne voi tavoittaa useimmiten vain paikan päällä. Arkistotiedoista on hyötyä kerrostumien ymmärtämiseen. Kulttuuriperintö ja sen suojelu on monien keskustelujen kohde sekä organisaatioissa että kentällä korjaamisen parissa. Näissä keskusteluissa kohtaavat korjaamisen kaksi puolta, teoriat ja käytännöt, ja molempien tarkastelu on tarpeen erityisesti kestävyyttä arvioitaessa.

Korjauskohteiden ja korjaustapojen kirjo on laaja

Sata vuotta sitten uskottiin betonirakenteiden olevan ikuisia ja ratkaisevan tuhoisan sodan aiheuttaman jälleenrakentamisen. Nyt tiedämme, että sen ajan betonilla on paljon lyhyempi elinkaari. Lisäksi tiedämme, että sen keskeisen raaka-aineen, sementin, valmistaminen kuluttaa kohtuuttomasti energiaa ja luo sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta monissa valmistusmaissa. Se, miten betonia korjataan ja kierrätetään, on edelleen tutkimusten ja kokeilujen kohteena. 1900-luvulla rakennettuja raken-

nuksia korjattaessa ollaan tekemisissä ennennäkemättömän laajan materiaalikirjon kanssa.

Korjaamisessa on myös omatoimisuuden ulottuvuus. Varsinkin oman kodin kunnossapito on perinteisesti omalla vastuulla. Korjausrakentamisen suuressa kuvassa tai rakennustuotannossa ei omatoimikorjaamisen määrä ole kovin suuri, vaikka se näkyykin mm. sisustusalan tuotteiden ja tarvikkeiden myynnin kasvussa. Omatoimikorjaamisen hyötyjä ovat kustannustehokkuus, joustavuus hankehallinnossa ja omien kunnossapitotaitojen oppiminen ja niiden ylläpito. Erityisen hieno ja korvaamattoman arvokas on yhteisöjen omatoimikorjaamisen ja kunnossapidon perinne, joka elää talkoissa ja naapuriavussa.

Vanhempi rakennuskanta, se joka alun perin rakennettiin käsin, on meillä tullut yleisesti ottaen harvinaiseksi, vaikka ympäristöltään ja aikakerroksiltaan rikkaita rakennusperintöryppäitä edelleen joitain on. Näiden rakennusten korjaamisessa tarvittavasta ammattitaidosta on tullut erityisosaamista, joka luokitellaan useilla osa-alueilla vaarantuneeksi. Kestävyys on tällekin alalle uusi kehys ja näkökulma, vaikka käytetyt materiaalit ja tekniikat ovat lähtökohtaisesti kestäneet aikaa hyvin.

Kestävän korjaamisen muistilista

Rakennusten korjaaminen on monisyistä ja monitahoista toimintaa, jossa on väistämättä mukana paljon toimijoita ja säännöksiä mielipiteiden ja toiveiden lisäksi. Se tarjoaa harvinaisen paljon näkökulmia sekä käytäntöihin että tietoon. Korjaamistoiminnassa on väistämättä useita osapuolia yksityisestä yhteisöihin ja kestävyydestä puhuttaessa maailmaan. Sen piirissä on yksi perinne, jolla on tavoiteltu oikoteitä hyviin käytäntöihin ja periaatteisiin: eri aikoina laaditut korjaajan muistilistat.

Kestävyystavoitteiden kaudellekin niitä syntyy varmasti. Ohessa yksi hahmotelma siitä, mitä on hyvä muistaa, kun korjaa kestävästi. Hahmotelmaa on varmasti syytä parantaa nopeallakin aikavälillä, koska nopeat, jopa dramaattiset muutokset ilmastossa, kulttuurissa ja ympäristössä vaativat sitä. Omakohtaiset sovellukset ovat tervetulleita ja parasta antia korjaajan muistilistojen perinteelle.

Lähteet

Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030: kestavakehitys.fi/agenda-2030

Kestävän korjaamisen muistilista

• Pidä puutavara käytössä ja maan pinnalla – polttaminen ja lahottaminen lisää hiilikuormaa.

• Tunnista rakennuksen ominaisuudet ja ajan mittaan tehdyt muutokset löytääksesi sen, mikä lenkki olet historian ketjussa. • Suunnittele hyvissä ajoin ja käytä asiantuntijoita – rakenteiden, tekniikoiden ja toimintojen yhteensovittaminen vaatii erityistä osaamista. • Tee oma Green Deal – sovi (vaikka itsesi kanssa), miten osallistut oman ympäristösi, maasi ja maailman muuttamistalkoisiin, että se on kaikille parempi paikka elää. • Mitä vähemmän purat ja muutat, sitä resurssiviisaampi on hankkeesi taloudellinen pohja. • Mieti mikä merkitys hankkeellasi on lähistössä - vahvat sosiaaliset siteet ja yhteisöt ovat hyvä identiteetin pohja. • Seuraa kiertotalouden, elinkaaritutkimuksen ja ilmastonmuutostutkimuksen tuloksia, ne ovat kehittyviä tutkimusaloja, jotka valmistavat tuleviin muutoksiin.