Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

KORJAUSKLINIKKA Aurinkoteknologia on vieras elementti vanhassa talossa, mutta lappeen suuntaisesti katolle asennettuna se pistää vähiten silmään. Kuva: Pekka Hänninen.

Kirjoittaja: Pekka Hänninen, arkkitehti SAFA IAH - arkkitehtuuritoimisto Vanhan talon korjaaminen ja talosta huolehtiminen on usein ympäristön kannalta uudisrakentamista parempi vaihtoehto, ja olemassa olevan talon hiilijalanjälkeä voi pienentää monilla tavoin – samalla tippuvat asumiskustannukset.

Jotta ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset voitaisiin välttää, meidän tulee nipistää hiilijalanjälkiämme puoleen kuluvan vuosikymmenen aikana. Keskiverto suomalaisen asumisen hiilijalanjälki on reilut 3000 kiloa hiilidioksidia vuodessa, joka on noin neljännes kokonaishiilijalanjäljestä. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu kotiemme rakentamisesta, lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta, korjaamisesta ja lopulta purkamisesta.

Uudet talot kuluttavat useimmiten selkeästi vähemmän lämmitysenergiaa kuin vanhat, mutta uudistalon rakentaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, joiden kurominen umpeen verrattuna vanhassa vastaavassa mutta energiatehottomammassa talossa asumiseen vie jopa vuosikymmeniä. Olemassa olevien rakennusten rakennusvaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää sen hiilidioksidipitoisuutta. Samoin korjausrakentaminen säästää luonnonvaroja ja maa-alaa.

Tyypillinen vanhempi omakotitalo kuluttaa 20 000–40 000 kilowattituntia energiaa vuodessa, mutta vaihtelu on suurta. Vanhojen talojen ostoenergiankulutusta ja samalla asumisen hiiliajanjälkeä voi vähentää jopa viidennekseen alkuperäisestä kevyellä lisäeristämisellä ja tilkitsemisellä, laitteistojen säätämisellä sekä varsinkin siirtymällä hyödyntämään uusiutuvia

energiamuotoja. Samalla saavutetaan asumisen osalta vuoden 2030 ilmastotavoittet.

Säädä ja säästä

Lämmityslaitteiston ja talon lämmönjakoverkon (patterit) huolto ja säätö ovat usein se ensimmäinen ja kustannustehokkain toimenpide, jolla asumisen hiilijalanjälkeä ja kuluja voi pienentää. Laitteiston huollolla ja säädöllä voi syntyä säästöä 10–15 %. Pattereihin kannattaa vaihtaa termostaatilla ja/tai ajastimella varustetut säätimet, jotka tehostavat energian käyttöä.

Ilmanvaihdon mukana karkaa energiaa harakoille, mutta huolto ja säätö pienentää energia hukkaa. Lämmöntalteenotto tai poistoilmalämpöpumppu säästää energiaa talossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihdon taloon ei kannata lisätä koneellista ilmanvaihtoa, sillä koneen imu voi imaista seinärakenteista epäpuhtauksia sisäilmaan. Varmista, ettei korvausilmaventtiilejä ole tukittu esimerkiksi tapetoinnin yhteydessä.

Vinkkinä mainittakoon, että paksut verhot eristävät hyvin, mutta toisaalta taas verhon, kaapin tai muun kalusteen taakse jäänyt lämpöpatteri ei juuri huonetta lämmitä.

Lisäeristä maltilla

Veto aiheuttaa vilua. Ilmanpitävyyttä voi parantaa ranka- ja hirsirakenteisissa puutaloissa uusimalla ilmasulkupaperi ja tiivistämällä ikkunoita. Ulkopoka saa vähän falskatakin, jotta ikkunaväli pysyy kuivana. Yläpohjan kevyt lisäeristäminen on usein kannattavaa pientaloissa – lämpö kun tuppaa karkaamaan ylöspäin. Tällöin on huolehdittava siitä, että vesikaton ja eristekerroksen väliin jää vähintään 10 cm ilmatila rakenteiden tuulettumista varten. Tuulettuva ullakko on kosteusteknisesti hyvä. Seinien lisäeristäminen on melko kallista, ja se kannattaa tehdä muun julkisivukorjauksen yhteydessä.

Liika eristäminen saattaa lisätä rakenteiden kosteusriskiä, kun lämpöhäviö ei kuivata eristeitä. Erittäin paksujen eristeiden tuoma lisähyöty jää lisäksi hyvin pieneksi. Yhteenlaskettu eristepaksuuden raja on yläpohjassa 500 mm. Lisäeristäminen tulee tehdä samalla tai ainakin samankaltaisella materiaalilla kuin alkuperäinen eriste on tehty. Esimerkiksi mineraalivilla puueristeen päällä ei ole suositeltavaa.

Uusimisen sijaan vahoja ikkunoita kannattaa pitää kunnossa. Jos ikkunat joutuu uusimaan, kannattaa ulkonäkösyistä uusia vain sisäikkuna tai vaihtaa esi-

Kattoa uusittaessa kannattaa myös yläpohjan lämmöneristystä parantaa, jolloin energiaa voi säästyä tuntuvastikin. Kuva: Pekka Hänninen.

merkiksi energiatehokkaammat lasit vanhoihin puitteisiin.

Maalämpö leikkaa jopa 70 hiilijalanjäljestä

Suurehkoissa omakotitaloissa, joissa on vesikiertoinen patterilämmitys, siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön vähentää päästöjä jopa 70 %. Investointi maksaa itsensä takaisin 7 vuodessa, jonka jälkeen lämmittäminen maksaa vain kolmanneksen alkuperäisistä kuluista. Ilma–vesipumppu on maalämpöä edullisempi hankkia, mutta ei tuota yksin aivan kaikkea tarvittavaa lämpöenergiaa kuin maan eteläisemmissä osissa. Pakkasilla lämpöä tuotetaan sähkövastuksen tai esimerkiksi vesitakan avittamana. Sekä maa- että ilmavesipumppu lämmittävät tilojen ohella myös käyttöveden.

Ilmalämpöpumppu on suosituin tapa tuottaa uusiutuvaa

Pitämällä ikkunat kunnossa ja huoltamalla niitä säännöllisesti, niiden käyttöikä on vuosikymmeniä ellei enemmänkin. Kuva: Pekka Hänninen.

Kulutukseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellä.

energiaa. Se ei yleensä yksin riitä tuottamaan kaikkea kodin lämpöä, mutta leikkaa 50–60 % sähkö- tai öljylämmitteisen talon lämmitykseen tarvittavan ostoenergian määrästä. Vettä se ei lämmitä.

Puun polton hiilidioksidipäästöt ovat samaa luokkaa kuin hiilen, joskin uudet metsät sitovat kasvaessaan poltosta vapautuneen hiilidioksidin takaisin metsiin. Puun polttamisesta syntyy myös pienhiukkaspäästöjä, joten ainakin taajamissa ylenpalttista tupruttelua tulee välttää – niin mukava ja tunnelmallinen kuin tuli onkin.

Aurinkoenergia yleistyy

Aurinkopaneelit tuottavat sähköä, ja itse tuotetun aurinkosähkön hinta alkaa olla jo tavallisen verkkosähkön luokkaa. Paneelit ovat melko kalliit, mutta valmistajat antavat niille jopa 25 vuoden tuottavuustakuun. Sähkön myyminen verkkoon on Suomessa vielä taloudellisesti kannattamatonta ja kannattaa laitteisto mitoittaa niin, ettei sähköä synny yli oman tarpeen. Akut ovat edelleen kallis ratkaisu. Aurinkokeräimen avulla voidaan tuottaa jopa 60 % tarvittavasta lämpimästä käyttövedestä – kesällä kaikki ja syksyllä ja keväällä puolet. Keräin tarvitsee rinnalleen lämminvesivaraajan. Aurinkokeräin pienentää esimerkiksi öljylämmitteisen talon päästöjä, jos vain lämmönvaraajassa on sille kierukkapaikka. Aurinkokeräin sopii ilma–vesipumpun kaveriksi.

Aurinkopaneelien ja -keräinten mitoitus ja suuntaus kannattaa antaa ammattilaisen suunniteltavaksi. Paneelit ja keräimet ovat näkyviä kapistuksia, ja niiden sijoittelussa kannattaa huomioida talon alkuperäinen arkkitehtuuri. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna ne ovat melko huomaamattomat.

Asukas ratkaisee

Viimekädessä asukkaiden asumistottumukset ratkaisevat energiankulutuksen määrän. Säästeliäs perhe voi kuluttaa seurantatutkimusten mukaan 30 %, ääritapaukissa jopa 50 % vähemmän energiaa kuin tuhlaileva samankokoinen perhe täysin samanlaisessa talossa. Sähkön- ja vedenkulutukseen voi vaikuttaa tuntuvasti omalla käyttäytymisellä – valojen sammuttelu ja ripeät suihkukäynnit ovat valttia.

Yhden asteen vähennys sisälämpötilassa säästää 5 % lämmitysenergiasta. Tutkimusten mukaan 16–18 astetta on sopiva nukkumislämpötila, ei esimerkiksi 24 astetta. Talvella voi pukeutua villapaitaan ja tossuihin sen sijaan, että asunnossa koikkelehditaan nakuina vuodet ympäri.

Vanhoja taloja ei myöskään ole suunniteltu nykyisen kaltaisen vedellä lotraamisen mukaan. Pitkät suihkuttelut tuottavat vesihöyryä taloon. Märkätiloihin on hyvä lisätä automaattisesti esimerkiksi valojen sytyttämisen yhteydessä käynnistyvä poistoilmapuhallin, joka poistaa liian kosteuden ulos, tai ainakin järjestää riittävä tuuletus. Suihkukaappi pienentää kosteusvaurioiden riskiä.

Hyvin mietityt jäteastiat keittiössä helpottavat lajittelua. Rehevä, kotoperäinen kasvillisuus turvaa paikallista luonnon monimuotoisuutta. Se kestää myös äärevöityvät sään oikut asfaltti- ja nurmikkopihaa paremmin.