v TALOUS v
Miten leipomoala on pärjännyt taloudellisten tunnuslukujen valossa? TEKSTI Aimo Jussila, AmiHelp Oy
O
heisen jutun lähteenä on käytetty Leipuriliiton hankkimaa Leipomotoimialan yritys- ja toimialaraporttia. Aineistoa markkinoi Merilkon Oy, mutta raportin alkuperäinen tekijä on Alma Talent Tietopalvelut (eli entinen Balance Consulting). Luvuthan on poimittu suoraan tilinpäätöstiedoista, jotka jätetään Verohallintoon viimeistään neljä kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Tiedot ovat toki jo yli vuoden takaista historiaa, mutta niitä voi hyödyntää mm. tavoiteasetannassa tuleville vuosille. Raportista löytyy eriteltyinä yli 200 leipomoyrityksen taloudellisia tunnuslukuja (kuten liikevaihto, tulos ja kulurakenne) tilivuosilta 2016 - 2018. Yrityskoon alarajana näyttää olevan 200 000 €:n liikevaihtotaso. Nykyisin yritysten välisiä vertailuja vaikeuttaa se, että vuodesta 2016 alkaen ns. pienyritysten (liikevaihto alle 12 milj. €) on ollut mahdollista halutessaan laatia tavallista suppeampi ns. lyhennetty tuloslaskelma. Tällöin tuloslaskelmassa lähdetäänkin liikkeelle yrityksen bruttotuloksesta, joka saadaan vähentämällä liikevaihdosta erilaisia tuotteiden ja palvelujen hankintaan liittyviä kuluja. Lyhennettyä tuloslaskelmaa käytettäessä jotkut yrityksen menestystä mittaavat luvut, kuten myynti ja myyntikate sekä eri kustannustekijöiden osuus eivät tule lainkaan julkiseen tietoon. Näitä yrityksiä on leipomoidenkin joukossa, jolloin niitä ei siis voi tunnuslukuvertailuissa käyttää.
Tunnuslukujen vertailua eri yrityskokoluokissa (taulukko 1) Oheiseen analyysiin olen valinnut ne yritykset (161 kpl), joilta on saatu tiedot kaikilta kolmelta tilikaudelta (siis mukaan lukien liikevaihtotieto). Mikäli on saatu tieto konsernista, eivät tytäryhtiöiden tiedot ole mukana. Yritykset on jaettu viiteen eri kokoluokkaan. Ne yritykset, joiden lii-
26
LEIPURI 2 / 2020
kevaihto on yli 30 milj. euroa, on jätetty pois, koska silloin ”otos” olisi liian pieni ja yhdessäkin niistä tapahtuneet heilahtelut näkyvät liian selvästi luvuissa. Liikevaihdon muutosta on tarkasteltu kahden vuoden periodilla eli 2016 vs. 2018. Kolmen ja kymmenen miljoonan välisessä kokoluokassa on kasvu ollut selvästi nopeinta (+15,4 %) tarkastelujaksolla. Vastaavasti alle miljoonan euron yritykset ovat menettäneet jonkin verran volyymiaan (-5,9 %). Kahdessa suurimmassa kokoluokassa ainekulujen osuus on ehkä vähän yllättäenkin suurempi kuin kahdessa pienemmässä. Toki suuremmat yritykset pystyvät puristamaan ostojensa yksikköhintoja alaspäin, mutta toisaalta niiden pakkausmateriaalien (mm. pussit, kalvot ja laatikot) sekä puolivalmiiden ja valmiiden tuotteiden osto valikoimaan on puolestaan kustannuksia näinkin selvästi nostava elementti. Henkilökuluissa, joissa on myös yrittäjäpalkat ja sivukulut mukana, korostuu toisaalta kone- ja käsityövalmistuksen
ero sekä tuotantosarjojen pituus ja tuotenimikkeiden määrä. Niinpä kahdessa pienemmässä kokoluokassa on peräti yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi taso (n.30% vs. yli 40%). Palkkakuluja verrattaessa yksi henkilötyövuosi maksaa esim. 35 000 € vuodessa sivukuluineen, mikä on huomioitava mm. yrityksen arvonmäärityksessä, mikäli yrittäjä(t) eivät nosta palkkaa. Tämähän voi johtua mm. kireästä taloudesta tai siitä, että on verotuksellisesti edullisempaa nostaa osinkoa kuin palkkaa tai että kerätään tulosta investointeihin. Muut kulut (eli ulkopuoliset palvelut ja liiketoiminnan muut kulut) ovat kahdessa suuremmassa kokoluokassa suhteessa raskaammat. Tähän selittäviä tekijöitä ovat esim. ostetut palvelut (vuokratyö, konsulentit, huolto, taloushallinto jne.). Jakelukulut voivat olla hyvinkin 5 – 10 % luokkaa, jopa enemmänkin, mikäli tuotteita jaetaan asiakkaille päivittäin laajemmalle markkina-alueelle. Kannattavuuden mittareina ovat käyttö-
Taulukko 1: Tunnusluvut yritysten kokoluokittain vuodelta 2018
Taulukko 2: Tunnuslukujen kehitys (v. 2016 – 2018)
