Libero 2/2019

Kesä-Libero

2 / 2019

3 PÄÄKIRJOITUS 4 Eva Yung Joonas Pulkkinen

24 VASEMMISTONUORTEN FASISMIN VASTAISEN KAMPANJAN JULISTE Tekijä: Venla Vaattovaara

4 PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI Uusi kansan­ rintamahallitus panostaa tulevaisuuteen, mutta nuorisojärjestön on silti oltava puoleen omantunnon ääni.

Hanna-Marilla Zidan

5 RAKENTAVAN EU-KRITIIKIN MAHDOTTOMUUS On vaikeaa esittää rakentavaa EU-kritiikkiä, kun sekä puolueet että EU:n institutionaalinen rakenne pakenee tätä keskustelua.

Antti Ronkainen

28 NUORISOKULTTUURIN MAAILMAA UUDISTAVA VOIMA Nuorisokulttuurien ajatukset jäävät elämään osana kulttuuria ja uusien sukupolvien uusia tapoja ilmentää ja ilmaista itseään.

Juho Hänninen

30 SE NYT ON VAIN TYHMÄÄ JAKSAA LIIKAA Essee energiasta, sen tarpeesta ja jaksamisesta osana nykyistä kapitalistista järjestelmää.

Johannes Ekholm

6 IRRALLISTA ”Vanhenemisessa parasta on ollut, että skeittipunk-bändien nimet alkavat unohtua.”

7 TIINA Ovatko rangaistuksemme todella liian lieviä?

36 PESÄ KUSTANTAA ASENTEELLA Feministinen kirjakustantamo ei julkaise mitään transfobista tai rasistista paskaa.

Tiina Turunen

Niko Peltokangas

8 JAETTU AHDISTUS Kansanedustaja Iiris Suomelan ajoi politiikkaan hänen oma ahdistuksensa.

37 KRITIIKKI Yhteiskunta taisi tehdä Perustulokoe-eläinkirjan kirjoittajasta Tuomas Murajasta pakolla perustuloaktivistin.

Roosa Pohjalainen

Niko Peltokangas

12 NUORUUS PALAA Nuoruus tuo mieleen loppukesän metsän ja tummanvihreän värin.

38 BRETT ANDERSONIN SALAISUUS ”Toivoisin, että se on keskikalja. Kun juo oikein paljon keskikaljaa, pysyy iho kireänä ja näyttää nuorelta. Luulen, että olen väärässä.”–Juha

Hilla Körkkö ja Inari Nikkanen

Joonas Pulkkinen

14 VAIKEA, IHANA NUORUUS Feministisen ja populaarikulttuuria sivuavan podcast-ohjelman Hillan ja Inarin tekijät Hilla Körkkö ja Inari Nikkanen haluavat, että tunteista puhutaan.

Antti Kurko

40 PEKKA AIRAKSINEN Toukokuussa pois nukkuneen Pekka Airaksisen hätiköimätön asenne tuntuu ilahduttavan terveelliseltä maailmassa, jossa taiteen tekemistä määrittää usein menestyksen pakko ja kiire.

16 ULJAS UUSI NUORUUS Millaisen lupauksen tuleville nuorille voi aikuisuudesta antaa – vai onko lupausten aika ohi?

Juuso Paaso

Johanna Osváth

42 JÄRJESTÖSIVUT Vaalivuosi on tuonut mukavasti uusia jäseniä. Pääsihteerin mielestä jäsenmäärä ei ole ongelmaton avustusten jakoperuste. Miksi tämä on näin? -leiri sai VaNu:n 13–19-vuotiaat jäsenet innostumaan politiikasta.

20–23, 26–27 KAIKKIKO PILALLA? Tuomas Pietikäisen alias Thube Hefnerin aka Dj Ibusalin mukaan nykynuoret ovat ”kehissä”.

Joonas Pulkkinen

PÄÄKIRJOITUS

4 EVA YUNG KUVA: PINJA NIKKI

KUN OMA NUORUUS kääntyy ehtoopuolelle, voi käydä niinkin, että tulee valituksi Liberon päätoimittajaksi. Jo pidemmälle ehtineille keski-ikäistyneille (ja -luokkaistuneille) tutuille täytyy valitettavasti todeta, että Libero ei ole sama asia kuin se ajatushautomo.

Se kirjoitetaankin kaiken lisäksi eri tavalla.

Uutena päätoimittajana en haikaile sentimentaalisuuden tai nostalgian perään valitessani tämän lehden teemaa. Jatkona kevään eduskunta- ja eurovaaleille nuoruus tuntuu luontevalle teemalle. Tällä hetkellä 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg käyttää oleellisen osan omasta nuoruudestaan kohdistaakseen poliitikkojen huomion ilmastopoliittisiin kysymyksiin. Toisaalta nuoriin ja tuleviin sukupolviin on aina kohdistettu odotuksia paremmasta maailmasta ja tulevaisuudesta. Nuoruudessa on politiikan teorian kannalta aina mahdollisuutensa historianfilosofisesti ladatuille termeille, kuten lunastus, edistys ja toivo.

Nuoruus on ainutlaatuista ja ainutkertaista ja siten kenelle tahansa merkityksellistä. ”Oi nuoruus kerkäsiipinen, miten äkkiä häivyitkään”, kirjoittaa Aale Tynni. Toisaalta ainakin länsimaisen kulttuurin alueella nuoruus pitkittyy ja jatkuu aina vaan kauemmin.

Tässä lehdessä nuoruutta pohditaan niin kulttuurisista, poliittisista kuin sosiaalisista lähtökohdista käsin. Roosa Pohjalainen haastattelee eduskunnan vasta valittua nuorinta kansanedustajaa Iiris Suomelaa, joka luovutti kesäkuussa raiskauksen määritelmän suostumusperustaiseksi vaativan Suostumus2018-kansalaisaloitteen eduskunnan käsiteltäväksi. Suomelan ohella kansalaisaloitteen alullepanijana toimi Vasemmistonuorten puheenjohtaja HannaMarilla Zidan, joka arvioi omassa kolumnissaan eduskunta­vaalien tulosta sekä kansanrintamahallituksen hallitusohjelmaa.

Kirjailija Johannes Ekholm käsittelee pitkässä ja tyylillisesti omaperäisessä esseessään nuoriin usein yhdistettäviä energia­ juomia. Johanna Osváth pohtii nuoruutta ainutlaatuisena ja merkityksellisenä elämänvaiheena. Podcast-ohjelman tekijät Hilla Körkkö ja Inari Nikkanen puhuvat dialogimuotoon kirjoitetussa tekstissään nuoruuteen liittyvistä tunteistaan ja tuntemuksistaan, Keskiaukeamalla on Venla Vaattovaaran tekemä juliste Vasemmistonuorten fasismin vastaiselle kampanjalle. Seuraavan numeron teema muodostuu Vasemmistonuorten kirjoituskilpailun teemasta ”luokat”. Tämän lisäksi seuraavassa numerossa pohditaan myös luokkavihaa sekä luokkavihollisia. Aivan varmasti siten myös fasismiakin.

Joonas Pulkkinen

Päätoimittaja

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen • Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Joonas Pulkkinen • AD: Kaarina Tammisto • Fontit: Lyyra / Schick Toikka, Happy Times at the IKOB / Velvetyne, Pilowlava / Velvetyne • Osoite: Lintulahdenkatu 10, 2. kerros, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 0400678839 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi

3

KOLUMNI

HANNA-MARILLA ZIDAN

UUSI HALLITUS TARJOAA toivoa paremmasta. Neljä vuotta oikeistolaista näköalatonta leikkauspolitiikkaa jätti jälkensä. Siihen haettiinkin eduskuntavaaleissa selkeästi suunnanmuutosta, ja nyt se saatiin. Neljä vuotta olemme aktiivisesti saaneet taistella vasemmistolle tärkeiden arvojen puolesta oikeiston murentaessa hyvinvointivaltiota. Olemme nyt taitekohdassa. Hetkessä jolloin ruvetaan panostamaan tulevaisuuteen ja jätetään jäähyväiset sanelupolitiikalle.

Uusi kansanrintamahallitus on ohjelmassaan panostamassa tulevaisuuteen.

Keskeisiksi talouspolitiikan tavoitteiksi on laitettu työllisyysasteen nostaminen, julkisen talouden tasapaino, tuloerojen kaventamisen sekä eriarvoisuuden vähentäminen ja hiilivapaa Suomi vuoteen 2035 mennessä. Sillä, kuka on hallituksessa, on merkitystä. Neljän vuoden kovan työn jälkeen meidän tulisi ottaa hetki aikaa ja iloita siitä, että Suomessa on ensi kertaa vuosikymmeniin vasemmistolainen hallitus.

Suomen uusi hallitus lupaa kehittää hyvinvointivaltiota sen pitkän purkamisen jälkeen. Tällä kertaa koulutukseen ja tutkimukseen panostetaan, sosiaaliturvaa uudistetaan ja tasa-arvoa kehitetään monella saralla muun muassa työmarkkinoilla. Usein nuorisojärjestöjen sanotaan olevan puolueen omatunto. Vasemmistonuoret on paljon enemmän, mutta meidän tulee seuraavat neljä vuotta olla piikkinä Vasemmistoliiton seitanissa ja varmistaa, että lupaukset pidetään. Meidän pitää olla ideo­logisia silloin, kun Vasemmistoliitto ei voi olla, ja siten olla mukana tukemassa hyvinvointivaltion kehittämistyötä.

Hallituksessa asetetut tavoitteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ovat hyvät, mutta kirjaukset tavoitteiden saavuttamiseksi eivät ole riittävät. Nuoret vastaavat nyt tehtävien päätösten seurauksista.

Olemme kaikille nuorille velkaa tiukasta linjasta ilmastokysymyksiä käsiteltäessä.

Tämän lisäksi meidän tulee varmistaa, ettei ihmisoikeuskysymyksissä jousteta.

4

KUVA: PINJA NIKKI

PIIKKI VASEMMISTOLIITON SEITANISSA

Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja vapautta ei saa loukata näennäisesti säilöönottoa lievemmillä jalkapannoilla. Rankaiseminen ilman rikosta on yksinkertaisesti väärin. Tämän hallituskauden aikana haluamme myös nähdä ILO 169 -sopimuksen ratifioimisen ja anteeksipyynnön Suomen valtiolta sulauttamispolitiikasta. Olemme odottaneet ja vaatineet translain uudistamista erittäin pitkään. Nyt, kun uudistus vihdoin toteutetaan, tulisi oikeuden juridisesti korjata sukupuolensa koskea myös alaikäisiä, joille itsemääräämisoikeus on erityisen herkkä ja tärkeä asia.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

KOLUMNI

ANTTI RONKAINEN

EUROVAALIEN MERKITTÄVIN TULOS oli, että parlamenttia hallinneet

Euroopan kansanpuolue (EPP, kokoomuksen puolueperhe) ja sosiaalidemokraatit (S&D) menettivät enemmistön.

Koska parlamentti hyväksyy tulevan komission kokonaisuudessaan, tämänvuotisesta EU-johtajien valinnasta tulee erittäin mielenkiintoinen. Komission johtajan ja parlamentin puhehenkilön lisäksi tulee valita Eurooppa-neuvoston ja Euroopan keskuspankin johtajat sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuden korkea edustaja.

Sinipunan enemmistön murenemisen poliittiset seuraukset ovat merkittävät.

Koska EPP ja S&D joutuvat tukeutumaan liberaaleihin ja kenties myös vihreisiin, nämä ryhmät pääsevät hämmentämään johtajasoppaa ja vaikuttamaan EU:n tulevaan agendaan. Vaalien tulos lisää myös poliittista polarisaatiota, sillä laitaoikeiston nousun myötä nimenomaan EU-myönteisten liberaalien ja vihreiden vaikutusvalta parlamentin päiväjärjestyksessä kasvaa.

Ensimmäinen seuraus lienee, että EPP:n kärkiehdokasta Manfred Weberiä tuskin valitaan komission seuraavaksi johtajaksi. Mikäli neuvottelut EU:n huippu­ viroista menevät todella täpäriksi, voi parlamentti joutua luopumaan koko Spitzen­ kandidat-menetelmästä, jossa eurovaalien suurin parlamenttiryhmä saa oikeuden komission puheenjohtajaan.

Tämä olisi selkeä arvovaltatappio Euroopan parlamentille.

Eurovaalien toinen seuraus on parlamenttiryhmien uudelleenjärjestäytyminen.

Emmanuel Macronin johtaman La République en marche -liikkeen mepit liittyvät liberaaleihin. Samalla ryhmä vaihtoi nimensä Aldesta (Alliance of Liberals and Democrats) Uudeksi Euroopaksi (Renew Europe). Macron vaati nimenvaihdosta, sillä Ranskassa käsitteeseen liberaali liitetään usein liiallinen markkinamyönteisyys ja sitä käytetään muutenkin halventavassa merkityksessä.

Toinen uusi ryhmä on laitaoikeiston muodostama Identiteetti ja Demokratia (ID). Se on uusien radikaalioikeistolaisten puolueiden yhteenliittymä, johon kuuluu esimerkiksi Matteo Salvinin Lega, Marine Le Penin Rassemblement National, Saksan Alternative für Deutschland ja Perussuomalaiset. Ulkopuolelle jäivät esimerkiksi Ruotsidemokraatit, Espanjan Vox ja Puolan Laki ja Oikeus -puolue.

Tulevalla parlamenttikaudella on mielenkiintoista seurata, millaisiksi Uuden Euroopan ja Idin välit muodostuvat. Vanhat aldelaiset ovat olleet vuosikymmenet EU-maiden johtajina ja vaikuttamassa EUmaiden integraatioon, joten on myös mielenkiintoista nähdä, millaisia uudistuksia ryhmä alkaa ajaa parlamentissa.

Toistaiseksi EU-myönteisten viesti on perustunut pitkälti populistien ja kansallis­ mielisten vastustamiselle, mutta esitykset Euroopan uudistamisesta ovat jääneet hämärän peittoon. Mikäli politiikka jää vain kansallismielisten vastustukselle ilman selkeitä reformeja, kyseessä on Suomi takaisin tai MAGA -tyylinen nostalginen paluu menneisyyteen ennen EU-kriitikoita.

Tässä vaiheessa on selvää, että nousevat EU-myönteiset ja EU-kriittiset liikkeet tarvitsevat toisiaan. Molemmat hyötyvät poliittisesta polarisaatiosta ja molempien toimintaa selittää retropia.

Suomessa eduskuntavaalit ja eurovaalit järjestettiin lähekkäin, mikä toi esiin EU:n institutionaalisen ongelman demokratian kannalta. Eurooppa-neuvosto on Euroopan unionin senaatti, jossa valtioiden johtajat tekevät suuret päätökset integraatiosta. Parlamentti on paikka, jossa päätetään pääasiassa sisämarkkinoista, lainsäädännöstä ja kauppapolitiikasta.

Tämän seurauksena monista EU:n tulevaisuutta käsittelevistä asioista olisi pitänyt puhua eduskuntavaalien aikoihin, mutta jostain syystä puolueet säästivät nämä huomiot eurovaaleihin. Euroopan unionin kehittämisen kannalta on kuitenkin keskeisempää, mitä Antti Rinne ajaa

KUVA: HELSINGIN YLIOPISTO

RAKENTAVAN EU-KRITIIKIN MAHDOTTOMUUS

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija. (Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisen muutosten tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto)

Eurooppa-neuvostossa kuin mitä Suomen valitsemat mepit parlamentissa.

Neuvoston keskustelut käydään suljettujen ovien takana, mikä on EU:n tulevaisuutta käsittelevän keskustelun kannalta epätyydyttävää. On vaikea esittää rakentavaa EU-kritiikkiä, kun sekä puolueet että EU:n institutionaalinen rakenne pakenevat tätä keskustelua.

Kaksien vaalien perusteella on vaikea sanoa, mitä puolueet todella ajattelevat Euroopan unionista. Suomen kanta Euroopan unioniin, rahaliitto euroon ja tuleviin johtajavalintoihin ratkaistiin Sääty­talolla, mutta vaaleissa äänestäneiden on vaikea tietää, minkä puolesta he antoivat äänensä.

Tämän myötä ei ole mikään ihme, että äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on matala ja Eurooppa koetaan kaukaiseksi.

5

KUVAT

ARSI KEVA

IRRALLISTA M

” uistan, kun näin Kiasmassa joskus valokuvaaja Nan Goldinin retrospektiivin. Siellä oli vedoksia sen klassikkosarjasta The Ballad of Sexual Dependency, osa pyöri videolla slaideina, taustalla soi Velvet Underground. Kaikki narkkarit, transseksuaalit, Goldinin rakastajat ja alakulttuurielämä yhdessä putkessa, suurina kuvina. Se oli paljon raffimpaa kuin vaikka omien kavereiden synkimmät kohtalot.

Mutta sitten ehkä ajatteli, että kykenee ottamaan myös kaiken vastaantulevan avoimemmin vastaan. Että tää nyt vaan on tätä, ota tai jätä, se on itsessään ihan kaunista, vaikka lentäisitkin turvalles.

Mun silloinen kumppani tuli huutamaan, että nyt vittu mennään, nää on ihan hirveitä nää kuvat. Tajusin ensi kertaa silloin, että rakkaus ei kestä välttämättä ikuisesti. Olin 18 ja nuoruuden viattomuus päättyi siihen hetkeen.” ” un faija, joka kuuluu suuriin ikäluokkiin, kertoo aina tarinoita siitä, kun kaikkialla oli nuorisoa, kun se ” e, et syyttää nuoria politiikan oli nuori, siitä kuka veti ketäkin turpaan, ja kenestä tuli ongelmista on lopulta vähän sama kuin mikäkin Kirka tai muu semijulkkis. Et kai syyttää maahanmuuttajia kaikista siinä on myös puolensa, et nuoret ei vaan yhteiskunnallisista ongelmista.” enää käy ulkona tai kaupungilla.”

M

S

K

” eksikää jonne-vitsejä tai jotain vitsejä - - miksi pikku kalle meni kauppaan koska se halus Es”

M

” iten sellaiset tyypit, jotka ei ehdi elää nuoruuttaan, kuten vaik urheilijat? Onks monien urheilijoiden uran jälkeiset vaikeudet seurausta siitä, et on mahdollisuus aloittaa vasta joskus 40-vuotiaana nuoruus?

Vaik jonkun Timo Jutilan esimerkiksi?”

L

” arry Clarkin Kidsissä se, kun Casper herää siinä lopussa pöhnässä ja kysyy Jesus Christ, what happened, niin kaikki se sekoilu siinä sitä ennen ja sit lopuksi se kysymys – se leffa on mikrokoossa koko nuoruus pelkoineen ja huippuhetkineen.”

E

” hkä nuoruus on sellainen ylihaipattu kultti.

Et pakko elää, muuten et sitä ehdi tekemään. Siitä ajatuksesta tulee pelottavan paljon mieleen joku Pelle Miljoonan biisi.”

M ediassa on kyllä kieltämättä liikaa

”

esillä nuoria, joilla vain pärisee tai sit kaikki on vaan minttii.”

F

” lossaus, tubetus, TikTok. Mä oon täysin pihalla.

Meidän tyttö puhui yks päivä Jodelista, huolestuin, kun luulin sen puhuvan siitä natsista.”

N

” uoruustangosta. On se aika karseata, että ei ole muuta antaa kuin koko nuoruus ja että ei pidä sitä itsellään. Kuka edes haluais olla sellaisen bae?”

R

” ene Descartes on Twitter: I think therefore I am. #YOLO #swag ”

6

KOLUMNI

TIINA TURUNEN

OVATKO RANGAISTUKSEMME TODELLA LIIAN LIEVIÄ?

SEURAAN MIELELLÄNI KESKUSTELUA kansan oikeustajusta ja siitä, ovatko

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.

rikoksista tuomittavat rangaistukset tämän oikeustajun mukaisia. Yleensä nettipalstojen viesti on, että eivät ole. Oikeusministeriön vuonna 2017 teettämä oikeustaju­ tutkimus osoitti, että kansan oikeustajua ei ole olemassa. Suomalaiset arvioivat eri rikosten vakavuutta ja rangaistavuuden tarpeellisuutta hyvin eri tavoilla.

Erityisesti niin sanotuista uhrittomista rikoksista, kuten huumausainerikoksista, tuomitut rangaistukset tuntuvat silti koettelevan monen oikeustajua. Myös monet lain­oppineet kritisoivat äänekkäästi huumausaine­rikoksista annettavia suhteellisen ankaria tuomioita. Kritiikki tuntuu aiheelliselta.

Olen kuitenkin hieman kummastellen pannut merkille, että monet ehdottavat ongelman ratkaisuksi muun rangaistus­ käytännön koventamista samalle tasolle huumausainerikosten kanssa. Meillä olisi nimittäin sellainenkin vaihtoehto, että lieventäisimme huumausainerikosten rangaistuksia. Rangaistusten koventaminen vaikuttaa kuitenkin olevan tällä hetkellä suositumpi vaihtoehto kuin niiden lieventäminen.

VASEMMISTO TUNTUU AINAKIN

Suomessa vaikenevan keskustelussa rangaistusten riittävyydestä ja tarpeellisuudesta, vaikka vasemmistolaiset ovat aiemmin ja muualla osallistuneet siihen radikaalisti. Yksi tunnetuimmista rangaistusjärjestelmän kriitikoista lienee Angela Davis, joka on työllään edistänyt koko vankilajärjestelmän lakkauttamiseen tähtäävää abolitionistista liikettä.

Abolitionistinen liike perustelee tavoitettaan sillä, että vankilajärjestelmä aiheuttaa ihmisoikeusloukkauksia edistämättä yhteiskunnallista vakautta tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Järjestelmä kohdistuu sorretussa asemassa oleviin ihmisiin. Lisäksi se aiheuttaa jättimenot yhteiskunnalle.

Yhdysvalloissa, jossa myös Davis vaikuttaa, rangaistusjärjestelmä eroaa toki esimerkiksi pohjoismaisesta järjestelmästä.

Yhdysvaltalaisten tuomioiden pituudet ja vankien olosuhteet ovat olleet kansainvälisen ihmisoikeusyhteisön kritiikin kohteena.

Suomalaiset rangaistukset ja vankeusolosuhteet ovat kansainvälisessä vertailussa kohtuullisia.

IHMISOIKEUSKYSYMYS EI OLE silti Suomessakaan turha. On huomattava, että vankeusrangaistus kajoaa henkilökohtaiseen vapauteen, joka on ihmisoikeutena turvattu lukuisissa sopimuksissa. Vankeusrangaistus on jätetty poikkeukseksi tähän oikeuteen: sen soveltaminen jää kunkin sopimusvaltion kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin.

Kaikkia rikoksia ei voi verrata toisiinsa.

On tietysti eri asia arvioida esimerkiksi seksuaalirikoksista annettavia tuomioita kuin niin sanotuista uhrittomista rikoksista annettavia.

Toisaalta on huomattava, että rikosoikeus (ja sen myötä rangaistus) toteutuu aina rikoksentekijän ja julkisen vallan välisessä suhteessa. Tekijä saa rangaistuksen julkisen vallan asettamien normien rikkomisesta, ja rangaistuksella sovitetaan teko ensi sijassa yhteiskunnalle, ei uhrille. Uhrin oikeuden katsotaan toteutuvan erilaisten korvausten kautta.

Rangaistusjärjestelmän oikeutusta tuleekin tarkastella siitä näkökulmasta, että se on julkisen vallan käyttöä, joka kajoaa perustavanlaatuisen ihmisoikeuden ydinalueeseen tuottamatta juurikaan hyötyä yhteiskunnalle. Tämä tarkastelu tulisi tehdä vielä niin, että uhrin oikeusturva ei kärsisi. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on ihmisoikeuskehityksen kannalta välttämätön.

7

TEKSTI KUVAT

ROOSA POHJALAINEN PINJA NIKKI

Jaettu ahdistus EDUSKUNNAN NUORIN KANSANEDUSTAJA IIRIS SUOMELA ON PELÄNNYT ILMASTONMUUTOSTA NIIN KAUAN KUIN JAKSAA MUISTAA. VIHREISTÄ NUORISTA LÖYTYI KOKONAISEN JÄRJESTÖN VERRAN KOHTALONTOVEREITA JA KEINO KANAVOIDA AHDISTUS TOIMINNAKSI. SUOMELA JÄRKYTTYI POLITIIKASSA KOHTAAMASTAAN SEKSISMISTÄ JA VAATII POLIITTISTA KULTTUURIA, JOSSA KAIKKI SAAVAT ÄÄNENSÄ KUULUVIIN.

8

”J

OS AJATTELEE SITÄ sukujuhlien jäätävintä seksistiä, kertoo sen kahdellakymmenellä ja kuvittelee, millaista sen kanssa olisi tehdä duunia, niin sitä tää välillä on. Se ei usein näy ulospäin, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi arjessa totta.”

Tuoreen eduskunnan kuopus, 24-vuotiaana Pirkanmaalta vihreiden kansanedustajaksi valittu Iiris Suomela on pyrkinyt toistuvasti herättelemään keskustelua tavasta, jolla naispoliitikkoja kohdellaan mediassa ja politiikassa. Viimeisin tapaus nousi otsikoihin kesäkuussa: Suomela kritisoi kolumnia, jossa sisäministeri Maria Ohisaloa kutsutaan jääprinsessaksi, ja päätyi aamu-tv:hen väittelemään politiikassa esiintyvästä seksismistä. Siitä Suomela on saanut kokemusta etenkin Tampereen kaupunginvaltuustossa, jonka varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2017. ”Se on päivittäistä vähättelyä ja alaspäin painamista, yksinkertaisimmillaan sitä, kenelle annetaan kokouksissa puheenvuoro ja kenen päälle puhutaan”, Suomela sanoo. ”Kaupunginvaltuustossa osa vanhemmista miehistä alkoi tervehtiä mua vasta tajuttuaan, kuka mun isoisä on. Mulle ei ole mikään ongelma olla kaikenikäisten ihmisten kanssa politiikassa, mutta joillekin on selkeästi tosi vaikeaa olla mun kanssa edes samassa huoneessa.”

Suomelan saaman ensivaikutelman perusteella eduskunnassa on kaupunginvaltuustoa terveempi työskentelyilmapiiri. Vahvat perinteet ja tapakonventiot velvoittavat kohtelemaan muita asiallisesti. Suomelan mukaan nuorten naisten vaalimenestys on silti ollut monelle kokeneemmalle naiskansanedustajalle iso juttu. Ei tarvitse enää olla valiokunnan, kokouksen tai kahvilan ainoa nuorehko nainen.

Suomela ymmärtää epäuskon ja hämmennyksen, jota naispoliitikkojen syytökset epäasiallisesta kohtelusta monissa herättävät.

Hän muistaa itsekin lukioiässä kummastelleensa skeptisenä esimerkiksi Rosa Meriläisen puheita politiikan seksismistä. Asetuttuaan ehdolle kevään 2015 eduskuntavaaleissa hän sai kuitenkin pian huomata, ettei puheissa ollut vähääkään värikynää. ”Kun mennään tietylle tasolle politiikassa, sitä sukupuoleen kohdistuvaa törkyä tulee ihan kaikille. Harva kuitenkaan haluaa tuoda sitä esiin, kun tietää millainen ryöppy siitä seuraa. Siksi tulee helposti vaikutelma, että tämä on vain joidenkin kohtaama ongelma tai että jotkut liioittelevat. Mutta jossain vaiheessa pitäisi jo alkaa uskoa ihmisiä.”

K

UN NAISPOLIITIKKO TUO julki kohtaamiaan seksistisiä asenteita, media usein raportoi hänen olevan loukkaantunut tai harmissaan. Suomelasta tämä on tyypillinen esimerkki sukupuolittuneesta kielenkäytöstä. ”Ei mulla ole paha mieli enkä mä ole loukkaantunut. Se on puhetapa, johon välillä ihan hyvää tarkoittavatkin ihmiset lähtevät mukaan. Jos mä kritisoin jotain, oleellista ei ole mun henkilökohtaiset tunteet vaan sen kritiikin sisältö”, Suomela sanoo. ”Eikä esimerkiksi se, että nuorten naisten päälle puhutaan kokouk­sissa, ole pelkkä epämukavuusasia vaan uhka demokra­ tialle. On mahdotonta edistää itselle tärkeitä asioita, jos kukaan ei kuuntele.”

Hän tulkitsee nuorten vihreiden naisten vaalimenestyksen yhdeksi osoitukseksi siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet seksismiin, ”siihen että ihanko tosissaan nämä samat vanhat konservatiivimiehet päättää edelleen meidän asioista”. Me too -kampanjassakin purkautunut turhautuminen näkyi Suomelan mukaan vaalimökeillä ja kampanjatilaisuuksissa. Moni tuli kertomaan aikovansa äänestää nimenomaan nuorta naista.

”Yksinkertaisimmillaan se on sitä, kenelle annetaan puheenvuoro ja kenen päälle puhutaan.”

Toisaalta Suomela muistuttaa, että nuorten vihreiden naisten esiinmarssi on vaatinut puolueelta konkreettista työtä ja tukea. ”Nyt kun ihmetellään, että miksi joissain puolueissa ei ole nuoria naisia tai miksi vihreistä tulee niin paljon nuoria naisia, niin kyse on uusille nuorille tyypeille tarjottavasta systemaattisesta tuesta, avusta ja kannustuksesta”, Suomela sanoo. ”Monissa puolueissa epäviralliset tukirakenteet päätyvät nostamaan sukupuolittuneesti miehiä. Se voi olla vaikka sitä, että kenet kutsutaan mihinkin illanviettoon ja kenen kampanjaan joku puolueen liepeillä oleva varakas henkilö lahjoittaa rahaa, sitä on vaikeaa kyseenalaistaa ulkopuolelta.”

Suomela kiittää puolueensa tukea myös omasta poliittisesta urastaan. Kun häntä pyydettiin ehdolle kevään 2015 eduskuntavaaleihin, ajatus tuntui 20-vuotiaasta Suomelasta ensin aivan mahdottomalta. Hän oli vasta muuttanut takaisin Suomeen Isosta-Britanniasta, jossa häviävän pieni osuus poliitikoista oli alle 40-vuotiaita.

Hän saattoi kuvitella itsensä poliitikoksi ”sitten joskus nelikymppisenä”, jos silloinkaan.

Vähitellen puoluetovereiden sinnikkäät perustelut käänsivät Suomelan pään. Hän tajusi, että listoille tarvitaan nuoria ihmisiä – muuten kaikille suomalaisille ei löydy ehdokasta, johon identifioitua ja jota mielekkäästi äänestää. Eikä muita voi vaatia laittamaan itseään likoon, jos ei itse ole valmis edes yrittämään.

9

”Oli kauhean vaikea perustella itselleen, miksi juuri minä, mutta kun ihmiset niin systemaattisesti luottivat muhun enemmän kuin luotin itseeni ja tunnistivat mussa asioita, joita en itse todellakaan tunnistanut, se lopulta onnistui”, Suomela sanoo. ”Nyt viimeistään näkee, että tämä ei ole pelkästään mun oma projekti vaan kyse on paljon laajemmasta muutoksesta.”

V

IELÄ LUKIOSSA SUOMELA

vaikka pimeää”, Suomela sanoo. ”Eikä ollut syytä, miksi se tunne olisi heikentynyt iän myötä. Totta kai sitä oppi käsittelemään paremmin, mutta sitten tulivat Epämiellyttävät totuudet ja muut.

Otin sen kaiken vähän raskaasti mutta myös määrätietoisesti. Kun löysin puolueen, jossa moni oli kasvanut saman ahdistuksen kanssa, siitä tuli voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Puoluevalintaa kuvataan usein tosi rationaalisena prosessina, mutta mulle se oli myös sitä, että koin löytäneeni paikan ahdistukselleni.”

Suomela tunnistaa saman syvältä kumpuavan ahdistuksen ja pelon monissa Vihreiden nuorten uusissa jäsenissä.

Häntä ärsyttää ilmastoahdistuksen vähättely ja leimaaminen pelkäksi poliittiseksi narratiiviksi, kun kyse on ”aidosta, todellisesta tunteesta”. Suomela uskoo, että huoli ilmastosta on sukupolvikokemus, jota vanhempi väki ei voi täysin ymmärtää. On eri asia kuulla ilmastonmuutoksesta aikuisiällä kuin elää niin, että se on osa arkea pienestä pitäen.

ei olisi voinut mitenkään kuvitella päätyvänsä 24-vuotiaana kansanedustajaksi, sillä kansallinen politiikka ei juuri kiinnostanut häntä. Ensimmäiset vaalit, joissa Suomela olisi saanut äänestää, olivat kuntavaalit syksyllä 2012. Matkustaminen äänestyspaikalle olisi vienyt Walesissa asuneelta Suomelalta kokonaisen päivän, ja suomalainen kuntapolitiikka tuntui kaukaiselta ja merkityksettömältä. Suomela jätti äänioikeutensa käyttämättä. ”En hahmottanut, miksi ne olisivat tär- ”Ilmastolakon jälkeen on vaikea keät vaalit. Päätöksenteko Suomen tasolla lähteä sanomaan, ettei nuoria tuntui hitaalta, turhauttavalta ja tunkkaimuka kiinnosta politiikka.” selta. Ajattelin, ettei mua kiinnosta tälOISENA KESKEISENÄ SUKUlainen, että mä haen töihin Amnestyyn, POLVIKOKEMUKSENA Suomela Greenpeaceen, YK:hon tai EU:hun”, Suomela sanoo. pitää köyhyyttä ja toimeentulon epävarmuutta. Hän muistuttaa kuuMuutettuaan takaisin Tampereelle Suomela tajusi, kuinka palluvansa ensimmäiseen sukupolveen, joka on vanhempiaan pienijon kaupungeilla on Suomessa valtaa ja kuinka virheellinen käsituloisempi ja heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Poliittisesti tys hänellä oli kuntapolitiikasta. Brittiläinen politiikka oli näyttäytylietsottu leikkauspaine on Suomelan mukaan kohdistunut kohtuuttonyt jäykkänä ja hierarkkisena, joten Suomela vaikuttui siitä, kuinka malla tavalla koulutukseen, nuorten toimeentuloon ja kaikkiin niihin nopeasti suomalaisessa kuntapolitiikassa on mahdollista muuttaa palveluihin, joiden pitäisi mahdollistaa nuorille hyvä elämä. toimintatapoja. ”Meidän nuorten on pakko aktivoitua ja vaatia, että meidän ”Ei voi sanoa, että kuntapolitiikka on aina tietynlaista, eri puoluoikeudet toteutuvat, ja yrittää saada vanhempia ihmisiä meidän eiden ja sukupolvien tapa tehdä politiikkaa on niin erilainen. Jossain puolelle, koska yksinään me ei pystytä tähän. Vihreät on poliitikvaiheessa tajusin, että mulla on tilaisuus muuttaa toimintakulttuukojensa ja jäsentensä ikärakenteen perusteella nuorin eduskuntaria ja on myös mun vastuulla tehdä siitä sellainen maailma, joka ei puolue, joten meidän on pidettävä sukupolvipolitiikkaa esillä. Muunäytä ulospäin turhauttavalta tai vanhanaikaiselta tai kauhealta.” ten se unohtuu, ja jää tarkastelematta, miten päätösten vaikutukset Vihreät ei ollut Suomelalle mitenkään itsestään selvä valinta. kasautuvat nuorille.”

Hän kävi läpi lukuisia järjestöjä etsiessään keinoa edistää ympäOvat nuoret tosin aktivoituneetkin. Suomelan mukaan nuoret ristö- ja ihmisoikeusasioita. Vihreiden nuorten vastaanottavainen ovat kiinnostuneempia ja valveutuneempia yhteiskunnallisista asiilmapiiri ja hyvä porukka tempasivat hänet pian mukaansa: ylioppioista kuin ikinä aikaisemmin. Vihreiden nuorten puheenjohtajana laskunnan edustajistovaaliehdokkuutta ja nuorisojärjestöjen luottahän sai todistaa uusien 15–16-vuotiaiden jäsenten vyöryä. Nuorten mustehtäviä seurasivat eduskuntavaaliehdokkuus ja paikka puolueaikaansaannosta ovat esimerkiksi uudenlaiset feministisen liikehdinvaltuuskunnassa. nän muodot sekä taannoinen ilmastolakko.

Etenkin vihreiden jäsendemokratia ja kansalaisjärjestömäisyys ”Sitä on vaikea suitsuttaa kuulostamatta vanhalta ja kliseiseltä, tekivät vaikutuksen. Puoluepolitiikkaan skeptisesti suhtautunut Suomutta kyllä se antaa superpaljon toivoa. Varsinkin se ilmastolakko: mela sai korjata monta ennakkokäsitystään. nuoret nostivat ilmastonmuutoksen ehkä ekaa kertaa ikinä kanTärkeintä oli, että politiikka tarjosi Suomelalle keinon kanavoida sallisten vaalien kärkiteemojen joukkoon. Se on varmasti yksi vaijo lapsesta saakka vaivannutta ahdistusta maailman tilasta. Hän kuttavimpia kampanjoita, joita Suomessa on pitkään aikaan tehty. muistuttaa kasvaneensa Suomessa, jossa ympäristökasvatus on kesTuollaisen jälkeen on vaikea lähteä sanomaan, ettei nuoria muka keinen osa lapsuutta ja nuoruutta päiväkodista yliopistoon asti. kiinnostaisi”, Suomela sanoo. ”Eskari-iässä näkemäni Tampereen jätehuollon ilmastonmuutosToisaalta hän tiedostaa, että on toki nuoria, joita ilmastonmuunäytelmä oli mulle järisyttävä kokemus. Sitä makasi illalla sängyssä tos – tai politiikka ylipäänsä – ei kiinnosta. Ja niitä nuoria, jotka ja pelkäsi ilmastonmuutosta samalla voimalla kuin pieni lapsi pelkää kieltävät ilmastonmuutoksen ja vastustavat feminismiä. Suomelan

T

10

mukaan erot ovat sukupuolittuneita: esimerkiksi perussuomalaisia kannattavista nuorista 70–80 prosenttia on poikia, kun taas feministisessä liikkeessä aktivoituneista nuorista valtaosa on tyttöjä tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia.

Suomelan mielestä tämä sukupuolittuneisuus pitäisi ottaa vakavasti. ”Meidän pitäisi puhua myös siitä, että miksi meidän pojista yhtäkkiä niin iso osa on kääntynyt meidän yhteiskunnan valtavirtaisia arvoja vastaan. Että miksi tosi suora rasismi viehättää yhtäkkiä niin monia”, Suomela sanoo. ”Siinä on varmasti taustalla ahdistusta perinteisen maskuliinisuuden ja perinteisen maailmankuvan murenemisesta. Hyväksyttävät tavat olla poika ja mies eivät ole enää niin selkeitä. Sitä hämmennystä ja muuttuvan yhteiskunnan ristipaineessa olemista ei saisi sivuuttaa.”

Suomela muistuttaa, että vihreät nostivat näitä teemoja viime vaalikaudella jatkuvasti esiin. Puolue teki ”kaiken maailman Pelastetaan pojat -paketit” ja selvitti keinoja, joilla ongelmiin voisi puuttua. ”Mutta se olisi jälleen kerran sitä sosiaalityötä, koulutusta ja erityiseen tukeen panostamista, ja kun mennään sille tasolle, feministit ovat ainoita, jotka haluavat tehdä mitään. Kovasti kaikki huutelevat, että pojat ovat hukassa, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain, tukea ei taaskaan ole.”

Suomelalla on neuvo seksismisyytöksistä kimpaantuneille ja nuorten naisten esiinmarssista huolestuneille: ”Ihmiset voivat muuttua, mutta silloin pitää olla halua kehittyä ja kyseenalaistaa omaa toimintaa, ja se on rankkaa. Olen itsekin joutunut opettelemaan paljon esimerkiksi transihmisiin ja rasismiin liittyviä juttuja, ja ajoittain se tuntuu ihan hirveältä. Mutta se on pakko tehdä, ei ole mikään vaihtoehto että sen jättäisi tekemättä. Koska se olisi epäoikeudenmukaista.”

Y

KSI SUOMELAN KESKEISISTÄ poliittisista tavoitteista on raiskauksen rikosoikeudellisen määritelmän muuttaminen. Hänen ja Vasemmistonuorten puheenjohtajan Hanna-Marilla Zidanin alulle panema Suostumus2018-kampanja vaatii raiskauksen määrittelemistä suostumuksen puutteen eikä käytetyn väkivallan tai sen uhan kautta. Kansalaisaloitteen nimet ovat kasassa, ja Suomelan mukaan se on tarkoitus luovuttaa eduskunnalle kesätauon jälkeen.

Suomelalle Suostumus2018 on konkreettisestikin merkityksellinen mutta symbolisesti vielä tärkeämpi askel kohti itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa lainsäädäntöä. Hän uskoo lain heijastuvan asenteisiin sekä arjessa että viranomaistasolla. Suomela viittaa rikosuhritutkimuksiin, joiden mukaan Suomessa raiskataan vuosittain 50 000 ihmistä. Lopulta alle parisataa näistä tapauksista johtaa tuomioon. ”Eihän noissa luvuissa ole mitään järkeä. Meillä on tosi syvä ristiriita siinä, miten laki ja oikeus toteutuu, kun on kyse tietynlaisesta rikollisuudesta”, Suomela sanoo. ”Meidän oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö epäonnistuu totaalisesti monen sukupuolittuneesti naisiin kohdistuvan rikoksen kohdalla. Pakko sille on ruveta tekemään jotain, tämä on noloa jo kansainvälisestikin. Oli tosi turhauttavaa, miten viime hallituksessa vanhemmat miehet käyttivät huolta naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta rasismin keppihevosena ja samaan aikaan vastustivat jyrkästi lakimuutosta, joka parantaisi naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta.”

Suomelasta on hämmentävää, että Suostumus2018-kampanjan vastustajat tuntuvat olevan enemmän huolissaan lakimuutoksesta mahdollisesti seuraavista turhista syytöksistä kuin siitä faktasta, että suurin osa raiskauksen uhreista jää tyystin ilman oikeutta.

Hän pitää lakimuutokseen kohdistettua kritiikkiä todellisuudesta vieraantuneena. ”Ikään kuin meidän syyttäjistä ja poliiseista tulisi lakimuutoksen myötä katala feminismin kätyriverkosto, joka haluaisi koko ajan olla laittamassa miehiä vankilaan ilman todistusaineistoa.”

11

TEKSTI KUVA

12

HILLA KÖRKKÖ JA INARI NIKKANEN ADELE HYRY

NUORUUS PALAA

L

UKION TOISELLA LUOKALLA psykologian kokeessa kysyttiin: onko nuoruus kriisi? Kehityspsykologi Erik H. Erikson on jakanut elämän kahdeksaan psykososiaalisen kehityksen kriisiin.

Nuoruus käsittää identiteetin ja roolidiffuusion kriisit. Onnistuneen ratkaisun loppu­tuloksena on aitous. Nuoruuden biologinen prosessi kestää kymmenen vuotta. Melko pitkä aika kriisiksi.

Erikson on lanseerannut myös arkikielessä yleistyneen identiteetti­kriisin käsitteen. Kriisiin liittyy olennaisesti muutos. Sanalla on kielteinen kaiku, mutta muutos ei ole arvotettavissa.

Kriisi ei itsessään ole hyvä eikä huono. Eriksonin esittämä näkemys identiteetistä yksilön pysyvänä ominaisuutena voidaan kuiten-

Hilla: Hetkellisyys, vilpittömyys, sinisilmäisyys, huolettomuus ja huolimattomuus...

Inari: Kevät ja jonkun ranskalaisen leffan kohtaus; nuoret juoksee rannalla ja sit semmosessa tynnyrissä palaa tuli… Hiki, hormonit...

H: Pyöräily. Joku sellanen autio asfaltti ja valtatie ja kesä. Kesässä on parhaimmillaan samanlaista hetkellisyyttä ja huolettomuutta.

Toisaalta se huolettomuus yhdistyy myös huolimattomuuteen, joka sit mahdollisesti aiheuttaa ahdistusta, joka ainakin omassa nuoruudessa oli voimakkaasti läsnä.

I: Kumpuaako nuoruuden ahdistus sun mielestä nimenomaan siitä huolimattomuudesta?

H: ...tai siitä, ettei oikein osaa tai tiedä. Joutuu koko ajan hapuilemaan seuraavaa askelta.

I: Niin, on jollain tapaa keskeneräinen, puolikas ihminen.

H: Monet asiat tapahtuu ensimmäistä kertaa. Silloin ei ikinä oikeastaan tiedä, miten pitäisi tai kuuluisi tehdä. Myös yleinen ”kuulumisen” pohtiminen; mihin mä kuulun ja toisaalta, miten kuuluu tehdä.

I: Koska asioita tekee ensimmäistä kertaa, ne tallentuu mieleen edustamaan koettuja tapahtumia ja ilmiöitä myös myöhemmin elämässä… Aivan kuin ne nuoruuden kokemukset olis jotain kenraaliharjoituksia ennen oikeaa esitystä, joka tapahtuu aikuisuudessa.

kin asettaa kyseenalaiseksi. Missä kulkee minän ja muiden raja?

Eikö identiteetti muutu suhteessa sosiaaliseen kontekstiin, tilaan ja aikaan? Samalla voidaan kritisoida vaiheteorioiden universalisoivaa otetta: kenen identiteetti ja millaisen katseen alla?

Toisaalta jonkinasteinen pysyvyys ja mahdollisuus määrittelyyn on tarpeellista. Se mahdollistaa tunteen eheästä minuudesta muuttuvasta kontekstista huolimatta. Pysyvyys luo turvaa vapauttaen huomiota itsestä kohti muuta ja muita. Määritelmät auttavat rajaamaan sosiaalista kontekstia ja luovat mielikuvia siitä, mitä jokin on tai on ollut.

H: Muistan yhden vappuaaton, jonka vietin mun 6 vuotta vanhemman siskon luona. Taisin itse olla silloin 18-vuotias.

Niissä juhlissa oli mun siskon ystäviä, ja muistan havahtuneeni ajatukseen, ettei ikä tee ihmisistä aikuisia. Ne ihmiset ei oikeastaan olleet ollenkaan aikuisia, vaikka iän puolesta ehkä olivatkin. Et ihminen ei koskaan aikuistu. Ainoastaan maailma niiden ympärillä aikuistuu. Nuoruus on vaan sosiaalinen konstruktio, jota luodaan tietyissä maisemissa ja näyttämöillä, ihan niin kuin aikuisuuttakin. Nuoruuteen mielletään tiettyjä juttuja kuten koulu ja kaverit ja ehkä jotkut tietyt tyylit ja ne on niitä sosiaalisia konstruktioita, joita materialisoidaan ja jotka luo sitä nuoruutta. Ja toisaalta ne voi jossain muodossa olla läsnä myös vanhemmassa iässä, ainakin hetkellisesti, esim. jossain musiikissa tai vaikka muistoissa.

I: Niin, et nuoruus on jollain tapaa performatiivista?

H: Niin, se on oikeastaan esitys, performanssi. Esimerkiksi teini-ikään liittyi itselle sellasia tunteita, että piti jotenkin täyttää jotkut oletukset ja odotukset siitä, millainen on teini ja mitä teiniys on. Samankaltaisia odotuksia ei mun mielestä liity muihin ikävaiheisiin.

Teini-iän kuvailtiin olevan jokin tosi tarkkarajainen ajanjakso, johon liittyy tietynlaiset kokemukset, käytös ja tapahtumat. Muistan yhden esimerkin jostain koulukirjasta, jossa sanottiin, että teini pyrkii yleensä kulkemaan kolme metriä vanhempansa edessä tai takana.

Mä koin sen vanhempien häpeämisen ja ovien paukuttelun semmosena odotuksena ja vaatimuksena, joka piti jotenkin täyttää.

I: Liittyen ehkä siihen kuulumiseen tai kuulumattomuuteen, mulla taas ei oikeastaan oo tota kokemusta...

Tunsin kuulumattomuutta suhteessa siihen nuoruuteen ylipäätään, halusin enemmänkin toimia toisin, niiden odotusten vastaisesti, mitä siihen nuoruuteen asetettiin. Esimerkiksi koulussa, halusin mieluummin olla jotenkin ”kypsä” ja samastua vanhempiin tai aikuisiin.

H: Sun äiti kuoli kun olit 14-vuotias.

Siinä mielessä sun nuoruus oli siis tosi erityinen. Tuntuuko susta, että sait kaikesta huolimatta elää nuoruutta?

I: Sellasta huoletonta ja huolimatonta nuoruutta mulla ei ollut. Olin tosin ehkä jo lapsena jotenkin ”huolestunut”... Sit jouduin jo aika varhain, huolehtimaan muista ihmisistä kuin itsestäni. Mulle ei tavallaan jäänyt tilaa, olla sellanen ”normaali” nuori, eikä tilaa elää sellasta huoletonta nuoruutta. Mun nuoruus muuttui nopeasti vastuun ottamiseks.

H: Mietin, mikä nuoruuden oikeastaan erottaa aikuisuudesta ja mulle tuli ensimmäisenä mieleen huoli ja huolehtiminen. Huolettomuuden ja huolimattomuuden vastakohtana.

Muista ihmisistä huolehtiminen asettaa tavallaan aikuistumisen vaateen.

I: Toisaalta vaikka jouduin ottamaan vastuuta, eikä mulla ollut oikeastaan tilaa olla nuori, en kuitenkaan missään nimessä ollut aikuinen. Mulla ei ollut niitä resursseja, mitä ehkä aikuisella ihmisellä olisi ollut niissä tilanteissa.

Se oli aika raskauttava tekijä.

13

H: Millaisena sun nuoruuden maisema muistuu mieleen, jos mietit sitä nyt?

I: Muistan paljon yksinäisyyttä.

Tulee mieleen loppukesän metsä ja tummanvihreä väri. Näivetys ja snadi, jatkuva kärsimys. Yksi vahva mielikuva tiivistää mun nuoruuden: Se on ollut mun 16-vuotissyntymäpäivä, ja mä en tiedä onks tää nyt liian henkilökohtasta, mut isä oli joutunut sairaalaan tai mä vein sen sinne. Mun mieleen muistuu kuinka mä kävelen hiekkamäkeä alas sieltä sairaalaalueelta. Mulla on yllä semmonen lyhyt valkoinen kesämekko, iso villatakki ja ristikoru kaulassa. Muistan olleeni tosi väsynyt ja nälkäinen, ja siinä hetkessä jotenki nähneeni sen tilanteen ulkopuolelta ja ajatelleeni, etten jotenki kestä sitä näkyä.

Palaan välillä vieläkin siihen hetkeen ja tuntuu oudolta, että on edes selvinnyt.

Tekis mieli ottaa se 16-vuotias minä ja kääriä se johonkin huopaan. Se minä, joka kävelee sitä mäkeä alas. Se oli mun 16-vuotissyntymäpäivä. My super sweet 16.

H: Mulla oli jonkinlainen mielikuva siitä, millaiselta nuoruuden niin sanotusti kuuluisi näyttää, eikä mun elämä mun mielestä muistuttanut sitä. Jotenkin mun nuoruudesta tulee lähinnä mieleen ajatus ”mun täytyy”. Tuntuu, että asetin rajoja itselleni. Ensin mä yritin jäljitellä sitä teini-ikää, jota kuvailtiin niissä koulukirjoissa. Että kuuluu paiskia ovia ja inhota vanhempia. Sit mä samaan aikaan kuitenki harrastin sekä joukkuevoimistelua että viulunsoittoa. Harrastukset vei tosi

paljon aikaa mun arjesta. Muistan, että mulla oli koko ajan sellanen olo, että aina vois… Aina vois täyttää sen tyhjän ajan ja harjotella jotain. Vaikka mä en ihan kauheesti lopulta harjotellutkaan, niin se tuntemus siitä, että aina pitäis jotain, on yhä läsnä mun arjessa. Sit mä lähin puoleks vuodeks Tukholmaan vaihtoon.

Muistan jo ennen sitä lähtöä odottaneeni, että tuun johonkin paikkaan, jossa kukaan oikeastaan tiedä kuka mä oon tai mitä mä teen, eikä liitä muhun mitään oletuksia tai odotuksia. Se vaihtoympäristö ilman niitä harrastuksia loi mulle mahdollisuuden olla jonkinlainen ”oma itseni”, jonka ei tarvitse tehdä mitään, eikä täyttää mitään roolia.

Vaikka se vaihtoaika olikin monelta osin myös aika rankkaan, jäi mulle slti

VAIKEA, IHANA NUORUUS LAPSUUDEN OIKEISTOLAISET PIIRIT JA HANKALA LUKIOAIKA SYNNYTTIVÄT FEMINISTISEN PODCASTIN. HILLA JA INARI KESKUSTELEVAT TUNTEISTA JA POPULAARIKULTTUURISTA YHTEISKUNNALLISELLA TWISTILLÄ.

TEKSTI KUVA

14

ANTTI KURKO ADELE HYRY

Podcastit elävät murroskautta, mutta ne ovat jo vakiinnuttaneet asemansa ja löytäneet uskolliset kuulijansa. Vaikka podcasteja tehdään Suomessa toistaiseksi lähinnä harrastuspohjalta, podcastit on otettu osaksi laajempaa media- ja kulttuurikenttää. Myös yritykset ovat heräämässä niiden kaupalliseen potentiaaliin.

Libero haastatteli Hilla ja Inari -podcastin pitäjiä Hilla Körkköä ja Inari Nikkasta podcastien tekemisestä. Kuten luultavasti suurin osa suomalaisista podcasteista, myös Hilla ja Inari syntyi tekemisen ilosta ilman suurempaa taka-ajatusta. Heille tärkeää on ollut keskustella merkittävistä asioista niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasolla. Vahvasti feministisen ja populaarikulttuuria usein sivuavan podcastin tyyli on käynyt läpi joitakin muutoksia olemassaolonsa aikana. ”Viime vuonna halusin alkaa kehittämään siihen kaikenlaisia uusia juttuja ja uudistamaan rakennetta. Mutta tänä vuonna ollaan taas palattu siihen, että puhutaan vaan,” Körkkö sanoo ja kertoo viihtyvänsä parhaiten sellaisten podcastien parissa, joissa ei ole mitään ylimääräistä. Parhaimmillaan podcast onkin hänen mielestään ajatuksia herättävää taustahuminaa.

Molemmat mainitsevat suosikkipodcastikseen ruotsalaisen En varg söker sin podin, jota pitävät sarjakuvataitelija Liv Strömquist

mielikuva Tukholmasta sellasena oikean nuoruuden kulissina ja maisemana. Se jäi mahdollisuuksien maisemaks. Mä sain pienen otteen siitä, kuka mä oikeastaan oon. Mulla ei ollut niitä ihme harrastuksia, joiden pariin olin jostain syystä päätynyt ja joita jääräpäisesti jatkoin, vaikken oikeasti viihtynyt niiden parissa ollenkaan.

I: Tuntuu, että mulla ei oo ollut tommosta paikkaa tai maisemaa. Mulla on ollut vaan se hiton hiekkamäki ja ne pimeät metsät. Ei oo ollut sellaista “mahdollisen nuoruuden maisemaa”. Sen takia mä oon varmaan alkanut katsoa elokuvia, joissa siitä nuoruudesta on kerrottu.

Niiden kautta on voinut jollain tapaa saada sen kokemuksen. Vaikka toisaalta ristiriita niiden elokuvien, irrallisten

nuoruuskokemusten ja oman elämän välillä tuntui usein vaan jotenkin surulliselta. Se raja oli ylittämätön.

Oon miettinyt, miten huojentavaa on, että muistot rekonstruoi tapahtumia niin, että hyvät asiat korostuu. Ainakin aika monesti. Säkin muistat niitä onnellisia hetkiä siitä vaihtoajasta, joka saattoi kuitenkin olla aika raskasta. Nuoruus ylipäätään on jonkinlaista nostalgiaa ja oikeastaan semmonen kullattu muisto.

Koska kaikesta huolimatta mäkin saatan jotenkin haikailla mun nuoruutta, vaikken mikään vanha vielä olekaan.

Saatan haikailla nuoruuten liittyvää irrallisuutta, vaikka mun tapauksessa se irrallisuus olikin ehkä liiallista.

sekä kirjailija ja tv-tuottaja Caroline Ringskog Ferrada-Noli.

Sen erinomaisuus piilee tarkan rakenteen puuttumisessa sekä vahvassa henkilökemiassa ja analyyttisessa otteessa.

Hilla ja Inari -podcast ilmestyy viikoittain ja sillä on noin 5 000 kuuntelijaa jaksoa kohden. Ennen nauhoitusta ystävykset miettivät aiheita, joista haluaisivat puhua ja suunnittelevat jaksolle rakenteen. Vaikka jaksot ovat pituudeltaan noin tunnin mittaisia, studiossa saattaa kulua helposti yli kolme tuntia.

Körkkö on kotoisin alun perin Vaasasta ja Nikkanen Espoosta.

He ovat löytäneet toisensa uusien kaveripiirien kautta muutettuaan Helsinkiin. Vaikka he ovat kotoisin eri puolilta Suomea, heitä kuitenkin yhdistää kasvaminen varsin oikeistolaisessa ympäristössä.

Nikkanen kertoo, että hänen nuoruuttaan leimasi kuulumattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Vasemmistolaisesta perheestä lähtöisin oleva Inari kävi koulua yhdessä uusrikkaiden kanssa ja koki ulkopuolisuuden tunnetta. Nuoruus oli vastoinkäymisiä täynnä.

14-vuotiaana hänen äitinsä kuoli, isä sairastui ja vasta muutto lukion takia Helsinkiin avasi henkisen lukon. ”Silloin oli vähän sellainen fiilis, että näytän teille ja lähden menemään täältä”, Nikkanen muistelee. Helsinkiin muuton myötä Elokuvateatteri Orionista muodostui tärkeä paikka, sillä elokuvien kautta pystyi näkemään millaista nuoruus voi olla”. Minulla ei ollut oikein ketään, joka olisi vetänyt rajoja. Nuoruudessa ajatukset pyörivät liiaksi omassa itsessä ja syömiseen liittyvissä ongelmissa. Tuntuu, että nuoruus alkoi vasta, kun valmistuin lukiosta. Joskus 20 vuoden iässä alkoi olla sellainen olo, että voi vaikuttaa ja päättää omista asioistaan”, Nikkanen kertoo.

Myös Körkkö kertoo, että muutto pois lapsuuden ympäristöstä helpotti kasvukipujen suhteen. ”Elin Vaasassa suorittajateinin elä-

mää, joka kiinnittyi vahvasti kahteen harrastukseen – viulunsoittoon ja joukkuevoimisteluun. 16-vuotiaana lähdin Tukholmaan vaihtoon ja sain ensimmäisen kerran kiinni siitä, mitä haluaisin joskus olla”, Körkkö kertoo.

Harrastuksista oli tullut iän myötä yhä vaativampia ja niihin liittynyt ilo hiljalleen kadonnut. Lopettaminen olisi kuitenkin tuntunut luovuttamiselta, joten Tukholmaan muuton myötä arjen täyttäneet harrastukset jäivät pakosti tauolle. ”Vaasaan palattuani tietysti masennuin ja lukioaika oli minullekin aika hirveää. Oikeastaan elämä alkoi vasta, kun muutin kuusi vuotta sitten Helsinkiin, pääsin kouluun ja tutustuin uusiin ystäviin”, Körkkö sanoo.

Vaikka omien teinivuosien muistossa on paljon negatiivisia muistoja, niin podcastin tekijöiden kuva nykynuorista piirtyy positiivisena. Vastaavasti päätteli myös filosofi Frank Martela YLEn haastattelussa, jossa hän puhui siitä kuinka Suomen jääkiekon MMkullan takana on se, että nuoret miehet ovat oppineet puhumaan tunteistaan ja siten käsittelemään paremmin henkisiä paineita. ”Onhan se ehkä vähän kaukaa haettua, kun katsoo miten lätkässä hakataan toisia mailoilla ja sanotaan, että tässä on kyse tunteista. Toisaalta minusta tuntuu myös siltä, että monet nuoret ovat monessa mielessä parempia kuin heitä edeltänyt nuoriso. Niillä tuntuu olevan parempi kyky puhua tunteista ja kuunnella muita. Ehkä se tunteista puhuminen on tullut sosiaalisen median myötä, jossa yksityisestä on tullut enemmän yhteistä”, Körkkö pohtii. ”Mulle tulee hyvä olo nykynuorista, jotka lakkoilevat ilmaston puolesta ja kannattavat feministisiä arvoja. Vaikka tämän sanomisesta tulee vähän sellainen vanhusfiilis, nii se kai pitää paikkansa”, nauraa Nikkanen.

15

TEKSTI KUVAT

JOHANNA OSVÁTH JOONAS PULKKINEN

Uljas uusi nuoruus

NUORUUS JA VAPAUS, AIKUISUUS JA TYÖ – VASTAPARIT OVAT VUOSIKYMMENTEN SAATOSSA SULAUTUNEET TOISIINSA JA MUUTTANEET MUOTOAAN. ILMAAN JÄÄ PALJON KYSYMYKSIÄ: MILLAISIIN ASIOIHIN UUDEN SUKUPOLVEN KULTTUURISET IHANTEET VOIVAT KIINNITTYÄ?

KUKA HALUAA OLLA AIKUINEN MAAILMASSA, JOSSA TYÖ JA ILMASTO TAISTELEVAT TUSKISSAAN TOISIAAN VASTAAN?

”M

IKÄ nuoruudessa on hauskinta”, kykasvaa aikuisuuteen, jonka täyttävät velvollisyy toimittaja ovenkarmiin nojai- suuksien ja vastuiden labyrintit. levalta sälliltä. Vuosi on 1969 ja pojan pääVapauteen on siis sisäänkirjoitettu ajatus lakea koristaa vaalea Beatles-malli, joka ei sen rajallisuudesta ja lopulta kipeästä luopupeitä kirkasta otsaa. ”No, tuolla saa olla va- misesta. Irti päästäminen on kuitenkin vaipaana. Ei tartte niinku käydä töissä vielä ja keaa, ja tästä syystä viime vuosikymmeninä elää kuitenki.” vaihtoehdoksi on noussut jatkettu nuoruus.

Haastattelu on pätkä Ylen ohjelmasta Nuoruus: Elämän maku III, ja jaksossa toi- KAPINALLINEN, mittaja penää helsinkiläisnuorilta lausuntoa KONFORMISTINEN, JATKETTU siihen, miltä nuoruus tuntuu. Vastauksissa NUORUUS hoetaan yllätyksettömästi vapaus-sanaa kuin ”Minun aikana ei mitään murrosikää oltu mantraa. Käsitystä nuoruudesta värittivät ja keksittykään ja hyvin meni, eihän me älytty värittävät edelleen romantiikan ajan vapauden olla vaikeita kun ei tiedetty mitään. Mutta ideaalit, tunteikas ja kärsivä nuori Werther. nykyään nuorisoa ymmärretään viimeisen Tätä ideaalia on kuitenkin aina määritetty päälle, ihan liikaa, se ymmärretään pilalle ylhäältä päin. Nuoruudesta nurinkurisen te- koko nuoriso.” kee juuri tämä: kysymykseen nuoruuden at- Anna-Leenä Härkönen, Häräntappoase tribuuteista voi vastata vain opituin ideaalein, (1986). ja nuorista puhuvat vain ne, jotka kokevat olevansa näiden määritelmien tai ideaalien ulkoKansakoulujärjestelmän juurtuminen puolella. Siksi turvallisempaa olisi puhua nuo- suomalaiseen yhteiskuntaan ja toisen maaruuden sijaan sen suurimmasta kulttuurisesta ilmansodan jälkeen syntynyt globaali nuorimerkitsijästä, vapaudesta. sokulttuuri tekivät nuorista nuoria; tunteikVaikka vapaus attribuuttina toistuu haas- kaita, kovapäisiä ja vapaita. Nuoruudesta tuli tatteluvastauksissa, viitataan sen määritel- yhteiskunnallinen oikeus. mään vain negaation kautta: ei tartte käydä Viime vuosituhannen loppupuolella ryhtöissä, voin tehdä vapaammin kuin vanhem- dyttiin puhumaan jatketusta nuoruudesta. Täpana. Vapautta itsessään on vaikea määritel- nään se kiteytyy nuoruuden kaksisuuntaiseen lä, mutta nuorille tuntuu olevan selvää, mitä kasvuun: ihmiset pysyttelevät vakituisen työse ei ainakaan ole: työtä ja aikuisuutta. elämän ulkopuolella pidempään, ja toisaalNuoruustutkija Sinikka Aapola-Kari ta lapset omaksuvat yhä nuorempina nuorion sanonut, että aikuisuus pakenee määri- sokulttuurin piirteitä. Samaan aikaan nuoret telmiä kuin märkä saippua. Jos nuoruutta on kuitenkin itse ryhtyvät aikuisuuteen ennenperinteisesti määritetty vapauden kautta, sen näkemättömällä tavalla yrittäjähenkisyyden vastaparin①, aikuisuuden, tunnistaa vapau- muodossa jo kouluikäisinä. Rajat seostuvat, den puutteesta. Kun ihminen on kokenut nuo- ja itsensä etsimisen ja löytämisen vaatimus ruuden vapauden, hän voi asettua aloilleen ja riivaa yhä suurempaa ikähaarukkaa.

”Nuorten aikuisten elämä on usein päämäärätietoista, rakenteeltaan vähän kuin seikkailullista vaikeuksista voittoon -sankari­ tarinaa”, kertoo onnellisuusfilosofi Antti Kauppinen Helsingin Sanomien haastattelussa. Mutta entä jos tarina meneekin niin, että on vain vaikeuksia ilman voittoa? Silloin nuoruuteen liitetyt suoritukset eivät avaa ovia aikuisuuden toisteisuudelle. Nuoruuden tarinan onnellinen loppu on onnistuneen vaihtokaupan edellytys: luovun vapaudestani, sillä olen löytänyt itseni.

Kauppisen sanojen edustama ajatusmaailma on tietenkin tavattoman normatiivinen – ajatus siitä, että itsensä etsiminen päättyy aikuisuuteen, jolloin ihmiselle on jo taianomaisesti paljastunut hänen osansa yhteiskunnassa. ”Tavoitteena on tyypillisesti oman jutun löytäminen niin opiskeluissa, töissä kuin ihmissuhteissa. Keski-iässä nämä asiat on monen elämässä jotakuinkin ratkaistu”, hän jatkaa.

Jatketun nuoruuden voi nähdä tältä osin vallankumouksellisena voimana – vaikeuksista voittoon -tarinasta kieltäytymisenä. Jos nuoruuteen on sisäänkirjoitettu vapauden ideaali, merkitseekö pitkitetty nuoruus myös pitkitettyä vapautta?

Eräs jatketun nuoruuden klassikkoteoksista on James E. Côtén Arrested adulthood: the changing nature of maturity and identity vuodelta 2000. Teoksessaan Côté esittää, että nuoruuden ja aikuisuuden välisen rajan hälveneminen on johtanut siihen, että mahdollisuudesta huolimatta ihmiset eivät kykene rakentamaan omaa toimijuutta vaan antavat tulla ohjailluiksi ja manipuloiduiksi voittoa tavoittelevan massakulttuurin toimesta. Tämä manipulaatio perustuu narsismille ja hedonismille. Uusliberalistista nyky-yhteiskuntaa Côté vertaa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma (1932) -teokseen, jossa ihmiskunta on kokonaisuudessaan tuotteistettu ja kategorisoitu.

Näin nähtynä jatkettu nuoruus sisältää siis mahdollisuuden vapauteen, mutta on talousjärjestelmän puitteissa epäonnistunut pyrkimyksissään. Vapauden ideaali käy läpi tuotantokoneiston ja saa uuden muodon kuluttamiseen pohjaavana nautinnonhakuisuutena.

TYÖ TEKEE VAPAAKSI

Teollistuneessa 1970-luvun Suomessa kansalaiset muuttivat sankoin joukoin maalta kaupunkiin ja palkkatyö yleistyi. Tällöin työ ja vapaa-aika asettuivat ensimmäistä kertaa vastatusten. Niiden suhde toisiinsa oli kuitenkin elintärkeä: päivätyö ja säännöllinen tulon­ lähde mahdollistivat vapauden.

①

Nuorten artikuloimissa mallitarinoissa nuoruuden vastakohdaksi asetetaan vanhuuden sijaan nimenomaan aikuisuus. Ks. esimerkiksi Niklas Lehtimäki (2018): ”AIKUISUUS ON AINA JOTAIN, MITÄ SULLA EI OLE – Aikuistumisen kulttuurisen mallitarinan murtumat pidentyneessä nuoruudessa.” Jyväskylän yliopisto.

17

Tänään vapauden ihanne tiivistyy ajankäytölliseen autonomiaan. Yhä useampi valitsee freelance-työn, (koska epätyypilliset työsuhteet täyttävät työmarkkinat, mutta myös) koska se mahdollistaa vapauden työajan ja -paikan suhteen. Tärkeimpiä kollektiivisen itse­ilmaisun verbaalisia välineitä nuorille aikuisille lienevät ysistä viiteen ei vaan oo mun juttu sekä väsyttää kun on niin paljon tekemistä. Molemmat lauseet legitimoivat ajan henkeä, jossa vapauden tunne on, toisin kuin ennen, mahdollista löytää itse työn muodosta eikä ainoastaan sen vastapainosta, vapaaajasta. Samalla kun työn ja vapaa-ajan suhde hämärtyy, on nuoruuden ja aikuisuuden välinen suhde myös hämärtynyt.

Freelance-työ mahdollistaa myös Côtén mainitseman kokemuksellisen kuluttamisen uudella tavalla. Kun työ ei ole sidottu paikkaan, voi läppärin pakata mukaan tropiikkiin.

Vapaus on 1980-luvun jälkeen syntyneelle palveluiden kuluttamista, matkustelua sekä näiden kahden synnyttämää mahdollisuutta itsetutkiskeluun.

Linnut ja lentäminen ovat syystä symboloineet taiteessa vapautta vähintään vuosi­ satojen ajan. Matkustelu on henkilökohtainen fantasia aamusta, joka ei johda päivästä toiseen toistuvien mekaanisten rituaalien halki yhdentekevien työtehtävien loputtomalle suolle. Se on metafora nuoruuden vapaudentunteelle – näin voisi jatkua ikuisesti.

Teoriassa voisikin. Käytännössä tuon haaveen ylläpito totutuin keinoin kiihdyttää kuitenkin kaikkien kertomusten loppua.

MITÄ NUORILLE LUVATTIIN VS. TODELLISUUS

”Teini-ikäisenä vietin usein tunteja selaillen matkablogeja, joissa seikkailtiin ympäri Aasiaa, Etelä-Amerikkaa, Australiaa ja Afrikkaa. Niissä fiilisteltiin sitä vapautta, jonka voi kokea, kun liftaa jossain päin Oseaniaa lava-auton kyytiin tai kun sohvasurffailee Tasmaniassa tuntemattomien ihmisten kodeissa.

Mietin, että noin minäkin haluan seikkailla, kun olen vanhempi.

Nykyään olen siinä iässä, jossa kuvittelin tuolloin matkustelevani ympäri maailmaa.

En ole vielä ehtinyt Aasiaan enkä EteläAmerikkaan, mutta matkakuume on yhtä kova kuin nuorempana. Sen rinnalle on kuitenkin noussut viimeisen vuoden aikana syyllisyys lentämisestä. Lentomatkailu tuhoaa ympäristöä. Siitä luopuminen on kuitenkin vaikeaa, kun maailmalla

18

matkustelua ei ole ehtinyt kunnolla edes aloittaa.”

Näin kirjoittaa nuori toimittaja Titta­ mari Rinne Nokian Uutisten kolumnissa.

Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan yhä useampi nuori kokee ilmastonmuutoksen uhaksi, ja nykynuorista puhutaankin ”ympäristötietoisena sukupolvena”. Rinteen sanoissa konkretisoituu nykynuoruuden piinallinen ristiriita: rinnakkain elävät niin kulttuurinen vaatimus kokea kaikki ja löytää itsensä kuin vastuu yhteisen tulevaisuuden turvaamisesta.

Tämä on yhdelle nuorelle paljon kannettavaksi.

Taakkaa onkin pyritty jakamaan näkyvällä yhteisöllisellä toiminnalla. Rohkeimmat ovat verranneet nuorten ilmastolakkoja ja -mielenosoituksia hurmokselliseen 1960-luvun loppuun. Edellä mainitussa Ylen ohjelmassa nuorten mellakoiden arveltiin johtuvan siitä, että kapinallisilla oli yksin­kertaisesti liikaa vapaa-aikaa. Lääkkeeksi ehdotettiin työtä ja harrastuksia.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin tämä puhetapa on onneksi murenemassa. Ilmastonmuutos kehystetään julkisessa keskustelussa yhteiseksi taisteluksi, jonka etujoukoissa seisovat nuoret. Monen aikuisen suurin ilmastovaikuttaja on 16-vuotias, ja lehdissä kirjoitetaan, kuinka nuorten ilmastoahdistus tulee ottaa vakavasti.

Liikehdinnän ytimessä lienee kuitenkin taisteluhengen sijaan pettymys. Nuoret ovat pettyneitä siihen, että heille esitetyt lupaukset – oman paikan löytäminen yhteiskunnasta mielekkään työn kautta, mahdollisuus nautinnonhakuiseen kuluttamiseen, seikkailuun ja matkusteluun – on petetty. He joutuvat luopumaan haaveista, jotka heidän vanhempansa toteuttivat. Vapautta, joka on esitetty nuorille oseanialaisen lava-auton muodossa, ei olekaan olemassa – nyt samainen saastuttava kottero on väritetty syyllisyydellä. Côtén esittämä hedonistinen vapaus on tullut tiensä päähän ja nuoren Wertherin pää täyttynyt syyllistävillä ajatuksilla maailman tilasta.

UUSIEN LUPAUSTEN AIKA

”Kun ihminen saa lupauksen, sen muistaa. Ihminen järjestää elämänsä sen mukaan, että se, mitä on sanottu, tulee tapahtumaan. Ja millainen olisi maailma, jossa lupaamista ei olisi olemassa?”

Emma Puikkonen, Lupaus (2019).

Jos viime vuosituhannen vapaus oli taloudellista ja 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen vapaus aika-avaruudellista, mitä on 2020-luvun vapaus? Millaisen lupauk­sen tuleville nuorille voi aikuisuudesta antaa – vai onko lupausten aika ohi?

Freelance-työ on määritelmällisesti vapauden ihanteista riippuvainen. Voisi siis ajatella, että näiden ihanteiden kyseenalaistuessa niin tekevät myös niistä riippuvaiset asiat.

Mitä mieltä on yrittää suurentaa maailmaa, jos se samanaikaisesti pienenee?

Raporttien mukaan työ kuitenkin osa-aikaistuu ja muuttuu projektiluonteisemmaksi entisestään. Nollatunti- ja vuokratyösopimuksia solmitaan erityisesti nuorten kanssa.

Kun Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2016 arvo- ja asennemittauksessa noin puolet vastaajista oli sitä mieltä, että ihmisten hyvinvointi voi perustua vain jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, oli samana vuonna toteutetun Nuorisobarometrin vastaajista tätä mieltä vain 15 prosenttia. Uskaliaimmat voivat vetää tästä johtopäätöksiä liittyen nuorten kykyyn kuvitella ja toimia toisin. Skeptisimmät taas voivat todeta, että nuoret radikaalit ovat konservatisoituneet kautta historian.

Ilmastokriisin muuttaessa vapauden edellytyksiä on aika kääntää katseet vapauden perinteisiin vastakohtiin: aikuisuuteen ja työhön.

Vaikka kädet voi pestä aikuisuuden liukkaalla määritelmällä, likaantuvat ne kuitenkin seuraavassa palkattomassa työharjoittelussa. Sellainen aikuisuus ei houkuta ketään.

Reetta Räty kirjoittaa Imagen kolumnissaan ”Aikuisuus on mukavampi versio nuoruudesta”, että pelkäsi nuorena kuollakseen aikuiseksi kasvamista. Myöhempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että vasta aikuisuus oli vapaata. ”Tapasin kesätyössä kollegoja, jotka kävivät Ysibaarissa, epäonnistuivat ihmissuhteissa ja soittivat bändeissä. Päättelin, että voin kasvaa turvallisesti 37-vuotiaaksi”, Räty kirjoittaa. Ysibaarin kävijäkunta lienee suhteellisen pieni osa väestöä, mutta Rädyn kolumnissa on tästä huolimatta jotain oleellista. Ehkä olisikin aika siirtyä puhumaan aikuisuudesta ennemmin kokemuksellisena kuin

normatiivisena määreenä. Aikuisuus alkaa siitä hetkestä, kun ihminen ryhtyy puhumaan tai kirjoittamaan nuoruudesta ulkokohtaisesti.

--Toukokuu 2019. Kerron metrossa ystävälleni kirjoittavani tätä juttua, johon hän tokaisee, että kokee elävänsä nuoruuttaan. Otan puhelimen nauhurin esiin. ”Mikä nuoruudessa on hauskinta”, kysyn. ”En mä halua vastata tohon. Tää on ällöttävä puheenaihe kokonaisuudessaan, tää nuoruuden fetisointi jossa se muutetaan jokskuks oudoks objektiksi jota ei ehkä oo ees olemassa. Nuoruudesta puhutaan aina niin kuin pelättäis sen menettämistä.” ”Mutta sähän just sanoit, että koet eläväsi nuoruuttasi. Mitä se sit tarkoittaa?” ”En mä tiedä.”

LÄHTEET JA VIITTAUKSET: Côté, James E. (2000). Arrested adulthood: the changing nature of maturity and identity.

New York University Press.

Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.

2019). Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla.

Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusseura ry.

Rinne, Tittamari: Matkakuumeeni rinnalle on noussut syyllisyys lentomatkailun päästöistä – lentämisestä luopuminen on kuitenkin vaikeaa, kun kaukomatkailua ei ole ehtinyt vielä kunnolla aloittaa. Nokian Uutiset, 11.7.2018.

Räty, Reetta: Aikuisuus on mukavampi versio nuoruudesta. Image, 27.9.2016.

Vasama, Tanja: Kun nuoruuden päämäärät on saavutettu, iskee helposti tyhjyys: ”On naiivia kuvitella, että elämä tarjoaisi samoja mahdollisuuksia kuin parikymppisenä”, sanoo onnellisuusfilosofi. HS, 2.1.2019.

Yle (1969): Nuoruus: Elämän maku III. Elävä arkisto.

Yle (2013): Perttu Häkkinen: Jatkettu nuoruus.

Vieraana dosentti Sinikka Aapola-Kari.

Yle Puhe.

19

TEKSTI KUVAT

JOONAS PULKKINEN HILLA KURKI

Kaikkiko pilalla?

20

NUORISO ON PILALLA, VANHUKSET ON PIHALLA, VÄESTÖRAKENNE ON PILALLA, PELKKÄÄ PASKAA TILALLA.

G

ASELLIEN THUBE HEFNERIN DJ Ibusalina julkaisema Pilalla nousi vuoden 2018 alussa nopeasti puheenaiheeksi.

Kappale ilmestyi yhteisöpalvelu Youtubeen erillisenä ”karaoke edition” -nimisenä musiikkivideona. Johtuen riimien yksinkertaisuudesta se on ehkä pikemminkin rap-albumeille tyypillinen skitti kuin varsinainen kappale. Internetin meemien tapaan se tiivistää humoristisesti nykyhetkestä jotain oleellista. Kappaleen voi ajatella myös olevan hyvä muistutus itselle liiallisen mielen vakavuuden vaaroista, kun kaikki tuntuu muumeja ja pyöräilyä myöten paskalta.

Ruokkiiko flirttailu kyynisyyden kanssa kuitenkaan välttämättä vielä maailmaa parantamaan pyrkivä asenteita? Tai vaihtoehtoisesti: mitä jos kaikki olikin paskaa koko ajan? Kappaleessa on kaikuja etenkin länsimaiselle ajattelulle ominaisesta tavasta muodostaa kokonaisvaltaisia analyysejä kulttuurin rappiollisesta tilasta tai ihmiskunnan suhteesta luontoon.

E

RITYISESTI SAKSANKIELINEN MAAILMA on onnistunut ruokkimaan poleemisia avauksia. 1800-luvun lopulla Nietzsche näki kristinuskon yksilöllisen vapauden esteenä. Ensimmäinen maailmansodan loppuessa ilmestyi kulttuuripessimismin klassikko, Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato. Kahdessa osassa julkaistussa kirjassaan Spengler ruoti yli 1 200 sivun verran, miten ihminen naiivissa, faustisessa tiedeuskossaan ajaa itsensä lopulta omaan turmioonsa. Spengeler näki kulttuurin tietynlaisena organismina, jolla on kehitysvaiheita (historialliset ajanjaksot), mutta joka eliöiden tavoin lopulta kuolee. ”Puhtaan” kulttuurin mahdottomuutta kuvaa hänen pseudomorfoosin käsitteensä.

Sen mukaan vanhemmat sivilisaatiot vaikuttavat nuorempiin niin syvästi, että nuoremmat sivilisaatiot eivät kykene löytämään ominaista kulttuuriaan.

Toista maailmansotaa Yhdysvaltoihin pakoon lähteneet ja niin sanottuun Frankfurtin koulukuntaan lukeutuneet filosofit Theodor W. Adorno ja Max Horkheimer tiivistivät tuntemuksensa maail­ mansotien jälkeisestä tilanteesta ja fasismin noususta kirjassaan Valistuksen dialektiikka. Adornon ja Horkheimerin analyysi länsimaiden historiallisesta kehityksestä muistuttaa Spenglerin esittämiä ajatuksia. Heidän analyysissaan ihmisen usko järjen kaikkivoipaisuuteen tekee hyvän elämän ihmiskunnan kannalta mahdottomaksi.

Historiallinen valistus on tässä suhteessa epäonnistunut, koska se on alistunut tieteellisen positivismin mahdollistamalle hyötyajattelulle. Laskelmoitavuus läpäisee koko ihmiselämän, mikä näyttäytyy niin luonnon hallintana kuin esimerkiksi fasismin historiallisina mahdollisuuksina. Valistus on heidän mukaansa historiallisesti vanhempaa perua kuin Ranskan vallankumoukseen linkittyvä valistus.

Eräs sen muoto ovat jo ihmisen sivilisaatiohistorian alkuperään linkittyvät myytit. Tieteen tavoin jo myytit halusivat esittää ja selittää kosmoksen luonteen. Valistus itsessään kuitenkin kääntyi Adornon ja Horkheimerin mukaan myytiksi ihmisen järjen mahdollisuuksista.

Heidän kulttuurianalyysissään kaikki on lievästi sanottuna pilalla ja paskaa on täyslaidallinen tilalla. Nautinto on oppinut vuosisatojen kuluessa vihaamaan itseään ja muuttunut ”halvaksi ja typistetyksi”. Mielikuvitus näivettyy osana työnjakoa. Kaikista ”jär-

kevistä” ihmisistä tulee porvarillisen taloustieteen ihmiskuvan homo economicuksia. Tiede ja teollisuus halveksuvat rakkautta. Monopolit lannistavat kaiken kulttuurin massakulttuuriksi, joka pyörii niin sanotun kulttuuriteollisuuden tuotannollisilla ehdoilla. Taide ja kulttuuri muuttuvat tavaraksi ja viihteeksi. ”Turpiinsa saavat niin Aku Ankka piirretyissä kuin epäonninen todellisuudessa, jotta katsoja tottuisi saamaan oman selkäsaunansa.”

Taidetta ylipäätänsä tuotetaan liukuhihnalla hyödyttämään kapitalistista tuotantojärjestelmää, joka hyötyy uudesta tekniikasta ja joukkoviestintävälineiden kehityksestä. Kielen suhde taiteeseen ja kulttuuriin ei asetu osaksi niitä koskevan kokemuksen piiriä.

Adornon ja Horkheimerin ratkaisu kulttuurin tilaan löytyy kuitenkin silti valistuksesta, joka on luonteeltaan ”totalitaarista”. Valistuksessa, joka kykenee ymmärtämään ihmisen toimintaa sekä järjen luonnetta kriittisesti. Näkeekö DJ Ibusal kuitenkaan ratkaisua vastata tilanteeseen, jossa kaikki on ”pilalla”?

T

HUBE HEFNERIN JA Ibusalin

alter egojen takaa löytyvän

Tuomas Pietikäisen mielenmaiseman ei voi väittää vastaa-

van kuvailla Pilalla-kappaleen kuvaamilla tuntemuksilla. Hänestä välittyy kuva ihmisestä, joka nauttii elämästä. Vaikka Pillalla maalaakin synkkää kuvaa nykyisyydestä, nuorisosta sekä toisaalta tulevaisuuden mahdollisuuksista, Pietikäinen ei todellisuudessa ajattele, että etenkään nuoriso olisi pilalla. ”En missään nimessä. Monet asiat, mitä siinä luetellaan, eivät ole oikeasti niin pilalla. Siinä on tasoja. Jotkut asiat ovat toki pilalla.

Joidenkin menneisyyteen katsovien nostalgikkojen mielestä nuoriso on pilalla. Niiden näkökentästä tämä nykymaailma voi olla liian omituinen ja ne eivät ymmärrä sitä, mitä nuoret nykyään kokevat.

Tilastojenkin valossa nuorisolla menee paljon paremmin kuin aikaisemmin. Ne esimerkiksi dokaavat ja polttavat vähemmän.”

Pietikäinen ei viittaa tilastoihin epämääräisinä kaavioina, vaan tietää mistä puhuu. Hän opiskelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa talous- ja sosiaalihistoriaa. Hän tietää hyvin, että Nuorisotutkimusverkoston teettämä Nuorisobarometri 2018 lupaa hyvää nuorten asenteita ja arvoja koskien. Nuoret sitä paitsi asennoituvat ylipäätänsä tulevaisuuteen positiivisesti.

Jokaisen kulttuuripoleemikon on myönnettävä, että nuorissa voi piillä myös aito muutoksen mahdollisuus. Esimerkiksi tuoreimman barometrin mukaan politiikkaan kokonaan välinpitämättömästi suhtautuvien nuorten osuus on pienempi kuin koko Nuorisobarometrin tekemän yli 20 vuoden seurantahistorian aikana. Nuoret ovat barometrin mukaan paitsi suvaitsevaisempia, he myös suhtautuvat ilmaston tilaan huolestuneesti ja tekevät tämän takia omia kulutusta koskevia valintojaan. He suhtautuvat monikulttuurisuuteen myönteisesti, kokevat EU:n Suomen kannalta tärkeäksi ja että heillä on jotain yhteistä muiden eurooppalaisten nuorten kanssa.

D

J IBUSALIN Yksin Kotona 17 -levyä on pidetty Pietikäisen toisen alter egon Thuben huomioiden synkkänä levynä. Levy sisältää kieltämättä vakavia teemoja. Se on kuitenkin aidosti paikoitellen jopa hauska levy. Pietikäinen ei näe DJ Ibusalin ja Thuben

21

välillä radikaalia ristiriitaa. Hänen mukaansa eroa voisi verrata tasapainoon pyrkivään pyrkimykseen. Jinin ja jangin tavoin myös Pietikäisellä on positiivinen ja negatiivinen puolensa. ”Se on pikemminkin pohdiskeleva. Levyn taustat toki luovat oman tunnelmansa.

Jos niiden päälle ryhtyisi ilakoimaan, voisi syntyä outo kombo.”

Tietty synkkyys tulee Pietikäiselle luonnostaan. Hän huomauttaa, että myös Gasellit kävivät monta vaihetta läpi tuodakseen ”valoa” tuotantoonsa. ”Joltain taas ilakointi tulee luonnostaan, esimerkiksi Rudi ja Karri osaavat tehdä hauskaa musaa.”

Levy kuulostaa tuotannoltaan erilaiselta osittain siksi, että levyllä ei ollut mukana Loboa, jonka kanssa Pietikäinen oli tehnyt aiemmin Mt. Everest- ja Olympos-julkaisut. ”Se oli tietoinen valinta. Niiden tekeminen oli enemmän tiettyä leikkiä, ottamatta niiden arvolta mitään pois. Ne syntyivät hiljalleen sessioiden kautta.

Mulla ja Lobolla on kohtalaisen samantyylinen huumorintaju, joka natsasi esimerkiksi niiden Digimon-samplejen kanssa.” Tehdessään Yksin Kotona 17:ää Pietikäinen pyrki vakavuuteen. Sillä hän tarkoittaa itsenäisyyttä kirjoittajana ja sitä, että esimkerkiksi huumoria ei käytetä ylimääräisenä tehokeinona. ”Halusin tietää, riittääkö oma taito räppärinä kantaakseen tuon kaltaisen albumin.”

Oman nuoruutensa Pietikäinen kokee olleen onnellinen. ”Ei ole ollut mitään suuria kriisejä. Kotona on ollut kaikki aina aika hyvin eli itseasiassa todella onnellinen. Muistan kyllä, että nuorempana oli tilanteita, että frendit halusivat lähteä skeittaamaan tai peuhaa jonnekin. Itsellä saattoi olla fiilis, että halusi olla vain himassa ja soittaa

22

skebaa. Sitten jos ei lähtenyt mukaan, niin siitä saattoi kyllä kuulla tai siitä saattoi tulla ulkopuolinen fiilis. Olen ollut pienestä asti vähän kotirotta. Parina päivänä on kiva puuhata jotain, mutta muut päivät haluaa olla sitten vaan himassa”, nauraa Pietikäinen.

Vaikka Yksin Kotona 17 käsitteleekin yksinäisyyttä, näkee Pietikäinen kuitenkin yksinäisyyden ja yksin olemisen välillä eron.

Levyn Suden Hetki -kappalekin kuvaa tätä eroa: ”En haluu olla yksinäinen, mutta viihdyn hyvin yksin. En tarvii hyväksyntää, mutta en halua tulla hylätyksi.” Pietikäinen mainitsee kuitenkin jopa yllättäen kärsivänsä jatkuvasti niin sanotusta ”fomosta”. Englannin kielen ilmauksesta fear of missing out kumpuava ilmaus kuvaa ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, jos ei sosiaalisesti kaikkialle venykään.

Pietikäinen uskoo, että tunne on nykyään varsin yleinen johtuen esimerkiksi sosiaalisen median erilaisista yhteisöpalveluista. ”Ennen kännyköitä ei rimputeltu joka päivä kaikille homieille, että missä ne menevät, tai tiedetty mitä ne tekevät. Nykyään näkee kaiken ja vielä silotellun somepresenssin kautta. Kyllä siinä omakin fomo kasvaa.”

Pietikäinen on erikseen ostanut hiljattain puhelimen, jonka lisäkäyttö­ ominaisuuksiin kuuluu niiden puuttuminen, puhelimen ainoa applikaatio on WhatsApp. ”Jos menen mökille, niin mieluummin otan sen luurin, että ei ole edes sitä mahdollisuutta tietää mitä muut puuha.

Että aivot saisivat hetken rauhaa kaikelta informaatiotulvalta.”

Pietikäinen kokee, että Gasellien tai hänen oma menestyksensä eivät ole tehneet hänen nuoruudestaan rajoitetumpaa. Hän kokee nuoruutensa edelleen jatkuvan. ”Ollaan bänditovereiden kanssa juteltu, että räppitouhut ovat hyvä tapa jatkaa nuoruutta vielä 30:n kieppeillä. Ei ole pakko mennä aamuyhdeksältä hihnalle ja saa tehdä mielenkiintoisia asioita. Se mahdollistaa tietynlaisen leikkimisen edelleen, mutta se on toisaalta myös duunia.” Hän pohtii, että nuoruus on ennen kaikkea mielenmaisema.” Aira Samulin taitaa edelleen olla nuori. Se on kyllä pääkopan sisällä. Että pysyykö mieli niin virkeänä, että jaksaa innostua uusista asioista ja kokeilla juttuja.”

G

ASELLIT OVAT HAASTATTELUISSAAN kertoneet, kuinka tärkeätä heille on ollut bändin jatkuvuuden kannalta oppia kertomaan toisilleen tunteistaan. Tällä hetkellä yhteiskuntatieteissä käydään paljon keskustelua miesten tunteisiin liittyvistä haasteista tai kuinka miehet kärsivät esimerkiksi miehisyyttä kuvaavista ihanteista, odotuksista ja käsityksistä. Lotta Haikkola nosti tämän vuoden ensimmäisen Nuorisotutkimus-lehden pääkirjoituksessaan kysymykseksi poikien hyvinvoinnin. Pojat menestyvät tyttöjä heikommin koulussa ja jäävät esimerkiksi helpommin luokalle.

Haikkolan mukaan ymmärrys poikien ja nuorten miesten maailmasta on kaventunut, minkä takia poikiin panostetaan tällä hetkellä esimerkiksi erilaisina hyvinvointiohjelmina.

Pietikäiselle lyriikoiden kirjoittaminen on ollut tapa ilmaista tunteitaan. ”Kyllä mä koen tunteista puhumisen tärkeänä. Mutta en soololevyn osalla miettinyt, että nytpä minä puhun tunteistani. Se tulee jo aika luonnostaan, kun kuitenkin kohta kymmenen vuotta ollaan tehty räppiä.” Pietikäinen ajattelee kirjoittamisen itsetutkiskeluna, jolla on myös mielenterveyttä ylläpitävä puolensa. ”Kokisin, että kaikille tekee hyvää löytää oma väylänsä purkaa omia ajatuk­ siaan. Se voi olla ihan mikä tahansa.”

Mitä jos kaikki eivät kuitenkaan löydä tätä? Ibusalin Välitilakappaleessa kuvataan ”kattoon sylkemistä”, miten joku saattaakin paeta yhteiskuntaa kotiinsa. Onko Pietikäinen koskaan pohtinut, että mitä jos löytyy nuoria, jotka ottavat hänen kuvailemansa maailman täysin kirjaimellisesti? ”Toivon, että jengillä on sen verran

↘

↘

↘

23

↘

↘

↘ medialukutaitoa, että ne saisi siitä pikemminkin voimaa kuin passivoituisi. Kyllä muistan, että on sitä itsekin ottanut nuorena mallia vaikka mistä jutuista. Apinoinut suoraan ja miettinyt, että vittu tää on siistiä, vaikka tekijä on ajatellut muutakin kuin että äpäröikää ja tehkää tyhmiä juttuja. On se ihan perusteltu huoli, mutta kuulijan vastuulla.”

P

IETIKÄINEN TIEDOSTAA, ETTÄ nuoria koskee varjopuolena myös lisääntyvä eriarvoisuus. Erot pelkissä asenteissa saattavat olla radikaaleja. Vaikka nuoret suhtautuvat monikulttuurisuuteen myönteisesti, silti 22 % Nuorisobarometrin vastaajista olisi valmis laittamaan rajat kiinni. Poliittiseen osallistumiseen suhtaudutaan aiempaa myönteisemmin, mutta nuoret kokevat myös väkivallan aiempaa tehokkaampana vaikuttamisen keinona. ”Jos puhutaan nuorisoa koskevista tilastoista, niin ne joilla menee hyvin, menee paremmin kuin ennen. Ne joilla menee huonosti, niin niillä menee yhä edelleen huonommin. Se on todella huolestuttava kehitys. Jossain on supermenestyjä-tyypit, jotka painelevat tuolla ja kaikki on yhtä namia. Loput jäävät kotilähiöön tuijottamaan tuopin pohjaa. Jossain vaiheessa siitä on seurattava ongelmia.”

Pietikäinen on monessa suhteessa luottavainen, että nuorten aktiivisuus sekä ulospäin suuntautuneisuus vielä muuttaa maailmaa. Nykynuorten erikoislaatuisuudesta Pietikäinen antaa esimerkkinä MM-kultaa voittaneen jääkiekkojoukkueen pelaajat. ”Sitä vaan ihmettelee, että miten noi vaan on niin aikuisia ja ulospäin suuntautuneita. Mitä mä itse osasin tehdä 18-vuotiaana? Ryypätä, nuolla ovenkahvoja ja murjottaa himassa. Nuoret on paljon enemmän kehissä. Niillä on aktiivinen ja hyvä ote.”

Pietikäinen suhtautuu kriittisesti liialliseen nostalgisointiin. ”Se on usein harhainen kuvitelma siitä, että joskus asiat ovat olleet superpaljon paremmin. Ne ovat varmasti olleet eri lailla, mutta en usko sen muutoksen olevan nykytilaan ratkaisevan radikaali.” Pietikäinen mainitsee kuunnelleensa YLEltä Matti Johannes Koivun toimittamaa podcast-sarjaa Keskeneräisyyden historia. ”Oli hauska, kun 1970-luvulta oli kaivettu klippejä, joissa vanhukset sekä nuoret valittelivat sitä, mikä on pilalla ja mitä pitäisi tehdä. Ne asiat olivat aivan samanlaisia kuin tänä päivänä, turha sitä menneisyyttä on romantisoida liikaa.”

Y

KSIN KOTONA 17 -levyn sisältämä Viikko Vaaka­tasossa voisi olla kappale, joka kuvaa länsimaalaiselle hyvinvoivalle ihmiselle tyypillistä tarvetta pakoilla raskasta työtä ja jokapäiväistä elämää. Pietikäinen itse on esimerkiksi ollut ennen haastattelua mökillä pitämässä vapaata, mutta myöntää kokevansa välillä tarvetta suurempaan irtiottoon arjesta. ”Jos asuu Suomessa ja omaa säännölliset tulot, niin maailma on kyllä globaalisti verrattuna yksi avoin leikki­kenttä. Käytin koko toissapäivän netissä siihen, että etsin minne menisi seuraavaksi surffaamaan. Ihan samaa pohjasakkaa sitä itsekin siis on. Siellä Kaakkois-Aasiassa beachillä lojuminen on kyllä aika vitun siistiä, niin kai siitä alkaa haaveilee. Se ei kyllä välttämättä ole ratkaisu, että täällä painaa koko ajan loman tarpeessa ja viettää sen kolme viikkoa vuodessa siellä. Avain onnellisuuteen varmaan on, että kykenee tekemään arjestaan viihtyisän.”

Nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastosta näkyy aiempaa kriittisemmällä suhtautumisella lentomatkusteluun. Pietikäinen myöntää kokevansa myös itse ilmastoahdistusta, mutta ei ole täysin varma onko liika syylisyyden tunnekaan oikea ratkaisu ilmaston pelastamiseksi. ”Kaikki kokee nykyään ilmastoahdistusta. Se on

26

helvetinmoinen noidankehä, mutta faktahan on se, että se ahdistus kumpuaa ihan oikeista syistä.”

T

ÄNÄ VUONNA 30 vuotta täyttävää Pietikäistä ei voi Pilalla-raidan pessimismistä huolimatta niputtaa Spenglerin tai Frankfurtin koulukunnan perinnön jatkajaksi. Yhteys Adornoon ja Horkheimeriin tosin löytyy: hän suhtautuu nostalgian kaipuun lisäksi kriittisesti myös liialliseen edistysuskoon. Toisin sanoen siihen, että tieteellinen kehitys ratkaisisi kaikki mahdolliset ihmiskuntaa koskevat ongelmat hetkenä minä hyvänsä. ”Tekoälystä ja monesta muusta teknologisesta muutoksesta puhutaan siihen sävyyn, että ne muuttaisivat maailman ihan just.

Tyyliin huomenna. Uskon, että todellisuudessa muutos on hitaampaa ja sen huomaa vasta vuosien päästä.”

Pessimistisen asenteen hän näkee mahdollisesti kumpuavan liian minäkeskeisestä maailmankuvasta. ”Että omat valinnat tai jutut mistä diggaa olisi helvetin erikoisia tai ainutlaatuisia tässä maailmassa. Jos joku muukin diggaa siitä, niin tulee mustasuk­ kaiseksi eikä pidäkään sitä niin siistinä juttuna.”

Pietikäinen tunnistaa ajattelutavan myös itsessään sekä myöntää, että on ollut joskus mustasukkainen vaikkapa siitä, että jotkut ovat kuunnelleet hänen suosikkituottajaansa Dj Screw'ta. ”Musan suhteen se on tosi yleistä. Jossain skeittipiireissäkin saattaa esiintyy sellaista ajattelua, että kun jollekin skeittiparkille ilmestyy skoottaajia, että nyt tää meidän mesta on pilalla. Vaikka se sataa tietty aina omaan laariin, jos paikalla on enemmän käyttäjiä. Sehän tarkoittaa, että koska on niin iso käyttäjäkunta, niin on pakko rakentaa lisää parkkeja.”

Pietikäinen on sinut sen kanssa, että ei ole aivan perillä kaikista nykynuorison kiinnostuksen kohteista. Toisin kuin Adorno, Pietikäinen yrittää pitää kuitenkin mielensä avoimena myös uudelle. Adorno esimerkiksi oli vakuuttunut siitä, että Arnold Schönbergin atonaalinen musiikki vastaa esteettisesti ideaalia taidetta ja suhtautui penseästi esimerkiksi aikansa uuteen musiikkiin, jazziin. Pietikäinen on kyennyt haastamaan ennakkokäsityksiään ja menemään myös epämukavuusalueelle. ”Esimerkiksi sähköpotkulaudat, näin junnujen painelevan niillä ja mietin, että kuinka tyhmä juttu, täysin naurettavaa. Sitten olin itse Sideways-festareilla, en saanut kaupunkipyörää, niin tulin sellaisella himaan. Oli maailman siistein asia painella sellaisen kanssa ylämäkeä, jossa saisi normaalisti hikoilla pyörän kanssa”, nauraa Pietikäinen.

27

TEKSTI KUVA

JUHO HÄNNINEN ARSI KEVA

Nuoriso­ kulttuurin maailmaa uudistava voima KUINKA NUORISOKULTTUURI LUO MAAILMAN SOSIAALISEN NAHKAN UUDELLEEN

S

OSIOLOGI KARL MANNHEIMIN kuuluisassa sukupolviesseessään ”Das Problem der Generationen” (1928) esittämän teesin mukaan uudet sukupolvet ymmärtävät maailman aina uudella tavalla, ”tuoreen kosketuksensa” kautta. Tahraamaton mieli on omiaan näkemään uusia epäkohtia yhteiskunnassa, epäkohtia, jotka vanhemmat sukupolvet ottavat itsestään selvinä osina yhteiskuntaa – ”näin asiat ovat aina olleet”.

Toisen maailmansodan jälkeen angloamerikkalaisessa maailmassa käytettävissä olevat tulot alkoivat nousta. Nuorison piirissä tulojen nähdään nousseen ensin työväenluokassa, jonka rahankäyttöä ei hillinnyt keskiluokkaisiin perheisiin kuulunut maltillisen rahankäytön eetos. Kasvaviin rahavirtoihin markkinat vastasivat uusilla kulutustavaroilla, muun muassa deodorantin, muodin, televisiovastaanottimien ja äänilevyjen myynti moninkertaistui. Nuoret alkoivat yhdistellä kulutustuotteita yhteen uusimpien pop-kulttuurin – massatuotetun viihteen – trendien kanssa ja muodostivat beatin, skifflen ja rock ’n’ rollin kaltaisia nuorisokulttuureita tai nuoriso­ kulttuurin esiasteita.

NUORET HALUSIVAT KUITENKIN olla enemmän kuin passiivisia vastaanottajia. 1960-luvun Suomesta kerrotaan tarinoita siitä, kuinka rockista innostuneet nuoret rakensivat omat soittimensa ja alkoivat soittaa rautalankaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava ruohonjuuri­ tason rock alkoi soida nuorison bileissä laajemmin jo 1950-luvulla.

Yhdysvalloissa nuorisokulttuuri jätti ensimmäisen lähtemättömän jälkensä maailmaan. Rock ’n’ rollin sanotaan yhdistäneen

28

osan eri etnisyyksiä edustavia nuoria keskellä kiihkeää rotukeskustelua. Erottamattomasti nuorisokulttuuri ja pyrkimys yhteiskunnan muutokseen yhdistyivät toisiinsa 1960-luvun hipeissä. Hipit nähtiin vastakulttuurina. Heidän nähtiin kyseenalaistavan vallitsevat työ-, päihde- ja seksuaalinormit elämäntavallaan. Kaduille hipit kävivät Vietnamin sotaa ja ydinaseita vastaan ja sukupuolten, seksuaali­ vähemmistöjen ja rodullistettujen kansalaisoikeuksien puolesta.

Kun menneiden vuosikymmenien pop-kulttuuri ja sen tekijät ovat sementoituneet historiankirjoitukseen, ovat ne alkaneet edustamaan osalle pop-faneista ajamiaan progressiivisia arvoja. Esimerkiksi elektronisen tanssimusiikin ympärille rakentunut juhlinta ja rave-kulttuuri oli yhteenkuuluvuuden ja vapauden juhlistamista 1990-luvulla vastayhdistyneessä Saksassa tai apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa. Vastaavasti Georgiassa juhlittiin viime vuonna sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta.

TOISAALTA, KUKAPA EI näkisi Suomen suven indie-festareita ”suvaitsevaisuuden” kehtona. Kun muutama vuosi sitten festivaalit heräsivät musiikkitapahtumien esiintyjien epätasaiseen sukupuoli­ jakaumaan, seurasi sarja tekoja, joilla pyrittiin korjaamaan tilanne pysyvästi. Pop-kulttuuriin liitetty progressiivisuuden potentiaali onkin synnyttänyt myös ristiriitaisia tilanteita, kun oletettu tulkinta ja tekijän ”todellinen” tarkoitusperä ovat olleet ristiriidassa.

Voi vain kysyä kuinka moni Ramones-paitaan pukeutuja on tietoinen, että bändin laulaessa ironisesti ”I’m a nazi schatze, I fight for the fatherland”, oli bändin kitaristi tunnettu republikaani ja natsi-

Saksan muisto­esineiden keräilijä, jonka kodin takkahuonetta huhutaan koristaneen Adolf Hitlerin muotokuva.

Onkin helppo esittää, ettei nuorisokulttuurilla ole ollut – hyvistä aikeistaan huolimatta – suurempaa vaikutusta kuin lukemattoman määrän pop-kulttuuria tuottaminen. Osalle kuluttajistaan pop-kulttuurin välittämät progressiiviset viestit ovatkin muodostuneet vain osaksi tietyn koulukunnan tai genren estetiikkaa, ja ”sanoma” kadonnut esteettisten ilojen alle. Jotkut pop-kulttuurin tutkijat ovatkin yhdistäneet nuoriso­kulttuurin potentiaalisen muutos­voiman sosiologi Pierre Bourdieun illuusion käsitteeseen. Bourdieun mukaan tulkintaan uskovat ovat hyväksyneet sosiaalisen muutoksen ajamisen välttämättömäksi, koskaan kyseenalaistamatta pop-kulttuurin ja fanituksen merkitystä muutokselle tai muutoksen tarpeellisuutta.

PIDEMMÄLLÄ AJANJAKSOLLA TARKASTELLESSA kyyninen tulkinta osoittautuu kuitenkin kestämättömäksi. Sosiaali­ historioitsija Eric Hobsbawm näkee nuorisokulttuurit ”kulttuuri­ vallankumouksen petri­maljana”, erityislaatuisena kasvualustana uusille ja erilaisille ajattelutavoille, jotka jatkavat yhteiskunnan normien haastamista vielä vuosikymmeniä kulttuurisen liikehdinnän jo korvauduttua. Nuorisokulttuurien ajatukset jäävät elämään osana kulttuuria ja uusien sukupolvien uusia tapoja ilmentää ja ilmaista itseään. Esimerkiksi 1960-luvun hipeistä kirjoittanut sosiologi Martin Nicolaus kuvaa esseessään ”The Contradiction of Advanced Capitalist Society and Its Resolution” (1967), kuinka hipit ja hippi­kulttuuri ovat luoneet kulttuurisen vastavoiman kapita-

listiselle yhteiskuntajärjestelmälle ehdotuksellaan maailmasta, jossa ihminen on vapaa työnteosta ja valmis aloittamaan viimeinkin historiallisen tehtävänsä, inhimillisten suhteiden rakentamisen ihmisten välille.

Kyse ei ole politiikan instituutioiden, vasemmiston tai oikeiston, tehtävästä vaan hippien välittämien arvojen kerrannaisvaikutuksesta ajassa, kun ne omaksutaan yhteiskunnissa laajemmin. Vastaavuuksia Nicolauksen tulkintaan hippien ajattelumaailmasta voi löytää sellaisenaan vuoden 2019 Työstäkieltäytyjän käsikirjasta, jonka – osin risti­riitaisiinkin viesteihin – kuuluu ehdotukset vastikkeettomasta toimeentulosta, rakkauteen perustuvan yhteiskunnan rakentamisesta ja pettymys puoluepolitiikkaan.

Eikä maailmaa uudistavan pop-kulttuurin tekeminen ole mihinkään loppunut. Tämän vuosituhannen nuorisokulttuurin, hip hopin, on joskus esitetty ottaneen edeltäjiensä sosiaalinen tehtävä kantaakseen. Maailmaa uudistavia esimerkkejä on kosolti. Esimerkiksi viime vuonna Childish Gambinon musiikkivideo ja laulu This is America tiivistivät yhteen Yhdysvaltoja riivaavan aseongelman ja rasismin, ja samalla Gambino osallistui maata jakavaan kulttuurikeskusteluun. The Coup -ryhmästä tunnetun Boots Rileyn ohjaama elokuva Sorry to Bother You (2018) osallistuu samaiseen kulttuurikeskusteluun, mutta välittää myös kapitalismin epäinhimillistävästä ja ihmisiä erottavasta voimasta viestin, jonka voisi löytää hippien psykedeelisistä pamfleteista.

29

TEKSTI JA KUVAT JOHANNES EKHOLM

Se nyt vain on tyhmää jaksaa liikaa

”VAPAA-AIKA ON LUKSUSTA JA VAPAA AIKA ON AIDOSTI VAPAA-AIKAA AINOASTAAN, SILLOIN KUN OTTAA LOMAA ITSESTÄÄN. PÖNÄSSÄ KOOMAAMINEN ON TULEVAISUUS, SANO MUN SANONEEN”

30

”R (28) kirjoittaa Instagram-viestissä. akastan vesimeloni­esanssia”, Maria

”Vaikuttaa lähes TERVEELLISELTÄ.”

Olen julkaissut insta storyn, missä ilmoitan etsiväni haastateltavia energiajuomia käsittelevään juttuun.

Vastauksia on tullut muutamia. Kaikki vastaajat työskentelevät ”luovilla aloilla”. Kaikki kyselyyn vastanneet ovat iältään 25–35 vuotta.

Koska en saanut vastauksia alle 25-vuotiailta, mutta oletan energiajuomien olevan ennen kaikkea nuorten juttu, googlaan ”energiajuomat yleisyys nuoret”.

THL:n vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan noin 11 % yläasteikäisistä pojista ja 5 % tytöistä juo energiajuomia useammin kuin joka toinen päivä, ja 7 % pojista ja 3 % tytöistä lähes päivittäin.

Tärkeimmät käyttösyyt ovat selvityksen mukaan ”juoman maun miellyttävyys, tarve saada energiaa ja tarve pysyä hereillä”.

Samoista syistä minäkin niitä juon.

Kysyn Marialta, tuntuuko esanssinen maku ”tehokkaammalta” kuin joku ”luonnollisempi” maku? ”Ehdottomasti!” Maria vastaa. ”Puuttuu kyl sellanen ihana teollinen maku niinku Batterys ja Red bullissa.”

Puhumme hiilihapotetusta ja sokerittomasta NOCCO Focus Melon Crush -juomasta, josta Maria on juuri julkaissut kuvan omassa instagram storyssaan.

Urheilulliseen elämäntyyliin ja treenien tueksi suunniteltua NOCCO:a hehkuttavat sosiaalisen median vaikuttajat, kuten ”plantbased coach” Mark Schadenberg, jolla on Instagramissa 50,6 k seuraajaa. ”Voi vetää spiruliinaa ja sitten jälkkäriks Noccoa”, Maria kirjottaa. ”Tuntuu, että kun Noccoa juo, niin ei edes hikoile yhtä paljon kuin jos juo Batterya!”

Terveellisyysmielikuva ei kuitenkaan sovi joka yhteyteen. ”Aina, jos pelataan D&D [Dungeons and Dragons -roolipeliä] niin pakko ostaa mieluummin Batterya, ku Nocco on vähän liian fancy”, Maria kirjoittaa. ”Red bullissa ja

Batteryssa on sellanen bensamainen maku mistä tulee sellanen olo, että NO NYT MENNÄÄN PRKL.” UNI ON VAIN KAHVIN KORVIKE

It-alalla työskentelevä Ville (28) kertoo, että tyypillinen työpäivä alkaa kahdella tuopillisella kahvia (arviolta noin 5 normi­kuppia eli 315 mg kofeiinia). Janojuomana menee helposti litra Coca-Cola Zeroa (130 mg kofeiinia) päivässä. Yhteensä siis vähintään 445 mg kofeiinia. ”toi on aika perus resepti”, Ville kirjottaa ilman välimerkkejä tai isoja alkukirjaimia, ”melko paljon kahvii ja joskus colan tilalla joku carbonated enu sit mul on cofi-tabs mut niit käytän yleensä vaa jos meen ulos ja alkaa väsyttää.”

Joillakin ihmisillä on havaittu, että kofeiini lisää levottomuutta, yliaktiivisuutta, hermostuneisuutta ja voi johtaa unihäiriöihin.

Villen kokemuksen mukaan kofeiini kuitenkin vaikuttaa lähinnä myönteisesti. ”mä ehkä ajattelen et tulee pärinää vähän ja aina pitää olla vähän pärinöis. ja menee hyvin nuuskan kans yhteen maistuu hyvältä.”

Nikotiini nopeuttaa kofeiinin metabolisoitumista, mistä Ville ilmaisee olevansa mielissään: ”XD maximum kofe.”

Kofeiini ei aiheuta Villelle vieroitusoireita, tai ainakaan niitä ei ehdi tulla, koska kofeiinia on tarjolla aina kun sitä haluaa. ”jos ei oo niin sit pitää käydä hakee. mut guaranteed supply mis päin maailmaa vaan i guess.”

Kysyn onko Maria ollut koskaan kokonaista viikkoa töissä ilman kofeiinia. ”EN”, Maria vastaa heti, ”– siis oon kahvi­ narkki, tulee ihan sairas hedari, jos ei aamul oo juonu kahvii tyylii kahen tunnin sisään.

Kerran koitin lopettaa kahvin ja olin ihan kammottava ihminen, plus et se oli ihan sairaan vaikeeta, koska kahvia on kaikkialla!”

Millaisia seurauksia liika kofeiini sitten aiheuttaa? ”Ahdistusoireet pahenee jne”, Maria vastaa.

31

Juotu kofeiini imeytyy vereen ja kudoksiin täysin noin 45 minuutissa. Kofeiini­ pitoisuus on suurimmillaan 15–120 minuuttia nauttimisen jälkeen ja puolittuu elimistössä noin neljässä tunnissa.

Maria tunnustaa, ettei juo energiajuomia päivittäin, ”koska se on vähän ku viinan kaa, et jos lisää normaaliin kulutukseen jotain ekstraa nii EI HYVÄ HEILU!” KUINKA PALJON ON PALJON?

”Jonnet varmaan muistaa RedBull Stratos Jump -stuntin vuodelta 2012, kun stratosfääriin lennätetystä aluksesta hypännyt Felix Baumgartner kiihdytti itsensä vapaassa pudotuksessa yli äänen nopeuteen!”

”nykyään nuoret ei dokaa, niit kiinnostaa vaan fitness ja huumeet”

32

pitävät halussaan noin 90 % markkinoista.

Red Bullin menestys perustuu rohkeaan riskinottoon ja pitkäjänteiseen sisältömarkkinointiin, kuten konserttien ja urheilutapahtumien järjestämiseen.

“Athletes, musicians, anarchists, students, road warriors, metal heads, geeks, hipsters, bikers dig it – you will too”, lukee Monster Energy -tölkin kyljessä.

Suomessa anarkistisen A-Ryhmän tapahtumissa ei kuitenkaan myydä Monsteria vaan mate-uutteesta tehtyä vähäkalorista hiilihapotettua virvoitusjuomaa Club Matea (kofeiinipitoisuus 20 mg/100 ml).

Nörtit ja hakkerit selvästi rakastavat energiajuomia edelleen.

Vuonna 2018 lanseerattu ED Gamer Light on valmistajan tiedotteen mukaan ”tarkoitettu erityisesti elektronisen urheilun harrastajille” ja ”kehitetty pelaajien toiveiden pohjalta”.

Sokeriton violetinvärinen juoma sisältää kofeiinin ja guaranan lisäksi B-vitamiinia, sinkkiä ja magnesiumia, joilla väitetään olevan juuri tietokonepelien pelaajille tärkeitä terveysvaikutuksia.

Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon mukaan aikuinen voi huoletta nauttia kofeiinia 400 mg päivässä tai 200 mg kerta-annoksena.

Päivittäistä annostusta voi olla vaikea hahmottaa, koska kofeiinipitoisuus vaihtelee juomasta riippuen.

Yksi kuppi kahvia sisältää kofeiinia arviolta 70–140 mg. Sinkkuespressossa on 75 mg ja tuplaespressossa on 150 mg kofeiinia.

Virvoitusjuomat, joiden pakkausselosteessa varoitetaan ”korkeasta kofeiinipitoisuudesta” (esimerkiksi Red Bull, Monster Energy, ED, Battery) sisältävät kuitenkin vain ~32 mg/100 ml eli noin 105 mg kofeiinia tölkkiä kohti.

Korkeaakin korkeampaa toki löytyy.

TARKKAAVAINEN MIELI 330 ml tölkki NOCCO:a sisältää 180 mg KIIHOTTUNEESSA RUUMIISSA kofeiinia, joka on noin 40 % enemmän kuin ”Oon miettiny sitä, et energiajuomat ja kahvi esimerkiksi yhdessä tölkissä Batterya. jne. ovat sellaisia lupauksia siitä, että ei pyErityisen tuoteluokan muodostavat lasi- sähdy”, Maria kirjoittaa. pullossa myytävät lääkkeen näköiset tiivisteet, Pysähtymättömyys ei aina ole pelkästään kuten Boom! (333 mg/100 ml), thaimaalainen hyvä asia. Mariasta on ajoittain tuntunut vaiM-150 (67 mg/100 ml), tai suomalainen Vita kealta asettua aloilleen, ja terapiassa on pitäNova (14mg/100ml), jonka koostumus ja pul- nyt treenata ”sitä et jotenki oppis henkiseslon ulkomuoto ovat pysyneet lähes muuttu- ti ja ihan fyysisestikin jotenki PYSÄHTYÄ.” mattomina yli 40 vuoden ajan. ”Ja sit tää on varmaan jotain sotaveteraanien peruja, et joku kauhee sisäinen mantra, EROTU TAI KUOLE et PAKKO VAAN SINNITELLÄ.”

Niin kutsutut funktionaaliset juomat, joihin Sankaruutta, niin sanottua ”talvisodan energiajuomat lasketaan (muita ovat urhei- henkeä” ja nykytyöelämää rinnastetaankin lujuomat ja ”nutraseuttiset” terveysjuomat), usein, kun halutaan glorifioida ahkeraa työnkuuluvat leimallisesti kaupunkikulttuuriin. tekoa, varsinkin yrittäjyyttä.

Ajatus, että joku ottaisi mökille janojuomakRaja työn ja vapaa-ajan välillä on nykysi Batterya tai hakkaisi halkoja Monsterin voi- ään usein huokoinen. Sanat play ja labour malla tuntuu suorastaan hullunkuriselta! ovat sulaneet yhteen uudissanaksi playbour Amerikkalaisen viranomaisen vuonna samalla kun ystävien tilalle on tullut ”frollee2012 tekemän arvion mukaan kaupungeissa goja” (friends+colleagues). Työstä on tullut elävien osuus kasvaa 1,5 miljoonalla hengel- henkilökohtaista. Sitä tehdään potentiaaliseslä joka viikko. Vuoteen 2022 mennessä noin ti aina ja kaikkialla. Pärjääminen edellyttää 60 % koko maapallon asukkaista tulee asu- omien tunteiden jatkuvaa seuraamista ja halmaan kaupungeissa. lintaa. On olemassa riski, että työ valtaa eläArjen hektisyys, kiihtyvän työelämän pai- män kokonaan. neet, urbanisaatio ja kasvava terveystietoiMaailman terveysjärjestö (WHO) on suus ovat seikkoja, joiden odotetaan kasvat- vastikään ilmoittanut aikovansa lisätä työuutavan funktionaalisten juomien markkinoita. pumuksen, eli burnoutin, osaksi kansainväKolme suurinta brändiä, Red Bull (perus- listä tautiluokitusjärjestelmää, joka astuu voitettu 1984), Monster (2002) ja Rock­star (2001) maan 2022.

WHO:n mukaan burnout on seurausta hoitamattomasta työperäisestä stressistä. ”Sit o kans kummallinen ristiriita”, Maria lisää, ”kun olin samaan aikaan masentunut ja ahdistunut, ja mulle masennus on sitä, että ei jaksa tehdä yhtään mitään ja ahistus on sitä, et käy kierroksilla, niin siin oli mielenkiintoinen tila olla ”.

HEI, HÄN SYNTYNYT ON VAUHTI KALLOSSAAN

Energiajuomien genealogia nivoutuu luontevasti viimeisten vuosikymmenten teknologiseen kehitykseen, urbaaneihin alakulttuureihin sekä yksilösuoritusta, tehokkuutta ja riskinottoa ihannoivan uusliberalistiseen talouspolitiikkaan.

1990-luvulla, samoihin aikoihin, kun Helsinkiin avattiin maailman ensimmäise- politiikan välistä ratkaisematonta ristiriitaa... nä pidetty internetkahvila CompuCafé, kosLontoossa opiskeleva Tuomo (33) sanoo mopoliittiset jupit (kuten vuonna 1999 Tekno- tunnistavansa ilmiön arjessa: kokemus ja Zeitgeist -väitöskirjan julkaissut ”Energiajuomia näkyy kaupoissa paljon, Sam Inkinen) hehkuttivat teknomusiikin ja mutta hyvin vähän näkee ihmisiä juomassa nopeiden huumeiden ihmismieltä ”deterrito- niitä.” rialisoivia” vaikutuksia. ”Monster töppö kädessä tuntee näyttävänMitä muuta urbaanista miljööstä Sonic sä jonnelta”,Tuomo kirjoittaa instan chatissa. the Hedgehogin lailla valokaapeleita pitkin Käytännössä siis kuka tahansa, joka juo satelliittien kiertoradoille ja ulos bittiavaruu- energiajuomaa rinnastuu matalan statuksen teen kiihdyttävä juppi tarvitsee, ellei LISÄÄ omaavaan nuoreen, jonneen.

VAUHTIA! Pitäisikö jonnen siis rauhoittua, aikuistua Energiajuomapärinöissä vaikuttaisi edel- – hidastaa? Vai kenties Deleuzen & Guatleen olevan sopivasti kapinaa aiheuttaakseen tarin Anti-Oidipuksen (1972) opin mukaikonservatiivisissa aikuisissa moraalipaniikkia, sesti jatkaa kiihdyttämistä, deterritorialisoida samalla kun päristely toimii initiaationa ai- ja dekoodata itseänsä vielä lisää, kohti aina kuisten ”normaalin arjen” vaatimuksiin opet- skitso­freenisempiä pärinöitä? tamalla lapsia kemiallisesti säätelemään mielialaa, vireystilaa ja suoritustasoa. Ongelma on HEI, HEI, HEI, JA BENSAA nähdäkseni kuitenkin muualla kuin nuorissa, SUONISSAAN tai energiajuomissa sinänsä.

Tuomon kokemuksen mukaan kofeiini ei Kulttuuri, joka päällisin puolin näyttää suinkaan ole ainoa stimuloiva aine, jolla opisihannoivan nopeutta ja nuoruutta, käytännös- kelijat pyrkivät pitämään yllä energia­tasoja ja sä kuitenkin syyllistää, sortaa ja stigmatisoi tarkkaavaisuutta. sen tekijöitä. ”Monet täällä vetää esimerkiks modafiniKesällä 2019 julkaistussa hallitusohjel- lia eli jotain narkolepsialääkettä, kun on esmassa on esitetty, että energiajuomat kielle- seedediksiä niskassa”, Tuomo kirjoittaa. tään alle 16 vuotiailta.

Kognitiivisia kykyjä parantavia psyko­ Nähdäkseni tämä on hyökkäys ennen kaik- aktiivisia aineita kutsutaan yleisesti nootrokea juuri nuorten omaehtoista jonnekulttuuria piineiksi tai nootroopeiksi. Suomeksi niitä vastaan. Kahvia, joka voi sisältää jopa kolme on sanottu myös älylääkkeiksi tai ”aivodopikertaa enemmän kofeiinia kuin useimmat ener- ningiksi”. giajuomat, ei nimittäin olla kieltämässä.

Suomessa modafiniililla ei ole myynti­ Jostain syystä mieluummin lisätään val- lupaa, mutta Lääkealan turvallisuus- ja kevontaa kuin yritetään puuttua niihin alla ole- hittämiskeskus Fimean erityisluvalla narko­ viin ongelmiin, jotka ohjaavat nuoria impro- lepsiaa voidaan hoitaa modafiniililla myös visoidun itselääkinnän suuntaan.

Suomessa.

Pohdin, voiko oma kiinnostukseni enerToisin kuin kokaiini tai amfetamiini, mogiajuomia kohtaan liittyä siihen, että ne kanta- dafiniili ei kiihota keskushermoston dopamiivat sisällään selviytymiskeinojen ja kontrolli­ nijärjestelmää. Modafiniili voi silti aiheuttaa

”Antropologi David Graeberin mukaan aktivismi on sitä, että voi hetken elää niinku olis jo vapaa.”

”revin myös refleksinomaisesti mun peukalon ihoa kynsinauhan ympäriltä silleen että sattuu ja tulee välil verta, oon jäljittäny tän siihen et ku sattuu sillee low key niin nousee adrenaliit just sopivasti, vähän ku kofeiinistakin”

33

”me tuodaan sulle ruokaa työpaikalle ettei sun tartte jaksaa lähteä kotiin syömään”

”pitää pitää ittensä liikkees et elämä tuntuu merkitykselliselt tai sillee painovoima vetää meitä alas nii sit pitää hyrrätä KOVEMPAA”

34

mielihyvää ja riippuvuutta. Kokeissa apinoi- neiden yhteenkietoutuvaa suhdetta talouteen, den todettiin itseannostelevan modafiniilia, politiikkaan ja arkisiin käytäntöihin. mikäli niille ensin oli opetettu itseannosteleDe Sutterin mukaan nykyinen talousjärmaan kokaiinia. jestelmä ei pysyisi pystyssä ilman väestöjen Kysyn onko Tuomo huolissaan, että äly- psykofarmakologista hallintaa. Hänen mulääkkeiden käyttö ”nostaa rimaa” ja tulee näin kaansa kapitalismia luonnehtii kokaiinille tyyasettaneeksi päihteettömät opiskelijat huo- pillinen puuduttamisen ja kiihottamisen kaknompaan asemaan? soisliike. ”Voisin kuvitella, että rimannousu on aito Kokaiinia onkin de Sutterin mukaan aina huoli aloilla, joissa ’pänttäämisellä’ on suo- modernin kapitalismin aikana löytynyt eniten raa hyötyä, mutta taidealalla oon nähnyt aika sieltä, missä valta on keskitetyintä, eli valtiolvähän mitään merkkejä siitä, että näin oli- lisista hallintoelimistä ja pankeista. si. Enemmän oon huomannut omassa lähi­ Vuoden 2007 subprime-kriisin aikana, piirissä, että aivodopiningia käytetään helpot- kun muut sijoittajat vetivät pois rahansa, kotamaan muuten liian kuluttavia elämäntapoja. kaiinikauppa yksistään pumppasi rahaa sysJos bilettää viikonlopun putkeen niin modafi- teemiin pitäen pankit toiminnassa, kunnes niililla saa itsensä työkykyiseksi maanantaina.” valtio tuli ja pelasti ne pattitilanteelta, jonka Stimulanttien käyttö on Tuomon mukaan ne olivat itse aiheuttaneet. tavallista myös muilla kuin luovilla aloilla.

E-flux-sivustolla julkaistussa ”accelera”Enemmistö kavereista, jotka on palvelu- tionismia” käsittelevässä artikkelissa Franco ammatissa esim. töissä pubissa sanoo, että ”Bifo” Berardi pohtii, voisiko tarpeeksi pittyöyhteisössä koksu/modafiniili työvuoron ai- källe viety kapitalismin kiihdyttäminen horkana on business as usual.” juuttaa kapitalismia.

Samansuuntaista on huomannut myös Bifon mukaan: ei voi.

Kaisa (30) arkkitehti ja pienen lapsen äiti: Kapitalismi nimenomaan vaatii toimiak”Ei vaan pysy hereillä kaljan voimalla seen tuotannon ja riiston jatkuvaa “akkeleenää. Ja stimulanteista ei myöskään tuu kra- raatiota”. Vaikka “akkeleraatio” toisi järjespula. Arki ja suorittaminen ei kärsi siitä juhli- telmään lisää epävakautta, se ei voi koskaan misesta, niin se on tosi loogista.” kaataa sitä, koska kapitalismi ei perustu vaKaisa epäilee, että syy nopeiden huumei- kauteen vaan saa voimansa nimenomaan jatden suosioon on luonteeltaan poliittinen: ”Kai kuvista kriisitiloista ja romahduksista. se on nää nykyisen suoritusyhteiskunnan vaaBifon mukaan “akkeleraatio” on yksi katimukset. Et elämä on ylipäänsä niin kuor- pitalismin yksilöön kohdistama alistamisen mittavaa.” muoto. Loputtomasti kiihtyviin tieto­virtoihin Kaisan tuttavapiirissä syödään esimerkik- kytkettynä alitajunta kärsii ja alkaa panikoida, si Concerta-nimistä lääkettä. Concertaa mää- menettääkseen lopulta viimeisenkin mahdolrätään yleensä aktiivisuuden ja tarkkaavuuden lisuutensa autonomiseen subjektiuteen. häiriön (ADHD) hoitoon, erityisesti 6–18-vuoKun kysyn Marialta kumman hän valitsitiaille. Kaisan mukaan sitä liikkuu myös ka- si, a) täysin sivuoireettomat lääkkeet hereiltukaupassa. lä pysymiseen ja nukahtamiseen vai b) että Kun kysyn Villeltä onko hän kokeillut elämä olisi vähemmän stressaavaa ja epävarmuita piristeitä kuin kofeiinia työtehon nos- maa, hän empii. tamiseksi, puheeksi tulee sama lääkeaine: ”Aika paha, mä varmaan nukkuisin aina, ”en o”, Ville vastaa, ”piristeet XD mut mul jos vois XD.” on ehkä adhd haluisin concertaa XD mut en oo Hetken kuluttua hän kuitenkin lisää: ikinä jaksanu mennä mihinkää [tutkimuksiin]”. ”Mut b.”

Kaisan mukaan Concertalla voi kuitenkin olla epätoivottuja sivuvaikutuksia: SLOW YOUR ROLL ”Ne muutamat tutut, joilla on diagnoosi ja Siinä missä millenniumin vaihteessa vielääkitys ei tykkää käyttää sitä päivittäin, ai- lä vallitsi jonkinlainen denialistinen haave noastaan jos pitää lukea tenttiin tai täyttää jo- loputtomasta talouskasvusta ja kaiken “aktain kaavakkeita. Muuttaa kuulemma persoo- keleraatiosta”, on 2010-lukua leimannut nallisuutta liikaa.” ”loppu­lama”, ilmastokriisi ja tuomiopäivän tunnelmointi.

KIIHTYMINEN KIIHTYY Kasvu ja kiihtyminen ovat siis kaikesta Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaan Narco­ päätelle tulossa tiensä päähän. Yhtenä rajacapitalism: Life in the Age of Anaesthesia na on ihmiskehon hauraus, toisena maapalLaurent de Sutter kuvailee huumausailon kestokyky.

Maria sanoo miettineensä samaa: ”Kysyin mun terapeutilt, et jos mun sukupolven määräävä tunne on ahistus, ni mikä on z-gen tyyppien määrittävä tunne, ku edessä on potentiaalinen maailmanloppu. Ja se vastas, et varmaan psykoosi. Jotenki jäi mieleen.”

Brittiläisen Autonomy-ajatushautomon tuoreen raportin mukaan keskimääräinen työviikko pitäisi lyhentää yhdeksään tuntiin, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä alle kahden asteen rajan.

Jopa #Accelerate-manifestin toinen kirjoittaja Nick Srnicek on sittemmin sanonut, että on luopunut kiihdyttämisajatuksesta: ”Emme halua kaiken vain kiihtyvän”, Srnicek sanoo Guardian-lehden haastattelussa. ”Lyhyemmän työviikon vaatiminen tarkoittaa, että ihmisten on saatava elää hitaammin.”

Keskusteluissa työn automaation ja työajan lyhentämisen puolesta kuulee usein kysymyksen: mitä sitten tehdään, jos ei työtä?

Markkinaosuuksista huolestuneille sijoittajille kysymys kääntyy muotoon: miten tästä [jostain] saadaan tehtyä tuottavaa? Mitä myydä ihmiselle, jolla ei ole kiire?

Tuomo kertoo, että Lontoossa on nykyään laillista myydä kaikkea mahdollista CBDöljyllä: ”Sitä on nykyään tee-juomissa, cold brewssä, kosteusvoiteissa, vape liquideissa.

Lounaskahvilan kylmäkaapissa on CBD-jääteetä.”

Tuomon mukaan CBD-tuotteista tulee ”saunan jälkeinen olo”.

Kannabidioli (CBD) on yksi monista kannabiksesta luontaisesti esiintyvistä kannabinoideista. Sillä ei ole psykoaktiivisia vaikutuksia kuten THC:llä, ja yleisin sivuvaikutus suurella CBD-annoksella on uneliaisuus.

CBD tuotteita on saanut myydä Isossa-Britanniassa vuodesta 2018 lähtien, kun lääkekannabis laillistettiin.

Suomessa CBD luokitellaan laittomaksi aineeksi.

Mutta mitä tulevaisuudessa kannattaa myydä saunojille, “downshiftaajille”, “slackereille”, hidastelijoille, valmiiksi väsyneille, vapaaehtoisesti työttömille, varhaiseläkeläisille, “chillaajille”, lööbaajille, viikon putkeen bailanneille, laiskoille, saamattomille, unettomille, uneksijoille, aamu-unisille, siestan vetäjille, meditoiville, joogaajille, pulssinsa madaltajille, rennoille ja huolettomille, ylikierroksilta laskeutuville, alisuorittajille ja muille työnvieroksujille?

Kenties suunnannäyttäjä löytyy amerikkalaisen Innovative Beverage Groupin vuonna 2010 lanseeramasta ”anti-energiajuomas-

ta” nimeltä Drank. Ruokakaupossa myytävä Drank sisälsi melatoniinia, ruusunmarjaa ja rohtovirmajuurta, joiden on todettu aiheuttavan uneliaisuutta. Tuote kuitenkin floppasi ja vedettiin markkinoilta.

Mikä meni vikaan?

Ehkä aika ei vain ollut vielä kypsä antienergiajuomalle?

Mutta entäs nyt? Voisiko työn lisääntyneen automaation ja työajan radikaalin lyhentämisen teemojen yleistyessä osana kollektiivista mielikuvitustamme myös Drankin kaltaiset extreme relaxation -juomat herättää meissä suuremman mielenkiinnon kuin kymmenen vuotta sitten?

Entä kunnon relaksantit? Miltä kuulostaisi perinteisen perjantaipullon sijaan heroiinitai Xanax-juoma?

Ja viimein: onko se mitä oikeasti haluamme?

Tunnetussa rat park experiment -kokeessa on osoitettu, että rotat, jotka saavat elää luontaista ja lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössään, eivät osoita kiinnostusta päihteisiin eivätkä addiktoidu odotetulla tavalla huumeisiin, jotka toisessa kontekstissa olisivat niille erittäin addiktoivia (Jani Kaaron kirjoitus aiheesta TIEDE-lehdessä 17.2.2014 on lukemisen arvoinen).

Jään miettimään hypoteettista skenaariota: Kumman oikeasti valitsisin, jos saisin päättää, a) ahtaamman vankilan missä tarjolla loputtomasti ihania huumaavia aineita vai b) enemmän vapaa-aikaa ja päätäntä­ valtaa omaan elämään?

”mulle on jotenki tosi vaikeeta asettuu aloilleen, pitää aina et saan keskityttyäki kuunnella jotain tai pitää olla jotain 'taustahälyä', että aivot jotenki toimii”

35

TEKSTI KUVAT

NIKO PELTOKANGAS HANNA TYRVÄINEN

Pesä kustantaa asenteella FEMINISTINEN KIRJAKUSTANTAMO SYNTYI JOUKOLLA TEKEMISESTÄ

Kirjakustantamo Pesä ilmestyi kustannuskentälle vuonna 2018 julkaisemalla Nelli Ruotsalaisen esikoisrunokokoelman Täällä en pyydä enää anteeksi. Ruotsalainen perusti kustantamon Jonna Nummelan kanssa.

Hän paikantaa Pesän syntyhetken lumiseen iltaan helmikuussa 2018, jolloin hän oli ollut Nummelan ja toisen ystävänsä kanssa feminististä runoutta käsitelleessä keskustelutilaisuudessa. Tupa oli ollut täynnä ja Ruotsalainen kertoo tajunneensa, että hän voisi julkaista oman runokirjansa itse. ”Mulla oli taustalla huono kokemus eräästä kirjoittajaryhmästä, jossa oli tosi turvaton ympäristö ja tuntui, että halveksuttiin ja väheksyttiin mun tekstejä. En halunnut asettaa itseäni sellaiseen asemaan, jossa joku kustannustoimittaja sanoo, että mitä paskaa tämä on”, Ruotsalainen kertoo.

Nummela sanoo eläneensä pitkään uusliberaalissa käsityksessä, jonka mukaan menestytään yksin tai ei menestytä lainkaan. Suurin muutos on ollut ihmisten löytäminen. ”Nyt tajuaa, että joukoissa on voimaa, ja se on yllättävän motivoivaa. Se saa myös mui-

36

ta ulkopuolella kiinnostumaan, mitä nämä tyypit puuhaa. Se on mahdollistanut sen, että on erilaisia runouden ja lavarunouden taskuja, joissa on päässyt toteuttamaan itseään.”

Ruotsalaisen kirjan julkaisemisen lisäksi oli tarve tuoda feministinen toimija kustannuskentälle.

Kustantajan nimi kirjan kannessa toi ”lisää pokkaa ja tilan haltuunottoa”, mutta antoi myös suojaa. Blogiteksteistään raiskausuhkailuja saanut feministiaktivisti ja feministisen puolueen varavaltuutettu halusi ohjata mahdollisen vihapostin mieluummin kustantajan some-tileille kuin omilleen.

Tarvetta uudelle toimijalle tuntui olevan, sillä ensimmäisten viikkojen aikana sähkö­ postiin tuli useita käsikirjoituksia. Vaikka kustantamo haluaisi mahdollistaa julkaisemisen mahdollisimman monelle, tekijät pidättävät oikeuden toimia jaksamisensa rajoissa.

FEMINISTISTÄ KULTTUURIHÄIRINTÄÄ

Pienkustantamo haluaa erottua asenteellaan – ainakin titteleistä päätellen. Ruotsalainen on

kirjallinen asennejohtaja ja Nummela asennekustannuspäällikkö. Pesää tituleerataan feministiseksi asennekustantamoksi.

Hassuttelu saattaa herättää kysymyksen ”ketä nuo luulevat olevansa”, mutta se on Ruotsalaisen mielestä vain toivottavaa. ”Musta on hupaisaa karnevalisoida asioi­ta.

Haluaisin, että ihmiset vain enemmän keksisi juttuja ja pistäisi niitä ulos.”

Nummela liittää asennetittelit myös kulttuurihäirintään. Englanninkielinen termi culture jam miellyttää, tarkoittaahan se tukkimisen ja häirinnän lisäksi bailaamista ja jammailua. Ajatuksena on olla ruuvipuristimena systeemin rattaissa, kyseenalaistaa valtarakenteita ja -asemia.

Pesä edustaa intersektionaalistista feminismiä. Tämä feminismin teoreettinen haara huomioi sukupuolen lisäksi monia muita syrjinnän ja sorron syitä ja muotoja. Käytännön tasolla se tarkoittaa avoimuutta ja vastuun ottamista omasta toiminnasta. ”Jos tekee jotain feminismin nimissä, on parasta ottaa siitä vastuu”, Ruotsalainen sanoo englanniksi.

Hän liittää tähän myös omaelämäkerrallisuuden, vaikka ei pidäkään sitä feministisen kirjallisuuden edellytyksenä. Omaan kokemukseen perustuvaa ei pidä halveksia aivan kuin sen häivyttäminen tekisi taiteesta ”korkeampaa”.

RUNOANTOLOGIA LAAJENEE KASETILLE

Muussa elämässään Ruotsalainen tekee sosiologian väitöskirjaa. Nummela viimeistelee saman alan opintoja, tuottaa runotapahtumia, keikkailee Nihkee Akka -nimellä ja opettaa kirjoittamista.

Toistaiseksi Pesä on kustantanut kaksi runokirjaa: Ruotsalaisen kokoelman lisäksi Leena Sainion Särmää serenadissa. Ruotsalaisen esikoiskokoelma on ehdolla tämän vuoden Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.

Elokuussa kustantamo osallistuu Runokuu-kirjallisuusfestivaaleille ääni-installaatiolla, johon kerättävät runot on tarkoitus julkaista myös antologiana c-kasetilla. Antologian mahdolliset tuotot käytetään seuraavan kirjan kustantamiseen. Tällä hetkellä rahaa ei nimittäin ole. ”Antologiassa priorisoidaan queer-tekstejä ja -kirjoittajia. Se on tällä hetkellä kirjallisuuden kentällä aliedustettu ääni ja lisäksi meille omakohtainen”, Ruotsalainen kertoo.

Pesä on hakenut myös rahoitusta pilotoidakseen yhteisöllisen kustannustoimittamisen mallia. Rahoituksen toteutuessa siihen valitaan eri vaiheissa olevia käsikirjoituksia, joiden tekijät auttavat toisiaan tekstin työstämisessä yhdessä Pesän toimijoiden kanssa.

Kun jokin teos tulee valmiiksi, sen tilalle otetaan uusi käsikirjoitus.

Pesän kustannuspolitiikkana on julkaista ”feministisestä tietoisuudesta kumpuavaa taidetta, kunnes maailma on valmis”. Tähän mennessä on julkaistu runoutta, mutta Ruotsalaisen mukaan kustannuspäätöksissä keskitytään ennemmin esikoisteoksiin kuin tiettyyn kirjallisuudenlajiin. ”On tärkeää antaa monelle se mahdollisuus.”

Tavoitteena ei ole portinvartijana määritellä, mikä on hyvää tai huonoa feminististä kirjallisuutta. Tärkeämpää on antaa sekä mahdollisuus tulla julkaistuksi että jakaa yhteisiä kokemuksia ja ajatuksia taiteen kautta. ”Kunhan ei vahvisteta tai luoda uudelleen sortavia rakenteita. Ei me julkaista mitään transfobista tai rasistista paskaa”, Ruotsalainen linjaa.

KRITIIKKI

NIKO PELTOKANGAS

TÄRKEÄ PUHEENVUORO PERUSTULOSTA Perustulokokeilun kokemusasiantuntija nostaa psykologiset vaikutukset työllistymisen edelle.

Tuomas Muraja: Perustulokoe-eläin (Vastapaino 2019) TOIMITTAJA JA TIETOKIRJAILIJA Tuomas Muraja oli yksi 2 000

suomalaisesta, jotka arvottiin loppuvuodesta 2016 mukaan kaksi vuotta kestäneeseen perustulokokeiluun.

Pitkä­aikaistyöttömien työllistymistä selvittäneessä kokeilussa annettiin 560 euron kuukausittainen vastikkeeton perustulo, jonka saisi pitää, vaikka saisi töitä.

Paitsi perustulosta kirja kertoo myös havainnollisen kertomuksen työttömyydestä. Kiiteltyä työtä isoilla työnantajilla tehnyt toimittaja joutuu työttömäksi, menettää kotinsa, tippuu epävarmuuteen ja ajautuu aviokriisiin. On selvää, että näin voi käydä kenelle vain, mutta omakohtaisen kokemuksen lukeminen aina koskettaa. Myös kysymys toimeentulosta säteilee koko elämään, vaikka perustulokokeilu selvittikin vain työllistymistä.

Kokeilun viralliset raportit ja niiden uutisointi ovatkin keskittyneet enemmän tai vähemmän vain työllisyyteen. Perustulokoe-eläin on siksi tarpeellinen pohdiskelu kokeilun muista ulottuvuuksista. Murajan mukaan keskeistä oli työvoimahallinnon byrokratiasta, selvityksistä ja lomakkeista vapautuminen. Omien kokemustensa lisäksi hän filosofoi sitä, miten perustulo haastaa käsityksen palkkatyöstä ja yhteiskunnallisesta vastuusta.

Muraja pitää kokeilun vaikutuksia psykologisesti hyvin myönteisinä. Tässä on kirjan tärkein ydin.

Kirjassa käydään läpi myös puolueiden perustulokantoja ja -malleja. Ammattiliittojen penseää suhtautumista käsitellään myös, ja tätä keskusteltua soisi jatkettavan tulevaisuudessa vielä voimakkaammin. Perustulo loistaa poissaolollaan SDP:n johtaman hallituksen ohjelmassa.

Yhteiskunta taisi tehdä Murajasta perustuloaktivistin ikään kuin pakolla. Viimeksi hän on ollut otsikoissa kirjoitettuaan Kelan Sosiaali­ vakuutus-lehteen jutun itsensätyöllistäjien tukalasta asemasta tukibyrokratian hampaissa. Itsensätyöllistäjänä kirjoitetun jutun vuoksi Kela piti häntä yrittäjänä ja pani työttömyystuen katkolle.

37

TEKSTI JA KUVAT JOONAS PULKKINEN

Brett Andersonin

salaisuus

”Damon Albarn (BLUR) pani Justine Frischmannia (ELASTICA), jonka exä Brett Anderson (SUEDE) suuttui ja nosti kostoksi bändinsä keskinkertaisuudesta loistavaksi, ja synnytti sivutuotteena ysäribrittipopin – johon rakoon iski menestyksekkäimmin OASIS. Josta tykkäsin.”

Näin kirjoittaa ohjaaja-käsikirjoittaja Jani Volanen Suede-yhtyeestä listatessaan tärp-

joka jätti jämät. Bändistä on aina ollut hyvä fiilis.”

–Timo Olisi typerää kysyä Andersonilta suoraan, what’s your secret, joten katson parhaaksi etsiä vastausta Sideways-festivaalilta ja Suedea kuunnelleilta ihmisiltä.

Haastattelujen perusteella käy nopeasti ilmi, että medialla on ollut roolinsa ihmisten Suedea koskevissa ensikuvissa. Riikka muistaa Coming Upin ajoilta Music Television -kanavalla pyörineen Trash-kappaleen videon.

Juhan muistikuvissa on saman levyn Beautiful Ones. ”Meillä oli kaverin kanssa aikoinaan tunnin squash-vuoro, jonka jälkeen mentiin aina Helka-hotellin baariin. Sen jukeboksissa oli Coming Up, joka veti sanattomaksi.”

Nimellä Insatiable one esiintyvä henkilö mainitsee, ettei ole nähnyt Suedea livenä 17 vuoteen. ”Muistan nauhoittaneeni kasetille New Generationin vuonna 1995 Radiomafialta. Musta ja Brettistä on kuva VR:n makasiineilta vuodelta 2002. Se oli mahtava ilta, kyllä mä edelleen olen Suede-fani.”

Animal Nitrate -nimellä esiintyvän henkilön ensi kosketus Suedeen oli kirjaimellisesti syntinen. ”Se tapahtui mun lapsuudessa Pohjois-Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä.

Meidän kotona ei saanut kuunnella musiikkia, mutta me kuunneltiin siskojen kanssa salaa täysillä stereoista Suedea silloin, kun vanhemmat eivät olleet kotona.”

pejään Sideways-festivaalille. Volanen ehkä liioittelee Sueden keskinkertaisuutta, vaikkakin on totta, että yhtyeen Coming Up -levy (1996) nosti yhtyeen suurempaan maineeseen.

Jo kuitenkin kahta edeltänyttä Sueden levyä on pidetty esimerkkinä murroksesta Britteinsaarten 1990-luvun pop- ja rock-musiikissa.

Paluusta David Bowien ja Marc Bolanin kaltaisten, androgyynien rock-tähtien esteettisiin käsityksiin. Sueden laulaja Brett Andersonin persoona herätti keskustelua Oasiksen ja Blurin kukkoilun rinnalla irrallijo ennen kuin Suede oli julkaisut levyäkään. selta. Andersonin seksuaalisuudesta käytiin Volasen kuvaus kuitenkin tiivistää nase- koko 90-luku spekulaatiota, jonka hän katvasti jotain koko 1990-luvun brittimusiikin kaisi vuonna 2005 myöntämällä olevansa biuudesta tulemisesta, jota myöhemmin myös seksuaali. Kun Oasiksen Be Here Now -levyn brittipopiksi kutsuttiin. Median brittipopille (1997) levytykset olivat kokaiininpölyiset, Ankirjoittama käsikirjoitus perustui pitkälti ole- derson kärsi Sueden neljännen levyn Head tettuun kilpailuun Oasis- ja Blur-yhtyeiden Musicin (1999) aikoihin heroiini- ja crack-riipvälillä sekä kommentteihin, joissa yhtyeiden puvuudesta. Aikalaisyhtye Pulp perustuu pitjäsenet puhuivat toisesta yhtyeestä paskaa. kälti älykkönä esiintyvän Jarvis Cockerin Brittipoppia kuuntelevissa ihmisissä nä- karismaan, samoin Suede Andersonin viehäkyi mod-kulttuurin, työväenluokkaisten asen- tysvoimaan. Mikä on Andersonin salaisuus? teiden sekä jalkapallokulttuurin lad-asenteiden yhteensulautuminen. Moni on pitänyt ”Vuonna 1997 Provinssirockissa. Tosi ”Taidan jättää fudisjoukkueeni yliilmiötä jälkikäteen korostetun valkoihoisena, nuori Timo näki aidan päällä istuvan ikäistymisen juhlistamisen väliin.” jopa konservatiivisena ja brittinationalismia Brett Andersonin. Brett puhui fanien –Mikko ruokkivana ilmiönä. kanssa, joten en kehdannut häiritä Oasiksella ja Blurilla oli ja on edelleen sel- sitä. Pummasin röökiä yhtyeen Ystäväni Esa ei Suedea kuuntele, mutta muiskeät faninsa, mutta Sueden osuus brittipopin kosketinsoittajalta, joka sanoi tyyliin taa kuinka yhtye ravasi koko 1990-luvun tarinassa on jäänyt mysteeriksi. Yhtye tuntuu painu vittuun. Sitten kysyin Brettiltä, joka vuosi Provinssirockissa. Hänen mieles-

38

sään yhtye tuo mieleen positiivisia, nostalgisia muistoja.

Kaikki eivät kuitenkaan nostalgiasta välitä. Antti esimerkiksi sanoo alleviivaten vihaavansa nostalgiaa.”Oon nähnyt kaks paskaa Sueden keikkaa. Berlin Festivalilla keikka oli paska, koska oman ikäiset ihmiset hyppivät lavan edessä silmät kiinni. Omituinen, omassa kielikuplassaan pyörivien ihmisten nostalgiatrippi. Toisen kerran Ruisrockissa kestin 5 minuuttia.”

Onko Suede sitten pelkkä pop-reliikki?

Riikka vakuuttelee, että Suede on taas ajankohtainen yhtyeen kahden viimeisimmän levyn, Night Thoughtsin (2016) ja The Blue Hourin (2018) myötä.” Olen ollut itse huono fani, koska olen meinannut monta kertaa luovuttaa Sueden osalta.”

Curre Kevinin mukaan Andersonin salaisuus on erityisesti jaksamisessa. ”Kolme vuotta sitten Suede oli passé, mutta nyt taas relevantti esiintyjä.” ”Kaikki joiden mielestä Oasis on parempi kuin Blur voi vetää käteen. Suede on tietyllä lailla eteerisempi versio Blurista, vaikka se tuo eri fiiliksiä. Oasiksella on hetkensä kalja kädessä, mutta Suede silloin, kun on seksikkäällä tuulella.”

–Marja Noin tunti ennen keikkaa lavan eteen kerääntyy t-paitojen perusteella ilmiselviä Suede-faneja. Lavan läheisyydessä seisoo myös suomalaisen Oasis-fanitoiminnan grand old man, Pertti Ylikojola. Hän oli tuottajana Radiomafialla vuonna 1995, jolloin Suede esiintyi Provinssirockissa. ”Juteltiin managerin kanssa, että pitäisi tehdä haastattelu bändistä. Jännitettiin hirveästi, koska manageri ei voinut luvata kenet saadaan. Tietysti toivottiin Brettiä.”

Harri Hakanen ja Anssi Autio juonsivat Vaikka keikka etenee loppupuolella hitistä Upteekki-ohjelmaa autosta, jonne saapuivat hittiin, Everything Will Flow'sta Trashiin ja Anderson ja bändin basisti Mat Osman. ”Mä lopulta Beautiful Onesiin, ei Anderson keravasin bussin oven, Sueden pojat saapuivat jää yleisön irtopisteitä viittamaalla menneiautoon, tunnelma oli kaikin puolin jännittynyt. syyteen. Trashin aikana tuntuu makaaberille, Haastattelun alussa pojat kysyivät siitä, että että ihmiset halaavat ja hoilottavat toisilleen kun Sueden keikkojen alussa soi tänäkin päi- ”juuuust trääääsh, me and you.” vänä lavalla ennen keikkaa klassinen musiikki, Toisaalta en ole varma, miten Sueden muettä what are you doing? Jompikumpi vastasi siikki puhuttelee nykyhetkessäkään. Jo alun siihen, että masturbating.” Hakanen ja Au- We Are the Pigs saa pohtimaan, että ehkä tio unohtivat suorassa lähetyksessä äänittää kaikki Sueden lyriikat eivät avaudu ilman Brilähetyksen nauhurille. ”Niiden piti erikseen tannian kulttuurin ja lähihistorian tuntemista. kuuluttaa, että sattuiko kukaan äänittämään En ole varma jaksaisiko tähän nähdä vaivaa. lähetystä? Jostain saatiin c-kasetti, että haasOlen jättämässä jo lavan, kun yhtye vetattelu kyettiin vielä lähettämään uusintana.” tää kuitenkin encoren. Anderson esittää akusMiten Ylikojola näkee Oasis-fanina Sue- tisesti itse She’s in Fashionin, lopuksi bändi den osan brittipopin saagassa? ”Se tai Pulp palaa lavalle ja esittää hieman yllätten Dog eivät kyllä tee siinä yhtään mitään. Jos miet- Man Starin New Generationin. Tirautan tii Sueden ekan levyn kantta, Brettin leikit- kyyneleen. telyä sukupuolisuudella tai Jarvis Cockeria, Mutta miksi? New Generationin musiikniin brittipopissa syntyy jako, että tässä ovat kivideo oli jo ilmestyessään seepian värinen. nämä taideopiskelijat ja tässä nämä autostere- Ehkä olen tulkinnut kappaletta aina ylimaloiden ryöstäjät.” Ylikojola tekee Oasis-fanina kaisesti, mutta ajattelen kappaleen kertovan kuitenkin nolon tunnustuksen: ”Olen pyörit- siitä, miten jokainen sukupolvi tarvitsee valtänyt Suomessa yli 20 vuotta Oasis fan clubia, tavirralle vaihtoehtoja – teknoa ja huumeita nähnyt kaksi kertaa Oasiksen, mutta tämä on – löytääkseen toisensa. Se hetki on kuitenkin yhdestoista kerta, kun näen Sueden. Sori ka- vain väläys, kun on aika jo uudelle. verit, antakaa potkut!”

En tiedä mitä tulevat sukupolvet löytävät Suedea kuuntelemalla. Festivaaleille raaha”Sen on sanottu kuulostavan laulaessaan taan esiintymään vuodesta toiseen pop-muaika samalta kuin M.A. Nummisen.” seosta löydettyjä yhtyeitä. Nostalgialla ei ole –Saku itseisarvoa, mutta tuleeko sitä itsearvoisesti vihata?

Keikka alkaa. Kun edellisiltana olen kuullut Anderson vaikuttaa nuorekkaammalta Nasin keikan ajan tamperelaisen ystäväni kuin monet ikäiseni. Ehkä hän olikin aina valitusta, kuinka ”Nas on keskinkertainen enemmän koukussa adrenaliiniin kuin huunääs”, varsin pian Andersonin lauluääni ke- meisiin? Kun Anderson heiluttaa mikkijohrää jo ympärilläni kritiikkiä. Monipuolinen ja toa kuin ruoskaa, on siinä jotain mystistä vie-alainen ääni kieltämättä on vahva osa mieli- lä nykyäänkin. kuvaa Andersonista. Miten ääni voisi kuitenkaan kestää kokonaisia kiertueita?

Osan haastateltujen nimiä on muutettu. Haastateltujen ikiä ei mainita yksityisyyden suojan takaamiseksi, mutta iät vaihtelevat Jonne Aaronin (35 vuotta) ja Neumannin (59 vuotta) iän välillä. Brett Anderson on 51-vuotias.

39

MUUSIKKO JA KUVATAITEILIJA Pekka Airaksinen kuoli 6. touko­kuuta nopeasti edenneeseen sairauteen. Airaksinen oli eräs kokeellisen musiikin suomalaisista pioneereista, mutta hänet saattoi tuntea myös esimerkiksi omintakeisen buddhalaisen meditaatiotekniikan kehittäjänä tai tiibetiläisen taiteen kauppiaana. Airaksisen musiikki on viime vuosina saanut paljon kansainvälistä arvostusta, mutta toimittuaan vuosikymmeniä marginaaleissa hän huomasi, että katveesta voi löytää suuremman vapauden. ”Kun ei menesty, saa kehitellä asioita rauhassa. Ilman menestystä on vapaa tekemään, mitä tahtoo”, hän totesi englantilaisen Wire-lehden haastattelussa.

TEKSTI KUVA:

40

Airaksisen hätiköimätön asenne tuntuu ilahduttavan terveelliseltä maailmassa, jossa taiteen tekemistä määrittää usein menestyksen pakko ja kiire. Hän osasi pitää kiinni omasta rytmistään ja huumorintajustaan työssään ja elämässään. 1970-luvun puoli­välistä 1990-luvun puoliväliin hän julkaisi vain yhden levyn, mutta teki ja äänitti ilmeisesti koko ajan uutta materiaalia, jota hänen pyörittämänsä Dharmakustannus alkoi julkaista huikeaa tahtia 1990-luvun jälkipuoliskolla. Elämänsä aikana Airaksinen ehti saattaa musiikkiaan yli 70 äänitteelle, ja voi arvata, että kun hänen arkistojaan päästään aikanaan järjestämään, julkaisuja tulee rutkasti lisää.

PEKKA AIRAKSINEN

JUUSO PAASO SAMULI TANNER

AIRAKSISEN MUSIIKILLINEN TUOTANTO on monipuolista, mutta silti ihmeellisen yhtenäistä. Levyjen spontaani ja vapautunut tunnelma ei ikinä vaikuta mielivaltaiselta säntäilyltä, vaan improvisaatioita tuntuu aina ohjaavan jokin kantava idea. Ikään kuin Airaksinen tallentaisi palasia virrasta, joka ryöppyää aina uusia uomia pitkin samasta syvästä lähteestä.

Monien muiden lailla sain ensikosketuksen tuohon virtaan mediataidefestivaali Avannossa, joka vuonna 2003 nosti verrattain unohtuneen Airaksisen esiin mediataiteen pioneerina. Tuohon aikaan Airaksinen yleensä muistettiin Helsingin 1960-luvun lopun undergroundista, jossa hän toimi The Sperm -ryhmän musiikillisena aivona. Ryhmän spektaakkelinomaiset esiintymiset, joiden nostattamat kohut johtivat joidenkin ryhmän jäsenten kohdalla jopa nykykatsannossa uskomattomiin vankilatuomioihin, oli kirjattu haastattelukirjaan Ensimmäinen aalto. Yhtyeen tuotantoa oli tuolloin kuitenkin lähes mahdotonta saada kuultavaksi. Tosin The Spermin psykedeeliset hälykitaraimprovisaatiot eivät juuri olisi valmistaneet kuulijaa sille hyvin omituiselta kuulostavalle synteettiselle musiikille, jota Airaksinen esitti Kiasma-teatterissa itse tekemiensä abstraktien tietokoneanimaatioiden alla. Tuo musiikki muistutti rytmiikkansa ja melodiansa puolesta jazzia, mutta ikään kuin yliviritteisen tai sähköjuopon tietokoneen läpi syötettynä.

Airaksisen lähtökohdat musiikin tekemiseen olivat jazzissa, psykedeelisen rockin ääri-ilmiöissä ja nykymusiikissa. 1970-luvun puoli­väliin tultaessa hän koki spontaanin ilmaisun tyrehtyvän ja löysi musiikilleen uuden väylän numerologiasta ja matematiikasta.

Hän sanoi myöhemmin halunneensa pyyhkiä pois oman äänensä ja egonsa ja ilmaista pikemminkin universaaleja, jopa kosmisia tunteita. Hänen tuotantonsa ei kuitenkaan ole kylmää ja koneellista, vaan pikemminkin herkkää, välitöntä ja loputonta – ja paradoksaalisesti omaäänisen ja improvisoidun kuuloista. Rakenteita musiikkiinsa Airaksinen löysi esimerkiksi kiinalaisesta yijing-ennustus­ järjestelmästä tai galaktisesta datasta.

Hän sävelsi myös muutamia kymmeniä teoksia sarjasta, johon oli tarkoitus tulla osa jokaiselle tuhannesta buddhasta, ja käytti muutenkin musiikkiaan usein osana meditaatioharjoitteitaan.

AIRAKSISEN BUDDHALAISUUS EI jäänyt pinnalliseksi flirttailuksi henkisyyden kanssa. Hän oli alkanut meditoida jo 1970luvun alussa ja vihittiin buddhalaiseen järjestykseen viitisen vuotta myöhemmin. Hänen buddhalainen nimensä oli Maitreya. 1980- ja 1990-luvuilla Airaksinen matkusteli paljon Intiassa ja Nepalissa ja perehtyi syvällisesti buddhalaiseen kulttuuriin ja ajatteluun. Hän myös perusti Länsi-Suomeen kaksi buddhalaista keskusta, Siikaisiin ja Alastarolle. Alastaron keskuksesta löytyy hänen keräämänsä tiibetiläisen taiteen kokoelma, kun taas Siikaisten Samje-keskuksessa Airaksinen järjesti meditaatioretriittien lisäksi vuosittain elokuun puolivälissä pienimuotoista ja epämuodollista kokeellisen musiikin festivaalia. Se oli intiimein mahdollinen festivaali, oikeastaan vain vapaamuotoinen kokoontuminen. Puitteet olivat hienot: entiseen kunnalliskotiin rakennetussa retriittikeskuksessa majoituttiin, ruokailtiin ja saunottiin. Soitot tapahtuivat tilavassa, remontoidussa aitassa. Festivaalin löyhä ohjelma suunniteltiin tapahtuman edetessä, osallistujien pohjalta. Aikaa jäi runsaasti puutarhassa ja lähimetsissä vaelteluun, sekä – niille, jotka asiasta olivat kiinnostuneita, meditaatioon.

MEDITAATIO OLI AIRAKSISEN buddhalaisuuden käytännöllinen perusta. Hän kehitti oman meditaatiomenetelmänsä Odon, joka koostui värikkäistä mielikuvaharjoitteista ja niiden tulkinnoista.

Meditoijalle annettiin esimerkiksi kuva taivaan kokoisesta kruunusta, joka laskeutui nuppineulapäisen olennon harteille. Kruunun sisällä pää kasvoi valtavaksi ja sen sisällä oli kaikki maailman viisaus.

Nämä rikkaat kuvat toistuvat milloin abstraktimmin, milloin konkreettisemmin myös Airaksisen kuvataiteessa, jota on näytteillä Samjeen kesäkuussa auenneessa Meditatiivisen taiteen keskuksessa.

Pekka Airaksisen äänitteitä ja kirjoituksia on osoitteessa http://www.onepointlife.com. Siikaisten Samje-keskuksen kotisivu on http://www.samje.fi ja Alastaron Tiibetin taiteen keskuksen http://www.tiibetintaiteenkeskus.fi.

LEVYTYKSIÄ

Pekka Airaksisen valtavaan tuotantoon voi aloittaa tutustumisen lähes mistä tahansa kohdasta, mutta tässä muutamia hyviä aloituspisteitä: Sperm: 50 th Erection - Airaksisen hälyisän nuoruudentuotannon kokoava boksi, jonka julkaisi turkulainen Svart Records. Sen oheiskirjasesta löytyy Jukka Lindforsin kirjoittama kattava kuvaus Spermin toiminnasta.

Buddhas of Golden Light - Spotifystakin löytyvä 1980-puolivälin levytys tarjoaa outoja synteettisiä rytmejä ja moneen suuntaan avautuvan tunnemaaston.

Love And Addiction - Vinyylilevynä julkaistu valikoima 1970-luvun lopun äänityksiä, joista voi löytää jopa surrealistisen yökerhojatsin sävyjä.

41

KUVA: PINJA NIKKI

JÄRJESTÖUUTISET

Vasemmistonuorilla toistaiseksi vilkas uusien jäsenten vuosi!

VASEMMISTONUORTEN TOIMISTO- JA JÄSENSIHTEERI VALTER SÖDERMAN ILOITSEE, KOSKA VASEMMISTONUORIIN ON LIITTYNYT NORMAALIA ENEMMÄN UUSIA JÄSENIÄ.

Vasemmistonuoriin liittyneiden uusien jäsenten määrä näyttää kuluvan vuoden osalta todella lupaavalta. Vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana Vasemmistonuorten jäseneksi on liittynyt uusia jäseniä kaksinkertainen määrä verrattuna kahteen edelliseen vuoteen vastaavalla ajanjaksolla. ”Uskaltaisin väittää, että eduskuntavaalit ovat olleet yksi keskeinen tekijä. Pelkästään eduskuntavaalien jälkeen jäseneksi liittyi sata uutta jäsentä,” kertoo Vasemmistonuorten toimisto- ja jäsensihteeri Valter Söderman.

Uusien jäsenten määrän kasvulle ei ole yhtä syytä. Södermanin mukaan esimerkiksi vasemmiston huono vaalimenestys on yleensä päin vastoin lisännyt jäsenmäärää Vasemmistonuorissa.”Onneksi ei mennyt huonosti! Täytyy kuitenkin todeta, että jo ennen vaaleja jäsenkehitys on ollut normaalia vilkkaampaa. Kesän piikit ovat vasta tulossa, kun meidän piiritoimijat ovat festivaaleilla ja ulkoilmatapahtumissa. Yleensä silloin uusia jäseniä on liittynyt enemmän.”

Kuluva vuosi on ollut eduskunta- ja eurovaalien takia todellinen politiikan supervuosi. Södermanin mukaan jäseniä on kuitenkin liittynyt tasaisesti koko kuluneen vuoden aikana. ”Jäsenmääriltään pienten piirien osalta on erityisesti huomannut, että jos on ollut joku hieno ja onnistunut tapahtuma, niin on saattanut saman kuluneen viikon aikana tulla sieltä 10 uutta jäsentä.”

Söderman iloitsee erityisesti nuorten jäsenten liittymisestä. ”Vasemmistonuoret järjesti tänä vuonna ensimmäisen kerran 13–19-vuotiaille Miksi tämä on näin? -kurssin. Juuri tämän ikäiset muodostavat puolet kuluneen vuoden uusista jäsenistä. On mukava nähdä, että nuoriin on panostettu toiminnalla ja heitä on saatu houkuteltua jäseniksi.” Södermanin mukaan 13–19-vuotiaat ovat järjestön jäsenten keski-ikää hieman nuorempia, mikä lupaa hyvää myös jäsenkehityksen sekä tietysti järjestön tulevaisuuden kannalta.

Uusien jäsenten määrää ei voi selittää ainoastaan vaaleilla.

Vasemmistonuoret on selvästi onnistunut ottamaan teemoikseen nuoria puhuttelevat poliittiset teemat. ”Vasemmistonuorten edustamat arvot: feminismi, punavihreä ympäristöpolitiikka, solidaarisuus ja sosialismi uppoavat nuoriin.”

Vaikkakaan Söderman ei työssään kykene näkemään yksittäisiä syitä Vasemmistonuorten jäseneksi liittymiseen, hän kuitenkin arvioi, että nuorten yleinen kiinnostus ilmastopolitiikkaan sekä rasismin vastaisuus tekevät Vasemmistonuoret nuorille potentiaaliseksi poliittisen vaikuttamisen kanavaksi. ”Vasemmistonuoret on tehnyt ilmastopolitiikkaa, joka ei käsittele ainoastaan yksittäisen kuluttajan valintoja vaan rakenteellisia ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia uudistuksia. Kasvavaan muukalaisvastaisuuteen ja rasismiin vastareaktiona on, että skarpit nuoret eivät vain halua katsoa sivusta.”

KUVA: PINJA NIKKI

KOLUMNI

TONI ASIKAINEN

Suuri ja mahtava nuorisoliitto?

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.

TYÖVÄEN WERSTAS KIRJALLI 7.9.

SUUDEN P Ä I V Ä 2019

MAMMONA MUKANA MUUN MUASSA

Antti KivimäKi HAnnA KuuselA ismo PuHAKKA KAi sAdinmAA mAtti tuomAlA noorA vAllinKosKi Kirjamyyntiä ja näytteilleasettajia!

VAPAA PÄÄSY!

Kuva: Tampereen yliopisto

Keväällä käytiin kahdet valtakunnalliset vaalit ja kolme vuotta valtaa pitänyt oikeisto­hallitus kaatui hallituskauden loppumetreillä erimielisyyksiin. Eräs hallituskauden lopun päätöksistä koski valtakunnallisten nuorisojärjestöjen rahoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa osan veikkausvoittorahoista toiminta-avustuksina, joilla tuetaan erityisesti nuorisolakia noudattavia ja sen henkeä edistäviä valtakunnallisia nuorisojärjestöjä. Järjestöjen joukkoon mahtuu muun muassa harrasteseuroja, aatteellisia järjestöjä, kansainvälisyyttä edistäviä organisaatioita ja opiskelijaliittoja. Kaikkien järjestöjen toiminnan valtionapukelpoisuutta valvotaan, ja avustuksien hakemisen yhteydessä hakijoiden on toimitettava kattava aineisto järjestön toiminnasta. Myöhemmin avustuksen käytöstä on toimitettava myös yksityiskohtainen selvitys. Tämä toistuu vuosittain, ja siksi muutokset vuosittaisissa avustuksissa ovat varsin maltillisia. Vuosi 2019 oli kuitenkin poikkeus.

Kuluvan vuoden avustuksissa poliittiset nuorisojärjestöt saivat kyseenalaisen kunnian nauttia ministeriön erityishuomiosta.

Kulttuuriministeri Terho oli päätynyt painottamaan toiminta-avustuksien jaossa järjestön jäsenmäärää ja erityisesti jäsenmäärä­ kehitystä. Tätä painotusta sovellettiin vain poliittisiin nuorisojärjestöihin, ja niidenkin osalta tarkastelujakso vaihtui edellisestä vuodesta edelliseen kymmeneen vuoteen. Vasemmistonuoret oli yksi niistä järjestöistä, jotka joutuivat viimeisen kymmenen vuoden jäsenmääräkehityksen perusteella avustusleikkausten kohteeksi.

Poliittisista nuorisojärjestöistä Vasemmisto­nuoret ei ole huonossa asemassa, mutta pidän ongelmallisena jäsenmäärän käyttämistä mittarina työssä, joka perustuu vapaaehtoisuuteen ja jota tehdään nuorten parissa. Suuresta jäsenmäärästä voidaan toki tehdä monia johto­päätöksiä, mutta väitän sen yksinään olevan riittämätön mittari kertomaan järjestön tilasta tai edes toiminnan mielekkyydestä.

Vasemmistonuorten toiminnassa jäsenyyden merkitys on moneen muuhun järjestöön nähden melko vähäinen. Lähes kaikki järjestön toiminta on avointa siitä kiinnostuneille nuorille, eikä jäsenyyden tarkistaminen ole olennaista juuri muulloin kuin viimesijaisen päätöksenteon ja luottamustehtävien kannalta. Muuten toimintaan ovat tervetulleita kaikki järjestön arvot jakavat nuoret.

Monissa länsimaissa kysyntä vakiintuneelle poliittiselle toiminnalle ja byrokraattiselle järjestöelämälle näyttää olevan laskussa.

Tämä ei mielestäni tarkoita itse politiikan tekemisen tai järjestö­toiminnan hidasta loppumista. Päinvastoin, sillä eri puolilla maailmaa on nähtävissä esimerkkejä nuorten poliittisesta toiminnasta ja perinteisistä järjestörakenteista riippumattomista järjestäytymisen muodoista. Nuoret vasemmistolaiset ympäri maailmaa ottavat paikkansa historiassa, eikä se edellytä jäsenyyttä järjestöissä tai vuosikokoukselta hankittua mandaattia. Toivottavasti tämä muutos näkyy alkavalla hallituskaudella ja tulevaisuudessa opetus- ja kulttuuri­ministeriössä aikaisempaa paremmin.

HANNA KUUSELA

Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8, Tampere

www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com

KUVA: PINJA NIKKI

Miksi tämä on näin?

-kurssi keräsi rutkasti hyvää palautetta 17.–19.5.2019 järjestetty Miksi tämä on näin? -kurssi sai järjestäjien keräämän palautteen perusteella kiitettävän vastaanoton. Kaikista nuorimmille, 13–19-vuotiaille vasemmistonuorille tarkoitettu kurssi tarjosi perehdytyksen suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, vasemmistolaisuuteen ja Vasemmistonuoriin. Kurssia voi verrata muodoltaan Vasemmistonuorten perinteiseen OPA- eli Opi perusasiat -kurssiin.

Kurssin lähtökohtana oli viisi eri teemaa, jotka ovat samalla Vasemmistonuorten keskeisimmät arvot: feminismi, sosialismi, demokraattisuus, vihreys ja kansainvälisyys. ”Tunnelma vaikutti siltä, että

kaikki nuoret jäsenet olivat tosi innoissaan ohjelmasta ja siitä että pääsivät tutustumaan toisiinsa”, kertoo leirillä mukana ollut Vasemmistonuorten tiedottaja Pinja Nikki.

Osallistujia leirillä oli työntekijät ja leiriläiset yhteenlaskettuna parisen kymmentä.

Ensimmäistä kertaa järjestetyn leirin tulevaisuus ja mahdollinen jatko ovat auki, mutta Nikki katsoo, että leiri sopii luontevaksi osaksi Vasemmistonuorten järjestämää toimintaa. ”Näkisin, että olisi ehdottomasti tärkeää, että jotain vastaavaa järjestettäisiin. Leiristä tykättiin, ja myös jäsenmäärän kehitys on luonteeltaan sen

kaltaista, että erityisesti nuorempia tulee mukaan toimintaan.”

Toiveet koskien leirin jatkoa kannattanee siis ilmaista Vasemmistonuorten järjestö- ja nuorisotoiminnan koordinaattorille Arto Leinoselle tai oman piirin toiminnanjohtajalle /puheenjohtajalle. Jälkimmäisiltä kannattaa kysyä myös mahdollisista piirikohtaisista leireistä.

Opi perusasiat -kurssi järjestetään syksyllä 29.8.–1.9.2019 Tampereen seudulla. Seuraa ilmoittautumis­ ohjeita Vasemmistonuorten verkkosivuilla, vasemmistonuoret.fi → toiminta → valtakunnalliset tapahtumat.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA ITÄ-SUOMEN VASEMMISTONUORTEN SYYSLEIRILLE 20.–22.9. KAAVILLE. Viikonlopun ohjelmassa järjestön vuosikokous, liittokokousaiheiden käsittelyä, tutustumista, vapaata yhdessäoloa ja saunomista. Leiripaikalle järjestetään yhteiskuljetukset Joensuusta ja Kuopiosta. Leiri on jäsenille maksuton ja osallistujien matkakulut korvataan. Tapahtuma on päihteetön.

Ilmoittautumiset sähköpostitse: ita@vasemmistonuoret.fi.

Lisätietoja myös puhelimitse piirisihteeriltä: 044 976 2830.

Vasemmistonuoret

YHTEYSTIEDOT

Lintulahdenkatu 10, 2. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi PUHEENJOHTAJA Hanna-Marilla Zidan 040 826 1604, hanna@vasemmistonuoret.fi PÄÄSIHTEERI Toni Asikainen 045 644 7880, toni@vasemmistonuoret.fi JÄRJESTÖ- JA NUORISOTOIMINNAN KOORDINAATTORI Arto Leinonen 045 662 8206, arto@vasemmistonuoret.fi TIEDOTTAJA Pinja Nikki 050 472 1046, pinja@vasemmistonuoret.fi JÄSEN- JA TOIMISTOSIHTEERI Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi TALOUSPÄÄLLIKKÖ Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi PIIRIJÄRJESTÖT:

ETELÄ-SUOMEN VASEMMISTONUORET Lintulahdenkatu 10, 2. kerros 00500 Helsinki toiminnanjohtaja: Mikael Kinanen, 044 019 5901 etela-suomi@vasemmistonuoret.fi HÄMEEN VASEMMISTONUORET Näsilinnankatu 22 a 27 33210 Tampere toiminnanjohtaja Petteri Kiponoja, 040 837 34 67 hame@vasemmistonuoret.fi ITÄ-SUOMEN VASEMMISTONUORET Pohjoiskatu 6 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) Piirisihteeri: Viljami Vaskonen, 044 976 2830 ita@vasemmistonuoret.fi KAINUUN VASEMMISTONUORET Puheenjohtaja: Saara Karjalainen, 040 828 4620 saara.karjalainen10@gmail.com KESKI-SUOMEN VASEMMISTONUORET Väinönkatu 28 B 14 40100 Jyväskylä Piirisihteeri: Miika Korpi, 044 0776637 keski-suomi@vasemmistonuoret.fi LAPIN VASEMMISTONUORET’ Lapinkatu 2 96190 Rovaniemi Piirisihteeri: Mona Eskelinen, 040 7000 219 lappi@vasemmistonuoret.fi POHJOIS-POHJANMAAN VASEMMISTONUORET Kauppurienkatu 8B, 3.kerros 90100 Oulu Piirisihteeri: Anna-Maija Räihä pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi SATAKUNNAN VASEMMISTONUORET Eteläpuisto 14 28100 Pori Piirisihteeri: Oskari Vihavainen, 044 058 7796 satakunta@vasemmistonuoret.fi

IA HANKI UUS AITOJA TIETOJA & T KOHDENNETTU VIESTINTÄ SOMESSA Opit suunnittelemaan tarkoituksenmukaista ja kohderyhmää kiinnostavaa somesisältöä.

Helsinki 27.8. ja 3.9.

YHDISTYKSEN VIESTINTÄ JA MARKKINOINTI Opit tekemään suunnitelmallista jäsenviestintää- ja markkinointia.

Webinaarit 2.9., 16.9., 30.9. ja 9.10.

MOBIILIVIDEOKOULUTUS Työpajamainen koulutus madaltaa kynnystä tuottaa videomateriaalia järjestön somekanaviin.

Helsinki 3. ja 24.9.

VAIKUTA VALLANPITÄJIIN -LOBBAUSKOULUTUS Opit tekemään vaikuttavaa viestintää kohderyhmällesi ja ymmärrät lobbausprosessia.

Helsinki 7.9.

NÄIN YHDISTYS TOIMII – VAIKUTA YHDISTYKSESSÄ Tutustut yhdistystoiminnan periaatteisiin sekä toimintaa ohjaaviin säädöksiin ja osaat tuoda omaa osaamistasi paremmin esille.

Tampere 10.10. ja 7.11.

VISUAALISUUTTA VIESTINTÄÄN CANVALLA Opit käyttämään ilmaista Canva-työkalua laadukkaiden somepäivitysten, esitteiden ja mainosten tekemiseen.

Helsinki 1.10. ja 3.10.

Koulutukset 60-140 €, PAMin ja SEL:n jäsenet maksutta.

LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU: ksl.fi/koulutuskalenteri tai 040 197 4209. tutustu

ksl.fi

VARSINAIS-SUOMEN VASEMMISTONUORET Hakakatu 12 20540 Turku Piirisihteeri: Amro el-Khatib, 045 1312 552 varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Libero_2019_kevät.indd 1

tykkää f kslopintoskus

seuraa kslopintoskus

22.5.2019 14.28

Elä täysillä – Turva turvaa Kotona rentoudutaan, nautitaan, kerätään voimia.

Puuhataan, siivotaan, kokataan. Juhlitaan ja pyöritetään arkea. Kotona myös sattuu ja tapahtuu, ja silloin on hyvä olla Turvassa. Turvan kotivakuutus turvaa elämäsi tärkeimmän paikan ja rakkaimmat esineet.

Lue lisää osoitteesta turva.fi/nuoret

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva • www.turva.fi • puh. 01019 5110

184x128_Libero_Nro2_ElaTaysilla_Koti_14062019.indd 1

5/14/2019 4:20:50 PM

0,5 X

TURVATTU TYÖ ON KAIKKIEN ETU. 0,5 X

2,75 X

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on Suomen monipuolisin eri alojen ammattilaisia ja opiskelijoita yhdistävä ammattiliitto.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL Facebook, Twitter, Instagram: @jhlry Youtube: @JHLviestii

X

0,25 X 0,5 X

0,5 X

30. LIITTOKOKOUS / JUHLAVUOSI: VASEMMISTONUORET RY 75 VUOTTA

LIITTOKOKOUSKUTSU

KUTSU 30. SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN LIITTOKOKOUKSEEN Vasemmistonuoret ry:n (Vänsterunga rf, Gurutnuorat rs., Čiǯǯbieʹllnuõr rs., Čižetnuorah rs.) 30. sääntömääräinen yhdistyksen varsinainen kokous, jota kutsutaan liittokokoukseksi, pidetään 1.- 3.11.2019 kongressi- ja kulttuurikeskus Kaukametsässä, osoitteessa Koskikatu 2, Kajaani. Kokous alkaa 1.11.2019 klo 16.00.

Kokouksen äänivaltaisia osanottajia ovat yhdistyksen piirijärjestöjen valitsemat enintään sataseitsemänkymmentä (170) edustajaa, joilla kullakin on yksi ääni. Kukin piirijärjestö on oikeutettu lähettämään kokoukseen edustajia jäsenmääriensä suhteessa, kuitenkin vähintään yhden edustajan. Piirikohtainen edustajien määrä, jonka hallitus on vahvistanut, lasketaan edellisen kalenterivuoden lopun jäsenmäärien perusteella.

Piirijärjestöt valitsevat edustajansa vuosikokouksessaan tai jäsenäänestyksellä. Edustajien on oltava piirijärjestön tai sen yhteisöjäsenen jäseniä. Piirijärjestön valitsema edustaja saa täyttää kokousvuonna korkeintaan 30 vuotta.Yhdistyksen kannattajajäsenillä ja perusjärjestöjen nimetyillä edustajilla on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus.

Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8 §:n määräämät asiat, sääntömuutoksia ja poliittinen ohjelma.Yhdistyksen yhteisöjäsenet voivat tehdä kokoukselle kirjallisia aloitteita ja esityksiä. Jos aloitteisiin ja esityksiin halutaan hallituksen vastaus, on ne toimitettava hallitukselle viimeistään 15.9.2019.

Yhteisöjäsenten on toimitettava edustajiensa valtakirjat kokouksen valtakirjantarkastajille lähettämällä ne todistettavalla tavalla perjantaihin 15.9.2019 mennessä osoitteeseen: Vasemmistonuoret ry, pääsihteeri Toni Asikainen, Lintulahdenkatu 10, 2. krs., 00500 Helsinki.

Kokouksen edustajakorttien jako aloitetaan ilmoittautumispisteessä kokouspaikan aulassa perjantaina 1.11.2019 klo 14.00 hyväksyttyä edustajavaltakirjaa vastaan.