TEKSTI JA KUVAT JOONAS PULKKINEN
Brett Andersonin
salaisuus
”Damon Albarn (BLUR) pani Justine Frischmannia (ELASTICA), jonka exä Brett Anderson (SUEDE) suuttui ja nosti kostoksi bändinsä keskinkertaisuudesta loistavaksi, ja synnytti sivutuotteena ysäribrittipopin – johon rakoon iski menestyksekkäimmin OASIS. Josta tykkäsin.”
Näin kirjoittaa ohjaaja-käsikirjoittaja Jani Volanen Suede-yhtyeestä listatessaan tärp-
joka jätti jämät. Bändistä on aina ollut hyvä fiilis.” –Timo Olisi typerää kysyä Andersonilta suoraan, what’s your secret, joten katson parhaaksi etsiä vastausta Sideways-festivaalilta ja Suedea kuunnelleilta ihmisiltä. Haastattelujen perusteella käy nopeasti ilmi, että medialla on ollut roolinsa ihmisten Suedea koskevissa ensikuvissa. Riikka muistaa Coming Upin ajoilta Music Television -kanavalla pyörineen Trash-kappaleen videon. Juhan muistikuvissa on saman levyn Beautiful Ones. ”Meillä oli kaverin kanssa aikoinaan tunnin squash-vuoro, jonka jälkeen mentiin aina Helka-hotellin baariin. Sen jukeboksissa oli Coming Up, joka veti sanattomaksi.” Nimellä Insatiable one esiintyvä henkilö mainitsee, ettei ole nähnyt Suedea livenä 17 vuoteen. ”Muistan nauhoittaneeni kasetille New Generationin vuonna 1995 Radiomafialta. Musta ja Brettistä on kuva VR:n makasiineilta vuodelta 2002. Se oli mahtava ilta, kyllä mä edelleen olen Suede-fani.” Animal Nitrate -nimellä esiintyvän henkilön ensi kosketus Suedeen oli kirjaimellisesti syntinen. ”Se tapahtui mun lapsuudessa Pohjois-Pohjanmaan raamattuvyöhykkeellä. Meidän kotona ei saanut kuunnella musiikkia, mutta me kuunneltiin siskojen kanssa salaa täysillä stereoista Suedea silloin, kun vanhemmat eivät olleet kotona.”
pejään Sideways-festivaalille. Volanen ehkä liioittelee Sueden keskinkertaisuutta, vaikkakin on totta, että yhtyeen Coming Up -levy (1996) nosti yhtyeen suurempaan maineeseen. Jo kuitenkin kahta edeltänyttä Sueden levyä on pidetty esimerkkinä murroksesta Britteinsaarten 1990-luvun pop- ja rock-musiikissa. Paluusta David Bowien ja Marc Bolanin kaltaisten, androgyynien rock-tähtien esteettisiin käsityksiin. Sueden laulaja Brett Andersonin persoona herätti keskustelua Oasiksen ja Blurin kukkoilun rinnalla irrallijo ennen kuin Suede oli julkaisut levyäkään. selta. Andersonin seksuaalisuudesta käytiin Volasen kuvaus kuitenkin tiivistää nase- koko 90-luku spekulaatiota, jonka hän katvasti jotain koko 1990-luvun brittimusiikin kaisi vuonna 2005 myöntämällä olevansa biuudesta tulemisesta, jota myöhemmin myös seksuaali. Kun Oasiksen Be Here Now -levyn brittipopiksi kutsuttiin. Median brittipopille (1997) levytykset olivat kokaiininpölyiset, Ankirjoittama käsikirjoitus perustui pitkälti ole- derson kärsi Sueden neljännen levyn Head tettuun kilpailuun Oasis- ja Blur-yhtyeiden Musicin (1999) aikoihin heroiini- ja crack-riipvälillä sekä kommentteihin, joissa yhtyeiden puvuudesta. Aikalaisyhtye Pulp perustuu pitjäsenet puhuivat toisesta yhtyeestä paskaa. kälti älykkönä esiintyvän Jarvis Cockerin Brittipoppia kuuntelevissa ihmisissä nä- karismaan, samoin Suede Andersonin viehäkyi mod-kulttuurin, työväenluokkaisten asen- tysvoimaan. Mikä on Andersonin salaisuus? teiden sekä jalkapallokulttuurin lad-asenteiden yhteensulautuminen. Moni on pitänyt ”Vuonna 1997 Provinssirockissa. Tosi ”Taidan jättää fudisjoukkueeni yliilmiötä jälkikäteen korostetun valkoihoisena, nuori Timo näki aidan päällä istuvan ikäistymisen juhlistamisen väliin.” jopa konservatiivisena ja brittinationalismia Brett Andersonin. Brett puhui fanien –Mikko ruokkivana ilmiönä. kanssa, joten en kehdannut häiritä Oasiksella ja Blurilla oli ja on edelleen sel- sitä. Pummasin röökiä yhtyeen Ystäväni Esa ei Suedea kuuntele, mutta muiskeät faninsa, mutta Sueden osuus brittipopin kosketinsoittajalta, joka sanoi tyyliin taa kuinka yhtye ravasi koko 1990-luvun tarinassa on jäänyt mysteeriksi. Yhtye tuntuu painu vittuun. Sitten kysyin Brettiltä, joka vuosi Provinssirockissa. Hänen mieles-
38
