Teksti: Marko Eriksson Kuvat: Matti Erkkolan arkisto
Pyöräilyä käsikaasulla
Invapolkupyörä 1950-luvun alkupuolelta.
Taannoisina vuosikymmeninä katetut kolmipyöräiset mopot olivat tuttu näky vähän jokaisella paikkakunnalla. Usein ajureina olivat sodassa vammautuneet veteraanit. Harva
Erityisesti Etetietää, että mopot valmistanut l ä - Po h j a n m a a l t a lähdettiin sankoin yritys, ilmajokinen Erkkola, ko- joukoin 1800-luvun lopussa ja 1900-lukosi 1920-luvulta lähtien myös vun alussa katsojosko menesinvapolkupyöriä, joilla sotkettiin maan, tymisen edellytykset olisivat paremmat käsivoimin. Atlantin takana kuin synnyinseudulla. Osa lähtijöistä jäi pysyvästi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, toiset palasivat Suomeen ansaittuaan tarpeeksi saadakseen sillä rahalla oman kodin tiluksineen. 9
Pikajalka 34
Ilmajokinen Salomon Erkkola oli yksi monista Pohjois-Amerikkaan vaurautta hakemaan lähteneistä siirtolaisista. Pian Suomeen ja Ilmajoelle palaamisensa jälkeen, vuonna 1900, Erkkola ryhtyi korjailemaan polkupyöriä. Myöhemmin hän alkoi myös koota niitä, valmiit tuotokset kulkivat tiettävästi nimellä Timantti. Pyörät syntyivät ajalleen hyvin tyypillisellä kaavalla: pyöräseppä kokosi kulkupelit sekalaisista osista, joten kaikki lyhyenkään ajan sisällä valmistuneet pyörät eivät aina olleet identtisiä veljeksiä keskenään. Osalähde Erkkolalla oli G. L. Hasselblattin pyöräliike Vaasassa. Käynnit ”tukussa” olivat aina koko päivän kestäviä ohjelmia, koska liikenneyhteydet olivat tuohon aikaan aavistuksen vaatimattomat. Ostokset kulkivat selkärepussa.
