Äär e t ön І syyskuu 2021
Henkisen todellisuuskäsityksen perusteista jaakko närvä
Fysiikan tohtori Johanna Blomqvist puhuu kirjassaan Hypertodellisuus – olet olemassa ja merkittävä (2020, Basam Books) henkisestä todellisuudesta ja sen perusteista. Blomqvistin mukaan tietoisuus on materiaa perustavampi. Meillä on suurempi tarkoitus, vahva luomiskyky ja aito vapaa tahto. Dualismi on näennäistä. Tosiasiassa ulkoinen todellisuus ja mielikuvitus ovat samaa ilmiökenttää. Kaikki on yhtenäistä värähtelevää energeettistä tai jumaluudellista alkuperää. Erillisyys on harhaa. Olemme sieluja aineellisella tasolla ja henkisessä yhteydessä toisiimme. Blomqvist tähdentää, että näiden asioiden käsittäminen on tärkeää, koska niillä on suuri vaikutus elämäämme, hyvinvointiimme ja asioiden tärkeysjärjestykseen. Ymmärrys itsestä ja paikastaan maailmankaikkeudessa voi avautua kehittämällä henkistä tietoisuuttaan. Blomqvist avartaa älyllisesti näkymiä henkisyyteen ja koettelee henkisyyden järkiperäisen hahmottelun vaikeita rajapintoja. Hän esittää kvanttifysiikkaan liittyviä tietoja ja väitteitä, joilla hän todistelee ja pohdiskelee henkisen todellisuuden olemassaoloa ja merkitystä. Tämä inspiroi lukijaa kartoittamaan reittiä 22
kaikkeuden tuonpuoleiselle lähteelle. Henkisyyden älyllinen tarkastelu on tarpeen ajassamme. Syvätotuuksien perinteiset ilmaisukanavat, kuten kauneus, tunnekieli ja mystiikka sivuutetaan usein epämääräisyyksinä tai toisarvoisuuksina. Hypertodellisuus sisältää kattavasti henkisyyttä puolustavia tietoja ja argumentteja. Käsittelen niistä keskeisimmiksi tulkitsemiani. Toivoakseni tarkasteluni antaa kiinnostavia näkökulmia keskustelulle esoteeristyyppisen henkisyyden järkiperusteista.
Kohti idealismia Blomqvist esittää, että nyt eletään kvanttifysiikan mahdollistaman muutoksen aikaa kohti todellisuuden idealistista mallia. Idealismin
mukaan todellisuus on perustaltaan ja kauttaaltaan ideaa – henkeä tai tietoisuutta. Mieli ei ole aivojen tuotos eikä henkimaailma pelkkää kuvittelua, vaan ne ovat omia todellisia ilmiötään. Nykytiede nojaa sen sijaan tieteelliseen realismiin ja objektiivisen tiedon mahdollisuuteen. Oletetaan, että todellisuuden rakenne on perustavasti elotonta materiaa tai luonnollinen, ja mielemme ulkoinen (ei henkinen ja mielensisäinen), ja että todellisuudesta voidaan saada hyvin perusteltua sitä vastaavaa tietoa. Blomqvist painottaa, etteivät tieteellinen realismi ja objektiivisen tiedon tavoittelu päde. Hän kysyy esimerkiksi: ”Tiede pyrkii löytämään objektiivista totuutta, mutta onko sellaista edes mahdollista saavuttaa?
