Salon KLUBITALO Taidenumero
Julkaisija
Salon Klubitalo Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House-ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja. Painopaikka Mediamaja, ATK-yksikkö
Sisällysluettelo
Näkymätön näkyväksi ......................3 Tytteli avaruudesta .………………
4
Kurssilla tilaisuus intensiivisyyteen..6 Ryhmä oli luovuuden kosketus …….7
Yhteystiedot Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 SALO puh. 044 727 5150
Tunnelmia taideryhmästä .................8
E-mail: salonklubitalo@ssmts.fi
Mikä ihmeen klubitalo .....................11
Kotisivut: www.salonklubitalo.fi
Virtaa elämään kulttuurista .............12
Maalatessa kaikki muu unohtuu .......9 Näyttelyä pystytetään .....................10
Klubitalo avoinna ma - pe klo 8.30 - 15.45 Päätoimittaja Arja Timonen
Taidenäyttely Sinisessä Talossa
Toimituspäällikkö Mikko Kansikuva: Sauli Valokuvat:
18-21.5.2015 Järj. Salon klubitalon taideryhmä
Arja T ja Teemu Tämän lehden toimittivat: Salon Klubitalon Taideryhmästä: Kikka, Mauri, Sauli, Petri, Taina, Arja, Satu
KLUBILEHTEMME ILMESTYMISPÄIVÄT
Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä.
LEHTI 3
30.6.2015
Rahoitus: Ray:n ja Salon kaupungin tuella
LEHTI 4
30.9.2015
LEHTI 5
25.11.2015
2
Näkymätön näkyväksi Meillä jokaisella on sisällämme oma ainutlaatuinen maailmamme jossa toimimme, tunnemme ja elämme elämäämme. Siellä kulkevat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus omia polkujaan ristiin rastiin. Se on tuttu ja turvallinen, välillä tuntematonkin ja pelottava paikka, oikea seikkailujen saari. Voimme kertoa saarestamme ja tutkia sitä taiteen avulla. Kun ihminen avaa itsensä ja ryhtyy tekemään taidetta, hän antaa taideteoksen muodossa lahjan kanssakulkijoilleen: pienen tarinan omasta elämästä, näkymän saareensa. Taide antaa aina lahjan myös tekijälleen. Luodessamme tutkimme ja järjestelemme maailmaamme, koemme tunteita ja elämme hetkiä uudelleen, näemme tulevaisuuteen ja muokkaamme menneisyyttä. Saamme voimaa ja koemme onnistumisen iloa.
Oli hienoa työskennellä Nick Brandtin ainutlaatuisen valokuvanäyttelyn ” kainalossa ” sekä samalla tutustua ja saada vaikutteita siitä. Hyvin iloinen olen myös siitä että upeat työt, joita syntyi runsaasti, saivat myös arvoisensa näyttelytilan Sinisen talon galleriasta.
Klubitalon järjestämässä taidetyöpajassa maailmat kohtasivat. Ryhmään tulleet jäsenet kertoivat niin itselleen kuin muille omasta maailmastaan värein, muodoin, viivoin, kuvin. Teoksista tuli ikkunoita joiden kautta pääsi kurkistamaan elämässä koettuihin hetkiin ja tunnelmiin. Kurssilla tehtiin myös rohkeasti materiaali- ja tekniikkakokeiluja jolloin teosten sisältöön tuli yllättäviä ja mielenkiintoisia lisäulottuvuuksia. Olen ollut taideryhmästämme hyvin ylpeä. Olen ihaillut sitä heittäytymistä ja keskittynyttä tekemistä, johon osanottajat lähtivät avoimin mielin ilman itselle asetettuja vaatimuksia tai rajoittavia odotuksia. Olen arvostanut suuresti kurssilaisten itsensä likoon laittamista ja hiljaista työskentelyä oman itsensä parissa.
Kiitän lämpimästi jokaista osallistujaa, Salon Klubitaloa, Salon taidemuseota sekä muita tämän kurssin mahdollistaneita tahoja hienosta projektista ja toivon sille inspiroivia jatko-osia tulevaisuudessa.
Näin on syntynyt koskettavia teoksia, sellaisia joita ei ole yritetty tehdä suorittamalla, eli nykypäivän uuvuttavalla tekniikalla, vaan etsivien käsien ja uteliaiden silmien avulla niiden tehdessä hiljaista työtään suoraan sydämestä käsin.
toukokuun vihreässä 2015
Kurssi pidettiin kevään 2015 aikana Salon taidemuseo Veturitallissa, jossa oli oma inspiroiva atmosfäärinsä.
Satu-Maaria Mäkipuro Taideryhmän vetäjä AD, kuvataiteilija, TaM 3
Tytteli avaruudesta Kun ryhdyimme suunnittelemaan tätä taideprojektia klubitalolla, minä innostuin ideasta heti. Käsityöihminen kun olen. Oli vaan yksi ongelma: Tahtoa oli tehdä, mutta sitä osaamista ei. Tämä taideprojekti olikin siis mahdollisuus oppia jotain uutta ja kehittyä siinä samalla ihmisenä. Käydä läpi eräänlainen prosessi omasta elämästä ja siitä, mitä on käteen jäänyt..
Satu-Maaria ei ollut kuitenkaan ihan samaa mieltä. Hänen mielestään kaikki projektissa tehdyt työt ovat arvokkaita, luonnokset mukaan lukien. Ja pilalle menneitä töitä ei ole olemassakaan. Niinpä minäkin päätin uskaltaa antaa sairaudelleni kasvot. Kirjaimellisesti. Silläkin riskillä, että joku tunnistaisi minut myöhemmin.
Taiteilijako
Taideprojektin teemana oli: Mitä haluan elämästäni muistaa? No. Minä haluan muistaa elämästäni ne hauskat hetket kun istun vanhana mummona kiikkustuolissa. Haluan muistaa itseni tällasena kuin olen juuri nyt: nelikymppisenä akkana, jolla pyyhkii suhteellisen hyvin ja jonka elämässä tapahtuu. Aika itserakas ajatus, mutta mitä meille muuta jää kun tulemme vanhoiksi? Muistot. Voin sitten vanhana mummona kertoa lapsenlapsille että mummopa osallistu kerran taidenäyttelyynkin. Mitäs siihen sanotte? Lapsenlapset tuumaisivat varmasti: . . . Äiti, tuo mummo horisee taas . . .
Mitäs siihen sanotte
Minä lähdin projektiin mukaan huumorimielellä. Ajattelin lähestyä elämääni positiivisesta näkökulmasta koska vaikeat aiheet olisivat ahdistaneet liikaa. En minä ahdistavia asioita halua elämästäni muistaa. Haluan muistaa itseni iloisena kättentaitajana jos minua voi sellaiseksi sanoa. Totesinkin Satu-Maarialle projektin alkumetreillä että: ” Mä en oo sit mikään taiteilija, mä olen askartelija ja nämä mun taulut on vaan askartelua ” .
4
.Äh, puh ja oh Taulun pohjan maalaaminen oli minusta vaikeinta. Kuinka keksiä siihen mielenkiintoinen pinta, johon rupeaa sitten rakentamaan taulua kuvineen. Kun sain taulupohjan maalattua oli kuvien valinnan vuoro. Koska en osaa piirtää, olen käyttänyt tauluissa piirtämisen sijaan vanhoja valokuvia ja muokannut niitä eri tavoin; kopioinut, tulostanut, suurentanut ja pienentänyt, maalannut päälle ja viimeistellyt erikeeperillä ja kimalleliimalla. Lopuksi sommittelin kuvat vielä tauluun, mikä äh, puh ja oh ei ollut sekään ihan helppoa. Lopuksi kiinnitin kuvat tauluun, viimeistelin sen ja taulu oli valmis. Minusta tuntuukin, että sekatekniikan käyttäminen on minun juttuni jatkossa. Tytteli avaruudesta Multa syntykin aika monta taulua tämän taideprojektin aikana. Koska minulle nousi ihan kauhea itsekritiikki, jätin osan niistä pois näyttelystä. Tämä taulu jossa on pienen tyttelin kuva avaruudessa on lapsuuden kuvani. Kerrankin yksi onnistunu kuva meikäläisestä, mutta sen onkin ottanut valokuvaaja joskus vuonna nakki. Taustaksi maalasin avaruuden, tai siitä tuli vaan avaruus. Musta tuntematon avaruus, maailmankaikkeus, jossa minä pienenä ihmisenä pohdiskelen syvällisiä ja ihmettelen elämän suuruutta. Liimasin tyttelin kuvan tauluun ja jatkoin kuvaa maalaamalla tytölle vihreän puseron. Puseron päälle vedin vielä kerroksen kimalleliimaa, koska pitäähän pienillä tytöillä olla myös vähän glitteriä elämässä : ) .Halusin työhön kolmiulotteisuutta, joten laitoin vielä lopuksi tyttelin kaulaan oikean helminauhan ja hiuksiin tyllirusetin. Näin syntyi Tytteli avaruudesta. Ja onhan tämä taideprojektiin osallistuminenkin ollut yksi uusi kokemus. Lisäksi luulen että sain uuden harrastuksen vaikka tekisinkin sitä ihan vaan omaksi ilokseni kotona. Käsillä tekeminen kun on tutkitusti terapiaa.
Ei hullumpi juttu Tämä taideprojekti ei ole ollut ollenkaan hullumpi juttu. Opin paljon uutta ja huomasin että minunkin elämässä on ollut niitä hauskoja hetkiä.
Terkuin Kiksu 5
Kurssi tarjosi tilaisuuden työskennellä intensiivisesti yhden aiheen parissa Klubitalon taideryhmä osui sopivaan aikaan. Olen opiskellut kuvan tekemistä ja harrastanut sitä aika ajoin. Pitkän tauon jälkeen olin itsekseni alkanut lämmitellä maalaustaitojani. Ryhmään lähdin kuitenkin avoimella mielellä katsomaan mitä tapahtuu.
En ole koskaan työstänyt mitään kuva-aihetta näin intensiivisesti ja paljon kuin aiheeksi ottamaani omakuvaa. Piirsin kymmeniä versioita omakuvastani. Piirtäminen tarjosi myös huomion keskittämistä johonkin muuhun kuin negatiiviseen murehtimiseen.
Kurssin aihe ” Mitä haluan elämästäni muistaa ” tuntui alkuun isolta, henkilökohtaiselta ja hieman pelottavalta. Ajattelin ottaa lähtökohdaksi lapsuuden valokuvan. Sisältö tuli tekemisen myötä. En halunnut jumiutua miettimään mitään ideaa erityisesti.
Oman kiitoksensa ansaitsee Satu-Maaria kurssin vetäjänä. Hänellä on kyky kannustaa ja säteillä positiivista asennetta ympärilleen. On myös hienoa kun joku toinen osaa nähdä avoimesti ratkaisuja siellä missä itse ajautuu umpikujaan.
Kova itsekritiikki halvaannuttaa helposti tekemisen ja vie siitä ilon ja rentouden. Tietoinen mieli asettaa ennakko-odotuksia ja rajoituksia, joita todellisuus ei tue. Siellä missä pingottaminen loppuu – alkaa luovuus - taide – ja elämä. Välttääkseni valkoisen paperin kammoa tein paljon nopeita piirroksia ja useaa työtä samanaikaisesti. Mielestäni metodi toimi hyvin ja yllätyksekseni sain useita hyviä kuvia tehtyä.
Uudet tekniikat ja ideat ovat tervetulleita rikastuttamaan omaa harrastusta. Taiteilu on yleensä aika epäsosiaalista mutta ryhmässä saa tuntea yhteenkuuluvuutta ja jakaa kokemuksia. Kokoontumispaikkana Salon veturitalli oli inspiroiva paikka tehdä taidetta ja yhteisnäyttely tavoitteena motivoi tekemistä. Sauli
6
Tämä ryhmä oli minulle ensi kosketus omaan luovuuteeni Aluksi oli tosi tahmeaa tarttua työhön, olin vähän hukassa, mitä tällaisessa ryhmässä tulisi tehdä. Kun sain asiantuntevaa opastusta, pääsin vauhtiin. Maalaaminen kankaalle oli minusta erityisen mukavaa. Itse pidän eniten meri-taivas taulustani. Oman kuvan parissa työskentely aiheutti minussa vastustusta. Minulla ei ollut lapsuuden kuvaa, joten jouduin työskentelemään todellisen omakuvani kanssa. Tunsin työskennellessäni itseni kovin itsekeskeiseksi. Oman kuvan tarkastelu on vaikea asia. Sitä sopii jokaisen kokeilla. Haluaisin jatkaa maalauksen ja piirustuksen opettelua. Kaipaan kuitenkin opastusta, koska asia on niin uusi minulle. Ohjaajan tuki on tärkeää esimerkiksi sommittelun harjoittelussa. On kiva tietää, kuinka taiteessa on tapana tehdä asioita. Petri
Voisin kuvata itseäni melko ahkeraksi kulttuurin kuluttajaksi. Olen kaikkiruokainen, varojen salliessa ja tilaisuuden tullen käyn pari kertaa kuukaudessa teatterissa, konsertissa tai jossain näyttelyssä. Olen oppinut tietämään, miltä paikoilta kannattaa ostaa liput, jotta pienelläkin budjetilla voi osallistua. Maaliskuussa tuli nähtyä ooppera Nurnberin Mestarilaulajat, viime viikolla pistäydyin Ateneumissa . Siellä oli esillä Ismo Höltön valokuvia. Aiemmista Ateneumin näyttelyistä on mieleenpainuvia ollut mm. Picasson ja Carl Larssonin näyttelyt. Museossa oli mahdollisuus kokeilla henkilön piirtämistä Camera Obscuran avulla. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Kiinnostuin tästä ryhmästä, koska tahdoin kokeilla tehdä itse jotakin. En ole tehnyt koskaan mitään vastaavaa . Koulun kuvaamataidon tuntien jälkeen ei ole tullut kuvia tai piirustuksia tehtyä. 7
Tunnelmia taideryhmästä Kevään aikana olemme kerran viikossa kokoontuneet taideryhmään. On ollut suuri ilo päästä mukaan ryhmään toteuttamaan itseäni. Ryhmässä on ollut mukavaa ja antoisaa käydä. Oma elämäntilanteeni on juuri tänä keväänä ollut erityisen vaikeaa ja haastavaa monella eri tavoilla. Aloitimme ryhmän helmikuussa tutustumalla oppaan johdolla Nick Bradtin upeaan valokuvanäyttelyyn., Vierailu taiteilija-ohjaajamme SatuMaarian ateljeetilaan oli lumoavaa. Antoisaa on ollut tutustuminen eri tekniikoihin sekä välineisiin. Muutamia poissaoloja lukuun ottamatta taideryhmä on ollut keskiviikon, koko viikonkin kohokohta. On ollut paikka mihin mennä ja tavata muita ryhmäläisiä. Mahtavaa on ollut myös seurata muiden tapoja työskennellä ja edistyä tuotoksissaan. Keskustelua kahvikupin ääressä ei sovi unohtaa! Ryhmähenki on ollut hyvä, kuten myös koko ilmapiiri. Joku viisas on todennut: Taide vapauttaa! Taina
8
Maalatessa kaikki muu unohtuu Olen harrastanut maalausta vuodesta 81. Salon kansalaisopiston kuvataidepiirissä on ollut innostavia opettajia mm. Sakari Mäkipuro ja Merja Nissi. Kun löysin maalaamisen oikein toden teolla, en pitkään aikaan juuri mitään muuta tehnytkään. Muistelen lämmöllä myös kansakouluaikaista opettajaani, taiteilija Juhani Paavolaa. Siihen aikaan oli tapana ripustaa oppilaiden onnistuneita piirustuksia näkyville, ja usein siellä koulun seinillä oli myös minun töitäni. Töitä on kertynyt ajan mittaan aikalainen määrä. Osa on kodin seinillä, mutta olen tehnyt tauluja myös lahjoiksi. Luonnon seuraaminen on minulle tärkeää, ja ehtymätön lähde maalaamisessa. Puiden katseleminen on minusta niin kiehtovaa, että joskus autolla ajaessani olen ihan pelännyt ajavani ojaan. Unohtunut harrastus löytyi jälleen Nyt on maalaaminen ollut pitkään sivussa, mutta tämän ryhmän myötä taas palasin juurilleni. Ryhmässä oli hienoa tutustua uusiin materiaaleihin kuten akryyliväreihin. Ryhmässä oppi ja sai kokeilla myös uusia työtapoja. Kollaasin teko oli minulle täysin uutta. En ole koskaan aikaisemmin mitään tällaista tehnyt. Vuosien varrella taiteen tekeminen on antanut minulle todella paljon. Kokemuksen sanoiksi pukeminen on hieman vaikeaa, mutta se antaa minulle mielihyvää. On upea tunne, kun on onnistunut jossakin. Taiteen tekoon keskittyessä kaikki muu unohtuu. Voisipa sitä kuvata jonkinlaiseksi flow-tilaksi. Toivottavasti ensi syksynä ryhmä jatkuu tavalla tai toisella, nyt kun taas pääsin harrastuksen makuun, ei sitä malttaisi lopettaa.
Mauri 9
Näyttelyä pystytetään
10
Mikä ihmeen klubitalo? Klubitalon työpainotteiseen päivään kuuluu erilaisia työtehtäviä hallinnossa, respassa, atkyksikössä tai klubitalon keittiössä, jossa valmistetaan päivittäin edullinen kotiruokalounas. Jäsenten pyrkimyksiä koulutus- tai työelämään tuetaan klubitalon työ- ja opintoyksikössä. Tärkeintä kuntoutujan kannalta on mielekäs tekeminen, päivärytmin löytyminen ja vastuunotto omasta hyvinvoinnistaan ja tulevaisuudestaan. Yhteisön ilmapiiri on suvaitsevainen ja kannustava. Klubitalo ei ole hoitopaikka, vaan täydentää muita mielenterveyspalveluja. Lähetettä klubitalolle ei tarvita ja toiminta on kuntoutujalle maksutonta. Erona päivätoimintayksiköihin klubitalossa työskennellään tasavertaisina ja toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen, päätöksentekoon ja toteuttamiseen osallistuvat sekä jäsenet että henkilökunta. Toiminta perustuu kansainväliseen Fountain House-toimintamalliin, jonka mukaisesti kuntoutuja itse valitsee miten ja kuinka usein käyttää klubitalon tarjoamia palveluja.
Kiinnostaako toimintamme? Soita, ja sovi tutustumisaika 044 727 5150 Salon klubitalo on salonseutulaisille mielenterveyskuntoutujille tarkoitettu toimintapaikka, jota ylläpitää Salon mielenterveysseura. Klubitalo tarjoaa työikäisille kuntoutujille mahdollisuutta työpainotteiseen päivään omien voimavarojen mukaisesti.
Länsiranta 8 II krs 24100 SALO Sisäänkäynti Cafe Rion ja Kuninkaantien Apteekin välisestä porttikäytävästä Klubitalo avoinna arkisin 8.30 –15.45
Klubitalon ideologian mukaisesti henkilökunta ja jäsenet työskentelevät rinta rinnan, tasaveroisina, klubitalon toimintaan kuuluvissa töissä. Tavoitteena toiminnassa on kuntoutujien elämänlaadun paraneminen, sairaalahoidon väheneminen ja mahdollisesti jopa työ- ja koulutuselämään palaaminen.
http://www.salonklubitalo.fi/ Erään klubilaisen mielipide: “ K lubitalo on tuonut elämääni säännöllisen päivärytmin ja elämä tuntuu nyt mielekkäämmälle. ”
TERVETULOA! 11
Virtaa elämään kulttuurista
parantaa, useimmiten kantaa ja antaa uusia näkökulmia ajatteluun, vaikeissakin elämäntilanteissa.
Mental Health Art Week, 18. – 24.5.2015, kutsuu yleisöä kautta Suomen nauttimaan hyvän mielen kulttuuri- ja taidetapahtumista. Viikolla vahvistetaan mielen hyvinvointia kulttuurikokemusten kautta.
– Ihmisen mielen hyvin- tai pahoinvointi ei näy ulospäin, kuten ei kuurouskaan. Monet tarvitse vat lisää tietoa ja kokemuksia erilaisten ihmisten kohtaamisesta, jotta osaisivat kohdata toisensa ja jeesata muita ihan vaikka vain kuuntelemalla, pohtii Signmark. Signmark on maailman ensimmäinen kuuro räpartisti, joka on saanut levytyssopimuksen.
– Viime vuosikymmeninä tutkimukset taiteen ja kulttuurin vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin sekä terveyteen on lisääntynyt. Useat tutkimukset* osoittavat taide- ja kulttuuritapahtumiin osallistumisen edistävän hyvinvointia, taustoittaa tapahtumaviikon idean Suomeen kotiuttanut Johannes Parkkonen Suomen Mielenterveysseurasta.
Stand-up -koomikko Ali Jahangiri taas kertoo olevansa mukana, koska mielenterveysongelmat ovat vahvasti läsnä hänen läheistensä arjessa ja sitä kautta myös koomikon omassa arjessa.
Kirjallisuudesta räppiin ja StandUppiin
– Lisäksi luovuuteen kuuluu tietynlainen itsekritiikki ja riittämättömyyden tunne. Mikäli näitä tunteita ei osaa käsitellä oikein, voi löytää itsensä synkästä paikasta, hän perustelee.
Tapahtumaviikon tämän vuoden kummit edustavat erilaisia taiteenilmaisumuotoja. . Kirjailija ja terapeutti Anja Snellmanilla, räpartisti Signmarkilla ja Stand Up – koomikko Ali Jahangirilla on kuitenkin kaikilla samantyyppinen sanoma. He haluavat kaikki painottaa kulttuurin voimaannuttavia vaikutuksia. Mielenterveysseuralle antamissaan kommenteissa Snellman painottaa kirjallisuuden ja lukemisen, Signmark ihmistenvälisten kohtaamisten ja Jahangiri tunteiden käsittelyn tärkeyttä.
Mental Health Art Weekin tapahtumat toteuttavat Suomen Mielenterveysseura ja paikalliset mielenterveysseurat useiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Tapahtumakalenterista löytyy muun muassa kulttuurikävelyä ja museopyöräilyä Uudessakaupungissa, taidekuvia polun varrella Lohjalla sekä taidekuvia autioituneissa liiketiloissa Kuusamossa. Helsingissä koko viikko täyttyy tapahtumista. Luvassa on bändejä, elokuvaa, teatteria, valotaidetta, runoutta ja paljon muuta.
Elämänkaaren eri kohdissa kirjat voivat lohduttaa, turvata ja kannustaa. Kirjoista voi hakea vertaistukea. Lukeminen liikauttaa aina; joskus
12
