HÄÄHUMUU
Musta tuli ny sit anoppi. Mun poika men lauantain naimisii. Sitä en tiiä kumpi on ilosempi anoppi vai miniä, ku uuden sukulaisen sai. Taitaa olla anoppi sit kuitenki ilosempi uudest miniäst ku miniä ” kolmest anopist ” .
H
äät ol hienot. Mä pääsin kirkos iha etupenkkii istumaa, siihe exän vaimon viereen. Tosi mukava naine, se mun exän uus vaimo. Siin me sit pillitettii yhes ku häämarssi alko soimaa ja nyyhkittii hääseremonian ajan. Morsian kävel kirkon käytäväl kaks kertaa ku häämarssi alko soimaa liian aikas enste. Se ol aika hauskaa ja kevens jännittynyt tunnelmaa. No pussasha ne ku sormukset ol vaihettu ja salamat vaa välähtel. Ku me sit päästii kirkost ulos, me saatii sellaset pienet pussukat. Niis ol saippuakuplavälineet. Nii me sit puhalleltii saippuakuplii hääparin ylle ku ne kirkost pihalle tuli ja taas kuvattii. Mäki pääsin kuvaan toisten anoppien rinnal pojan vieree. Onneks ei satanu vettä. Siit me siirryttii sit hääpaikal. Se ol hieno punamultane hirsitalo se työväentalo, mis juhlat pidettii. Kaik ol koristeltu nii hie-
nost. Mä pääsin taas hääparin kylkeen ku tervetulleeks kaik vieraat käteltiin. Suurint osaa en tuntenu, mut ei se haitannu ja ystävällisii olivat kaik. Joku halaski. Sit nostettii hääparil malja. Morsiamen isä piti maljapuheen ja kerto sulhasest hauskan jutun. Sulhasen työkalenteris ol lukenu hääpäivän kohal: Häät. Älä sovi muuta. Pojal ku on tuo kalenteri muute nii täynnä menoi, nuor yrittäjä ku on. Sit syötii hyvi. Ol perunoit ja karjalanpaistii, lohta ja salaattii.
kan. Meiän pit nostaa vastaukseks joko kapusta tai jakoavain ilmaa. Jakari oli sulhane ja kapusta kuvas morsiant. Siin sit kapustat ja jakarit heilus vähä aikaa ku kysymyksii vastailtii. Hääkakun pääl ol traktori. Sulhane ku on maanrakennusalal töis. Siin sit jännitettii kump polkasee maata ku hääkakku leikataa. No morsianha se lattiaa polkas mut se me arvattiinki, vaik yhes päättämisest hää yrittiki kovast vakuutella meit siel. Eikä me uskottu hänt. Häävalssii mä en päässy näkemää ku mun piti lähtee, mut mä kuulin siit. Pojan meno oli ollu kuulema aluks vähä varovaist mut appiukko oli vedelly lattial ku parkettien partaveitsi. Ja isoisoisäki ol innostunu sit lopult rokkaamaan oikeen kunnolla.
Kyl ol hyvät ruoat täytyy myöntää ja nälkä läht. Sit hääpari siirtys ulos puunjuurel valokuvii varte. Ku mun poikaa pyydettii antamaa sit suukko morsiamel kuvaa varte, hänt nolotti ens mut kyl se muisku sielt sit tuli ja heit nauratti. Seuraavaks pelattii ja leikittii. Meiät kaik kolme anoppii pistettii istumaa keskel lattiaa tuoleil ja sit meilt kyseltii kumpi morsiusparist määrää kaapin pai10
Kaiken kaikkiaan häät men hyvin vaik mä jännitinki sinne menoo kovast. Kaik ol ystävällisii, tulivat halaamaa ja kyselivät kuulumisii. Mul tul hyvä mieli siit. Miltä tuntuu ny sit olla anoppi, ku meil anopeil on nii huono maine? Neuvotaa ja puututaa muutenki laste elämää joka asias. Näil nuoril mä haluun sanoo tähä et ei me pahaa tarkoteta, hyvää me teil vaa tahotaa ja eikä teil oo ny ku kolme anoppii, huonomminki vois olla.
