”Maailma on mahdollisuuksia täynnä, menkää ja etsikää mieluinen tekeminen itsellenne – vaikka vuorilta!” Vuoristo-opas Jarmo ”Jobo” Metsäkoivun sukset veivät Ounasvaaran rinteiltä laskemaan asiakkaiden kanssa Alppien isoja lumikenttiä. Millaista on liikkua vuorilla työkseen, mitä se vaatii ja kuinka omien unelmien seuraaminen ja rohkeidenkin päätösten tekeminen kannattaa? Kesäkiipeilyä Gran Paradiso huipulta 4062 m. Meneillään Mont Blanc viikon aklimatisointi huippu. Kuva Jobo
OUNASVAARALTA KOULUTETUKSI OPPAAKSI ALPEILLE Jarmo ”Jobo” Metsäkoivu on Ranskassa Chamonix’n lähellä asuva vuoristo-opas. Ounasvaaralla rinteet ja kumpareet koluttuaan Jobo suuntasi suomalaisille kovin tuttuun tapaan Lyngeniin kokemaan ensimmäiset maagiset hetket taivaita kurottavilla vuorilla, meren välkehtiessä alapuolella ja loputtomien laskulinjojen odottaessa laskijaa. Edes lapsena kaatumisen jälkeen äidille tuumattu: ”En laske enää ikinä” ei ole hidastanut kehitystä laskettelun, kiipeilyn
34
ja vuorilla liikkumisen ammattilaiseksi. Vuodesta 2016 asti Jobo on toiminut vuoristo-oppaana ja yrittäjänä Ranskassa. – Olen asunut jo kymmenisen vuotta Mont Blancin juurella. Vuoristo-oppaana halusin asua lähempänä vuoria kuin mitä Suomi antaa mahdollisuuksia. Chamonix on muutenkin hyvä paikka asua, koska täällä on hyvät palvelut myös perheille ja lapseni pääsevät muun muassa harrastamaan ratalaskua paikallisessa seurassa, kertoo kansainvälisessä ympäristössä erinomaisesti viihtyvä Jobo. Vuoristo-oppaana voi toi-
mia ainoastaan IFMGA / UIAGM / IVBV koulutuksen saanut henkilö. Jobo oli viettänyt reilun vuosikymmenen vuorilla ennen hakeutumistaan Ruotsin opasyhdistyksen (Svenska Bergsguideorganisation) järjestämään vuoristo-opaskoulutukseen. Sisäänpääsy edellytti pääsyvaatimuksina olevien suoritusten tekemistä vielä kolmisen vuotta, ennen kuin kiipeilyreittien ja vuoristossa suoritettujen hiihtovaellusten ”tikkilista” oli valmis. Jobonkin hakemus tuli ensin hylättynä takaisin kun listasta puuttui vielä kolmen yön hiihtovaellus telttaillen. Läpäisty-
jen pääsykokeiden jälkeen alkoi 3-4 vuotta kestävä erittäin vaativa koulutus joka vastasi treenimääriltään jopa huippu-urheilun harjoittelua. – Koulutuksen ohella syntyy myös vuosien mittaan vahvistuvaa ja kehittyvää kokemusta vuoristo-oppaan työstä. Ilman koulutuksessa tapahtuvaa siirtymää harrastajasta ammattilaiseksi, en olisi itse ymmärtänyt miten iso näkemysero asioilla vuoristossa voi olla. Voinkin sanoa, että vuoristokokemukseni jakaantuu selkeästi kokemukseeni harrastajana ja kokemukseeni ammattilaisena, Jobo kertoo.
