PERHEEN KESKEN
TÄYDELLISEN VANHEMMUUDEN METSÄSTÄJÄT ERKKI UKKOLA
L
ähtö sujuu aluksi hyvin. Saan ulkovaatteet taaperon ylle. Vaihtovaatteet, kurahousut, ekstravaipat ja taas jokin päiväkotiin vietävä paperi ovat mukana. Toivottavasti myös omat työtavarani. Yhtäkkiä nelivuotias heittäytyy lattialle kuin koppakuoriainen ja alkaa raivoamaan ilman
OSITTAIN ISIEN stressin ja uupumisen syy lienee työelämässä. Siinä, missä työasiat aiemmin jäivät kipeää selkää lukuun ottamatta työpaikalle, lävistää uuden ajan työelämä koko arkemme. Yhteiskunta on käynnissä ympäri vuorokauden, eikä mediamomentumin hyödyntämistä voi siirtää seuraavaan aamuun. Kolmekymppisenä ei uskalla kieltäytyä kovin herkästi, se kun voi vaikuttaa negatiivisesti urakehitykseen. Kun samaan aikaan pitäisi olOLEN PARIKYMPPISESTÄ saakka tien- la sekä perheen että työn saavutettavissa, nyt haluavani isäksi. Elämäksi kutsutus- ei hyvää seuraa. ta sattumusten sarjasta johtuen jouduin odottamaan haaveen täyttymistä yli kol- TUSKIN KUKAAN vanhemmista pystyy mekymppiseksi. On hyvä, etten saanut täydelliseen suoritukseen. Toisaalta vain lapsia pahimman aikuistumisen turbu- harva pystyy epäonnistumaan vanhemlenssin aikana. Huono puoli on se, että muudessa täydellisesti. Osa tähän rooolen vuosien varrella ehtinyt kasata it- liin kasvamista on omien vajavaisuukseeni vinon pinon vaatimuksia, jotka ha- sien hyväksymistä. Teemme varmasluan isänä täyttää. Vaatimuksia, joiden ti kaikki parhaamme, ja se riittää. Jos rinnalla sote-uudistus tuntuu lastenlei- ylisuoritamme, annamme jälkikasvulle kiltä. Vaatimuksia, joiden alle voin lyy- vääristyneen kuvan elämästä. Elämäshistyä. tä, jossa on ihan OK silloin tällöin pelata mobiilipelejä vessassa, sen sijaan että EN OLE SUORITUSPAINEINENI yksin oleilisi muun perheen kanssa. liikkeellä. Pikagallup leikkipuiston isien vuorolla vahvistaa käsitykseni mo- YRITIN VUOSIA SITTEN aloittaa golfin dernin isyyden haasteista. Olemme en- pelaamisen. Harrastus jäi lyhyeksi, ja jälsimmäinen sukupolvi, joiden lapsia vuo- kikäteen ymmärsin syyn: Stressasin suosikymmenten takaisten sotien traumat ritusta niin paljon, että puristin mailaa eivät enää kosketa. Meille on sysätty vas- rystyset valkoisena. Pallot lensivät tietuu kasvattaa hyvinvoivien kansalais- tenkin minne sattui. Samaa tunnun teten sukupolvi. Sellaisten, jotka pelasta- kevän aika ajoin vanhempanakin. Vihevat maailman. Sellaisten, joille lapsuus riöille en enää kaipaa, mutta voin ottaa on yhtä onnellisten päivien ketjua. Siinä kokemuksesta oppia vanhemmuuteen. ohessa ajamme itsemme loppuun. En tee isyydestä suoritusta, ja pyrin ottamaan hieman löysemmin rantein.
järkevää syytä. Tilanne ei rauhoitu, hiki valuu pitkin selkääni, ja täysissä tamineissa oleva taapero aloittaa kitinän. Maailmantuskaa karjuvalle esikoiselle suunnattu sana ei kuulu eikä tehoa. Tilanne raukeaa kyynelten saattelemana, kun tartun häneen jämäkästi kiinni ja korotan ääntäni. Samalla pieni pala täydellisen isän imagoani rapisee eteisen lattialle.
Kirjoittaja on kahden tytön isä, joka on niin zen kuin vain osaa.
MARTAT 5 | 2021
27_erkkikolumni-5.indd 27
| 27
24.9.2021 13.06
