Nuorten Luonto 1/2021

1/2021

Medialukutaidolla on merkitystä s.4 Nuorten ilmastosopimus s.12 Maskin matka mereen s.29

Numero 1/2021, 78. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan.

Luonto-Liitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Milla Aalto milla.aalto@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Anna Stenius anna.stenius@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Aino Huotari, Kaisa Illukka, Mikko Kangasmaa, Matleena Kehus, Noora Ketolainen, Henni Korhonen, Elias Lahtinen, Juuli Lehtinen, Maria Leskinen, Laura Malmivaara, Venla Naapuri, Riina Pippuri, Salla Rajala, Katariina Riipinen, Jonna Rintamäki, Emma Sairanen, Milla Salonen, Antti Salovaara, Susanna Soisalo, Suvi Suitiala, Siru Tirronen, Tuuli Turtola Ulkoasu ja taitto Studio Merileena Maria Kannen kuva Suvi Suitiala Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Itälahdenkatu 22 B, 00210 Helsinki 09 684 4420 nuortenluonto.fi Twitter @nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

I

Y

STÖMER ÄRI KK MP

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

2

nuorten luonto

Pääkirjoitus

kuva milla salonen

milla aalto

N

äemme ja kuulemme uutisia päivittäin. Selaamme otsikoita, klikkaamme kiinnostavimpia. Sisäistämme median tarjoamaa tietoa jopa tiedostamattamme. Mietimmekö mediavirran keskellä riittävästi, mistä kuluttamamme sisältö oikeastaan on peräisin, miten luotettavia sen esittämät tiedot ovat tai miksi se on julkaistu – kuka siitä hyötyy?

Medialukutaidolla on merkitystä. Sivulta 4 löydät riipaisevan ajankohtaisen jutun mis- ja disinformaatiosta, lähdekritiikistä sekä populaaritieteestä. Haastattelimme juttuun biologi Juha Kauppista, joka toimii vapaana toimittajana ja kirjailijana. Jutussa avaamme keskeisiä termejä ja tarkastelemme mediaa ympäristöaiheiden tiimoilta.

Nostimme tämän numeron teemaksi median, koska halusimme puhua tiedon merkityksestä ympäristökeskustelussa.

Erityisesti pohdimme vapaan journalismin ja sen rahoituksen ristiriitaa. Voiko median luottaa käsittelevän ympäristökysymyksiä puolueettomasti, jos sen toiminta on kiinni fossiiliyhtiöiden rahoituksesta? Tsekkaa aiheeseen liittyvät jutut sivuilta 10 ja 18.

Nuoren ympäristövaikuttajan on mahdollista hyödyntää mediaa monin tavoin saadakseen äänensä kuuluviin. Dodo ry:n tarjoama Ilmasto ja mediat -koulutussarja antaa työkaluja mediavaikutta-

miseen. Esittelemme tätä mielenkiintoista koulutusta sivulla 8.

Kun pläräät lehteämme, näet tavallista enemmän piirroskuvituksia. Hieman sattumalta tästä numerosta tuli paitsi media- myös kuvituspainotteinen. Siitä inspiroituneina valitsimme myös kansikuvaksi poikkeuksellisesti piirroskuvan.

Mitä pidät siitä?

Tämän numeron myötä aloitan Nuorten Luonnon uutena päätoimittajana, ja olen häkeltyneen onnellinen tultuani valituksi tehtävään. Haluan esittää koko toimitustiimin puolesta kiitokset väistyneelle päätoimittajallemme Aino Huotarille. Lisäksi haluan käyttää muutaman sanan tiimimme kehumiseen: Nuorten Luonnolla on uskomattoman taitavia nuoria avustajia!

Tiesitkö, että voit itsekin siirtyä lehden lukijasta sen tekijäksi? Joukkoomme mahtuu uusia avustajia niin kirjoittamaan kuin kuvittamaankin, joten laita meille viestiä, jos haluat hakeutua mukaan. Luen myös erinomaisen mielelläni palautetta ja kehittämisehdotuksia.

Valoisaa kevään odotusta!

milla.aalto@luontoliitto.fi Twitter @aaltomm PS. Sovellatko medialukutaitoasi myös Nuorten Luontoon? Mietitkö tätä lukiessasi, mikä on meidän agendamme?

1/2021

MEDIA Elämme totuuden jälkeistä aikaa.

Sisällys 2 4 8 10 12 15 18 22 24 26 29 32 34 36 37 39

Pääkirjoitus Medialukutaidolla on merkitystä Ilmasto ja mediat: Nuoret oppivat mediavaikuttamista Ilmastonmuutosohjelma à la Fortum Nuorten ilmastosopimus kutsuu päättäjiä tekoihin Kevätseuranta: Perhosten siivillä kevääseen Kuka on vastuussa vastuullisuudesta?

Herkkuretki: Keitto ja rieskat retkikeittimellä Taidehaukka: Mitä katson, kun katson valokuvaa karhun naamasta?

Arviot Maskin matka mereen Luontopolulla: Tähtitaivaan alla DIY: Kangasmaski Ajankohtaista: Tervehdys uudelta ympäristökasvatuspäälliköltä Luonto-Liitossa tapahtuu Sarjis

26

4 Ovatko sanomalehdet riippuvaisia fossiiliyhtiöiden mainostuloista?

18 Ilmastotekokirjasta apua ilmastoahdistukseen!

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai somekanavien kautta yksityisviestillä. nuorten luonto

3

MEDIALUKUTAIDOLLA ON MERKITYSTÄ Kohtaamme ennennäkemättömän tietotulvan päivittäin eri medioiden välityksellä, eikä media nuku koskaan. Kaikki vastaanottamamme informaatio ei kuitenkaan ole totta, ja omaa medialukutaitoa on syytä hioa.

teksti juuli lehtinen kuvitus siru tirronen valokuva laura malmivaara

4

nuorten luonto

I

lmastonmuutoksesta puhutaan jatkuvasti. Tiedämme – tai ainakin luemme – aiheesta paljon osittain sen takia, että media pursuaa julkaisuja siitä. Kaikkeen tietona esitettyyn ei kuitenkaan voi luottaa.

Internetin myötä saatavilla on nopeasti valtava määrä tietoa mistä tahansa aiheesta, mutta siitä huolimatta elämme niin sanottua ”totuuden jälkeistä aikaa”. Termillä viitataan siihen, ettei tarjolla olevien mediajulkaisujen informaatio ole kohdillaan, vaan mielipiteet, tunteet ja agendat ajavat faktojen ohi. Sen myötä on tärkeää miettiä, mihin oikeastaan voi luottaa.

Karkeaa jakoa väärän tiedon lajien välille voidaan tehdä puhumalla mis- ja disinformaatiosta. Moni on törmännyt mis- ja disinformaatioon termeinä, mutta sisältö ja yhteiskunnallinen merkitys ovat voineet jäädä pimentoon.

Misinformaatiolla tarkoitetaan väärää tietoa, joka on päätynyt levitykseen tahattomasti tai tahallisesti. Disinformaatio taas on aina tahallisesti vääristeltyä tietoa. Tällaista tahallisesti levitettyä ja vääristeltyä väärää tietoa edustavat muun muassa valeuutiset, jot-

ka ovat taitavasti aidoiksi journalistisiksi teksteiksi naamioituja julkaisuja.

Vääristelyn taustat Väärän tiedon taustat voivat olla moninaiset. Joskus väärän tiedon julkaiseminen voi johtua tahattomasta virheestä, mutta yhtä hyvin se voi toimia myös vallankäytön välineenä agendoja tukemassa tai rahasampona taloudellista etua tavoiteltaessa.

Maailmalla on nähty muun muassa tapauksia, joissa poliitikot ovat oman agendansa sokaisemina kieltäytyneet tunnustamasta ilmastonmuutoksen olemassaoloa, vaikka tiedeyhteisö sanoo ilmiön olevan totta. Toisenlaisen agendan edistämisessä voidaan taas hyödyntää huolta ympäristöstä lietsomalla kauhukuvia, joiden todennäköisyyttä on liioiteltu.

Taloudellista hyötyä väärästä tiedosta voidaan saada esimerkiksi viherpesun avulla. Taloudelliset intressit näkyvät mediassa myös harhaanjohtavina klikkiotsikoina, jotka lähtevät herkästi leviämään sosiaalisessa mediassa. Jaetut otsikot jäävät mieleen, mutta harva lukee tekstejä otsikkoa pidemmälle, mikä on jo itsessään ongelmallista. Aina otsikoiden

nuorten luonto

5

taakse kätkeytyvät tekstit eivät välttämättä ole suoraan valheellisia, mutta niiden taustalla oleva tieteellinen näyttö ja lähdemateriaali voivat olla kyseenalaisia.

Ympäristöaiheista saa erinomaisia klikkiotsikoita, sillä valtaosa ihmisistä on huolissaan ympäristön tilasta ja juttu pääsee siten ihon alle. Taustalla vaikuttavat taloudelliset, poliittiset ja muunlaiset tekijät saattavat poikia myös valeuutisia eli journalistista tyyliä noudattavia mediatekstejä, joiden sisältö on vailla faktapohjaa.

Valeuutisten tavoin näennäis- eli pseudotiede voidaan saada näyttämään pätevältä, ja toisaalta tieto vanhenee uuden tutkimuksen myötä. Esimerkiksi ilmastonmuutos on aihe, jota tutkitaan ilmiön samanaikaisesti edetessä.

Osa vanhoista käsityksistä menee siis aiheesta riippuen nopeasti uusiksi, jolloin media voi jäädä tieteen aallonharjan jälkeen, mikä voi näkyä julkaisujen sisällössä.

Kriittinen tarkastelu Medialukutaito sisältää kyvyn ymmärtää ja tarkastella mediatekstejä kriittisesti.

Kriittisyys edellyttää sitä, että pyrkii lu6

nuorten luonto

kemisen lisäksi pohtimaan lukemaansa ja arvioimaan jutun luotettavuutta. Itseään voi myös koulia tarkemmaksi median kuluttajaksi samaan tapaan kuin muitakin kulutustottumuksiaan voi muovata haluamaansa suuntaan.

– Asioihin perehtyminen ja niiden perinpohjainen selvittely itselle auttaa tunnistamaan käyttökelpoisen ja paikkansa pitävän tiedon, journalisti-kirjailija Juha Kauppinen painottaa.

Perehtymisen ohella voi opetella kiinnittämään huomiota tekstin sävyyn, lähteisiin, tekijöihin ja muihin yksityiskohtiin esittämällä itselleen kysymyksiä lukemisen lomassa. Kun esimerkiksi kysyy itseltään, miksi juttu on julkaistu juuri siihen aikaan ja juuri sillä alustalla tai miksi sen tekijä ylipäänsä kirjoittaa aiheesta, vastaukset paljastavat usein jotakin julkaisun taustalla vaikuttavista tekijöistä ja siten myös luotettavuudesta.

Jokainen ei voi olla joka alan asiantuntija, eivätkä kenenkään resurssit riitä jatkuvaan lähteiden penkomiseen, joten julkaisujen virheellisyys saattaa jäädä inhimillisistä syistä huomaamatta. Ei ole myöskään aina mielekästä tuot-

taa mediajulkaisuja, joiden sisältö on timanttia mutta joita on mahdoton ymmärtää ilman alan syvempää ymmärrystä ja sanastoa.

Lisäksi, vaikka tilausta syvällisemmille ympäristöjutuille olisikin, niitä ei valtamediassa aina ole tarjolla. Kauppisen mukaan käsittelykulmaltaan syvällisemmän ympäristöjournalismin puute liittyy ympäristöalan perusteellisen erityisosaamisen puutteeseen toimituksissa.

– Ympäristöön erikoistuneita toimittajia tarvittaisiin joukoittain lisää, samoin tarvittaisiin lisää politiikan ja talouden toimittajia, joilla on vankka osaaminen ilmasto- ja monimuotoisuusasioista, Kauppinen pohtii.

Populaaritiede lisää ymmärrystä Osa ratkaisusta voi löytyä populaaritieteestä. Populaaritiede on ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi muotoiltua tiedettä, johon voi tutustua matalalla kynnyksellä koulutustaustaan tai ikään katsomatta.

Sen avulla voi oppia uutta ja tulla tarkemmaksi lukijaksi. Tieto ei siis välttämättä lisääkään tuskaa, vaan ymmärrystä.

Toimittajana erityisesti tutkivaan journalismiin sekä reportaaseihin kes-

kittyneen Kauppisen mielestä tieteen popularisointi on välttämätöntä ja kuuluu journalismin tärkeimpiin tavoitteisiin.

– Hyvä, totuuteen pyrkivä popularisointi ehdottomasti kasvattaa ihmisten medialukutaitoa ja ylipäänsä lisää ymmärrystä yhteiskunnasta, asioiden keskinäisistä riippuvuussuhteista, ja se tekee ihmisistä vaikeammin harhaanjohdettavia, hän muotoilee.

Lähteiden merkitys Faktantarkistuksessa ongelmaksi muodostuu resurssien rajallisuuden ohella luotettavien lähteiden löytämisen vaikeus. On mahdotonta tehdä yksiselitteistä jakoa hyvien ja huonojen lähteiden välille, oli kyse sitten lehdistä tai tutkimuksista. Usein on kuitenkin mahdollista erottaa enemmän ja vähemmän luottamusta herättävät lähteet toisistaan.

Kauppinen korostaa lähteiden kohdalla journalismin prosessiluontoisuutta – tiedon tarkistus useaan otteeseen eri lähteistä prosessin mittaan tuottaa luotettavampia tuloksia. Tästä syystä laadukas journalismi ei yleensä ole kaikkein nopeinta. Siksi kannattaa ennemmin luottaa laajempiin journalistisiin teksteihin, kuten reportaaseihin, kuin nopeasti bulkkitavarana tuotettuihin julkaisuihin.

Reportaasit ja laajaa kokonaisuutta käsittelevät jutut eivät luonnollisesti ilmesty juuri sillä sekunnilla, kun aihe on pinnalla. Niihin kannattaa silti tutustua, sillä vaikka suppeammat jutut olisi jo luettu, usein aika on tuonut mukanaan uutta tietoa aiheesta. Kun pitää vielä samalla mielessä kysymykset, joilla tarkastelee lukemansa luotettavuutta, pääsee jo pitkälle matkalla kriittiseen median kuluttamiseen. *

Jos haluat perehtyä syvemmin väärään tietoon mediassa, voit vierailla esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkimuskeskus Cometin Sisältösekaannus -verkkosivustolla osoitteessa sisaltosekaannus.fi. Sivustoa on käytetty lähteenä myös tätä juttua kirjoitettaessa.

Juha Kauppinen Biologi Juha Kauppinen on urallaan kirjoittanut artikkeleita esimerkiksi Suomen Luontoon, Suomen Kuvalehteen, Helsingin Sanomiin ja Apuun. Kirjailijana hän on tullut tunnetuksi Sampsa Oinaalan kanssa kirjoittamastaan teoksesta Talvivaaran vangit (Siltala 2016) sekä teoksestaan Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista (Siltala 2019). Hän on saanut työstään useita tunnustuksia, kuten Lumilapio-palkinnon (2013) sekä Valtion tiedonjulkistamispalkinnon (2020).

Kirjoittaja on luonnontiedelinjan abiturientti ja kirjoittamista rakastava luontointoilija Tampereelta.

Instagram @vuorivaahtera nuorten luonto

7

NUORET OPPIVAT MEDIAVAIKUTTAMISTA teksti ja kuvitus milla aalto

-H

aluamme antaa nuorille taitoja osallistua ilmastokeskusteluun ja saada nuorten ääntä paremmin kuuluviin, Dodo ry:n viestintäpäälikkö Elisa Niemi kiteyttää koulutuksen idean.

Koulutussarja rakentuu kahdeksasta erillisestä koulutuskerrasta, joissa käsitellään erilaisia teemoja ja vaikuttamisen tapoja. Sosiaalinen media, meemit, videot, mielipidekirjoitukset, journalismi ja taide vaikuttamisen välineinä tulevat tutuiksi – globaalia näkökulmaa unohtamatta.

Koulutus järjestetään etäyhteydellä.

Jokaiselle koulutuskerralle ilmoittaudutaan erikseen, ja tarjonnasta voi poimia halutessaan vaikkapa vain yksittäisen mielenkiintoisen aiheen. Koulutus on lisäksi ilmainen. Osallistumisen kynnys on siis matala.

– Luennot myös tallennetaan, joten ne voi pyytää jälkikäteen katsottavaksi, Niemi kertoo.

Yhteistyön voimaa Idea koulutuksen järjestämiseen syntyi vuonna 2019, jolloin eduskuntavaaleihin liittyvä ilmastokampanjointi kokosi ympäristövaikuttajia yhteen läpi järjestökentän. Niemi toivoi, että samanlaista 8

nuorten luonto

Kuluneen talven ja kevään aikana ympäristöjärjestö Dodo on järjestänyt ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille nuorille suunnattua Ilmasto ja mediat -koulutusten sarjaa.

yhdessä tekemisen meininkiä pidettäisiin yllä jatkossakin.

– Suomessa ilmastotoiminnan kenttä on aika pirstaloitunut, joten tällainen yhteistyö on tärkeää. Vaalien alla on aina hyvä käydä enemmän keskustelua, Niemi sanoo viitaten myös tämän kevään kuntavaaleihin.

Koulutussarja syntyi useiden toimijoiden yhteistyönä. Dodon vetämään projektiin osallistui myös Luonto-Liitto kuuden muun järjestön ohella.

Toiminnan järjestäminen etäyhteydellä on paitsi haaste myös mahdollisuus. Webinaareihin osallistuminen on tasapuolisesti yhtä helppoa asuinpaikasta riippumatta. Kun koulutuspaikalle matkustamiseen ei mene aikaa, useampi ihminen saa tapahtumat mahtumaan kalenteriinsa.

Tavoite saavutettu Koulutussarja päättyy huhti-toukokuussa luentoon ilmastokeskustelusta ja vaikuttamismahdollisuuksista eri puolilla maailmaa. Niemi voi sanoa jo nyt, että koulutussarjan tavoite on selkeästi täyttynyt: – Olemme antaneet lisää vaikuttamistaitoja, ja vieläpä aika laajalle porukalle. Osallistujia on ollut yli sata.

Lisää vastaavanlaista toimintaa saattaa olla tulossa. Konsepti on todettu toimivaksi, joten jatkon toteutuminen riippuu lähinnä rahoituksesta.

Osallistujilta on saatu paljon positiivista palautetta.

Toistaiseksi suosituimman koulutuskerran teemana oli somevaikuttaminen.

Siihen ilmoittautui yli seitsemänkymmentä osallistujaa. Illan aikana käytiin läpi tunnetuimpien sosiaalisen median alustojen algoritmien toimintaa ja vinkkejä postausten näkyvyyden parantamiseen.

Niemi kannustaa kaikkia pohtimaan omia vaikuttamismahdollisuuksiaan myös laajemmin: – Ilmastoratkaisuilla on kova kiire. Ongelma on kaikkien meidän yhteinen. On tärkeää rohkaista ihmisiä puhumaan. Mieti, mitkä ovat ne areenat, joissa voit itse vaikuttaa. Lähde mukaan ympäristöjärjestöihin, niin saat tukea ja voit oppia uusia taitoja! *

Osallistu koulutukseen: dodo.org/ilmasto/mediat

nuorten luonto

9

KATSOITKO JO TÄMÄN: Fridays for Future Suomi teki vastineeksi ohjelmasta oman versionsa, joka löytyy YouTubesta nimellä FFF ja 100 kysymystä.

10

nuorten luonto

ILMASTONMUUTOSOHJELMA À LA FORTUM teksti salla rajala kuva fortum

Kun yksi Euroopan suurimmista saastuttajista rahoittaa ilmastonmuutosta käsittelevää tv-ohjelmaa, herää kysymys, onko koko show pelkkää viherpesua.

M

arraskuussa Nelosella alkanut uusi, ilmastonmuutosta käsittelevä keskusteluohjelma Riku Rantala & 100 kysymystä ilmastosta sai osakseen suuren someryöpytyksen, sillä ohjelma on tehty yhteistyössä energiajätti Fortumin kanssa.

Fortum on energiayhtiö, jonka omistuksesta yli puolet on Suomen valtion hallussa. Vuonna 2020 Fortum osti enemmistöosuuden saksalaisesta energiajätti Uniperista. Kaupan myötä Fortumista tuli yksi Euroopan saastuttavimmista energiayhtiöistä. Uniper on saanut runsaasti kritiikkiä avattuaan Saksassa hiljattain uuden hiilivoimalan, Datteln 4:n.

Viherpesuako?

Fortumin mainonnassa on korostettu huolta ilmastonmuutoksesta ja juhlistettu uusiutuvaa energiaa. Jatkumona tälle Fortum rahoitti ilmastonmuutosta käsittelevän keskusteluohjelman, joka ilmestyi samaan aikaan, kun yhtiön uusi strategia julkaistiin.

Ohjelman juontaja, toimittaja Riku Rantala on useissa haastatteluissa korostanut journalistista vapauttaan ja sitä, ettei Fortumilla ole ollut mitään sananvaltaa ohjelman sisältöön tai vierasvalintoihin. Journalistin ohjeiden mukaan päätösvaltaa sisällöstä ei saa missään olosuhteissa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

Kuusijaksoinen ohjelma perustuu katsojien netissä lähettämiin kysymyksiin, joista asiantuntijavieraat keskustelevat. Muutamassa jaksossa vieraina istuu myös Fortumin väkeä, kuten toimitusjohtaja Markus Rauramo sekä kierrätysliiketoiminnan johtaja Kalle Saarimaa.

Toisaalta pöydän ääressä ovat myös Greenpeacen asiantuntija Kaisa Kosonen ja ympäristöasiantuntija Otto Bruun, joka Ruoka-jaksossa haastaakin Fortumin Saarimaan useaan otteeseen. Mikäli päätäntävalta olisi annettu Fortumille, olisiko jaksoihin valittu yhtiön näkemyksiä kritisoivia vieraita?

Imagoa kiillottamassa Ohjelmassa ei näy suoria viitteitä siitä, että Fortum olisi ohjaillut sen sisältöä, joskin yhtiö on omien sanojensa mukaan tarjonnut ohjelmaan asiantuntijatukea ideointiin ja teemoihin. Jokaisen jakson alussa kerrotaan avoimesti yhteistyöstä yhtiön kanssa, ja Rantala korostaa toimittajan vapauttaan. Toisaalta ohjelma sisältää varsinaisesta asiantuntijakeskustelusta erillisiä tietoiskuja, jotka esittävät hieman outoja tulokulmia ilmastokysymyksiin.

Vaikka ohjelman sisältö itsessään ei olisikaan yhtiön toiminnan viherpesua, ja toimittajan vapaudesta on huolehdittu, Fortumin motiivi ilmastoaiheisen ohjelman rahoittamiseen vaikuttaa kyseenalaiselta.

Käyttääkö yhtiö ohjelmaa oman kuvansa kiillottamiseen? Ratsastaako se vihreän mielikuvan aiheuttamalla huo-

miolla samaan aikaan, kun sen tytäryhtiö saastuttaa Saksassa?

Keskustelua tarvitaan Ilmastonmuutos on aikamme suurimpia kriisejä, jonka ratkaisu vaatii jokaisen kansalaisen osallistumista. Riku Rantala & 100 kysymystä ilmastosta ilmestyi Nelosella parhaaseen katseluaikaan. Ohjelma tarjoaa pääosin faktapohjaista keskustelua monimutkaisemmistakin aiheista, kuten energia- ja liikennejärjestelmien murroksesta.

Tiukka vastakkainasettelu ja eri näkemysten edustajien julkinen riitely on omiaan polarisoimaan poliittista keskustelua. Vaikka ohjelmassa saman pöydän ääreen on koottu useamman eri alan ja näkemyksen edustajia, keskustelu pysyy koko ajan asiallisena, eikä ajaudu poliitikkojen vaalitenttejä muistuttavaan huutokilpailuun.

Jokainen hyvin tehty ohjelma, kirja, podcast ja blogikirjoitus ilmastonmuutoksesta parantaa kansalaisten tietämystä aiheesta ja pitää tärkeää keskustelun aihetta pinnalla. Toivottavasti tämäkin ohjelma on jonain torstai-iltana saanut lihamukia mättävän ilmastoskeptikon pohtimaan maailman huolestuttavaa tilaa. *

Kirjoittaja on luonnontieteiden kandidaatti ja ympäristömuutoksen maisteriopiskelija.

nuorten luonto

11

NUORTEN ILMASTOSOPIMUS KUTSUU PÄÄTTÄJIÄ TEKOIHIN teksti emma sairanen kuvat aino huotari

Nuorten kansainvälinen ilmastohuippukokous, Mock COP26, huipentui 1. joulukuuta 2020 ilmastosopimuksen julkaisuun. Nyt nuoret vaativat ​maailman johtajia toimeenpanemaan sopimuksen 1​ 8 realistista mutta edistyksellistä ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtäävää toimintatapavaatimusta​.

12

nuorten luonto

M

arras-joulukuun vaihteessa 330 nuorta delegaattia kokoontui virtuaalisesti kansainväliseen nuorten ilmastohuippukokoukseen.

Mock COP26 -kokouksen tavoitteena oli näyttää maailmalle mitä kansainvälisissä ilmastokokouksissa voitaisiin saada aikaan, jos ne olisivat nuorten vetämiä.

Kaksiviikkoinen konferenssi oli todellinen nuorten voimannäyte. Järjestäjinä oli joukko nuoria ilmastoaktivisteja eri puolilta maailmaa, aina Australiasta Ecuadoriin ja Intiasta Nigeriaan. Puhujina ja panelisteina kuultiin nuoria asiantuntijoita. Esimerkiksi zimbabwelainen David Mwabila korosti luontokeskeisten ratkaisujen merkitystä sekä sitä, että ihmiset tulee nähdä osana ekosysteemejä, jotka kaipaavat ennallistamista, ei irrallisina ja erillisinä muusta luonnosta.

Nuoret delegaatit 140 maasta jakoivat tarinoita siitä, miten ilmastonmuutos jo tällä hetkellä koskettaa heidän maitansa. Puhuttiin esi-

”

Tarvitsemme valtarakenteiden muutoksen.

merkiksi Mongolian aavikoitumisesta, joka uhkaa nomadien liikkuvaa elämäntapaa, ja Namibian tulvista ja kuivista kausista, jotka tuhoavat sadot. Uhkien lisäksi puhuttiin myös ratkaisuista.

– Tarvitsemme vallitsevien rakenteiden muutoksen, sillä kasvun rajat on saavutettu. Nyt meidän tulee toimia planetaaristen rajojen puitteissa elinkelpoisen planeetan säilyttämiseksi, mikä edellyttää ratkaisuhakuisia, radikaaleja ja innovatiiviseen ajatteluun perustuvia konkreettisia toimia, kuvaa Maija Kuivalainen, ​Mock COP26 -delegaatti Suomesta.

Rohkea ilmastosopimus Kokouksen lopputuloksena julkaistiin ilmastosopimus, joka muotoiltiin Mock COP26 -delegaattien ehdotusten ja neuvotteluiden, sekä paneelikeskustelujen ja puheenvuorojen perusteella. Sopimuksen 18 rohkeaa ja edistyksellistä toimintatapavaatimusta käsittelee kuutta teemaa:​ ilmastokasvatusta, ilmasto-oikeudenmukaisuutta, terveyttä ja hyvinvointia, ilmastokestäviä yhteisöjä, kansallisia päästövähennystavoitteita ja luonnon monimuotoisuuden varjelemista​.

– Nuoret ovat saaneet aikaiseksi väkevän kannanoton, joka kutsuu valtiot toimimaan, jotta tulevat sukupolvet säästyvät ilmastonmuutoksen rajuimmilta vaikutuksilta. Nyt jos koskaan on aika kuunnella nuoria ja toimeenpanna heidän kiireelliset vaatimuksensa, kommentoi sopimuksen virallistamisessa auttanut ClientEarthin toimitusjohtaja James Thornton.

Sopimus esiteltiin konferenssin päätöstilaisuudessa COP26-kokouksen korkean tason lähettiläälle ​Nigel Toppingille.

Toppingin tehtävänä on osana COP26tiimiä kannustaa muun muassa yrityksiä, yhdistyksiä ja kaupunkeja ilmastotekoihin, sekä koordinoida näiden tahojen vapaaehtoisia toimia maiden hallitusten

ilmastositoumusten kanssa. Topping oli sekä vaikuttunut nuorten laajasta asiantuntijuudesta että liikuttunut nuorten periksiantamattomasta työstä tulevaisuuden puolesta.

Seuraavan kahdentoista kuukauden aikana Mock COP26 -delegaatit ja vapaaehtoiset ovat yhteydessä maansa poliittisiin edustajiin ja kannustavat heitä toimeenpanemaan nuorten poliittiset vaatimukset.

”

Nyt jos koskaan on aika kuunnella nuoria.

nuorten luonto

13

POIMINTOJA NUORTEN ILMASTOSOPIMUKSESTA

ei ole. Ympäristötuholaki olisi keino esimerkiksi saattaa Amazonin hävittämisestä vastuussa olevat tahot oikeuden eteen.

Ilmasto-opetusta kaikille mitä on jo saatu aikaan? Vanuaasteille tun saarivaltio on esittänyt, että kanSopimuksessa peräänkuulutetaan, että​ sainvälisen rikostuomioistuimen pitieteeseen pohjautuvaa opetusta ilmas- täisi kriminalisoida ympäristötuho. tonmuutoksesta pitää tarjota lapsille ja Tällä hetkellä rikostuomioistuin käsittenuorille kaikilla koulutuksen asteilla. lee kansanmurhia sekä sota- ja ihmisoimitä on jo saatu aikaan? Yhden- keusrikoksia. toista suomalaisyliopiston yhteinen juuri nyt: Kansainvälinen yhteisö Climate University -hanke on tuottanut avoi- kampanjoi ympäristötuholain puolesta mia ilmastonmuutokseen ja kestävään Stop Ecocide -kampanjalla. kehitykseen pureutuvia verkkokursseja Nuoret pitää osallistaa yliopistojen käyttöön. juuri nyt: Earthday.org on käynnis- päätöksentekoon urvaavan tänyt globaalin kampanjan, jossa vaa- Nuoret toivovat valtioiden t​ osalditaan ilmasto- ja ympäristöopetusta nuorten aktivistien oikeudet ja ​ kaikkiin kouluihin. Kampanjassa noste- listavan nuoret ympäristökriiseihin taan myös esiin tarve opettaa lapsille ja liittyvään päätöksentekoon​. Konkreettinuorille yhteiskunnallista vaikuttamista. sena toiveena nuoret odottavat näkevänsä enemmän nuoria edustajia tulevassa Luontotuho tulee kriminalisoida COP26-ilmastokokouksessa.

Delegaatit vaativat laajamittaista e​co– Nuorilla on osaamista ja tahtoa cide- eli ympäristötuholakia​ , jolla kri- koordinoida globaaleja neuvotteluja minalisoidaan ihmisen toiminnan sekä asiantuntijuutta ja luovuutta löyaiheuttamat vahingot ja joukkotuho ym- tää ratkaisuja. Nyt on aika päästää nuopäristölle. Tällä hetkellä kansainvälistä ret päättäviin pöytiin, vetoaa Suphane ja oikeudellisesti sitovaa velvollisuutta Dash-Alleyne​ , Mock COP26 -delegaatti huolehtia maapallon elinkelpoisuudesta Etelä-Amerikan Guyanasta.

14

nuorten luonto

mitä on jo saatu aikaan? Suomesta on jo 10 vuoden ajan lähetetty nuorten ilmastodelegaatti YK:n ilmastohuippukokouksiin Suomen delegaation mukana. juuri nyt: Suomessa uudistetaan paraikaa ilmastolakia, ja nuoret vaativat, että uudistuvassa laissa varmistetaan nuorten osallisuus ilmastopäätöksentekoon. *

Lue lisää ja tutustu sopimukseen: mockcop.org climateuniversity.fi ecocidelawfinland.org fossilfueltreaty.org planetpolitics.org/coal-treaty earthday.org/campaign/climate-environmentalliteracy Kun haluat mukaan edistämään nuorten sopimuksen toimeenpanoa kansallisella tasolla ota yhteyttä Suomen Mock COP26 -delegaatioon Instagramissa: Maija Kuivalainen​@maija_ann Emma Sairanen @emma_ilmastodelegaatti

PERHOSTEN SIIVILLÄ teksti henni korhonen kuvat antti salovaara

KEVÄÄSEEN Vuoden 2020 Kevätseurannan teemana olivat perhoset. Kevään ystäviä kannustettiin keräämään havaintoja 41 vakiolajin lisäksi kahdeksasta teemaperhosesta. Uusia perhoslajeja seurannassa olivat lanttuperhonen, kangasperhonen, neitoperhonen, paatsamasinisiipi, ruostesiiven toukka sekä koivutyttöperhonen. Sitruuna- ja nokkosperhonen nostettiin esiin jokavuotisista vakiolajeista.

nuorten luonto

15

Nokkosperhonen (Aglais urticae) talvehtii aikuisena ja herää siten lentämään jo varhain keväällä heti, kun säät lämpenevät.

P

erhoskevät alkaa yleensä aikaisin. Ruostesiiven toukkia pääsee näkemään jo kimaltelevilla keväthangilla. Aikuistalvehtijat, kuten sitruunaperhonen ja nokkosperhonen, lähtevät liikkeelle heti, kun säät lämpenevät. Viimeisimpänä lentoon lähtevät lanttuperhoset touko-kesäkuussa.

Varhainen kevät Viime vuonna Etelä-Suomeen ei meinattu saada ollenkaan termistä talvea. Kun talvi helmikuun lopulla viimein saapui, se kesti vain vajaan viikon. Yhtä lauhaa tammikuuta kuin vuonna 2020 ei ole nähty sitten vuoden 1925. Lämpimän talven jälkeen myös kevät alkoi hyvin aikaisin, paikoin jo helmikuun puolella.

Pohjoisessa kevät seurasi hieman tavanomaisempaa rytmiä, mutta lähempänä kesäkuukausia tahti kiihtyi sielläkin.

Lapissa nähtiin suuria tulvia, johtuen talven poikkeuksellisen suuresta lumimäärästä. Tulvahuiputkin saavutettiin keskimääräistä myöhemmin. Aivan pohjoisessa Lapissa lämpötilat nousivat termisen kevään puolelle toukokuun alun jälkeen.

Koko maassa monista Kevätseurannan lajeista saatiin havaintoja keskimääräistä aikaisemmin. Kun kevät alkaa erityisen aikaisin, uudet pakkasjaksot saattavat yllättää monta kertaa ja haitata varhain kevääseen herännyttä luontoa.

Vaikka maaliskuun puolessa välissä oli eteläisessäkin Suomessa yöpakkasia, ei se onneksi näyttänyt kevättä hidastavan.

Moni muuttolintu saapui aikaisin.

Ensihavaintoja esimerkiksi peipoista tuli Kevätseurantaan runsaasti jo helmi-maaliskuun vaihteessa ympäri Etelä-Suomen. Peipot palaavat Suomeen tavallisesti maaliskuun aikana, ja niiden laulua alkaa kuulua yleisemmin vasta huhtikuussa.

16

nuorten luonto

Sisiliskoista saatiin paljon havaintoja maaliskuun puolivälistä lähtien, ja pohjoisin havainto ilmoitettiin Puolangasta huhtikuun lopussa. Myös siilejä alkoi näyttäytyä maaliskuun aikana eteläisessä Suomessa. Pohjoisempana siilihavainnot yleistyivät vasta toukokuun lopulla. Pohjoisin siili havaittiin Simon korkeudella, lähellä lajin levinneisyysalueen pohjoisrajaa.

Vauhdilla kesään Yöpakkasten jäätyä taakse ilmat lämpenivät taas koko Suomessa. Lämmön

myötä tutut kevään kukat, sinivuokko ja valkovuokko, alkoivat kukkia sankoin joukoin. Ensimmäiset havainnot ilmoitettiin jo helmi-maaliskuun vaihteessa Salon ja Hyvinkään seudulta. Kokonaisuudessaan sinivuokoista saatiin havaintoja peräti 599 ja valkovuokoista 553.

Huhtikuun puolivälin jälkeen kevään merkit lisääntyivät myös Pohjois-Suomessa, mikä näkyi kasvavana ensihavaintojen määränä. Nokkosperhonenkin lenteli tuolloin jo Sodankylän korkeudella. Äitienpäivän tienoilla koko Suomea hemmoteltiin lämpimällä säällä, jol-

Luonto-Liitto kiittää kaikkia viime vuoden Kevätseurantaan osallistuneita! Pidetään sama ilo yllä ja kerätään paljon havaintoja tänäkin keväänä.

Osallistu Kevätseurantaan: kevatseuranta.fi

Kangasperhosia (Callophrys rubi) havaittiin runsaasti äitienpäivän aikaan.

vainnolla. Perhosten lisäksi hyönteisistä seurattiin ahkerimmin kekomuurahaisia, joiden liikkeellä olosta saatiin 718 havaintoa. Sammakonkutuakin löydettiin enemmän kuin edeltävänä keväänä.

Katse perhosiin

loin myöhäisemmätkin perhoset lähtivät lentoon. Esimerkiksi kangasperhosesta tuli kiitettävä määrä havaintoja.

Uudellamaalla ilmoitettiin paljon ensihavaintoja myös tuomen ja mustikan kukinnasta. Oulussa päästiin näkemään sinivuokkoja.

Runsaasti havaintoja Lienevätkö aikainen kevät ja pandemian muuttama arki lisänneet ihmisten intoa tarkkailla luontoa, sillä Kevätseurantaan saatiin kaiken kaikkiaan enemmän havaintoja kuin kolmena edellisenä vuote-

na. Havaintoja lähetettiin yhteensä peräti 15 317 kappaletta, kun vuonna 2019 Kevätseurantaan tuli 9 189 havaintoilmoitusta.

Teemalajien havaintosaldon ykkössijan saavutti sitruunaperhonen, jonka nähtiin lentelevän paikoin jo helmikuun aikana. Sitruunaperhoshavaintoja saatiin 579, mikä oli hyvää kasvua edellisen vuoden 344 havaintoon verrattuna.

Kaikista lajeista eniten havainnoitu oli leskenlehti, josta ilmoitettiin kaikkiaan 874 havaintoa ympäri maan. Hyvänä kakkosena oli laulujoutsen 831 ha-

Perhosteema innoitti monia kevään seuraajia tarkkailemaan siivekkäitä ystäviämme lähemmin. Perhoset eivät ole vain kauniita ja herkkiä hyönteisiä, joiden näkemisestä tulee hyvälle mielelle, vaan niitä havainnoimalla voi kerätä arvokasta tietoa ympäristön tilasta.

Perhoset ovat ilmastonmuutoksen indikaattoreita, koska ne reagoivat ympäristön muutoksiin nopeasti ja herkästi. Muutokset esimerkiksi niiden ensihavainnoissa ja levinneisyydessä kertovat ilmaston ja ympäristön tilasta.

Luonnonystävä voi auttaa perhosia kevään ja kesän mittaan esimerkiksi perustamalla pihalle perhosbaarin tai tarjoamalla sopivia mesikukkia ravinnoksi.

Se on iloksi paitsi perhosille myös harrastajalle itselleen, kun hän pääsee havainnoimaan perhosia läheltä. *

Kirjoittaja toimi Luonto-Liiton vuoden 2020 Kevätseuranta-kampanjan koordinaattorina. nuorten luonto

17

KUKA ON VASTUUSSA VASTUULLISUUDESTA? Mediassa käsitellään yhä enemmän ilmastonmuutosta ja ympäristövastuuta. Edistyksellisen ympäristöjournalismin kyljessä julkaistaan kuitenkin myös mainoksia, jotka kertovat päinvastaista sanomaa.

teksti venla naapuri kuvitus matleena kehus

K

un luin uutista ilmastonmuutoksen seurauksista, ruudulle lävähti yhtäkkiä bensayhtiön mainos. Mietin, miten sanomalehdet voivat raportoida kriittisesti ilmaston tilasta ja samaan aikaan julkaista kuitenkin ilmaston kannalta vahingollisten toimijoiden mainoksia.

Sanomalehdet ovat paitsi tiedonvälittäjiä myös merkittäviä mielipidevaikuttajia. Ei ole yhdentekevää, mitä lehdissä mainostetaan. Nykyään tuntuisi omituiselta nähdä tupakkamainos sanomalehdessä, varsinkin kun lehdet julkaisevat jatkuvasti juttuja terveellisistä elämäntavoista.

18

nuorten luonto

Mainonta luo kysyntää tuotteille.

Ilmastokriisin aikakautena ei ole perusteltua julkaista luotettavan tiedonvälityksen ohessa mainoksia, joissa mainostetut tuotteet pahentavat globaalia ympäristökriisiä.

Raha ratkaisee Brittilehti The Guardian teki viime vuoden tammikuussa historiallisen periaatepäätöksen: lehti lopettaisi öljy- ja kaasuyhtiöiden mainostamisen kaikissa julkaisuissaan.

Päätös on globaalisti merkittävä, sillä The Guardianilla on laaja kansainvälinen lukijakunta, ja lehti on tunnettu korkeatasoisesta journalismistaan. The Guardianin edelle ehti kuitenkin ruotsa-

lainen lehti Dagens ETC, joka myös lopetti mainostilan tarjoamisen merkittäville saastuttajille jo vuonna 2019.

Sanomalehtien päästöjen mielletään tavallisesti koostuvan jakelusta, painamisesta, toimistojen energiankulutuksesta ja muusta vastaavasta konkreettisesta toiminnasta. Päästöjä tarkasteltaessa mainonnan osuus sivuutetaan usein kokonaan. Eikö kuitenkin sitä, että lehti myy mainostilaa fossiilisilla polttoaineilla voittonsa tekeville firmoille, pitäisi ajatella vähintäänkin saastuttamisen tukemisena?

Kuten niin monessa muussakin kysymyksessä, on tässäkin pitkälti kyse rahasta. Turun yliopiston tutkijan Mikko Grönlundin mukaan mainostulojen

miiksi, voisivat turvallisemmin niin tehdä, Maria Pettersson toteaa.

Rajankäyntiä sananvapauden kanssa

osuus sanomalehtien rahoituksesta on vuosien varrella vähentynyt, mutta kattaa silti hieman yli 40 prosenttia lehtien tuloista. Loput saadaan tilaajamaksuista ja irtonumeromyynnistä.

Yli 40 prosenttia on iso siivu. Myös The Guardian ilmoitti, ettei aio toistaiseksi luopua välillisesti saastuttavien yritysten, kuten lento- ja autoyhtiöiden mainostamisesta, koska se olisi taloudellisesti liian kova isku.

The Guardianilla on myös hieman poikkeuksellinen tilanne mediakentällä muihin sanomalehtiin verrattuna, sillä sen toimintaa rahoittaa osittain säätiö.

Suomalaisilla lehdillä ei ole turvanaan vastaavaa rahoituslähdettä.

Mitä vanhan tilalle?

Jos fossiilista energiaa kauppaavien yritysten mainoksista halutaan luopua, täytyy menetetyt mainostulot korvata jollakin.

Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson intoutuu ideoimaan vaihtoehtoisia rahoituksen toteutustapoja matkalla kohti hiilineutraalimpaa lehdistöä: – Esimerkiksi lukijat voisivat ilmoittaa lehdelle, että jos se luopuu tiettyjen haitallisten firmojen mainostamisesta, minä ja sata kaveriani tilataan tämä lehti.

Yksi vaihtoehto on, että valtio tukisi kaupallista mediaa. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa pysyvä tuki 20

nuorten luonto

kaupalliselle medialle on käytännössä olematonta. Ruotsissa valtio tukee kaupallista mediaa vuosittain noin 143 miljoonalla ja Tanskassa noin 100 miljoonalla eurolla.

Mikko Grönlund huomauttaa, että vaikka Suomessa kaupallisen median suoraa tukea ei juuri ole, media-alaa tuetaan epäsuorasti alennetun arvonlisäverokannan kautta, joka on tällä hetkellä 11 prosenttia.

– Suomessa media on aiemmin saanut merkittäviä valtiontukia, esimerkiksi jakelutukea ja parlamentaarista lehdistötukea, joista on vähitellen luovuttu.

90-luvun laman myötä niistä leikattiin, Grönlund lisää.

Suomeen on kuitenkin kaavailtu pysyvää valtiontukea kaupalliselle medialle. Mahdollistaisiko valtiontuki ympäristötuhoa aiheuttavien mainostajien jättämisen pois lehtien sivuilta, ja vauhdittaisiko se osaltaan myös median siirtymää kohti hiilineutraaliutta?

Mitä useammista lähteistä koostuva rahoituspohja medialla on, sitä helpompi sen on tehdä ratkaisuja.

Valtiontuki ei kuitenkaan välttämättä johtaisi fossiilisten polttoaineiden tuottajien mainosten hylkäämiseen ainakaan kokonaan.

– Se voisi ehkä johtaa siihen, että ne, jotka niistä haluaisivat luopua jo val-

Onko suomalaisilla sanomalehdillä halukkuutta luopua fossiilifirmojen mainosrahoista?

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi vastaa haastattelupyyntöön sähköpostilla. Hän toteaa, että asiaa on kyllä pohdittu, mutta päätökset vaativat tarkkaa punnintaa.

– Toistaiseksi emme ole tehneet linjausta fossiilisten yritysten mainonnasta. Rajoitusten määrittelyyn liittyy haasteita. Täyttäisikö esimerkiksi ABCketjun omistava S-ryhmä polttoainefirman määritelmän? Miten pitäisi arvioida suurimman huoltoasemaverkoston omaavaa Nestettä, jonka ylivoimaisesti isoin omistaja on Suomen valtio?

Niemi toteaa, ettei mainonnan pohtiminen ole kovin korkealla toimituksen asialistalla: – Journalismi tulee aina ensimmäisenä, mainosten julkaisuun liittyviä kysymykset vasta sen jälkeen. Joudumme kuitenkin miettimään mainoksiin liittyviä kysymyksiä yhä enemmän.

Niemen mukaan polttoaineyhtiöiden osuus Helsingin Sanomien mainostuloista on ”pienehkö”. Suurempi osa mainoksista käsittää kuluttajamarkkinointia, eli esimerkiksi autoja ja kulutustavaroita.

Helsingin Sanomia, kuten myös montaa muutakin suomalaista sanomalehteä, on aiemminkin kritisoitu mainonnan epäeettisyydestä. Esimerkiksi vuonna 2019 syntyi kohu, kun HS julkaisi Hong Kongin hallinnon mainoksen, jossa esitettiin autoritäärisen hallinnon näkemys demokratiaa vaativista mielenosoituksista.

Alkuvuodesta on myös käyty keskustelua HS:n päätöksestä julkaista tavaratalo Kärkkäisen mainos. Toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen on tunnettu uusfasistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tukijana. Hän on myös toiminut valemediaksi luokitellun julkaisun päätoimittajana ja tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kaius Niemi kertoo, että HS ei valikoi mainostajia yksitellen, mutta voi jättää julkaisematta mainoksen, jos se rikkoo mainonnan eettisen neuvoston periaatteita tai Kansainvälisen kauppakamarin markkinointisääntöjä.

– Myös mainontaa koskee sananvapaus, jota haluamme kunnioittaa niin pitkälle kuin mahdollista, Niemi linjaa.

Mainonnan eettisyys ei voi kuitenkaan olla vain yksittäisten sanomalehtien vastuulla. Mainontaan liittyviä eettisiä kysymyksiä tulisi pohtia entistä perusteellisemmin myös lainsäädännön tasolla.

Valtion tuen merkitys Kysyn Kaius Niemeltä, olisiko HS valmis karsimaan mainossisällöstään paitsi fossiilisten polttoainefirmojen mainokset myös korkean hiilijalanjäljen tuotteet, kuten autot ja lentomatkat, jos Suomeen tulisi pysyvä valtion mediatuki.

– Kysymyksesi olisi mahdollista kääntää ylösalaisin: Olisiko lehti halukas ottamaan mahdollista tukea vastaan, koska sen myöntäjä eli Suomen valtio on sekä Neste Oy:n että Finnairin ylivoimaisesti suurin omistaja, Niemi vastaa.

– En kuitenkaan näe mediatuen ja mainossisältöjen välillä yhteyttä. Jos HS päättäisi olla julkaisematta tietyn toimialan mainontaa, tekisimme päätöksen itsenäisesti tukimuodoista riippumatta.

Mahdollinen valtiontuki auttaisi eniten pieniä paikallisia medioita, erityisesti syrjäseuduilla. Sanoman konserni

ja siihen kuuluva HS ovat suuria toimijoita, jotka oman ilmoituksensa mukaan tulevat toimeen ilman tukiakin. Niinpä ne ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa myös mainonnan suhteen, tietysti lain ja eettisten säädösten puitteissa.

Laki ja kuluttajien mielipiteet muuttuvat hitaasti, mutta valtaa on myös median käyttäjillä. Maria Pettersson nostaa esiin lukijan mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin: – Lehden lukijat voivat ponnekkaasti ilmaista, että tämä ei ole sellaista sisältöä, mitä me haluamme lehdessämme nähdä. Sillä on muutosvoimaa. *

Kirjoittaja on talouden ja ympäristön suhteesta kiinnostunut toimittajanalku, joka pitää päiväunista.

nuorten luonto

21

HERKKURETKI teksti katariina riipinen kuvat milla salonen

KEITTO JA RIESKAT RETKIKEITTIMELLÄ Kevättalven retkellä maistuvat herkullinen, lämmittävä kaalikeitto ja vastapaistetut perunarieskat. Pitkää varastointia kestävät kaali ja juurekset ovat sesongin mukaista, ilmastoystävällistä ruokaa. Retkikeittimen polttoaineen säästämiseksi keiton ainekset kannattaa esikypsentää valmiiksi kotona päiväretkellekin. Vaellukselle ainekset kuivataan, jolloin niistä tulee kevyitä ja hyvin säilyviä.

Kaalikeitto (kahdelle) • puolikas pienehkö kaali tai neljäsosa isommasta • 2 porkkanaa • 1 sipuli • 1½ dl soijarouhetta • 4 tl kasvisliemijauhetta tai 1 kasvisliemikuutio • 1 laakerinlehti • 8 kokonaista maustepippuria • 1 tl vaaleaa misotahnaa tai 1 rkl ravintohiivahiutaleita • 1 rkl soijakastiketta (esim. sushi-annospussit ovat käteviä retkellä) • suolaa ja mustapippuria tarvittaessa maun mukaan • n. 3 rkl margariinia • 8–10 dl vettä

Perunarieskat (4-6 kpl) • 1½ dl vehnäjauhoa • 2 rkl perunamuusijauhetta • 1 rkl soijajauhoa • ripaus suolaa tarvittaessa • 1½ dl vettä 22

nuorten luonto

palstalla kokataan vegaanista retki- ja vaellusruokaa. kirjoittaja on luonto-liiton varsinais-suomen piirin muonittaja.

L

eikkaa kaali ensin viipaleiksi ja sitten tasakokoisiksi suupaloiksi. Pilko porkkanat ohuiksi siivuiksi tai pieniksi kuutioiksi. Pilko sipuli. Keitä vihanneksia niin, että ne esikypsyvät hiukan. Jäähdytä ja taputtele enimmät vedet pois puhtaalla pyyhkeellä tai talouspaperilla.

Jos kuivaat ainekset vaellusruoaksi, levitä ne tasaisesti vihanneskuivuriin tai uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivaa 8–12 tuntia. Kaali voi vaatia tavallista pidemmän kuivausajan. Myös misotahnan voi kuivata levittämällä sen ohuelti pienen leivinpaperipalan päälle.

Voit myös jättää misotahnan pois tai korvata sen ruokalusikallisella ravintohiivahiutaleita. Misotahna ja ravintohiivahiutaleet tuovat keittoon täyteläisyyttä.

Pakkaa kuivatut tai jäähdytetyt esikypsennetyt vihannekset tiiviisiin retkiastioihin tai suljettaviin pakastuspusseihin. Pakkaa soijarouhe, kasvisliemijauhe tai -kuutio, misotahna ja mausteet toiseen pussiin tai astiaan ja vielä rieska-ainekset omaansa.

Retkellä Sulata 1 rkl margariinia kattilan pohjalla ja lisää soijarouhe, mausteet, misotahna ja soijakastike. Paista hetki ja lisää pari desiä vettä vähän kerrallaan, kunnes se imeytyy. Voit myös lisätä soijarouheen suoraan keittoon, mutta erikseen paistamalla se imee itseensä makuja paremmin. Lisää vihannekset ja vettä sen verran, että ne peittyvät. Kiehauta, lisää vettä ja keitä, kunnes vihannekset ovat kokonaan kypsiä.

Nosta keitto syrjään hautumaan.

Lisää vesi rieska-aineksen sekaan, ja sekoita taikina pussissa puristelemalla tai astiassa. Lusikoi pannulle nokare taikinaa tai leikkaa pussin kulma auki ja pursota. Levitä tasaiseksi. Paista melko pienellä liekillä ja tarkista välillä, ettei rieska pala paistopuolelta. Käännä. Voitele lämpimät rieskat ja tarjoa keiton kanssa. Jos keitto ehtii jäähtyä kylmässä säässä rieskojen paiston aikana, lämmitä se lopuksi uudestaan.

Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa. nuorten luonto

23

TAIDEHAUKKA teksti kaisa illukka kuvitus suvi suitiala

MITÄ KATSON,

KUN KATSON VALOKUVAA KARHUN NAAMASTA?

24

nuorten luonto

Perinteisellä luontovalokuvalla on ollut voimaa suojelutyössä.

Valokuvalla on tehty etenkin kuvauksellisista eläimistä suojelun arvoisia. Ekokriittinen valokuvataide voi kuitenkin opettaa toisenlaisiakin katsomistapoja ihmiselle, joka on ahnas luontovalokuvaelämyksille.

E

kokriittisestä näkökulmasta valokuvaa on moitittu luontotodellisuuden vääristelystä ja toisaalta kännykkäkameran ja Instagramin myötä kuvankulutuskulttuurin voimistumisesta. Vaikka älypuhelin ja sosiaalinen media ovat demokratisoineet kameran ja valokuvan lähes kaikkien saataville, siitä on samalla tullut osa kaiken kulutuksen kiihtymisen ilmiötä.

Valokuvataiteen tutkija Juha Suonpää on kirjoittanut erityisesti petoeläinten piilokojukuvauksen keinotekoisuudesta. Nämä kuvat eivät paljasta tai käsittele omaa lavastusmaisuuttaan tai ihmisen luontosuhteen omituisuuksia, vaan ne herättävät helposti katsojissaan turvallisuuden tunteen siitä, millaista luonnossa (vielä) on.

Toisaalta koko valokuvauksen historia on paljolti jännitettä totuudenmukaisuuden ja leikittelevän manipuloinnin välillä. Yhä 2020-luvullakin voimakkaasta mediakriittisestä kasvatuksesta huolimatta valokuva tulkitaan usein dokumentiksi.

Villieläinvalokuvauksen itsekritiikki ja toisinnäkeminen ovat olleet ymmärrettävä reaktio eläinkuvapaljouteen.

Brittiläisen Nick Brandtin Inherit the Dust -teoksessa eläinvalokuvat uudelleenkuvattiin luontaisessa, mutta ihmisen muuttamassa elinympäristössä. Näyttely oli esillä myös Suomen Kansallismuseossa vuonna 2019. Kuvien valmistusprosessin hiilijalanjälki lentoineen lienee kuitenkin ollut aikamoinen, eikä kuvissa toistuva länsimainen ekokatse Afrikan kurjuuteen ole aivan ongelmaton.

Samalla Brandtin kuvat ovat alleviivatusti eläinkuvalavasteita ja kysyvät, miten käy elämyshakuisille wau-luontokuville ja niiden kulutukselle, kun villieläinpopulaatiot häviävät luontokadon

myötä. Siirrymmekö vielä voimakkaammin digitaalisesti rakennettujen luontokuvien aikaan?

Esimakua tulevasta voisivat antaa valokuvataiteilija Ilkka Halson voimakkaasti käsitellyt kuvat, joiden luontomaisemat ovat spektaakkelimaisia näyttämöitä tai ulkoilmamuseoita ja toisaalta täysin kontrolloituja. Puu on saanut ympärilleen restaurointitelineet ja jokialue on katettu. Halso rinnastaa ihmisen ristiriitaisen luontosuhteen ja valokuvakatseen: luonto on täysin ihmisen haltuun ottama, manipuloima ja rajaama elämystuote.

Toisinaan valokuvan merkityssiirtymät voivat olla yhtä aikaa pieniä ja suuria. Luontovalokuvaaja Heikki Willamo on tullut tunnetuksi pitkäjänteisestä elinympäristöihin ja niiden eliöihin sitoutumisesta. Erityisesti Willamon eläinmuotokuvat hätkähdyttävät. Eliöt eivät ole niissä enää vain lajinsa edustajia, ”karhuja” tai ”töyhtötiaisia”, vaan yksilöitä.

Willamo auttaa katsojaa kokemaan eri tavalla kuin perinteinen eläintä katsova kulttuuri on opettanut. Tämän karhun katse on aivan erilainen kuin tuon – ehkä se on ihan erilainen tyyppi? Valokuvausobjekti muuttuu subjektiksi, eikä valokuvaamistapahtuman ainoa tietävä katse kuulu enää ihmiselle kameran takana.

Kuvataiteilija Tuula Närhisen teos Animal Cam pyrkii näyttämään maiseman eläimen silmin. Närhinen on tutkinut, kuinka eri eläimet erilaisine näköelimineen havaitsevat maailman. Välineenä taiteilija on käyttänyt itse rakentamaansa neulanreikäkameraa.

Närhinen on valinnut teoksen kuvauspaikoiksi kunkin lajin luontaisen elinympäristön, ja ikään kuin leikkisästi laajentaa kuvamaailmaamme muun muassa myyräkameran kolokuvilla ja kalan vedenalaisella näkökulmalla. Mitä jos maa-

ilmankuvamme koostuisi muidenkin kuin ihmisten valokuvista ja katseista?

Myös riistakameratallenteita on tuotu taiteeseen, jotta yksinomaan ihminen ei hallitsisi kuvaa. Eläimet tulevat ja menevät, näyttäytyvät ja nuuhkivat kameraa kultaisesta leikkauksesta tai muista säännöistä välittämättä. Kuva on suttuinen ja harmaasävyinen, eikä jokainen sulka tai silmä kiillä terävänä.

Posthumanistinen ajattelu pyrkii nostamaan ei-inhimillisen luonnon toimijuutta ja osallisuutta, jotta ihminen ei kuvittelisi olevansa ainoa toimijasubjekti maailmassa. Ennemminkin kiinnitetään huomio yhteistoimijuuteen: kuinka ihmiskulttuuri on ei-inhimillisen läpäisemä ja mahdollistama.

Valokuvausta ajatellen itse kameraapparaatti on tietysti materiaalinen itsessään, mutta kuvan muodostumisen mahdollistaa myös valofysiikka. Luonnonvalossa kuvatessa voi siis ajatella auringon olevan kuvien kanssatekijä.

Ylipäänsä nykyvalokuvataide ei niinkään havainnoi luontoa itsessään, vaan ennemminkin ihmisten luontosuhteita, joiden muotoutumisessa myös valokuvalla on suuri merkitys. Ekokriittiset teokset nostavat esille paitsi ympäristönäkökulmia, myös kuvaajan katseen, välineen sekä kuvan manipuloinnin mediakritiikin. Ajatusta luontokuvasta voidaan kiepauttaa vielä lisää miettimällä, milloin ihmisvalokuva on myös luontokuva. *

Kirjoittaja on kuva- ja esitystaiteilija sekä taide- ja ympäristökasvattaja.

nuorten luonto

25

ARVIOT teksti salla rajala kuvitus riikka turkulainen

AKTIVISMIA,

I

&

lmastonmuutosta käsitteleviä tietokirjoja on viime aikoina ilmestynyt useita, mutta Kaisa Happosen ja Karri ”Paleface” Miettisen kokoama, nuorille suunnattu Ilmastotekokirja erottuu joukosta konkreettisuudellaan ja rohkealla otteellaan.

Ilmastotekokirjaan on koottu lukuisten asiantuntijoiden, aktivistien ja jopa presidentti Tarja Halosen puheenvuoroja.

Aikamme suurin ongelma Ilmastonmuutos on viime aikoina herättänyt runsaasti keskustelua, mutta kirjoittajien mielessä se on pyörinyt jo pidempään.

– Aihe oli mukana jo edellisessä tekemässämme kollaasirunokirjassa, Revi se.

Mä oon myös kirjoittanut biisejä aiheesta ja luulen, että se on kaikkien herkemmille taajuuksille virittyneiden ihmisten asia.

Enenevässä määrin sitä oon tässä kyllä miettinyt, Karri Miettinen kertoo.

Miettinen kertoo maininneensa ilmastonmuutoksen ensimmäistä kertaa jo 10 vuotta sitten julkaistulla Helsinki – Shangrila -levyllä olleella kappaleella Karavaani kulkee. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2012, hän teki Maan tapa -levylle jo kokonaisen kappaleen ilmastonmuutoksesta, Nestehöyryjää.

– Kyllä se on ollut tossa, ja miksi ei olisi, sehän on tämä aikamme suurin. Kyllä täytyy olla koomassa tai perussuomalainen, jos ei sitä olisi joutunut jotenkin päässään käsittelemään, Miettinen jatkaa.

Yöunet kortilla kirjaa tehdessä Ilmastonmuutos on monimutkainen asia, jonka kokonaisvaltainen ymmärtäminen 26

nuorten luonto

ARJEN TEKOJA, AJATTELUVÄLINEITÄ vaatii syvällistä perehtymistä. Kirjassa ilmiöitä on selitetty auki hyvin konkreettisella ja helposti ymmärrettävällä tavalla, mikä tekee kirjasta helposti lähestyttävän aiheeseen vähemmän perehtyneellekin.

Tiedustelin tekijöiltä, oliko heidän hankalaa perehtyä näin monimutkaiseen asiaan.

– En tiedä oliko se niinkään hankalaa, sillä mulla on toimittajan taustaa ja meillä molemmilla kirjailijataustaa, että kyllä molemmilla on sellaista ammattitaitoa. Mutta ehkä tämä oli aika kokonaisvaltainen prosessi, että joutui kohtaamaan sellaisen kokonaisvaltaisen ahdistuksen. Kyllä siinä oli yöunet vähän kortilla, Miettinen kertoo kirjantekoprosessista.

– Joo kyllä oli todella kokonaisvaltainen prosessi. Mun mielestä Jonathan Safran Foer puhuu hyvin siitä, että me haluammekin olla vähän unessa, vaikka me tiedämme nämä asiat. Se syvällinen tajuaminen on totta kai ihan kamalaa, Kaisa Happonen toteaa.

Ilmastoahdistusta ja ilmastotekoja Sitra teetti vuonna 2019 kyselytutkimuksen ilmastoahdistuksesta. Kyselyn perusteella noin neljännes suomalaisista arvioi kokevansa ilmastoahdistusta. Ilmastotekokirja tarjoaakin ison pinon ajatteluvälineitä ilmastoahdistuksen hallintaan.

Erityistä huomiota saavat kirjassa olevat tehtävät, joissa lukijaa kannustetaan esimerkiksi etsimään positiivisia ympäristöaiheisia uutisia tai tunnistamaan lähiympäristön eliölajeja. Toiminta onkin yleensä paras keino ilmastoahdistuksen hillintään.

Keskustelimme tekijöiden kanssa siitä, millaisia ilmastotekoja he ovat omassa elämässään tehneet.

– Kyllähän niitä joutuu lapsiperheessä tekemään koko ajan ja miettimään sitä omaa kulutustaan. Ruoka on varmaan ollut isoin kysymys. Meidän perheessä ei olla täysin vegejä, mutta syödään kasvispainotteisesti. Yritetään myös aina ensin löytää käytettynä asioita, mikä tietysti on myös

taloudellisesti järkevää, Miettinen kertoo perheensä ilmastoteoista.

– Koen myös, että se ruoka on yksi isoimmista asioista mihin jokainen voi myös nopeimmin vaikuttaa. Lihan olen jättänyt jo vuosia sitten, mutta olin kuvitellut, etten voisi ikinä luopua juustosta. Yhtäkkiä sekin oli kuitenkin helppoa, Happonen toteaa.

Mitä jos ei voi äänestää?

Ilmastotekokirja on puheenvuoro ja työkalupakki nuorille. Kirja tarjoaa runsaasti vinkkejä vaikuttamiseen ja siinä otetaan hienosti huomioon se, ettei nuorilla vielä riitä ikä vaaleissa äänestämiseen. Kirjassa korostetaan aktivismiin roolia ja rohkaistaan nuoria toimintaan aina arjen aktivismista ympäristöjärjestöihin liittymiseen asti.

– Iso viesti, mikä kirjassa on tullut monelta haastateltavalta on, että vertaistuki ja toisten ilmastoahdistuksesta kärsivien tyyppien tai aktivistien kohtaaminen on tosi tärkeää. Että löytää sen oman ympyrän, jossa on samansuuntaisesti ajattelevia ihmisiä, se helpottaa myös. Kyllä se ympäristöjärjestöihin liittyminen on osa ratkaisua, Miettinen kertoo.

– Myös se, että kukaan ei vaadi mahdottomia. Jokainen pystyy tekemään omasta persoonastaan käsin näitä asioita. Se aktiivisuus on kuitenkin tärkeintä, eikä se, että jää yksin murehtimaan. Lamaantuneesta aktivismista ei ole ympäristölle hyötyä.

Ja että itsestäänkin saa pitää huolta, sekin on toinen tärkeä juttu. Lempeys on tärkeä

sana. On oikein huolehtia itsestään ja jaksamisestaan.

Tekijöiden terveiset – Musta on hullua, että Gretalla taisi käynnistyä just 126. viikko [jokaperjantaista ilmastolakkoa]! Se on mieletön osoitus siitä, että aktivismi kannattaa aina. Se on osoittanut ihan uskomatonta sinnikkyyttä ja esimerkkiä meille kaikille. Ihailen häntä suuresti ja seuraan somessa, Miettinen toteaa.

Happonen puolestaan haluaa tarjota loppuun ötököiden, kukkasten ja sammalmättäiden ylistyksen, ja korostaa oman ympäristön tutkimisen tärkeyttä.

– Maltetaan uskoa siihen perusasiaan, että kun tunnetaan meidän ympärillämme olevat eliöt, niin pystymme huomaamaan, kun siellä tapahtuu muutosta. Sellainen ympäristössä olemisen ja luonnossa olemisen ylistys, sen tärkeyttä ei saa unohtaa, eikä sitä, että on tosi tärkeää tietää, että mikä on esimerkiksi jääleinikki, Happonen pohtii. *

nuorten luonto

27

Ihmisistä, villihevosista ja lähenevästä sukupuutosta Maja Lunde: Viimeiset. Tammi 2020.

M

aja Lunden Ilmastokvartetin kolmas osa pureutuu lajeja uhkaavaan sukupuuttoon. Kuten edellisissä osissa, tässäkin lukija pääsee seuraamaan ihmisen ja luonnon yhteiseloa kolmella eri vuosisadalla. Kokonaisuus muodostuu menneestä, jossa villieläimiä hankitaan ihmisten viihdykkeeksi eläintarhoihin; nykyisyydestä, jossa lajien häviäminen ajaa ihmisiä

korjausliikkeisiin; ja tulevaisuudesta, jossa ihminen ei ole enää maailman valtias vaan selviytyjä, kuten kaikki muutkin eläimet.

Nimestään huolimatta Viimeiset ei ole kertomus tuhoon tuomitusta maailmasta vaan ihmisistä, jotka jatkavat eteenpäin vaikeuksista huolimatta, sekä luonnosta, joka sitkeästi selviytyy vuodenkierrosta toiseen. Viimeiset ei jätä lukijaa kylmäksi vaan valaa tahtoa toimia ja voimaa uskoa: meidän on pakko pystyä tähän. emma sairanen

Miten filosofi lähestyy ilmastokriisiä?

Kyllönen Simo & Oksanen Markku (toim.): Ilmastonmuutos ja filosofia. Gaudeamus 2020.

V

iime vuonna ilmestynyt teos esittelee kattavasti suomalaisten filosofien tutkimuslinjoja aina ilmastotutkimuksen tieteen filosofiasta ihmisenä olemisen peruskysymyksiin ilmastokriisin aikakaudella.

Kirjasta voi poimia luettavaksi lukuja yksitellen omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti.

Käsitteitä avataan hyvin lukijalle ja tekstiä ymmärtää sujuvasti, vaikka tulisikin alan ulkopuolelta, sillä teos on tarkoitettu kaikille aihees-

ta kiinnostuneille. Ajankohtaisuudessaan teos voisi tarjota syvyyttä lukion filosofian kurssityöhön tai toimia luettavana tietokirjana äidinkielen kurssilla.

Teoksen esipuhetta kärjistäen: tarvittiin ilmastoahdistus, jotta filosofit saatiin tarttumaan ilmastonmuutokseen. Teos onnistuukin vastaamaan huoleen olemassaolomme tulevaisuudesta ja tarjoaa yllättäviäkin ajatuksia luonnon ja kulttuurin rajanvedosta, sekä suhteestamme luontoon ja sen estetiikkaan. hilla laakkonen

Tarinat ilmastonmuutoksen käsittämisen apuna Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä. Aula & Co 2020. Suom. Tapio Koivukari.

I

slantilainen Andri Magnason pyrkii teoksessaan Ajasta ja vedestä löytämään sanoja, joilla voisimme hahmottaa ilmastonmuutoksen muovaamaa ja käsityskykyämme pakenevaa todellisuutta. Läpi kirjan virtaavat ajan mukanaan tuomat muutokset, kirjailijan elämänhistoria sekä veden eri olomuotojen kierto ja sen vaikutukset elämään.

Teos kaartelee pohjoisen jumaltarustosta Magnasonin isovanhempien kertomuksiin ja tut-

kimustietoon ilmastonmuutoksesta. Kirja käsittelee ilmastonmuutoksen vakavuutta lähinnä ihmiskunnan kannalta, muttei täysin unohda muita eliöitä.

Magnason on vakuuttunut, että ihmiset eivät ymmärrä lukuja ja käyriä, vaan tunteita herättäviä tarinoita. Kirjan vaikuttavuus tuleekin tarinallisuudesta ja henkilökohtaisuudesta. Vaikka teos tempaisee lukijan synkkiin, syviin vesiin, se ei ole täysin lohduton: lopussa välkähtelee valoa. siina-riikka saine

28

nuorten luonto

MASKIN MATKA

teksti salla rajala kuvitus maria leskinen

Maahan heitetyt ja roskiksista tuulen mukana ympäristöön leviävät kasvomaskit päätyvät ennen pitkää meriin. Millaisia ongelmia yleistynyt roska aiheuttaa?

K MEREEN

uvitellaan seuraavanlainen tilanne. Hyppäät aamulla bussista pois. Vastuullisena kansalaisena olet bussimatkan ajan käyttänyt kertakäyttöistä kasvomaskia. Bussipysäkin roskis pursuaa jo melkein yli, mutta jätät käytetyn kasvomaskin silti roskikseen.

Näin tekee myös seuraava ja sitä seuraava matkustaja. Iltapäivällä alkaa tuulla. Tuulenpuuska puhaltaa roskiksesta pursuavat maskit kadulle. Mitä näille kaduille ja luontoon päätyneille maskeille lopulta tapahtuu?

Olettaen, ettei kukaan poimi maskeja pois maasta, ne päätyvät sadevesien ja tuulen mukana ennen pitkää meriin.

Maskiroskan vaikutuksia Suomen ympäristökeskuksen väitöskirjatutkija Pinja Näkki tutkii mikromuoveja: mitä mikromuoveille tapahtuu, kun ne päätyvät merenpohjaan ja minkälaisia vaikutuksia niillä on pohjaeläimille.

– Tällaiset kertakäyttöiset suu- ja nenäsuojukset tai kirurginmaskit ovat muovia. Oletettavasti myös niiden vaikutukset ympäristössä ovat samankaltaisia kuin muillakin muoviroskilla, Näkki selittää.

Luontoon päätyneiden kasvomaskien ympäristövaikutukset voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen, joita ovat ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Ekologiset vaikutukset liittyvät siihen, että eläimet voivat sotkeutua kasvomaskeihin tai syödä niitä. Lisäksi kelluva muoviroska voi kuljettaa mukanaan vieraslajeja. nuorten luonto

29

– Upotessaan maskit voivat aiheuttaa ongelmia myös merenpohjassa. Kasvomaskit ovat muodoltaan litteitä, jolloin ne merenpohjaa peittäessään saattavat estää kaasujenvaihtoa sedimentin ja yläpuolisen veden välillä. Tällöin merenpohjaan voi aiheutua paikallisesti hapettomia kohtia, mistä voi olla haittaa pohjan eliöstölle, Näkki kertoo.

Maskien siivoaminen rannoilta ja meristä aiheuttaa taloudellisia kustannuksia. Luonnossa oleva roska puolestaan aiheuttaa sosiaalista haittaa ulkoilijoille.

Tonneittain kasvomaskeja meriin Kertakäyttöisistä kasvomaskeista syntyy tällä hetkellä maailmanlaajuisesti valtavia määriä jätettä. Suomessa ei ole tehty arviota maskiroskan määrästä, mutta aasialainen järjestö Oceans Asia on laskenut, kuinka paljon kasvomaskeja meriin voisi vuodessa päätyä.

Järjestön mukaan kolme prosenttia kaikista tuotetuista maskeista päätyisi lopulta meriin. Lukuna se vastaa 1,5 miljardia maskia eli noin 5000 tonnia muoviroskaa vuodessa.

– Toki tässä voi olla paljon epävarmuutta. Todella iso osa maskeista käytetään sairaaloissa, sillä siellä niitä joudutaan jatkuvasti vaihtamaan. Sairaaloissa ympäri maailmaa on kuitenkin aika tarkkaa, mitä tällaiselle infektiovaaralliselle jätteelle tapahtuu. Se pitää tarkasti polttaa ja tuhota, Näkki kertoo.

Hän pitääkin hyvin epätodennäköisenä, että sairaalajätettä voisi päätyä meriin.

– Siinä mielessä tuo kolmen prosentin arvio saattaa olla vähän yläkanttiin.

Mutta kyllähän kaikki ihmiset tällä hetkellä käyttävät maskeja, niin kyllä siitä täytyy valtava kuormitus tulla.

Meduusa vai maski?

Keveistä muovimateriaaleista valmistetut kertakäyttömaskit jäävät helposti kellumaan veden pinnalle, mikä voi aiheuttaa monia ongelmia. Kelluessaan maskit pääsevät leviämään pitkiä matkoja virtausten mukana ja voivat kulkeutua kauas alkulähteestään.

– Kelluvat maskit muistuttavat meduusoja, jotka ovat esimerkiksi monien merikilpikonnien ravintoa. Eläimet voivat siten päätyä syömään kasvomaskeja, Näkki sanoo.

Merikilpikonnien tiedetään syövän kelluvia muovipusseja, joita ne eivät osaa erottaa oikeasta ravinnosta. Merilinnut 30

nuorten luonto

voivat puolestaan sotkeutua kasvomaskien korvalenkkeihin saalistaessaan tai uidessaan.

Meren pinnalla kelluvat kasvomaskit ovat alttiina erilaisille ympäristötekijöille, jotka haurastuttavat niitä ja muuttavat materiaalin ominaisuuksia. Haurastumisen seurauksena kasvomaskeista alkaa irrota pienenpientä mikromuovia.

Mikroskooppiset ongelmat Mikromuovien vaikutukset meriekosysteemeissä riippuvat mikromuovien laadusta. Kasvomaskit valmistetaan pääosin nano- tai mikrokuiduista, jolloin niistä irtoaa ympäristössä mikroskooppisia kuituja.

Kuiduista on monenlaista haittaa merieliöille. Ne voivat takertua planktonäyriäisten uintiraajoihin. Yhteen solmiutuessaan kuidut voivat muodostaa sotkupalloja, jotka aiheuttavat tukoksia eläinten ruoansulatuskanavissa.

– Yleisesti ottaen kaikkiin mikromuoveihin liittyy se ongelma, että joutuessaan eläinten sisään ne voivat aiheuttaa nälkiintymistä, kun vatsalaukku täyttyy energiaa sisältämättömistä aineksista, Näkki kertoo.

Isoimmassa altistumisriskissä ovat suuria vesimassoja suodattavat eläimet, kuten sinisimpukka. Myös sedimenttiä eli meren pohja-ainesta syövät pohjaeläimet, esimerkiksi liejusimpukka,

ovat toinen riskiryhmä mikromuovien haittavaikutuksille, sillä arvioiden mukaan mikromuovit uppoavat lopulta merenpohjaan.

– Ympäristössä on kaikenlaisia ympäristömyrkkyjä ja haitta-aineita, tosin melko laimeina pitoisuuksina. Tiedetään, että monet mikromuovit voivat kerätä vedestä näitä haitta-aineita pinnalleen moninkertaisina pitoisuuksina verrattuna ympäröivään veteen.

Näkin mukaan ei kuitenkaan ole vielä kovin tarkkaa tietoa siitä, kuinka iso ongelma mikromuovien pinnalle kerääntyvät haitta-aineet oikeastaan ovat niitä syöville eläimille. Tällä hetkellä tutkimus keskittyy enemmän muovityypeissä itses-

sään oleviin haitta-aineisiin, kuten muovinpehmentimiin ja palonestoaineisiin.

– Ehkä näiden aineiden merkitys eläimille on kuitenkin suurempi, kuin niiden, jotka imeytyvät muoviin ympäristöstä. Tämän aiheen tiimoilta tehdään nyt paljon tutkimusta, eli kuva tulee varmasti tarkentumaan lähivuosina, Näkki toteaa.

Ympäristöhaittojen ehkäisy On selvää, että kertakäyttöiset kasvomaskit aiheuttavat ympäristöön päätyessään monenlaisia ongelmia. Koronaviruspandemian torjuminen on kuitenkin tällä hetkellä ensisijaisen tärkeää, ja kasvomaskeja tarvitaan.

Tärkeintä olisikin, että kertakäyttöiset kasvomaskit huolehdittaisiin asianmukaisesti sekajätteeseen. Suomessa jätehuolto on erinomaisesti kehittynyttä, ja jätteenpoltosta syntyy hyödynnettävää energiaa. Luontoon heitetty maski on siis myös hukkaan heitetty resurssi.

– Ehdottomasti kertakäyttömaskeilla on aikansa ja paikkansa. Esimerkiksi sairaalaympäristössä ne ovat ehdottoman välttämättömiä. Mahdollisten ympäristöhaittojen rinnalla täytyy punnita tartuntojen ehkäisyä ja suodatustehoa. Nämä ovat monimutkaisia asioita, mutta kaikkein tärkeintä olisi, että kertakäyttömaskit laitettaisiin käytön jälkeen sinne roskikseen, minne ne kuuluvatkin, Näkki toteaa. *

Kirjoittaja on luonnontieteiden kandidaatti ja ympäristömuutoksen maisteriopiskelija.

Kuvittaja on kuvataiteen ja psykologian opettaja, jonka taidetta voit ihailla myös Instagramissa: @maria.leskinen

nuorten luonto

31

LUONTOPOLULLA

ALLA Tähtitaivaan katseleminen voi olla paitsi tunnelmallista ja romanttista ajanvietettä myös monipuolinen harrastus, joka on helppo aloittaa.

32

nuorten luonto

teksti tuuli turtola kuvitus jonna rintamäki valokuva mikko kangasmaa

Valosaasteella viitataan yleensä ihmisen tekemään, jollain tavalla tarpeettomaan, häiritsevään tai haitalliseen keinovaloon.

– Voi olla lamppuja, jotka ovat tarpeettoman kirkkaita tai ne on suunniteltu huonosti niin, että valoa pääsee turhan paljon taivaalle päin.

Valosaaste on tähtiharrastajien kiusa, ja se vaikuttaa myös eläinten elämään. Onneksi Suomesta löytyy yhä suhteellisen paljon pimeitäkin paikkoja.

Ryhmässä harrastuksen alkuun

Jonnan piirroshavainto kaukoputkella nähdystä tähtitaivaasta.

J

onna Rintamäki on ollut tähtiharrastaja jo kahdeksan vuoden ajan. Tähtitaivaan ja avaruuden vaikuttavuus ja ihmeellisyys saivat hänet alun perin kiinnostumaan tähdistä.

– Se, kuinka vahvasti me itse ihmisinä liitymme avaruuteen, kuun ihailu ja seuraaminen jo alaasteikäisenä, sekä tietysti kaikki jännät avaruusfaktat, Jonna kuvailee tähtiharrastuksensa alkukipinää.

Nykyään Jonna myös työskentelee Tähtieteellisessä yhdistyksessä Ursassa.

– Olen planetaario-ohjaaja, eli kuljetan pientä kasattavaa planetaariota koululta toiselle ja käyn pitämässä tähtitaivasesityksiä. Olen lisäksi tähtinäyttäjänä Kaivopuiston tähtitornilla, jossa näytän yleisölle kohteita taivaalta kaukoputkella, Jonna kertoo.

Kesäaikaan Suomessa on niin valoisaa, että tähtiharrastus vaikeutuu, mutta kesäisinkin voi parhaimmillaan tarkkailla esimerkiksi aurinkoa, erilaisia ilmakehän ilmiöitä, yöpilviä ja planeettoja.

– Taivaalla voi nähdä joskus päivisin myös upeita haloilmiöitä. Talvisin jääkiteet saattavat saada aikaan valorenkaita ja -kaaria taivaalle, Jonna kertoo Tähtitaivas muuttuu meidän näkökulmastamme maapallon liikkeen myötä eri vuodenaikoina, joten tähdistöt näyttävät vaihtavan paikkojaan. Osa kohteista näkyy paremmin syksyllä, osa keväällä. Myös sää vaikuttaa todella paljon siihen, miltä taivaalla ja ulkona ylipäänsä näyttää.

– Kannattaa vilkaista tähtikartasta taivaan tilanne esimerkiksi Ursan sivuilta, jos haluaa lähteä etsimään jotain tiettyä kohdetta taivaalta, Jonna sanoo.

Taivaan tarkkailua ympäri vuoden

Valosaaste pilaa pimeyden

Tähtiä voi katsella kaukoputkella tai paljain silmin. Jonna tekee ajoittain myös piirroshavaintoja: kohteita katsotaan kaukoputkella ja näkymä piirretään paperille.

Tähtiharrastuksessa havaitseminen tapahtuu usein iltaisin tai yöaikaan, ja kokonaisia öitäkin voi vierähtää tähtitornilla valvoessa.

– Ei kuitenkaan kannata unohtaa, että myös päivätaivaalta löytyy kaikenlaista kiinnostavaa! Jonna muistuttaa.

Pohjolan talven pimeyttä pidetään usein ikävänä asiana, mutta tähtiharrastajan kannalta pimeys on hyvä juttu. Mikä tahansa ylimääräinen valo häiritsee taivaan katselua. Joskus jopa kuun kirkas valo häiritsee harrastajia, jotka yrittävät havaita muita kohteita.

Paras havaintoaika tähtitaivaan katselulle pimeyden puolesta onkin usein loppusyksystä ennen lumentuloa. Lumihanki heijastaa valoa taivaalle ja vaikeuttaa tarkkailua.

Tähtiharrastus voi usein olla melko yksinäistä, mutta onneksi Suomessa on myös paljon paikallisyhdistyksiä, jotka järjestävät ohjelmaa. Ursalla on erilaisia tapaamisia ja kursseja sekä myös joitain kerhoja ja leirejä lapsille ja nuorille.

– Alaikärajaa ei harrastukseen varsinaisesti ole, mutta joillekin Ursan kursseille on tietyt ikärajat sekä vaatimukset. Toivomme kuitenkin aina uusia nuoria jäseniä Ursaan, ja kannustamme tutustumaan myös lähimmän tähtiyhdistyksen toimintaan.

Tähtiharrastuksen ei tarvitse maksaa tähtitieteellisiä summia. Omat silmät ovat tietenkin oleellisemmat kuin mikään väline, mutta kiikari tai kaukoputki on mainio lisä.

– Kiikareita saa vähän halvemmalla kuin kaukoputkia, ja niilläkin pääsee havaitsemaan hyvin. Kannattaa myös vilkaista esimerkiksi Ursan harrastustorilta, jos sieltä sattuisi löytymään käytettynä jokin sopiva väline, Jonna suosittelee.

Hän kannustaa myös tutustumaan lähimpään tähtiyhdistykseen ja sen toimintaan. Suurimmalla osalla yhdistyksistä on jokin oma tähtitorni tai ”tukikohta”, jossa pääsee tekemään havaintoja kaukoputkella.

– Rohkeasti vain tutustumaan! *

Tutustu syvemmin tähtiharrastukseen: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: ursa.fi Stellarium-sovellus: stellarium.org/fi Lue lisää pimeydestä: Lyytimäki & Rinne (Gaudeamus 2013): Valon varjopuolet – Valosaaste ympäristöongelmana Pajunen & Leppänen (Gummerrus 2017): Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto nuorten luonto

33

KANGASMASKI DIY

Kasvomaski valmistuu kotona yllättävän helposti.

Tarvitset vain vähän aikaa, kangasta, kuminauhaa ja ompelukoneen. Maskikankaankin voi löytää kirppikseltä tai antaa omalle vanhalle vaatteelle uuden elämän. Varmistathan, että kangas on ehjä ja tiivis.

34

nuorten luonto

teksti ja kuvat noora ketolainen

TARVIKKEET • Kaksi 22 x 25 cm palaa kangasta, materiaalina polyesteriä (parempi) tai puuvillaa • Kaksi 15–17 cm pätkää kuminauhaa tai trikoonauhaa. Huomioithan, että nauhan ja kankaan tulee kestää 60 °C pesulämpötilaa! Nauhan pituus riippuu maskin käyttäjän pään koosta – pienemmälle päälle käy lyhyempi nauha.

• Ompelukone ja ompelulankaa • Sakset • Mittanauha tai viivotin • Silitysrauta

Noudatathan maskia käyttäessä THL:n ohjeita: • Kokeile erilaisia maskeja, jotta löydät sellaisen kasvoillesi sopivan mallin, jonka läpi pystyt hengittämään.

• Varaa käyttöösi niin monta maskia kuin päivän aikana tarvitset.

• Varaa mukaan käsihuuhdepullo ja tarvittaessa ylimääräisiä maskeja vaihtoa varten.

• Pese tai desinfioi kädet ennen kuin asetat uuden tai puhtaan maskin.

• Aseta maski kasvoille hyvissä ajoin ennen liikennevälineeseen nousemista.

• Varmista, että maski asettuu tiiviisti kasvoille ja peittää suun, nenän ja leuan.

• Älä koske maskiin tai siirrä sitä leuan alle tai otsalle käytön aikana.

• Jos kosket maskiin käytön aikana, pese tai desinfioi kätesi ennen koskemista ja sen jälkeen.

• Älä pue käytettyä maskia uudelleen.

• Vaihda maski uuteen, jos se kostuu tai likaantuu.

• Poista maski puhdistetuin käsin tarttumalla sen nauhoista. Älä koske maskin ulkopintaan.

• Laita kertakäyttöinen maski suoraan roskiin käytön jälkeen ja uudelleenkäytettävä kangasmaski muovipussiin tai suoraan pesukoneeseen.

• Pese tai desinfioi kädet maskin poistamisen jälkeen.

• Pese kangasmaski 60 asteessa aina käytön jälkeen tai keitä sitä viisi minuuttia vedessä, johon on lisätty hieman pesuainetta. Huuhtele maski ja kuivata se paikassa, jossa on raitis ilma.

1 2 3 4 5

Asettele kangaspalat päällekkäin, oikeat puolet vastakkain. Aloita ompelu pitkän sivun puolesta välistä. Etene reunaa kohti ja tee käännös.

Laita kuminauhan toinen pää kuvan

mukaisesti kulmaan, kahden kangaspalan väliin. Ompele lyhyt reuna melkein loppuun asti, nappaa kuminauhan toinen pää kankaiden välistä ja pujota se alempaan kulmaan. Ompele päältä. Varmista, että kuminauha kiinnittyy vain reunoista kankaaseen!

Ompele maskin pitkä sivu ja tämän

jälkeen toinen lyhyt sivu niin kuin kohdassa 2. Viimeisen sivun kohdalla ompele vähän matkaa ja jätä noin 10 cm leveä kääntöaukko. Kuminauhat ovat nyt sisäpuolella kiinnitettyinä (kuvassa katkoviivalla).

Käännä maski ympäri oikeinpäin.

Asettele vekit maskiin ja silitä silitysraudalla höyryn kanssa, jotta ne on helppo ommella. Vekkejä voi olla 2–3 tai sen verran kuin saat mahtumaan.

Ompele maskin päältä reunat vielä

ympäri, jotta vekit kiinnittyvät paikoilleen ja kääntöaukko sulkeutuu.

Ompeleminen on helpoin aloittaa myötävekin suuntaan.

lähde thl

nuorten luonto

35

AJANKOHTAISTA teksti ja kuva teija peura

TERVEHDYS UUDELTA YMPÄRISTÖKASVATUSPÄÄLLIKÖLTÄ

O

len Teija, Luonto-Liiton uusi ympäristökasvatuspäällikkö. Huomaan melkein jokaista uutta työtä aloittaessani kysyvän itseltäni, miten ihmeessä olen tähän päätynyt.

Joskus tuntui siltä, että koneet ja piuhat yksinkertaisesti lopettivat toimintansa, kun olin paikalla. Pian löysin itseni kehittämästä robotiikan ja ohjelmoinnin kursseja kouluihin. Kuvataiteilun suhteen olen mukavasti samalla tasolla kolmevuotiaan tyttäreni kanssa, mutta silti edellisessä työssäni, vaatteet maalitahroja täynnä, vedin taideleirejä lapsille. Nyt Luonto-Liitossa toimin ympäristökasvatuspäällikkönä, vaikka kaupunkilähiön kasvattina luonto on aina ollut arjestani melko kaukana.

Toisaalta tämä boksin ulkopuolelta tuleminen on usein noussut vahvuudekseni. Voisi sanoa, että olen ihmisten, en niinkään asioiden ammattilainen.

Osaan puhua ihmisille tavalla, joka kutsuu luokseen myös ne, jotka eivät vielä näe osaansa vaikkapa teknologian, kuvataiteen tai ympäristönsuojelun saralla.

36

nuorten luonto

Haluan omalla työlläni Luonto-Liitossa panostaa siihen, että yhä useampi lapsi ja nuori kokee Luonto-Liiton omakseen ja löytää tapansa olla mukana ja vaikuttaa lähtökohdistaan riippumatta.

Toki myös itselläni on taustalla suuri halu tehdä maailmasta parempi paikka. Tieni tähän pisteeseen lähti liikkeelle noin parikymppisenä opiskelijana. Opiskelin kasvatustieteitä, mutta parin ensimmäisen vuoden jälkeen suunta ja motivaatio olivat hukassa. Kaikki tuntui turhalta. Olin havahtunut siihen, että ihmisen toiminta uhkasi sitä tulevaisuutta, johon lapsia ja nuoria kasvatamme.

Miksi suuntaa on niin vaikea muuttaa, vaikka tutkimukset ovat jo vuosikymmenten ajan kertoneet, ettei toimintamme mahdu yhdelle maapallolle?

Meidän on löydettävä keinoja saada ihmiset muuttamaan systeemejä ja systeemit muuttamaan käyttäytymistämme.

Tämä vaatii luonnontieteellisen tiedon lisäksi ymmärrystä ihmisen käyttäytymisestä, aivoista ja sosiaalisesta toiminnasta.

Olen varma, että löydämme ratkaisun avaimet. Meillä on kyky toimia yhdessä, jos koemme toiminnan tuovan elämääm-

me merkitystä, sekä yhteisön, johon kuulua. Nykyinen kuluttamiseen perustuva talous ja kulttuuri ovat johtaneet ihmiset tyytymättömyyden kehään. Meidän on löydettävä vaihtoehtoisia tapoja olla ja elää merkityksellistä elämää.

Tiesitkö, että erään tutkimuksen mukaan muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan muutosliikkeen taakse ainoastaan 3,5 prosenttia väestöstä? Tutkijat tutkivat satoja muutosliikkeitä, ja löysivät muutoksessa onnistuneiden liikkeiden taustalta kaksi toistuvaa tekijää: väkivallattomuus ja suhdeluku 3,5 prosenttia. Muutos näyttää olevan väistämätön, jos väkivallattoman liikkeen takana on vähintään 3,5 prosenttia väestöstä.

Ihminen haluaa toimia joukossa, osana suurempaa tavoitetta ja tarinaa. Meidän aikakautemme tarina kirjoitetaan tässä ja nyt. Se on tarina toivosta ja siitä, kuinka ihmiskunta pystyy yhdessä muuttamaan kehityksen suuntaa. Nähdään toinen toisemme ja valtava muutoksen potentiaali ympärillämme. Meitä on monta ja muutos jo täällä. Se elää meissä kaikissa. Tärkein tehtävä on elää tämä tarina todeksi.

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Luonto-Liiton valta- kunnallinen toiminta Lisätiedot Luonto-Liiton tapahtumista: luontoliitto.fi/tapahtumat Maailmanlaajuinen ilmastolakko 19.3.

Osallistu globaaliin ilmastomielenosoitukseen omalla paikkakunnallasi tai sosiaalisessa mediassa.

Liittovaltuuston kevätkokous 22.4. LuontoLiiton liittovaltuuston kevätkokous järjestetään etänä klo 12 alkaen. Ilmoittautumiset 19.4. mennessä järjestöpäällikölle: sami.saynevirta@luontoliitto.fi Liittokokous 22.5. Joka toinen vuosi järjestettävä Luonto-Liiton liittokokous pidetään etänä klo 12 alkaen. Ilmoittautumiset 17.5. mennessä: sami.saynevirta@ luontoliitto.fi Maailma kylässä -festivaali 29.–30.5.

Luonto-Liitto on mukana festivaaleilla järjestämässä ilmastoteemaista ohjelmaa.

Festivaaliin voi tutustua osoitteessa: maailmakylassa.fi Vaelluskurssi kesällä. Legendaarinen vaelluskurssi tulee taas! Kurssi alkaa kolmella etäteoriakerralla ja huipentuu kesäiseen tunturivaellukseen. Kurssi on suunnattu alle 29-vuotiaille vasta-alkajille. Hinta 100€ Luonto-Liiton jäsenille, 140€ muille. Ilmoittautumiset kouluttajalle: sampo. rouhiainen@gmail.com

Hämeen piiri (LHP) Lisätiedot kaikista piirin tapahtumista: luontoliitto.fi/lhp/tapahtumat Alakoululaisten talvileiri 1.–3.3. Vahderpään leirikeskuksessa.

Perheiden talvileiri 3.–5.3. Vahderpään leirikeskuksessa. Koronarajoitusten estäessä leirit järjestetään retkinä.

Aktiivien metsäretki 13.3. Laita päivä ylös jo nyt! Lisätietoja löytyy LHP:n somesta.

Tapahtuma järjestetään koronarajoitusten puitteissa.

Kevättuuli soi! 27.3. Kevättuuli soi! on koko perheen luontotapahtuma. Tule mukaan, jos haluat auttaa seuraavia sukupolvia arvostamaan luontoa tai tarvitset näyttömahdollisuuksia vaikka ammattikoulun opintoihin. Tapahtuma järjeste-

tään koronarajoitusten salliessa. Lisätiedot meilitse: lhp@luontoliitto.fi

Uudenmaan piiri (LUP) Lisätiedot kaikista piirin tapahtumista: luppi.fi Nuorten retkeilykurssi Teijossa 2.–5.4.

Vietetään pääsiäisviikonloppu metsässä ja opitaan retkeilytaitoja. Retki järjestetään yhteistyössä Vaspin kanssa. Ilmoittautumisohjeet tapahtumakalenterissa.

Perheiden luontoseikkailu Viikkiin 24.4.

Kevätretkellä havainnoidaan Kevätseurannan lajeja ja ihastellaan kevättä. Lisäksi tehdään pieniä harjoitteita ja luontoleikkejä. Tapahtuma järjestetään yhdessä Helsingin työväenopiston kanssa.

Ilmoittautuminen: ilmonet.fi, kurssikoodi H211326. Hinta: 12€ Linturetki 23.–25.4. Muutontarkkailua Porkkalassa tai muussa hyvässä paikassa. Lisätietoja tulossa. Seuraa tiedotusta!

Perheiden luontoseikkailu Pitkäkoskella 22.5. Samanlaista ohjelmaa kuin Viikin luontoseikkailulla. Ilmoittautuminen: ilmonet.fi, kurssikoodi H211329. Hinta: 12€.

Perheiden tarinallinen viikinkiseikkailu Vartiosaaressa 11.6. Hyppää paattiin!

Sukelletaan tarinoihin vanhoista uskomuksista ja tehdään luontohavaintoja Vartiosaaren poluilla. Pohdimme eläinten ja kasvien matkaa saarelle hauskojen aisti- ja elämysharjoitusten kautta. Ilmoittautuminen: ilmonet.fi, kurssikoodi H211330. Hinta: 12€.

Kesäleirit. Järjestämme tuttuun tapaan kesällä yöleirejä lapsille, perheille ja nuorille sekä tietysti lasten päiväleirejä ja lyhyitä, muutaman yön mittaisia ensileirejä. Leirikesä alkaa heti kesäkuun alussa ja jatkuu aina elokuun alkuun asti. Kaikki leirimme löydät verkkosivuiltamme.

Töihin luontoleirille tai luontokerhoon!

Lup hakee kesän leireille johtajia, ohjaajia, apuohjaajia, kokkeja ja apukokkeja. Tarkemmat tiedot ja hakuohjeet löydät verkkosivuilta. Myös syksyllä alkavat lasten luontokerhot kaipaavat ohjaajia. Kerhot kokoontuvat viikoittain koulupäivän jälkeen. Kerho-ohjaajan palkka on 110–150€/ kk. Lisätietoja: lup-lapset@luontoliitto.fi

Varsinais-Suomen piiri (VASP) Lisätiedot kaikista piirin tapahtumista: luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat Lähiluontoretki Muikunvuorelle 20.3. Tule mukaan tutustumaan Turun lähiluon-

tokohteisiin! Maaliskuun kohteenamme on kiehtova Muikunvuori. Luvassa Kevätseurantaa ja keskustelua alueen muinaisesta menneisyydestä. Retki alkaa klo 14 Ravattulan Citymarketin luota.

Kevätkokous ja Earth Hour 27.3. Piiri kutsuu jäsenensä koolle kevätkokoukseen alkaen klo 18. Epidemiatilanteen salliessa vietämme kokouksen jälkeen yhdessä Earth Houria. Kokouksen esityslista sekä muut tiedot löydät tarkemmin tapahtumakalenterista.

Retki Länsi-Uudenmaan luontoon 17.4.

Vietetään keväinen päivä tutustuen luontokohteisiin Lohjalla ja Vihdissä, tehdään Kevätseurantaa ja fiilistellään. Katso osallistumismaksu, ilmoittautumisohjeet ja retken toteutumistiedot (epidemiatilanteen vaikutus) tapahtumakalenterista.

Luontokerho-ohjaajan peruskurssi. Järjestämme keväällä Luonto-Liiton kerhoohjaajakoulutuksen Turussa ja/tai etäyhteydellä. Lisätiedot: Silja Aalto, sisu.aalto@ gmail.com.

Turun susiryhmän toiminta starttaa keväällä. Tervetuloa mukaan perustamaan suurpetopolitiikan vaikuttamisryhmää Turkuun! Seuraa tiedotusta.

Suomen luonnonsuojeluliitto Talvilinturetki Vantaalla 13.3. klo 12–14.

Tutustumme tavallisimpiin talvilintuihin kävellen Hakunilan urheilupuiston ja Håkansbölen kartanon välisellä alueella.

Retki sopii myös lapsille. Kiikarit mukaan, jos sinulla on. Retki alkaa Hakunilan urheilupuiston parkkipaikalta.

Talviretki Nokian Intianlahden muinaisuoman kanjoniin 14.3. klo 10–14. Tapaamme Knuutilan P-paikalla Lukkisalmentie 49, Nokia. Varusteena sään mukainen vaatetus ja eväät. Oppaana on Kaija Helle, jolle tiedustelut ja ilmoittautumiset: hellekaija@ gmail.com tai 044 0177 180. Retki tehdään yhdessä Siuro-Seuran kanssa.

Janakkalan Hakolan marjatilan pääsiäistapahtuma 27.3. klo 10–15. Luonnonsuojeluliiton Janakkalan yhdistys osallistuu Hakolan marjatilan pääsiäistapahtumaan järjestämällä pönttötalkoot marjatilan pihalla. Muusta ohjelmasta vastaa Hakolan marjatila. Marjatilan mainio kahvila on avoinna koko tilaisuuden ajan.

Löydä lisää Luonnonsuojeluliiton tapahtumia ympäri Suomen osoitteessa: sll.fi/ tapahtumat

nuorten luonto

37

Ilmoittaudu: luontoliitto.fi/tapahtumat/vaelluskurssi2021

RYHDY VAELTAJAKSI! Luonto-Liiton vaelluskurssi Kevon luonnonpuistossa

kuva joonatan kutilainen

13.–19.6.2021

38

nuorten luonto

noora ketolainen

nuorten luonto

39

Luonto-Liitto Itälahdenkatu 22 B 00210 Helsinki

MUUTOS LÄHTEE PIENESTÄ

ARVOSTUSTA LUONNOLLE • Kaavoituksessa lisättävä vihervyöhykkeitä, kunnioitettava luontoarvoja ja turvattava luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi • Metsäohjelmat päivitettävä nykypäivään jatkuvan kasvatuksen periaatteilla ja arvokkaat suot sekä metsät suojeltava • Ympäristökasvatusta korostettava ja vahvistettava opetuksessa YMPÄRISTÖTEKOJA LAUTASELLA • Kasvisruokaa lisättävä päiväkodeissa, kouluissa ja julkisten palveluiden ruokailuissa • Ruokahävikki minimoitava yhdessä palveluntarjoajien kanssa • Tietoisuutta kasvisruoan vaikutuksesta luonnolle ja hyvinvoinnille lisättävä

RESURSSIT KIERTOON • Kiertotaloutta lisättävä tukemalla julkisia palveluja ja hankintoja • Materiaalipohjaisesta taloudesta siirryttävä kohti palvelupohjaista taloutta • Jakaminen ja harkittu kuluttaminen kunniaan – kaikkea ei tarvitse omistaa itse

HYVINVOINTIA LÄHILUONNOSTA • Lähiluonnon suojeluun ja saavutettavuuteen panostettava – kaikille oikeus luontokokemuksiin • Lapsille ja nuorille luontotoimintaa kouluihin ja varhaiskasvatukseen • Puhdas ilma sekä luonnollinen ääni- ja valomaisema huomioon ympäristösuunnittelussa

PÄÄSTÖT ALAS • Vähäpäästöiseen sähkön- ja lämmöntuotantoon panostettava • Oikeudenmukainen ja kestävä siirtymä fossiilisista energiamuodoista uusiutuviin • Kaupunkiliikenne ilmastoystävällisemmäksi joukkoliikennettä ja pyöräilyä lisäämällä – kevyen liikenteen reitit suunniteltava lapset ja nuoret edellä