Salon KLUBITALO KESÄ YHDESSÄ EXTRA 3/2014
Salon tori on kesällä Salon sydän
Klubilla on monipuolista toimintaa
Peliriippuvuus ja masennus
Hoitajana potilaana
Julkaisija
Sisällysluettelo
Salon Klubitalo Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House-ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja.
Pääkirjoitukset ........................................ 3 Kevätseminaari Tampereella .................. 4-5 Lumon Minna Matilan haastattelu ........... 6-7 Elokuvan katsoja-arvio ........................... 7 Tori on kesällä Salon sydän ................... 8-9
Painopaikka Mediamaja, ATK-yksikkö
Klubilla on monipuolista toimintaa ......... 10-11 Petri on kiertänyt maailmaa………………
Yhteystiedot Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 SALO puh. 044 727 5150
12-13
Kurkistus mielen maailmaan ................... 14 Mintun blogi ............................................ 15 Hoitajana potilaana................................. 16-18
E-mail: salonklubitalo@ssmts.fi
Löytökissalle koti .................................... 19
Kotisivut: www.salonklubitalo.fi
Opiskelijoiden kuulumiset....... ................. 20
Klubitalo avoinna ma—to klo 8.30 - 15.45 pe klo 8.30 - 14.00
Ruokala Maan vinkit ............................... 21 Kesän toimintakalenteri .......................... 22
Päätoimittaja Arja Timonen
Muut ilmoitukset ..................................... 23 Klubitalon yhteystiedot ........................... 24
Toimituspäällikkö Kikka Taitto Kikka Tämän lehden toimittivat: Hannu, Arja, Jaakko, Satu, Jenni, Kiira, Petri, Minttu, Miksu, Riinamari, Ahti, Taina V, P-M, Maija-Liisa, Taina R, Mervi. Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä.
KLUBILEHTI ILMESTYY 2014
Rahoitus Ray:n ja Salon kaupungin tuella
KLUBILEHTI 3
30.06.2014
KLUBILEHTI 4
30.09.2014
KLUBILEHTI 5
28.11.2014
2
Kesä ja yhteisöllisyys
K
esä on yhteisöllisyyden kultaaikaa. Kesä monine tapahtumineen, juhannus, kesähäät, rokkifestivaalit, urheilukisat, kesäteatterit ja monet muut tapahtumat lisäävät suomalaisten sosiaalisuutta, iloa ja sitä kautta mielenterveyttä. Juhannus vietetään vuoden valoisimpaan aikaan ja tyypillisimmillään suomalaiset viettävät mittumaaria omalla, sukulaisten tai ystävien mökillä järven rannalla. Juhannustanssit vetävät väkeä perinteisille tanssilavoille ja nuoriso hakee elämyksiä erilaisilta rockfestivaaleilta. Juhannus on valon juhlaa ja ylipäätään kesä ja lämpö
suosivat parempia aikoja myös mielenterveyskuntoutujille. Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato- ja naimaonni. Salon kesään kuuluu olennaisesti torikaffella ja iltatorilla käynti. Salon tori on maankuulu myyntipaikka, paikallisten tuotteiden joukkoon on rantautunut myös hollantilaisia juustoja, välimeren herkkuja , skottilaisia toffeita, eikä pidä unohtaa lasten- ja aikuisten kirp-
putoreja. Iltatorilla on myös aina esiintyjä. Tänä kesänä vetävimpinä niminä varmasti Lauri Tähkä, Samuli Putro, Virve ” V icky ” Rosti. Kesään kuuluu myös joutenolo, ” turhan tekeminen ” , laiskottelu – riippukeinussa makoilu ja romaanin lukeminen. Saa olla rauhassa perheen, ystävien kanssa ja syödä hyvin. Hiljaiselokin on tärkeää. Se lataa akkuja talvea varten. Lomaa ei siis saa ohjelmoida täyteen. Ja ehdottomasti täytyy muistaa syödä monta monta mansikkaa ja hernettä ja nauttia satokauden tuoreista tuotteista. Hannu
Shotteja seminaarista pottava yhtenäinen kirjautumiskäytäntö kaikille klubitaloille. Pilotointi on jo käynnissä muutamassa klubitalossa.
I
han huippua, mitä klubitalot saavat aikaan, millaisia jäseniä ja henkilöstöä klubitaloideologia on onnistunut kokoamaan piiriinsä, ja mikä tekemisen meininki! Uusia klubitaloja on tullut joukkoihimme ja vanhat klubitalot päivittävät toimintojaan. Ihan oma lukunsa on Suomen klubitalojen verkoston ARTO-hanke. Sen päätavoitteena on kehittää yhtenäinen seuranta- ja arviointimalli Suomen klubitaloille. Projektipäällikkö Päivi Lepistö sai kopin klubitalomallista nopeasti ja on jo kiertänyt kaikki maamme klubitalot keräten käytössä olevat arviointimallit. Päivi Lepistö esitteli Sales Force- ohjelmaa, josta tulee tilastointia ja raportointia hel-
Raha-automaattiyhdistyksen terveiset toivat avustusvalmistelija Heli Litja ja tarkastaja Markus Latvala. Takavuosien epävarmuus klubitalojen rahoituksen jatkumisesta on väistynyt. Ray on todennut klubitalotoiminnan olevan vapaaehtoisuuteen perustuvaa kansalaisjärjestötoimintaa ja siten Ray-rahoituskelpoista. Määrällistä kasvua ei rahoituksiin ole luvassa, sillä lama näkyy myös pelaamiseen käytetyissä euroissa. Käytettävissä olevan potin jakajia on myös entistä enemmän. Kuntien sitoutuminen rahoitukseen on edelleen ehdoton edellytys Rayrahoituksen saamiseen. Koskettavin hetki seminaarissa oli Näsinkulman klubitalon tuoreen jäsenen todistusvoimainen puhe 3
ihmeitä tekevästä klubiyhteisöstä. Itseluottamus ja omanarvontunto puhkeavat ituun nopeasti, kun kasvumaa on sopivasti arvostava, lämmin ja luottamusta herättävä. Seminaarin hienoin hetki oli, kun Vates-säätiön toimitusjohtaja Marjatta Varanko luovutti Tulisielukunniakirjan sosiaalineuvos Esko Hänniselle pitkäaikaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kotimaisella ja myös kansainvälisellä tasolla. Hänninen kertoi syttyneensä klubitaloille jo 90-luvun alussa. Tutustuminen New Yorkin Fountain House-klubitaloon teki Esko Hänniseen syvän vaikutuksen ja hänen sitoutumisensa klubitalomenetelmään käynnistyi. Erityisesti häntä innosti yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitys klubitalotoiminnassa. Arja-johtaja
Kevätseminaarissa jaettiin arkea ja juhlaa
S
eminaari Tampereella oli mielenkiintoinen ja avartava kokemus klubitalomaailmaa ajatellen. Oli hieno päästä tapaamaan muita Klubitalon ohjaajia ja jäseniä, sillä yhteen seminaariin mahtuu monta erilaista persoonaa ja monta erilaista tarinaa eletystä elämästä.
Museokeskus Vapriikki loi mahtavat puitteet Tampereen kevätseminaarille.
Ensikertalaisia seminaarissa
niihin jaksoi hyvin keskittyä. Kaikki järjestelyt oli kyllä hoidettu erinomaisesti, kaikki meni sujuvasti.
uheenvuorot olivat tosi mielenkiintoisia ja osallistujia koskettavia. Mikään ei mennyt yli hilseen vaan puheet olivat kuulijaystävällisiä. Ei liian pitkiä, joten
- Kerrassaan mahtava kokemus, kannatti lähteä.
P
Taina R ja Petri K
Ilman kevätseminaaria tuskin olisi koko Klubitalojen ideologia avautunut minulle, koska olen niin tuore tapaus Klubitalomaailmassa ja jos totta puhutaan, niin seminaariin mennessä olin vielä aivan hukassa koko klubitalo ideologiasta. Tiesin toki Klubitalojen ajatusmaailman rungon, mutta seminaari avasi lisää ovia ja antoi minulle lisää eväitä työni hoitamiseen. Jaakko, yhteisöavustaja
Toimitusjohtaja Marjatta Varanka ( vas. ) luovutti Vates-säätiön Tulisielu-kunniakirjan sosiaalineuvos Esko Hänniselle. Oikealla Näsinkulman Klubitalon johtaja Christa Rajanti. 4
SOME Seminaari workshop
S
alolaispoppoota sosiaalinen media -workshopissa edustivat Taina ja Satu. Nettisivut ja Facebook olivat keskustelun pääaiheita.
Nettisivut koettiin ensisijaiseksi mediaksi, koska useimmilla ihmisillä on nettiyhteys, eikä se vaadi facebookin käytön osaamista. Lisäksi ulkopuolisille satunnaisille nettiseikkailijoille websivut antavat paremman kokonaiskuvan klubitalon toiminnasta. Facebook-toimintoja ajateltiin enemmän klubitalon sisäiseen tiedottamiseen, tosin sivujen ollessa julkiset, saavat myös satunnaiset facebook-surffarit tietoa klubitalon järjestämästä toiminnasta. Lisäksi facebook sivuja on helppo suositella ystäville, mahdollisille uusille jäsenille. Työpajassa heräsi ajatus klubitalojen yhteiseen ryhmään facebookissa, johon eri
klubitalot voisivat liittyä oman henkilösivunsa kautta. Tämä mahdollistaisi mm. yhteisen arkiston ( valokuvat, lehtijutut ) käytön, lisäksi saisi vinkkejä muilta klubitaloilta vaikka uusista harrasteryhmistä tai jakaa parhaita käytäntöjä toiminnan toteuttamiseen. Netistä löydät Salon Klubitalon: www.salonklubitalo.fi Facebook: Salon Klubitalo Taina ja Satu
Tykkää sinäkin!
Kuntoutujan osallisuus klubitalotoiminnassa leikkaa julkisen sektorin kuluja
K
ansainväliset tutkimukset osoittavat merkittävää vaikuttavuutta: säännöllinen osallistuminen klubitalon toimintaan edistää jäsenten toipumista , parantaa heidän yleistä hyvinvointiaan ja motivaatiota oman tulevaisuuden pohtimiseen. Lisäksi psykiatristen sairaala- ja avopalvelujen käyttö vähenee osallistumisen ansiosta merkittävästi, USA:ssa 45-75% jäsenyyttä edeltävään aikaan verrattuna. Tanskassa vastaava väheneminen on 70%. Suomessa sairaalakäyttö väheni vuoden 2009 tutkimuksen mukaan 75 %. Luvut osoittivat, että klubitalojen perustaminen on rahoittajilleen sijoitus, ei kustannuserä.
Kuntalaskutustietojen mukaan keskimäärin 3-4 psykiatrisen sairaalapaikan vuotuisilla kustannuksilla voidaan kattaa uuden klubitalon perustamismenot 25-30 päivittäiselle kuntoutujalle, hankkia toimitilat ja työvälineet sekä palkata tarvittavat tukihenkilöt, sanoo mielenterveyspolitiikan asiantuntija Esko Hänninen. Klubitalojen toimintamalli on kehittynyt kokemus- ja tutkimustietoa hyödyntäen tulokselliseksi psykososiaalisen kuntoutumisen menetelmäksi. Toiminnassa noudatetaan kansainvälisiä ihmissoikeussopimuksia sekä mielenterveysalan politiikkasuosituksia yhteisölähtöisen kuntoutumista tukevien palvelujen 5
kehittämiseksi, kertoo sosiaalineuvos Esko Hänninen. -Mielenterveyskuntoutujien klubitalojen kehittämät toimintamallit ovat hioutuneet kustannustehokkaaksi väyläksi kuntoutuksesta takaisin työelämään. - Klubitaloja tulee perustaa lisää uusille paikkakunnille, jotta niiden tarjoama tuki saavuttaisi mielenterveyskuntoutujat ja paluu työelämään saataisiin kasvamaan asetettujen työllisyystavoitteiden mukaiseksi, sanoi toimitusjohtaja Marjatta Varanka Vates-säätiöstä Klubitalojen vuosiseminaarissa Tampereella 13.5.2014 Lähde: Vates-säätiön tiedote 13.5.2014
Lumon omistaja Minna Matila:” T ämä on mun juttuni! ” on aito kiinnostus elokuva-alaan ja hän toivoo sen välittyvän myös yleisölle.
Yksityisyrittäjä päättää itse työajoistaan Minna Matilan perheeseen kuuluu mies ja kaksi lasta. Puolisokin on yrittäjä, hänellä on elokuvateatterin seinän takana kuntosali Vire. Matila iloitsee, että yksityisyrittäjällä on pelivaraa työn ja perheelämän yhteensovittamisessa.
Liikekeskus Valurissa aloitti helmikuussa uusi elokuvateatteri Lumo. Sen taustavoima on salolainen Minna Matila, joka on jo pienenä tyttönä vihkiytynyt elokuvien maailmaan.
Leffakipinä on kytenyt lapsuudesta asti
M
inna Matilan kiinnostus elokuvaan on suvun perintöä. Matila pyöri elokuvateatteritouhuissa mukana pienestä pitäen kun, hänen isänsä toimi veljensä omistaman elokuvateatterin hoitajana. Minnan vanhemmilla on nykyään oma elokuvateatteri Hyvinkäällä, ja isän veli pyörittää teattereita kolmella paikkakunnalla.
” K un lapset ovat koulussa, voin käväistä tekemässä Lumon siivoukset. Aika hyvin tämä kokonaisuus natsaa. Pääsen jopa päiväsaikaan osallistumaan tyttären ratsastusharrastukseen. ”
Elokuva koskettaa Kysymys lempielokuvasta naurattaa Minna Matilaa: - Minua on varoitettu vetämästä aina esiin ET:tä! ET:n hän näki 80-luvulla ollessaan alakouluikäinen ja se on säilynyt rakkaana vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ylipäätään ne elokuvat, joista hän on pienenä pitänyt, ovat edelleen lempileffoja.
- Niissä on jokin samaistumiskohde tai elämäntilanne, johon peilaa itseään. Itse ihastelin sellaisia tyttöjen rooleja, joissa päähenkilö oli tomera, itse kun olin ujo. Eli ne elokuvat, jotka ovat koskettaneet itseäni ovat jääneet mieleen. Lempinäyttelijää Matila ei osaa nimetä, kukaan ei ole hänen mielestään ylitse muiden. Koko ajan tulee myös uusia, hyviä näyttelijöitä.
Ensi-iltoja ja palkittuja helmiä Miten näytettävät elokuvat sitten valitaan? Pitkälti näytettävien elokuvien valinta lähtee siitä, mikä on uusinta uutta. - Tutkin nettisivuja, levittäjät myös tarjoavat uutuuksia ja ensi-iltoja. Pyrin tuomaan uusimpia elokuvia, mutta toisaalta haluan myös nostaa esim. Oscar-palkittuja elokuvia uudelle kierrokselle. Yleisön toiveitakin kuunnellaan. Joskus on tilausnäytäntöjä, kuten esimerkiksi Salon mielenterveysseuran tilaama näytäntö ” Näin unta elämästä ” . Ensi kesänä Matila kertoo tarjoavansa konserttitaltiointeja, lähinnä klassista musiikkia – esimerkkinä vaikka joku Wienin filharmonikoiden konserttitaltioinneista.
Elokuva ei aina löydä yleisöään - Toisinaan käy niin, että isollakaan rahalla tehty elokuva ei kiinnosta paikallista yleisöä. On sääli, että ihmiset eivät välttämättä löydä hienoja kuvia. Jotkin genret ovat kovastikin kulttuurisidonnaisia. Esimerkiksi Marvelin elokuvat, kuten X-Men tai Hämähäkkimies, tuntuvat menestyvän parhaiten Amerikan maaperällä.
Aikuisiällä Minna työskenteli viimeksi Nokialla 17 vuotta. Takaalalla on kuitenkin aina ollut pieni leffakipinä ja kiinnostus alaan. Nokian epävarmojen aikojen ja ytneuvottelujen myötä hän sanoutui irti Nokialta ja päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa omasta elokuvateatterista. Niin Lumo syntyi.
- Tässä on myös hyvin pian oppinut ennakoimaan yleisön käyttäytymistä.
Minna kertoo, että teatterin pitäminen tuntuu todella omalta. Hänellä 6
Koulujen päätöspäivinä esimerkiksi ei tulla elokuviin, mutta helatorstaina kylläkin.
Elokuva puhdistava kokemus - Elokuva voi parhaimmillaan antaa katsojalle suurten tunteiden kautta puhdistavan kokemuksen. - Tai katsoja saa voimaa näkemällä kuvauksen elämäntilanteesta, missä suksi ei luista, mutta tarina saa kuitenkin onnellisen lopun. Roolihenkilöiden tilanteeseen voi samaistua, ikään kuin saada ” heräämisen ” kokemuksen, pohtii Matila. Mansikat vai herneet? Tähän kysymykseen vastaamista ei tarvinnut miettiä. Minna heläytti välittömästi naurun:- Mansikat, ehdottomasti!
Elokuvateatterissa voi järjestää muitakin tilaisuuksia Lopuksi Minna Matila haluaa vielä muistuttaa, että leffateatteria voi käyttää luovasti. Siellä voi pitää PowerPoint –esityksiä, järjestää lastenkutsuja jne. Lumon pikkusali on kuin luotu tällaisia pienempiä tilaisuuksia varten. Lisäksi Lumo on esteetön. Arja ja Mirva
Näin unta elämästä -elokuvan katsoja-arvio
D
okumentti ” Näin unta elämästä ” oli koskettava ja nosti minulle paljon tunteita menneisyydestä pintaan. Olen itse yrittänyt itsemurhaa ja pystyin täysin samaistumaan dokumentin kertojiin, jotka kertoivat omasta kokemuksestaan. Niin minäkin olin tuntenut ja kokenut, mutta siinä vaiheessa kun on ollut lopullisen lähdön aika, jotain hyvää on kuitenkin tapahtunut. Minua harmitti ajoittain se, että elokuvaa oli siloiteltu ja rankimpia tunneskaaloja ja oloja oli karsittu pois. Tarina oli kauniimpi kuin tosielämä. Ymmärrän, ettei sellaista tuskaa voi kaikessa epätoivoisuudessaan ja raadollisuudessaan tuodakaan valkokankaalle. Ja toisaalta kaunisteltu versio oli parempi ajatellen eri katsojakuntia. Kun tapahtumat eivät ole liian tuskaisia, jää tilaa nähdä enemmän asian ytimeen. Elokuvan mukana kulkeva piirrostarina viulupojasta oli herkkä ja ajatuksia nostattava. Kuolleen viulupojan äidin kertomus pojastaan ja piirrostarina kertoivat yhdessä vaikuttavan tarinan pojasta ja hänen läheisistään. 7
Mieleen nousi monta ajatusta miksi näin oli käynyt. Elokuvan tärkein sanoma oli, että vaikeimmastakin tilanteesta voi selvitä ja elämä on aina elämisen arvoinen. Suruprosessi oli hyvin nähtävissä vanhempien ja sisarusten kertomuksissa. Suurimmasta epätoivosta, hiljaiseen hyväksymiseen ja lopulta jopa voimaantumiseen. Loppu oli hyvin tehty, siellä oli iloisempaa, tunteen paloa. Minut se sai herkistymään ja itkemään. Koin, että aihe oli hyvin tärkeä, koska itsemurha koskettaa niin monia ihmisiä päivittäin ja onnistunut itsemurha läheistä koko elämän. Elokuvan jälkeen olen vielä iloisempi siitä, etten itse onnistunut itsemurhassa aikanaan, minulla on ollut kuitenkin aina vahva usko elämään. Ja elokuva lisäsi sitä uskoa. Se oli ehdottomasti katsomisen arvoinen kokemus. -Dark side of moon
Tori on kesällä Salon sydän Salon Torikeidas tarjoaa hyvää ruokaa ja asiakaspalvelua Salon Torikeidas on klubitalon pitkäaikaisin yhteistyökumppani, joka on tukenut toimintaamme myöntämällä jäsenille alennusta tuotteistaan.
S
alolaiseen kulttuuriin kuuluu kahvilla käynti ja oma kahvipaikka valitaan huolella. Kesällä ehdoton paikka kahvittelulle on Salon sydän – tori. Vuonna 2008 Virva ja Matti Korhonen ostivat Ismo Vaanelalta torin kolmannen ja pienimmän vakituisen kahvilan. Ennakkoluulottomasti he alkoivat kehittää kahvion toimintaa haastamalla itseään ulos omalta mukavuusalueeltaan tarkoituksenaan tehdä erilainen, toimiva konsepti grilli-kahviotoiminnalle.
Lähiruokaa ja yhteiskuntavastuuta - Pääpaino toiminta -ajatuksessamme on tarjota asiakkaille hyvää ruokaa, unohtamatta hyvää asiakaspalvelua. Käytämme mahdollisimman paljon paikallisten tuottajien tuotteita. Otamme yhteiskuntavastuun tosissamme ja teemme pienenä yrityksenä parhaamme omalta osaltamme. Salo ja Salon asiat ovat meille tärkeitä ja palveluiden pysyminen täällä. Pienessä kaupungissa verkostoituminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa on hyvin tärkeää. Yhteistyöllä voimme varmistaa, että raha jää paikkakunnan hyväksi ja kykenemme tukemaan toisiamme, Virva Korhonen listaa. Yhteiskuntavastuuta Salon Torikeidas on kantanut monin tavoin. Matti Korhonen oli muun muassa yhtenä pääjärjestäjänä syksyllä
Torikeitaan emäntä ja isäntä Virva ja Matti Korhonen. 8
2013, kun Salossa järjestettiin suuri mielenilmaus Salon sairaalan synnytysosaston säilymisen puolesta. Tänä kesänä Salon Torikeidas on osallistunut Salon yrittäjien Kesäduuni-kampanjaan palkkaamalla nuoren kesätöihin. Viime talvena Virva ja Mara olivat työtiimissä puuhaamassa torin ympyräparkkiin luistinrataa, mutta valitettavasti sääolosuhteiden vuoksi se jäi toteutumatta. Kesän uusin innovaatio on Fillarimara, joka toimittaa maistuvat lounaat keskustan alueen yrityksiin tilauksesta.
Tori – suosittu työympäristö Salon Torikeidas ja Maran grilli työllistävät noin 10-12 henkeä kesän aikana. Salon tori on haluttu työpaikka nuorten keskuudessa. - Salon torilla on mukavaa työskennellä.
Ihmiset ovat pääsääntöisesti iloisia ja hyvällä mielellä. Työssä parasta ovat ehdottomasti mukavat asiakkaat ja loistava henkilökunta. Työntekijöinä meillä on pääsääntöisesti nuoria ja loput ovat sitten nuorenmielisiä. Jotain kertoo se, että monet tytöistä ovat olleet meillä useamman kesän, yksi alusta alkaen. Meillä on mukavaa yhdessä, ilot ja surut jaetaan ja työyhteisön ilmapiiri on hyvä. Kuumilla kesäkeleillä työ on hikistä, tosin hyvä ilmastointi pelastaa. Välillä aamuherätykset närästävät ja välillä olisi mukavaa istua kaunista kesäiltaa, mutta nukkumaan on mentävä aikaisin. Herätyskello herättää ainakin toisen kolmelta, Virva kertoo työn erityispiirteistä.
Yrittäjän vapaapäivä Kysymykseen koska on torikahvioyrittäjän vapaapäivä, Virva naurahtaa. Salon tori on kesäaikana auki viikon jokaisena päivänä ja on tunnettu kansallisestikin elävänä ja mielenkiintoisena käyntikohteena. Teemme vuorottain Salon Torikaffeen kanssa sunnuntait eli kahteen viikkoon mahtuu yksi vapaa-
päivä. Paitsi, että silloinkin tehdään jotain pientä tulevien päivien hyväksi. Jos nyt oikein muutama päivä vapaata jostain siunaantuu, ne vietämme rauhassa kotosalla perheen kesken.
Ihanat nälänpoistajat Salon Torikeitaan kestohittituote on ihana, paahdettu pekonisandwich salaatin kera. Vaikka terveelliset elämäntavat näkyvätkin ihmisten ruokavalinnoissa, kunnon
9
muhkeille, rasvaisille makkaraperunoille löytyy asiakaskuntansa. Viime vuodesta jatkunut trendi on Torikeitaan herkulliset ja ruokaisat salaatit. Tämän vuoden uusin tulokas ja maistamisen arvoinen on täytetty pitaleipä. Sen saa joko kasvis-, vuohenjuusto-, kana- tai burgeritäytteellä. Tuotteiden monipuolisuutta ja makua ei voi oikein kertoa. Ne on itse käytävä paikan päällä maistamassa! Jenni
Klubilla on monipuolista toimintaa Farmitiimi
T
ervetuloa mukaan farmitiimiin. Farmi on hevostila jossa pääsee tekemään erilaisia maatilan töitä. Farmitoiminta vaatii sitoutumista: Joka toinen kerta työskennellään talleilla ja lakaistaan esim. pilttuut ja joka toinen kerta vastaavasti ratsastetaan. Farmitoimintaa järjestetään taas syksyllä joka toinen viikko 29.7 alkaen.
Friba
M
ikä ihmeen FRIBA? Tule mukaan ihmettemään ja ihastumaan frisbee-golfin vauhdikkaaseen maailmaan! Fribaa pelataan maanantaisin klo 13.00 alkaen Pahkavuoren radalla. Lähtö klubilta 12.45. Fribaryhmä kokoontuu säävarauksella, sateella emme pelaa.
Kuntosali
S
alohallissa meillä on omat kuntosalivuorot. Olemme saaneet kuntosalille ohjaajan joka opettaa laitteiden käytössä ja jäsenillä on mahdollisuus saada myös henkilökohtainen harjoitusohjelma. Kuntosalivuorot Jaakon ohjauksella ti 12.08 alkaen tiistaisin klo 14.30-15.30 ja pe klo 14.00-15.00.
Iltatoiminta
I
ltatoiminnassa on klubilaisten toiveiden mukaan erilaisia tapahtumia kuten leffailtoja, kansainvälisiä iltoja, ulkoilua, harrastusten esittelyä, karaokea ja vierailijoita. Tutustuimme keväällä mm. Itämaiseen tanssiin ja vietimme itämaisen illan ( kuva ) . Iltatoimintaa järjestetään torstaisin jälleen 14.8 alkaen klo 16-18.30.
10
Valokuvausryhmä
Y
ksi kuva kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa! Moni klubilainen on löytänyt mielenkiintoisen harrastuksen valokuvauksen parissa. Valokuvausryhmässä tehdään kaikkea kuvaamisesta kuvan käsittelyyn ja järjestetään jopa näyttelyitä. Kameraa voi tarvittaessa lainata ja sen käyttöön saa tarvittaessa opetusta.
Bänditoiminta
K
lubin uusi aluevaltaus on bänditoiminta. Käymme Steissin bänditilassa kerran viikossa soittamassa. Tiloista löytyy mm. rummut, sähkökitara ja basso. Laulajiakin kaivataan mukaan. Tule rohkeasti mukaan musisoimaan kanssamme! Yhdessä musisoiminen on hauskaa ja rentouttavaa. P.S. Tähtäimessä on ainakin pikkujouluissa esiintyminen...
Keilaus
K
eilaus on saavuttanut suuren suosion klubitalolla. Keilauspaikkana on Hanhivaaran liikuntakeskus. Kesän keilaukset ovat to 3.7 ja to 24.7 klo 10.00 -11.30. Keilaamisessa on pieni omavastuu. Elokuusta alkaen keilausta on kerran kuukaudessa torstaisin klo 10.00.
Jaakon toivotut
H
einäkuussa järjestetään Jaakon toivotut jossa on mahdollisuus kokeilla erilaisia liikunnallisia harrastuksia kuten kuntopiiriä, koripalloa ja uintia. Mahdollisuuksia on monia! Jaakon toivotut kokoontuu ke 15.00-16.00 ja pe 9.00 - 11.30. Katso tarkemmat tiedot kesän toimintakalenterista sivulta 22.
11
Petri on seilannut maailman meret etelästä pohjoiseen teen 1993 asti, kunnes Fennicamurtaja valmistui. Se on monitoimimurtaja, joka puoli vuotta oli Suomessa murtamassa jäitä ja toisen puolikkaan vuodesta avusti arktisilla alueilla öljynporauslauttoja ja tutkimusaluksia. Fennica veti mm. putkia meren pohjaan. Laivoilla oli myös sukellusryhmiä ja pienoissukellusveneitä. Niitä ohjattiin kameroilla.
Ollaan aika pieniä, tulee tyhjä olo, kun kapteeni ilmoittaa että olemme merten syvimmällä kohtaa. Alla oli 13 kilometriä vettä! Salon klubitalon jäsen Petri muistelee. - Minulla on 25 vuotta meripalvelua takana. Maailma on tullut nähtyä etelästä pohjoiseen. On tullut matkattua Pohjoisnavalta Brasiliaan, Petri kertoo elämänhistoriaansa.
Muurariksi vai merimieheksi
M
inulla oli nuorena mielessä joko muurarikoulutus tai merimiesammattikoulu. Yhteishaussa oli hakuaika merimiesammattikouluun jo päättynyt, niin pistin paperit menemään muurariopintoihin. Kurillani laitoin paperit merimiesammattikouluunkin , vaikka tiesin niiden olevan myöhässä, Petri muistelee.
Merimies ei pelkoa tunne lain Petri ei myönnä pelänneensä koskaan merenkäyntiä. Merisairaudestakin hän selvisi vähällä: yhden päivän olin todella merisairas, mutta kun se meni ohi en sen jälkeen ole enää meritautia sairastanut. Huikeimmat vaaran kokemukset liittyvät Pohjois-Atlantin ylittämiseen. Aallot saattoivat äityä jopa 22 metrisiksi. - Porauslautoilta pääsi liikenteeseen vain helikoptereilla, Petri kertoo. - Ainoa todella vaarallinen tilanne liittyykin juuri tällaiseen helikopterikuljetukseen, kun kopteriin tuli
- Ehdin opiskella ammattikoulussa muurariksi päivän, kun koululle tuli soitto ja minut pyydettiin puhelimeen. Soittaja tiedusteli, josko olisin kiinnostunut opiskelemaan Raumalla merimieheksi. Eipä tarvinnut miettiä vastausta, Petri muistelee.
Tankkereita ja murtajia Petri lähti 1983 heti valmistuttuaan merille. Nesteen tankkereissa, jotka kulkivat Grönlannin ja Euroopan väliä, hän työskenteli vuo12
tekninen vika ja jouduttiin tekemään pakkolasku. Tämä oli Petrin työhistorian pelottavin kokemus. Kaikki sujui kuitenkin onnellisesti. -Meidän täytyi neljän vuoden välein osallistua Hollannissa pidettyyn pelastautumiskoulutukseen ja kahden vuoden välein osallistuttiin helikoptereiden opastamiskoulutuksiin.
Jääkarhuja ja jäävuoria Yksi Fennican mielenkiintoisimmista tutkimusretkistä suuntautui pohjoisnavalle. Siellä saksalaiset tutkijat porasivat mantereesta jäänäytteitä. Murtaja pukkaili jäälauttoja pois tutkimuslaivan tieltä. Oman jännitysmomenttinsa työhön toivat jääkarhut. Ne liikkuivat valkeassa ympäristössä huomaamatta. -Laivan kannella oli tarkka tähystys karhujen vuoksi. Jääkarhut olivat kiinnostuneita ympäristönsä tapahtumista. Kerrankin peräti kolme karhua pyöri laivamme ympärillä, Petri muistelee.
Pakkasesta helteeseen Laivan toiminta laajeni ennen pitkää maailmanlaajuiseksi. Petri viipyi mm. Brasiliassa kaksi vuotta. - Sääerot olivat suuria: saatoin lähteä Seutulasta lentämään -25 pakkasessa ja vastaan Brasiliassa pöllähti +47 ja ilmankosteus oli 100! Petri muistelee huvittuneena. Brasilia jäi mieleen kaikkein mielenkiintoisimpana kohteena. Siellä hän törmäsi suurkaupungissa Rio
Faktatietoa MSV Fennicasta
F
ennica on monikäyttöinen jäänmurtaja. Aluksella on suuri työskentelykansi ja A-raami, jotka mahdollistavat sen käytön erilaisissa offshore -tehtävissä. Offshore -palveluille on kysyntää erityisesti vaativissa tehtävissä esimerkiksi öljy- ja kaasukentillä sekä tutkimusmatkoilla. Alukset soveltuvat erinomaisesti monenlaisiin tehtäviin, kuten emoaluksiksi putken- ja kaapelin
de Janeirossa äärimmäiseen köyhyyteen ja slummeihin, ja toisaalta taas kohtasi erittäin vauraita, hyväosaisia ihmisiä.
Haastattelua tehtäessä oli alkamassa jalkapallon MM-kisat, jotka tänä vuonna järjestetään Brasiliassa.
Brasilian luonto on ainutlaatuinen. Ehdin tutustua aitoon, alkuperäiseen luontoon, joka ei ollut mikään turistien rantakohde.
- Täytyy myöntää, että olen ihan liekeissä, kun muutoinkin pidän jalkapallosta. Ja ruudusta näkyy välähdyksiä tutuista paikoista, Petri huokaa.
Laiva viipyi viikoittain pari päivää satamassa, joka sijaitsi Amazonin viidakkoalueella. Muistan kauniit trooppiset perhoset sekä tappajamehiläiset.
laskuun, putkenvetoon, hinaustehtäviin, tuotantolauttojen huoltotöihin sekä vedenalaisten rakennelmien asennus- ja huoltotöihin Alus täyttää tiukat ympäristö- ja päästönormit ( EPA ) soveltuen erinomaisesti työskentelemään arktisilla alueilla. Fennican jäänmurto-ominaisuudet ovat erittäin hyvät. Aquamaster Azimuth -potkureihin voimaa tuottavat 15 megawatin dieselgeneraattorit. Potkurit yhdistettynä laivan Dynamic Position järjestelmään mahdollistavat aluksen hyvän ohjattavuuden vaikeis-
13
Jatkuu seuraavassa numerossa. Muistiin kirjasi Arja
sakin olosuhteissa. Alus on työskennellyt monipuolisissa tehtävissä esimerkiksi Pohjanmerellä, Brasiliassa, Alaskassa ja Grönlannissa. Fennicalla on erityisesti kokemusta ice managementista Grönlannin vesiltä. Alus on rahdattu vuodesta 2012 alkaen kesäkausiksi Shell Offshorelle samankaltaisiin tehtäviin toiminta-alueinaan Tsuktsienmeri ja Beaufortinmeri. L ähde : ht tp: // w w w. a rc t ia .f i / fennica _esittely
Kurkistus mielen maailmaan Peliriippuvuus ja masennus Kirjoitan nyt omista kokemuksistani. Olen pelannut rahapelejä netissä siitä asti kun tulin täysikäiseksi. Pelaaminen pysyi hallinnassa hyvin aina vuoteen 2010 asti. Loppukesästä kuitenkin kaikki muuttui.
I
säni sai aivoinfarktin heinäkuussa 2010 ja äitini kuoli kuukautta myöhemmin lääkkeiden yliannostukseen. Aloin hakemaan omaan alakulooni piristystä pelaamisesta. Saatoin viettää koko päivän ja välillä yötkin erilaisilla pelisivustoilla. Pelaaminen toi minulle muuta ajateltavaa. Minun olisi pitänyt kohdata vastoinkäymiset eri tavalla. En siihen pystynyt koska jälkeenpäin selvisi, että olin sairastunut masennukseen.
sesta läheisille. Yhdessä päätimme, että olen tuen tarpeessa. Aloitin käynnit ensin A - klinikalla ja tietyssä vaiheessa mukaan tuli psykologin luona käynnit. Yhdessä nämä käynnit paransivat vointiani hetkellisesti niin, että lopetin käynnit tyystin 2012 kesällä.
saattaa peliriippuvaiselle aiheuttaa voimakasta häpeää ja ahdistusta, mutta sen lopettaminen ei kuitenkaan onnistu. Pelaaminen saattaa olla muodostunut peliriippuvaiselle pakokeinoksi arjesta ja sen avulla saatetaan yrittää unohtaa ahdistavia asioita ja kielteisiä tunteita.
Syksyllä kuitenkin taas retkahdin pelaamiseen koska masennuin uudestaan. Masennuksen syynä oli että työkykyäni ei todettu riittäväksi. Ajattelin itsestäni että olin ihan nolla. Kämppääni jäätyäni en keksinyt mitään muuta jännittävää ajankulua kuin pelaamisen.
Peliriippuvuus saattaa johtaa pahoihin vaikeuksiin oman talouden hallinnassa sekä ihmissuhteissa ja työelämässä. Peliriippuvuus saattaa liittyä myös masennukseen tai päihdeongelmiin siten, että masennus on aiheuttanut peliriippuvuutta tai että riippuvuuden aiheuttamat ongelmat ovat edistäneet masennuksen puhkeamista. Koska riippuvuus yritetään yleensä salata läheisiltä, se tulee yleensä ilmi vasta kun pelaamisen aiheuttamat ongelmat ovat kasaantuneet.
Nykyään raha-asiat ovat paranemaan päin, mutta rahapelaamista en ole kokonaan kyennyt jättämään. Toiveissani olisi että löytäisin lisää uusia tapoja purkaa pahaa oloani. Olen niitä löytänyt esimerkiksi ulkoilusta, musiikinkuuntelusta ja valokuvaamisesta.
Raha-asiat solmuun Rahaa paloi pelaamiseen lopulta niin paljon, että jouduin taloudellisiin vaikeuksiin. En osannut kontrolloida itseäni vaan hain jatkuvaa mielihyvää pelaamisesta etteivät pahat asiat painaisi pääkoppaani. Taloudellisen tilanteeni selvittyä minulle tuli niin sanotusti todellisuus vastaan. Olin salannut pelaamiseni lähimmäisiltä. Ensimmäinen askel oli kertoa pelaami-
Kuva: Iltalehti.fi
Faktatietoa pelaamisesta Rahapelien pelaaminen on Suomessa suosittu viihteen muoto. Pelaamisen avulla saatetaan yrittää haluta rikastua tai kokea jännitystä tai sitten vain viettää aikaa. Peliriippuvuudesta kärsivä henkilö ei pysty itse enää hallitsemaan pelaamistaan ja säätelemään sitä paljonko haluaa ja voi käyttää rahaa pelaamiseen. Pelaaminen
14
Useat tahot järjestävät hoitoa peliriippuvaisille. Esimerkiksi Aklinikat ja Peluuri auttavat tilanteessa, jossa pelaaminen on ryöstäytynyt käsistä. Lisätietoa peliriippuvuudesta löydät Päihdelinkistä. Lähde: http://www.e-mielenterveys.fi Miksu
Mintun blogi Bloggaajan arkea Olenko koskaan kertonut, että minulla on netissä oma blogi? Kyllä minulla vaan on. Olen siis blogisti. Blogini nimeä en tässä nyt aio kuitenkaan kertoa.
M
inulla on netissä tuunausja kierrätysblogi, jossa jaan ideoita ja kuvia tekemistäni tuunaus- ja muista töistä toisille asiasta kiinnostuneille. Ja siinä on paljon työtä. Pidän kuitenkin blogin tekemisestä paljon, sillä sitä mukava tehdä. Se on minun terapiaani, kun käsillä ja päällä on jotain muuta tekemistä kuin vatvoa ikäviä asioita. Se on myös minun harrastukseni. Blogin pitäminen tuntuu nykyään usein jopa työltä. Olen itse tehnyt siitä sellaista. Sen lisäksi että teen työn ja kuvaan sen, vien kuvat tietokoneelle. Rajaan kuvat ja katson valotuksen, pienennän kuvat blogiin sopiviksi, kirjoitan tekstit ja laitan juttuni blogiin. Siinä on iso työ, paljon vähempikin riittäisi, mutta ei minulle. Olen ottanut blogissani heti alusta asti sen kannan, että en yritäkään kieltää ketään kopioimasta tai matkimasta töitäni, sillä sitä tehdään kuitenkin joka tapauksessa. Ja jos en halua jakaa jotain ideaani toisten kanssa, en yksinkertaisesti laita sitä blogiini. Mutta sitä tapahtuu kyllä aika harvoin. En välitä jos joku kopioi juttujani. Se mikä minua blogin pitämisessä välillä hirvittää ovat kävijämäärät. Parhaimmillaan blogissani on yli 100 kävijää päivässä. Silloin on myös olemassa yli 100 mielipidettä tekemisistäni. Mietin joskus
kauhuissani, että mitähän nämä ihmiset oikeasti mahtavat ajatella minusta ja töistäni. Onneksi en esiinny blogissa sentään omalla nimellä tai kuvalla, niin jonkinlainen identiteettisuoja säilyy. Minulle tulee välillä jopa stressiä blogin pitämisestä. Olen monet kerrat päättänyt että nyt tämä blogin pitäminen loppuu, en jaksa enää enkä laita blogiin enää yhtään juttua. Lopetan koko jutun. Piste. Mutta sitten muutaman päivän päästä olen taas blogini kimpussa kuin addikti joka ei pääse siitä irti. Minunkin pitäisi välillä osata ottaa rennosti ja levätä ja antaa blogini olla. Ei sitä tarvitse joka päivä päivittää kuten minä melkein teen. Kerran viikossakin olisi ihan sopiva määrä. Mutta kuten sanottu, ideoita syntyy välillä nopeammin kuin ehdin niitä toteuttaa ja intoa riittää tehdä. Ei se minun vikani ole. En ainakaan tunnusta sitä. Mutta kyllä minullekin tulee toki kausia etten tee käsitöitä enkä laita blogiinkaan mitään pitkiin aikoihin. Onneksi blogini ei kuitenkaan häviä mihinkään vaan odottaa siellä kunnes saan taas inspiraation ruveta tekemään jotain. Tällä hetkellä minulla on meneillään se kausi, että haluaisin lopettaa blogin pitämisen. Silti jatkan bloggaamista lähes päivittäin. Blogatakko vai eikö blogata? Kas, siinäpä pulma ; ) Terveisin Minttu
15
Suomen Mielenterveysseuran ylläpitämä VAHVISTAMO - tukee mielen hyvinvointia Vahvistamossa voit perehtyä mielenterveyteen ja voimavaroihin eri teemojen kautta. Teemoihin liittyvät testit, tehtävät ja harjoitukset auttavat oman elämän pohdinnassa ja muutosten toteuttamisessa.
VAHVISTAMON Löydät netistä Osoitteesta: www.vahvistamo.fi
Hoitajana potilaana Äiti-hoitajasta äiti-omaiseksi Esikoinen oireili, ei pärjännyt koulussa, käyttäytyi hieman erikoisesti. Hänen ollessaan 12-vuotias kävimme läpi kasvatus- ja perheneuvolassa tutkimusjakson, jossa kuitenkaan hänestä ei löydetty silloin mitään diagnosoitavaa. Poika meni yläkouluun ja helvetin kuilu aukesi jalkojeni alla. Hän teki kaikki mahdolliset pahuudet, lintsasi todella paljon, puhutteli opettajia epäkunnioittavasti, poistui koulun alueelta jatkuvasti, sai kymmenittäin jälki-istuntoja, lainasi kavereiltaan rahaa ilman mitään realistista käsitystä siitä, miten pystyisi maksamaan vipit takaisin jne. Vuosikymmenen lopulla minulla sitten katkesi kaikki, en eräänä päivänä kyennyt enää lähtemään töihin, ahdistus oli niin valtava. Hain sairaslomaa ja siitä tämä prosessi lähti. Koetin mennä töihin kesällä, ei onnistunut. Päädyin loppukesästä osastohoitoon— ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli todella outo kokemus.
On olemassa monenlaisia hoitajia. On olemassa monenlaisia potilaita. Joskus yhtälö mutkistuu, kun nämä ” roolit ” menevät päällekkäin. Tämä on minun tarinani. Tarina hoitajasta, joka sairastui.
V
almistuin sairaanhoitajaksi 1996. Siinä pikkulapsiperheen arjessa, parisuhdeongelmien myötä sairastuin ensi kertaa masennukseen vuosituhannen vaihteen alla. Samaan aikaan tein töitä vanhustenhuollossa, sain toisen
lapseni, erosin lasteni isästä. Meni muutama vuosi ja paranin pikkuhiljaa. Muutin toiselle paikkakunnalle lasteni kanssa, olin löytänyt uuden parisuhteen. Sain töitä erikoissairaanhoidosta. Työ oli äärimmäisen vaativaa ja raskasta sekä henkisesti, että fyysisesti. Ajanjaksoon kuului esimerkiksi se valtava muutos kun ” paperipapereista ” siirryttiin sähköiseen hoitokertomukseen. Samalla piti kuitenkin hoitaa työt kun opeteltiin uutta.
16
Hoitajan koulutuksen saaneena ja käytännön työtä tehneenä ajattelin, että minun täytyy tietää kaikki ja yritin ottaa hoitajan roolin ihan väkisin. Lukemattomat ovat ne kerrat, jolloin minua on kehotettu luopumaan hoitajuudesta itseni tai lapseni kohdalla ja olla ihan täysillä potilas tai potilaan äiti. Ja miten vaikeaa se on ollut...
Herra Asperger Esikoisen kanssa päädyttiin nuorisopsykiatrian poliklinikan ( N UPO ) asiakkaiksi. Koulun vaihtokaan ei ollut auttanut häntä saamaan koulunkäyntiään raiteilleen ja koulussa oli herännyt huoli pojan mahdollisesta itsetuhoisuudesta.
Käynnit nupossa olivat tiivistahtisia ja lastensuojelu oli jo tullut mukaan kuvioihin. Nuposta poika ohjattiin neuropsykologisiin tutkimuksiin. Koko ajan, murrosiän pyörteissä, poika suhtautui erittäin negatiivisesti kaikkiin auttaviin tahoihin, mikä aiheutti hankaluuksia. Lintsaus oli ongelma edelleen ja päädyttiinkin siihen, että poika siirtyy erityiskouluun toiselle paikkakunnalle; koulumatkat taksikyydillä, päivittäin, jotta koulunkäynti saataisiin turvattua. Samaan aikaan nupokontakti jatkui ja neuropsykologisessa tutkimuksessa saatiinkin lopulta esille jotain diagnosoitavaa, jotain, mikä selitti todella paljon; pojalla on Aspergerin syndrooma ( kutsumme sitä perhepiirissä usein herra Aspergeriksi ) . Hän oli viittä vaille 15-vuotias ja oli koko elämänsä kantanut mukanaan neurologista vammaa, joutunut sen takia vaikeuksiin ja ollut ahdistunut, eikä kukaan ollut tajunnut sitä. Kyllähän jälkeenpäin pojan elämää tarkasteltaessa löytyi esim. moniakin kummallisuuksia hänen käytöksestään, mutta ne oli pantu älykkään pojan haastavan temperamentin piikkiin ja hankaluudet vain jatkuivat. Hänen lapsuutensa olisi voinut olla aivan toisenlainen jos neurologinen vamma olisi ollut tiedossa. Olin NIIN katkera pojan puolesta... Samaan aikaan yritin hoitaa/ hoidattaa omaa masennusta ja ahdistuneisuuttani, mutta se jäi väistämättä taka-alalle pojan asioiden viedessä liki kaiken päivittäisen energiani. Puhtia ei enää riittänyt mihinkään muuhun. Tunsin myös valtavasti syyllisyyttä siitä, että nuoremmasta pojastani oli tullut näkymätön lapsi. Koetin palata töihin osasairaspäivärahan turvin, en kyennyt vaan se piti jättää kesken. Siirryin kuntoutustuelle.
Lupa olla potilas Aloitin uuden, uljaan elämän erottuani ja muutettuani nuoremman pojan kanssa omaan ( vuokra- ) asuntoon. Pystyin vihdoin antamaan aikaa nuorimmaiselleni. Syksyllä kuitenkin jouduin taas sairaalaan univaikeuksien vuoksi. 1,5 viikkoa unirytmiä yritettiin saada kohdalleen, kunnes se vihdoin loksahti paikalleen kuin lukonkieli. Samankaltaisten ongelmien takia olen ollut vuosien mittaan sairaalassa useita kertoja. Potilaan rooli on tullut pikkuhiljaa omemmaksi, hoitajuus ei enää puske esiin niin voimakkaasti. Olen saanut luvan, tai pikemminkin myöntänyt itselleni luvan olla potilas. Silti jostain lihasmuistista tulee välillä muistumia hoitajuudesta. Vaikeinta on ollut päästä sen yli, että minua on hoidettu omassa sairaalassa ja tietosuojaasiat ovat todella askarruttaneet minua. Olen joskus joutunut menemään ambulanssilla päivystykseen, missä olen pyytänyt siirron yliopistosairaalaan, koska joutuisin muuten omalle osastolleni potilaaksi ja sitä en halunnut suin surminkaan. Ne pari-kolme kertaa, joina olen yliopistosairaalaan asti päätynyt, ovat olleet karmeita. Intoksikaatiopotilas on toisen luokan kansalainen, rinnastettavissa metsässä asuvaan puliukkoon. Ja vielä hoitaja... Osastolla ei tunnuttu tietävän mitä tai miten puhua minulle, joten ratkaisu oli vaikeneminen ja ohittaminen. Hoitajien kierroilla jäin huomiotta, kukaan ei kysynyt miten voin tai haluaisinko suihkuun. Lääkärinkierto pysähtyi kohdalleni noin 40:ksi sekunniksi. Itse sain kysymällä ja vaatimalla tarvitsemani tiedot esim. lääkityksen jatkamisesta, mikä on aika ikävää, koska jos en olisi ollut taustaltani sai17
raanhoitaja, olisin tuskin osannut kysyä tuiki tärkeitä kysymyksiä, vaatia psykiatrin konsultaatiota tms. Hoitajuus oli tässä kohtaa hyödyksi. Niin ei kuitenkaan saisi olla. On ällistyttävän yleistä, että somaattisen puolen hoitohenkilökunnalla on noinkin vahva asennevamma mitä psykiatrisiin potilaisiin tulee. Asennevamma ja/tai silkka tietämättömyys ja osaamattomuus. Ohitetaan. Katsotaan läpi. Vaietaan. Toivotaan, että katoaisin. Enkä silti katoa mihinkään. Minä olen olemassa!
Pikkuveli Nuorempi poika meni yläkouluun ja ongelmat alkoivat melkein heti. Pari ensimmäistä vuotta meni melkein täydellisenä isoveljen koulutien toistona. Kahdeksannen luokan keväällä hänet sijoitettiin samaan perhekuntoutuskeskukseen, missä hänen isoveljensä oli ollut 18-vuotiaaksi asti. Sijoituksen syynä olivat megaluokan ongelmat koulunkäynnissä sekä äidin eli minun vointi ja puutteelliset voimavarat - olen ollut tänä keväänä kaksi kertaa osastohoidossa. Pojan – ja minunkin – toiveena oli nimenomaan sijoitus tuohon perhetukikeskukseen, koska isoveli oli aikanaan viihtynyt siellä ja hänestä oli pidetty niin hyvää huolta. Aika näyttää, miten kuopus käyttää ajan hyödykseen huippuluokan koulussa, kääntyykö keula oikeaan suuntaan.
Äiti, minä Kuluneiden kolmen vuoden aikana olen ollut sairaalahoidossa yhteensä seitsemän kertaa, joista kuusi psykiatrian puolella. Somaattinen hoitojaksoni kesti kuukauden. Viime vuoden keväällä sairastuin keuhkokuumeeseen ja lähes samanaikaisesti sepsikseen eli ” verenmyrkytykseen ” .
Pystyin yöllä soittamaan itselleni ambulanssin, mutta olin enää juuri ja juuri tajuissani kun ensihoitajat tulivat. Onneksi päivystyksessä toimittiin ripeästi ja ensihoidon jälkeen minut lähetettiin yliopistosairaalaan. Siitä alkoi kuukauden mittainen maanpäällinen helvetti ( t osin loppupuolella oltiin jo tukevasti maan pinnalla ) .
Hengenlähtö lähellä Yo-sairaalassa jouduin pian teholle hengityskoneeseen viideksi päiväksi. Nuorempi poikani oli sijaisperheessä vaatinut päästä katsomaan äitiä ja niin sijaisperheen äiti ja poikani kävivät minua katsomassa – itse olin tietenkin tajuton enkä siis käynnistä tiennyt ennen kuin vasta jälkeenpäin. Päivät hengityskoneessa olivat kriittisiä. Isälleni, joka soitti teholle joka aamu- ja iltakierron jälkeen ja välillä päivälläkin, oli sanottu puhelimessa suoraan, että nyt ollaan fifty-fifty – tilanteessa, kaikki hoidot ovat päällä ja nyt ei voida muuta kuin odottaa. Viisari kääntyi plussan puolelle, aloin toipua. Olin yliopistosairaalassa 23 päivää josta tehohoidossa 10 päivää ja aluesairaalassa vielä puolisentoista viikkoa. Yhteensä 32 päivää.
Sekavuutta teholla Aika tehohoidossa ja vielä keuhko-osastollakin oli painajaismaista. Koin harhoja, hallusinaatioita, jotka johtuivat todennäköisesti rajusta infektiosta, joka melkein lopetti munuaisteni ja keuhkojeni toiminnan. Kuvittelin, että minut on kaapattu Helsinkiin johonkin opetussairaalaan, jossa minulla harjoiteltiin keuhkokuumeen hoitamista. Olin mielestäni terve ja hoidossa vastoin tahtoani. Olin orientoitunut itseeni, mutta aikaan tai paikkaan en. Tiesin siis kuka olen, mutta ajasta ei ollut
mitään käsitystä ja olinpaikkani harhaisessa mielessäni oli milloin Helsinki, milloin Italia. Olin olevinani Roomassa uuden paavin virkaanastujaisissa. Olin myös poikani sijaisperheessä, jossa minulle muka järjestettiin joukkopila, enkä päässyt sieltä pois. Oli karmea tunne kun ei päässyt tilanteesta/sängystä mihinkään, aina kun yritin, tuli hoitaja pitämään kädestä kiinni ja rauhoittelemaan. Elin aivan harhoissa, näin ja kuulin juttuja, joita ei todellisuudessa ollut tai tapahtunut. Vielä keuhko-osastollakin, jonne minut oli siirretty teholta, näin ja kuvittelin asioita joita sitten puhuin ihan totena vierailleni. Muutama tarina meni jopa läpi.
Vaikean potilaan maineessa Keuhko-osastolla olin yhden hengen huoneessa ja minut eristettiin, kun epäiltiin erästä tarttuvaa ripulibakteeria. Oli järkytys joutua olemaan yksin huoneessa. Pystyin juuri ja juuri painamaan hälytyskelloa ja hoitajan tuloon saattoi mennä jopa 40 minuuttia. Olin aivan paniikissa ison osan ajasta ja soitin kelloa tietysti vähän väliä. Hoitajat tuskastuivat minuun, koska työllistin heitä niin paljon jo valmiiksi kiireisellä osastolla. Jokaisen tulijan piti pukea eristyksen takia suojavaatteet ja maskit tullessaan huoneeseen, eli yksinomaan se oli aina oma operaationsa. Minua vaadittiin hoitajana ymmärtämään, etten voi soittaa kelloa koko ajan.
Tulin kaltoinkohdelluksi Minä elin ympärivuorokautisen paniikin vallassa, unohdetuksi tulemisen pelossa. Eräs hoitaja unohti ( ? ) kerran iltavuorossa hälytysnappulani sängyn päätyyn, ulottumattomiin. Kello oli kahdeksan illalla. Suistuin sanoinkuvaa18
mattomaan mielentilaan, en voinut hälyttää apua, kukaan ei tietäisi jos minulle sattuisi jotain... Siinä vaiheessa minulla oli vielä trakeostomiaputki kaulassa, dreeni oikeassa keuhkossa tuomassa keuhkopussiin kertynyttä nestettä pois, virtsakatetri, keskuslaskimokatetri, nenä-mahaletku ( jonka kiskoin irti teholla ainakin kerran ) , valtimokanyyli ( jonka irrotessa kuolisin viidessä minuutissa verenhukkaan ) jne... Ainoa keinoni saada huomiota oli pöydänkannen paukuttaminen, mitä juuri ja juuri jaksoin tehdä. Kello tuli lopulta 22 kun yököt tulivat ensimmäisellä kierrollaan minua katsomaan. Paukuttamiseni ei ollut kuulunut mihinkään. Ihanat hoitajat teippasivat hälytyslaitteen peittooni rinnan päälle, että varmasti löytäisin sen. Helpotus, jota tunsin, oli suunnaton. Tunteen muistelu ei vieläkään suju kyyneleittä.
Toipuminen vie aikaa Fyysisesti olen toipunut rajusta sairaudesta ihan kohtuullisesti. Henkinen puoli on sitten toinen juttu. Monesti tulee deja vu – tyyppinen tunne, tietyt äänet tms. tuovat välähdyksenomaisesti mieleen jonkin asian tai tunteen sairausajaltani. Sairastumiseni ” vuosipäivän ” vietinkin psykiatrisella osastolla, olin niihin aikoihin niin ahdistunut vuoden takaisten tapahtumien johdosta. Muutoin olen alkanut nähdä hiukan valoa, löysin tieni klubitalolle ja innostuin kovasti. Klubitalo on juuri ” mun juttu ” . Riinamari
Antaisitko sinä löytökissalle kodin? mutta kun tutustuin kissaneitiin parin päivän ajan, päätin, että jos omistajaa ei ilmaannu, niin kissa muuttaa meille pysyvästi. Ja kahden viikon jälkeen löytöeläintaloon viemisestä, hain kisun muun lauman jatkoksi. Ja löytyipä kissalle passeli nimikin, Pihka Pikkarainen. Hakupäivä oli syntymäpäiväni, ja Pihka on ollut paras lahja ikinä. Salon alueella löytyi viimeisen vuoden aikana n.250 kissaa, joista puolet löysi takaisin kotiin tai uudelleensijoitettiin, ja noin puolet jatkoivat matkaa sateenkaarisillalle.
Minun löytökissani löytyi kesäkuun alkupäivinä asuntoalueelta, jossa oli tarmokkaasti pyrkinyt vieraaseen taloon sisälle.
T
alon asukkailla ei ollut mahdollisuutta kissaa majoittaa ja he ottivat yhteyttä eläinsuojeluyhdistyksen kenttävastaavaan, joka puolestaan soitteli minulle ja kyseli mahdollisuutta majoittaa kissa ja toimittaa se seuraavana arkipäivänä löytöeläintaloon. Näin tapahtui,
Vaikka sinulla ei olisi mahdollisuutta ottaa löytökissaa pysyvästi, niin auttaa voit myös tarjoamalla tilapäishoitopaikan. Hoitoaika vaihtelee vuorokaudesta viikkoon tai kyseeseen voi tulla myös pidempi ajanjakso. Lisätietoa löydät Salon Seudun eläinsuojeluyhdistyksen ( S SEY ) nettisivuilta ( h ttp://www.ssey.fi/index.php )
yhteystiedot toki löytyvät myös nettisivuilta. Täältä löytyy myös tiedot yhdistyksen kautta uutta kotia hakevista. Salon löytökissat toimitetaan Kemiöön, Axxell Brusabyyn, jossa toimii löytöeläinvastaanotto. Lisätietoja löytyy netistä Axxell Brusaby/hittedjur ( h t tp:// www.axxell.fi/sv/enheter/kimito/ hittedjur.html ) , Axxell Brusabysta kannattaa kysellä, mikäli kissasi on kadonnut tai haluat ottaa löytökissan pysyvästi elämääsi rikastuttamaan. Taina R
Löytöeläinhoitolan päivystys arkisin klo 08:00 - 16:00.
SSEYn löydät myös facebookista, jos kissasi on kadonnut tai olet löytänyt kissan, niin tämä on hyvä paikka ilmoittaa asiasta,
Puh. 044-739 7118 Yhteystiedot hoitolaan: Axxell Brusaby
Brusabyvägen 2 25700 Kimito Puh. 02 90 01 7275 Sähköposti: brusaby@axxell.fi Kotisivut: Ammattioppilaitos, Yrkesinstitutet Sydväst
Haluatko tukea toimintaamme? Myydään mainostilaa lehdessä Koko sivu:
80€
Puoli sivua : 45€ Pikkuilmoitus: 10€ Tiedustelut: Arja Timonen 040 532 9748 19
Näyttötutkintoa suorittamassa klubilla
N
imeni on P-M ja olen aikuisopiskelijana Salon Aikuiskoulutuskeskuksessa. Opiskelen liiketalouden perustutkintoa eli merkonomiksi myyntiin ja asiakaspalveluun suuntautuneena. Tutkinto on kaksivuotinen, josta ensimmäinen on aikalailla pulkassa tätä kirjoittaessani. Suoritan täällä klubitalolla toimistotöiden näyttötutkintoa. Noin seitsemän viikkoa olen toiminut klubilla pääasiassa respassa ja hallinnossa huolehtien erilaisista kirjauksista ja kirjoituksista. Edellisen työssä oppimisjakson suoritin Kristillisessä kirjakaupassa ja oli pieni kulttuurishokki siirtyä
tänne villimpään ympäristöön, vaikka toki tunsin hyvin klubielämän, koska olen myös jäsenenä täällä. Huomasin myös muilla olevan alussa vaikeuksia laskea minua opiskelijan rooliin. Aikuisopiskelu on tuntunut suurimmaksi osaksi vähän liiankin löysältä, koska olemme koulunpenkillä vain yhtenä päivänä viikossa ja työssä oppimiseen on varattu kolme päivää. Kaiken kaikkiaan tunteja pitää viikossa saada 25 kasaan, jotta voin opiskella ansiosidonnaisella. Yhtenä päivänä tehdään etätöitä, joita ei kuitenkaan ihan hirmuisesti ole.
Mielenterveyskuntoutujana voimavaroja on välillä vähemmän, mutta haasteensa opiskeluun tuo myös kaksi ja puolivuotias uhmaikäinen pojantaapero kotona. Lisämausteena perustin uusioperheen tänä keväänä. Nyt valmistaudun kesäloman viettoon ja keräämään voimia taas syksyn aherrukseen. Yksi tutkinto pitäisi vielä saada suoritetuksi ja ensin keksiä mistä osiosta minulle olisi eniten hyötyä. Oikein leppoisaa ja lämmintä kesänaikaa kaikille! P-M
Hei kaikki klubilaiset, uudet ja vanhat tutut! Miten sitten olen päässyt sisälle taloon on syynä se, että olen päivittänyt mielenterveyskoulutustani, johon kuuluu osana näytön antaminen, kiitos että sain tulla teille! Klubitalon väki on ottanut minut lämpimästi vastaan ja olen saanut olla osallisena heidän arjessaan, olisin mielelläni viihtynyt kauemminkin, mutta olen kiitollinen näistä kahdesta päivästä. Yhdessä olemme saaneet keskustella ja tutustua, tehdä ruokaa ja leipoa, yhdessä tekeminen on paljon hauskempaa ja ruokakin maistuu paremmalta.
O
len ollut tutustumassa Klubitalo-toimintaan kahtena keväisenä päivänä. Nimeni on MaijaLiisa Ristola-Niskala ja teen työtä seurakunnan diakoniatyössä, teen töitä vanhusten ja kuntoutujien kanssa.
Täällä kaikki saavat osallistua yhteiseen tekemiseen ja kaikki osaavat tehdä yhdessä ja aina joku neuvoo jos menee sormi suuhun. Lämmin ilmapiiri auttaa ja tukee jaksamisessa ja huomaa miten tärkeä Klubitalo on monelle kävijälle. 20
Ajattelen, ettei ole aina helppoa tuoda julki omaa mielipidettä tai toiveita, tämä paikka kuitenkin antaa molempiin jokaiselle hienon mahdollisuuden. Jokainen on omalla paikallaan tärkeä ja tasavertainen toiseensa nähden. Näin ajattelen seurakunnassakin olevan tai ainakin haluaisin, että kaikki voisivat näin ajatella. On tärkeää saada olla oma itsensä turvallisessa ympäristössä. Kutsun kaikkia klubilaisia lämpimästi myös seurakunnan ryhmiin tai vaikka Salotto-kahvilaan tutustumaan ja ainakin tämän kesän leiripäivään Kesä-Angelaan uimaan ja saunomaan, yhdessä virkistymään heinäkuussa. Toivottavasti tapaamme ja voimme jatkaa tästä yhteistä matkaa eteenpäin, oikein mukavaa kesää ja hyvää mieltä kaikille! Maija-Liisa
Ruokala Maan keittokirjasta Hedelmäinen broileripata Ainekset: 1 sipuli
Kuori ja hienonna sipuli ja paloittele paprika. Ruskista broilerisuikaleet kevyesti öljyssä. Sekoita joukkoon sipuli ja paprika ja kuullota hetki. Mausta broilerimausteella ja suolalla. Lisää joukkoon ketsuppi ja kerma.
Hauduta miedolla lämmöllä viisi minuuttia. Lisää ananakset liemineen ja kiehauta. Ripottele pinnalle rouhittuja pekaanipähkinöitä. Nauti riisin ja vihreän salaatin kera.
1 paprika 1 rkl öljyä 300-400 gr broilerin fileesuikaleita 1 rkl suolatonta broilerimaustetta hienoa merisuolaa 2 rkl ketsuppia 2 dl kermaa, soijakermaa tai kookoskermaa 1 prk ( 227gr ) ananaspaloja mehussa n. 50 gr pekaanipähkinöitä
Ruokala Maan terveysvinkki Vesi auttaa painonpudotuksessa Vesi tehostaa aineenvaihduntaa ja auttaa pysymään kylläisenä pidempään, joten se on oiva apuvälinen painonpudotuksessa. Jos tunnet olosi loppuun kuluneeksi ja nääntyneeksi, piristä itseäsi vedellä. Nestehukka saa helposti olon tuntumaan väsyneeltä Noin 70 – 80 prosenttia aivokudoksesta on vettä. Jos kärsit nestuhukasta, kehosi ja mielesi stressaantuu. Ja jos tunnet itsesi janoiseksi, kärsit jo lievästä nestehukasta.
21
Veden juominen ehkäisee lihaskramppeja ja voitelee kehon niveliä. Jos olet juonut riittävästi vettä, pystyt treenaamaan pidempään ja kovempaan. Uurteet ja rypyt ovat syvempiä, jos kärsit nestehukasta. Vesi on luonnon oma kauneusvoide. Kuitujen ohella vesi on tärkeä asia toimivalle ruoansulatukselle. Vesi auttaa hajottamaan jätepartikkeleita ja auttaa niitä kulkemaan sujuvasti ruoansulatuskanavan läpi.
Lähde: tohtori.fi
KESÄN TOIMINTAKALENTERI JAAKON TOIVOTUT
FRIBA
KE 15.00-16.00, PE 9.00 - 11.30 ke 2.7.
KESÄN TEEMAKAHVILA
Kuntopiiri ( kahvakuulaa, varjonyrkkeilyä, pistehanskaharjoittelua ) , Klubitalon kattoterassi
pe 4.7.
Yleisurheilua, ( keihäänheitto, kuulantyöntö, korkeus ja juoksu ) , mahdollisesti keskusurheilukenttä, Salohalli
ke 9.7.
Kuntopiiri ( kahvakuulaa, varjonyrkkeilyä, pistehanskaharjoittelua ) , Klubitalon kattoterassi
Kesän teemakahvila avoinna klubilla joka to klo 14.00 alkaen. Ensimmäisellä kerralla paistamme plättyjä. Kahvila avoinna torstaisin ajalla 26.6. - 7.8.14
KIRPPISPÖYTÄ AARRESAARESSA Olemme varanneet kirppispöydän kirpputori Aarresaaresta ajalle: ti 1.7. - to 31.7. OTAMME VAS-
TAAN LAHJOITUKSENA MYYTÄVÄÄ TAVARAA. Huom! Ei vaatteita.
pe 11.7. Koripalloa, mahdollisesti Moision koululla ke 16.7. Olympiakisat, ( saappaanheittoa, pussijuoksua jne. ) mahdollisesti keskusurheilukenttä, Salohalli
FARMI KESÄTAUOLLA Farmikäynnit alkavat jälleen tiistaina 29.7. kesätauon jälkeen.
RANTAPIRTILLE RENTOUTUMAAN ti 22.7.
VALOKUVAUSRYHMÄ
Lähtö klo 9.30 ja paluu noin klo 15.00. Ateriamaksu 3 €, talo tarjoaa kuljetuksen.
Kukin kuvaa kesän aikana itsenäisesti omilla taholaan. Seuraava tapaaminen keskiviikkona 23.7. klo 11.
KESÄN KEILAUSVUOROT to 3.7. to 24.7.
Friba jatkuu läpi koko kesän maanantaisin.
klo 10 - 11.30 Hanhivaaran keilahalli klo 10 - 11.30 Hanhivaaran keilahalli
KLUBITALO ON AUKI KOKO KESÄN
22
Muut ilmoitukset PERJANTAIN PIDENNETYT AUKIOLOAJAT
Kesäkaudella ei ole pidennettyjä aukioloja ajalla 20.6-15.8 Klubitalo sulkeutuu perjantaisin klo 14.00
KESÄN TEEMAKAHVILA Torstaisin iltapäivällä klo 14.00 Kahvila on avoinna perjantaisin ja siellä on mahdollisuus pelata vaikka lautapelejä. Kahvilasta vastaa ennalta sovitusti yksi ohjaajista ja joku jäsenistä.
RUOKAILUT KLUBILLA Talokokouksessa päätettiin 1.4.2014, että Klubitalolla ruokaillaan tästä eteenpäin
ma – pe klo 12.00 Ruokalipun hinta on
3.00 €
YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN ALENNUKSET JÄSENILLE
KAHVI JA RINKILÄMUNKKI
3,00 €
-20% Normaalihintaisista tuotteista Salon kukkakori Horninkatu 11 – torin laidalla, 24100 Salo
ELOKUVATEATTERI LUMON TARJONTAA
http://www.lumoleffat.fi Kuntosalilla kesätauko, mutta tilalla on
JAAKON TOIVOTUT
Alennus normaalihintaisista tuotteista, kysy lisää rohkeasti! Salon Kukkakimppu Helsingintie 5, 24100 Salo
KE 15.00-16.00 PE 9.00 - 11.30 23
Vapaalippuja Veturitalliin Saatavana edelleen Klubin respasta, niin kauan kuin lippuja riittää!
Vastaanottaja POSTIMERKKI
Salon Klubitalo YHTEYSTIEDOT: Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 Salo 044-727 5150 salonklubitalo@ssmts.fi www.salonklubitalo.fi
PUHELINNUMEROT:
KLUBITALON OHJELMA:
Johtaja Arja Timonen 040 532 9748
Kesän aukioloajat: ma—to klo 8.30-15.45 pe klo 8.30-14.00
Ohjaaja Jenni Salakari 044 727 5152 Ohjaaja Mervi Hopia 044 532 9740 Ohjaaja Satu Laakso 044 727 5153 Yhteisöavustaja Jaakko Hurula 044 727 5154
24
Ruokailut: ma—pe klo 12.00 Kahvila auki: ma—to klo 10.00-10.30 klo 14.00-14.30 pe klo 10.00-10.30 Talovartti: ti klo 13.00
