LUVA - Meijän Luvalla 2022

Lisää kiviä maatalouden myllyyn

Maailma on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Ensin korona vaikutti tavaransaantiin, minkä jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä seurannut inflaatio nostivat kustannuksia. Maatalous koki jälleen uuden kolauksen. Tuotantopanosten ja energian hintojen räjähtävä nousu on pakottanut maatilat miettimään, mistä voidaan jälleen kerran säästää, samalla kun tuottajahinnoille ei tapahdu merkittäviä muutoksia.

Meijän Luvalla -lehden aiheena on tänä vuonna talous, ja artikkelit käsittelevät muun muassa eri tuotantosuuntien tilannekatsauksia, vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä kustannusten pienentämiseksi, yrittäjien jaksamista sekä tietysti eläinten hyvinvointia. Lehden artikkelit on kirjoitettu alan ammattilaisten tuottamien aineistojen, ajankohtaisen tutkimustiedon ja eri tilojen omakohtaisten kokemusten perusteella.

Alan opiskelijoina meitä kiinnostavat uudet menettelytavat kustannuskriisin keskellä ja haluamme lisätä tietämystä maatalouden tämänhetkisestä tilanteesta. Nyt jos koskaan on aika tukea suomalaisia ruuantuottajia.

Saara Hämäläinen ja Jenni Toivanen Päätoimittajat

MEIJÄN LUVALLA 2021 – SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU

KANSIKUVA

Aino Rönkkö

PÄÄTOIMITTAJAT

Saara Hämäläinen

Jenni Toivanen

MARKKINOINTIPÄÄLLIKKÖ

Sampo Paananen

ULKOASU

Saara Hämäläinen

Jenni Toivanen

Aino Rönkkö

Laura Viik

KUVATOIMITTAJAT

Aino Rönkkö

Laura Viik

TOIMITUSSIHTEERI

Laura Viik

Maarit Rönkä Roope Svensk

MARKKINOINTI

Vili-Kalle Nyyssönen Antti Nykänen Tuomas Pekkarinen Roope Svensk Veerti Säisä

TAITTO

Hurry Oy Jenna Lappalainen PAINO PunaMusta Oy www.punamusta.com

Sota vaikuttaa viljelijään

TEKSTI ANTTI-JUSSI KAIKKONEN | KUVA AINO RÖNKKÖ

Eurooppa koki järkytyksen keväällä 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Korona ja sen tuoma epävarmuus olivat juuri väistymässä, kun saimme uuden huolenaiheen.

Ukrainan sota tuli monelle järkytyksenä, vaikka alkavista sotatoimista oli paljon merkkejä jo kuukausia ennen hyökkäystä –eihän Euroopassa sodita enää vuonna 2022! Toisin kävi. Sota on vaikuttanut lähes kaikkien suomalaisten elämään jo jollain tapaa. Talvea kohti siir-

ryttäessä asiat eivät ainakaan helpotu.

Kriisin polttopisteessä on tällä hetkellä energia. Eurooppaan on menneiden vuosikymmenten aikana kehittynyt suuri riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta. Ennen sodan alkamista Venäjä aloitti

kaasun hintojen noston vähentääkseen ostajavaltioiden kaasuvarastoja.

Kriisin polttopisteessä on tällä hetkellä energia.

Energian hinta hipoo nyt pilviä, vaikka talvi siintää

vasta horisontissa. Sähkösopimuksen uusiminen tässä tilanteessa voi viedä yrityksiä tai yksityishenkilöitä vakaviin talousongelmiin. On myös olemassa oikea uhka, että sähkö ei riitä ensi talvena ja sitä joudutaan säännöstelemään. Energian hinta näkyy tietenkin polttoaineissa, mikä on monelle tilalle iso menoerä.

Venäläisten raaka-aineiden kallistuminen vaikutti jo ennen sotaa lannoitteiden hintaan. Venäjältä tuodut ammoniakki ja maakaasu ovat lannoitteiden ydinkomponentteja. Sodan alettua raaka-aineiden tuonti on hiipunut, mikä on johtanut hurjiin lannoitehintoihin.

Sota ei ole ollut taloudelle suopea. Euroalueen inflaatio lähti jyrkkään nousuun koronan alettua. Sota ruokkii

inflaatiota, joka lokakuussa 2022 oli jo 9,1 prosenttia. Samanlaista nousua on havaittavissa myös Yhdysvalloissa. Inflaatiosta kannattaa olla jo hieman huolissaan: esimerkiksi lainojen korot nousevat inflaation seurauksena, ja uhkana on myös stagflaatioon joutuminen, jossa inflaatio kiihtyy mutta tuotanto hiipuu.

Venäjä että Ukraina ovat eräitä maailman suurimpia viljantuottajia ja -viejiä. Venäjän viljanvienti on ollut tyrehdyksissä, ja Ukrainalla on vaikeuksia saada viljatoimituksia maailmalle sodan vuoksi. Tämän seurauksena maailmanmarkkinoilta puuttuu suuri määrä viljaa, mikä voi johtaa nälänhätään monissa kehittyvissä maissa. Myös eläinten rehujen ostokustannukset ovat kasvaneet huomattavasti.

Maatalous on kriisissä suuri kärsijä. Toimiala koskettaa vahvasti kaikki sodan negatiiviset vaikutukset. Viljelijän harteilla on tällä hetkellä kaikkien tuotantokustannusten kallistuminen, yleinen talouden epävarmuus, kuluttajien ostovoiman heikkeneminen ja tuottajahinnat, jotka eivät ole pystyneet kunnolla vastaamaan tilanteeseen. Monelle tämä taakka on ollut liikaa, ja se nähdään tänä vuonna lopettaneiden tilojen määrässä. Tulevaisuuden näkymät ovat monelle epäselvät. Onneksemme yhteiskunnassa on herätty arvostamaan kotimaista ruoantuotantoa ja huoltovarmuutta. Epävarmoina aikoina ruoantuotanto nousee taas uuteen arvoon.

Erikoistumalla pienikin voi pärjätä

Puurin kanala on tuottanut laadukkaita vapaan kanan munia vuodesta 1996 Kiehuvan kylällä Kouvolassa noin 9 000 munivan kanan voimin. Erikoistuminen on mahdollistanut toiminnan kannattavuuden pienemmässäkin mittakaavassa. Kanalan isäntä Ari Puuri on yrityksen kasvot, ja hän onkin tuttu näky alueen lähiruokatapahtumissa sekä toimittamassa tilansa kananmunia lähiseudun ruokakauppoihin.

Puurin kanalan värikkäät kanalarakennukset ja siisti pihapiiri kertovat pihaan saapujalle, että tilalla arvostetaan omaa työtä sekä asiakkaita. Puuri on panostanut paljon tuotteensa tunnettavuuteen ja tehnyt markkinointityötä myös kuluttajien keskuudessa. Asiakkaat arvostavat Puurin kananmunien tuoreutta, laatua, hyvää makua sekä sitä, että kananmunat on tuotettu lähellä. Kysyimme Puurin kanalan isännältä Ari Puurilta, miten nykymittakaavan mukaan pienen tilan saa kannattamaan.

”Ajat ovat tiukat, joten yrityksen ohjaksista on pidettävä tiukasti kiinni”, Puuri toteaa. Yleinen kustannusten nousu on vaikuttanut Puurin kanalan toimintaan, kuten muihinkin maatalouden yrityksiin. Tilalla kustannussäästöä on haettu vaihtamalla lämmitys maakaasusta öljyyn. Puuri on pystynyt nostamaan tuotteiden hintaa kaksi kertaa, mutta loputtomasti hintaa ei voi nostaa, joten yrittäjän on tingittävä omasta katteestaan.

Ajat ovat tiukat, joten yrityksen ohjaksista on pidettävä tiukasti kiinni.

Puuri kuitenkin korostaa, että jatkuvasti ei voi ainoastaan säästää kustannuksissa, vaan pitää investoida ja kehittyä tulojen saamiseksi. Kananmunatuotannon sekä menekin jatkuvalla seuraamisella pystytään reagoimaan nopeasti kysynnän vaihteluihin, jolloin ylituotantoa ei synny. Myymättä jääneet munat Puuri antaa hyväntekeväisyyteen, joten hävikkiä syntyy tilalla mahdollisimman vähän.

Kustannusten seuranta, talouden hallinta sekä asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ovat edellytyksiä kannattavalle liiketoiminnalle. Puuri painottaa koulutuksen, markkinoinnin ja asiantuntijoiden ammattitaidon hyödyntämistä kannattavassa yritystoiminnassa. Kanalarakennusten ja auton ulkoasut, mainokset, työvaatteet sekä auton mainosteippaukset ovatkin eri ammattilaisten käsialaa.

Tila toimittaa itse tuotteet marketteihin sekä muille asiakkaille, kuten suur-

Kustannusten seuranta, talouden hallinta sekä asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ovat edellytyksiä kannattavalle liiketoiminnalle.

Puurin kanalan opastekyltti ohjaa asiakkaat myyntipaikalle.

TEKSTI JA KUVAT EMMI KANANEN JA MARIA NIEMI

keittiöihin. Tuotteiden kuljettaminen itse on kannattavan toiminnan edellytys, ja Puuri pitääkin asiakaskontakteja tärkeänä ja mukavana osana työtään. Lisäksi tilalla saadaan lisätuloa kananmunien suoramyynnistä, joka on saavuttanut suosiota asiakkaiden keskuudessa. Puurilta on mahdollisuus ostaa munintansa aloittavia kanoja sekä kanojen rehuja. Uusille kananomistajille Puuri järjestää kanakoulutuksia verkon välityksellä.

Haaveita ja kehityssuunnitelmia Puurin kanalalla on edelleen. Investointisuunnitelmissa on ainakin aurinkoenergian käyttöönotto kustannustehokkuuden parantamiseksi. Markkinoinnin kehittämiseen aiotaan jatkossakin panostaa. Ari Puuri suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti ja tiivistää ajatuksensa näin: ”Ei muuten menesty, kuin olemalla optimisti.” todennäköisesti kysyntäkin kasvaisi. Hevosmetsurin työn markkinointi ja esille tuonti laajemmin lisäisi todennäköisesti työmaiden saantia sekä lisäisi kiinnostusta ammattia kohtaan, sillä harva tietää, että metsätöitä tehdään edelleen hevosen kanssa.

Puurin kanalan isäntä Ari Puuri.

Pihapiirin rakennukset noudattavat samaa värimaailmaa. Kuvassa pakkaamo ja suoramyyntipiste.

Lietelannasta ravinteet käyttöön

Perttulan tilalla siirryttiin pintalevityksestä multaukseen. Vanha pintalevitysvaunu varustettiin veitsimultaimella.

TEKSTI JA KUVAT JUHO KEMPPAINEN

Muuttuneen maailmantilanteen myötä väkilannoitteiden hinnat ovat kolminkertaistuneet. Tämä merkitsee keskikokoisella tilalla useiden kymmenien tuhansien eurojen ylimääräistä kulua. Tilanteeseen ei ole näkyvissä helpotusta, mutta vaihtoehtoja lannoituskustannuksissa säästämiseen löytyy.

Karjatilat tuottavat itse ravinteita, jotka kannattaa hyödyntää niin hyvin kuin mahdollista. Tilan oman lannan sekä viljelykierron tarkalla suunnittelulla saadaan suuri säästö. Iso osa tiloista tuottaa lietelantaa, jonka hyödyntämistä tässä jutussa tarkastellaan.

Lietelannan käyttö

Lietelannan perinteinen käyttö on usein pintalevitystä vaunulla. Pintalevitys on hiljalleen vähenemässä, sillä erilaisilla sijoitusmenetelmillä voidaan supistaa ravinteiden haihtumista. Typpeä voi pintalevityksessä haihtua jopa 70 % lannan sisältämästä typestä.

Lietelantaa käsitellään suuria määriä, joten lietelogistiikka on toteutettava järkevästi. Levitysvaunulla pitkä ajomatka on erittäin hidasta, ja polttoainetta kuluu suuria määriä suhteutettuna hyötyihin. Lisäksi lanta täytyisi saada levitettyä oikeaan aikaan.

Lietelogistiikkaan ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, sillä kaikki tilat ovat erilaisia. Levitysvaihtoehtoja on useita –johonkin kohteeseen voi sopia menetelmä, joka ei sovi toiseen.

Ravinnehävikin minimointi

Lannoituksen eri ajankohtiin tulee valita oikea levitysmenetelmä: multaus, sijoitus tai letkulevitys. Lannan levitysmäärä tulee suhteuttaa levitysajankohtaan, jolloin kasvi voi hyödyntää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti. Perinteiselle vaunulevitykselle on myös vaihtoehtoja. Raskaat vaunut tiivistävät peltoa, ja vaunun tyhjennyttyä syntyy päällekkäin ajoa.

Vetoletkulevitys on loistava vaihtoehto olosuhteissa, joissa se on mahdollista. Tiivistyminen vähenee ja keväällä levitysajankohtaa voidaan aikaistaa. Tällöin kasvi saa tarvitsemansa ravinteet oikeaan aikaan ja kasvu käynnistyy tehokkaammin.

Lietelannan separointi

Lietelannan separoinnilla erotetaan lietteen kuivaaine ja neste. Nesteen ja kuiva-aineen ravinnetasapaino on erilainen, joten ravinteet on helpompi kohdentaa oikeaan paikkaan. Lietelannan separoinnista saadaan myös logistista hyötyä, sillä lietemäärä vähenee ja separoitu kuivajae on kevyempää, helpommin varastoitavaa sekä ravinnerikkaampaa. Tällöin sitä on järkevää kuljettaa kauempana tilakeskuksesta sijaitseville lohkoille. Käyttämällä kuivajaetta kuivikkeena on myös mahdollista hakea säästöä kuivituskustannuksissa.

Korpelan Maito Oy lietteen vetoletkulevityksessä.

Vaihtoehtoja lypsykarjan väkirehuruokintaan

Alkuvuodesta 2022 viljaa korvaavien komponenttien osto oli isossa kasvussa, koska viljan saatavuuden heikentymistä pelättiin Ukrainan sodan takia. Vaikka osa komponenteista olikin kalliimpia kuin vilja, siitä sai tuotosvastetta takaisin korkeampina maitotuotoksina tai pitoisuuksina.

Viljan hinta nousi jyrkästi alkuvuodesta maailmantapahtumien, edellisen kasvukauden kuivuuden ja heikentyneen saatavuuden vuoksi. Monia yrittäjiä mietityttikin viljan saatavuus ja sen korkea hinta, minkä vuoksi alettiin miettiä viljan korvaajia. Millaisilla komponenteilla viljaa sitten voidaan korvata ja millaisia vaikutuksia muutoksilla on ollut tilojen toimintaan?

Lypsykarjatiloilla viljaa käytetään säilörehun täydentämiseen ruokinnassa. Käytetyt viljalajit vaihtelevat tilan viljelymahdollisuuksien, saatavuuksien ja markkinoiden mukaan. Ohrassa on tärkkelystä noin 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin kaurassa, valkuaista suurin piirtein saman verran. Laadultaan valkuainen on kuitenkin erilaista kaurassa ja ohrassa. Kauran valkuainen on noin 80 % lysiinirikkaampaa ja sisältää liukoisempaa globuliinia kuin ohra. Kaurassa ja ohrassa rasvaa on 5–7 % kuiva-ainekiloa kohti, ohran rasvassa monityydyttämättö-

mien linoli- ja linoleenihapon osuus taas on suurempi kuin kaurassa. Kauran bruttoenergia onkin suuremman rasvasisällön vuoksi korkeampi kuin ohran.

Ohraan verrattuna kaura lisää lypsykarjatilan maidontuotosta, mutta samalla vähentää maidon rasva- ja valkuaispitoisuutta. Lisäksi kaura myös pehmentää maitorasvaa. Tämä johtuu kauran suhteellisen suuresta rasvapitoisuudesta ja rasvahappojen vaikutuksesta maitorasvaan. Vehnässä taas on kotimaan viljoista korkein energia-arvo. Korkean energia-arvonsa vuoksi vehnää ei suositella ainoaksi käytettäväksi viljaksi lypsylehmien ruokinnassa. Luken ruokintakokeissa on nimittäin huomattu, että lypsykarjalla on alkanut esiintyä syömisongelmia, kun vehnän käytön osuus on noussut yli puoleen (+ 50 %) koko ruokinnan vilja-annoksesta.

Eräs viljaa korvaava komponentti voi olla herne. Se on hyvin sulavaa ja sisältää paljon

tärkkelystä. Sen valkuainen on myös erittäin liukoista, minkä vuoksi se hajoaa pötsissä nopeasti. Viljaan verrattuna herne lisää rehun syöntiä ja siten lehmien energiansaantia ja maidontuotosta. Rypsiin verrattuna valkuaisrehuna herne ei ole rypsin tasoista. Parhaiten hernettä voidaan hyödyntää käyttämällä sitä seoksena rypsirouheen tai -puristeen kanssa. Herneen eräs hyvistä puolista on myös sen esikasviarvo peltoviljelyssä.

– Lantmännen Agron asiakkailla viljaa on korvattu lähinnä Optiviljalla, kertoo Lantmännen Agron asiakkuusvastaava Tapani Vartiainen Optivilja on prosessoitua viljaa, joka sisältää pääasiassa ohraa. Toinen merkittävä komponentti, jolla oman viljan puutetta on kompensoitu, on Optimaissi. Optimaissilla on mahdollista tarvittaessa korvata kaikki vilja. Optimaissin tärkkelys käyttäytyy eri tavalla kuin kauran, ohran ja vehnän tärkkelys. Maissin tärkkelys on hitaammin hajoavaa, kun taas kotimaiset

TEKSTI JUHO VÄISÄNEN JA JERE PULKKA | KUVA AINO RÖNKKÖ

viljat hajoavat nopeampaa. Maissin tärkkelyksestä suurin osa ohittaa pötsin, ja imeytyy glukoosina ohutsuolesta. Lehmille glukoosi on elintärkeä energianlähde. Maissin hyvä puoli on myös se, että koska se imeytyy vasta ohutsuolessa, se ei laske pötsin pH arvoa toisin kuin kotoisat viljat.

Jos lypsykarjatilalla on ennestään omaa viljaa, sen riittävyyttä voi pidentää Optimaissilla. Vartiaisellekin on tullut vastaan muutama tapaus, jossa tilan omat viljat ovat loppuneet, jolloin niitä on jouduttu korvaamaan Optiviljalla tai Optimaissilla. Joissakin tapauksissa on oma vilja vaihdettu kokonaan täysrehuun riippuen tilalle parhaiten sopivasta kokonaisuudesta.

– Haittapuolena viljan korvaamisessa kokonaan täysrehulla on se, että seoksen tärkkelys laskee joissakin tapauksissa

huomattavasti. Korvaavien komponenttien ostossa on myös huomioitava se, miten tilallinen voi säilyttää ja jakaa komponentit, vai joutuuko hän investoimaan esimerkiksi uusiin siiloihin tai spiraaleihin. Näissä tapauksissa pitää ottaa huomioon, mikä tilan kannalta on paras ratkaisu, Vartiainen sanoo.

Haittapuolena viljan korvaamisessa kokonaan täysrehulla on se, että seoksen tärkkelys laskee joissakin tapauksissa huomattavasti.

Kun Optiviljaa verrataan kotoisiin viljoihin, huomataan, että niiden ruokinnalliset arvot ovat keskenään lähes samat. Optiviljan käytössä on muistettava, että se on kuivakomponentti, jonka kuiva-aine pitoisuus on 88 %. Tämä

on huomioitava ruokinnassa, jotta saadaan riittävä kosteus apeseokseen. Säilörehu vaikuttaa paljolti maidontuotannon taloudellisiin tuloksiin, koska se muodostaa pohjan ruokinnalle. Komponenttia ostettaessa tilalle pyritään hakemaan vaihtoehtoa, joka on edullisempi kuin viljan osto.

– Vaikka Ukrainan sota mullisti viljamarkkinat ja lisäsi viljaa korvaavien komponenttien tarvetta Suomessakin, Ylä-Savon alueella viljasadot olivat onneksi 2022 kasvukaudella kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, että omien viljojen puinnin jälkeen komponenttien osto loppui lähes kokonaan, kertoo Vartiainen. Vaikka viljasadot olivatkin tänä kesänä runsaita, kriisitilanteisiin kannattaa silti varautua ennalta pohtimalla, millä kotoisia viljoja voitaisiin tarvittaessa korvata.

Vanhassa vara parempi

TEKSTI JUHO VÄHÄSÖYRINKI KUVAT AINO RÖNKKÖ JA LAURA VIIK

Monella tilalla pohditaan konekaluston uusimista. Uuden koneen sijaan vanhan koneen päivittäminen saattaa kuitenkin olla kannattavampaa.

Maatalous on kustannuskriisissä, eivätkä kaikki maatilat pysty investoimaan uusiin koneisiin. Näiden maatilayritysten täytyy tulla toimeen vanhoilla koneilla, mikä voidaan nähdä huonona asiana. Jotkut saattavat esimerkiksi ajatella, että vanhoilla koneilla työskenneltäessä konerikot ja työn keskeytykset ovat yleisiä.

Vanhoja koneita ja laitteita pystyy kuitenkin yleensä korjaamaan paremmin itse kuin uusia, sillä vanhojen koneiden korjaaminen onnistuu usein ilman tietokoneohjelmia. Uusien koneiden korjaaminen vaatii ammattilaisen paikalle tietokoneohjelmineen, mikä voi tarkoittaa työn pitkääkin keskeytymistä.

Vanhempia koneita, esimerkiksi traktoreita, voidaan varustaa nykyajan vaatimuksia vastaavaksi erilaisilla lisävarusteilla. Eräs yleinen muutos on rengastuksen vaihtaminen korkeammaksi ja leveämmäksi, jotta pintapaine pienenee ja vetoteho paranee. Isommat renkaat voi ajatella myös jaksotettuna investointina, mikäli seuraava traktori on samanmerkkinen tai muuten vaikkapa nelivedon välitys mahdollistaa renkaiden käytön päivitetyssä koneessa.

Isommat renkaat voi ajatella jaksotettuna investointina

Kunnollisilla renkailla varustettu traktori saattaa kuitenkin käydä liian kevyeksi esimerkiksi ison kärryn tai äkeen vedossa. Tähän ratkaisu ovat lisäpainot traktorin keulaan tai vanteisiin. Renkaat voidaan

myös painottaa suolavedellä, jolloin saadaan kohotettua traktorin omaa massaa ja siten kaikki potentiaalinen vetoteho käyttöön.

Suurimpia haasteita vanhojen traktoreiden käytössä nykypäivänä on niiden hydrauliikka. Vanhoissa traktoreissa on usein kaksi tai kolme hydrauliikkalohkoa, joista yksi menee kallistajalle ja toinen työntövarrelle, kun taas uusissa on neljästä kuuteen lohkoa ja työntövarsi ja kallistin lisäksi. Nykyään on saatavilla hyviä sähköohjattuja hydrauliikkalohkoja, jolloin niitä saadaan rakennettua riittävä määrä, joten sinänsä lohkojen puute vanhoissa koneissa ei ole este.

Toinen suuri ero on hydrauliikkapumpussa ja sen käyttäytymisessä: vanhemmat koneet ovat varustettu pienemmillä hammaspyöräpumpuilla, joissa ei ole LS-linjaa eli kuorman tuntevaa ominaisuutta laisinkaan. Hammaspyöräpumpun hydrauliikan tuotto on suoraan verrannollinen moottorin kierroksiin.

Vanhassa traktorissa täytyy pitää kaasu pohjassa, jotta sillä saadaan pyöritettyä riittävällä nopeudella esimerkiksi hydraulista pumppukuormaimen pumppua. Nykyaikaisella isolla säätyvätilavuuksisella pumpulla varustettu traktori hoitaa saman tehtävän noin puolella moottorin kierrosalueesta ja aivan uudet jo reilulla tyhjäkäynnillä. Tämä vaikuttaa suoraan polttoaineen kulutukseen.

Vanhat traktorit ovat siis aivan käyttökelpoisia sellaisiin töihin, joissa ei vaadita hydrauliikalta kovin paljon tuottoa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi kärryn tai äkeen veto ja niittokoneen, silppurin tai noukinvaunun kanssa työskentely – ylipäänsä vanhat traktorit soveltuvat hyvin minkä vain työkoneen kanssa työskentelyyn, jossa tarvitaan voimaa voimanottoakselin kautta. Näin ollen vanhojakin koneita voi hyödyntää maatilan töissä kannattavasti pienellä päivityksellä.

Taalat taskuun, kasvinviljelijä!

TEKSTI JUHO HEIKARI, JYRI METSO JA MIKKO PEKKANEN | KUVA AINO RÖNKKÖ

Moni viljelijä miettii tällä hetkellä, kuinka parantaa tilan kannattavuutta näinä vaikeina aikoina. Kustannukset ovat paikoin nousseet jopa moninkertaiseksi viimeisen vuoden aikana, eikä näköpiirissä ole muutosta parempaan havaittavissa. Osa viljelijöistä on ehtinyt hankkia tuotantopanokset jo ennen hintojen rajua nousua. Tämä auttaa hetkellisesti, mutta ei kuitenkaan ole pidempiaikainen ratkaisu kustannusten hallintaan. Monet halvimmat konstit ovat vain ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Näistä tyypillisin on hyvä viljelykierron suunnittelu.

Kasvinviljelytilalliset unohtavat nykypäivänä helposti vilje-

lyn perusedellytykset. Tavanomaiselle tilalle on myytävänä monenlaisia erilaisia tuotteita, joilla pystytään korjaamaan ongelmien seurauksia ilman itse ongelmanratkaisua.

Pohdimme tässä artikkelissa, miten moni kasvinviljelytilallinen pystyisi parantamaan kustannuskriisissä omaa kannattavuuttaan ja parantamaan pellon kasvukuntoa myös pitkälle tulevaisuuteen.

Kasvinviljelijän tärkein omaisuus on peltomaa. Niistä on pidettävä huolta monin erilaisin keinoin, sillä heikkokuntoinen maa ei tuota ja on herkempi säiden ääri-ilmiöille. Toimimaton ojitus, huono pinnan muotoilu sekä erilaiset maan tiivistymät aiheutta-

vat isoja sadonmenetyksiä. Viljelijän on tarpeen jalkautua ja katsoa pintaa syvemmälle, kuinka mahdolliset ongelmakohdat olisivat korjattavissa.

Tiivistymiä voidaan yrittää korjata mekaanisesti jankkuroimalla tai erilaisilla syväjuurisilla kasveilla. Hyviä syväjuurisia kasveja ovat esimerkiksi rypsi, rapsi ja erilaiset retiisit ja retikat. Tiivistymät muodostuvat jopa yhden vuoden aikana, mutta niiden korjaamiseen menee yleensä useampia vuosia.

Edellä mainittujen toimien lisäksi on huolehdittava myös peltojen kalkitus- ja maanparannustarpeista. Erilaisilla kalkeilla lannoitteiden ravinteet saadaan entistä paremmin

hyötykäyttöön, sillä happamassa maassa lannoite on kasville heikommin käytettävissä sekä huuhtoutuu herkemmin vesistöihin. Nykyisten lannoitteiden hinnoilla viljelijän on pyrittävä mahdollisimman suureen satovasteeseen sijoitetulla lannoitemäärällä.

Markkinoilla on myös erilaisia kuituja, joilla saadaan lisättyä pellon orgaanista ainesta ja pieneliötoimintaa. Lisäksi monilla kuiduilla on lannoitusvaikutus ja myös pieni kalkitusvaikutus. Näiden avulla saadaan savisilla alueilla maan mururakennetta paremmaksi ja pidättämään kosteutta paremmin. Kasvavien kustannusten takia rahtija levityskustannukset ovat kohonneet, joten esimerkiksi kalkkia ja kuituja valittaessa on syytä kiinnittää huomiota etäisyyksiin ja siitä aiheutuviin kustannuksiin.

Moni viljelijä on tehnyt viljelysopimuksen ja kiinnittänyt tavanomaisten viljojen hintoja kevään ja kesän aikana. Kiinnityshinnat ovat vaihdelleet eri viljakasvien kohdalla keskimäärin 340:n ja 400 euron välillä. Viljan hinnat ovat olleet

vuoden ennätyskorkealla tasolla.

Luomun ja tavanomaisten myyntiviljojen hintaero on kaventunut, eikä luomuviljojen hinta ole noussut samassa suhteessa yhtä korkealle. Sopimusasiakas kuitenkin sitoutuu myymään sovitun määrän viljaa kauppakirjassa olevalla hinnalla. Tällöin viljelijän kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka paljon viljaa kiinnittää, jotta saa sovitun viljaerän toimitettua kaupalle.

Kuluneen syksyn aikana viljojen hinnat ovat tipahtaneet huipuista, joten moni viljelijä odottelee talven ja kevään aikana viljan hinnan uudelleennousua. Tämä vaatii kuitenkin viljelijältä varastotilaa, jota ei kaikilla välttämättä ole riittävästi viljan pidempiaikaiseen varastointiin hinnannousun toivossa.

Useat viljelijät ovat joutuneet miettimään lannoite- ja kasvivalintoja uudelleen kovien hinnannousujen myötä. Lisäksi viljelijöiden maksukyky on ollut pitkään heikko, joten erilaisten nurmien viljely on lisääntynyt, koska tämä on

edullinen viljeltävä. Osa viljelijöistä kokee riskien olevan tällä hetkellä liian suuria suhteessa mahdolliseen tuottoon kasvinviljelyssä.

Kuumien ja kuivien kesien vuoksi erilaiset hyönteiset ja tuholaiset ovat aiheuttaneet tuhoja viljelyksille. Sateiset vuodet puolestaan aiheuttavat viljoille ja muille viljelyskasveille lakoontumista sekä erilaisia homeita. Monilla alueilla säävaihtelujen lisäksi riesana ovat eläimet, kuten valkoposkihanhet ja peurat, jotka voivat aiheuttaa isojakin sadonmenetyksiä viljelyksillä, eikä niiden torjuntaan ole riittävästi keinoja.

Yhteen summattuna erilaiset riskit ovat kasvaneet, joten tulevia kasvukausia ajatellen viljelijöiden on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota omiin kasvivalintoihin sekä tuotantopanosten hallintaan. Konkreettisten tekojen lisäksi on myös syytä kiinnittää huomiota fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, koska kaikki tekeminen lähtee omasta jaksamisesta. Muistetaan pitää tarpeen mukaan huolta myös muista viljelijöistä!

agrihuoltopitkanen.fi

MAATALOUSKONEIDEN KORJAUS JA HUOLTO ÖLJYT JA VARAOSAT

Hevonen elävöittää, liikuttaa ja työllistää

Hevosyrityksen juuret ovat usein omassa harrastuksessa ja elämäntavassa. Monen hevosalan yrityksen talous on tiukilla, ja on tyydytty elämään kädestä suuhun ja pienellä palkalla. Yritykseen ovat sidoksissa arki, vapaa-aika, elämänarvot ja ystävät, joten hevosista ei haluta hevillä luopua.

TEKSTI OUTI LEVY JA TIINA SUNI | KUVA LAURA VIIK

Suomessa on hevosia noin 74 000 ja hevostalleja 16 000. Hevosala työllistää Suomessa yhtä paljon kuin Lapin matkailu. Ratsastuksen harrastajia arvioidaan olevan 160 000, ja suurimmat ravitapahtumat keräävät kymmenien tuhansien yleisömäärät. Hevospelien (toto) myynti vuonna 2021 oli yli 280 miljoonaa euroa. Suomessa toimii yli 20 hevosiin erikoistunutta eläinklinikkaa tai -sairaalaa. Lisäksi hevosiin liittyy valtavasti erilaisia sidosryhmiä. Hevosala koskettaa siis suurta joukkoa niin hevosia kuin ihmisiäkin.

Kustannusten nousu vaivaa

Menot ovat kasvaneet hevosalalla hurjasti. Yhden hevosen energiaan, rehuihin ja kuivikkeisiin kuukaudessa kuluttama euromäärä on vähintäänkin tuplaantunut. Myös rehujen ja kuivikkeiden saatavuudessa on ollut suuria haasteita. Raviradoista osa on jo kertonut jättävänsä katsomotiloja talveksi kylmilleen tai pienelle peruslämmölle. Talleilla tehdään välttämättömät huoltotyöt, mutta suuremmat investoinnit ovat jäissä.

Ratsastustuntien arvonlisäverokannan nosto jopa takautuvasti huolettaa ratsastuskoulujen pitäjiä suuresti. Toteutuessaan se pahimmillaan kaataa ratsastuskouluyrityksiä. Tähän hevosala toivookin päättäjiltä malttia ja kohtuullisuutta.

Ratsastustuntien arvonlisäverokannan nosto, jopa takautuvasti, huolettaa ratsastuskoulujen pitäjiä suuresti.

Uusia toimintoja kehitetään

Hevosyritykset ovat vastanneet jo koronan aiheuttamaan asiakaskatoon ja nouseviin kustannuksiin. Kuluja on karsittu ja yritysten tiloissa järjestetään tapahtumia myös hevosalan ulkopuolelta. Samoin eri aiheista kehitetään webinaareja, verkkokoulutuksia ja kursseja.

”Palvelun tuottaja hankkii ja ylläpitää ratsuhevosia varusteineen sekä tarjoaa puitteet ja opetuksen harrastamiseen ja valmentautumiseen. Asiakas ostaa kuukausioikeuden tietyn hevosen käyttöön tietylle määrälle kertoja viikossa. Näin hevosen kanssa pääsee valmentautumaan tavoitteellisesti, mutta kevyemmällä vastuulla ja kustannuksella kuin omistushevosen kanssa. Orivet myös panostaa tapahtumien järjestämiseen ja tilojen vuokraamiseen”, Heli-Maija Vehkalahti Ratsutalli Orivetistä kertoo Orivetin tarjoamasta ratsastuspalvelusta.

Harrastuksesta karsitaan, kun oma talous on tiukalla

Hintojen nosto on kaikissa hevosalan yrityksissä vaikea paikka. Asiakkailla tulee maksukyvyn ja maksuhalukkuuden katto vastaan nopeasti. Harrastuksesta luopuminen nousee mieleen, kun oma talous joutuu tiukoille. Moni täysihoitotallin asiakas tyytyy vaatimattomampiin puitteisiin kuin aiemmin, ja maneesin mukavuus ollaan valmiita vaihtamaan ulkokenttään.

Moni täysihoitotallin asiakas tyytyy vaatimattomampiin puitteisiin kuin aiemmin, ja maneesin mukavuus ollaan valmiita vaihtamaan ulkokenttään.

Ratsastuskoulut, ravivalmentajat, täyshoitotallit, ratsastusvalmentajat, rehun tuottajat ja muut hevosalan yrittäjät ovat pakotettuja nostamaan hintojaan tuntuvasti, jotta kustannusten nousu saataisiin katettua. Hintojen nousu aiheuttaa asiakaskatoa. Ratsastustunneille tai tallipaikoille onkin tilaa aiemman jonon sijaan. Asiakkaiden vähentyminen pakottaa hevosalan yrittäjän muuttamaan toimintaansa. Hevosala on monelle yrittäjälle elämäntapa ja ajatus yrityksestä luopumisesta tuntuu erittäin vaikealta.

Ihmisen kiinnostus hevoseen ei lakkaa

Hevonen elävöittää maaseutua, työllistää, liikuttaa ja kuntouttaa kaikenikäisiä. Ihmisen kiinnostus ja kiintymys hevosta kohtaan ei tule onneksi lakkaamaan tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Hevosala taistelee olemassaolostaan, vaikka heikko taloustilanne tekee siitä entistä haastavampaa ja moni yritys joutuu muuttamaan toimintaansa radikaalistikin. Silti hevosista ja niiden tuomasta tunteesta ja ilosta ei haluta luopua.

Ihmisen kiinnostus ja kiintymys hevosta kohtaan ei tule onneksi lakkaamaan tiukasta taloustilanteesta huolimatta.

Paljon parjattu glyfosaatti –mitä tilalle ja millä hinnalla?

TEKSTI ANU HELKALA JA PEKKA HELKALA | KUVA AINO RÖNKKÖ

Saatavuusongelmat ja rajusti nousseet hinnat ovat pakottaneet viljelijät miettimään, miten glyfosaatti korvataan ja millaiset kustannukset siitä syntyvät. Jo vuosia glyfosaatille on yritetty etsiä korvaavaa tuotetta, mutta markkinoille hyväksyttyä vastaavaa tehoainetta ei ole vielä löytynyt.

Glyfosaatti on ollut otsikoissa jo vuosia. Viljelijän näkökulmasta tuote on ollut tehokas ja tehoonsa nähden sitä on ollut edullista hankkia. Ympäristö- ja terveysjärjestöt ovat tutkimuksissaan nähneet tuotteessa vaaroja niin luonnolle kuin ihmisten terveydellekin. Eri tahojen teettämät tutkimukset glyfosaatin turvallisuudesta ovat olleet kuitenkin ristiriitaisia.

Korona ja sen aiheuttamat muutokset konttiliikenteessä vaikeuttivat raaka-aineiden saantia. Saatavuuspula taas nosti hintaa. Samaan aikaan Yhdysvaltain suurin glysaattihapon tuotantolaitos joutui ajamaan tuotantonsa kuukausiksi alas hirmumyrskytuhojen vuoksi. Helmikuussa 2022 Ukrainassa alkanut sota ja läntisen maailman laatimat Venäjän vastaiset pakotetoimet ovat entisestään lisänneet markkinoiden epävarmuutta.

Glyfosaattia käytetään esimerkiksi nurmikasvustojen

lopettamiseen. Kasvun lopettaminen voidaan tehdä ilman kemikaaleja kultivoimalla pelto useamman eri kerran. Moninkertainen työ- ja polttoainemäärä lisäävät kuitenkin kustannuksia. Monipuolinen viljelykierto on yksi tapa pyrkiä vähentämään peltojen rikkakasvipainetta. Tämäkin vaihtoehto voi aiheuttaa lisäkustannuksia esimerkiksi heinä- ja öljykasvien ostosiementen myötä. Moni viljelijä pyrkinee mahdollisuuksien mukaan korvaamaan kevään ja syksyn glyfosaattiruiskutuksia kasvukauden aikana tehtävillä rikkakasviruiskutuksilla.

Monipuolinen viljelykierto on yksi tapa pyrkiä vähentämään peltojen rikkakasvipainetta.

EU:n alueella on poliittista painetta luopua glyfosaatin käytöstä, mutta samaan aikaan viljelijät taistelevat samalla myyntikentällä

esimerkiksi Etelä-Amerikan kanssa, jossa glyfosaattia käytetään runsaasti ja geenimuuntelu on sallittua. Pohjois-Amerikassakin on lisätty viljelysalaa lajikkeilla, jotka ovat glyfosaatin kestäviä.

Glyfosaatin kustannusnousun ja saatavuusongelmien rinnalla suomalainen maanviljelijä joutuu laskemaan, miten kattaa hurjasti nousseet energia- ja lannoitekulut. Kuluttajat ovat mielipidemittauksissa suomalaisen viljelijän puolella, mutta näkyykö se viljelijän tilillä? Suomessa kauppaketjujen määräävä markkina-asema määrittää pitkälti sen, mitä kohonneista kuluttajahinnoista päätyy alkutuottajalle.

Tässä maailmantilanteessa viljelijät ovat pakotettu seuraamaan markkinoita ja miettimään tarkoin, mitä seuraavalla kasvukaudella viljellään ja mitä tuotantopanoksia on mahdollista hankkia. Tuleva kesä näyttää, mihin ratkaisuihin viljelijät päätyvät.

ÄlyAgri verkostohanke yhdistää maatalous- ja teknologia-alan toimijoita sekä jalkauttaa tutkimusosaamista ja innovaatioita yritysten käyttöön.

ÄlyAgri Vimeossa: ÄlyAgrin Vimeo kanavalta löydät aiheeseen liittyviä videoita, joita voit käyttää hyödyksi niin opetuksessa, oppimisessa kuin tekemisen tukena.

ÄlyAgri AgriHubissa: ÄlyAgrin teemaverkoston löydät AgriHubin sivuilta. Käy lukemassa AgriHubista verkoston oppilaitoksien TKI-toiminnasta ja -ympäristöistä.

Intohimona huipputuotos

TEKSTI MILLA NISKANEN | KUVA SOILA PUURTINEN

Kesä, aamu-usva, lammenranta ja lehmät, ne ovat jääneet pysyvästi Stina Kurjen mieleen lapsuuden kesistä. Mummolassa suhde lehmiin alkoi jo lapsuudessa ja on jatkunut läpi elämän, aina nykyhetkiin asti.

Eri maatalouden opintojen kautta kulki Stinan työura Faban kautta, HH Embryon asiakkuuspäälliköksi sekä maatalousyrittäjäksi. Stina ja hänen puolisonsa Kimmo Kaskisen Kaskilan maitotila sijaitsee Punkaharjulla kauniin Hörönmäen päällä. Siellä Stina on päässyt jalostamaan ja toteuttamaan haaveita karjanomistajana. Tällä hetkellä Stina on päätoiminen maatalousyrittäjä ja työskentelee HH Embryo Oy:llä asiakkuuspäällikkönä. Molemmat työt ovat hänelle rakkaita.

Stina on vastannut Kaskilan tilan jalostuksesta 8 vuotta, sinä aikana keskituotos on noussut 4728 kiloa ollen nyt 13 674 kg (2020 robotti lypsi yli 900 000 kiloa). Karjanterveys on parantunut huomattavasti tänä aikana. Lypsynopeus myös parantunut radikaalisti. Stinan mielestä värillä ei ole väliä, kunhan tuotos on riittävän hyvä. Tilalla rotu on vaihtunut 95 % ay karjasta 98 % holstein karjaan. Ayrshire rotua yritettiin tilalla vaalia tuloksetta.

Kaskilan tilalla ensikot ovat parhaimmillaan päässeet 13 521 kg, nyt tuotos laskenut vähän alle 13 000 kg. Tuotoksen

lasku johtuu laajemmasta jalostuspohjasta, sillä tilalla on käynnissä laajennuksesta johtuva eläinmäärän tuplaaminen. Ensikoissa näkee helpoiten kehityksen eli lypsynopeuden sekä tuotoksen. Hyvät ensikot parantavat tilan taloutta ja näyttävät suuntaa tulevasta, Stina toteaa.

Korkeimmillaan ensikoiden tuotos kävi 2020 kesällä 13 521 kg

Lehmä ei voi tuottaa huipputuotoksia, ellei hyvinvointi, management sekä geeniperimä ole kunnossa. Stinan ”punainen lanka” Kaskilassa on eläinten hyvinvointi!

Keskustelun siirtyessä HH Embryo Oy:n työhön, intohimo huokuu hänen olemuksestaan. Minun tavoitteeni on nostaa kaikki asiakkaamme Suomen kärkeen, järjestyksellä ei ole väliä, hän naurahtaa. ”Omien mielipiteiden sanominen on vaikeaa koska se monesti tuomitaan HH:n sanoiksi”.

Stinan tavoite saada kaikki HH asiakastilat Suomen kärkeen

Hän vaikuttaa hyvin vahvasti siihen mitä sonneja HH tuo Suomeen. ”On yhdentekevää onko sonni jälkeläisarvosteltu vai genomisonni, sen täytyy olla hyvä! Minua ei karjanomistajana kiinnosta yrityksen myyntikate, jonka tiedän olevan paljon parempi vanhemmilla sonneilla vaan se, että sonnit ovat huippuja”, Stina toteaa.

Tarkassa seurannassa sonnivalinnassa on NM$. Se kertoo mitkä indeksit vaikuttavat todellisesti talouteen. Suomessa on keskitytty enemmän muihin asioihin. Eräällä maailman huipputilalla, jossa on 2600 lehmää, 305 tuotos on vajaa 19 000 kg. Siellä tuotokseen ja kestävyyteen yms. kiinnitetään pelkästään huomio, rakenteen painotuksen ollessa 0. Tämä antaa ajattelemisen aihetta.

Maidontuotanto on paljolti puhdasta matematiikkaa. Lukuja hyödynnetään joka paikassa. Stina katsoo maailman suurimman holstein populaation TPI arvosteluja ja peilaa sonnit siellä. Jos ne pärjäävät

siellä niin silloin tiedän niiden olevan hyviä sonneja.

”Olen monesti miettinyt miksi moni tieto maailmalta on tullut Suomeen todella jälkijunassa. Onneksi tällä hetkellä saavutetaan koko ajan sitä matkaa. Nykypäivän karjanomistajat ovat todella älykkäitä businessihmisiä. Tämä asia haastaa suomalaiset neuvontajärjestöt”. Stinalle uusilla tiloilla käyminen on kuin pääsisi lomalle, se ei tunnu työnteolta.

”Työ on nautintoa. Saan tutustua uusiin ihmisiin sekä tiloihin. Jokaisella käynnillä opin aina lisää. Oppiminen ei lopu koskaan” mietiskelee Stina. Tiloille myytyjä annoksia Stina välillä ihmettelee. Mikäli sonnilla ei ole tuotosta (maito + pitoisuudet) ja kestävyyttä, se omaa vaikeita poikimisia niin itse en ottaisi vaikka ilmaiseksi saisin. Hän vaatii sonneilta paljon ja haluaa tasaisia helppokäyttöisiä sonneja.

”Inhoan kompromisseja tässä asiassa. Onneksi saan olla vaikuttamassa mitä HH tuo Suomeen ja olen onnellinen, että saa työskennellä HH:lla ja olla valitsemassa maailman parhaat sonnit sekä itselle ja kollegoille”.

Stina on kiitollinen HH Embryolle, Hannu Huitille ja Mikko Ranta-Huitille saamasta management opista, jota on kymmenen vuoden aikana saanut imeä maailman huippu ammattilaisilta mm. Lindell Whitelockilta ja Gordie Jonesilta.

Sitä tietoa hän on pystynyt suodattamaan ja kokeilemaan omassa navetassa sekä viemään tietoa asiakastiloille.

Intohimoni kautta olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin. Yksi parhaista asioista on se, että työni kautta minulle on rakentunut rakkaita ystävyyssuhteita. Yhdessä käsitellään ilot ja surut. Ilman kateutta olevaa yhteistyötä tehdään rintarinnan, järjestyksellä ei ole väliä. Kunhan asiakkaat ovat Suomen kärjessä.

Paljonko nousee pellosta?

TEKSTI TEEMU LEHTOMÄKI JA ANTTI TYNKKYNEN | KUVA AINO RÖNKKÖ

Pellon kasvukunnosta huolehtiminen tuo lisätuloja maatilayrittäjälle, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Pienillä muutoksilla voidaan pellon kasvukuntoa parantaa huomattavasti.

Tuotantopanosten hintojen kasvu heikentää maatilojen jo ennestään heikkoa kannattavuutta. Eräs keino kannattavuuden parantamiseksi voidaan löytää peltoviljelyn tehostamisesta. Peltoviljelyn kannattavuutta on mahdollista lisätä tehostamalla maaperän kasvukuntoa ja käyttämällä vaihtoehtoisia lannoitteita, jolloin satotaso kasvaa ilman lannoitekustannusten nousua. Maaperä mahdollistaa satokasvien tuotannon, metsien kasvun sekä kaiken muun maapallolla tapahtuvan toiminnan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää pitää huolta maaperän kunnosta.

Typensitojabakteerit ja syväjuuriset

kasvit

Palkokasvien juurinystyröissä elää Rhizobium-bakteereja, jotka sitovat ilmakehän typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologisen typensidonnan avulla. Tämän edellytyksenä on, että maa on juuriston läheisyydessä ilmavaa ja typpikaasu pääsee kulkeutumaan juurinystyröihin. Bakteereilta kasvit saavat typpeä kasvuun.

Esimerkiksi apilat ja herneet sekä muiden palkokasvien juurinystyräbakteerit ovat tehokkaita typensitojia. Puna-apila voi sitoa typpeä jopa 150–250 kiloa hehtaarilta

vuodessa, herne noin 50–150 kiloa. Palkokasvien jäänteiden mukana maahan päätyy typpipitoista eloperäistä ainesta muiden kasvien käyttöön, mikä vähentää pellon lannoitustarvetta. Tällöin voidaan vähentää ostolannoitteiden käyttöä, mikä osaltaan parantaa viljelyn kannattavuutta.

Palkokasvit ovat myös syväjuurisia kasveja, jotka murentavat maata, jolloin maan mururakenne paranee ja eloperäistä ainesta päätyy maan syvempiin kerroksiin. Syvä juuristo auttaa ravinteita ja maa-ainesta säilymään pellolla tuulten ja sateiden aikana. Myös pellon vesitalous paranee, kun juurilla on aiempaa enemmän ilmatilaa. Syväjuurisia kasveja käyttämällä ravinteita saadaan tehokkaasti maaperästä kasvien käyttöön.

Maan kasvukunnon merkitys

Maan biologisia tekijöitä ovat kasvien juuret ja juurieritteet, maaperäeläimet, mikrobit ja eloperäinen aines. Kasvit ja eläimet tuottavat maahan eloperäistä ainesta, joka parantaa maan kasvukuntoa pidättämällä vettä ja ehkäisemällä kuivuutta sekä tasaa lämpötilojen vaihtelua. Pellon hyvä vedenläpäisykyky vähentää sekä peltomaan liettymistä märissä olosuhteissa että eroosiota kuivissa olosuhteissa.

Runsaasti eloperäistä ainesta sisältävä peltomaa tarjoaa hyvät työskentelyolot pellon pieneliöille ja erilaisille madoille, jotka lisäävät viljelyyn otollista elävää ruokamultaa. Multavuuden laajentaminen pelloilla parantaa maan kasvukuntoa. Pellon multavuutta voi kasvattaa lisäämällä eloperäistä ainesta esimerkiksi monipuolistamalla viljelykiertoa ja kasvivalikoimaa sekä ottamalla käyttöön kerääjä- ja aluskasveja. Multavuus kasvaa myös levittämällä peltoon karjanlantaa, kuituja tai muita teollisuuden tuotteita.

Lisäämällä viljelykiertoon syväjuurisia nurmikasveja tai syvä- ja runsasjuuristoisia erikoiskasveja voidaan ehkäistä tiivistymistä ja parantaa vesitaloutta. Eroosiota ja ravinteiden kulkeutumista voidaan hillitä muokkaamalla peltoa vain todellisessa tarpeessa, pitämällä pelto kasvipeitteisenä myös talvella ja maksimoimalla kasvuston tiheys. Esimerkiksi multavasta peltomaasta vapautuu kasvien käyttöön typpeä 15 kiloa hehtaarilta ja erittäin runsasmultaiselta maalta jo 190 kiloa hehtaarilta.

Multavasta peltomaasta vapautuu kasvien käyttöön typpeä 15 kiloa hehtaarilta, erittäin runsasmultaiselta maalta jopa 190 kiloa hehtaarilta.

Uudistava viljely

Uudistavan viljelyn periaatteena on tuottaa entistä suurempi sato pienemmillä kustannuksilla. Tämä hyödyttää sekä viljelijää että ympäristöä. Uudistavan viljelyn voi tiivistää kolmeen periaatteeseen: suojan maksimoimiseen, yhteytykseen ja mikrobeihin. Näitä voi parantaa muun muassa ylläpitämällä jatkuvaa kasvipeitteisyyttä, kasvattamalla juuristoja ja lisäämällä pellon mikrobikantoja. Minimoimalla muokkauksen ja torjunta-aineiden käytön pystyy ylläpitämään pellon hyvää mururakennetta.

Uudistavan viljelyn periaatteena on tuottaa suurempi sato pienemmillä kustannuksilla.

Pellon kuivatuksella ja vesitaloudella on suuri vaikutus satoon sekä maan kasvukuntoon. Peltojen pinnanmuotojen tasauksella voidaan vaikuttaa positiivisesti vesitalouteen. Tiivistymisriskiä on mahdollista vähentää monella tapaa. Tärkeimpiä ovat peltotöiden oikea-aikaisuus, traktoreiden ja työkoneiden rengastus ja ilmanpaineet sekä pellolla tapahtuvan liikenteen minimointi. Tähän voidaan panostaa muun muassa huolehtimalla, että peltoliittymiä on riittävästi, sekä lohkojen muotoilulla ja yhdistämisellä.

Maan kasvukunnon parantamiseen tähtäävät investoinnit sekä konkreettiset toimenpiteet ovat peltoviljelyn tärkeimpiä suunniteltavia ja laskettavia seikkoja. Maan kasvukunnon parantamisen taloudellisia vaikutuksia on helpointa laskea ja analysoida katetuottolaskelmalla. Peltojen kasvukunnosta huolehtimista vaikeuttaa peltojen hankala sijainti tilakeskukseen nähden. Ympäriinsä pirstoutunut tilusrakenne haittaa maatilojen kehittymistä, koska välimatka tilakeskuksesta pellolle pitenee. Tällöin pellon kasvukunnosta huolehtiminen muuttuu huomattavasti työläämmäksi.

Tilusjärjestelyistä helpotusta talouteen?

Tilusjärjestelystä voisi olla nykyisessä taloustilanteessa apua. Tilusjärjestely tarkoittaa sitä, että tilat vaihtavat peltoja toistensa kanssa. Tavoitteena on kasvattaa lohkokokoa sekä lyhentää välimatkaa tilakeskuksesta pellolle. Tilusjärjestely on kuitenkin harvoin käytetty keino Suomessa. Vuokrapeltojen osuus Suomen peltoalasta on noin kolmannes, ja luku on kasvava johtuen siitä, että lopettavien maatilojen maat eivät aina tule myyntiin, vaan ne vuokrataan.

Varsinkin lyhyet vuokrasopimukset eivät kannusta pellon vuokrannutta viljelijää peltojen kunnon parannukseen, koska

he eivät välttämättä itse hyödy investoinnista. Tosin parannuksia tekemällä pellolta saisi enemmän satoa, mikä lisäisi kannattavuutta. Vuokrasopimusta tehtäessä osapuolet voivat sopia pellolla suoritettavista toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksesta pellon vuokrasopimuksen pituuteen ja vuokran määrään.

Hiilimarkkinat

Tulevaisuudessa viljelijä voi saada taloudellista hyötyä myös sitouttamalla ilmakehän hiiltä peltomaahan. Australiassa, Kaliforniassa ja Itävallassa on käytössä viljelijöille suunnattuja hiilensidonnan korvausjärjestelmiä. Korvausjärjestelmää kehitellään myös Suomessa, ja ajatuksena on, että tuottoja saisi peltoon sidotun hiilimäärän perusteella. Hiiltä saa sidottua peltoon viljelemällä nurmea tai nurmipalkokasveja. Mitä paremmin nurmi kasvaa, sitä enemmän hiiltä varastoituu peltoon.

Artikkelissa on käyty läpi joitain keinoja peltojen kasvukunnon parantamiseen. Parannustyö vaatii pitkäjänteistä ponnistelua sekä aitoa kiinnostusta asiaan. Tulevaisuudessa on erityisen tärkeää käyttää rajalliset ja kallistuvat tuotantopanokset mahdollisimman tehokkaasti sekä ympäristöä kunnioittaen. Tästä hyötyy niin viljelijä kuin ympäristökin.

Lomituksen pula-aika

Maatalouslomittajat ovat tärkeä apu niin kiireellisessä tarpeessa, kuin ennalta sovituissa lomituksissa. Maatiloilla lomittajat pääsevät työskentelemään erilaisissa työympäristöissä ja näkevät monenlaisia työtapoja.

Maatalouslomittajia tarvitaan maatiloilla, jotta yrittäjät voisivat pitää vuosilomaa, tai jos tulee tarvetta sijaisavulle. Nykyään ongelmana on lomittajien saaminen, varsinkin lyhyellä varoitusajalla. Lomituksia voi sopia lomatoimistolta, mutta vaihtoehtona on myös lomituspalveluyrityksien käyttäminen. Maatalouslomittajista on pula varsinkin kesäisin, ja sitä helpotetaan ottamalla osa-aikaisia työntekijöitä kesän ajaksi. Myös loppuvuosi on kiireistä aikaa, sillä monet haluavat pitää lomia silloin.

Maatalouslomittajapulaan vaikuttaa se, että ammatilliseen koulutukseen hakee vähemmän ihmisiä kuin ennen. Lomittajien keski-ikä on korkea, ja eläkkeelle jäävien tilalle ei välttämättä saada

uusia työntekijöitä. Työllistämistä edesauttaa kuitenkin se, että aikuiskoulutus on yleistynyt ja alalle on mahdollista opiskella työn ohessa.

Työllistämistä edesauttaa se, että aikuiskoulutus on yleistynyt ja alalle on mahdollista opiskella työn ohessa.

Työhön kuuluvat vaihtelevat työmatkat ja -ajat, mikä vaikeuttaa työpaikkojen täyttämistä. Myös työn fyysisyys hankaloittaa lomittajien saamista. Lisäksi lomittajilta vaaditaan laajaa osaamista niin työkoneiden käyttämisestä tietotekniikan osaamiseen. Tuuraajat huolehtivat vain eläintenhoidolle ja ruokinnalle välttämättömät työtehtä-

vät ja tekevät pelkästään sen henkilön tehtäväosuuden, joka on vuosilomalla tai sijaisavulla. Joskus voi olla poikkeuksia siihen, mitä lomittaja voi tehdä, kuten esimerkiksi silloin, jos on työlaitteita, joissa on puutteellisia turvallisuusvarusteita.

Lomittajien osaamista kehitetään ja ylläpidetään järjestämällä erilaisia koulutuksia, esimerkiksi lypsyrobottien käyttökoulutuksia sekä ensiapukoulutuksia. Nykyään parsinavettoja korvataan pihattonavetoilla ja lypsyroboteilla, joten täydennyskoulutukset ovat tarpeellisia. Toisaalta myös parsinavetoilla työskentelyyn täytyy kouluttautua, mikäli se ei ole entuudestaan tuttu ympäristö, sillä siellä lomittajan pitää muun muassa kyetä itsenäisesti käyttämään lypsykoneita.

TEKSTI JAAKKO JOENSUU | KUVA LAURA VIIK

Jos syöt lihaa, syö parempaa.

Hyvinvoinnista ei kannata tinkiä

TEKSTI REETTA JÄÄSKELÄINEN JA KAISA KANGAS | KUVA LAURA VIIK

Kustannusten nousu on saanut lypsykarjatilalliset miettimään säästökohteita. Eräs mieleen tuleva säästökohde saattaa olla eläinten ruokinta, kuivitus ja eläinten lääkitseminen. Onko kuitenkaan taloudellisesti kannattavaa tinkiä eläinten hoidosta säästöjen toivossa?

Hyvinvoiva lehmä on terve ja tuottaa hyvin. Jos halutaan hyödyntää lypsylehmän paras mahdollinen tuotantokapasiteetti, eläinten hyvinvoinnin on oltava hyvällä tasolla. Mikäli eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista yritettäisiin säästää, siitä koituisi säästöjen sijaan helposti lisäkustannuksia.

Säilörehu on ruokinnan tärkein komponentti. Tuotantokustannusten hintojen noustessa voi olla houkuttavaa tinkiä säilörehun laadusta. Säilörehun laadun ja ravintoarvojen heikentyminen johtaa kuitenkin siihen, että rehua joudutaan lypsylehmien ruokinnassa täydentämään erilaisilla ostorehuilla, jotta puutteet saadaan täydennettyä.

Korkeat ostorehujen hinnat voivat kuitenkin houkutella minimoimaan niiden käytön. Lopputuloksena päädyttäisiin siihen, että eläinten tuotostaso tippuu ja myös ruokintaperäiset sairastumiset mahdollisesti lisääntyvät.

Eläinten sairastaessa eläinlääkäri- ja lääkekustannukset nousevat. Samalla tulee tulon-

menetyksiä hukkaan heitettyjen maitolitrojen myötä. Esimerkiksi utaretulehduksen ennaltaehkäisyyn voidaan laskea maitonäytteiden analysointi piilevien utaretulehdusten varalta ja tarvittaessa antibioottihoito umpeen laitettaessa. Vaikka umpikauden aikaisesta hoidosta tulee kustannuksia, aikainen hoito on kuitenkin edullisempaa kuin tuotoskauden aikainen hoito.

Lisäksi sairaus saattaa johtaa pahimmillaan lehmän ennenaikaiseen poistoon. Yleisimmät poistojen syyt ovatkin utaretulehdukset ja hedelmällisyysongelmat. Näihin voi vaikuttaa lypsyhygienian ja jalostussuunnittelun lisäksi lehmien vastustuskyvyn ylläpitämisellä sekä huolehtimalla hyvistä elinolosuhteista.

Koska lehmien uudistuskustannus muodostaa noin neljänneksen maitotilan muuttuvista kustannuksista, olisi taloudellisesti merkittävää pienentää uudistuskustannusta nostamalla lehmien tuotantoikää. Tähän päästään lehmien hyvinvoinnin ja kestävyyden parantamisella, ei tinkimällä hyvinvoinnista.

Ruokinnan suunnittelu ja lehmien ravintoaineiden saannin turvaaminen ovat tärkeitä vastustuskyvyn ylläpitämiselle. Riittävä parsien kuivitus ehkäisee bakteerien lisääntymistä lehmien elinympäristössä. Puhdas ja kuiva makuualusta takaa usein myös hyvän sorkkaterveyden. Sorkkasairauksien tunnetaan vaikuttavan merkittävästi lehmien tuotokseen.

Asiantuntijoiden mukaan hyvin menestyviä lypsykarjatiloja yhdistää kaksi tekijää: säilörehun hyvä laatu ja eläinten hyvinvointi.

Asiantuntijoiden mukaan hyvin menestyviä lypsykarjatiloja yhdistää kaksi tekijää: säilörehun hyvä laatu ja eläinten hyvinvointi. Jos mietitään säästökohteita maitotilalla, ei säästö kannata tapahtua eläinten kustannuksella. Etenkin jos halutaan edelleen tuottaa laadukasta maitoa. Myös eläinten hoitajat voivat paremmin, kun eläimet voivat hyvin.

Alkutuottajien riittävä toimeentulo turvattava

SÄISÄ JA ESSI KAUPPILA

Viljelijät painivat kustannuskriisin ja huonon kannattavuuden kanssa samalla, kun kauppaketjut tekevät ennätystuloksia. Naudanlihantuottaja Ahti-Pekka Vornasen mukaan elintarvikeketjun oikeudenmukaisemmat pelisäännöt tasapainottaisivat alkutuottajien ja teollisuuden asemaa.

Maatalouden huono kannattavuus on jatkunut jo pitkään ja tuotantokustannusten, kuten lannoitteiden, energian ja rehujen hinnat ovat nousseet viime vuosina. Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssota on pahentanut kustannuskriisiä entisestään, ja rajut hintojen nousut ovat ajaneet viljelijät syvään ahdinkoon.

– Maatalous ei ole tulevaisuuden ala, jos asioita ei laiteta kuntoon, toteaa naudanlihantuottaja Ahti-Pekka Vornanen. Vornanen kasvattaa Vieremällä, Ihannemäen tilalla lihanautoja ternistä teuraaksi.

Vornasen mukaan elintarvikeketjun pelisääntöjä on korjattava radikaalisti ja neu-

votteluasema teollisuuden ja kaupan välillä pitäisi saada tasapainoon. Kauppa on kontrolloinut pitkään koko elintarvikeketjua.

Neuvotteluasema teollisuuden ja kaupan välillä pitäisi saada tasapainoon.

Vaikka inflaatio on nostanut kuluttajahintoja, vain pieni osa siitä on päätynyt tuottajalle maksettavaan hintaan. Samalla, kun tilojen kannattavuus on romahtanut, ovat elintarvikeketjussa hallitsevassa markkina-asemassa olevat kauppaketjut tehneet viime vuosina ennätystuloksia.

Naudanlihan tuottajahinta on noussut vuoden 2021 syksystä noin euron. Tuottajahinnan noususta huolimatta maatalouden kannattavuus on huomattavasti heikompi kuin vuosi sitten, sillä kustannukset ovat kohonneet rajusti. Ihannemäen tilalla kustannukset ovat kasvaneet viime vuoden aikana 80 000 €.

– Lihan tuottajahinnan pitäisi nousta yli 1,5 €, jotta kustannukset saataisiin katettua. Naudanlihantuotannon markkinamarginaali oli 33 € teuraaksi myytyä eläintä kohden vuonna 2021 touko-kesäkuun vaihteessa. Tällä hetkellä se on -444 € ja tilanne on erittäin tukala, Vornanen kertoo mietteliäänä.

Voiko kriisitilanteen jatkumiseen varautua?

Vornasen mukaan maatilojen puskurit kriisitilanteen helpottamiseksi ovat jo käytössä. Tila voi omalla toiminnallaan yrittää helpottaa tilannetta karsimalla turhia kustannuksia. Ihannemäen tilalla rehustus on muutettu mahdollisimman kustannustehokkaaksi

TEKSTI ESSI KAUPPILA JA HANNA HUOTARI | KUVAT VEERTI

ja rehujen suhteen ollaan omavaraisia.

– Oma rehustus on ehdoton, sillä nykyiset tuottajahinnat eivät kestä millään markkinahintaisen viljan ostoa. Ostoviljaan joutuminen voi koitua kotieläintilan kohtaloksi, Vornanen arvioi. Luomuviljojen hinnat ovat nousseet tavanomaisia enemmän, mikä on pakottanut osan luomutuottajista siirtymään tavanomaiseen tuotantoon.

Oma rehustus on ehdoton, sillä nykyiset tuottajahinnat eivät kestä millään markkinahintaisen viljan ostoa.

Ihannemäen tilalla ei tehty sukupolvenvaihdosta epävarman tilanteen vuoksi, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Vornasella ei myöskään ole ollut vakituista työntekijää viiteen vuoteen, sillä kuluja täytyy ajaa alas. Tilalla tehdään vain välttämättömät investoinnit ja pyritään pitämään olemassa olevat tuotantovälineet hyvässä kunnossa.

– Viljelijät ovat odottaneet kärsivällisesti ja pyytäneet, että maatalouden kannattavuus turvattaisiin, Vornanen kertoo. Tilojen jatkuvuuden turvaamiseksi viljelijät ovat lähteneet etsimään sivuelinkeinoja, kuten urakointia, maatilamatkailua ja tilamyyntiä. Usealla tilalla tuloja saadaan myös ulkopuolisesta palkkatyöstä.

– Mikäli maatalouden kannattavuutta ei saada pikaisesti parannettua, Suomen ruuantuotanto nyyskähtää, Vornanen lausuu savolaisittain. Päättäjien tulisi ratkaista tilanne pian. Rahaa pitäisi tulla jostain, mutta tuottajahintoihin ei Vornasen arvion mukaan todennäköisesti ole enää tulossa korotuksia, eivätkä nykyiset tulot riitä elannon turvaamiseen.

– Huoltovarmuuspaketti oli täysi vitsi, Vornanen tuhahtaa. Vornasen osuus huoltovarmuuspaketista kattaa 10 prosenttia viimeisen vuoden kustannusten noususta.

Politiikassa tarvitaan todellisia tekoja

Vornanen on tullut siihen tulokseen, että hän on tehnyt paljon turhaa työtä yrittäessään viestiä maatalouden tilanteesta ja vaikuttaa päättäjiin. Hän on ottanut useiden vuosien ajan aktiivisesti kantaa asioihin perustellen näkökulmansa.

– Yhteiskunnan ei tarvitsisi laittaa maatalouteen rahaa, kunhan säännöt ja puitteet olisivat kunnossa siten, että tuottajat voivat itse ottaa heille kuuluvan, Vornanen miettii.

Vornanen on asettunut ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa. Hän toivoo, että maatalouden tilanteesta ei enää vaiettaisi. Vornanen on aiemmin luottanut poliitikoiden kykyyn hoitaa asiat, mutta on pettynyt siihen, ettei mitään ole tapahtunut. Politiikkaan pitäisi saada mukaan periksiantamattomia ihmisiä, jotka hoitavat lupaamansa asiat loppuun.

– Narulla ei voi työntää, vaan sinne on lähdettävä vetämään narua, Vornanen lopettaa.

Ahti-Pekka Vornasen mielestä maatalous ei ole tulevaisuuden ala, jos asioita ei laiteta kuntoon.

Sähkönsäästökeinoja, onko niitä?

TEKSTI ANNI AHTONEN JA ANNA-LIISA MANNINEN | KUVA AINO RÖNKKÖ

Korkea sähkönhinta aiheuttaa päänvaivaa maatiloilla ja ajaa niitä taloudelliseen ahdinkoon erityisesti tulevana talvena. Pienillä keinoilla voidaan kuitenkin säästää tilakohtaisesti merkittäviä summia.

Parin viime vuoden aikana lähes kaikkien tuotantopanosten hintojen nousu on ajanut maatalouden yrittäjät ahdinkoon. Kustannusten nousun on aiheuttanut koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, minkä myötä lannoitteiden ja energian hinnat ovat kohonneet merkittävästi.

Kustannusten nousun aiheuttama paine kohdistuu erityisesti kotieläintiloille, sillä tietyt toiminnot ovat välttämättömiä suorittaa, eikä sähkön käytön määrää voida rajattomasti vähentää. Tulevana talvena energian korkea hinta tulee syventämään tilojen taloudellista ahdinkoa entisestään.

Erihintaiset sähkösopimukset asettavat tilat taloudellisesta näkökulmasta eriarvoisiin asemiin. Osalla tiloista voi olla voimassa olevia ns. halvan sähkönhinnan aikaan tehtyjä sopimuksia. Tilat, jotka ovat joutuneet uusimaan sähkösopimukset, voivat joutua maksamaan moninkertaista hintaa entiseen sopimukseen verrattuna. Osa

kiinteähintaisista sähkösopimuksista on tällä hetkellä niin kalliita, että pörssisähkö on edullisempi vaihtoehto.

Pörssisähkön hinta vaihtelee tunneittain, ja kalleimmat hintapiikit ajoittuvat suurimman kulutuksen aikaan aamupäivälle ja alkuiltaan. Ajoittamalla toimintoja halvemman sähkön aikaan voidaan tilatasolla säästää merkittäviä summia. Helposti ajoitettavia toimintoja ovat esimerkiksi lypsykoneen ja lypsyliinojen pesu, siilojen täyttö ja viljan murskaus sekä lämminvesivaraajien ja sähköpattereiden ajastaminen niin, että ne lämmittävät vain halvemman sähkön aikaan. Tuotanto- ja sosiaalitilojen lämpötilan laskeminen jo parilla asteella vähentää myös lämmityskustannuksia.

jäähdytykseen. Lypsyn ajankohdan muuttaminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattava vaihtoehto, mutta lypsyä tehostamalla voidaan säästää sähkönkulutuksessa. Maidon esijäähdytyksellä, lämmöntalteenottojärjestelmillä ja ympäristön lämpötilaa pienentämällä voidaan vähentää energiankulutusta.

Muita merkittävästi energiaa kuluttavia tekijöitä ovat valaistus, ilmanvaihto ja lannanpoisto. Tilatasolla huomioitavia kohteita ovat valaistuksen säätäminen tarpeen mukaan, liiketunnistimien ja automaattivalojen käyttö sekä päivänvalon hyödyntäminen. Vanhojen loisteputkivalaisimien vaihto nykyaikaisiin led-valaisimiin tuo merkittävää säästöä.

Ajoittamalla toiminnot halvemman sähkön aikaan voidaan tilatasolla säästää merkittäviä summia.

Maitotilalla eniten sähköä kuluu lypsyyn ja maidon

Ilmanvaihdon kustannukset pienenevät, kun hyödynnetään painovoimaista ilmanvaihtoa. Näiden lisäksi esimerkiksi koneellisen lannanpoiston voi ajoittaa toimimaan halvemman sähkön aikaan. On kuitenkin muistettava, ettei säästötoimenpiteitä voi tehdä eläinten hyvinvoinnin kustannuksella.

Lukkarin Maatilan kehitys ei pysähdy

TEKSTI JENNI JUUTINEN, SANNA BARCK JA ANNI LEINONEN | KUVA JUKKA RASIMUS

Kouvolan Myllykoskella sijaitsevan Lukkarin Maatilan vahvuus on tuotannon monimuotoisuus, joka mahdollistaa jouston tilan ulkopuolelta tulevien vaatimusten ja tarpeiden mukaan.

Lasse ja Satu Lukkarin tila sijaitsee Kouvolan Myllykoskella. Lasse siirtyi isännöimään tilaa vuonna 1998. Satu on osallistunut yritystoimintaan vuodesta 2004 lähtien ja toiminut tilan toisena yrittäjänä vuodesta 2008 alkaen. Maatilan päätuotantosuuntana on sianlihantuotanto ja lihaa myydään HKScanille. Lihaa myydään myös suoramyyntinä ja eri yhteistyökumppaneiden kautta kuluttajille.

Tilalla viljellään tällä hetkellä härkäpapua, hernettä, ohraa sekä vehnää. Tila on pyrkinyt myymään mahdollisuuksien mukaan osan vehnäsadosta leipäviljaksi. Tilan peltoviljelyn monipuolisuutta tukee ohran, timotein ja vehnän siemenviljely. Siemenviljaa myydään Peltosiemenelle ja Avana Bernerille.

Tila on kehittänyt toimintaansa määrätietoisesti vuosien varrella. 2000-luvulla lähilihan kysyntä alkoi lisääntymään alueella, jolloin Lasse ja Satu Lukkari tarttuivat tuumasta toimeen. Vuonna 2013 Lukkarin Maatila erikoistui lihasiantuotantoon ja vuonna 2014

tila investoi uuteen sikalaan. Tätä ennen tilalla oli ollut porsastuotantoa sekä yhdistelmätuotantoa usean vuosikymmenen ajan.

Lukkarin Maatila investoi vuonna 2021 kahden muun tilan kanssa yhteiseen metsäkoneeseen. Lasse Lukkarin mukaan yhteisen metsäkoneen hankinta on tuonut uutta intoa metsänhoitotöihin. Metsäkoneella hoidetaan vain tilan omia metsiä.

Lasse Lukkari kertoo, että tilaa on tarkoitus hoitaa niin, että tilalla olisi hyvät toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa.

Maatilojen kannattavuushaasteet ovat nousseet aiempaa enemmän yleisön tietoon vallitsevan maailmantilanteen vuoksi. Myös maamme poliitikot ovat tästä asiasta kiinnostuneita ja Lukkarin Maatila saikin keväällä 2022 vieraakseen kansanedustaja Sheikki Laakson, joka oli hyvin kiinnostunut Suomen maata-

louden kannattavuuskriisistä. Laakso nosti asian esille myös eduskunnan kyselytunnilla.

Lukkarit kannustavat kaikkia yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen, jotta Suomessa voitaisiin syödä jatkossakin kotimaista ruokaa.

Vuonna 2007 Heinolaan avattiin lähiruokatori Heinolan Heila, jonka lähilihatoiveisiin Lukkarin Maatila on pystynyt vastaamaan tekemällä yhteistyötä paikallisen teurastamon LihaREMin kanssa. Nykyään tila myy lähilihaa usealle taholle, esimerkiksi Kouvolassa sijaitsevalle K-Supermarket Valtarille sekä Iitin Maatilatorille Kausalassa, joista kumpikin myy myös muita paikallisia tuotteita lihatiskeillään.

Lukkarin Maatila järjestää kuukausittain suoramyyntipäiviä tilalla, mutta Lasse ja Satu Lukkari luonnehtivat suoramyyntiä ennemmin harrastukseksi, joka mahdollistaa tilalle asiakkaiden ja kuluttajien kohtaamisen.

Lukkarin Maatila yläilmoista.

Luomusta ei ole tarjolla pikasäästöjä

TEKSTI MINJA PIETARINEN JA JUUSO AHVONEN | KUVAT LAURA VIIK

Kustannusten valtava nousu on laittanut viljelijät pohtimaan, miten menoja voisi entisestään karsia. Yhdeksi vaihtoehdoksi nähdään luomuviljelyyn siirtyminen, mutta kannattaako se pelkästään pienempien kustannusten toivossa?

Luomutuotantoon siirtyminen tuntuu helpolta ratkaisulta kulujen nopeaksi pienentämiseksi. Voi tuntua siltä, että monet tavanomaiseen viljelyyn kuuluvat menoerät jäävät lähes kokonaan luomuviljelyn ulkopuolelle, kuten entisestään kallistuneet kasvinsuojeluaineet sekä väkilannoitteet. Lisäksi luomutuotteiden hieman parempi myyntihinta houkuttelee, joskin hintaerot ovat alkaneet tasoittumaan.

Joutsenolainen viljelijä Jaakko Arminen siirtyi luomuun vuosi sitten. Luomutuotantoon siirtymistä hän perustelee sillä, että hinnoittelu kyykyttää tavanomaisesti viljelevää viljelijää. Arminen toteaa kustannusten karkaavan käsistä, mutta lopputuotteen hinnan jäävän siitä huolimatta usein kauas tavoitellusta.

Siirtyminen tavanomaisesta tuotannosta luomutuotantoon ei Armisen mukaan kuitenkaan automaattisesti tarkoita pienempiä kustannuksia. Hän painottaa, että hyvän ja kustannustehokkaan viljelyn eteen on tehtävä pitkäjänteistä työtä. Luomussa kustannuksia nostaa useampi ajokerta pelloilla muokkauksien ja niittojen vuoksi. Myös mahdollisesti pienemmäksi jäävä satotaso voi painaa luomutuotannon kannattavuutta alaspäin, kun osa pelloista täytyy pitää kesannolla.

Jaakko Armisen kanssa samoilla linjoilla on myös ProAgria Etelä-Suomen kasvituotannon asiantuntija Samuli Seppänen. Hän kommentoi, että pelkkää kustannusten säästöä ei kannata ajatella luomutuotantoon siirtymistä harkittaessa. Luomutuotanto vaatii erityyppistä osaamista, peltojen tulee olla hyvässä kunnossa ja konekantaa voi joutua päivittämään luomutuotantoon sopivaksi.

Toistaiseksi Seppänen ei ole omassa työssään kohdannut kasvanutta kysyntää luomutuo-

tantoa kohtaan pelkästään kustannusten alentamisen toivossa. Mielenkiinto sekä luomutuotantoa että erilaisia viljelymenetelmiä kohtaan on ollut kuitenkin kasvussa ja korkealla tasolla jo useamman vuoden ajan. Siirtyminen tavanomaisesta tuotannosta luomuun onkin pidemmän aikavälin projekti, jota kannattaa suunnitella ennakkoon, jotta vältytään ongelmilta. Suunnittelun ja neuvonnan tärkeyden puolesta puhuu myös Arminen. Hänen tilallaan oli jo aiemmin paljon luomutuotannon menetelmiä käytössä, joten siirtymä oli helppo.

Mitä viljelijä sitten voisi tehdä kulujen karsimiseksi, mikäli luomuun siirtyminen ei ole vaihtoehto? Tällä hetkellä hyvällä suunnittelulla, investointien tarpeen arvioinnilla ja toiminnan tehostamisella on entistä suurempi merkitys. Seppänen toteaa, että viljelyssä kannattaa tuotantopanoksia keskittää entistä tarkemmin paremmille lohkoille, jotta niille saadaan mahdollisimman hyvä vaste.

Hieman heikompien lohkojen kohdalla voisi miettiä kunnostustöitä: ojitusten huoltoa, viherlannoitus- ja maanparannuskasvustoja sekä kalkituksia. Lannoituksen keventämisestä haaveileva voi ottaa viljelykiertoon mukaan palkokasvit, jotta seuraavan vuoden lannoitustarve vähenee, kun ilmasta saadaan sidottua typpeä peltoon.

Tällä hetkellä hyvällä suunnittelulla, investointien tarpeen arvioinnilla ja toiminnan tehostamisella on entistä suurempi merkitys.

Pikavoittoja luomusta ei siis kannata haaveilla, mutta pidemmällä aikavälillä ja järkevien investointien sekä neuvonnan avulla luomutuotanto on hyvä vaihtoehto. Jaakko Arminen on ollut erittäin tyytyväinen siirtymisestään luomuviljelijäksi. Tällä hetkellä vallitseva maailmantilanne sekä luomuviljojen hinnanlasku hieman mietityttävät, mutta usko tulevaisuuteen on vahva.

Harrastamalla hyvinvointia

TEKSTI MAARIT RÖNKÄ | KUVAT LAURA VIIK

Nousevat kustannukset ja työn määrä aiheuttavat monille maatalousyrittäjille väsymystä ja stressiä. Kolmelta tilalta kysyttiin, kuinka yrittäjät purkavat työn aiheuttamia paineita. Esille tuli monenlaisia tapoja töiden lomassa rentoutumiseen.

Emolehmätilan pitäjä Seppo Väänänen keventää työn aiheuttamaa rasitusta lähtemällä päiväksi retkelle. ”On rentouttavaa lähteä matkaan ilman päämäärää. Matkalla sitten googletetaan, minne mennään, käydään katsomassa jotain nähtävyyttä ja pysähdytään jonnekin kahville tai syömään.” Isäntä nauttii myös tanssimisesta. Maaningan kasinolla on tullut kesällä käytyä, ja hän suosittelee lattialla pyörähtelyä muillekin.

Iisalmessa sijaitsevan Anttilan Lammastilan yrittäjä Raija Balk rentoutuu tekemällä perinteisiä käsitöitä. Hän muun muassa neuloo ja huovuttaa. Matkustus ei ole vaihtoehto, mutta

hintojen nousu ei ole ainoa syy. ”Pitkät matkat eivät onnistu. Eläimistä ei pysty irrottautumaan niin pitkäksi aikaa”, hän perustelee. ”Television katsominen myöhään illalla on hyvä tapa nollata pää päivän jälkeen.”

Maidontuottajat Minna ja Paavo Lappalainen pyrkivät tauottamaan töitä monin tavoin. Kotona voi rentoutua elokuvia katsomalla. Pelkästään sohvalla löhöilyyn ei kuitenkaan jämähdetä, vaan yrittäjät harrastavat vapaa-ajallaan myös liikuntaa. Minna ratsastaa ja Paavo polkee sähköpyörällä. Lisäksi ajan riittäessä lyhyeen irtiottoon he voivat lähteä esimerkiksi uimaan ja vesijumppaan.

Kesällä Lappalaisilla ei ole juurikaan vapaa-aikaa, mutta mikäli on, pariskunta lähtee kaupunkiin. Siellä tekemättömät työt eivät kummittele silmien alla. ”Kaupungissa mennään kävelylle, syödään hyvä ruoka ja nukutaan kunnon yöunet. Sitten taas jaksaa.” Luonnonläheisiäkin harrastuksia löytyy. Marjastus ja sienestys ovat hyviä tapoja nauttia luonnosta samalla, kun kerää ruokaa varastoon. Lisäksi Minna harrastaa paimenkoiralajeja.

Jokaisen kannattaisi etsiä itselleen jokin harrastus tai ajanviete, jonka avulla voisi hetkeksi heittää työt mielestään. Mukavaa viihdykettä löytyy pienelläkin budjetilla, ja työskentely hoituu paremmin levänneellä mielellä. Miten sinä piristäisit arkeasi?

Opiskele ammatti KAO Seppälässä

• Maatalousalan perustutkinto, eläintenhoitaja Lisätietoja Reetta Karppinen, p. 044 797 4510.

• Maatalousalan perustutkinto, maaseutuyrittäjä Verkkokoulutus. Lisätietoja Kaisu Korhonen, p. 044 797 0834.

• Eläintenhoidon ammattitutkinto, klinikkaeläinhoitaja Lisätietoja Tiina Mankinen, p. 044 797 4509.

• Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, luonnonvaratuottaja Lisätietoja Katja Moilanen, p. 040 183 6532.

• Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, luonto-ohjaaja Lisätietoja Reetta Karppinen, p. 044 797 4510.

• Luontoalan ammattitutkinto Lisätietoja Päivi Klimenko, p. 044 714 7717.

• Metsäalan perustutkinto, metsuri - metsäpalvelujen tuottaja Lisätietoja Jani Savolainen, p. 040 610 2704.

• Metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja Lisätietoja Lauri Väisänen, p. 044 715 7738.

• Puutarha-alan ammattitutkinto, golfkentänhoitaja Lisätietoja Pirjo Hotti, p. 044 797 0866.

• Puutarha-alan perustutkinto, puutarhuri Lisätietoja Anneli Korhonen, p. 040 644 9117.

Tutustu koko koulutustarjontaan ja hae osoitteessa www.kao.fi

HYVÄN RUOAN KETJU ALKAA TÄSTÄ

Hyvä ruoka kasvaa suomalaisilla tiloilla. Atrian alkutuotannon tehtävä on hankkia lihaa suomalaisilta kotieläintiloilta maailman parhaaseen ruokaketjuun. Olemme tuottajien kumppani ja autamme tiloja kehittymään ja saavuttamaan hyviä tuloksia, jotta niissä voidaan tuottaa maailman puhtainta ruokaa myös tulevaisuudessa.

Miten sinä kehittäisit suomalaisten tilojen kilpailukykyä?

Meille Atrian alkutuotannossa tärkeintä on tilojen menestyminen. Tilojen kanssa yhteistyössä kehitämme jatkuvasti eläinten hyvinvointia sekä bioturvallista ja ympäristökestävää alkutuotantoa. Monialaiseen yhteistyöhön kuuluvat ruokinta- ja rehustusratkaisut, tuottavuusja tuotannon kehittäminen sekä investointiratkaisujen suunnittelu.

Atrialaisessa ruokaketjussa on töitä niin agrologeille, agronomeille, maatalous- ja metsätieteiden kuin elintarviketieteiden maistereille ja insinööreillekin.

HUOLETTOMAT PESUT VUOSIKSI ETEENPÄIN.

Ammattikäyttöön suunniteltujen, Kärcher Professional -sarjan kylmä- ja kuumavesipesureiden takuuaika on 5 vuotta. karcher.fi

Atria on vastuullinen kansainvälinen ruokatalo, jonka päätuote on hyvä ruoka. Haluamme tarjota jokaiselle hyvän ja merkityksellisen työn, hyvinvoivan ja arvostavan työympäristön sekä mahdollisuudet kehittymiseen. Koska hyvästä työstä tulee parempi mieli.

Tutustu meihin: atria.com/tyopaikat

VUODEN TAKUU

Laaja valikoima laatukoneita NHK:lta

Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja kysy lisää tarjoamistamme koneista ja ratkaisuista.

Yhteystiedot: nhk.fi

Pietolan Puurotalkkuna

PUUHASIVU

TEKIJÄT TATU HEISKANEN | KUVAT PIXABAY

YHDISTÄMÄLLÄ PISTEET SAAT SELVILLE KUVION.

Vuosikurssi 2022 kiittää yhteistyökumppaneita!

Ylärivi: Jere Pulkka, Antti Nykänen, Vili-Kalle Nyyssönen, Juho Pulkka, Veerti Säisä, Juho Vähäsöyrinki, Antti Tynkkynen, Teemu Lehtomäki, Juho Väisänen ja Antti-Jussi Kaikkonen.

Keskirivi: Jenni Toivanen, Aino Rönkkö, Roope Svensk, Tuomas Pekkarinen, Joonas Pajunen, Maarit Rönkä ja Saara Hämäläinen.

Alarivi: Tatu Heiskanen ja Sampo Paananen.

Kuvasta puuttuvat: Jaakko Joensuu, Milla Niskanen ja Juho Kemppainen.

Monimuodot: Emmi Kananen, Maria Niemi, Reetta Jääskeläinen, Kaisa Kangas, Anu Helkala, Pekka Helkala, Minja Pietarinen, Juuso Ahvonen, Outi Levy, Tiina Suni, Jenni Juutinen, Sanna Barck, Anni Leinonen, Juho Heikari, Jyri Metso, Mikko Pekkanen, Essi Kauppila, Hanna Huotari, Anni Ahtonen ja Anna-Liisa Manninen.

Kuvaaja Laura Viik

Täältä olemme kotoisin

Kotikuntamme:

Iisalmi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Helsinki, Lapinlahti, Vieremä, Sonkajärvi, Siilinjärvi, Hankasalmi, Orivesi, Savonlinna, Sulkava, Rantasalmi, Mikkeli, Pieksämäki, Nivala, Kajaani, Siikajoki, Revonlahti, Pyhäjärvi, Kestilä, Hyrynsalmi