Ajatuksia elämästä Kirjoittajamme pohtivat elämää, uskoa ja sydämellään olevia asioita.
ENKELEITÄ VIERAANA Haluan jakaa kokemukseni ollessani osastonjohtajana Tammisaaressa ja Karjaalla vuosina 1976–1978, ensimmäisessä johtajamääräyksessäni.
Nuorena Pelastusarmeijan luutnanttina olin juuri aloittelemassa uutta päivää. Olin kylpyhuoneessa ja kampasin hiuksiani peilin ääressä. Hiljattain olin lukenut Raamatustani, miten Herra vieraili Aabrahamin luona kolmen miehen hahmossa (1 Moos. 18:1–15). Kyselin Jumalalta: ”Mitähän se tarkoittaisi tänä päivänä? Miten voisi saada enkeleitä vieraiksi?” Illansuussa alkoi tapahtua. Asuntoni ovikello soi ja menin avaamaan oven. Sain yllätysvieraita. Oven takana oli kaksi ikäistäni nuorta naista. Toinen esittäytyi Helleviksi, ja toinen kertoi nimekseen Leena. Hellevi kertoi olleensa nuori sotilas Oulun osastossa samanaikaisesti kanssani. Nämä kesälomalle ja samalla kyläilemään lähteneet nuoret neidit olivat nähneet minut Helsingissä kongressissa ja tiesivät, mistä minut löytäisivät. He olivatkin päättäneet lähteä kesälo16
SOTAHUUTO
mallaan käymään Tammisaaressa, joka on osa nykyistä Raaseporia. Tytöt olivat lähteneet matkaan Kauniaisten Raamattukoululta, jossa he toimivat koulun keittiössä kesäapulaisina. Siinä sitten istuttiin iltaa, kunnes oli aika mennä levolle. Vieraani sanoivat: ”Me menemme johonkin matkustajakotiin yöksi.” Tyrmäsin heti tuon ajatuksen ja sanoin heille: ”Te voitte olla täälläkin yötä.” Näin heistä tuli yövieraitani koko viikonlopun yli, aina tiistaihin asti. Lauantai-iltana meillä ei ollut kokousta osastolla, mutta sunnuntaina olisi jäähyväiskokous, sillä olin jokin aika sitten saanut jäähyväiset Tammisaaresta aloittaakseni Pietarsaaren osaston johtajana. Osastossa kävi siihen aikaan hyvä joukko nuoria ihmisiä. Lauantai-iltana päätimmekin koko nuorten joukolla lähteä uimaan, olihan vielä meneillään lämmin elokuu. Vieraani olivat mukana uimas-
sa osaston nuorten kanssa. Viikonloppu eteni, ja tuli sunnuntai ja jäähyväiskokouksen aika. Siellä olivat mukana myös Hellevi ja Leena. Maanantaiaamu koitti, ja lähdin kaupungille osaston asioita hoitamaan. Mietin, että milloinhan ehdin pakata ja siivota, sillä henkilökohtaiset tavarat piti saada pakattua ja asunto siivottua. Kotiin palattuani olin iloisesti yllättynyt, sillä matka-arkkuni oli pakattu ja upseeriasuntoni siivottu. Uudet ystäväni olivat olleet asialla. Mikäpä minun oli siinä ollessa. Sillä kertaa sain rauhassa valmistautua niin sanottuun viimeiseen koitokseen. Se koski jäähyväistilaisuutta, joka tulisi olemaan Karjaalla yksityiskodissa, olin nimittäin vastuussa Pelastusarmeijan toiminnasta myös siellä. Tuli vielä se viimeinen päivä, jonka sain viettää yhdessä näiden auttavaisten, työtä pelkäämättömien nuorten
