Kristiina Luusua, tiimivastaava, Lapin ensi- ja turvakoti ry.
Verkkoauttamisen mahdollisuudet yhteistyössä perhekeskustoimijoiden kanssa ................................................. 39
Lukijalle
Järjestöt kumppaneina sote- ja perhekeskuksissa – oivalluksia arjen yhteistyöhön kokoaa yhteen Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeen (2022–2024) keskeiset opit ja oivallukset. Hankkeen tavoitteena oli varmistaa, että Ensi- ja turvakotien liiton sekä sen jäsenyhdistysten asiantuntemus ja tuki integroidaan osaksi uudistuvia hyvinvointialueiden palveluketjuja.
Verkkojulkaisu on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan toimintaympäristön muutoksia ja perustellaan, miksi hanke on strategisesti tärkeä juuri nyt. Lisäksi käsitellään toimintakulttuurin muutoksen johtamista Kokkolassa ja rakenteellista yhteistyötä Etelä-Savossa. Osassa esitellään myös hankkeen työkokouksissa ja työpajoissa syntyneitä tuloksia ja hyviä käytäntöjä, jotka tukevat kumppanuuden kehittymistä ja yhteensovittavaa työtä. Lisäksi tarkastellaan kehittäjäasiakkaiden kanssa kuvattuja palvelupolkujen edistäviä ja estäviä tekijöitä.
Toisessa osassa esitellään monialaista yhteiskehittämistä Päijät-Hämeestä, monialaisen arviointitiimityöskentelyn mallia Keski-Pohjanmaalta, neuvolapalvelupolkua ja kohtaamispaikoille jalkautuvaa väkivaltatyötä Vantaan ja Keravan alueelta sekä verkossa toteutettavaa ryhmämuotoista auttamistyötä Lapissa. Kirjoittajina on hankkeen pilottiyhdistysten kehittäjät, projektipäällikkö sekä YTT, sosiaalineuvos Riitta Särkelä.
Johdanto
Tässä verkkojulkaisussa kuvataan jäsenyhdistysten ja kaikkien kiinnostuneiden käyttöön sitä, mitä Ensi- ja turvakotien liiton liittoperheessä on opittu yhteiskehittämisestä Vauvaja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeessa vuosina 2022–2024. Erityisesti julkaisussa on haluttu nostaa esiin yhteiskehittämiseen ja yhteensovittavaan johtamiseen liittyviä asioita sekä niitä toimintamalleja, joita hankkeen aikana on syntynyt. Ne ovat kaikkien yhteisesti käytettävissä.
Tässä strategisessa kehittämishankkeessa haluttiin uudistaa omaa toimintaa yhteistyössä jäsenyhdistysten ja kumppaneiden kanssa. Kehittämisen tavoitteet olivat kunnianhimoiset ja kehittämisaika oli lyhyt. Voimme olla erittäin tyytyväisiä siihen, että STEA uskoi hankkeeseen ja sille järjestyi rahoitus, vaikkakin toivomaamme lyhyempi.
Hankkeessa on saatu hyviä tuloksia. Siitä kiitos kuuluu kaikille kehittämistyössä mukana olleille. Erityinen kiitos kuuluu kehittäjäasiakkaille, joiden asiantuntemus auttoi paikantamaan nykyisissä toimintatavoissa sellaisia asioita, jotka muuten olisivat jääneet meiltä piiloon ja huomaamatta. Syntyi upeat kokemuspolut siitä, milloin ei tullut autetuksi ja mitkä asiat puolestaan saivat aikaan onnistuneen, autetuksi tulemisen kokemuksen. Iso kiitos jokaiselle kokemustoimijalle, että jaoitte oman elämänne kivuliaitakin asioita näitä palvelupolkuja synnytettäessä!
Kiitos periksiantamattomasta kehittämistyöstä ja upeista tuloksista, pilottialueiden toiminnanjohtajat ja asiantuntijat: toiminnanjohtaja Kristiina Väänänen ja asiantuntija
Laura Tetri Vantaan yhdistyksestä, toiminnanjohtaja Jukka Ihalainen ja Jukan seuraaja Sami Metsäranta Lahden yhdistyksestä sekä asiantuntija Sanna Peltonen, toiminnanjohtaja Marita Loukiainen ja asiantuntijat Susanna Lindholm ja Marianne Malkamäki Kokkolan yhdistyksestä, toiminnanjohtaja Sirkku Mehtola ja seuraaja Katja Kasper sekä asiantuntija Jarmo Romo Violasta sekä toiminnanjohtaja Pirjo Kairakari ja seuraaja Hanna Torvinen sekä asiantuntija Kristiina Luusua Lapin yhdistyksestä.
Jokainen jäsenyhdistys on ollut omalla osaamisellaan ja oman alueen kokemuksia esiin nostamalla tärkeä tässä yhteisessä kehittämismatkassa – teihin voi aina luottaa!
Iso kiitos kehittämisyhteistyössä mukana olleille kumppaneille Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle, Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle, Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueelle (Soite), Etelä-Savon hyvinvointialueelle (Eloisa) ja Lapin hyvinvointialueelle. Ilman teidän sitoutuvaa yhteistyötänne hyvät tulokset eivät isoista muutoksista huolimatta olisi olleet mahdollisia. Muiden kumppaneiden sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntemus oli monessa kohtaa kehittämistyötä suureksi avuksi.
Tiina Palviainen teki projektipäällikkönä uskomattoman työn yhdessä kehittäjätiimin kanssa siinä, että tuloksia ja toimintamalleja syntyi, uutta tietoa kertyi ja niistä jalostui helmiä yhteiseen käyttöön – iso kiitos! Keskusjärjestöstä yhteisessä työssä ja asiantuntemustaan antamassa olivat järjestöpäällikkö Aki Siltaniemi, kehitysjohtaja Sari Laaksonen, kaikki kehittämispäälliköt ja jokaisen erityisosaamisalueen edustajana kehittämistiimissä olleet asiantuntijat.
Vuoden 2024 lopussa sote-hanke – joksi hanketta olemme kotoisasti kutsuneet – päättyy. Kehittämistyö jatkuu kuitenkin edelleen yhdessä.
Helsingissä 4.12.2024
Ensi- ja turvakotien liitto ry
Riitta Särkelä, YTT, sosiaalineuvos, Ensi- ja turvakotien liitto
Miksi muutosta tarvitaan?
Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -strategisena hankkeena
Olemme Ensi- ja turvakotien liitossa seuranneet sote-uudistuksen eri vaiheiden valmistelua tiiviisti vuodesta 2015 lähtien. Olemme vaikuttaneet uudistuksen valmistelun eri vaiheissa siihen, että sote-järjestöjen erityisosaaminen tulisi otettua huomioon lainsäädännössä ja käytännöissä merkittävänä osaamisresurssina osana ekosysteemiä. Pitkän ja monivaiheisen sote-uudistuksen valmisteluprosessin ajan kasvoi huoli siitä, etteivät kunnat pysty takaamaan sote-palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Lisäksi kasvoi huoli järjestöjen asemasta muutoksessa. Murtumia kuntien ja järjestöjen vuosikymmeniä jatkuneessa kumppanuudessa oli näkynyt jo aikaisemmin, vaikka perusasennoituminen kunnissa oli järjestömyönteinen (Särkelä 2016).
Ensi- ja turvakotien liiton strategian 2020–2023 yksi painopiste liittyi sote-uudistukseen: ”Liiton osaaminen, kansalaistoiminta ja palvelut ovat voimavara uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa.” Painopisteen alle oli määritelty neljä tavoitetta, joista kaksi kuului seuraavasti: ”Liitto on vahva toimija tuen ja palvelujen tarjoajana, yhteistyökumppanina alueilla ja osaamisemme on mukana alueellisissa osaamiskeskittymissä” ja ”Liiton toiminnan, sen kehittämisen ja tuen muotojen rahoitus on turvattu ja liitto menestyy laadukkaiden palvelujen tuottajana.” Nämä strategiset tavoitteet velvoittivat seuraamaan aktiivisesti, mitä eri puolilla Suomea sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä ja järjestöjen avustamisessa tapahtui sekä miten ETKL:n jäsenyhdistysten ja kuntien kumppanuudet kehittyivät. Strategia hyväksyttiin liittokokouksessa toukokuussa 2019. Se on keskusjärjestön ja jäsenyhdistysten yhteinen. Johtopäätös vuoden 2020 strategian pohjalta oli se, että tarvitsemme strategisen kehittämishankkeen, jolla pystymme keskuswjärjestönä tukemaan mahdollisimman hyvin jäsenyhdistyksiä löytämään oman paikkansa uudistuvassa sote-rakenteessa. Arvioimme myös, että sote-uudistus etenee ja että kuntia suuremmat järjestämisvastuiset alueet syntyvät.
Kohti hyvinvointialueita hyvin eritahtisesti ja eriytyneenä
Eri puolilla Suomea on jo ennen sote-uudistusta tehty laaja-alaista kehittämistyötä muun muassa LAPE-hankkeessa eri tahojen yhteistyönä. LAPE-hankkeen merkittävänä antina syntyivät ensimmäiset perhekeskukset, jotka kokoavat eri tahojen osaamista lapsiperheiden tueksi. Tavoitteena oli, että perheet saisivat mahdollisimman varhain ja matalalla kynnyksellä tarvitsemaansa ammatillista tukea sekä vertaisten ja vapaaehtoisten tukea. Kaikkein vaativimpien ja harvinaisimpien asiakasryhmien auttamiseksi oli käynnistetty osaamis- ja tukikeskusten, OT-keskusten, valmistelutyö valtakunnallisessa ja alueellisissa työryhmissä.
Jäsenyhdistyksistä osa oli mukana perhekeskuskehittämisessä alusta lähtien. Keskusjärjestö oli mukana OT-keskusvalmistelussa valtakunnallisesti ja muutama yhdistys alueilla. Kaikkinensa erilainen kehittämistyö eteni eri puolilla Suomea hyvin eritahtisesti ja eri tavoin. Arvioimme monen muun tahon tavoin, että haasteeksi tulee, miten jo kehitetyt ja uudet toimintatavat saadaan osaksi uutta sote-rakennetta. Oli selvää, että rakenteiden muuttumisen lisäksi kehittämisessä mukana olleet avaintoimijat olisivat muutoksen toteuduttua uusissa, erilaisissa tehtävissä ja rooleissa.
Sote-uudistuksesta valmisteltiin useita eri malleja. Sen eri vaiheissa osa kunnista, joissa oli suurin valmius tai suurin paine muutokseen, tekivät omia ratkaisujaan. Syntyi erilaisia kuntayhtymämalleja kantamaan järjestämisvastuuta sosiaali- ja terveyspalveluista. Osa kunnista jatkoi itsenäisinä, vaikka osalla niistä oli suuria vaikeuksia pystyä järjestämään yhdenvertaiset ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Järjestöjen ja niiden jäsenyhdistysten kannalta tämä merkitsi sitä, että oma erityisosaaminen ja kumppanuudet oli koko ajan rakennettava uudelleen osaksi hyvin erilaisia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuisia alueita. Viimeisimpänä ennen nykyistä hyvinvointialue-mallia valmisteltiin maakuntauudistusta ja sen osana sotea. Siinä oli hyvin vahva ajatus sote-palvelujen markkinalähtöisyydestä ja valinnanvapaudesta. (Manssila & Mattson 2019.) Maakunta- ja sote-uudistus sekä hallitus kaatuivat maaliskuussa 2019.
Järjestöjen asemaa ja rahoitusta pohdittiin eri vaiheissa useissa valtakunnallisissa työryhmissä. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta selvityshenkilö Tuija Brax selvitti järjestöjen roolia maakunta- ja sote-uudistuksessa ottaen siinä huomioon oletetusti kasvavat palvelumarkkinat, julkisen sektorin järjestämisvastuun sekä kuntien, maakuntien ja STEAn järjestöavustukset. Selvityksen viesti oli selvä, järjestöjen on viisasta itse työstää järjestölähtöistä toimintaa ja sen asemoitumista uuteen. (Brax 2018.) Sosten Järjestöt 2.0 -hanke toimi eri puolilla Suomea, ja kumppanina siinä olivat eri verkostojärjestöt, erityisesti sosiaali- ja terveysturvayhdistykset. Sen tavoitteena oli tukea eri puolilla Suomea toimivia yhdistyksiä rakentamaan yhteistyötä alusta lähtien uusien sote-järjestäjien kanssa ja myös keskenään. Sitä seurasi Muutostuki-hanke.
Toimintaympäristö muuttui ja eriytyi koko ajan sote-uudistuksen pitkittyessä ja tilanteen mutkistuessa. Oli selvää, että sote-järjestelmän muutokset ja niissä pärjääminen ovat kriittisen tärkeitä Ensi- ja turvakotien liitolle ja sen jokaiselle jäsenyhdistykselle. Käynnistimme koko jäsenyhdistyskentän voimin vuonna 2020 hankevalmistelun, koska halusimme koko liittoperheenä ottaa tilannetta omiin käsiimme yhteisellä kehittämishankkeella. Hanketta valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä. Haimme yhteistä kehittämishanketta Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin neljäksi vuodeksi, jonka arvioimme strategisen ja laaja-alaisen yhteiskehittämishankkeen vähintään vaativan. Saimme STEAlta rahoituksen kolmeksi vuodeksi eli vuosiksi 2022–2024, mikä merkitsi tavoitteiden ja resurssien supistamistarvetta. Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä, että pääsimme käynnistämään koko Ensi- ja turvakotien liiton liittoperheenä hankkeen, joka yhdistää liiton kaikkia erityisosaamisen alueita ja kaikkia jäsenyhdistyksiä samaan kehittämistyöhön. Tiesimme, että hanke on erittäin vaativa. Olimme hyvin innostuneita ja uskoimme sen auttavan meitä siirtymään seuraavaan kehitysvaiheeseen yhteiskehittämisessä ja myös oman erityisosaamisemme rakentumisessa uusiin sote-rakenteisiin.
Sote-uudistus siirtyi uuteen vaiheeseen, kun laaja sote-lakipaketti tuli hyväksyttyä vuonna 2021 ja uusien hyvinvointialueiden tuli aloittaa toimintansa 1.1.2023. Saimme sote-järjestämislakiin yhteisellä vaikuttamistyöllä linjauksen, että hyvinvointialueiden ja kuntien tulee tukea yleishyödyllisten järjestöjen toimintaa ja toimintaedellytyksiä sekä tehdä niiden kanssa yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. (Laki sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021.)
Mitä hankkeessa tavoiteltiin ja miten?
Hankkeen tavoitteena oli, että vauva- ja väkivaltatyön osaaminen integroituu osaksi tulevaisuuden sote- ja perhekeskuksia rakentaen julkisten palvelujen sekä järjestöjen ammatillisen tuen ja vertaisosaamisen yhdistävän asiakaslähtöisen kokonaisuuden. Asiakkaan kannalta oli kyse saumattoman ja tarpeen mukaisen palveluketjun mahdollistamisesta. Toisena päätavoitteena oli, että jäsenyhdistysten yhteistyö tulevaisuuden sote- ja perhekeskusten kanssa vahvistuu eri puolilla Suomea. Lupaus oli, että piloteissa saadut kokemukset ja toimintamallit ovat myös muiden järjestöjen hyödynnettävissä julkisten palvelujen ja järjestöjen osaamisen yhteensovittamisessa.
Hankkeessa lähdettiin suunnitteluvaiheesta alkaen siitä, että palvelurakenteen uudistaminen asiakaslähtöiseksi ja vaikuttavia tuloksia tuottavaksi edellyttää palvelukokonaisuuksien yhteiskehittämistä. Julkisten palvelujen ja järjestöjen yhteistyössä on välttämätöntä kehittää toimintamalleja, joissa yhteensovitetaan julkisten palvelujen ammatillinen osaaminen sekä järjestöjen ammatillinen ja vertaisosaaminen saumattomaksi tueksi asiakkaalle. Lähdimme siitä, että tässä työssä tarvitaan kehittäjäasiakkaita ja heidän kokemuksiaan.
Hanke rakentui kahdesta kokonaisuudesta. Verkostoituminen ja yhteiskehittäminen tapahtui tiiveimmin viidellä pilottihyvinvointialueella Päijät-Hämeessä, Vantaalla ja Keravalla, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa ja Etelä-Savossa. Näiden kanssa oli yhteiskehittämisestä sopimukset. Kullakin alueella toimivalle pilottikehittämistyöstä vastaavalle jäsenyhdistykselle saimme 0,5 henkilötyövuoden resurssin muutostyöskentelyyn. Keskusjärjestöön tuli projektipäällikön resurssi vastaamaan kokonaisuudesta ja yhteisestä kehittämistä. Projektipäällikön tehtävänä oli myös yhdessä keskusjärjestön vastuuhenkilöiden kanssa huolehtia kehittämistä ja vaikuttamista tukevasta tiedontuotannosta. Projektipäällikkö toimi pilottialueiden kehittäjätiimin vetäjänä sekä pilottien ja laajemminkin alueiden kehittämistyön tukena. Pilottien työntekijöiden lisäksi kehittäjätiimiin osallistuivat edustajat keskusjärjestön kultakin erityisosaamisalueelta.
Toisena kokonaisuutena hankkeessa oli yhteinen kehittämisrakenne (kokoontumiset 2 x 2 päivää koko hankkeen ajan). Se tuki kaikkien jäsenyhdistysten vertaisoppimista ja yhteistyön rakentamista omalla alueellaan. Se auttoi hyödyntämään eri puolilla Suomea saatuja kokemuksia. Sen tarkoitus oli ennen kaikkea mahdollistaa piloteissa kehitetyn ja opitun leviämistä toisiin yhdistyksiin ja tukea laajemminkin vertaisoppimista.
Hankkeella oli ohjausryhmä, jonka muodostivat pilottihyvinvointialueiden lasten ja perheiden palvelujen vastuuhenkilöt, valtakunnallisten kumppaneiden (STM, THL, Lastensuojelun keskusliitto) edustajat, keskusjärjestön johdon edustajat ja nimetyt yhdistysten edustajat.
Mitä yhteiskehittämisessä ja yhteensovittavassa johtamisessa saatiin aikaan?
Määrittelimme aloittaessamme hankkeen tulokseksi sen, että tulevaisuuden sote-keskuksissa ja niiden osana olevissa perhekeskuksissa on käytössä toimivaksi todettuja, mallinnettuja ja levitettäväksi soveltuvia yhteistyömalleja väkivalta- ja vauvatyön osaamisen liittämiseksi niihin. Tulokseksi määrittelimme myös, että yhteensovitettu toiminta muodostaa lasten ja perheiden näkökulmasta mielekkään ja saumattoman kokonaisuuden. Siinä asiakas saa tukea oikea-aikaisesti, hänen osallisuutensa on lähtökohtana ja eri toimijoiden antama apu ja palvelut täydentävät toisiaan. Hankkeen päättyessä voimme todeta, että toimintamalleja syntyi, tuloksia saavutettiin, ja niitä kuvataan tässä julkaisussa.
Toisessa tavoitekokonaisuudessa määrittelimme tulokseksi, että kehittämisrakenteeseen sitoutuneet jäsenyhdistykset ovat mukana alueensa sote-keskusten ja niiden osana toimivien perhekeskusten yhteistyössä ja että sisällöllinen erityisosaaminen asemoituu uudistuviin palvelupolkuihin ja -kokonaisuuksiin alueelliset erityispiirteet huomioiden. Teimme hankkeen alkaessa alkukartoituksen yhdistysten yhteistyöstä perhekeskusten kanssa, osallisuudesta erilaisiin yhteistyörakenteisiin omalla alueellaan ja järjestöavustusten tilanteesta. Sama kysely toistettiin kahdesti hankkeen aikana projektipäällikön ja keskusjärjestön johdon yhteistyönä. Hankkeen päättyessä voimme todeta, että lähes kaikki jäsenyhdistykset ovat jollakin tavalla mukana perhekeskusyhteistyössä. Toki yhteistyön tiiviys vaihtelee. Myös osallisuus järjestöyhteistyörakenteissa toteutuu vaihtelevasti. Jäsenyhdistykset ovat myös tähän mennessä menestyneet hyvin hyvinvointialueiden ja kuntien järjestöavustusten saajina.
Hyvinvointialueiden kehittäminen on vielä kesken, ja niiden rahoituksessa on suuria haasteita. Hyvinvointialueilla ollaan vasta pääsemässä laajemmin toimintatapojen uudistamiseen. Alkuvaihe on ollut ennen kaikkea rakenteiden uudistamista. Nyt hankevaiheen päättyessä sote-hankkeen tavoitteiden mukainen kehittämistyö jatkuu keskusjärjestössä integroituneena eri erityisosaamisalueiden vastuulle ja yhteistyössä jäsenyhdistysten kanssa.
Lähteet
Brax, T. 2018. Järjestöjen rooli maakunta- ja soteuudistuksessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon… 612/2021 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®
Manssila, S. & Mattson, L. 2019. Maakunta- ja sote-uudistuksen loppuraportti. Kokemuksia valmistelutyöstä, oppeja ja johtopäätöksiä. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:40.
Särkelä, R. 2016. Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen muutos sosiaalipalvelujen tuottajana vuosina 1990–2010. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 40.
Marita Loukiainen , toiminnanjohtaja, Kokkolan ensi- ja turvakoti ry.
Toimintakulttuurin muutoksen johtaminen Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:ssä
Valtakunnallisen sote-uudistussuunnitelman valmisteluvuosina 2020–2022 yhdistysten olemassaolon turvaamisen haasteet alkoivat toden teolla tuntua alueyhdistystenkin tasolla. Poliittisella agendalla olivat muun muassa valtionavustuksiin kohdentuvat leikkauspaineet ja sote-järjestöille osoitettavien STEA-avustusten niukkeneminen. Alueellisilla yhdistystoimijoilla oli tarve saada lisää ymmärrystä valtakunnallisen uudistusprosessin etenemisestä ja siitä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa yhdistystasolla.
Erinäisten heikkojen signaaleiden pohjalta yhdistyksessämme alkoi vahvistua huoli siitä, miten saamme tehokkaasti ja vaikuttavasti tuotua monipuolista ja laatukriteerien mukaista toimintaamme tiedoksi maakunnalliselle pääostajalle ja rahoittajalle eli sairaanhoitopiirille, alueemme kunnille ja tulevalle omalle hyvinvointialueellemme. Samoihin aikoihin oli omassa organisaatiossamme havaittavissa riski, että toimintamuodot etääntyvät toisistaan ja kehittävät työmuotojaan voimakkaasti ja autonomisesti havaitsematta koko organisaation tasolla olevaa laadun varmistamisen ja kehittämisen tarvetta.
Yhdistyksen johtajataso piti henkilöstön laaja-alaista osaamista ja innostusta yhdistyksen tulevaisuuden mahdollisuuksina, mutta samanaikaisesti riskeiksi katsottiin asiakastyön toimintojen ja toimintayksiköiden eriytyneisyys toisistaan, resurssien epätasainen jakautuminen ja yksikkökeskeinen kehittämistoiminta.
Sote-uudistuksen myötä oli tiedossa, että palveluiden järjestäjiksi ja ostajiksi tulee isompia toimijoita, laajemman alueellisen vastuun kantajia. Tämä herätti huolen, miten meidät järjestönä huomioitaisiin verrattuna esimerkiksi yksityisiin toimijoihin. Mielessäni heräsi myös kysymys, olemmeko yhdistyksenä osaamisemme huipulla ja teemmekö omaa työtämme yhdistyksen eri toimintamuodoissa, vauva- ja väkivaltatyön osa-alueilla, riittävän verkostokeskeisesti, monipuolisesti ja tehokkaasti. Alkoi tuntua, että johtamisessa pitää keskittyä siihen, mihin voi itse vaikuttaa, ja jäädä hieman etäämmältä seuraamaan muutosta, joka toimintaympäristössä oli tapahtumassa mutta johon ei valitettavasti itse voinut vaikuttaa.
Tein silloin toiminnanjohtajana päätöksen, jota ei ole tarvinnut katua: kehitetään ensin oma toimintamme huippukuntoon. Asetimme tavoitteeksi, että Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:ssä koko henkilökunta sitoutuu tekemään töitä yhdessä ja että keskiössä on asiakas, jonka ympärille työntekijät muodostavat tieto-taito-osaamisen kehän. Kehän eri työmuodot ja eri rahoituksella toimivat työntekijät ovat asiakkaan käytettävissä saumat-
tomasti ja yhdessä työtä tehden, työparina tai muuten. Ja tämän toimintamallin olisi tultava myös yhteistyökumppaneille selvästi näkyviin.
Tämän tavoitteen toteutumiseen vaadittiin sitä, että työntekijöiden on asettauduttava muutokseen. Välitavoitteeksi asetettiin, että organisaation sisäinen synergia toimii ja resurssit hyödynnetään mahdollisimman monipuolisesti toimiviksi prosesseiksi.
Yhdistys on luonnollinen osa isompaa ekosysteemiä, jossa on omat lainalaisuutensa, mutta yhdistyksen mittakaavassa on mahdollista saada oma sisäinen systeemi toimimaan omin avuin. Ajatuksena oli, että organisaation on oltava parhaassa mahdollisessa valmiudessa siinä vaiheessa, kun hyvinvointialueet ehkä vielä etsivät itseään eivätkä tiedä, mistä, miten ja ketä tavoittelevat kumppaneikseen. Meidän on osattava tarjota ja näyttää palveluketjujen avulla työmme merkittävyys ja vaikuttavuus asiakkaan kannalta ja sen antama lisäapu sote-kokonaisuudessa.
Mitä käytännössä on tehty ja tapahtunut yhdistyksessämme neljän viime vuoden aikana – hankkeessa ja hankkeen ulkopuolella?
Organisaatiomme aloitti ensin ”Meidän yhdistys” -nimisen coachaus-prosessin vuonna 2020 ja sen perään esihenkilöille tarkoitetun vuoden pituisen dialogisen johtamisen koulutuksen vuosina 2022–2023. Niiden aikana tuli isommalle joukolle henkilökuntaa selväksi asioita, jotka meitä yhdistyksessä yhdistävät ja toisaalta mahdollisesti estävät yhdessä tekemistä. Dialogisen johtamisen koulutuksessa huomasimme tärkeäksi myös poisoppimisen taidon: oli opittava pois joistakin vääristä toimintatavoista ja toimintaperiaatteista, jotka olivat estämässä johtamista ja erityisesti muutosjohtamista.
Ensi- ja turvakotien liiton Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeen hankehakemusta tehtäessä keväällä 2020 ja talvella 2021 sain yhdistyksemme toiminnanjohtajana olla mukana pohtimassa, mitkä asiat ovat tärkeimpiä toimintaympäristön muuttuessa näin isosti, ja sain olla myös vaikuttamassa hankkeen tavoitteisiin ja sisältösuunnitelmiin. Muutokseen liittyvä tematiikka ja etenkin verkostojohtamisen näkökulma alkoivat innostaa tämänkin prosessin myötä valtavasti.
Yhdistyksemme pääsi suureksi iloksemme hankkeen toteuttamiseen mukaan pilottiyhdistyksenä, ja toiminnanjohtajana koin välttämättömäksi olla hankkeessa itse mukana. Mielestäni hanke oli johtajuuden ytimessä koko ajan, ja hankkeessa korostui erityisesti muutoksen johtaminen. Projektityöntekijänä asetin tavoitteeksi, että koko henkilökunta saadaan mukaan hankkeeseen. Toiminnanjohtajan lisäksi yhdistyksemme hanketyössä oli mukana kaksi avopalveluiden esihenkilöä, toinen vauvatyön ja toinen väkivaltatyön puolelta.
Hyvinvointialueemme tarvitsi sattumalta samaan aikaan hanketyöntekijää omaan väkivaltatyön hankkeeseensa, ja tehtävään valittiin meidän hanketyöntekijämme, josta tuli hankkeiden ”kaksoisagentti”. Tällaisella kaksoisroolilla oli iso vaikutus siihen, että yhdistyksen hanke pääsi osaksi hyvinvointialueen väkivaltatyön palveluketjujen kehittämisen kirjallisia suunnitelmia. Iso merkitys hankkeessa on ollut myös sillä, että yhteistyön kulttuuri hyvinvointialueen kanssa on ollut avointa ja epähierarkkista.
Yhdistyksen sisällä teimme alkusyksystä 2023 avopalvelutyötä koskevat periaatteet, jotka tiivistävät ja jäsentävät yhdistyksemme näkökulmasta katsottuna kriittiset asiat. Koko organisaation yhteisenä työnä työstettyä ns. tähtikuviota eli Lape-hankkeen aikana kehitettyä perhekeskustoimintaa kuvaavaa kuviota on hyödynnetty siirtämällä siihen koko yhdistyksen toiminta, kaikki työmuodot. Yhteisiä kehittämispäiviä järjestetään kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Jatkossa tähän kuuluu myös vahvasti arviointi. Arvioinnin avulla on mahdollista kehittää itsereflektiotaitoja, kehittämisen taitoja ja muutosvalmiutta.
Muutos on pysyvää, se meidän on järjestötoimijoina otettava työn kehittämisessäkin koko ajan huomioon. Resursseja ei ole yhtään tuhlattavaksi, eikä työmenetelmiä kannata luoda ”kertakäyttöhyödykkeiksi”. Hankkeen aikana on realisoitunut, että pienten muutosten avulla voidaan saavuttaa myös suuria muutoksia. Yhdessä.
Katja Kasper , toiminnanjohtaja, Viola – väkivallasta vapaaksi ry.
Rakenteellisen yhteistyön sopimukset ja suunnitelmat
Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeen keskeisenä osana on rakentaa kumppanuuksia hyvinvointialueen kanssa. Kumppanuuden perustana ovat yhteistyön sisältöä ohjaavat sopimukset. Sopimuksellisuudesta on ehditty Etelä-Savossa saada kokemuksia jo aiemmin palvelujen yhteen sovittamisessa.
Vauva- ja väkivaltatyön parissa Etelä-Savossa työskentelevät lapsiperhetoimijat allekirjoittivat ensimmäisen perhekeskustoiminnan yhteistyösopimuksen vuosille 2020–2021 (16 sopijaosapuolta). Yhteistyöstä sopiminen nähtiin välttämättömäksi, jotta kaikki eri toimijat voisivat nojata ja sitoutua perhekeskustoimintaan ja viedä sitä eteenpäin yhtenä kokonaisuutena ja perhelähtöisesti. Lapsiperheiden muutosohjelman aikana vuosina 2016–2020 luotiin pohja sopimukselliselle yhteen sovittavalle työlle. Yhteen sovittavan työn polku sopimuksen syntymiseen kulki seuraavien vaiheiden läpi:
• LAPE-yhteistyöryhmästä koottiin yhteen sovittavan työn linjauksia mahdollistava monialainen johtoryhmä (2018), jolle määriteltiin tavoitteet, tehtävät ja toimintakäytänteet.
• Johtoryhmä perehtyi yhteen sovittavan johtamisen tematiikkaan. Yhteen sovittavaa työtä tuotiin esille perhekeskustoiminnan verkostoissa. Yhteisen työn tavoitteena oli perheiden hyvä arki.
• Maakuntatasolla kuvattiin perhekeskustoimintamallin rakenne (2018), johon kaikki toimijat sitoutuivat (kunta, lapsiperhepalveluiden sotepalvelut, järjestöt, yksityiset palveluntuottajat, seurakunnat). Mallin johtotähtenä oli ”lapsiperheet asuvat ja heidän arkensa on kunnissa”.
• Laadittiin monialainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (2019–2021), jossa oli määritelty kaikille yhteiset perhekeskustoiminnan sisällölliset tavoitteet ja toimenpiteet niin hyvinvoinnin edistämisen, varhaisen tuen työn kuin palveluiden osalta.
• Päätettiin laatia yhteistyösopimus (2020–2021), jossa sovitaan ja linjataan yhteen sovitetun työn tavoitteet, tehtävät ja vastuut.
• Luotiin vuosittaisen perhekeskustoiminnan arvioinnin kokonaisuus, jossa erityisesti perheiden kokemukset ovat merkittävässä roolissa.
• Vuosille 2020–2021 allekirjoitettiin perhekeskustoiminnan yhteistyösopimus ja sovittiin vuosittain toteutettavista toiminnan arviointikäytännöistä.
Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma ja sopimus on uusittu ja täsmennetty kaksi kertaa vuosille 2022–2023 ja 2024–2025. Sopimukset ja suunnitelmat ovat saatelleet perhekeskustoiminnan rakenteen läpi isojen sote-uudistusten. Viimeisen yhteistyösopimuksen allekirjoitti 20 sopijaosapuolta.
Perheiden toiveita ja toimijoiden havaintoja muutoksesta yhteistyössä
Perhekeskustoimintaa on arvioitu tekemällä perheille suunnattuja kyselyjä vuosina 2020 (388 vastaajaa), 2021 (582 vastaajaa) ja 2023 (763 vastaajaa). Arviointipakettiin on kuulunut myös perhekeskustoimijoiden oma arviointi toiminnan tavoitteiden saavuttamisesta. Tähän artikkeliin on pyydetty ennen julkaisemattomia havaintoja perhekeskustoiminnan sopimuksellisuuden tilasta tällä hetkellä Etelä-Savossa.
Perheet ovat vuodesta toiseen toivoneet kohtaamista, kuulemista ja perhelähtöistä palvelua. Perheille tärkeää on yhteydenoton helppous, konkreettinen apu ja eri toimijoiden välinen saumaton yhteistyö.
Toimijoiden mukaan yhteistyö on sovittanut perhekeskukseen kuuluvia toimintoja yhteen käytännön tasolla: eri tahot suuntaavat resurssejaan ja tuen muotoja yhteiseen toimintaan, ja yhdessä on mietitty, keiden on hyvä olla mukana missäkin, ja mitkä ovat kenenkin roolit ja työhön käytettävät resurssit. Perheille suunnattuja tapahtumia on suunniteltu monialaisesti. Ohjaus- ja neuvontatyötä, parisuhteen tukea, eroauttamista ja perhettä tukevaa työtä on tehty työparina järjestön ja julkisen palvelun työntekijän kesken.
Sopimusosapuoltemme kommentteja ja kokemuksia
Etelä-Savosta
” Rakenteet ovat kunnossa. Tarvitsemme vielä enemmän tuen ja palveluiden tarkastelua kokonaisuutena niin, että perhe on keskiössä. Tähän päästään rakentamalla yhteinen näky ja polku.” Sivistystoimen edustaja
” Lapsiperheiden palvelurakenteiden uudistuksessa kokonaisuuden osia tuppaa unohtumaan.” Terveydenhuollon edustaja
” Kuinka saisimme vahvemmin järjestöt mukaan työryhmiin? Nyt vain yksi tai vähän edustettuna. Hyvinvointialue tulee paremmin arvioinnissa kuvatuksi ja esille.”Sivistystoimen edustaja
” Palvelukeskeisyys tulisi aina haastaa perhekeskeisyydellä. Perhekeskeisyys tai -lähtöisyys ei välttämättä näy lainsäädännössä tai lain tulkintaohjeissa ollenkaan vaan pohjana on yhden lapsen, nuoren tai perheen aikuisen näkökulma.” Sivistystoimen edustaja
” Yhteistyösopimuksessa on kyse sitoutumisesta, sitoutumisesta yhteistyöhön. Rooli on mielestäni iso; sopijaosapuolista koostuu maakunnallinen lasten, nuorten ja perheiden johtoryhmä, jossa yhteensovitetaan ja linjataan meidän alueen perhekeskustoimintaa.” Perhekeskustoiminnan koordinaattori
” Monialainen yhteensovittava johtaminen, kehittäminen ja sopiminen on jatkuvaa työtä, joka ei koskaan lopu. Työntekijät ja esihenkilöt vaihtuvat, lait muuttuvat, organisaatiot ja palvelut muuttuvat, ammatit, tehtävänkuvat ja koulutukset kehittyvät. Välillä jatkumot katkeavat lähes täysin.”Sivistystoimen edustaja
Aidosti suunnitelmallinen ja sopimuksellinen työ perustuu yhteisiin tavoitteisiin, eivätkä ne ole henkilösidonnaisia. Sopimuksellisuuden toteutumista voi testata kysymällä: Kuinka paljon uutta ja uusien toimijoiden kanssa yhteen sovitettua työtä olemme tänä vuonna tehneet?
” Voisikohan tulevaisuudessa olla jokin tsekkilista, jonka avulla voitaisiin tarkastella, onko uudistus perhekeskustoiminnan hengen mukainen?” Terveydenhuollon edustaja
Jatkossa Etelä-Savossa laadimme perhekeskustoiminnan yhteistyösopimuksen kerran valtuustokaudessa eli neljän vuoden välein. Perhekeskuskokonaisuuden toteuttamisen kulmakiviä ovat edelleen sopimuksellisuus, suunnitelmallisuus ja arviointi.
Tiina Palviainen , projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto
Verkostot ja kumppanuus, yhteensovittamisen näkökulma
Lasten, nuorten ja perheiden palveluiden eri toimijat ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään, mutta käytännön tasolle ulottuvan yhteisen, monitoimijaisen työn yhteensovittaminen on vasta aluillaan. Ruohonjuuritasolla on käytössä erinomaisia yhteistyön työmalleja, mutta ne liittyvät monesti vain yksittäisiin asiakkaisiin tai työntekijöihin. Yhteisen työn vahvistamisessa keskeisenä onnistumisen edellytyksenä on monitoimijaisen työotteen ymmärtäminen sekä kumppanuuden vahvistaminen ja vieminen toiminnan tasolle. Työn yhteensovittaminen vaatii uutta ajattelutapaa sekä johto- että työntekijätasolla. Tarvitaan asennemuutosta, yhteisiä suunnitelmia, toisten työn tuntemista, rakenteita ja ennen kaikkea luottamusta.
Hankeaikana järjestimme työkokouksia ja -pajoja jäsenyhdistysten toiminnanjohtajille, keskusjärjestön laajennetulle johtoryhmälle sekä hankkeen kehittäjäryhmälle. Työpajoissa pohdimme mm. onnistuneen kumppanuuden kulmakiviä. Yhdessä päädyimme siihen, että yhteistyön alkuvaiheessa on tärkeää luottamus, aito halu tehdä yhteistyötä ja avainkumppaneiden löytäminen. Tärkeää on myös hakeutua tilanteisiin ja paikkoihin, joissa on mahdollisuus rakentaa kumppanuuksia. Rohkeus, joustavuus, sinnikkyys, ketteryys ja kokemuksen hyödyntäminen ovat ominaisuuksia, joita muutosvaiheessa todella tarvitaan.
Kumppanuudessa tärkeää on keskinäinen arvostus sekä sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen ja tehtävään. Onnistuneessa yhteistyössä jokainen toimija tuo ”yhteiseen pöytään hyvät eväät kaikkien jaettavaksi”. Yhteistyön onnistumiseen ja syventämiseen vaikuttaa myös yhteinen ymmärrys toisten työstä sekä rohkea kokeileva kehittäminen ja yhteinen keskustelu. On tärkeää välttää oman edun tavoittelua ja antaa toisen ottaa kunnia onnistumisesta.
Hankkeen ydinryhmänä toimi kehittäjäryhmä, joka koostui pilottiyhdistysten kehittäjistä sekä keskusjärjestön asiantuntijoista. Ryhmä kokosi kumppanuuteen liittyviä hyviä käytäntöjä, esimerkiksi kuinka yhdistyksen työntekijöitä voi innostaa yhteensovittavaan työhön sekä mitä rakenteita tarvitaan, jotta yhteen sovittava työ onnistuu.
Kehittäjäryhmä 2024:
Kuinka innostaa yhdistyksen työntekijöitä tekemään yhteistyötä ja työtä yhdessä?
” Asian esilläpito säännöllisesti esimerkiksi viikkopalavereissa.”
” Keskustelua mikä on yhdessä tehtävän työn merkitys ja missä sitä tehdään. Ollaan osa isompaa kokonaisuutta: mitä toimintaympäristön muutos, yhteensovittava työ ja yhdessä tekemisen tarkoittaa.”
” Koko työyhteisö mukaan suunnittelemaan ja raamittamaan mitä tarkoittaa meille, kun lähdemme yhteistyöhön perhekeskustoiminnan kanssa ja mitä esimerkiksi kohtaamispaikalla tehtävä työ meidän yhdistyksessä tarkoittaa.”
” Kannustamista ja toimijoihin tutustumista”
” Kannustavaa puhetta ja perusteluja miksi juuri nyt on tärkeää olla mukana verkostoissa.”
” Verkostosta saatujen positiivisten viestien välittäminen kaikille työntekijöille.”
” Mitä tarkoittaa minun työssäni?”
” Tarvitaan myös perustelut sille, miksi muutos on välttämätöntä.”
” Työskentelyssä voi apuna käyttää esim. Sitran muutospeliä.”
” Hyvänä käytäntönä on koettu yhdistyksen työntekijöille järjestetyt työpajat teemalla oman työn asemointi perhekeskustehtäviin. Apuna voi käyttää tähtikuviot ja jumpata sinne oman yhdistyksen tuki ja palvelut.”
” Asiakaskokemus ja yhteinen asiakkuus näkökulma: Käydään asiakkaiden ja kehittäjäasiakkaiden nostamia näkökulmia läpi, jotka kannustavat työn tekemiseen yhdessä muiden kanssa.”
” Työnsuunnittelukeskustelussa kannustetaan tekemään uudenlaisia kokeiluja ja jalkautumista.”
Mitä rakenteita tarvitaan, jotta yhdessä tekeminen on mahdollista?
” Palvelupolut ja rakenteet yhdistyksen sisällä yhdessä tehtävälle työlle. Vuoropuhelu muiden tiimien toimijoiden kanssa tärkeää ja avartavaa.”
” Selkeät rakenteet yhteistyöhön ja työmallit yhteensovittavaan työhön: ainakin näiden työmallien kohdalla teemme työtä yhdessä toisten toimijoiden kanssa.”
” Työntekijöiden täytyy tuntea yhteistyösopimus ja sen velvoittavuus yhteistyöhön.”
” Hyvät mutkattomat suhteet hyvinvointialueen keskeisiin johtotason henkilöihin ja koordinaattoreihin on erittäin tärkeää.”
” Kaikilla työntekijöillä vastuuverkostot ja niissä edustetaan koko yhdistystä.”
” Verkostojen selvittäminen ja rohkeat yhteydenotot. Yhdistyksen työn esittely näissä verkostoissa.”
” Tiedotus ja suunnitelma: kuka missäkin verkostossa on, tiedotus mitä verkostossa on käsitelty ja mitä sinne viety yhdistykseltä. Vastuu viestityksestä on osallistujalla.”
Hyviä käytäntöjä:
” Työparityöskentely julkisen sektorin toimijoiden kanssa on antoisaa ja resurssia säästävää.”
” Viikkotiimin runko: mitä tehty perhekeskuksissa, kuka on ollut ja missä verkostossa, kuulumiset verkostossa”
” Toisten tiimien keskeisimmät kuulumiset jakoon”
” Kohtaamispaikan toimintaperiaatteet”
” Aidon kohtaamisen huoneentaulu: tehty perhekeskustoimintaan, mutta sopii hyvin kaikkeen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen.”
” Työyhteisökokous, jota ei vedä esihenkilö vaan valmisteluvastuu on eri tiimeillä vuoron perään. Eka kerta oli innostava!”
” Toiminnan vuosikello helpottaa erityisesti yhteistä työnsuunnittelua.”
Tiina Palviainen , projektipäällikkö, Ensi- ja turvakotien liitto
Asiakaskokemus näkyväksi
Mistä on hyvät palvelupolut tehty?
Kuuntelusta ja kohtaamisesta, ammattilaisten osaamisesta, pysyvistä työntekijöistä, selkeistä ja läpinäkyvistä toimintakäytännöistä sekä käytännön avusta ja tukiverkostosta – niistä on hyvät palvelupolut tehty.
Palvelujen kehittämisen lähtökohtana täytyy olla syvällinen ymmärrys siitä, ketä varten me palveluja kehitämme. Mitkä ovat asiakkaiden tarpeet, taidot, tunteet ja myös odotukset?
Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeessa pysähdyimme syventämään ymmärrystä avun tarpeessa olevien ihmisten tarpeista. Kutsuimme talkoisiin mukaan ja haastattelimme reilut kolmekymmentä innokasta kehittäjäasiakasta ja kokemustoimijaa eri puolilta Suomea ja kuvasimme heidän kokemuksensa ja palvelupolkunsa.
Selvitimme, mikä asiakasta auttoi saamaan apua ja mikä yhteistyössä oli toimivaa, ja toisaalta halusimme kuulla myös pieleen menneitä asioita. Kokemusperusteisissa palvelupolkujen kuvauksissa asiakkaan kulkemaa polkua tarkasteltiin neljän näkökulman kautta: tunteet, merkitykselliset asiat, jotka estivät tai edistivät ihmisten avun saantia, palvelukontaktit sekä kokemuksen tai tutkimuksen kautta tunnistetut polun kriittiset kohdat.
Asiakas eksyi ei-kenenkään-maalle
Kehittäjäasiakkaat kertoivat, että esteenä avun saannille oli ollut se, ettei heidän tarpeitaan ollut kuunneltu ja työntekijät olivat olleet osaamattomia. Työntekijät olivat vähätelleet asiakkaan tarpeita, tilanteen selvittely oli ollut puutteellista, lupauksia ei ollut pidetty, ja pahimmissa tapauksissa työntekijän päätös oli pahentanut asiakkaan tilannetta ja altistanut lapsen väkivallalle.
Haastatteluissa asiakkaat kertoivat, että oli vaikea löytää tietoa, mistä apua saa ja mitä apua on tarjolla. Asiakkaat kokivat myös, että yhteistyö eri toimijoiden välillä oli heikkoa ja tieto ei kulkenut. Kokonaisuutta katsottiin ”mehupillin läpi”: kukin työntekijä oman sektorinsa näkökulmasta. Kokonaiskuvaa tilanteesta ei syntynyt, vaan siitä jäi vääristynyt yksipuolinen näkemys.
KUVA. Palvelupolun solmukohtia ja pieleen menneitä hetkiä.
Aineistoa käsitellessä nousee mieleen kysymys siitä, uskaltavatko ammattilaiset aidosti kuunnella asiakkaan tarpeita. Yleisesti puhumme sektorirajat ylittävästä työskentelystä, saattaen vaihtamisesta, työparityöskentelystä, yhteisistä suunnitelmista, mutta liian usein asiakkaat kertovat yhä jäävänsä ”poteroiden” väliin, ei-kenenkään-maalle ja ilman apua.
Onnistuminen oli piilossa konkreettisissa asioissa
Kokemukset onnistuneista palvelupolun kohdista antavat kuitenkin toivoa. Ratkaisu voi olla yksinkertainen, kunhan pysähdymme kuuntelemaan ja olemaan ihmisiä ihmiselle.
Onnistuneissa poluissa oli lähdetty liikkeelle siitä, missä asiakas oli ja mitä hän oli valmis vastaanottamaan. Usein aloitettiin konkreettisista asioista, esimerkiksi asunnon hankinnasta. Työntekijöiden osaaminen, kuten vaikeiden tilanteiden sanoittaminen, suunnitelman tekeminen yhdessä, konkreettiset neuvot ja ohjeet sekä realiteeteissa pysyminen, olivat merkityksellisiä asioita avun saannissa. Selkeät toimintamallit ja palveluiden läpinäkyvyys auttoivat asiakkaita. Jo se, että asiakkaan omalla prosessilla on selkeä alku ja loppu, koettiin onnistumisen kannalta myönteiseksi.
Erityisen tärkeää oli läheisiltä, vertaisilta tai tutulta työntekijältä saatu tuki ja tieto siitä, että on joku, jolle voi tarvittaessa soittaa. Näihin onnistumisiin – kehittäjäasiakkaiden ilmaisemiin avunsaantia edistäviin asioihin – panostaminen ja niiden huomioiminen kehittämistyössä antavat meille mahdollisuuden sujuvien ja ennen kaikkea ihmislähtöisten palveluketjujen luomiseen.
KUVA. Myönteisiä kokemuksia palvelupolulta.
VIDEOVINKKI : Asiakaskokemus näkyväksi
Sanna Peltonen , vastaava perhetyöntekijä, kehittäjätyöntekijä, Lahden ensi- ja turvakoti ry
Elina Tanskanen , kehittäjä asiantuntija, Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Työparityö perheiden palvelujen kehittämisessä
Lahden ensi- ja turvakotiyhdistys toimi yhtenä Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeen pilottiyhdistyksenä. Yhdistyksen hankekehittäjillä oli hankkeen alkuvaiheissa säännöllisesti tapaamisia Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen kehittäjätiimin kanssa. Tapaamisissa kartoitettiin yhteistyön ja yhteisen kehittämisen kohtia. Tavoitteena oli myös tutustua molempien tahojen toimintaan sekä syventää yhteistyötä.
Tulevaisuuden sote -keskus hankkeesta yhteistyöhön nimetyn asiantuntijan työnkuvaan kuului järjestöyhteistyö sekä perhekeskustoiminnan kehittäminen. Yhdistyksen hankekehittäjä oli osallisena erilaisissa lapsiperhejärjestöjen sekä sote -ammattilaisten verkostoissa ja toi yhteisiin keskusteluihin myös laajemmin järjestöjen näkökulmaa. Hän toimi myös linkkinä järjestöjen ja Lahden perhekeskuksen välillä. Tulevaisuuden sotekeskus -hankkeen kehittäjä puolestaan toi esille hyvinvointialueen näkökulmaa ja vei organisaation eri tasoille tietoa järjestöyhteistyöstä sekä hankeyhteistyön suunnitelmista.
Erilaisten organisaatioiden – hyvinvointialueen ja järjestön – lähtökohdat yhteistyöhön olivat erilaiset, mutta hankkeet täydensivät toisiaan ja mahdollistivat monimuotoisen sekä tiiviin yhteistyön. Molemmissa hankkeissa oli oma kehittämiskokonaisuutensa, mutta myös paljon yhteistä rajapintaa ja yhteisiä osioita. Kehittämisen ja yhteistyön keskiössä olivat asiakkaan tarpeet sekä palvelujen parempi saavutettavuus. Hanketyö vapautti toteuttamaan uudenlaista kehittämistoimintaa. Yhdyspintatyöllä rakennettiin yhteistä keskustelukulttuuria ja siltaa eri toimijoiden välille ja yhteistyö tiivistyi molempien hankkeiden edetessä.
Onnistuneessa yhteistyössä oli keskeistä luottamuksen ja tuttuuden rakentuminen. Keskinäinen säännöllinen yhteydenpito ja avoin dialogi oli tärkeää, ja yhteydenoton kynnys oli matala. Työtä tehtiin työparina tasavertaisesti, systemaattisesti, suunnitelmallisesti sekä käytännönläheisesti. Ideoita ja ehdotuksia oli mahdollista esittää omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Käytännön yhteisenä toteutuksena järjestettiin esimerkiksi työpajoja ammattilaisille, osallistuttiin järjestöjen tapaamisiin, esiteltiin toimintoja sote- ja perhekeskuksissa, osallistuttiin lapsiperheiden tapahtumiin sekä oltiin mukana järjestämässä Lahden Perhekeskukseen järjestöjen infopäiviä. Eri yhteistyötahojen kanssa aloitettiin Lastensuojelun Keskusliiton Perheet keskiöön -toiminnan kehittämän; järjestöt osana perhekeskusta -arviointityökalun pilotointia Päijät-Hämeeseen.
Monitoimijaisen yhteistyön hyvänä esimerkkinä ovat lapsiperheiden kohtaamispaikat, joissa toteutetaan yhteistä toimintaa ja perheiden auttamista. Päijät-Hämeessä on toimiva kohtaamispaikkaverkosto, jossa on mukana eri sektoreiden lapsiperhetoimijoita. Hankekehittäjät ovat olleet mukana myös kohtaamispaikkojen yhteisessä kehittämistyössä, jota ohjaavat valtakunnalliset ja maakunnalliset laatukriteerit.
Yhteistyö jäsensi omaa työskentelyä sekä toi uusia ideoita ja mahdollisuuksia monitoimijaiseen perheiden palvelujen kehittämiseen. Yhteisten keskustelujen kautta oli mahdollisuus peilata ajatuksia ja etsiä oikeaa suuntaa yhdessä. Tästä syntyi innovatiivisia käytännön kokeiluja. Yhteistyö oli hyödyllistä, avointa sekä luottamuksellista, apua sai tarvittaessa. Keskeisenä tavoitteena on ollut asiakkaiden tarpeisiin vastaavan palvelun ja palvelupolun kehittäminen. Yhteistyössä perheen tarpeet tunnistetaan sekä pystytään vastaamaan niihin tehokkaammin. Tieto kulkee toimijoiden välillä paremmin ja perheiden palvelupolut saadaan sujuvammiksi. Työparityöskentelyllä on mahdollista päästä syvällisempiin sekä vaikuttavampiin tuloksiin.
Tuloksena hankkeiden yhteistyö on tiivistänyt julkisen puolen ja järjestöjen yhteistyötä. Yhteinen toiminta on lisännyt toisten työn tuntemusta, luonut keskustelukulttuuria sekä tuonut laajempaa ymmärrystä toimintaympäristöstä. Pidemmän aikavälin tuloksena hyöty näkyy myös perheille. Yhteistyössä saavutettiin enemmän kuin kumpikaan olisi yksin voinut saada aikaan. Yhteistyö myös mallinsi rohkeaa kokeilukulttuuria: rakennettiin jotain, mitä ei ollut valmiina.
Hankkeessa ja monitoimijaisessa yhteistyössä kehitettyjen hyvien käytäntöjen ja toimintamallien elämisestä sekä jatkokehittämisestä tulisi huolehtia. Toiminta-aihioita, joita mm. perhekeskuksen monialaisen tuen kehittämisessä on luotu, työstetään jatkossa käytännön kokeiluissa. On tärkeää jatkaa monialaisten yhteistyömallien, esimerkiksi yksilöja ryhmätyöskentelyn tiimimallin, rakentamista ja jatkotyöstämistä.
Jatkokehittämisen kannalta on myös tärkeää huolehtia siitä, että eri toimijoiden palveluita sovitetaan yhteen asiakaslähtöisesti. Monialaisen ja -toimijaisen mallin rakentamista tulisi jatkaa niin johto- kuin työntekijätasolla asiakaskokemuksia hyödyntäen. Yhteensovittavan johtamisen ja yhteiskehittämisen avulla on mahdollista luoda tarpeenmukaisia palvelupolkuja, joista asiakas saa tukea oikeaan aikaan. Yhdessä kehittämällä löydetään uudenlaisia ratkaisuja ja tapoja toimia.
Susanna Lindholm, vastaava työntekijä, Kokkolan ensi- ja turvakoti ry.
Marianne Malkamäki, vastaava työntekijä, Kokkolan ensi- ja turvakoti ry.
Monialaisessa tiimissä yhdistyvät monenlaiset erityisosaamiset, ja se lisää asiakkaalle tarjottavan työn laatua ja vaikuttavuutta. Tiimin keskeinen tehtävä on yhdistää eri alojen ammattilaisten osaaminen ja näkökulmat, jotta asiakkaille voidaan tarjota parasta mahdollista tukea ja ohjausta. Tässä yhteistyössä järjestöillä on ainutlaatuinen ja tärkeä rooli, joka täydentää ja tukee julkisen sektorin työtä.
Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen perhesosiaalityössä on kehitetty monialaista yhteistyötä eri palvelualojen ja kolmannen sektorin kanssa. Tämän kehittämistyön aikana Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n avopalveluyksiköt ovat järjestötoimijana olleet monialaisen työskentelyn ytimessä. Työskentelyn aikana on arvioitu lapsen ja perheen tilannetta ja tarvittavaa muutosta. Lisäksi on tuotettu tarvittavaa palvelua sekä kehitetty palvelukokonaisuutta ja palvelutarpeen tuen mallia. Kokkolan ensi- ja turvakoti ry on tuonut yhteistyöhön vahvaa erityisosaamista niin väkivalta- ja erotyöstä kuin päihdeperheiden vauva- ja pikkulapsivaiheiden työskentelystä.
Monialaiset tiimit ovat osoittautuneet tehokkaiksi, kun asiakkaille halutaan tarjota kattavia ja yksilöllisiä palveluja. Kokkolan ensi- ja turvakoti ry on saanut edustajansa mukaan Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen lastensuojelun moniammatilliseen konsultaatiotyöryhmään. Ryhmään kuuluminen on tärkeä osa järjestön ja julkisen puolen kumppanuutta, jonka avulla järjestön erityisosaamista voidaan hyödyntää asiakkaiden tilanteita ratkottaessa. Järjestöt tuovat tiimeihin mukanaan erityisosaamista, jota julkisella sektorilla ei välttämättä ole. Tämä erityisosaaminen rikastuttaa monialaista tiimityötä ja mahdollistaa sen, että asiakkaat saavat juuri heidän tarpeisiinsa räätälöityä tukea.
Kokkolan ensi- ja turvakoti ry on tehnyt asiakkaiden palvelupolkukuvauksia tavoitteenaan tuoda esille asiakkaiden kokemuksia palveluista. Palvelupolkukuvauksissa nousi esille järjestöjen kyky tavoittaa heikossa asemassa olevia asiakasryhmiä asiakaslähtöisesti. Pitkäaikaisen kokemuksensa myötä järjestötoimijoilla on usein syvällinen ymmärrys asiakkaiden arjesta ja tarpeista. Tämä tieto on merkityksellistä monialaisissa arviointitiimeissä, joissa pyritään ymmärtämään asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti.
Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n kokemukset toimimisesta monialaisessa arviointitiimissä ovat positiivisia. Tärkeäksi on koettu tiimiläisten luottamus ja arvostus toisiaan kohtaan. Keskinäinen luottamus on auttanut työntekijöitä kokeilemaan omia ammatillisia rajojaan ja tämän myötä laajentamaan työryhmän luovuutta, rikastuttamaan keskinäistä ajattelua ja tarjoamaan asiakkaille laadukkaampia palveluita. Myös uskallus ottaa vaikeita asioita puheeksi on lisääntynyt hyvän ja osaavan työryhmän tuella.
Monialaiset arviointitiimit ovat olennainen osa sosiaalialan tulevaisuutta, ja järjestöjen rooli näissä tiimeissä on korvaamaton. Toimiessaan julkisen sektorin kumppaneina järjestöt tuovat tiimeihin arvokasta osaamista, asiakaslähtöistä näkökulmaa ja kykyä tavoittaa haavoittuvimmassa asemassa olevia asiakkaita. Tämä yhteistyö ei ainoastaan paranna asiakaspalvelun laatua, vaan myös edistää koko sosiaalialan kehittymistä ja innovointia.
Näin ollen on ensiarvoisen tärkeää, että järjestöjen roolia monialaisissa arviointitiimeissä vahvistetaan ja arvostetaan jatkossakin.
Laura Tetri, avopalvelupäällikkö, Vantaan turvakoti ry.
NEUVOLAPALVELUPOLKU:
Kuinka ehkäistä vanhemman haitallisten lapsuuskokemusten siirtymistä uudelle sukupolvelle?
Neuvolapalvelupolku on yksi järjestön ja hyvinvointialueen yhteistyön toimintamalli, joka kehitettiin Vantaan turvakoti ry:n ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen yhteispilottina vuosina 2022–2024. Neuvolapalvelupolun idea on kouluttaa neuvolan terveydenhoitajat ja perheohjaajat tunnistamaan haitallisia lapsuudenaikaisia kokemuksia saaneita asiakkaita, jotta heidät voidaan ohjata oikealle palvelupolulle. Asiakkaat saavat apua järjestön palveluissa.
Vanhempien huolia ja kaltoinkohteluun johtavia riskioloja ei usein tunnisteta riittävän ajoissa. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, millainen käyttäytyminen on emotionaalista tai henkistä väkivaltaa tai miten se vaikuttaa lapseen. Vanhempia tulee ohjata käyttäytymiseen, joka edistää lasten hyvinvointia ja kehittymistä (Paavilainen 2020). Lapsen kaltoinkohtelu, laiminlyönti sekä haitalliset ympäristötekijät lisäävät mm. lapsen sairastumisriskiä. Suojaavia tekijöitä ja lapsen terveen kehityksen edistäjiä ovat vanhemman hyvinvointi, usko itseensä ja omiin kykyihinsä sekä toivo. (Westerlund-Cook.)
Haitallisia lapsuudenaikaisia kokemuksia ehkäisevän toimintamallin pilottiyhteistyötahoksi valikoitui neuvola, koska raskaus- ja pikkulapsivaiheessa lähes kaikki vanhemmat ovat palveluiden piirissä. Neuvola tavoittaa myös syrjäytymisuhan alla olevia perheitä. Toimintamallin tarkoituksena on tarjota ennaltaehkäisevä malli, jolla estetään tai vähennetään vanhemmalla olevien haitallisten lapsuudenaikaisten kokemusten siirtymistä seuraavalle sukupolvelle. Tavoitteena on myös lisätä ammattilaisten tietoisuutta haitallisten kokemusten vaikutuksista. Traumainformoituun työotteeseen perustuva malli kannustaa ammattilaista havaitsemaan riskioloja ja kaltoinkohtelua sekä ottamaan puheeksi ja kuuntelemaan. Perheille neuvolapalvelupolku on varhainen interventio, jonka avulla tuetaan vanhemmuutta. Se, että uuden sukupolven haitallisia lapsuudenaikaisia kokemuksia saadaan ennaltaehkäistyä, vähentää sekä psykososiaalisia että taloudellisia vaikutuksia niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.
KUVA. Neuvolapalvelupolun taustaa.
Neuvolapalvelupolku prosessina
1. Neuvolassa herää epäilys, että vanhemmalla on haitallisia lapsuuden aikaisia kokemuksia.
2. Terveydenhoitaja kertoo asiakkaalle neuvolan palvelupolusta ja varaa yhdessä asiakkaan kanssa ajan Vantaan turvakoti ry:n palveluun.
3. Vantaan turvakoti ry:n asiantuntija tapaa asiakasta ja työskentelee Wayfinding-mallin mukaisesti (viisi tapaamista).
4. Tarpeen mukaan asiakkuutta jatketaan ja työskennellään Lapsen kaltoinkohtelun katkaiseminen -mallia soveltaen (16 tapaamista). Tapaamisia tarjotaan myös muille perheenjäsenille.
KUVA. Neuvolapalvelupolku prosessina.
Terveydenhoitaja ja neuvolan perheohjaaja ohjaavat vanhemman neuvolapalvelupolulle, jos vanhempi kertoo jonkin seuraavista toteutuvan kohdallaan:
• Parisuhteessa on haasteita tai riitelyä, tai asiakkaan lapsuudenkodissa on ollut paljon riitelyä.
• Asiakas on kokenut lähisuhdeväkivaltaa nykyisessä tai lapsuudenkodissaan.
• Perheessä on tai lapsuudenkodissa oli päihteiden käyttöä.
• Asiakas on uupunut.
• Läheisyys on asiakkaalle haastavaa.
• Vauvan itku ja lohduttaminen tai vauvan tarpeisiin vastaaminen kuormittaa asiakasta, tai muuten herää huoli kiintymyssuhteesta vanhemman ja vauvan (lapsen) välillä.
• Asiakkaalla on synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita.
• Asiakasta pelottaa synnytys, mutta synnytyspelkopolin kriteerit eivät täyty.
Neuvolapalvelupolulla Vantaan turvakoti ry:n asiantuntijan ja asiakkaan välinen työskentely koostuu viidestä tapaamisesta, joiden aikana kartoitetaan haitalliset ja positiiviset lapsuudenaikaiset kokemukset sekä tarkastellaan vanhemmuuden voimavaroja sekä sitä, suhtautuuko vanhempi tulevaisuuteen toiveikkaasti. Malli perustuu Saija Westerlund-Cookin Turun yliopistossa tekemään väitöskirjatutkimukseen Wayfinding-mallista. Auttava kohdatuksi tuleminen ja traumaperäisissä haasteissa saatu apu voivat olla vanhemmalle uudenlainen ja korjaava ihmissuhdekokemus. Moniammatillinen tuki, jolla kevennetään vanhempien kuormitusta, on tärkeää säätelykyvyltään hauraille vanhemmille. Traumafokus vanhemmuutta tukevissa palveluissa antaa vanhemmalle toivoa: haastavia tilanteita voidaan helpottaa ja vanhempaa sekä vauvaa auttavia taitoja voidaan opetella. (Stolt Krogell, Westerlund-Cook & Isosävi 2024.)
Neuvolapalvelupolun jatkotyöskentelynä käytetään soveltuvin osin Lapsen kaltoinkohtelun katkaiseminen- eli LKK-ohjelmaa. Ohjelma tukee vanhempia kaltoinkohtelun ja laiminlyövän kasvatuksen lopettamisessa ja auttaa lapsia selviytymään haitallisista kokemuksistaan. Lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun katkaisumalli vahvistaa koko perheen turvataitoja. LKK-ohjelmassa yhdistyvät psykoedukaatio, motivoiva haastattelu ja kognitiivisen käyttäytymisterapian toimivat menetelmät. LKK:n perusta on Ph.D. Melissa Runyonin kehittämässä CPC-CBT-ohjelmassa (Combined Parent-Child Cognitive Behavioral Therapy).
Neuvolapalvelupolun merkitys
Neuvolapalvelupolun merkitys kohderyhmälle sekä yhteiskunnalle on merkittävä. Palvelupolku tarjoaa perheille ja lapsille kokonaisvaltaista tukea, jolla voidaan parantaa heidän hyvinvointiaan ja ehkäistä haitallisten lapsuudenaikaisten kokemusten negatiivisia vaikutuksia sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Yhteiskunnalle toimintamallin tuottamat hyödyt ovat pitkällä aikavälillä huomattavat: ennaltaehkäisevät palvelut voivat vähentää terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kustannuksia, vähentää rikollisuutta sekä parantaa yhteiskunnallista tuottavuutta. Monialainen yhteistyö ja resurssien oikea-aikainen kohdentaminen ovat avainasemassa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. (Hardcastle & Bellis 2019; Bellis ym. 2023.)
Parhaimmillaan ennaltaehkäisevä neuvolapalvelupolku ehkäisee syrjäytymistä ja lieventää haitallisten lapsuudenaikaisten kokemusten vaikutuksia. Palvelupolku vähentänee pitkällä aikavälillä myös erityistason palveluiden tarvetta. ACE-kokemukset aiheuttavat hoitamattomina inhimillistä kärsimystä, lisäävät kustannuksia terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin ja heikentävät yhteiskunnan tuottavuutta (Bellis ym. 2024).
Neuvolapalvelupolun merkitys asiakkaalle
• Asiakkaan yksinäisyyden kokemus vähenee, kun hän kuulee muillakin olleen haitallisia lapsuuden aikaisia kokemuksia.
• Vanhempi ymmärtää, että omassa lapsuudessa on ollut haitallisia kokemuksia, jotka eivät ole olleet oikein. Vanhempi huomaa myös lapsuutensa hyvät hetket ja voimavarat.
• Auttava kohdatuksi tuleminen ja traumaperäisissä haasteissa saatu apu voivat olla vanhemmalle uudenlainen ja korjaava ihmissuhdekokemus (Stolt ym. 2024).
• Vanhempi voi jatkaa tarvittaessa pidemmälle, LKK-mallia hyödyntävälle asiakasjaksolle, jonka aikana tarvittavia vanhemmuustaitoja harjoitellaan ja vanhempi saa laajemmin psykoedukaatiota kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin seurauksista.
• Lasten kokema kaltoinkohtelu ja laiminlyönti vähenevät.
• Vanhemman vahvuudet ja voimavarat tulevat asiakkaalle näkyviksi.
• Asiakas saa lisää perspektiiviä elämään ja vanhemmuuteen.
• Selkeä koulutusrakenne ja työskentelymalli auttavat ottamaan kattavasti puheeksi vanhemman omat aiemmat kokemukset sekä niiden merkityksen tämänhetkisten voimavarojen ja vahvuuksien näkökulmasta.
• Ymmärtävä näkökulma auttaa rakentamaan luottamuksellista, hyväksyvää yhteistyösuhdetta asiakkaan kanssa.
• Traumainformoitu viitekehys lisää myös ammattilaisen ymmärrystä omasta tavastaan toimia asiakassuhteessa.
Neuvolapalvelupolun merkitys hyvinvointialueelle
• Neuvolapalvelupolku on tarkoitettu erityisesti sellaisille vanhemmille, joille ei aiemmin ole ollut erityistä palvelua tai paikkaa minne ohjata.
• Varhaisen vaiheen ennaltaehkäisevä työskentelymalli auttaa parhaimmillaan tunnistamaan riskivanhemmat riittävän varhain.
• Traumainformoidussa viitekehyksessä tapahtuva työskentely antaa välineitä tunnistaa ja ottaa puheeksi haitalliset lapsuuden aikaiset kokemukset sekä vanhemman voimavarat.
Vinkit toimintamallin soveltajalle:
• Moniammatillinen yhteistyö alkaa yhteydenotosta mahdolliseen yhteistyökumppaniin ja toimintamallin esittelystä.
• Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää sopia roolien ja vastuunjaosta, määritellä toiminnalle yhteiset tavoitteet ja sopia arvioinnista.
• Monialainen yhteistyö ja yhteistyössä toteutettavat palvelupolut vaativat riittävää resurssivarausta omassa organisaatiossa sekä riittävää yhteiskehittämistä ja kouluttamista, jotta palvelua tuottavat tahot ymmärtävät toiminnan tarkoituksen, merkityksen sekä työvaiheet.
• Erityisen tärkeää on, että palveluun ohjaavalla taholla on ymmärrys siitä, kenelle palvelu on tarkoitettu ja palveluohjauksen tavoista, jotta asiakkaan palvelu jatkuu saumattomasti palvelusta toiseen.
• Neuvolapalvelupolun vaikuttavuutta arvioidaan asiakasnäkökulmasta Ensi- ja turvakotien liiton Vaikuttavuus esiin -mittarilla ja asiakaspalautteen avulla.
• Monialaisen palvelupolun eri vaiheiden ammattilaiset osallistuvat palvelupolun kehittämiseen ja arviointiin.
• Neuvolapalvelupolun taustalla on Saija Westerlund-Cookin Wayfindingmalli, jonka käyttöönotosta tulee sopia hänen kanssaan.
Lähteet
Bellis M. A., Wood S., Hughes K., Quigg Z. & Butler N. 2023. Tackling adverse childhood experiences (ACEs). State of the art and options for action. Public Health Wales NHS Trust. www.ljmu.ac.uk/-/media/phi-reports/pdf/2023-01-state-of-the-art-report-eng.pdf
Hardcastle K. & Bellis M.A. 2019. Asking about adverse childhood experiences (ACEs) in health visiting. Findings from a pilot study. phw.nhs.wales/servicesand-teams/policy-and-international-health-who-collaborating-centreon-investment-for-health-well-being/publications-and-resources-bucket/ asking-about-adverse-childhood-experiences-aces-in-health-visiting-findin1/
Paavilainen E. 2020. Voiko lasten kaltoinkohtelua ehkäistä vanhempien itsearvioinnilla? 22.1.2020. https://www.tuni.fi/alustalehti/2020/01/22/ voiko-lasten-kaltoinkohtelua-ehkaista-vanhempien-itsearvioinnilla/
Stolt S., Krogell J., Westerlund-Cook S. & Isosävi S. 2024. Traumakokemusten tunnistaminen raskaus-, synnytys- ja vauva-ajan palveluissa vähentää ylisukupolvisia riskejä. 30.5.2024. Lapset, nuoret ja perheet. THL. https://blogi.thl.fi/traumakokemusten-tunnistaminen-raskaussynnytys-ja-vauva-ajan-palveluissa-vahentaa-ylisukupolvisia-riskeja/ Westerlund-Cook S. 2019. Vanhemmuuden uupumus, ACE:t ja toiveikkuus: ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaisu. THL:n seminaarisarjassa Lastensuojelun toimintakäytännöt lastenkaltoinkohtelutilanteissa 11.12.2019.
Westerlund-Cook S. 2023. Lapsuusajan haitallisten ja suojaavien kokemusten sekä toivon merkitys systeemisessä ja perheperustaisessa työotteessa. Teoksessa J. Linner-Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus.
Laura Tetri , avopalvelupäällikkö, Vantaan turvakoti ry.
Väkivaltatyöntekijänä avoimilla
kohtaamispaikoilla
Vantaan turvakoti ry on tehnyt jalkautuvaa matalan kynnyksen väkivaltatyötä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kohtaamispaikoilla vuodesta 2019 alkaen. Kohtaamispaikat ovat perheiden yhteisiä olohuoneita, joissa perhekeskusten lakisääteiset palvelut ovat lähellä asiakasta. Yksi THL:n määrittelemistä perhekeskuksen tehtävistä on lähisuhdeväkivallan ehkäisytyö. Ehkäisevän ja jalkautuvan lähisuhdeväkivaltatyön tarkoitus on tavoittaa ne lapsiperheet, joissa esiintyy lähisuhdeväkivaltaa, jotta he löytäisivät oikean avun piiriin, ennen tilanteiden raaistumista.
KUVA. Yhdessä tehtävän ja kohtaavan työn edellytykset (Laura Tetri, Tiina Nurmi, Tuula Asp, Vantaan turvakoti ry)
Väkivaltatyöntekijän jalkautuminen kohtaamispaikoille lisää lähisuhdeväkivallan tunnistamista ja puheeksi ottamisen keinoja. Vantaan turvakoti ry:n tekemän palautekyselyn perusteella (2023, 2024) kohtaamispaikkatoimijat kokivat lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisen muuttuneen luontevammaksi, kun väkivaltatyöntekijä on ollut osana moniammatillista kohtaamispaikkatiimiä ja järjestänyt säännöllisesti niin ammattilaisille kuin asiakkaille väkivaltatietoiskuja.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen kohtaamispaikoilla on runsaasti maahanmuuttajia. Väkivaltatyöntekijän tehtävä maahanmuuttajatyössä on, paitsi lähisuhdeväkivaltaan liittyvä psykoedukaatio myös sote-palvelujen tekeminen tutuksi.
KUVA. Kohtaamispaikan työntekijän muistilista.
Väkivaltatyöntekijän työhön kohtaamispaikoilla kuuluu osallistuminen kohtaamispaikkojen muiden toimijoiden perhekahvila-tyyppiseen toimintaan. Kohtaamisvuoron tarkoitus on lisätä tietoa ja ymmärrystä lähisuhdeväkivallasta ja väkivallan vaikutuksista niin aikuisen kuin väkivallan vaikutuspiirissä elävän lapsen näkökulmasta, normalisoida lähisuhdeväkivallasta puhumista ja tehdä väkivaltatyöstä helpommin lähestyttävää ja avun hakemisesta helpompaa. Tarkoitus on lisätä koko perheen ja yhteisön turvallisuutta.
Väkivaltatyöntekijä jalkautuu myös muiden toimijoiden ryhmiin, joissa hän pitää asiakkaille tietoiskuja väkivallasta, sen vaikutuksista ja saatavilla olevista palveluista. Tällaisia ryhmiä voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajien kieliryhmät, vauva- tai taaperotreffit, neuvolan perhevalmennus ja vauvavuoden aikaiset ryhmät. Väkivaltatyöntekijät käyvät myös yläkouluissa puhumassa seurusteluväkivallasta ja järjestävät työpajatyyppistä toimintaa ja sekä kohtaavat nuoria ständeillä. Väkivaltatyöntekijät järjestävät myös viikoittain Väkivaltatyön ensiapu -tapaamisia, joihin voi varata ajan sähköisen ajanvarauksen kautta. Vantaan turvakoti ry:n työntekijät työskentelevät myös viikoittain hyvinvointialueen koordinoimilla Eron ensiapupisteillä hyvinvointialueen työntekijän työparina.
Kohtaamispaikkojen arjen erityispiirteet
Kohtaamispaikkatoiminta on välittömiä asiakaskohtaamisia erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa:
• toimintaan vaikuttavat erilaiset ja erityiset elämäntilanteet, niin ilot kuin surut
• yksi keskeinen työn osa on maahanmuuttajille kohdistettu toiminta.
Kohtaamispaikkatoimijoiden kesken on tärkeää sopia yhteisistä pelisäännöistä ja työkäytännöistä, jotta toiminta on turvallista siihen osallistuville.
Jalkautuva työntekijä pysähtyy kuulemaan myös lapsen arjen asioita.
Jalkautuvan väkivaltatyön kohderyhmiä on kaksi: asiakas, joka saa lähisuhdeväkivaltaan palvelua matalalla kynnyksellä omassa arkiympäristössään, sekä ammattilainen, jolle tarjotaan laajempaa ymmärrystä lähisuhdeväkivallasta, välineitä sen tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen sekä konkreettinen työpari tarvittaessa haastaviin asiakastilanteisiin.
Väkivaltatyöntekijän tehtävä on psykoedukatiivinen, eli hän lisää asiakkaiden tietoja lähisuhdeväkivallasta, vaativista erotilanteista ja turvallisesta vanhemmuudesta. Ammattilaiset taas saavat tietoa lähisuhdeväkivallan ja vaativan erotilanteen merkeistä sekä kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin piirteistä asiakkaissa sekä oppivat arvioimaan asiakkaan elämäntilanteeseen liittyvää huolen astetta. Kohtaamispaikoilla toimivien ammattilaisten tulee tietää, miten asiakkaat tarvittaessa ohjataan lähisuhdeväkivaltatyön palveluiden piiriin. Väkivaltatyöntekijä järjestää kohtaamispaikkatoimijaverkostolle säännöllisesti koulutusta lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Väkivaltatyöntekijä on myös akuutti tuki niin asiakkaalle kuin ammattilaiselle arjen kohtaamisissa ja tilanteissa. Väkivaltatyöntekijä voi tarvittaessa tehdä asiakkaan kanssa turvasuunnitelman.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella kohtaamispaikkaverkosto järjestää säännöllisesti Verkosto-kahvit, joissa kohtaamispaikkatoimijat kuulevat ajankohtaista tietoa alueen tapahtumista ja jokainen toimija esittelee vuorollaan omaa toimintaansa, mikä helpottaa asiakkaiden palveluohjausta.
Asiakkaan, verkoston ja työntekijän näkemyksiä jalkautuvasta väkivaltatyöstä
• Työntekijöiltä toivotaan läsnäoloa ja seurustelua asiakkaiden kanssa.
• Työntekijät koetaan tärkeiksi, arvokkaiksi ja saatavilla oleviksi.
Verkosto:
• Toivotaan jatkossakin vierailuja ja asiakkaiden kanssa olemista yhtä usein kuin nykyään.
• Työntekijöiden vierailut kohtaamispaikoilla auttavat pitämään lähisuhdeväkivallan ilmiön mielessä ja madaltavat kynnystä konsultoida ja tehdä asiakasohjauksia.
• Ollaan osa työyhteisöä, ”meidän väkivaltatyöntekijämme”.
Työntekijät:
• Työssä on rajoja rikkova ja ylittävä luonne.
• Ollaan kuin ”puhelinluettelon keltaiset sivut”, tarjotaan laajasti tietoa lapsiperhepalveluista.
• Työn merkityksellisyys näkyy päivittäisissä kohtaamisissa verkostojen ja asiakkaiden kanssa.
• Ammattiauktoriteetti väistyy, kun mennään kohtaamisissa kävijän tasolle arkisiin tilanteisiin, kuten lattialle leikkimään.
• Turhat pelot ja stigmat väkivaltatyötä kohtaan ovat hälventyneet kohtaamisissa.
• Ennaltaehkäisevän työmuodon vaikuttavuutta on vaikea mitata, mutta kävijöiden ilmaisema tyytyväisyys tehtyä työtä kohtaan on välitöntä palautetta työn tärkeydestä.
Kiitän teitä ystävällisyydestä ja sosiaalisuudesta
Teette tärkeää työtä.
Kiva, kun olette täällä
Kohtaamispaikka on tärkeä osa meidän perheen arkea. Tiedän saavani täältä tarvittaessa tukea myös vanhemmuuteen. Olen erittäin iloinen, että alueellamme toimii tällainen palvelu.
Ihanaa, kun käytte täällä, siitä on iso apu monelle
Mukava vastaanotto, hyvä juttuseura, ihana tunnelma.
Jatkakaa samaan malliin.
Teette tärkeää työtä! Jalkautuminen lapsiperheiden kohtaamispaikkoihin luo luottamusta työntekijöitä kohtaan.
Teette hienoa ja tärkeää työtä. Mahtavaa, että kierrätte tällaisia paikkoja ja madallatte kynnystä hakea apua.
Kiva saada keskustella teidän kanssa. Olette meille tärkeitä :)
Vaikka minulla ei (toistaiseksi) ole ollut tarvetta palveluille, keskustelu ja leikkiseura on ollut arvokasta.
Olen kertonut tutuille toiminnasta ja he ovat saaneet toiminnasta apua.
Koen työntekijöiden käynnit ja läsnäolon erittäin positiivisina ja tarpeellisina. Jos lähisuhteessa ei tällä hetkellä ole väkivaltaa, sitä voi ilmaantua kenelle tahansa, milloin tahansa, minkälaisessa perheessä tahansa.
Kiitos Tiina. Jatketaan samaa rataa!
Ihanii ootte, ja hurjan hyvää duunii teette Kiitokset hyvästä yhteistyöstä!
Palvelut näkyviksi, jotta yhteydenottoja on helpompi tehdä
On hienoa, että aiheesta on lisää koulutusta kohtaamispaikkojen työntekijöille
Vinkit toimintamallin soveltajalle:
1. Oman organisaation perehdyttäminen jalkautuvaan väkivaltatyöhön:
• Sisäinen yhteistyö
• Jalkautuvaan työhön käytössä olevat resurssit.
• Jalkautuva työntekijä edustaa koko yhdistystä.
2. Yhteistyöstä sopiminen, yhteistyön käynnistäminen
• Lähisuhdeväkivallan vastainen työ on turvallisuuden lisäämistä
• Johtamisen rakenteet
• Monialaisen tiimin pelisäännöistä sopiminen
3. Yhteistyön toteutuminen käytännössä
• Perehtyminen monialaiseen työyhteisöön ja sen toimintakäytäntöihin
• Toimintarakenteet: tiimit ja työnjako
• Aikataulut
• Kohtaamisvuorot ja kohtaamisen tavat
• Poikkeustilanteiden ennakointi ja turvallisuudesta huolehtiminen
• Monitoimijainen tuki lähellä asiakasta.
• Työparityö: jaetun osaamisen yhdistäminen asiakkaan tarpeista lähtien.
4. Perheiden moninaisuus ja tilanteiden ainutkertaisuus
• Asiakkaiden tarpeet vaihtelevat: huolten tunnistaminen ja palveluiden tarpeen pohtiminen moniammatillisesta näkökulmasta
• Lasten kohtaaminen jalkautuvassa työssä
• Maahanmuuttajille suunnattu asiakastyö
5. Säännöllisten yhteistyötapaamisten käytäntö
• Säännölliseen yhteiskehittämiseen ja toiminnan arviointiin osallistuu koko monitoimijainen tiimi, kaikilta toiminnan tasoilta.
• Asiakkaat ovat osa yhteistä arviointia ja kehittämistä.
Koivukylän malliin voi tutustua tarkemmin Innokylän sivustolla: Koivukylän malli – osallisuuden, yhteistoimijuuden ja yhteisjohtajuuden periaatteella toimiva lapsiperheiden avoin kohtaamispaikka | Innokylä (innokyla.fi)
Kristiina Luusua , tiimivastaava, Lapin ensi- ja turvakoti ry.
Verkkoauttamisen mahdollisuudet yhteistyössä perhekeskustoimijoiden kanssa
Lapin ensi- ja turvakoti ry:n digitaalisten etäpalvelujen kehittäminen ja toteuttaminen on saanut alkunsa Visioverkko-hankkeen aikana vuosina 2011–2013 (Innokylä 2020). Vauva- ja väkivaltatyötä tulevaisuuden sote-keskuksiin -hankkeen aikana yhdistyksessä on pidetty yllä yhteensä viittä vauvaa odottaville ja vauvaperheille suunnattua etäryhmäkokonaisuutta. Verkossa toimivat vertaisryhmät ovat tarjolla kaikille lappilaisille vauvaa odottaville ja vauvaperheille. Hiero vauvaa -etävertaisryhmätoiminta on varhaista vuorovaikutusta ja vanhemmuutta tukeva ryhmä yli kahden viikon ikäisten vauvojen perheille. Toiminta mahdollistaa vauvaperheiden osallistumisen ja vertaisuuden kokemuksen tasavertaisesti koko Lapin alueella. Vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu avopalvelutoiminta tekee tiivistä yhteistyötä Lapin hyvinvointialueen lapsiperhetoimijoiden kanssa ja toimittaa heille tietoa ja esitteitä etäryhmään liittyvän asiakasohjauksen tueksi. Hiero vauvaa -etävertaisryhmä täydentää Rovaniemen neuvolan moniammatillisesti toteutettavaa perhevalmennuskokonaisuutta. Neuvola ohjaa ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulevia osallistumaan Hiero vauvaa -etävertaisryhmän tapaamisiin.
Toimintamallin perusidea sekä lyhyt kuvaus
Hiero vauvaa -etävertaisryhmä kokoontuu kerran viikossa ympäri vuoden. Osallistumislinkki, jonka kautta vanhempi pääsee mukaan ryhmään, julkaistaan Lapin ensi- ja turvakoti ry:n verkkosivulla. Hiero vauvaa -etätapaamisessa vanhemmat saavat tietoa kosketuksen ja vuorovaikutuksen merkityksestä vauvalle, ohjausta RISS-vauvahierontamenetelmään (Rice Infant Sensomotor Stimulation Technique), jossa yhdistyvät kosketus, katsekontakti, vauvalle puhuminen ja liike (keinuttelu), sekä ohjausta vyöhyketerapeuttiseen vauvahierontaan ja oksitosiini-hormonin eritystä lisäävään hierontaan. Vanhemmat voivat halutessaan hieroa vauvaansa tapaamisen aikana.
Etäryhmässä on kolme viikoittain vaihtuvaa teemaa:
• kuinka helpottaa vauvan vatsavaivoja vauvahieronnalla,
• kuinka tukea vauvan unta vauvahieronnalla ja
• rentoutta ja hyvää oloa vauvahieronnalla.
Tapaamisen lopuksi käydään loppukeskustelu, jossa vanhemmille mahdollistetaan ryhmäkokemuksen reflektio. Hiero vauvaa -etävertaisryhmään voi osallistua oman kiinnostuksen ja tarpeen mukaan joko yhdelle kerralle tai vaikka kaikkiin teemoihin useampaan kertaan. Tapaamisen aikana vanhempien on mahdollista saada tietoa Lapin ensi- ja turvakoti ry:n muista palveluista. Verkkosivulla on linkki Hiero vauvaa -etävertaisryhmän viikkokalenteriin.
Palvelupolkukuvauksessa Hiero vauvaa -etävertaisryhmätoimintaan osallistumisen päävaiheet on jaoteltu ennen-, aikana- ja jälkeen-vaiheisiin sekä ryhmään osallistuvan vanhemman että työntekijän näkökulmasta.
Ennen-vaihe sisältää asiakaspolun asiakkaaksi ohjautumisen vaiheen, jossa vanhempi saa tietoa etävertaisryhmätoiminnasta sekä 1) monikanavaisen markkinoinnin ja tiedottamisen kautta että 2) ollessaan asiakkaana tai osallistuessaan toimintaan yhdistyksessä, neuvolassa tai kohtaamispaikassa.
1. Monikanavainen markkinointi ja tiedottaminen
Vanhempi saa tietoa
• Lapin ensi- ja turvakoti ry:n ja Lapin hyvinvointialueen perhekeskusten verkkosivuilta ja sosiaalisen median alustoilta
• yleisiltä ilmoitustauluilta
• toiselta vanhemmalta tai tuttavaltaan.
Yhdistyksen työntekijä
• laatii paperista ja sähköistä markkinointimateriaalia
• markkinoi etävertaisryhmää yhdistyksen verkkosivuilla ja sosiaalisen median alustoilla
• välittää tietoa toiminnasta Lapin vauvaperhetoimijoille sähköpostitse toimitettavalla tiedotteella
• jakaa sähköisiä ja tulostettavia markkinointimateriaaleja perhekeskusten Teams- alustojen kautta
• varmistaa, että esitteitä on näkyvillä yleisillä ilmoitustauluilla.
2. Vauvaperhe on asiakkaana tai osallistuu toimintaan Lapin ensi- ja turvakoti ry:ssä, neuvolassa tai kohtaamispaikassa
Vanhempi
• näkee esitteen perhekeskustoimijan ilmoitustaululla
• kuulee etävertaisryhmästä työntekijältä tai toiselta vanhemmalta.
Työntekijä
• informoi vanhempaa etävertaisryhmästä yksilö- ja ryhmätapaamisissa (avoimet, suljetut ja Rovaniemen perhevalmennuksen Meijän polku -vertaisryhmät)
• jakaa esitteitä vanhemmille
• varmistaa, että esitteitä on näkyvillä omilla ilmoitustauluilla
• markkinoi ryhmää perhekeskuksen verkkosivuilla ja sosiaalisen median alustoilla.
Aikana-vaihe sisältää ryhmään 1) liittymisen ja 2) osallistumisen vanhemman omalla tietokoneella tai mobiililaitteella:
1) Etävertaisryhmään liittyminen
Vanhempi
• liittyy ryhmätapaamiseen Osallistu avoimeen verkkoryhmään -verkkosivulta löytyvän linkin kautta
• saa tarvittaessa puhelimitse apua työntekijältä.
Työntekijä
• lisää linkin Osallistu avoimeen verkkoryhmään -verkkosivulle
• valmistelee etäyhteystilan etäryhmää varten
• avaa etäyhteyden ja hyväksyy vanhemman pyynnön osallistua ryhmätapaamiseen
• antaa tarvittaessa vanhemmalle puhelimitse apua ryhmään liittymisessä.
2) Teeman mukainen ryhmätapaaminen
Vanhempi
• kuulee tietoja kosketuksen merkityksestä, vauvahieronnasta ja varhaisesta vuorovaikutuksesta
• hieroo vauvaansa tai seuraa ohjausta
• ottaa osaa keskusteluun kysyen ja jakaen kokemuksiaan
• ottaa kuvan vauvahierontaohjeista
• antaa sanallista palautetta.
Työntekijä
• kertoo kosketuksen merkityksestä vauvan kehityksessä ja ohjaa teeman mukaisen vauvahieronnan
• mahdollistaa vertaistuellisen keskustelun
• pyytää sanallista palautetta ja kannustaa vanhempaa antamaan kirjallista palautetta keskustelualustalla olevan linkin kautta.
Jälkeen-vaihe sisältää Hiero vauvaa -etäryhmätoiminnan arvioinnin.
Vanhempi
• antaa palautetta vastaamalla sähköisesti Vaikuttavuus esiin -kysymyksiin (ryhmät)
• kertoo kokemuksestaan toiselle vanhemmalle
• hyödyntää saamaansa tietoa ja kokemusta tarpeensa mukaan.
Työntekijä
• kehittää Hiero vauvaa -etävertaisryhmätoimintaa asiakaspalautteiden ja Vaikuttavuus esiin -kyselyn tulosten perusteella
• hyödyntää Vaikuttavuus esiin -kyselyn tuloksia raportoidessaan toiminnan tuloksellisuutta rahoittajalle (STEA).
Hiero vauvaa -etävertaisryhmään on 1.1.2022–30.9.2024 osallistunut yhteensä 266 henkilöä. Vuosien 2022 ja 2024 aikana Vaikuttavuus esiin -ryhmäkyselyyn vastasi yhteensä 48 osallistujaa. Vuonna 2023 asiakaspalautetta pyydettiin vauva- ja pikkulapsiperheiden avopalvelun omalla ryhmäpalautekyselyllä, ja siihen vastauksia saatiin 19. Yhteensä asiakaspalautteita saatiin 67.
Vaikuttavuus esiin -kyselyn mukaan (asteikolla 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä). Hiero vauvaa -etävertaisryhmään osallistuneet ovat saaneet paljon tietoa ja tukea arkeensa (ka. 4,6), osallistuneen olo on helpottunut hieman hänen tavatessaan samassa elämäntilanteessa olevia (ka. 3,5) ja toimintaan osallistuminen on vastaajan mielestä tukenut paljon hänen lapsensa hyvinvointia (ka. 4,7).
Ryhmäpalautteiden mukaan etäryhmään osallistuneet ovat saaneet paljon tukea omaan tilanteeseensa (ka. 4,4) ja tietoa vauvahieronnan hyödyistä (ka. 4,6). Moni aikoo hyödyntää ryhmästä saatuja vinkkejä jatkossakin (ka. 4,6).
Vinkit toimintamallin soveltajille
• Etäryhmien ohjaaminen vaatii paneutumista, heittäytymistä ja intensiivistä läsnäoloa, koska mukana on lapset ja vanhempi tai vanhemmat.
• Ohjaajilla tulee olla valmius jatkuvaan kehittämiseen ja kehittymiseen.
• Ohjaajana täytyy hyväksyä, että etäryhmän aikana voi tapahtua kaikenlaista ja tulla monenlaisia muutoksia. Lapselle tulee nälkä ja hänet pitää syöttää, ääni ei kuulu tai kuva ei näy, joku ei pääse linjoille jne.
• Ohjaajilta vaaditaan kykyä luoda turvallinen ilmapiiri etäryhmään, jotta vertaistuki voi ryhmässä toteutua mahdollisimman hyvin.
• Ohjaajien pitää osata käyttää sähköisiä alustoja ja työkaluja (Teams, PowerPoint, Canva, Flinga, Miro jne.).
• Oman roolin on oltava selvillä: ”Me ryhmän ohjaajina ohjataan prosessia, alustetaan ryhmäkertojen aiheet ja tarjotaan näkökulmia.”
• On osattava päivittää yhdistyksen kotisivuja.
• Säännöllinen yhteistyö perhekeskustoimijoiden kanssa on tärkeää.
• Ryhmien markkinoinnin tulee olla ajantasaista, tehokasta ja monikanavaista. Käytössä voivat olla mm. yhdistyksen kotisivut, some (yhdistyksen ja yksiköiden Facebook- ja Instagram-tilit sekä alueen perhekeskuskoordinaattoreiden omat kanavat), esitteet ja flyerit (lähetetään yhteistyökumppaneille tai viedään paikallisten yhteistyökumppaneiden ja muiden paikkojen, esim. kirjastojen, kauppakeskusten yleisille ilmoitustauluille) ilmoitukset paikallisen ilmaislehden menopalstalla neuvolan, perhekeskuksen tai sairaalan infonäytöt.
