Kissat ovat yliedustettuina löytöeläintaloilla ja eläinsuojeluyhdistyksissä.
Pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminta palaa HESYlle Kodittomia kissoja, karanneita koiria… ja isännätön iguaani. Pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminta on palaamassa lokakuusta alkaen HESYlle – reilun vuosikymmenen tauon jälkeen.
V
TEKSTI | Susanna Kari
UONNA 1996 voimaan tul-
leen eläinsuojelulain mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan liikkuvien koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienten lemmikkieläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Lain myötä kuntien velvollisuudeksi tuli hoitaa talteenotettuja eläimiä 15 vuorokautta, jona aikana omistaja voi lunastaa eläimensä takaisin hoito- ja säilytyskuluja vastaan. Lain mukaan kunnalla on oikeus myydä, luovuttaa tai lopettaa eläin, jos omistaja ei löydy tämän lakisääteisen 15 vuorokauden aikana. Talteenottovelvollisuuden ja hoidon järjestämisen siirtymäajaksi määriteltiin kunnille kaksi vuotta. Tästä huolimatta pääkaupunkiseudun kunnat perustivat yhteisen löytöeläinten talteenottopaikan Helsingin Viikkiin vasta vuonna 2007. Siihen asti HESY huolehti valtaosasta Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Kirkkonummen ja Vantaan löytöeläimistä vapaaehtoisesti omin varoin. Viikin talteenottopaikan perustamisvuonna 2007 pääkaupunkiseudun kunnat tekivät HESYn kanssa sopimuksen
löytöeläinten jatkohoidosta lakisääteisen ajan jälkeen. HESYn kosketus löytöeläimiin ei siis ole katkennut missään vaiheessa, mutta nyt toiminnan siirtyessä kokonaan järjestölle eläinten hoito ja uudelleensijoittaminen on kokonaisvaltaisempaa. Tyypillisin talteenotettu on kissa Löytöeläinten lukumääristä ei ole Suomessa tarkkoja tilastoja: tällä hetkellä tietoa ei kerätä tai raportoida systemaattisesti millekään taholle valtakunnallisella tasolla. Vaikka saatavilla ei ole kattavaa dataa talteenotetuista eläimistä, kaikkein tyypillisimmin löytöeläinpaikkoihin tuodut yksilöt ovat kissoja ja koiria. Yli puolet kaikista löytöeläimistä on tutkimusten mukaan kissoja (Terhi Jääskeläinen, 2015). Kissoja tulee löytöeläinten talteenottopaikkoihin ympäri vuoden, mutta löytökissojen määrä saattaa hypätä korkeisiin lukemiin erityisesti kesäkaudella ja syksyllä sään viilentyessä. Tämä koettiin käytännössä myös HESYllä, kun järjestö vastasi vapaaehtoisesti pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminnasta en-
nen Viikin löytöeläintalon perustamista. Joinain kesinä HESYn Itä-Pakilan eläintalossa oli hoidossa jopa yli 250 kissaa. – Silloin ei kyllä kukaan laskeskellut työtunteja, sanoo Kaisa Pohjoiskoski. HESYn puhelinpäivystystä ja asiakaspalvelua hoitavan Pohjoiskosken ensimmäinen oma kosketus yhdistyksen toimintaan muodostui juurikin löytökissan kautta. Vuonna 1994 hänen reitilleen sattui yksin liikkunut kissa Helsingin Malmilla. Pohjoiskoski vei eksyneen HESYn Itä-Pakilan eläintaloon. – Kysäisin sitten samalla, olisiko heillä mitään vapaaehtoistöitä minulle, ja sain yhdistyksen toisen toimipisteen, Vuosaaren eläintalon osoitteen, hän kertoo. Siitä alkoi Pohjoiskosken usean vuoden toimi muun muassa eläintenhoitajana ja löytöeläinten kuljettajana ennen hänen nykyistä tehtäväänsä yhdistyksen asiakaspalvelussa. Koko Pohjoiskosken HESY-uran ajan kissat ovat työllistäneet yhdistystä eniten. – Vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvun alussa HESYllä olleista kissoista omaan kotiinsa palautui noin kymmenen prosenttia. HESYn Itä-Pakilan ja Vuosaaren toimipisteissä ei olHESY | JÄSENLEHTI 2/2020
5
