Nuorten mielenterveys
Kaverikoiratoiminta
Täynnä ja ylipaikoilla
Riittakerttu Kaltiala Vasten viikonloppua nuorisopsykiatrian osastomme oli todellakin täynnä. 12 sairaansijan osastolle oli sisäänkirjoitettuna 18 potilasta, ja odotettavissa oli, että viikonloppuna saapuisi päivystyksellisesti pari kolme. Tiedustelin viidestä lähimmästä sairaalasta, olisiko heillä tarvittaessa tilaa, mutta kaikilla oli sama tilanne. Ei auttaisi kuin laittaa patjoja lattialle. Mikä pahinta, tästä tilanteesta on tullut uusi normaali. Nuorisopsykiatriseen osastohoitoon kohdistuu toiveita, jotka eivät ole psykiatrisen erikoissairaanhoidon tehtäviä. Esimerkiksi kaikki nuorten aggressiivisen käyttäytymisen ongelmat eivät ole psykiatrisia häiriöitä. Päihdekäytön jatkamisen estäminen tai karkaamisen estäminen eivät ole psykiatrisen osastohoidon käyttöaiheita. Hoito ei toimi niin, että nuori otetaan osastolle, pidetään siellä, kunnes häiriö on poistunut ja palautetaan korjattuna. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat usein pitkäaikaisia, ja niiden kanssa on opittava elämään kuten vaikkapa diabeteksen tai reumankin kanssa. Elämä jatkuu ensisijaisesti normaaliympäristössä ja vain merkittävimmät kriisitilanteet hoidetaan osastolla.
18
Neuvola ja kouluterveys | 1 • 2020
Psykiatrisia sairaansijoja alettiin kautta länsimaiden kiivaasti vähentää 70-luvulta alkaen, Suomessa 80-luvulta. Ihanteena oli lopettaa psykiatrisista sairauksista kärsivien eristäminen asumaan sairaaloihin. Resurssien piti seurata potilaita niin, että avohoidon vaihtoehdot ja tukimuodot turvaisivat vaikeimmin sairaillekin. Aikuisten psykiatriassa näin ei käynyt. Kun muutimme Taysissa nuorisopsykiatrian palveluiden toimintaa ja palveluvalikoimaa perusteellisesti noin kymmenen vuotta sitten, jonot osastohoitoon katosivat, vaikka sairaansijojen määrä oli puolitettu. Resurssi tosin siirtyikin avohoidon uusiksi vaihtoehdoiksi. Yli viiden vuoden ajan puolet entisestä osastopaikkamäärästä oli liikaakin, ajoittain henkilökunta piti jakaa lähes tyhjältä osastolta aikuisten osastoille. Nuoruusikäisen väestön psyykkinen sairastavuus pysyi parhaan tiedon valossa entisellään, mutta osastohoitoa ei enää tarvittukaan. Oletimme tietenkin, että entistä parempi avohoito on tyydyttänyt väestön tarpeet paremmin. Nuoruusikäisten psyykkinen sairastavuus on parhaan tiedon valossa edelleen pysynyt entisellään, mutta nyt eivät mitkään palvelut riitä. Osastot kautta maan ovat täynnä kuin nuijalla lyötynä. Lähetteitä tulee aina vain enemmän, ja useimmiten ne täyttävät erikoissairaanhoidon kriteerit. Avohoidon hoitotakuu natisee ja tarjolla oleva hoito on liian laimeaa. Kaikki haluavat nuorille enemmän psykiatrista hoitoa, mieluiten osastolla. Mutta se ei muutu resursseiksi, joilla hoitoa annettaisiin. Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden nuorten määrä on kasvanut ainakin 80-luvulta saakka. Nuorisopsykiatrinen sairaalahoito lisääntyy lisääntymistään, ja samalla tavalla lisääntyy nuorten sijoittaminen kodin ulkopuolelle lastensuojelulain nojalla. Onko itse nuoruus siis ongelma, josta yhteiskuntamme ei selviä? Tai onko yhteiskunta aina vain enemmän sellainen, ettei siinä selviä nuoruusiästä?
Kirjoittaja on nuorisopsykiatrian professori Tampereen yliopistossa ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualueen johtaja
