PERHEEN KESKEN
SKANDINAAVISEN HILLITTY KAAOS ERKKI UKKOLA
O
len keksinyt ikiliikkujan. Perinteisesti ikiliikkujalla pyritään tuottamaan energiaa, mutta ei tässä tapauksessa. Minun keksinnössäni energiaa tuhlautuu, ja lopputuotteena syntyy hämmennystä ja luovaa kirosanojen käyttöä. Ikiliikkujani toimintaperiaate on yksinkertainen: Joka ilta lasten mentyä nukkumaan siivoan olohuoneen lasten levittelemistä tavaroista. Seuraavana päivänä teen saman operaation uudestaan. Ja niin edelleen. JÄRJESTELY TUO TOKI mielenrauhaa, mutta jatkuva lapsen perässä juokseminen ja tavaroiden paikalleen laittaminen vie tarmoa kaikelta muulta, mihin sitä arjessa tarvittaisiin. Lapsen pääasialliset tehtävät ovat leikkiä, olla luova ja tutustua uusiin asioihin. Liiallinen nillitys tavaroiden paikoista saattaa jopa luoda pikkuiselle mielikuvan siitä, ettei leikkiminen ole soveliasta. PIKKULAPSIPERHEEN ASUNTO on jatkuvasti kliinisen siisteyden ja täyden kaaoksen välitilassa. Media näyttää meille yleensä jompaakumpaa ääripäätä. Etenkin julkisuuden hahmojen elämää peilaavissa artikkeleissa lapsiperheen koti on skandinaaviseen tyyliin kokonaan valkoisella sisustettu jalokivi. Siellä ei näy keittiön kaapin kylkeen kiinni jämähtänyttä puuroa. Tämä luo suorituspaineita meille tavallisille vanhemmille, joilla ei ole varaa päällystää keittiötä teflonilla tai palkata kolmea sisäkköä kulkemaan lasten perässä.
Toisaalta asunto voidaan esitellä pommina, jossa lastenhuone näyttää olevan hurrikaanin jäljiltä ja kaikki pysyy kasassa vain pyhällä hengellä. Tätä näkee esimerkiksi iltapäivälehtien sosiaalipornoa lähentelevissä jutuissa tai ”tosi”tv:n ohjelmissa. Niissä, joissa julkkiskokki, julkkislapsenvahti tai Sami Kuronen pelastaa perheen romahdukselta. Tämäkään ei edusta realismia, ja saattaa pahimmassa tapauksessa toimia liian tehokkaana ehkäisykeinona. Jos lapsiperhearki esitetään kaaoksena, ei pidä ihmetellä matalia syntyvyyslukuja. JOS VANHEMMAN ON jokin asia sisäis-
tettävä, on se keskeneräisyyden sietäminen. Vaikka lastenhuone olisi vuorattu erilaisilla säilytysratkaisuilla, löytävät juniorin tavarat silti tiensä useimmiten eri paikkaan, kuin on tarkoitettu. Tahrat ovat ehtymätön luonnonvara, ja kaikista marttavinkeistä huolimatta aina jokin paikka jää sotkuiseksi. Se kaksi viikkoa sitten kadonnut tomaattisiivu voi löytyä yllättäen kirjahyllyn alta homeisen parran kasvattaneena. Se on elämää. PERHEEN PIENIMPIÄ voi vaivihkaa yrittää innostaa siivoamisen jalon taidon pariin. Itse olen ryhtynyt hyödyntämään tässä leikkiä; sitä samaa, jolla ne sotkutkin usein syntyvät. Kun lapset Ryhmä Haun hahmoina suorittavat merkittävää järjestystehtävää, siirtyy tavarakaaos ainakin osittain oikeille paikoilleen. Kunnes koittaa seuraava päivä.
Kirjoittaja on kahden tytön isä, joka ei edes yritä lähteä sisustusmessuille.
MARTAT 4 | 2021
27 erkkikolumni-4.indd 27
| 27
13.8.2021 13.58
