A JA N KO H TA I S TA
Kansantanssi etsii uusia kanavia TEKSTI: EBBA LAITINEN KUVAT: SAARA SAVUSALO
Virtuaalisuus on yhä suuremmassa roolissa suomalaisessa kansantanssissa.
Kansanperinteen ja virtuaalisuuden yhdistelmä ei välttämättä kuulosta luontevalta. Nykyään virtuaaliset toteutustavat ovat kuitenkin yhä suurempana osana kansanperinnettä: tanssitunteja järjestetään etänä, konsertteja streamataan ja yhteisöt tiivistyvät sosiaalisessa mediassa. Virtuaalinen kansanperinne on viime vuosina kehittynyt hurjaa vauhtia. Ilmiö koki varsinaisen sysäyksen viime keväänä, kun koronarajoitukset muuttivat live-tapaamiset virtuaalisiksi. Kansantanssi, yksi suomalaisen kansanperinteen näkyvimmistä muodoista, onkin äkillisen virtualisoitumisen myötä joutunut sopeutumaan. Oulun ammattikorkeakoulun tanssin lehtori ja kansantanssin kentän toimija Milla Korja kertoo, että sopeutumista on hankaloittanut kansanperinteen yhteisöllinen luonne. –Kansanperinteessä yhteisöllisyys on ydinasia, eikä virtuaalisuudella voi sitä korvata.
SOSIAALISEN MEDIAN ROOLI KASVANUT Tanssinopettajaksi opiskeleva Emma Laitinen on elänyt kansanperinteen piirissä koko elämänsä. Laitinen kertoo, että kansantanssin virtualisoituminen näkyy muun muassa erilaisina haasteina ja tempauksina. Esimerkiksi oululaisen kansantanssiryhmä Polokkareiden viime keväänä kuvaama Poikkeustilapolkka-tempaus keräsi suuren suosion, sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Videossa ryhmä tanssii yhteistä tanssia ympäri Suomen, ja video päätyi MTV:n live-uutisiin sekä saksalaiseen Stuttgarder Zeitung -verkkolehteen. Sosiaalinen media on siis kasvattanut rooliaan kansantanssin piirissä, ja monilla tanssiryhmillä onkin aktiivisia some-tilejä. Laitinen kertoo, että sosiaalinen media on korona-aikana ollut erityisen tärkeä kansantanssikansan maanlaajuisen yhteisöllisyyden ylläpitämisessä.
11
