MARIA HOLZER, HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
SAKARI TOPELIUKSEN SYNTYMÄSTÄ 200 VUOTTA
TEKSTI | Aliisa Mikkola
Satusetä Sakari Topelius on HESYn tunnetuimpia perustajajäseniä, jonka mielestä eläinsuojelu oli kansan kasvattamista. Hän opetti suomalaisia kunnioittamaan luontoa, eläimiä ja kanssaihmisiä.
S
syntymänimeltään Zachris, syntymästä tuli 14.1.2018 kuluneeksi 200 vuotta. Varmasti lähes jokainen meistä muistaa jonkin satusedän klassikkosaduista, ja kirjailijana hänet tunnetaankin parhaiten. Topelius oli myös toimittaja, historioitsija, valtioneuvos ja Helsingin yliopiston rehtori. Suomen kansallisarkisto kuvaakin häntä tavattoman monipuoliseksi ja erittäin tuotteliaaksi lahjakkuudeksi. Topelius paheksui rahan valtaa, tuhlailevaa elämäntapaa sekä liiallista individualismia, joita hän kritisoi arvostettuna mielipidevaikuttajana persoonallisella tyylillään.Topeliuksen ansiosta lastenkirjallisuus vakiintui Suomessa oikeaksi taidemuodoksi. Hän puolusti myös naisten oikeutta koulutukseen. Topelius sai vaikutteita kansallisrunoilijaltamme J. L. Runebergiltä, jonka luona Kruununhaassa nuori Sakari piti majaa isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1832. Näinä aikoina, arvostetun älykön ja kulttuurivaikuttajan luona asuessaan, 28
AKARI TOPELIUKSEN,
HESY | JÄSENLEHTI 2/2018
Topelius sai yksityisopetusta muutaman muun nuorukaisen kanssa. Pikkulintujen suojelusta syntyi HESY Topelius oli erityisen kiinnostunut luonnonsuojelusta ja eläinten oikeuksista. Hän oli yksi vuonna 1874 syntyneen HESYn perustajista. HESYn puheenjohtajana Sakari Topelius toimi vuosina 1886–1895. Näinä aikoina eläintensuojelun nähtiin olevan osa laajempaa valistuksellista ja humanitaarista työtä. Jo ennen HESYä Topelius perusti eläinsuojeluaatteen innoittamana vuonna 1870 Kevätyhdistyksen, jossa lapsille opetettiin muun muassa pienten lintujen hoidon kautta solidaarista asennetta eläimiä ja muita ihmisiä kohtaan. Voimme siis väittää, että Topelius näki ihmisten keskinäisen solidaarisuuden oleellisena keinona parantaa myös yhteiskuntamme eläinten oloja. Vuonna 1874 Kevätyhdistyksen Kewätkirjassa julkaistiin ensimmäiset tunnetusti suomenkieliset ohjeet linnunpön-
tön valmistusta varten. Tämän jälkeen pikkulintujen suojelua ajavia yhdistyksiä ryhdyttiin perustamaan muillekin paikkakunnille, ja tällä tavoin tieto linnunpönttöjen hyödyllisyydestä levisi ympäri Suomea. Näin Topelius kirjoittaa linnuista ja linnunpönttöjen tarpeellisuudesta Kewätkirjassa: Syynä on – – se, ettei he saa suojaa eikä sopivia paikkoja pesillensä. Sillä kun puut hakataan tai liiaksi karsitaan, kun meitä perataan kannoista ja rydöistä, kun paikkakuntaa paremmin siivotaan ja viljellään, niin silloin kaikki ne pikkulinnut, jotka eivät voi kotoutua varpusten ja pääskysten tavoin kattojen ja räystäiden rakoihin, joutuvat turvapaikan puutteeseen. Kaikki tietäwät, kuinka ihania pikkulinnut owat nähdä ja kuinka ilahuttawia kuulla puistoissamme ja puutarhoissamme. Mutta eipä kaikki tunne, minkä suuren ja monipuolisen hyödyn he saattawat ihmiselle häwittämällä nuo miljoonat wahingollisia hyönteisiä ja niiden sikiöitä, jotka muutoin söisiwät puut puhtaiksi lehdistä, pensaat samaten ja kaikellaiset muut kaswit. Omantunnontarkka topeliaaninen maailmankäsitys Topeliuksen luontomme monimuotoisuutta juhlistava Luonnon kirja julkaistiin vuonna 1856. Vuonna 1875 ilmestyi Maamme-kirja, joka esittelee Suomen
