Lepakot hahmottavat ympäristöään aistimalla esineistä kimpoavia ultraääniä.
TEKSTI | Kati Saarinen
L
Lentävät nisäkkäät Helsingin yössä
ainoita lentäviä nisäkkäitä. Niiden lennossa voimme nähdä häivähdyksen evoluution aikaisemmista vaiheista esihistorian aikakaudelta, jolloin lentoliskot eli siipisaurukset, pterosaurukset ja pterosaurit (Pterosauria) elivät. Lentoliskot olivat ensimmäisiä selkärankaisia, jotka kykenivät lentämään. Niiden nahkaiset siivet muistuttivat nykylepakon siipiä. Suomessa yleisimpiä lajeja ovat muun muassa pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), vesisiippa (Myotis daubentonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii) ja korvayökkö (Plecotus auritus). Nämä kaikki lajit talvehtivat Suomessa. Maassamme elävistä lajeista harvinaisimmat ovat kimolepakko (Vespertilio murinus), isolepakko (Nyctalus noctula) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii). Ne ovat muuttavia lajeja. EPAKOT OVAT
Erityiskyvyt ja omaperäinen elintapa Lepakoiden erityiskyvyt mahdollistavat niiden omaperäisen elintavan lentävinä nisäkkäinä. Lento-ominaisuutensa ansiosta lepakot voivat saalistaa ja etsiä päiväpiiloja. Ankarissa olosuhteissa lentotaito tarjoaa lepakolle keinon etsiä parempia oleskelualueita laajalla säteellä. Lepakoilla on toinenkin erityiskyky: ne hahmottavat ympäristöään aistimalla esineistä kimpoavia ultraääniä. Lepakko muodostaa ultraäänen äänihuulillaan samalla tavoin kuin ihminen
muodostaa puheen. Lepakot päästävät korkeita äänipulsseja selvittääkseen, mitä ilmassa on. Äänen törmättyä johonkin esteeseen se palaa takaisin lepakon luo. Näin lepakko pystyy arvioimaan esteen etäisyyden siitä, kuinka pitkään äänipulssin palaaminen kestää. Lepakot kaikuluotaavat normaalisti 20–100 kHz:n taajuudella. Ihminen pystyy kuulemaan korkeintaan 20 kilohertsin korkuisia ääniä. Tämän vuoksi voimme kuulla ilman apuvälineitä ainoastaan nuo 20 kilohertsin taajuudella kuuluvat äänet. Hyväkuuloiset – esimerkiksi lapset – voivat kuulla isolepakon (Nyctalus noctula) kaikuluotausääneen, koska se on melko matalataajuista. Itse asiassa kyvyttömyytemme kuulla kaikkia lepakoiden tuottamia ääniä suojaa meitä niiden korkeimmilta ultraääniltä. Joidenkin ulkomaisten lajien tiedetään nimittäin ääntelevän jopa 140 desibelin voimakkuudella, mikä ylittää reippaasti ihmisen kipukynnyksen. Onneksi nykyään lepakkoharrastajille on tarjolla keinoja, joiden avulla voidaan kuulla myös yli 20 kilohertsin taajuisia ääniä. Markkinoille on viime vuosien aikana tullut muun muassa useita erilaisia detektoreita eli yliäänilaitteita, joilla voi kuulla esimerkiksi taajuusalueella 18–130 kHz. Malleja on saatavilla erikseen lapsillekin, joten lepakkobongaus soveltuu hyvin koko perheen harrastukseksi. Harrastuskäyttöön soveltuvien laitteiden hinnat ovat kohtuullisia ja alkavat vähän alle sadasta eurosta. HESY | JÄSENLEHTI 2/2018_
5_
