Etäkurssilta tukiäidiksi Veera Valkealahti on 22-vuotias kahden lapsen äiti Oulusta. Hän valmistui tukiäidiksi ensimmäiseltä Imetystuen etäperuskurssilta tänä keväänä. Miten matka tukiäidiksi alkoi? TEKSTI MARI AALTOLAINE KUVA VEERAN KOTIALBUMISTA
Omien kokemusten pohjalta noussut halu päästä auttamaan muita ajoi Veeran tutkimaan mahdollisuuksia osallistua vertaistukitoimintaan. – Yksi syy imetystukiäidiksi hakeutumisessa oli varmasti esikoisen imetykseen liittyvä imetyspettymys. Harkitsin peruskurssille hakemista ensimmäisen kerran jo vuonna 2020, kun Kuopioon oli tulossa livekurssi. Se kuitenkin jäi, kunnes tänä vuonna huomasin etäkoulutusmahdollisuuden ja hain heti. Ajatuksenani oli, että olisi ihanaa kasvattaa tietämystä imetyksestä. Se tuntui omalta jutulta. Veera jatkaa omista imetykseen liittyvistä kokemuksistaan: – Esikoisen kanssa kaikki oli uutta. Meillä oli alkuvaikeuksia ja imuotteen saaminen oli vauvalle haastavaa. Myöhemmin osasyyksi paljastui suun alueen kireydet. Imetys hänen kanssaan ei onnistunut toiveideni mukaan. Koin myös, etten saanut kauhean hyvää tukea neuvolasta. Esikoisen imetykseen liittyvä pet-
tymys tuli käsiteltyä toisen lapsen kohdalla. – Kuopuksen imetys jännitti. Toisaalta olin luottavaisempi, kun tiesin jo vähän, mitä on tulossa. Kuopuksen syntymähetkellä oloni oli rauhallisempi. Olin etsinyt tietoa jo raskausaikana muun muassa Imetyksen tuen nettisivuilta, jotta tietäisin, mihin pitää valmistautua. – Olen lukenut imetysaikana Itun sivuja ja Facebook-ryhmää aktiivisesti ja löytänyt paljon hyödyllistä tietoa. Kuopus on nyt kaksivuotias ja imetysmatkamme jatkuu. Hänen imetykseensä on liittynyt vaiheita, jolloin olen erityisesti kaivannut apua. Esimerkiksi puremiskautena muiden kokemusten ja vinkkien lukeminen on ollut avuksi. Imetystuen ensimmäinen etäperuskurssi käynnistyi huhtikuussa 2021 uudella verkkokoulutusalustalla ImetysAkatemiassa. Kurssiin kuului myös kaksi etätapaamista koko kurssiryhmän kesken. Imetysuutisia 2/2021 16
– Itseopiskelu oli tosi kivaa! ImetysAkatemian sivut olivat selkeät ja helppokäyttöiset. Kurssi kokonaisuutena oli hyvin jäsennelty ja eteneminen oli selkeää. Oli mukavaa, että tarvittaessa koordinaattorit sai helposti kiinni sähköpostilla, Veera kertoo. Vaikka omatoiminen opiskeleminen oli Veerasta yksi kurssin isoista plussista, osoittautuvat etätapaamisetkin mukaviksi kokemuksiksi. – Olin yllättynyt siitä, miten rento etätapaaminen oli. Olen yleensä vähän jännittäjätyyppi, mutta jännittäminen osoittautui turhaksi. Tukiäitien kesken sai helposti puheenvuoron ja tuntui että jokainen uskalsi puhua sekä vastata vuorollaan. Keskustelimme yhdessä opiskeltavista teemoista ja jokainen sai halutessaan kertoa omista kokemuksistaan. Etäkurssilla opiskelu eteni pitkälti jokaisen omaan tahtiin. Tulevat tukiäidit saivat ennen koulutuksen alkua kurssivihkot, joihin on koottu tukityössä usein tarvittavaa tietoa.
