Imetystarinani TEKSTI LOTTA HAAPALA
Imetystä puistossa Esikoisen raskausaikana suhtauduin imetykseen ehkä sillä vähän perinteisellä “imetän jos se on onnistuakseen” -tavalla. Tässä on imetystarinani – tai ainakin osa siitä. Olin ensimmäisen vauvani kanssa hetken pidempään vierihoito-osastolla, koska hänen verensokereitaan seurattiin. Imetys onneksi lähti hyvin käyntiin ja pääsimme kotiin. Imetys sattui aivan kamalasti. Itkin ja imetin. En osannut hakea apua imetyskipuun, koska neuvolasta oli sanottu, että aluksi imetys voi sattua. Pikkuhiljaa kipu onneksi helpotti. Myö-
hemmin olen ymmärtänyt, että syy oli vauvan kireässä huulijänteessä ja siitä johtuvasta huonosta imuotteesta. Vauvani oli todella herkkä äänille ja häiriöille. Aivan pikkuvauvana pystyin imettämään häntä missä vain, mutta lopulta olimme tilanteessa, jossa imetin häntä ainoastaan makuultaan hämärässä makuuhuoneessa. Luonnollisesti tämä aiheutti haasteita elämäämme. Kaikki piti aikatauluttaa niin, että vauva syö ennen kuin lähdemme jonnekin ja kotiin pitää ehtiä ennen kuin vauvalle tulee liian nälkä. Ja vauvallahan se nälkä tulee usein nopeasti!
Imetysuutisia 2/2021 24
Käänteentekevä hetki oli eräs kesäinen päivä, kun kaupungin bussiliikenne oli maksuton. Päätimme lähteä bussilla keskustaan silläkin riskillä, ettei vauva suostu rinnalle. Imetin ja laitoin vauvan liinaan, johon hän melkein heti nukahti. Matkustimme lyhyen matkan keskustaan ja kiertelimme siellä. Lopulta päädyimme puolisoni kanssa paikalliseen kahvilaan lounaalle ja saimme jopa rauhassa syötyä vauvan yhä nukkuessa. Sitten se tapahtui: vauva heräsi. Hän katseli aluksi rauhassa ympärilleen, mutta sitten tuli nälkä. Yritin ensin imettää kahvilan pöydässä, mutta vauva huusi, käänsi päätään pois ja työnsi rintaa loi-
