Kestävän korjaamisen polulla. Korjausklinikan oppeja, havaintoja ja kokemuksi by Suomen Kotiseutuliitto

KORJAUSKLINIKKA

Kestävän korjaamisen polulla 1

Korjausklinikan oppeja, havaintoja ja kokemuksia

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Kestävän korjaamisen polulla 2

Suomen Kotiseutuliiton ja LAB-ammattikorkeakoulun Korjausklinikka-hankkeen (2019–2021) verkkojulkaisu Kestävän korjaamisen polulla kokoaa yhteen hankkeen tuloksia. Verkkojulkaisu on suunnattu korjausrakentamisesta ja vanhoista taloista kiinnostuneille. Hanketta rahoitti EU:n maaseuturahasto.

Suomen Kotiseutuliiton julkaisusarja, nro. A:43 Toimittaja: Jonina Vaahtolammi, Suomen Kotiseutuliitto Taitto: Mervi Koistinen, LAB-ammattikorkeakoulu Kannen kuva: Reetta Nousiainen ISBN 978-952-68421-3-4 (PDF) Lahti, 2021

Finlands Hembygdsförbund

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Sisällys

Esipuhe 4

Kestävä korjaaminen: Hyvinvointia, resurssiviisautta ja kerroksellista kulttuuriperintöä

Päijät-Hämeen rakennuskanta ja rakennusperinnön korjausavustukset

Selvitysten tarve ja hyödyntäminen korjaushankkeessa

Seurantalojen kestävä korjaaminen ja vapaaehtoistyö rakennusperinnön hoidossa

Korjausrakentamisen neuvonta ja ohjeistus: Asiantuntevia neuvoja ja vertaistukea verkosta

Päijät-Hämeen osaajapankki ja osaajapankkimallit

Korjausrakentamiskeskukset ja Päijät-Hämeen Korjauskeskuksen malli

Paakarintuvan ilmanvaihto: Painovoimaista ilmanvaihtoa kannattaa huoltaa ja hoitaa

Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

Korjaushankkeen kulku ja valmistelu

42 Kuva: Tuomas Uusheimo

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Kuva: Reetta Nousiainen.

Esipuhe

Korjausklinikka -hanketta alettiin suunnitella Lahden ammattikorkeakoulussa aiempien kulttuuriympäristöön liittyvien hankkeiden ja asiantuntijoiden kiinnostuksen pohjalta. Oli tiedostettu, että Päijät-Hämeessä olisi tarvetta kehittää korjausrakentamisen neuvontaa ja viestintää sekä tukea korjausrakentamista eri tavoin ja samalla etsiä pitkäjänteisempiäkin ratkaisuja. TKI-asiantuntija Reetta Nousiainen oli keskeisessä asemassa hankkeen suunnittelussa ja Reetta toimi hankkeen projektipäällikkönä vuoden 2020

syksyyn asti, jonka jälkeen TKI-asiantuntija Minna Hietanen otti projektipäällikön tehtävän Reetan siirryttyä rakennustutkijaksi Lahden museoon. Hanke käynnistyi syksyllä 2019 valtakunnallisella kyselyllä koskien korjausrakentamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Samalla kerättiin laajasti erilaista tausta-aineistoa esimerkiksi alan kirjallisuudesta sekä korjausrakentamisen neuvonnasta. Heinolan kaupunki on ollut hankkeen kohdekunta, ja hyvässä yhteistyössä on voitu järjestää erilaisia hankkeen

tilaisuuksia ja kohdetarkasteluja Heinolassa sekä seurata joidenkin korjausten toteuttamista. Ensimmäinen kohde Heinolassa oli WPK-talo, jossa pystyttiin järjestämään vielä maaliskuussa 2020 yleisötilaisuus. Myöhemmin käynnistettiin talon laaja rakennushistoriaselvitys, jonka laati FM Teija Ahola. WPK-talon julkisivukorjausta ja -maalausta on voitu seurata hankkeen aikana. Lahden museossa vuonna 2020 aloittaneen korjausrakentamisen neuvojan Anssi Malisen kanssa tehtiin joitakin neuvontakäyntejä eri kuntien alueilla sijaitseviin seurantaloihin ja

Kirjoittajat: Minna Hietanen, TKI-asiantuntija, Korjausklinikka-hankkeen projektipäällikkö / LAB-ammattikorkeakoulu Eeva Aarrevaara, arkkitehti, Korjausklinikka-hankkeen asiantuntija / LAB-ammattikorkeakoulu

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

asuinrakennuksiin vielä vuoden 2020 aikana, ja nämä dokumentoitiin hankkeen aineistoon.

edustajat perehdyttivät kuulijat tuoreeseen samaa aihetta käsittelevään korjauskorttiin.

Koronatilanteen vuoksi hankkeen toimenpiteitä alettiin toteuttaa eri tavoin kuin mitä oli alun perin suunniteltu. Itä-Häme -lehden kanssa sovittiin kymmenosaisen kirjoitussarjan julkaisemisesta kesällä 2020. Sarjaan kirjoittivat hankkeen toimijat ja asiantuntijat, joista monet ovat toimineet myös ohjausryhmän jäseninä.

Yhteistyö Museoviraston edustajien Pekka Lehtisen ja Mikko Mälkin kanssa jatkui edelleen ja sen tuloksena syntyi video Koiskalan kartanon rakennusten pitkäaikaisesta korjausprojektista, jota esitteli kartanon omistaja Kalle Knuuttila. Video tulee sisältymään Museoviraston uudelle Korjaustaito.fi-sivustolle.

Sarjan kirjoitukset kuten muutkin hankkeen kirjoitukset ja tapahtumat löytyvät Suomen Kotiseutuliiton verkkosivuilta, jotka ovat toimineet hankkeessa tehokkaana tiedotuskanavana perustetun Facebook-ryhmän rinnalla ja välittäneet valtakunnallisesti tietoa. Jonina Vaahtolammi Kotiseutuliitosta on vastannut tiedottamisesta ja toimittanut tekstejä eri yhteyksissä, mistä on ollut merkittävää hyötyä hankkeen viestinnälle. Heinolan kaupunginmuseon piharakennus Paakarintupa on toiminut painovoimaisen ilmanvaihdon tutkimuskohteena. LVI-suunnittelija Jari Ketola selvitti rakennuksen tilanteen ja laati suunnitelman painovoimaisen ilmanvaihdon palauttamisesta. Tätä esiteltiin samasta teemasta järjestetyssä webinaarissa, jossa myös Museoviraston

Kahtena peräkkäisenä syksynä 2020 ja 2021 on järjestetty webinaari liittyen haettavissa olleisiin ELY-keskuksen ja Museoviraston avustuksiin. Webinaareissa alueellisen vastuumuseon edustajat ja muut asiantuntijat ovat kertoneet hakemusten myöntämisperusteista, hakemuksen sisällöstä sekä antaneet neuvoja hakemiseen. Tilaisuudet ovat olleet suosittuja ja hakemuksia on myös lähetetty aiempia vuosia enemmän. Hankkeen työryhmä on vakiintunut seuraavaan kokoonpanoon: LAB-ammattikorkeakoulun edustajat projektipäällikkö Minna Hietanen ja TKI-asiantuntija Riitta Mähönen Liiketaloudesta ja TKI-asiantuntija Mervi Koistinen Muotoilusta sekä koordinaattori Jonina Vaahtolammi Suomen Kotiseutuliitosta. Hankkeen asiantuntijoina ovat toimineet

Heinolan kaupungin kanssa tehdyn yhteistyön osana Korjausklinikka oli mukana pohtimassa uutta käyttöä Maaherrankadulla sijaitsevalle entiselle päiväkodille. Kuva: Tuomas Uusheimo.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

lehtori Raine Vihelmaa ja yliopettaja Eeva Aarrevaara LABin Teknologia-yksiköstä. Yhteistyö on ollut innostunutta ja inspiroivaa, ja Korjausklinikan viikoittaiset verkkoaamukahvit piristäviä kohtaamisia. Hankkeen tukena on toiminut asiantunteva ohjausryhmä puheenjohtajanaan johtava alueidenkäytön asiantuntija Annu Tulonen Hämeen ELY-keskuksesta ja jäseninä arkkitehti Kirsti Kovanen Suomen Kotiseutuliiton edustajana, aluesuunnittelujohtaja Niina Ahlfors Päijät-Hämeen liitosta, korjausrakentamisen neuvoja Anssi Malinen Päijät-Hämeen alueellisesta vastuumuseosta, kehittämispäällikkö Timo Kukkonen Hämeen ELY-keskuksesta, elinvoimajohtaja Heikki Mäkilä Heinolan kaupungilta ja TKI-osaamispäällikkö Ulla Kotonen LAB-ammattikorkeakoulusta. Hankkeen alussa mukana olivat myös Päivi Siikaniemi Päijät-Hämeen alueellisesta vastuumuseosta ja Mirja Karila-Reponen Päijät-Hämeen liitosta. Jussi Mozo toimi liiketalouden asiantuntijana hankkeen alussa ja Minna Hietanen jatkoi tehtävässä hänen tilallaan aloittaessaan projektipäällikkönä.

heidän työnsä on ollut hankkeelle suureksi hyödyksi. Emilia Seppä Koulutuskeskus Salpauksesta osallistui alkuvaiheessa taustakartoituksiin ja suoritti asiantuntijahaastatteluja. Sami Tervo laati opinnäytetyönsä tyhjilleen jääneiden rakennusten käyttötarkoituksista käyttäen esimerkkinä Heinolan kylpylän rakennuksia. Tämä hanke on päättymässä, mutta korjaamisen haasteet pysyvät – toivomme, että Korjausklinikka on välittänyt tietoa aiheesta kiinnostuneille ja tuonut korjaamisen merkitystä esiin eri yhteyksissä sekä yhdistänyt asukkaita ja alan osaajia uusiksi verkostoiksi, joissa toiminta voi jatkua edelleen.

Korjausklinikka – Kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu Hankkeen tavoitteet Korjausklinikka-hankkeen tavoitteena on ollut edistää maaseudun ja maaseututaajamien kestävän kehityksen ja kulttuuriperinnön huomioivaa korjaus- ja täydennysrakentamista sekä tukea alan elinkeinojen uudistumista. Päijät-Hämeestä puuttuvan korjausrakentamiskeskuksen ja -verkoston tarpeeseen on pyritty vastaamaan kehittämällä osaamispääoman kokoava osaajatietopankki sekä ideoimalla, millainen korjausrakentamisen koordinaatiomalli vastaisi alueen tarpeisiin ja ajankohtaisiin haasteisiin. Hankkeen aikana on tutkittu ja haastateltu osaajaverkostojen ja korjausrakennuskeskusten käytäntöjä eri puolilla Suomea. Tietoa on kerätty valtakunnallisella kyselyllä, haastatteluilla, tutkimalla verkosta löytyvää tietoa ja tutkimuksia, sekä vierailemalla korjausrakentamiskeskuksissa. Kerätty tieto on koottu benchmark-raportiksi, jonka pohjalta on hahmoteltu Päijät-Hämeeseen soveltuvaa osaajatietopankin sekä alustavan korjausrakentamisen verkoston tai -keskuksen toimintamallia. Hankkeessa vanhojen kiinteistöjen omistajille on tarjottu tietoa, ohjausta ja neuvontaa kestävän kehityksen mukaisesta korjausrakentamista. Samalla on selvitetty heidän palvelutarpeitaan ja välitetty niitä alan yrittäjille ja muille toimijoille. Yksi tärkeimpiä tavoitteita on ollut myös hankkeen materiaalien ja tiedon hyödyntäminen uutena koulutuskokonaisuutena LAB-ammattikorkeakoulun valikoimassa. Korjausneuvonnalle on rakennetussa ympäristössä yhä enenevässä määrin tarvetta kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Asumiseen liittyen keskustelu on koskenut lähinnä energiatehokkuutta. Vähemmän on keskusteltu rakennusten ylläpidosta ja korjausrakentamisesta, jossa jokaisella talonomistajalla on mahdollisuus tehdä kestäviä ja turhalta uusimiselta säästäviä valintoja. Vuonna 2019 käynnistyneen hankkeen ovat toteuttaneet LAB-ammattikorkeakoulu ja Suomen Kotiseutuliitto ja hankerahoitus on tullut Maaseuturahastosta Hämeen ELY-keskukselta. Hanke päättyy vuoden 2021 lopussa.

Hankkeessa on toiminut LAB-ammattikorkeakoulun ja Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoita harjoittelijoina, ja

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Kulttuuriperintö ja rakennusperintö toimivat linkkinä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Vuonna 1891 valmistuneella WPK-talolla on tärkeä rooli osana Heinolan kaupunkikuvan ajallisia kerrostumia. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Kestävä korjaaminen Hyvinvointia, resurssiviisautta ja kerroksellista kulttuuriperintöä

Kirjoittaja: Kirsti Kovanen, arkkitehti, Korjausklinikka-hankkeen ohjausryhmän jäsen

Kestävästä korjaamisesta on puhuttu melko vähän aikaa. Se on osa kestävän kehityksen politiikkaa, joka taas on vastaus kysymyksiin hyvinvoinnin tavoittelemisesta kaikille niin, että ihmisoikeudet, talouden vauraus ja yhteiskuntien vakaus turvataan ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja äärimmäinen köyhyys poistetaan.

koskevat tavoite numero 11 Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä yhdyskunnat ja sen alatavoite Tehostaa hankkeita maailman kulttuuri- ja luontoperinnön suojelemiseksi. Myös tekniikkaa, taloutta ja tuotantotapoja sekä vettä, energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet koskettavat läheisesti korjaamista.

Nämä tavoitteet on kirjattu Agenda 2030 -asiakirjaan, joka hyväksyttiin syksyllä 2015 YK:ssa. Agendan 17:n tavoiteryhmän toteuttamista seurataan ja arvioidaan. Suoraan korjaamista

Toimet kulttuuriperinnössä toteuttavat kestävän kehityksen tavoitteita monipuolisesti niin kulttuurin, talouden kuin sosiaalisenkin kestävyyden kannalta ja työ kulttuuriperinnön

parissa tarjoaa hyviä mahdollisuuksia tavoitteiden toteuttamiseen käytännössä. Tavoitteiden vaikutus valtioiden politiikkaan ja prioriteetteihin on merkittävä. Kestävyys leikkaa jo kaikkien yhteiskunnan toimintojen suunnittelun läpi. Suunnittelun tuloksena yhä suurempi osa investoinneista kohdistetaan kestävää kehitystä tukeviin prosesseihin. Se, miten kansalaiset ja toimijat omassa toiminnassaan tavoitteita edistävät, on parhaillaan käynnissä.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Uudisrakentamisen tekniikoista korjaamisen tekniikoihin

sia rakennusmateriaaleja otettiin käyttöön ilman, että niistä oli kokemuksia pitkältä ajalta.

Jos ennen vanhaan korjaaminen tarkoitti paikkaamisen luonteista rikki menneen rakennusosan tai rakenteen uusimista ehjäksi, on meillä korjaamiselle käytössä monia termejä ja nimiä. Joitakin poimintoja kirjosta ovat sanat peruskorjaus, perusparannus, saneeraus, restaurointi, entisöinti ja konservointi, ylläpito, kunnossapito ja remontti. Pitkä uudisrakentamista painottanut aika 1900-luvun jälkipuoliskolla merkitsi uudisrakentamisen tekniikoita, taloutta ja materiaaleja painottavaa kehittämistyötä. Uu-

Korjaaminen käsitettiin rakennustapojen ja -materiaalien muuttamiseksi uusiksi ja korjauskohteiden muuttamiseksi uusien rakennusten kaltaisiksi. Vanhat rakennustavat eivät kelvanneet ja uusien yhteensovittaminen niihin oli vaikeaa sekä suunnittelussa että korjaustoimenpiteissä. Ohjeistoja rakennusten korjaamiseen ja laajentamiseen toki laadittiin. Purkamisesta tuli helpompaa kuin korjaamisesta, jota piti puolustella erityisesti. Moninaisuus ja ympäristön laatu heik-

Meillä on määrällisesti pieni, mutta merkitykseltään suuri rakennusperintö.

keni niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössäkin. Samalla menetimme paljon rakennusperintöä ja pitkään käytössä olleita materiaaleja. Paljon tietoa muistissa eläneistä rakennustavoista, materiaalien ikääntymisestä ja kunnossapidosta meni hukkaan. Jäljelle jääneistä kohteista tuli arvokkaita harvinaisuuksia ja esimerkkejä, joita voimme vielä tutkia ja joista voimme oppia vaikkapa materiaalien pitkän aikavälin käyttäytymistä.

Kestävyyttä kulttuuriperinnöstä Kulttuuriperinnön keskeinen ominaisuus on muistin ja jatkuvuuksien ylläpito – sitä voitaisiin kutsua muisti- ja säilymispalvelujen tuottamiseksi yhteiskunnalle. Konkreettisimmillaan muistitehtävä on arkistojen ja museoiden kokoelmien hoidossa. Samalla tavalla kaikki kulttuuriperintö toimii linkkinä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä. Kumuloituva eli kertyvä tieto

on kulttuuriperinnön parhaita ominaisuuksia. Rakentamisessa ja rakennetussa ympäristössä se näkyy kerroksellisuutena. Ympäristöt ovat sitä parempia, mitä suurempi diversiteetti niillä on. Tämä koskee niin henkistä ympäristöä, luonnon ympäristöä kuin rakennettuakin ympäristöä. Meillä on määrällisesti pieni, mutta merkitykseltään suuri rakennusperintö. Se on valtava pääoma koko ympäristömme ja yhteiskuntamme kannalta, ei ainoastaan ympäristön laadun ja kulttuurin tekijänä vaan myös siihen sisältyvän tiedon ja ylläpitotaitojen takia. Kaikille kohteille, ovatpa ne yksittäisiä rakennuksia tai laajempia kokonaisuuksia, on ajan mittaan kertynyt merkityksiä, konkreettisia muutoksia ja siten aikakerroksia, vaikka niiden rakentaminen voitaisiin ajoittaa tarkasti johonkin aikakauteen. Miten näitä eri kerrostumia korjatessa kohtelemme, on keskeistä. Rakennuksissa ja maisemissa ne voi tavoittaa useimmiten vain paikan

päällä. Arkistotiedoista on hyötyä kerrostumien ymmärtämiseen. Kulttuuriperintö ja sen suojelu on monien keskustelujen kohde sekä organisaatioissa että kentällä korjaamisen parissa. Näissä keskusteluissa kohtaavat korjaamisen kaksi puolta, teoriat ja käytännöt, ja molempien tarkastelu on tarpeen erityisesti kestävyyttä arvioitaessa.

Korjauskohteiden ja korjaustapojen kirjo on laaja Sata vuotta sitten uskottiin betonirakenteiden olevan ikuisia ja ratkaisevan tuhoisan sodan aiheuttaman jälleenrakentamisen. Nyt tiedämme, että sen ajan betonilla on paljon lyhyempi elinkaari. Lisäksi tiedämme, että sen keskeisen raaka-aineen, sementin, valmistaminen kuluttaa kohtuuttomasti energiaa ja luo sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta monissa valmistusmaissa. Se, miten betonia korjataan ja kierrätetään, on edelleen tutkimusten ja kokeilujen kohteena. 1900-luvulla rakennettuja raken-

Monia paikallismuseoita, seurantaloja ja muita yhteisöllisesti hoidettuja rakennuksia korjataan ja ylläpidetään talkoilla. Kuva: Sini Hirvonen, Suomen Kotiseutuliitto. KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

nuksia korjattaessa ollaan tekemisissä ennennäkemättömän laajan materiaalikirjon kanssa. Korjaamisessa on myös omatoimisuuden ulottuvuus. Varsinkin oman kodin kunnossapito on perinteisesti omalla vastuulla. Korjausrakentamisen suuressa kuvassa tai rakennustuotannossa ei omatoimikorjaamisen määrä ole kovin suuri, vaikka se näkyykin mm. sisustusalan tuotteiden ja tarvikkeiden myynnin kasvussa. Omatoimikorjaamisen hyötyjä ovat kustannustehokkuus, joustavuus hankehallinnossa ja omien kunnossapitotaitojen oppiminen ja niiden ylläpito. Erityisen hieno ja korvaamattoman arvokas on yhteisöjen omatoimikorjaamisen ja kunnossapidon perinne, joka elää talkoissa ja naapuriavussa.

Vanhempi rakennuskanta, se joka alun perin rakennettiin käsin, on meillä tullut yleisesti ottaen harvinaiseksi, vaikka ympäristöltään ja aikakerroksiltaan rikkaita rakennusperintöryppäitä edelleen joitain on. Näiden rakennusten korjaamisessa tarvittavasta ammattitaidosta on tullut erityisosaamista, joka luokitellaan useilla osa-alueilla vaarantuneeksi. Kestävyys on tällekin alalle uusi kehys ja näkökulma, vaikka käytetyt materiaalit ja tekniikat ovat lähtökohtaisesti kestäneet aikaa hyvin.

Kestävän korjaamisen muistilista Rakennusten korjaaminen on monisyistä ja monitahoista toimintaa, jossa on väistämättä mukana paljon toimijoita ja säännöksiä mielipiteiden ja toiveiden lisäksi. Se tarjoaa harvinaisen paljon näkökulmia sekä käytäntöihin että tietoon. Korjaamistoiminnassa on väistämättä useita osapuolia yksityisestä yhteisöihin ja kestävyydestä puhuttaessa maailmaan. Sen piirissä on yksi perinne, jolla on tavoiteltu oikoteitä hyviin käytäntöihin ja periaatteisiin: eri aikoina laaditut korjaajan muistilistat. Kestävyystavoitteiden kaudellekin niitä syntyy varmasti. Ohessa yksi hahmotelma siitä, mitä on hyvä muistaa, kun korjaa kestävästi. Hahmotelmaa on varmasti syytä parantaa nopeallakin aikavälillä, koska nopeat, jopa dramaattiset muutokset ilmastossa, kulttuurissa ja ympäristössä vaativat sitä. Omakohtaiset sovellukset ovat tervetulleita ja parasta antia korjaajan muistilistojen perinteelle.

Kestävän korjaamisen muistilista • Pidä puutavara käytössä ja maan pinnalla – polttaminen ja lahottaminen lisää hiilikuormaa. • Tunnista rakennuksen ominaisuudet ja ajan mittaan tehdyt muutokset löytääksesi sen, mikä lenkki olet historian ketjussa. • Suunnittele hyvissä ajoin ja käytä asiantuntijoita – rakenteiden, tekniikoiden ja toimintojen yhteensovittaminen vaatii erityistä osaamista. • Tee oma Green Deal – sovi (vaikka itsesi kanssa), miten osallistut oman ympäristösi, maasi ja maailman muuttamistalkoisiin, että se on kaikille parempi paikka elää. • Mitä vähemmän purat ja muutat, sitä resurssiviisaampi on hankkeesi taloudellinen pohja. • Mieti mikä merkitys hankkeellasi on lähistössä - vahvat sosiaaliset siteet ja yhteisöt ovat hyvä identiteetin pohja. • Seuraa kiertotalouden, elinkaaritutkimuksen ja ilmastonmuutostutkimuksen tuloksia, ne ovat kehittyviä tutkimusaloja, jotka valmistavat tuleviin muutoksiin.

Lähteet Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030: kestavakehitys.fi/agenda-2030

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Vanhoissa taloissa on usein kiinnostavia yksityiskohtia. Tampereella sijaitsevan Tahmelan huvilan kaakeliuuni on koristeellinen. Kuva: Reetta Nousiainen.

Päijät-Hämeen rakennuskanta & rakennusperinnön korjausavustukset

Korjausklinikka-hankkeessa yhtenä lähtökohtana on ollut selvittää, millainen Päijät-Hämeen rakennuskanta on nykyisellään. Lisäksi on haluttu selvittää, miten aktiivisesti kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kohteisiin on haettu korjausavustuksia, sekä Hämeen ELY-keskukselta että Museovirastolta.

Rakennuskannan tilastot nykytilanteen kuvaajina Koko rakennuskantaa koskevia rekistereitä on viime vuosina tarkistettu monissa kunnissa, koska on huomattu, että eri re-

Kirjoittaja: Eeva Aarrevaara, arkkitehti, Korjausklinikka-hankkeen asiantuntija / LAB-ammattikorkeakoulu

kistereissä löytyy erilaisia määriä rakennuksia samalta alueelta. Esimerkiksi Hartolassa todettiin vuonna 2020, että maanmittauslaitoksen rekisterin mukaan kunnassa on yli 15 000 rakennusta, kun taas Digi- ja väestöviraston (DVV) ylläpitämässä rakennus- ja huoneistorekisterissä rakennuksia on yli 8 000 vähemmän. Samassa yhteydessä kuitenkin huomautetaan siitä, että kaikki rakennukset eivät ole rakennusaikanaan edellyttäneet rakennuslupaa, tulihan rakennuslupakäytäntö esimerkiksi maaseudulla vasta vuonna 1958 annetun rakennuslain mukaan

pakolliseksi. Verohallinnolla on myös oma rakennusrekisterinsä, mutta on osoittautunut, että omistajat eivät välttämättä päivitä rakennustensa tietoja sinne. Oheiset kaaviot perustuvat Tilastokeskuksen rekisteriin Rakennukset käyttötarkoituksen ja valmistumisvuoden mukaan (2020). Niiden avulla voidaan havainnollistaa eri-ikäisen rakennuskannan osuuksia Päijät-Hämeen alueella. Päijät-Hämeessä niin kuin Suomessa yleensäkin on vanhimpien ennen vuotta 1920 rakennet-

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

tujen rakennusten osuus hyvin pieni, eli 4 %. Seuraavilta kahdelta vuosikymmeneltä on peräisin hieman enemmän rakennuksia, 6 % koko rakennuskannasta. Tämä rakennuskanta on osittain kivirakenteista ja osittain puurakenteista. Kivirakennuksia löytyy kaupunkien asuinrakennuksista sekä erikokoisten taajamien julkisista tai varhaisista teollisuuden rakennuksista. Pääosa rakennuksista on kuitenkin puurakennuksia näiltä ajanjaksoilta. Puun käyttö rakentamisessa oli tyypillistä omakotitaloille vielä jälleenrakennuskaudella, vaikka kivirakenteiset rakennukset alkoivatkin yleistyä. 1960-luvulta eteenpäin alkoi kivirakenteisten rakennusten, sekä tiili- että betonirakenteisten osuus kasvaa, mikä on jatkunut vahvana trendinä rakentamisessa. Eri-ikäisten rakennusten korjaustarpeeseen vaikuttaa merkittävästi, miten niitä on hoidettu vuosien saatossa ja ovatko keskeiset rakennusosat, kuten vesikatto, julkisivut ja perustukset, säilyneet kohtuullisessa kunnossa. Korjausten toteuttamista hankaloittaa myös, mikäli rakennukseen on tehty eri aikoina paljon muutoksia ja näin alkuperäinen luonne on osin voinut hävitä. Alkuperäisestä poikkeavien materiaalien käyttö on saattanut myös aiheuttaa vaurioita rakennukseen. Esi-

merkkinä voi mainita höyrynsulkumuovien lisäämisen vanhoihin rakenteisiin yhdessä modernien eristemateriaalien kanssa.

Rakennuskulttuuriinventoinnit PäijätHämeessä Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöinventointien luettelo laadittiin nykyisessä laajuudessaan vuonna 1993. Tätä on päivitetty ja nykyään on voimassa 1.1.2010 voimaan tullut inventointi. Tyypillistä tälle inventoinnille on, että kohteet ovat laajempia kokonaisuuksia ja ne on nimetty esimerkiksi kirkonkylä, kylä tai kartanoalue, kulttuurimaisema ja viljelymaisema.

Päijät-Häme

Kuvio 1: Päijät-Hämeen rakennuskannan jakautuminen ikäluokittain. 10 % koko rakennuskannasta on rakennettu ennen vuotta 1939, ja siitä vain 4 % ennen vuotta 1920.

Koko Suomi

Kuvio 2: Koko Suomen rakennuskannan ikäjakauma on hyvin samantyyppinen kuin Päijät-Hämeessä.

Päijät-Hämeessä edellinen maakunnallisesti arvokkaiden kohteiden inventointi on valmistunut 2006 Heikki Wagerin laatimana, ja kyseisen inventointiluettelon päivitystyö on käynnistymässä vielä vuoden 2021 aikana. Paikallisia inventointeja on laadittu alueen kunnissa 2000-luvulla, jolloin ajatuksena oli, että kunnissa tuotettiin EU-tuen avustuksella yleiskaavatasoiset inventoinnit, joita oli tavoitteena päivittää esimerkiksi asemakaava-alueilla tarpeen vaatiessa. Nykytilanne on kuitenkin varsinkin pienemmissä kunnissa sellainen, että aiempia inven-

Kuvio 3: Päijät-Hämeen rakennukset käyttötarkoituksensa mukaan luokiteltuna. Erillispientalot muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan, lähes 80 %, koko rakennuskannasta, kun taas rivi- ja ketjutalojen sekä asuinkerrostalojen osuus on molempien 5 %. Vaikka asuinkerrostalojen lukumäärän osuus vaikuttaa pieneltä, on hyvä muistaa, että niiden kerrosala on lähellä erillispientalojen yhteenlaskettua kerrosalaa.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

2015 – 2019

tointiluetteloita ei ole helposti saatavissa eikä niitä ole myöskään päivitetty. Vireille tuleviin kaavoihin liittyen laaditaan niitä koskevat inventoinnit muttei yleensä ole resursseja tarkastella laajemmin inventointien päivitystä. Lahden osalta tilanne on toisaalta erinomainen, koska on laadittu kattava rakennuskulttuuri-inventointi rakennuskannasta myös modernilta ajalta.

Korjausavustuksia voi hakea eri lähteistä ELY-keskus myöntää vuosittain avustuksia, joita voidaan osoittaa yksityisille omistajille, kunnille,

kuntayhtymille ja rakennusperinnön hoitoa edistäville yhteisöille. Avustusta saa käyttää kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ja niiden välittömän ympäristön kunnossapitoon, suojeluun ja parantamiseen. Tyypillisiä avustettavia toimenpiteitä ovat katon ja julkisivun korjaukset sekä ikkunoiden ja ovien korjaukset, myös tulisijojen ja perustusten kunnostamiseen voi saada avustusta. Vuosittainen hakuaika on loka-marraskuussa. Hakemuksessa pyydetään kuvaamaan tarkasti kohteen ja sen lähiympäristön tilaa sekä laatimaan kustannusarvio toteutettavien toimenpiteiden materiaaliPäijät-Häme

Kanta-Häme

Kuvio 5: Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen alueelle ELY-keskuksen ja Museoviraston myöntämät kulttuuriympäristön korjausavustukset vuosina 2015–19 kunnittain.

ja työvoimakustannuksista. On myös arvioitava, minkä osuuden kokonaiskustannuksista kattaa omalla rahoituksella ja mihin osaan hakee avustusta.

Valtakunnalliseen tai maakunnalliseen rakennuskulttuuriluetteloon sisältyvällä kohteella on hyvät edellytykset saada avustusta, samoin valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitsevalla kohteella. Kaava-alueella sijaitseva kohde saattaa olla kaavassa merkitty säilytettäväksi. Kohde ei tarkoita tässä yhteydessä pelkästään rakennusta vaan esimerkiksi

pihapiiriä tai muuta rakennetun ympäristön kokonaisuutta. Mikäli kohde kuuluu rakennusperinnön suojelemisesta annetulla lailla suojeltuihin kohteisiin, on sille mahdollista hakea säilyttämiseen ja korjaamiseen rakennusten entistämisavustusta Museovirastolta. Lisäksi sellaisille kohteille, joiden korjaaminen edellyttää erityistä asiantuntemusta, voi hakea Museoviraston avustusta. Museovirasto myöntää avustuksia myös historiallisten puistojen ja puutarhojen säilyttämiseen

ja ennallistamiseen. Avustus voi kohdistua eri laajuisiin alueisiin, alkaen yksittäisestä rakennuksesta ja ulottuen laajempaan rakennettuun ympäristöön. Museoviraston avustuksia voidaan myös käyttää kiinteän sisustuksen kunnostamiseen. Lisäksi avustusta voidaan käyttää korjaus- ja entistämissuunnitelman laatimiseen. Tätäkin avustusta haetaan vuosittain loka-marraskuussa. Viime vuosina myönnettyjen Museoviraston entistämisavustusten tarkastelu näyttää siltä, että avustuksia on myönnetty pääasiassa samantyyppisiin toi-

Kuvio 4: Museovirasto on myöntänyt yhteensä 746 entistämisavustusta vuosina 2015–19 eri kohteiden korjaamiseen. Oheinen kaavio esittää avustusten jakautumisen maakunnittain. KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

menpiteisiin kuin ELY-keskuksesta, joskin kohteet voivat edustaa arvokkaampaa rakennuskantaa. Toisaalta avustusta myönnetään myös säännöllisesti rakennuskulttuuriselvitysten ja korjaussuunnitelmien laatimiseen.

Miten korjausavustuksia on käytetty Hämeen ELY-keskuksen vuosina 2015–19 myöntämistä avustuksista Kanta-Hämeen alueelle on osoitettu 45 % ja Päijät-Hämeen alueelle 55 % kokonaismäärästä. Vastaavasti Museoviraston Hämeeseen myöntämistä avustuksista on kohdistunut Kanta-Hämeeseen 65 % ja PäijätHämeeseen 35 % samalta ajalta.

Ympäristöministeriössä on laadittu tarkempaa arviointia vuosina 2016–17 myönnetyistä ELY-keskusten ja Museoviraston avustuksista. Lähes 40 % avustusta saaneista rakennuksista oli asuinrakennuksia, hieman yli 20 % puolestaan lomarakennuksia ja talousrakennuksia sekä julkisia rakennuksia molempia noin 15 %. Lähes 60 % rakennuksista oli iältään yli 100-vuotiaita ja yli 200-vuotiaiden rakennusten osuus oli 15 %. Vajaa 30 % avustuskohteista oli iältään 50–100 -vuotiaita. Noin puolet rakennuksista oli jollain tavalla suojeltuja. Kohteisiin myönnetyt avustussummat eivät ole yleensä kovin

suuria, mistä kertoo mm. se, että 35 % avustuksista oli määrältään alle 2500 euroa. Hieman yli 30 % kohteista sai 2500–5000 euron avustuksen ja hieman yli 20 % sai 5000–10 000 euron avustuksen. Näitä suuremmat avustussummat olivat harvinaisimpia. Avustusta on voitu hakea enintään 50 % hyväksyttävistä korjauskustannuksista, jotka sisältävät materiaali- ja työkustannukset sekä suunnitelmakustannukset Museoviraston avustuksissa. Päijät-Hämeessä myönnettiin huomattavasti enemmän avustuksia vuonna 2017 verrattuna edelliseen vuoteen sekä avustusten lukumäärä, että niiden euromäärä huomioiden. Ympäristöministeriön selvityksen mukaan koko maan tasolla on nähtävissä, että suurin osa kunnostuksista kohdistuu ikkunoihin, oviin ja kattoihin sekä julkisivuihin. ELY-keskusten ja Museoviraston avustusten kohdentumisella ei ole ollut näinä vuosina suuria eroja. Myönnetyistä avustuksista on myös selvitetty erillisen kyselyn avulla, millaisena avustus on nähty omassa korjausprojektissa. Pääosa vastaajista on pitänyt sitä merkityksellisenä, vaikka avustussummat eivät useimmissa tapauksissa olekaan kovin korkeita. Avustuksen myöntämiseen liittyy aina korjauksen toteuttamisen neuvontaa, joka on avustuksen

Valtaosa Suomen ja Päijät-Hämeen ennen vuotta 1920 valmistuneista rakennuksista on puurakenteisia. Kuvassa vuonna 1891 valmistuneen Heinolan WPK-talon ulkoseinää. Kuva: Reetta Nousiainen.

myöntävän viranomaisen vastuulla. Näin myös varmennetaan avustuksen käyttäminen oikealla tavalla ja voidaan avustaa korjaamisprosessia asianmukaisella neuvonnalla, mikä ei toisaalta tarkoita sitä, että neuvonta korvaisi ammattilaisen tekemää suunnitelmaa, jollainen on aina tarpeen laajempien toimenpiteiden kuin rakennusosien kunnostamisen kohdalla.

Avustukset tukevat rakennuskannan säilymistä Korjausavustuksia haetaan

edelleen melko pieniä määriä, ja on toivottavaa, että avustushakemusten määrä kasvaisi tulevaisuudessa ja loisi painetta myös niihin varattujen määrärahojen nostamiseen. Kokonaisuudessa valtion budjetissa on varattu vuosittain runsaat kaksi miljoonaa euroa rakennusperintöavustuksiin. Korjausklinikka-hanke järjesti syksyllä 2020 ja 2021 yhteistyössä Lahden Museoiden ja Hämeen ELY-keskuksen kanssa virtuaaliset avustusklinikat, joilla kerrottiin avustuksista ja neuvottiin nii-

den hakemisessa. Avustusklinikat näyttävät nostaneen hakumääriä. Museoviraston avustuksiin saapui vuodelle 2021 Päijät-Hämeestä 29 hakemusta, kun edellisenä vuonna saapui 24 hakemusta. ELY-keskuksen avustuksiin saapui vuodelle 2021 Päijät-Hämeestä hakemuksia 52 kappaletta, kun vuodelle 2020 saapui 14 ja vuodelle 2019 15 hakemusta. Vuonna 2021 Museoviraston avustuksia myönnettiin Päijät-Hämeeseen 14 kappaletta ja ELY:n avustuksia 26 kappaletta, kun edellisenä vuonna

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

myönnettiin samalla alueelle Museovirastosta neljä ja ELY:stä kahdeksan. Myönnettyjen avustusten kasvuun vaikuttaa myös koronaelvytyksen vuoksi osin nousseet määrärahat. Tiedon levitys avustuksista on kuitenkin hyödyllistä ja lisää vanhojen talojen omistajien tietoisuutta avustuksista ja mahdollisuuksia vanhan rakennuskannan korjaamiseen säilyttävin menetelmin.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristö-keskus. 2021. Avustukset raken- nusperinnön hoitoon. Saatavissa: ely-keskus.fi/avustukset-rakennusperinnon-hoitoon

Korjaaminen edistää sekä kulttuuriperinnön säilymistä että hiilineutraalia rakentamista, koska erityisesti kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaamisessa pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon vanhaa ja korvataan vain tarpeellisin osin uudella materiaalilla vaurioituneet kohdat. Vanhojen rakennusten elinkaari muodostuu näin huomattavasti pidemmäksi kuin nykyään uudisrakentamisessa käytetty 50 vuoden elinkaari.

Lahola, M. Rakennuskannan rekisteritiedoissa puutteita – Lahdessa tähän mennessä oikein joka neljännen kerrostalon tiedot, Hartolassa DVV:n rekisteristä puuttui jopa puolet rakennuksista. Etelä-Suomen Sanomat. 9.8.2020. Saatavissa: ess.fi/paikalliset/2365614

Tämän artikkelin kuvituksena käytetyt kuviot on laadittu Korjausklinikka-hankkeessa vuonna 2020. Kuvioiden laatimisesta ovat vastanneet Sami Tervo ja Reetta Nousiainen.

Lähteet Aarrevaara, E., Vihelmaa, R. & Hietanen, M. 2021. Vanhan rakennuksen pelastaminen ja korjaaminen on ympäristöteko. LAB Annual Review Innovations 2021.

Auri, E., Nyman, J. & Valtakari, M. 2019. Rakennusperintöavustusten vaikutusten arviointi. Ympäristö- ministeriön julkaisuja 2019:3. Saatavissa: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-361-002-6

Museovirasto. 2021. Rakennusten ja kulttuuriympäristökohteiden entistämisavustukset. Saatavissa: museovirasto.fi/fi/ avustukset/rakennukset Museovirasto. 2021. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Saatavissa: rky.fi/read/asp/r_default.aspx Wager, H. 2006. Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto A 159. Saatavissa: paijat-hame.fi/ wp-content/uploads/2020/11/ Paijat_hameen_rakennettu_ kulttuuriymparisto_A159pdf.pdf

Kuva: Reetta Nousiainen

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Heinolan WPK-talo oli yksi Korjausklinikka-hankkeen korjausselvityskohteista. Kunnostustöiden edellä rakennuksesta laadittiin keväällä 2020 korjaustarveselvitys, joka ohjaa arvorakennuksen suunnitelmallisessa huollossa ja ylläpidossa sekä auttaa ennakoimaan korjaustarpeita. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Selvitysten tarve & hyödyntäminen korjaushankkeessa Kirjoittaja: Reetta Nousiainen, tutkija / Lahden Museot

Vanhan rakennuksen korjaushanke tai käyttötarkoituksen muutos on aina yksilöllinen ratkaisu, jota ei voi tuottaa standardoidusti liukuhihnalta. Korjausrakentamisessa on otettava huomioon monia sellaisia seikkoja, joita uudisrakentajan ei tarvitse pohtia. Yllätyksiäkin tulee melko varmasti eteen. Yksi standardiratkaisu sentään löytyy: lähtötilanteen ja pohjatietojen selvittämisellä sekä hyvällä suunnittelulla on parasta aloittaa mikä tahansa korjaushanke. Seuraava askel viekin jo yksilölliselle polulle, sillä erityyp-

pisissä kohteissa tarvitaan erilaista selvitystietoa muun muassa rakennushistoriasta, kunnosta, korjaustarpeesta ja -tavasta.

Kertakäyttökulttuurista kestävään korjaamiseen Korjaus- tai muutosvaiheeseen tulevien rakennusten skaala on laaja ja monimuotoinen. Perinteinen rakennustapa tuotti rakennuksia, joiden korjaaminen ja muutostyöt perustuivat lähtökohtaisesti melko yksinkertaisiin periaatteisiin ja materiaaleihin. Tällaista taloa moni osasi itsekin ylläpitää ja huoltaa.

Valtaosa maamme nykyisestä rakennuskannasta on kuitenkin rakennettu teollisin, osin jopa kokeellisin menetelmin ja materiaalein 1960-luvulta alkaen. Myös jäljellä olevaa perinteistä rakennuskantaamme on ehditty vuosikymmenten varrella saneerata modernein opein. Samalla talotekniikan määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Rakennusteollisuuden valtavirta on ollut pitkään viritetty uudisrakentamisen periaatteille, joita sovelletaan yleisesti myös korjausrakentamiseen. Korjaaminen perustuukin useimmiten mittaviin purkutöihin ja koko-

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

naisvaltaiseen uusimiseen. Korjausrakentamisen marginaalissa ahkeroi kuitenkin toinenkin koulukunta: säilyttävän korjaamisen periaatteita on noudatettu esimerkiksi restaurointikohteissa ja perinnerakentamisessa koko ajan. Säilyttävän korjaamisen periaatteen mukaan ehjää ei korvata uudella ja korjauskelpoinen korjataan uusimisen sijaan. Periaatetta on sitä helpompi toteuttaa, mitä yksinkertaisemmin materiaalein ja rakennustavoin kohde on toteutettu.

Korjausikään ovat kuitenkin jo pitkän aikaa tulleet modernin rakennustekniikan tuotokset, joiden monet materiaalit ja ratkaisut ovat kertakäyttöisiä ja korjauskelvottomia. Nykyisillä ja tulevilla korjauskierroksilla on osattava katkaista kertakäyttöisyyden kierre, sekä poistaa toimimattomaksi osoittautuneet ratkaisut tai edellisten korjausten aiheuttamat ongelmat. Toisekseen korjaaminen ei rajoitu vain rakennusteknisiin ratkaisuihin, vaan hankkeissa on monesti tarpeen toteuttaa myös erilaisia toiminnallisia, kuten esteettömyyttä edistäviä muutoksia. Hyvällä suunnittelulla rakennuksen ominaispiirteitä säilyttävän korjaamisen ja tarpeellisten uudistusten yhteensovittaminen on täysin mahdollista. Kestävät ratkaisut tehdään osaa-

van suunnittelijan pöydällä, mutta pohjalle tarvitaan tutkimuksellisella otteella hankittua tietoa nimenomaisesta kohteesta.

Rakennushistorian selvittäminen kannattaa Erilaisten tutkimusten ja selvitysten tarve on syytä kartoittaa heti korjaushankkeen lähtötilanteessa, sillä niiden tuottamaa tietoa tarvitaan jo korjausvaihtoehtoja ja resursseja punnitessa. Aina vanhoista rakennuksista ei löydy edes rakennuspiirustuksia, ja jos löytyykin, käytännön toteutus on jo alkujaan saattanut muotoutua toisenlaiseksi kuin suunnitelmat. Yleensä viimeistään myöhemmissä remonteissa ja käyttötarkoituksen muutoksissa on tehty ratkaisuja, jotka tuottavat päänvaivaa seuraaville korjaajille. Rakennushistoriaselvityksen teettäminen on tällaisissa tilanteissa erityisen suositeltavaa. Se kokoaa yhteen rakennuksen eri vaiheet muodostaen kokonaiskuvan kohteesta ja toimien pohjana pitkäjänteiselle kiinteistön kunnossapidolle. Omistajien ja ylläpitäjien vaihtuessa tiedon säilyminen ja siirtyminen on monella tapaa tärkeää. Rakennushistoriaselvitysten teettäminen on jo pidempään ollut yleinen käytäntö julkisomisteisissa kohteissa.

WPK-talon juhlasali on palautettu loistoonsa 1990-luvun korjaustöissä. Tuon aikainen dokumentointiaineisto oli avuksi myös rakennushistoriaselvityksessä, joka tehtiin 2020 saman aikaisesti korjaustarveselvityksen kanssa. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Nykyisin yhä useammin myös asunto-osakeyhtiöt ja muut yksityisomistajat teettävät selvityksiä. Suunnittelun kannalta ideaalitilanne on, kun korjaussuunnittelua tehdään limitysten rakennushistoriaselvityksen laatimisen kanssa. Rakenneavaukset ja purkutyöt antavat arvokasta lisätietoa rakennushistorian selvittäjälle, jonka tuottama tieto taas auttaa korjaussuunnittelussa. Selvitys auttaa myös tunnistamaan ja vaalimaan kohteen kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja. Rakennuksen vaalimisen arvoiset ominaispiirteet näyttäytyvät monelle vasta niistä saadun tiedon myötä. Tieto auttaa välttämään ylikorjaamista, tunnistamaan korjauskelpoiset

rakennusosat ja materiaalit sekä arvokkaan ajan patinan. Kuten rakennukset ja niiden korjaushankkeet, myös rakennushistoriaselvitykset ovat yksilöllisiä. Selvityksen laajuus voi vaihdella kohteen ja tarpeen mukaan. Periaatteita määrittävät esimerkiksi Museoviraston laatima rakennushistorian selvitysopas Talon tarinat sekä eurooppalaisen standardin mukainen ohje Rakennusperintökohteen selvitys ja raportti. Tyypillisiä muita korjaamisen edellä teetettäviä selvityksiä ovat erilaiset kuntotutkimukset sekä haitta-aineselvitykset. Kuntoarvio ei kajoa rakenteisiin, ja

on nimensä mukaisesti aistinvaraiseen tarkasteluun perustuva arvio, kun taas kuntotutkimuksessa esimerkiksi vaurioiden syitä ja laajuutta tutkitaan muun muassa rakenteita avaamalla tai ottamalla tarvittaessa materiaalinäytteitä analysoitavaksi laboratoriossa. Myös esimerkiksi väritutkimukset sekä rappaus- ja maalityyppien selvittäminen on tärkeää, jotta korjaus- ja huoltotöissä osataan valita oikeat materiaalit ja korjaustapa.

Sitä saa mitä tilaa Korjaussuunnitelman laatiminen on vankalla pohjalla, kun se pohjautuu tutkimuksiin perustuvaan tietoon juuri kyseisestä

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

kohteesta. Pelkkä selvitysten tilaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan niitä on myös osattava hyödyntää suunnittelussa ja tiedettävä mitä tilata. Korjaushankkeiden pohjatiedoksi teetettäviä selvityksiä laatii hyvin moninainen toimijajoukko. Yksittäisten tutkijoiden, suunnittelijoiden ja konsulttien sekä suurempien konsulttifirmojen palkkalistoilla toimivien koulutustausta, osaaminen ja käytännön kokemus vaihtelevat suuresti. Tilaajaosaamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä nimenomaan tilaaja määrittelee selvityksen lähtökohdat ja tavoitteet. Selvityksen laatijan vastuulle ei lähtökohtaisesti kuulu muuta, kuin toteuttaa toimeksianto. Jos ei tiedetä, mitä pitäisi tilata, rakennushistoriaselvityksen lopputulos saattaa painottua sinänsä kiinnostavaan referointiin rakennustyypin historiasta tai arkkitehtuurin yleisistä tyylipiirteistä, vaikka korjaussuunnittelussa olisi tarvittu konkreettista tietoa juuri kyseisen kohteen muutosvaiheista. Kuntoarvio taas saatetaan teettää kuntotarkastajalla, joka ei ole lainkaan perehtynyt vanhaan rakennuskantaan. Pahimmillaan selvitys vertautuu uudisrakentamiseen, jolloin päätelmänä rakennus vaatii 150 % peruskorjauksen, sillä kaikki on joko nykystandardien vastaista,

teknisen käyttöikänsä päässä tai luokiteltu riskirakenteiksi. Tällaiseen selvitysaineistoon voi tosin törmätä myös tilanteissa, joissa tilaaja on lähtökohtaisesti ollut haluton selvittämään korjaamisen vaihtoehdon. Ei ole harvinaista, että korjaamisen onnistumiseen ei uskota tai vain uudisrakentaminen nähdään taloudellisesti kannattavaksi. Korjaamiseen liitetään mielikuvia hankaluudesta, aikataulujen pettämisestä ja epäonnistumisesta. Tällaiset mielikuvat yhdistettynä kuntoselvitysvaiheen puutteisiin ja virheisiin voivat päätöksenteossa johtaa käyttö- ja korjauskelpoistenkin arvorakennusten purkamiseen. Suunnittelu- ja rakennusvaiheet pirstoutuvat ja siiloutuvat nykyisin lukuisille eri selvitysten, suunnitelmien ja vaiheiden toteuttajille, mikä saattaa vielä juuri ja juuri toimia standardityövaiheisiin perustuvassa uudisrakentamisessa. Korjausrakentamishankkeessa kaikkea ei voi ennakoida. Tästä syystä tutkimus- ja selvitystyössä, suunnittelussa ja eri työvaiheiden toteutuksessa tarvitaan limittäistä, moniammatillista yhteistyötä, jaettua asiantuntijuutta ja valmiutta tarpeen tullen joustaa tai muuttaa suunnitelmaa. Kyse on myös poisoppimisesta totutuista uudisrakentamiseen perustuvista toimintatavoista, jollaiseen alan koulutus on pitkään pääasiassa suuntautunut.

Rakennuskonservaattori Niko Palonen Suorakon Oy:sta tutki muun muassa WPK-talon julkisivujen ja ikkunoiden kuntoa korjaustarveselvitystä tehdessään. Kuva: Reetta Nousiainen.

Osaamista on, mutta harvassa Suomessa on päteviä osaajia eri ikäisten rakennusten selvitysten laatimisessa, säilyttävän korjaamisen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Huolestuttavaa on, että he ovat harvassa. Rakennusalan koulutus on pitkään perustunut teolliseen ja standardoituun uudisrakentamiseen niin suunnittelu- kuin rakentamispuolella. Säilyttävän korjausrakentamisen osaamisen väheneminen on tunnistettu jo pitkään, samoin talotekniikan ja uusien teknologioiden suunnit-

teluosaamisen vaje sovitettaessa ratkaisuja vanhaan rakennuskantaan. Haasteet läpäisevät koko kentän suunnittelusta toteutukseen ja viranomaisiin.

kaupunkien rakennusvalvonnat osaavat soveltaa säädöksiä ja perustella poikkeamat. Taustatutkimukset ja selvitystieto ovat oleellisia näissäkin tilanteissa.

Uudisrakentamissäännöksiä saatetaan yhä käyttää tai edellyttää sellaisenaan korjauskohteeseen, jos ei olla tietoisia siitä, että voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa normien soveltamisen korjausrakentamisessa. Vanhaan rakennuskantaan erikoistuneet suunnittelijat ja suojelukohteiden korjaushankkeita useammin työpöydälleen saavat suurten

Kokonaisvaltaisesti kestävän rakentamisen toteutumisen on arvioitu vaativan järjestelmätason muutoksen. Liiketoimintamalleja ja ansaintalogiikoita on mietittävä uusiksi, sillä ympäristöä kuormittavat toimintatavat eivät voi jatkua. Ilmastosyistä tulee ensisijaisesti hyödyntää vajaakäyttöisiä tiloja, kunnostaa ja korjata olemassa olevia

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

rakennuksia tai lisärakentaa nykyisen pohjalle, vasta viimesijaisesti uudisrakentaa. Rakennusperintöalan toimijat ovat muistuttaneet, että perinteisellä, ilmastossamme vuosisatoja koetellulla rakennuskulttuurilla ja säilyttävän korjaamisen periaatteilla on annettavaa myös tulevaisuuden rakentamiseen. Alalta voi oppia myös kestävän korjausrakentamisen suunnittelukäytännöistä.

Lähteet Böök, N. 2018. Suomi purkaa ja korjaa. S. 266–277. Teoksessa Hautajärvi, H. (toim). Rakennetun Suomen tarina. Rakennustieto Oy, Helsinki.

Hautajärvi, H. 2018. Rakennettiin Suomi. S. 6–23. Teoksessa Hauta-järvi, H. (toim). Rakennetun Suomen tarina. Rakennustieto Oy, Helsinki. Huuhka, S. et al. 2021. Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriö. Saatavilla: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-361-221-1, viitattu 13.10.2021. Häkkinen, T. & Kuittinen, M. 2020. Kohti vähähiilistä rakentamista. Opas arviointiin ja suunnitteluun. Rakennustieto Oy. Maankäyttö- ja rakennuslaki 314/1999. Saatavilla:finlex.fi/fi/

laki/ajantasa/1999/19990132, viitattu 13.10.2021. Riksman, E. 2017. ”Ensin eletään ku ellun kanat ja yhtäkkiä tuleeki hirveet kustannukset!” Suojellun rakennuksen korjaushankkeen haasteet: asiantuntijoiden näkökulmia korjausrakentamiseen. Saatavilla: https://jyx.jyu. fi/handle/123456789/55637, viitattu 13.10.2021. ROTI 2021. Rakennetun omaisuuden tila. Saatavilla: ril.fi/ media/2021/vaikuttaminen/ roti2021_low.pdf, viitattu 13.10.2021. Sahlberg, M. 2010. Talon tarinat – rakennushistorian selvitysopas. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Saatavilla: museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/talon-tarinat-opas.pdf, viitattu 13.10.2021. SFS-EN 16096 Kulttuuriperinnön vaaliminen. Rakennusperintökohteen selvitys ja raportti. Ympäristöministeriö 2007. Korjausrakentamisen strategia 2007–2017. Ympäristöministeriön raportteja 28/2007. Saatavilla: http://hdl.handle.net/10138/41388, viitattu 13.10.2021.

Kuva: Tuomas Uusheimo

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Seurantaloja hoidetaan ja ylläpidetään yhteisöllisesti. Sysmässä sijaitseva Nikkaroisten nuorisoseurantalo Papula palkittiin vuonna 2014 hyvin tehdystä seurantalon korjauksesta. Yhdistyksen väki on tehnyt talolla runsaasti korjauksia talkootöinä. Kuva: Eeva Kassari.

Seurantalojen kestävä korjaaminen & vapaaehtoistyö rakennusperinnön hoidossa

Kirjoittaja: Riitta Vanhatalo, FT, toiminnanjohtaja / Suomen Kotiseutuliitto ja Seurantaloasiain neuvottelukunnan asiantuntijajäsen

Seurantalojen yli 130 vuotta jatkunut perinne on ainutlaatuinen. Seurantalot ovat erilaisten aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakentamia taloja. Taloja ovat rakentaneet mm. työväenyhdistykset, nuorisoseurat, maamiesseurat, urheiluseurat kuin myös vapaapalokunnat ja kotiseutuyhdistykset. Myös vanhoja kyläkouluja ja muita rakennuksia on muutettu viime vuosikymmeninä seurantalokäyttöön. Seurantaloille on tyypillistä, että niitä ylläpitävät yhdistykset, jotka vastaavat myös talojen korjauksista.

Seurantalojen korjauksiin on myönnetty valtion korjausavustusta vuodesta 1978 alkaen. Nykyisin Suomen Kotiseutuliitto jakaa vuosittain korjausavustuksia noin 1,5 miljoonaa euroa valtion määrärahasta, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää. Asiantuntijaelimenä avustusten jakamisessa toimii Seurantaloasiain neuvottelukunta, jossa on edustus kaikista seurantaloja ylläpitävien yhdistysten keskusjärjestöistä (yhteensä 13), Suomen Kuntaliitosta, ympäristöministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä Museovirastosta.

Seurantalojen rakennus- ja kulttuuriperintö sekä säästävä, kestävä korjaaminen ovat Suomen Kotiseutuliiton asiantuntijuutta. Kotiseutuliitossa seurantalojen korjausavustuksiin liittyvissä asioissa palvelevat hankesihteeri-tiedottaja ja rakennustutkija. Artikkelissa haastatellaan Kotiseutuliiton asiantuntijaa, rakennustutkija Lasse Majuria, joka arkkitehtina tuntee seurantalojen erityispiirteet, perinnekorjaamisen ja hyvien korjaussuunnitelmien merkityksen.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Miten kuvaisit seurantalojen merkitystä? Pidän seurantaloja kansalaisyhteiskuntamme ”infrastruktuurina”: toiminnan tiloina, joita ilman maallemme tunnusomainen yhdistystoiminta olisi ollut ja olisi nyt vaikeuksissa. Tämäntyyppisille kokoontumistiloille on tarve. Seurantalot ovat poikkeuksellisia voimanponnistuksia, sekä niiden rakentaminen että ylläpitäminen.

Minusta seurantalot kelpaisivat mille tahansa elävän ja aineellisen kulttuuriperinnön listalle. Talojen yhteisöllinen perinne ei osoita mainittavia merkkejä hiipumisesta. Taloilla käydessäni aistin mennyttä maailmaa, aikaa ennen valmiiksi pureskeltua viihdettä ja ihmisten itseen käpertymistä. Aistin rehtiä kansankulttuuria, jonka muistomerkkejä talot ovat. Tapaan myös aktiiveja, jotka huolehtivat taloista. Heille rakennusten merkitys on usein perittyä. Talosta huolehtiminen voi olla velvollisuus, mutta mieluisa sellainen. Uskon että myös satunnainen käyttäjä saa syvyyttä elämäänsä, niin vahva on yhteisöllisen talon henki. Ihmiselon merkityksellisyys on toisten auttamisessa, toisten eteen tekemisessä. Jokaisen panos otetaan vastaan. ”Minä

kuulun tämän talon kalustoon” on letkautus, mutta myös tunnustus sitoutumisesta, jota ilman seurantalot eivät säilyisi. Joskus tuntuu hassulta kertoa talon väelle, että tämä on kulttuurihistoriallisesti arvokas talo. Ulkopuoliset määrittelyt talojen arvosta ovat hallinnon kieltä. Niitäkin tarvitaan. Se on yhteiskunnan tapa osoittaa, että tällaisen soisi säilyvän. En silti lähtisi kovin kevyesti sanomaan, että jonkin talon kulttuurihistoriallinen arvo on suurempi kuin toisen.

Mitä erityispiirteitä tuo korjaamiseen, kun toteuttajina ovat yhdistykset ja kohteina seurantalot? Yhdistykset ovat olleet eritasoisesti resurssoituja taloja rakentaessaan verrattuna toisiinsa, mutta erityisesti verrattuna yksityisiin ja julkisiin rakennuttajiin. Aika on kyllä tasannut eroja: pramean talon korjauksetkin ovat olleet paljon resursseja vieviä. Yleisesti seurantaloja leimaa niukkuus, eihän omistajayhteisöjen olekaan tarkoitus tahkota voittoa. Rahallisen resurssin niukkuutta on paikannut innokas talkootyö. Sitä on tarvittu senkin jälkeen, kun valtion vuosittainen määräraha talojen korjaukseen on

Nikkaroisten nuorisoseuran tekemien korjaustöiden ansiosta vuonna 1927 rakennettu talo on nykyään hyvässä kunnossa ja palvelee oman alueensa tärkeänä kokoontumispaikkana. Kuva: Eeva Kassari.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

ollut olemassa. Talkootyö on hienoa, mutta korjausten laadun suhteen epävarmuustekijä. Kun kaikesta tingitään, ja itse tehdään, niin suunnittelu jää uupumaan. Ennen teollista rakentamista ja moderneja materiaaleja tällä ei ollut niin väliä. Tekijät osasivat tehdä oikeita rakenteita ilman suunnitelmiakin. Talojen korjaukset ja laajennukset alkoivat mennä pieleen, kun alettiin käyttää uudenaikaisia, sopimattomia materiaaleja. Huoltovapaana markkinoitu on osoittautunut korjauskelvottomaksi. Syyttävä sormi

osoittaa kaupallisiin toimijoihin. Osa heistäkin on sinisilmäisesti uskonut, että nyt vasta hyvää tulee, ja helposti, kun tarvikkeet saa rautakaupan hyllystä. Yhteys perinteiseen rakentamiseen pääsi katkeamaan, eikä työnjälki enää ollut kunnia-asia. Yhdistykset ovat aina olleet ”kertarakentajia”. Kun rakentamisen tekniikat monimutkaistuivat, eikä ammattisuunnittelua osattu käyttää, kasvoi todennäköisyys virheisiin. Näin voi yhä käydä. Ilahduttavan moni seurantalosta vastaava on perehtynyt perinteiseen rakentamiseen, vaikkapa oman talonsa korjausten myötä.

Kopio ei ole alkuperäisen väärtti.

Yhdistysten päätöksenteko talojen korjaamisessa ja muutostoimenpiteissä vaihtelee. On luonnollista, että isoihin hankkeisiin ryhtyminen jännittää. Tärkeitä korjauksia saatetaan lykätä, mutta lykkäävät niitä muutkin, kuten kunnat. Yhtä inhimillistä on, että yhdistyksessä on eripuraa siitä, miten tehdään ja kuka tekee. Toiset ovat heti ryhtymässä rakentamaan, kun toisten mielestä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Toteutetut hankkeet ovat osoittaneet, että jälkimmäisellä asenteella tulee parempaa jälkeä. Suunnitellessa tulee käytetyksi resursseja viisaammin. Jo sitoutuminen kestävään kehitykseen edellyttää, että mietimme tarkkaan ja joka mutkassa uusitaanko vai korjataanko. Mutta kestävä kehitys on myös sitä, ettei uuvuteta ketään. On suuri etu, että korjaushankkeita viedään porukalla eteenpäin. Korjaushanke on oiva yhteisöllinen testi: pitää luovia ja pitää kaikki mukana. Rakennustyömaat ovat perinteisesti hierarkkisia. Siksi onkin hienoa seurata miten demokraattisesti ja osallistavasti monia taloja korjataan.

Asikkalassa sijaitsevaa Nuorisoseurantalo Suovolaa on korjattu sekä talkoilla että Kotiseutuliiton avustuksilla. Kesällä 2017 Suovolalla järjestettiin punamultatalkoot. Kuva: Reetta Nousiainen.

Se ettei kaikki hoidukaan enää

talkoilla ja lahjoitetuilla tarvikkeilla, korvautuu nykyään sillä, että korjauksilla työllistetään paikallisia osaajia. Talojen korjauksista on tullut laajemman yhteisön projekteja.

Mistä työsi koostuu?

Mutta usein talon käyttö piristyy, kun se saadaan ehommaksi. Taajamissa tarjontaa kokoontumistiloista riittää, mutta maaseudulla seurantalo tai kylätalo voi olla se viimeinen yhteinen tila. Tämän huomioiminen on myös yhdenvertaisuutta.

Käsittelen korjausavustushakemukset ja laadin avustuspuollot päättäville elimille, joiden kanssa myös neuvottelen määrärahan riittävyydestä erilaisille korjaus- ja muutoshankkeille. Onneksi käsittelyni tueksi on sovittu linjauksia ja sääntöjä. Silti jokainen hanke on niin erilainen, että puntaroin sitä monelta kantilta. Vaikeinta on asettaa korjauksia kiireellisyysjärjestykseen, ja ylipäänsä jakaa niukkuutta: haluaisin avustaa kaikkia linjaustemme mukaisia hankkeita. Yhdenvertaisuus on tärkeä periaate. Teen puoltoni rakennusten ja niiden käyttäjien tarpeet edellä. Se missä talo sijaitsee, millainen yhteisö sen takana on tai mitä talotyyppiä se edustaa, ei ole oleellista.

Korjausavustushakemuksia käsittelen melko yksin. Siinä on luottamusta, joka kyllä velvoittaa tarkkuuteen. Puolet työstäni on yhdistysten neuvomista. Neuvon hankkeiden organisointia ja talojen ilmanvaihdon parantamista ja kaikkea siltä väliltä. Toki rakennusperintöön syventyneenä arkkitehtina olen omimmillani, kun aiheena on säilyttävä korjaaminen. Ohjaan avustusten käyttöä juuri siitä näkökulmasta, että korjaukset tehdään mahdollisimman hyvin ja oikein. Mutta koska seurantalotyössä meitä on toimistolla vain kaksi, niin neuvon myös niissä käytännöissä, jotka koskevat avustuksen hakemista ja selvittämistä. Neuvontatyön sosiaalisuus on vastapainona hakemusten kanssa seurustelulle.

Pyrin perehtymään talojen korjaus- ja käyttöhistoriaan, ja aika usein perehtyminen laajenee talon tarpeellisuuden pohdintaan.

Ilman talokäyntejä saattaisin jäädä oikeaoppisen korjaamisen kuplaan: Käytännön rakentaminen on aina soveltamista ja

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

kompromisseja. Kun työkenttä on koko maa, niin on hienoa saada apua alueellisten vastuumuseoiden asiantuntijoilta. Heti kun Anssi Malinen tuli Lahden Museoille töihin, ehdotin yhteistyötä, jota toki oli museon kanssa tehty jo aiemmin. On helpotus saada kollegoiden osaaminen tueksi. Korjaamisessa ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa – mutta vääriä tapoja on vielä enemmän. Teen työtä sekä suomeksi että ruotsiksi. Tutustuminen paremmin ruotsinkieliseen Suomeen on tuntunut hienolta, samoin myös kielitaidon kehittyminen.

Kolme tärkeintä neuvoasi seurantaloa yllä pitävälle yhdistykselle?

Kannattaa myös löytää tasapaino uudistamisessa ja säilyttämisessä. Kulttuurihistoriallinen arvo säilyy, jos tilaratkaisut ja vanhat materiaalit ja rakennusosat säilyvät. Kopio ei ole koskaan alkuperäisen väärtti. Huolellisesti tehty voi maksaa enemmän, mutta myös kestää kauemmin. Artikkeli perustuu Suomen Kotiseutuliiton rakennustutkijan, arkkitehti Lasse Majurin haastatteluun. Majuri on opiskellut arkkitehtuuria ja rakennussuojelua Tampereella ja Lundissa. Ennen Kotiseutuliittoa hän on työskennellyt rakennusperinnön parissa suunnittelijana, tutkijana ja kaavoituksessa. Majuri myös harrastaa korjausrakentamista.

Suunnittelija on yhdistyksen luottohenkilö. Hän osaa esittää vaihtoehdot, tehdä lopulliset suunnitelmat, tuntee osaavia tekijöitä ja voi valvoa työmaan yhdistyksen puolesta. Suunnittelun kustannuksiin saa käyttää korjausavustustamme. Ilman suunnittelijaa hanke etenee kuin auto kolmella renkaalla. Kannattaa huomioida esteettömyyden parannukset. ”Matalankynnyksen” taloilla kynnykset ovat matalia, ja kaikki pääsevät vessaan. Sysmässä on seurantaloille tehty jopa esteettömiä ulkohuusseja.

Kuva: Reetta Nousiainen

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Lahden Museot eli Päijät-Hämeen alueellinen vastuumuseo ohjaa ja neuvoo kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten korjaamisessa Päijät-Hämeen alueella. Korjausneuvontaa Asikkalan Pulkkilanharjulla. Kuva: Reetta Nousiainen.

Korjausrakentamisen neuvonta & ohjeistus Asiantuntevia neuvoja ja vertaistukea verkosta

Kirjoittaja: Jonina Vaahtolammi, Korjausklinikka-hankkeen viestinnän asiantuntija / Suomen Kotiseutuliitto

Vanhan rakennuskannan kestävä, kulttuuriperinnön huomioiva korjaaminen edellyttää monenlaista asiantuntemusta. Varsinkin itse omaa vanhaa taloaan korjaavat asukkaat kaipaavat korjaamisen tueksi erilaisia ohjeita ja tietolähteitä. Tietoa tarvitaan niin itse korjaamiseen, sen suunnitteluun ja budjetointiin, kuin osaavien tekijöiden löytämiseen. Eri aikakausina rakennettujen kohteiden korjaaminen edellyttää ajan tyyliä ja rakennustapaa tuntevaa asiantuntemusta sekä tietoa perinteisistä korjausta-

voista ja -materiaaleista, mikä alkaa käydä vähiin myös alan ammattilaisten keskuudessa. Ilmastonmuutoksen aikakaudella tietoa kaivataan myös kestävän kehityksen mukaisista kiinteistöjen korjaus- ja ylläpitotavoista. Yksi Korjausklinikka-hankkeen tavoitteista oli tarjota vanhojen kiinteistöjen omistajille tietoa, ohjausta ja neuvontaa kestävän kehityksen mukaisesta, kulttuuriperinnön huomioon ottavasta korjausrakentamisesta. Hankkeen aikana myös selvitettiin korjaajien tiedon- ja palveluntarpeita ja pyrittiin löytämään

hyviä toimintatapoja niiden tarjoamiseen.

Korjaajat kaipaavat tietoa ja luotettavia neuvoja Korjausklinikka selvitti loppuvuodesta 2019 ja alkuvuodesta 2020 toteutetulla maanlaajuisella kyselyllä korjausneuvontapalveluiden saatavuutta ja korjaajien saamaa tukea. Selvitys toteutettiin valtakunnallisena verkkokyselynä, joka oli avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Selvityksessä kysyttiin, onko vastaajien alueella tarjolla tukea

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

ja neuvontaa kestävään korjausrakentamiseen. Myös korjausrakentamisen tuen lähteitä ja sen tarjoajia kysyttiin. Kyselyyn saapui 50 vastausta eri puolilta Suomea. Eniten vastauksia kyselyyn saatiin Uudeltamaalta, Etelä-Savosta ja Pohjois-Pohjanmaalta. Kyselyn mukaan kestävän korjausrakentamisen tueksi kaivataan erityisesti asiantuntevien ja luotettavien tahojen tarjoamaa kokonaisvaltaista tietoa sekä osaajia ja verkostoja. Nykyisellään neuvoja on saatavilla vastausten perusteella yksityisyrittäjiltä, alueellisilta vastuumuseoilta, alan yhdistyksiltä ja korjausrakentamiskeskuksilta. Myös internetistä saadut neuvot, kuntien rakennustarkastus, ELY-keskukset ja seurantalojen korjaamisen osalta Suomen Kotiseutuliitto mainittiin. Suurin osa vastaajista kertoi korjausneuvonnan olleen maksutonta, mutta myös maksullista neuvontaa oli hyödynnetty. Neuvoja oli saatu eri aiheista kuten rakennustekniikasta ja -materiaaleista, korjausavustuksien hakemisesta ja lisäksi oli hyödynnetty kartoitus- tai suunnitteluapua. Jonkin verran vastaajat olivat hyödyntäneet tarjolla ollutta koulutusta ja kursseja. Myös varaosapankkien tarjoamia palveluita on käytetty. Kyselyn perusteella erityisesti

puolueettomilta tahoilta, kuten viranomaisilta tai yhdistyksiltä saatavaa neuvontaa arvostetaan. Neuvonnan maksuttomuutta pidetään tärkeänä ja mahdollisuutta käydä paikan päällä katsomassa kohdetta toivottiin. Myös vanhojen rakennusten korjaamiseen erikoistuneiden yrittäjien osaamista ja neuvoja arvostetaan, mutta osalle korjaajista maksullisuus voi olla este avun hakemiseen.

Korjausneuvontaa tarjoavat ei-kaupalliset toimijat Toivottua maksutonta tai ainakin kohtuuhintaista korjausneuvontaa tarjoavat useat eri tavoin ylläpidetyt tahot. Korjausrakentamisen keskukset opastavat vanhojen rakennusten säilyttävässä korjaamisessa, perinteisissä työtavoissa ja materiaalivalinnoissa sekä usein ylläpitävät myös varaosapankkeja. Monet keskuksista järjestävät kursseja, luentoja ja erilaisia tapahtumia. Osa korjausrakentamiskeskuksista palvelee paikallisesti, osa laajemmalla alueella. Keskusten resurssit ja neuvonnan laajuus myös vaihtelevat. Suomessa toimii myös useita rakennusperintöalan yhdistyksiä ja säätiöitä, joista osa tarjoaa korjausneuvontaa. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö tarjoaa maksutonta

Korjausklinikka-hanke järjesti syksyllä 2020 tutustumiskäynnin Porin Rakennuskulttuuritalo Toivoon, jossa tutustuttiin talon toimintaan ja korjausneuvontaan. Kuva: Reetta Nousiainen.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

rakennusneuvontaa omalla alueellaan. Monet yhdistyksistä toimivat paikallisesti ja niiden päätarkoitus on vaalia oman alueensa rakennusperintöä. Osa yhdistyksistä toimii valtakunnallisesti, kuten Suomen Hirsitaito ry. Vuoden 2020 alussa uudistetun museolain myötä korjausrakentamisen neuvontaa ovat hoitaneet osaltaan myös alueelliset vastuumuseot. Jo ennen museolain uudistusta osa alueellisia vastuumuseoita edeltäneistä maakuntamuseoista tarjosi korjausneuvontaa. Tällä hetkellä Suomessa toimii 32 alueellis-

ta vastuumuseota, joiden yksi tehtävä on toimia rakennetun ympäristön asiantuntijana omalla alueellaan. Tehtävän myötä moneen alueelliseen vastuumuseoon on perustettu viime vuosina korjausrakentamisen asiantuntijan tehtäviä. Korjausklinikka-hankkeen toiminta kohdistui erityisesti Päijät-Hämeeseen, missä on ollut niukasti saatavilla korjausrakentamisen neuvontaosaamista ja -palveluja. Vuoden 2020 alusta Lahden Museoissa aloitti vastuumuseouudistuksen myötä korjausrakentamisen asiantuntija,

Tietoa verkossa tarjoavat esimerkiksi korjausrakentamiskeskukset, museot, alan yhdistykset ja yritykset. mikä on parantanut tilannetta Päijät-Hämeessä ja lisännyt mahdollisuuksia saada neuvontaa.

kulttuuriperinnön huomioivalle korjausrakentamistavalle näkyvyyttä ja lisätään siitä tietoa.

Lahden Museot eli Päijät-Hämeen alueellinen vastuumuseo ohjaa ja neuvoo kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten korjaamisessa Päijät-Hämeen alueella. Neuvoja voi kysyä puhelimitse tai sähköpostilla, ja myös käynnit kohteessa ovat mahdollisia. Museolta saa neuvoja myös valtion myöntämistä rakennusperinnön korjausavustuksista ja niiden hakemisesta.

Korjausklinikka osallistui useille Lahden Museoiden toteuttamille neuvontakäynneille paikallisissa kulttuurihistoriallisissa kohteissa. Näin hankkeeseen saatiin yhteyksiä alueen korjaajiin ja tietoa heidän tarpeistaan.

Yhteistyö alueellisessa korjausneuvonnassa

Lahden museoiden ja Hartolan kunnan väkeä tutustumassa Hartolan Jokirantaan, joka on vuonna 1923 rakennettu entinen suojeluskuntatalo. Kunnan omistamaa taloa voi vuokrata juhliin ja kokoontumisiin. Kuva: Reetta Nousiainen.

Korjausklinikka-hanke ja Lahden Museot tekivät hankkeen aikana runsaasti yhteistyötä, mikä havaittiin toimivaksi malliksi edistää korjausneuvontaa ja kulttuurihistoriallisten rakennusten korjausosaamista. Yhteistyö alueen toimijoiden kanssa on resurssitehokasta ja myös viestinnällisesti hyödyllistä. Näin saadaan kestävälle,

Korjausklinikka järjesti useita verkkotapahtumia yhteistyössä Lahden Museoiden kanssa. Tapahtumissa tarjottiin tietoa ja ohjeita esimerkiksi vanhan talon maalaukseen, ikkunoiden korjaukseen sekä painovoimaisen ilmanvaihdon parantamiseen. Tapahtumat päädyttiin järjestämään verkkotapahtumina koronaepidemian tuomien kokoontumisrajoitusten vuoksi, mutta tämä havaittiin hyväksi tavaksi järjestää tapahtumia niiden saavutettavuuden vuoksi. Verkkotapahtumat oli suunnattu erityisesti Päijät-Hämeen korjaajille, mutta niihin oli mahdollista osallistua ympäri Suomen.

Lisäksi Korjausklinikka ja Lahden Museot järjestivät kaksi verkkotapahtumaa kulttuurihistoriallisten rakennusten korjaamiseen tarkoitetuista avustuksista yhteistyössä Hämeen ELY-keskuksen kanssa. Syksyllä 2020 ja 2021 järjestetyt avustusklinikat olivat suosittuja, ja myös avustusten hakumäärät kasvoivat tapahtumien jälkeen.

Vertaistukea verkosta Korjausrakentamisesta ja sen eri osa-alueista löytyy paljon tietoa eri verkkolähteistä, mutta tiedon etsintä voi olla hankalaa, aikaa vievää ja vaatia erilaisia hakupolkuja ja hakusanoja. Tietoa verkossa tarjoavat esimerkiksi korjausrakentamiskeskukset, museot, alan yhdistykset ja yritykset. Lisäksi verkossa on joitakin perinteistä korjausrakentamista ja rakennusperinnön hoitoa tarjoavia verkkopalveluita, mutta osittain tiedot ovat hajallaan. Museovirasto avaa loppuvuodesta 2021 tarjontaa

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

täydentävän uuden Korjaustaito-verkkosivuston, jolla tullaan julkaiseman ohjeita rakennusten hoitoon, korjaamiseen ja restaurointiin, kuten paljon käytetyt korjauskortit. Tietoa ja vertaistukea kestävään, perinteiseen korjaamistapaan on saatavilla myös sosiaalisen median kautta. Instagramissa monet korjausrakennustoimijat jakavat tietoa kuvapainotteisesti omilla tileillään ja Facebookissa toimii useita vanhojen rakennusten korjaamiseen keskittyviä ryhmiä.

Facebookin ryhmille on tyypillistä, että kaikki aiheesta kiinnostuneet voivat liittyä niihin. Tämän vuoksi ryhmien neuvot ja ohjeet ovat vaihtelevia ja neuvojen sopivuus korjauskohteelle on kunkin arvioitava itse. Osa ryhmistä, kuten Pelastetaan vanhat talot, on myös kasvanut hyvin suuriksi, jolloin neuvoja ja ohjeita voi tulla kymmenittäin, jopa sadoittain. Korjaajan voi olla vaikea arvioida ohjeen antajan kokemusta ja kompetenssia. Ryhmissä on kuitenkin tarjolla vertaistukea, toisten korjaajien kokemuksia ja usein myös hyviä ohjeita – tai vähintään eri näkökulmia. Korjausklinikka-hankkeen aikana perustettiin Facebookiin ryhmä Korjausklinikka – ryhmä kestävästä rakentamiskulttuurista kiinnostuneille. Ryhmässä jaetaan vinkkejä korjausraken-

tamisen tietolähteistä, tapahtumista ja kursseista. Korjausneuvontaa tarjoavia toimijoita, kuten alueellisia vastuumuseoita, yhdistyksiä ja korjausrakentamiskeskuksia on kutsuttu mukaan jakamaan omia ohjeitaan kestävään korjausrakentamiseen. Ryhmän on mahdollista toimia jatkossakin puolueettomien, asiantuntevia neuvoja ja ohjeita tarjoavien tahojen yhteisenä sosiaalisen median neuvonta-alustana.

Kirjallisuutta kestävästä korjaamisesta Painettua kirjallisuutta kestävästä korjaamisesta ja perinnerakentamisesta on tehty runsaastikin, mutta kattavaa tietoa kirjallisuudesta voi olla hankala löytää. Korjausrakentamiskeskusten ja rakennusperintöalan yhdistysten verkkosivuilla on joitain kirjallisuuslistoja, mutta niiden ylläpito ja ajantasaisena pitäminen on vaihtelevaa. Korjausklinikka-hanke kokosi korjausrakentajien tueksi kirjavinkkejä kestävästä, kulttuuriperinnön huomioivasta korjaamisesta. Korjausklinikan kokoama kirjallisuuslista sisältää monipuolisesti vanhan talon korjaamista käsitteleviä oppaita ja teoksia, hirsitöistä ikkunankorjaukseen ja perinnemaaleista uunien muuraukseen. Korjausklinikan kirjavinkit löytyvät

Monenlaisista korjausoppaista löytyy tietoa ja ohjeita kestävään korjaamiseen. Kuva: Jonina Vaahtolammi

tiedostoista Facebook-ryhmässä Korjausklinikka – ryhmä kestävästä rakentamiskulttuurista kiinnostuneille.

Neuvonnan ytimessä verkostot ja yhteistyö Kestävän, kulttuuriperinnön huomioivan korjausrakentamisen neuvonnassa tärkeää ovat asiantuntevuus ja puolueettomuus. Neuvoja kaipaavat korjaajat arvostavat maksuttomuutta, mikä on mahdollista lähinnä julkisyhteisöjen tarjoamassa neuvonnassa. Vanhojen,

kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden kunnossa pitäminen kuitenkin kannattaa, koska tämä tukee alueen omaleimaista identiteettiä ja säilyttää kiinnostavaa, kerroksellista asuinympäristöä. Korjausneuvonnan tarjoajien ja rakennusperinnön säilymistä edistävien tahojen kannattaa tehdä yhteistyötä ja hyödyntää verkostoja tiedon tuottamisessa ja kokoamisessa. Myös tehokas viestintä ja esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntäminen tukevat hyvien ohjeiden leviämistä.

Lähteet Korjausklinikka – kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke, benchmark-raportti. Lahden Museoiden verkkosivut, Korjausrakentamisen neuvonta. lahdenmuseot.fi/vastuumuseo/ kulttuuriymparisto/korjausrakentaminen/ Museovirasto > Alueelliset vastuumuseot. museovirasto. fi/fi/museoalan-kehittaminen/ tietoa-suomen-museoista/alueelliset_vastuumuseot

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Kestävän, perinteisen korjauksen osaajat ovat tärkeä tuki omistajille vanhan talon korjaamisessa. Kuva: Miikka Lappalainen, Laitilan Kulttuuriseura Walo.

Päijät-Hämeen osaajapankki & osaajapankkimallit

Kirjoittaja: Riitta Mähönen, Korjausklinikka-hankkeen asiantuntija / LAB-ammattikorkeakoulu

Tuttu tilanne vanhan talon omistajalle: Joku kohta repsottaa ja huutaa huolenpitoa ja korjausta. Itse ei ehdi, osaa tai halua lähteä miettimään, miten korjauksen suorittaisi, mitkä materiaalit ovat soveltuvia ja mistä niitä ylipäätään saa. Tarvittavat työkalutkin askarruttavat. Tai aikaa ja halua tehdä itse on, mutta ei tietoa mistä aloittaa, miten tehdä ja mitä ylipäätään kannattaa uusia ja mitä säilyttää. Ylikorjaamalla voi hävittää jonkun arvokkaan aikakauden ominaisuuden tai detaljin ja ekologisestikin toimivan korjaaminen on kyseenalaista.

Neuvoja kysellessä korjaajalle käy pian ilmi, että tekotapoja on lähes yhtä monta kuin neuvojaakin. Käynti rautakaupan myyjän pakeillakaan ei vakuuta. Tässä vaiheessa viimeistään kirkastuu se, että tarvitaan ammattilainen, joka osaa tehdä, joka on luotettava ja jolla on kokemusta vanhoista taloista ja työtavoista. Vaan mistä sellaisen sitten löytää? Edellä kuvattu on todellinen tilanne vanhan talon omistajalle. Olisi suuri apu, jos jostain löytyisi kootusti oman maakunnan alueella toimivat neuvontatahot

ja ammattilaiset. Paikasta, johon olisi koottu nimenomaan vanhoja taloja korjaavat ja ymmärtävät, perinteisiä työtapoja vaalivat osaajat. Korjausklinikka-hankkeessa lähdettiin kehittämään maakunnasta aiemmin puuttunut, alueen osaamispääoman kokoava osaajatietopankki. Osaajapankin kehittämisen tarkoituksena on koota Päijät-Hämeen korjausrakentamisen palvelut ja palveluntarjoajat alueen korjaajille helposti saatavilla olevaan muotoon.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Muiden osaajapankkien tarjoama oppi

valtakunnallisia, ja ne toimivat erilaisten tahojen ylläpitäminä.

Päijät-Hämeeseen sopivan osaajapankin kehittäminen aloitettiin tutkimalla muita osaajapankkeja ja tarkastelemalla niiden parhaita menettelytapoja. Jo verkon hakupalveluiden avulla löytyikin monta osaajapankkia. Osa löydetyistä osaajapankeista on alueellisia ja osa

Yksityisen yrittäjän ylläpitämän Metsänkylän navetan Osaaja-rekisteri on jo vuodesta 2004 ylläpidetty luettelo vanhojen rakennusten parissa työskentelevistä ammattilaisista. Luettelo tukee Metsänkylän navetan liiketoimintaa, vanhojen rakennustarvikkeiden kierrättämistä ja

Tieto hyvästä tekijästä kulkee ja suosittelujen kautta töitä on jonoksi asti.

uusien varaosien myyntiä. TV-sarjan ja verkkosivujen kehittämishankkeesta syntynsä saaneen Perinnemestarin missiona on auttaa huolehtimaan vanhoista rakennuksista kestävän kehityksen ja kulttuurin säilyttämisen hengessä. Sivuilla on paljon korjausohjeita, artikkeleita ja lista tekijöistä, perinnerautakaupoista ja vanhoja rakennuksia vaalivista yhdistyksistä. Perinnemestarin Toimijarekisteri on valtakunnallinen ja sen hakutoiminnolla pystyy valitsemaan oman maakunnan osaajat.

Korjausklinikan kokoama Päijät-Hämeen osaajapankki tarjoaa apua esimerkiksi ikkunankorjauksen ammattilaisten löytämiseen. Kuva: Miikka Lappalainen, Laitilan Kulttuuriseura Walo.

Pirkanmaan maakuntamuseolla on Taitajarekisteri, johon on listattu Pirkanmaalla ja sen lähiympäristössä toimivia rakennusperinteen ammattilaisia. Listalle ottamisen kriteerinä on ollut rakennusperinnettä vaaliva, oikeaoppinen korjaustapa. Sivuilla korostetaan, että osaamisen kontrollointi jää taitajien omantunnon varaan ja ettei

museo suosittele ketään, vaan toimii vain tiedon välittäjänä. Myös lukuisilla yhdistyksillä on osaajarekistereitä jäsenistöstään, kuten Hirsitaito ry:llä ja Restaurointikillalla. Monilla rakennuskulttuurikeskuksilla on lisäksi joko oma osaajapankki tai keskuksen verkkosivuille on koottu linkkejä muihin olemassa oleviin osaajapankkeihin.

Kohti Päijät-Hämeen osaajanpankkia Muiden osaajapankkien ja -rekistereiden ylläpitäjät osoittautuivat hyväksi tietolähteeksi pohdittaessa Päijät-Hämeeseen soveltuvaa mallia. Yhteinen näkemys oli, että osaajapankkeja tarvitaan ja niitä myös käytetään ahkerasti. Osoittautui myös, että joukossa on monia onnistumisia ja valitettavan paljon myös asioita, jotka eivät ole toimineet. Korjausklinikan osaajapankkia suunniteltaessa

tarkoitus oli pyrkiä välttämään aiempien mallien alla esitellyt sudenkuopat. Erilaisia osaajapankkeja ja -rekistereitä on aiemmin koottu monissa hankkeissa. Hankkeiden loputtua rekisterin ylläpito on loppunut, ne ovat vanhentuneet ja jääneet jälkeen ja lopulta kadonneet internetin uumeniin ja hakukoneiden ulottumattomiin. Osaajapankin tiedot osoittautuivat jäävän jälkeen yhdessä tai kahdessa vuodessa. Ylläpito koettiin joissain määrin työlääksi ja aikaa vieväksi tehtäväksi, jolla ei ollut aina selvää yhteyttä liiketoimintaan niillä tahoilla, joilla osaajapankki toimi yritystoiminnan kyljessä.

Haasteena osaajien tavoittaminen Toinen ehkä vaikeammin ratkaistava haasterypäs oli se, että hyvillä tekijöillä on riittävästi töitä eikä varsinaisesti tarvetta

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

myydä osaamistaan. Tieto hyvästä tekijästä kulkee ja suosittelujen kautta töitä on jonoksi asti. Päijät-Hämeen osaajapankkia kootessa törmättiin verkkosivuihin, joilla kerrottiin kalenterin olevan täynnä ja töitä vastaanotettavan vasta syksyllä 2022. Moni ammattilainen on tottunut tekemään käsillään töitä ja tekee myös pitkää työpäivää. Digitaidot saattavat olla kädentaitoja heikommat tai ajan puutteen vuoksi ei koeta järkeväksi alkaa täyttämään tietojaan digilomakkeeseen osaajapankkia varten. Osaajapankkiin pitää siis saada tiedot esille helposti.

Mistä osaajia sitten etsittiin osaajapankkiin? Pankin tarkoitushan on paitsi auttaa asiakasta ammattilaisen löytämisessä, myös tuoda esiin osaajia ja edesauttaa heidän työllistymistään; auttaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamisessa mahdollisimman mutkattomasti. Päijät-Hämeen osaajapankkiin koottiin nimiä verkosta, muista osaajapankeista ja kyselemällä kaikilta mahdollisilta tahoilta hankkeen eri yhteyksissä. Myös osaajat itse osoittautuivat hyväksi tietolähteeksi toinen toisistaan. Kyselyt tuottivat tulosta ja lopulta kasassa oli hyvä ja kattava joukko Päijät-Hämeen kestävän korjaamisen osaajia.

Korjausklinikan malli ja Päijät-Hämeen osaajapankki Aiemmin esitettyjen haasteiden ratkaisemiseksi ja selvitysten perusteella päätettiin Päijät-Hämeeseen luoda osaajapankki, jonka päivittäminen ei välttämättä vaadi varsinaista ylläpitäjää Korjausklinikka-hankkeen päättymisen jälkeen. Ylläpito hoituu jatkossa osaajapankin käyttäjien toimesta. Mikäli hankkeen keston aikana tai sen jälkeen ilmaantuu sopiva ylläpitäjätaho, voi ylläpito siirtyä ainakin osittain tämän tahon hoidettavaksi. Osaajapankin sijoitusta punnittiin eri näkökulmista ja päädyttiin tallettamaan se Korjausklinikan Facebook-ryhmän tiedostoihin. Muista Facebook-ryhmistä löydettiin vastaavia toimivia ratkaisuja eri alojen osaaja- tai muille listauksille. Mallia pilotoitiin kesällä 2021 kokoamalla kestävän korjaamisen kirjalista tiedostoihin. Osaajapankin julkistamisen yhteydessä loppuvuodesta 2021 on tarkoitus järjestää Ilmianna hyvä korjaaja -kysely Facebookissa, jonka tuloksilla voidaan vielä täydentää osaajapankkia.

Vanhojen rakennusten korjaamisessa myös ahkerat talkoolaiset ovat suuri apu, mutta ammattilaisten tuki on tärkeää myös talkootyössä. Kuva: Sini Hirvonen, Suomen Kotiseutuliitto.

Korjausklinikan osaajapankista löytyy Päijät-Hämeen alueella

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

toimivia osaajia ryhmiteltynä osaamisaloittain, erilaisia maakunnan neuvontatahoja sekä lista muista osaajapankeista ja korjauskeskuksista. Näin tiedonhakijalle avautuu mahdollisimman laaja kattaus osaajia ja toimijoita. Kirjalista täydentää osaajapankkia vielä tiedon tarjoamisen näkökulmasta. Nähtäväksi jää, miten Korjausklinikan malli toimii. Osaajapankki on tarkoitus julkaista marraskuussa 2021, joten ennen hankkeen päättymistä siihen ehditään tehdä vielä pientä hienosäätöä tarpeen mukaan. Toivottavasti Korjausklinikka-hankkeen kehittämä Päijät-Hämeen osaajapankki tuo työtä osaajille ja auttaa korjaajia löytämään sopivat ammattilaiset omaan kestävän korjaamisen projektiinsa.

Lähteet Korjausklinikka – kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke, benchmark-raportti. Metsänkylän Navetan Osaaja-rekisteri: metsankylannavetta.fi/osaaja-rekisteri/ Perinnemestarin Toimijarekisteri: perinnemestari.fi/ toimijarekisteri?field_ammatti_value_selective=All&field_ toimija_value=Tekij%C3%A4 Pirkanmaan maakuntamuseon Taitajarekisteri: taitajarekisteri.fi/ Kuva: Reetta Nousiainen

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Korjausklinikka-hanke tutustui Pirkanmaan rakennuskulttuurikeskus Piiruun ja sen toimintamalliin keväällä 2020. Kuva: Reetta Nousiainen.

Korjausrakentamiskeskukset & Päijät-Hämeen Korjauskeskuksen malli

Kirjoittaja: Minna Hietanen, TKI-asiantuntija, Korjausklinikka-hankkeen projektipäällikkö / LAB-ammattikorkeakoulu

Tarve Päijät-Hämeen omalle korjausrakentamiskeskukselle on ilmeinen. Päijät-Hämeessä on runsaasti korjattavaa rakennuskantaa ja ihmiset ovat kiinnostuneita korjaamisesta sekä korjauskulttuurin ylläpitämisestä. Virtuaalinen korjauskeskus syntyi Korjausklinikka-hankkeen aikana ja on toiminnallaan näyttänyt toteen sen tarpeen ja odotukset sille, että joku taho ottaisi vetovastuun keskuksen perustamisesta ja toiminnan organisoimisesta. Korjausklinikka-hankkeen jatkotoimenpiteet kannattaisi käynnistää mahdollisimman nopeasti

tämän hankkeen jälkeen, jotta hyvin käyntiin saatu virtuaalinen yhteisö ei lakkaa toimimasta ja työ valu hukkaan. Vaihtoehtoja Päijät-Hämeen korjauskeskuksen käynnistämiselle ovat: jatkohanke, jolle haetaan rahoitusta esimerkiksi Maaseuturahastosta tai muusta vastaavasta rahoituslähteestä. Toisena vaihtoehtona on yhteistoimintamalli, jossa mukana esim. Lahden kaupunki, Heinolan kaupunki tai muita sidosryhmiä tai yksityisiä toimijoita kuten Koiskalan kartano.

Suomessa tällä hetkellä toimivien korjauskeskusten toimintamallit ja niiden taustavaikuttajat Korjausklinikka-hankkeessa on tutkittu muita Suomessa toimivia yhdistyksiä, korjauskeskuksia ja aktiiveja ympäri maan sekä näiden tahojen toimintamalleja. Hankkeen aikana on vierailtu ja tutustuttu tarkemmin Pirkanmaalla toimivaan Rakennuskulttuurikeskus Piiruun sekä Porissa toimivaan Rakennuskulttuuritalo Toivoon.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Rakennuskulttuurikeskus Piiru on ympäristöineen pysyvä korjausrakentamisen oppimisympäristö ja vierailukohde. Taloa on kunnostettu säilyttävän korjausrakentamisen keinoin. Piirun taustalla on Pirkanmaan rakennuskulttuuriyhdistys ry, joka perustettiin maaliskuussa 2012. Yhdistyksen tarkoitus on vaalia rakennuskulttuuria, rakennusperinnön hoitoa ja olemassa olevaa rakennuskantaa Pirkanmaalla. Yhdistys edistää rakennusten laadukasta ja arvot huomioon ottavaa kunnossapitoa ja korjaamista. Sääntöjen mukaan yhdistykseen jäseneksi voi liittyä kaupparekisteriin rekisteröity yhteisö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja, yhdistysrekisteriin rekisteröity yhdistys, säätiörekisteriin rekisteröity säätiö tai julkisyhteisö. Elokuussa 2020 vierailimme Porissa Rakennuskulttuuritalo Toivossa. Toivon ja Korsmanin talon toimintaa meille esitteli rakennuskonservaattori Kalle Virtanen, jonka toimenkuvaan kuuluu myös korjausneuvonta Satakunnan museon toiminta-alueella. Satakunnan museo hallinnoi Rakennuskulttuuritalo Toivoa aivan Porin keskustan tuntumassa. Tässä olisi esimerkillinen toimintamalli myös Päijät-Hämeen museoiden käyttöön. Rakennuskulttuurikeskus Toivolla on tulovelvoite, eli sen on tienattava omalla toiminnalla

tietty osuus kustannuksista, jotta toiminta saa kaupungilta käyttöön vuotuisen budjetin. Pelkkä korjausneuvontatulo ei riitä kattamaan tätä summaa ja siksi he ovatkin kehittäneet monenlaista tukitoimintaa ympärilleen. Toiminnan kuvauksessa kerrotaan: ”Rakennuskulttuuritalo Toivo neuvoo vanhojen talojen korjaajia kunnostamaan talojaan niin, että niiden vanha, hyvä rakenne ja ominaisluonne säilyvät. Toivo neuvoo, mitä on tarpeen tehdä, mikä on välttämätöntä, mikä turhaa työtä ja mikä voi olla talolle jopa haitaksi.” Näiden molempien keskusten toimintamallissa on positiivista konkreettinen paikka, johon voi mennä ja saada hyvää palvelua ja neuvoja. Toiminta perustuu aktiivisiin ihmisiin, joille korjaaminen ja siihen liittyvä tekeminen on yrittäjyyden tai päivätyön lisäksi suuri mielenkiinnon kohde.

Virtuaalinen Korjauskeskus syntyi hankkeen aikana Korjausklinikka-hankkeen virtuaalisuus ja verkkotapahtumat ei ollut alun perin suunniteltua, vaan pakon sanelema keino, kun Covid-19 pakotti väen kotitoimistoille ja pois perinteisen tapahtumajärjestämisen parista. Nopeasti kävi ilmi, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja tulevat mielellään

Korjauskeskus voi hankkia tuloja myös korjausvälineiden- ja tarvikkeiden myynnistä, kuten Porin Rakennuskulttuuritalo Toivossa tehdään. Kuva: Reetta Nousiainen

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

mukaan verkkotapahtumiin. Asiantuntijapuheenvuoroille, avustuksista tiedottamiselle ja ”kysymys-vastaus” -osioille oli selkeää kysyntää. Loimme yhdessä Korjausklinikan projektiryhmän kanssa konseptin, joka järjesti tapahtumia verkossa. Verkkotapahtumien osallistujat lähettivät kysymyksiä sähköpostitse ennen tilaisuutta ja myös tapahtumien aikana oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Jaoimme tapahtumien materiaalin ja osan myös tallensimme, jotta ne olivat

nähtävissä kaksi viikkoa verkkotapahtuman jälkeen. Muutamia esimerkkejä Korjausklinikan tapahtumista: syksyllä 2021 järjestimme avustusklinikan verkkotapahtumana yhteistyössä ELY:n ja Lahden museoiden kanssa. Järjestimme myös ennen korjaussesongin alkua touko- ja kesäkuussa Ikkunat kuntoon ja Onnistunut maalaus -verkkotapahtumat. Osallistujia oli kussakin tapahtumassa 50–70 henkilöä. Korjausklinikka-hankkeen suosituinta, tammikuussa 2021

Toiminta perustuu aktiivisiin ihmisiin, joille korjaaminen on suuri mielenkiinnon kohde.

järjestettyä painovoimaiseen ilmanvaihtoon keskittynyttä verkkotapahtumaa seurasi jopa 200 ihmistä. Virtuaalisessa toiminnassa on se hyvä puoli, että ihmisten osallistuminen on helppoa ja tämä madaltaa kynnystä osallistua. Osallistujien etäosallistuminen ei aina ole vaivatonta, koska saatetaan toimia uudenlaisessa ympäristössä, jossa esimerkiksi ilmoittautuminen, kirjautuminen Teams- tai Zoom-alustoille vaatii hiukan harjoittelua. Järjestäjän näkökulmasta tapahtuman saa rakennettua nopeasti ja ilman merkittäviä kuluja kuten tilavuokria. Asiantuntijoiden osallistaminen tapahtumiin on ollut helpompaa, kuin heidän ei ole tarvinnut matkustaa paikan päälle esiintymään.

Hyvä viestintä tukee korjauskeskuksen toimintaa Korjausklinikka järjesti elokuussa 2020 tutustumisretken Porin Rakennuskulttuuritalo Toivoon. Kuvassa rakennuskonservaattori Kalle Virtanen esittelee talon toimintaa. Kuva: Reetta Nousiainen.

Korjausklinikka-hankkeen tavoitteena on ollut levittää tietoa

maaseudun ja maaseututaajamien kestävän kehityksen ja kulttuuriperinnön huomioivan korjaus- ja täydennysrakentamisen merkityksestä. Olemme järjestäneet erilaista neuvontaa kestävän kehityksen mukaisesta korjausrakentamista vanhojen kiinteistöjen omistajille ja korjaajille. Haluamme toiminnallamme saada Päijät-Hämeen korjausrakentajat ja alan palveluita tarjoavat yrittäjät löytämään toisensa entistä paremmin. Viestintä hankkeessa on ylipäätään monikanavainen ja -tahoinen asia. Sisällöt, tapa viestiä ja kirjoitustyyli kannattaa olla tavallista korjaajaan puhuttelevaa, kun heille viestitään. Klinikan verkkotapahtumien ja myös kesällä 2020 toteutetun artikkelisarjan yhteydessä saimme mediatiedotteita läpi mm. Etelä-Suomen Sanomissa ja Itä-Hämeessä. Saimme kiitosta mielenkiintoisista artikkeleista ja siitä, että ne olivat asiantuntevasti ja ammattitaitoisesti kirjoitettuja. Olemme kirjoittaneet

useita artikkeleita asiantuntijoiden ja projektiryhmän toimesta sekä mm. julkaisseet 10-osaisen kirjoitussarjan Itä-Hämeessä ja Kotiseutuliiton sivuilla. Tulemme vielä julkaisemaan verkkojulkaisun marraskuussa 2021 ja videotuotantoa LAB:n ja Kotiseutuliiton kanavissa. Markkinoimme hanketta ja sen kanavia säännöllisesti sosiaalisessa mediassa ja myös Facebook-ryhmä on jatkanut aktiivisena ja kerännyt uusia seuraajia. Jokaisen tapahtuman jälkeen seuraajien määrä on tasaisesti kasvanut.

Kohti Päijät-Hämeen Korjauskeskuksen toimintamallia Päijät-Hämeen korjauskeskuksella on useita mahdollisia kohderyhmiä. Näistä tärkeitä ovat aihepiirin harrastajat ja vapaa-ajan asuntojen omistajat, kesämökkeilijät ja vanhojen omakotitalojen omistajat. Tärkeitä kohderyhmiä ovat myös kulttuurihistoriallisten kohteiden parissa toimivat (esim. seurojen-

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

talot, vanhat koulut tai kartanot) sekä yrittäjät ja korjaustaitajat. On vaikea nähdä täysin ilmaista toimintaa, sillä jossain vaiheessa mahdollinen perustamisvaiheen hankeraha loppuu. Samaan tapaan, kuin ihmiset maksavat jäsenyydestä johonkin yhdistykseen, samalla tavalla korjauskeskuksen kursseilla ja osallistumisilla voi olla hintalappu. Yhteisöllisyys olisi hyvä toiminnan kulmakivi ja korjauskeskuksen jäseneksi voisi liittyä maksamalla esim. jäsenmaksun, perhemaksun tai yrityskohtaisen maksun. Esimerkkejä mahdollisesta hinnoittelusta: yksityishenkilön jäsenmaksu 25 €/vuosi, yritysjäsenyys 100 €/vuosi tai kannattajajäsenyys 150 €/vuosi.

Erilaista kurssimuotoista koulutusta tarjoavat hyvin monet tahot kuten yhdistykset, kansalaisopistot ja yksityiset yrittäjät. Nämä tahot voivat toimia korjauskeskusten yhteistyökumppaneina tai jopa osakkaina sellaisessa mallissa, jossa toiminnan pyörittäjiä on useita. Korjausosaajat liikkuvat yli maakuntarajojen ja samoin ihmiset, jotka korjausammattilaisia tai oppia korjaamiseen tarvitsevat. Yhteistyö myös eri korjauskeskusten kanssa on tehokasta ja koska kestävän korjaamisen osaajia on rajallisesti, kaikki resurssit ja voimavarat kannattaa yhdistää.

Korjauskeskuksessa korjausyrittäjät tuodaan esille ja helposti löydettäviksi. Sen lisäksi korjauskeskuksen toiminnan tavoitteita ovat työllistäminen, yritystoiminnan pysyvyys ja kasvu alueella. Korjauskeskus vauhdittaisi myös alan osaajien yritystoimintaa, jotta Päijät-Hämeeseen saataisiin lisää osaavia korjaajia. Nyt suurin osa korjausalan yrittäjistä toimii muualla Suomessa. Päijät-Hämeessä korjaamiseen liittyvä neuvonta vaihtelee alueittain merkittävästi. Heinolassa korjaamisesta on tehty esimerkiksi huomattavasti näkyvämpää ja asukkaita osallistavampaa kuin muissa seutukunnissa. Heinola on hyvä esimerkki siitä, miten yhteisöllisyyttä voitaisiin luoda erilaisten tilojen käytön ympärille. Korjausklinikka osallistui elokuussa 2020 Maaherrankadun vanhalla päiväkodilla pidettyyn, kaikille avoimeen Luova urbaani Heinola -tapahtumaan, jossa ideoitiin käyttöä rakennukselle. Päijät-Hämeen Korjauskeskuksella voisi olla useita toimipisteitä, jotta saavutettavuus ja osallistuminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Lahden keskustassa voisi olla kaupunkipiste, maaseudulla toinen ja kolmas toimintaympäristö voisi olla jossain yrityskeskittymässä, jossa olisi saman alan toimijoita ja vaikkapa varaosapankki.

Porin Rakennuskulttuuritalo Toivo on vilkas rakennusperintöaiheisten kurssien ja tapahtumien paikka korjausneuvontatoiminnan lisäksi. Korjausklinikan väki vieraili tutustumassa Porin toimintaan elokuussa 2020. Kuva: Reetta Nousiainen.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Päijät-Hämeessä on tarvetta korjausalan neuvonnalle enemmän kuin tällä hetkellä on tarjolla. Korjauskeskusmalli kokoaa toimijat yhteen ja tekee toiminnasta näkyvää ja jatkuvaa. Korjausklinikan toteuttaman kyselyn perusteella Päijät-Hämeen korjauskeskuksen palveluvalikoimalta toivottiin rakennusvaraosien ja tarvikkeiden myyntiä, korjausneuvontaa ja -näyttelyitä, minimessuja ja luentoja, erilaisia korjauskursseja. Tapahtumat olivat selvästi tärkeitä ja niistä toivottiin koko perheen ja kylän yhteisiä tapahtumia, esim. joulutori, kesä- ja kyläjuhlat, iltamat, bändi-illat, piknikit ja lasten pajat. Lahdessa toimii jo nyt hiilineutraalin rakentamisen kehityskeskus, joka on jatkumoa kaupungissa tehdylle pitkälle ja määrätietoiselle ympäristönsuojelu- ja kehitystyölle. Sen tavoitteena on löytää uusia tapoja rakennusten kiertotalouteen tutkimalla ja toteuttamalla purkurakennusten rakennusosien ja materiaalien kierrättämistä paikan päällä tai lähialueella. Korjausklinikka-hankkeen näkökulmasta toivoisimme, että tulevaisuudessa Päijät-Hämeessäkin panostettaisiin enemmän myös korjausrakentamisen näkökulman esiintuomiseen.

joten toivottavaa onkin, että enemmän säilyttäisimme ja korjaisimme vanhoja rakennuksia kuin purkaisimme ja hävittäisimme niitä omilla kotikulmillamme. Päijäthämäläiset ovat osoittaneet hankkeen aikana kasvavaa kiinnostusta korjaamiseen. Tällaisen toiminnan kautta kulttuuriperintö ja korjaustaidot voidaan säilyttää ja saada siirtymään ihmiseltä toiselle. Yhteistyössä on voimaa!

Lähteet Korjausklinikka – kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke, benchmark-raportti maaliskuu 2020 (Reetta Nousiainen) Korjausklinikka – kestävän rakentamiskulttuurin maaseutu -hanke, viestintäkatsaus 12/2020 ja 6/2021 (Jonina Vaahtolammi) Piirun korjauskeskus ja oppimisympäristö: piiru.fi/ Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo: pori.fi/toivo Lahden Kaupunki, hiilineutraalin rakentamisen kehityskeskus: lahti.fi/asuminen-ja-ymparisto/ tontit-ja-rakentaminen/hiilineutraalin-rakentamisen-kehityskeskus/

Perinteitä, kotimaisuutta ja käsityötä arvostetaan edelleen,

Kuva: Tuomas Uusheimo

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Korjausklinikka ja Heinolan kaupunki selvittivät Heinolan museon käytössä olevan historiallisen Paakarintuvan painovoimaisen ilmanvaihdon parantamista tuvan kunnostamisen yhteydessä. Hirsirakenteinen Paakarintupa on valmistunut vuonna 1871. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Paakarintuvan ilmanvaihto Painovoimaista ilmanvaihtoa kannattaa huoltaa ja hoitaa

Kirjoittaja: Jonina Vaahtolammi, Korjausklinikka-hankkeen viestinnän asiantuntija / Suomen Kotiseutuliitto

Painovoimainen ilmanvaihto herättää keskustelua ja mielipiteitä, mutta on oikein käytettynä toimiva ja perinteinen ilmanvaihdon tapa. Painovoimaisen ilmanvaihdon toiminta perustuu ilman ominaisuuksiin ja luonnonlakeihin, joiden avulla raikasta ilmaa tulee rakennukseen ja tunkkainen ilma virtaa ulos. Ilman saavat liikkumaan ulko- ja sisätilojen lämpö- ja paine-erot.

tarpeen mukaan ja huomioiden esimerkiksi ulkoilman olosuhteet. Painovoimainen ilmanvaihto on oikein käytettynä ja huollettuna hyvä tapa järjestää rakennuksen ilmanvaihto, mutta sen toimivuuteen voivat vaikuttaa taitamattomat korjaukset tai käyttö.

telmää on viime vuosina vähentynyt. Alalla tarve painovoimaisen ilmanvaihdon opastukseen on tiedostettu ja vuonna 2018 Ympäristöministeriö julkaisi verkossa oppaan painovoimaisen ilmanvaihtojärjestelmän suunnitteluun ja toteutukseen pienissä asuinrakennuksissa.

Säilyttämisen arvoinen ilmanvaihtojärjestelmä

Toimivan painovoimaisen ilmanvaihdon varmistamiseksi on rakennusten käyttäjien hyvä ymmärtää sen ominaisuudet. Ilmanvaihtoa on käytettävä

Suomessa painovoimainen ilmanvaihto on varsin yleinen ilmanvaihtotapa, joka hyödyntää pohjoisia olosuhteita. Kuitenkin taito huoltaa ja ylläpitää järjes-

Vuonna 2021 Museovirasto julkaisi lisäksi tarpeellisen ja odotetun ohjeen painovoimaisen ilmanvaihdon käytöstä ja huollosta. Ohjeen julkaisun yhteydessä Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtinen suositti painovoimaisen ilmanvaihdon

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

säilyttämistä kohteissa, joissa se jo ennestään on. Painovoimaiseen ilmanvaihtoon erikoistuneen LVI-insinööri Jari Ketolan mukaan ilmanvaihdon energiatehokkuuden varmistamiseksi poistoventtiileitä kannattaa säätää talvella pienemmälle ja kesällä riittävän ilman vaihtuvuuden varmistamiseksi suuremmalle. Oikein käytettynä painovoimaisen ilmanvaihdon on todettu olevan energiate-

hokkaampi ja kestävämpi ilmanvaihtotapa verrattuna koneelliseen ilmanvaihtoon. Ketolan mukaan painovoimainen ilmanvaihto ei sovi kaikkiin rakennuksiin, mutta jos rakennus on suunniteltu se huomioiden ja käytön tarpeet on tiedostettu, sopii painovoimainen ilmanvaihto nykyrakennuksiinkin. Painovoimainen ilmanvaihto on lähes huoltovapaa ja sen käytöstä ei aiheudu erillisiä kustannuksia.

Painovoimainen ilmanvaihto on lähes huoltovapaa ja sen käytöstä ei aiheudu erillisiä kustannuksia. Pilottikohteena Heinola ja Paakarintupa Korjausklinikka-hankkeen pilottikaupunkina ja kumppanina on toiminut Heinolan kaupunki. Hanke on toteuttanut yhteystyössä Heinolan kanssa erilaisia selvityksiä Heinolan kulttuurihistoriallisista kohteista. Selvityksiä ja niiden suosittamia toimenpiteitä myös esiteltiin hankkeen tapahtumissa. Heinolassa on historiallisesti kerrostunut, moni-ilmeinen rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti arvokkaiksi määritellyt puurakennukset, joista vanhimmat ovat peräisin 1700- ja 1800-luvuilta, ovat keskeinen osa Heinolan kansallista kaupunkipuistoa. Heinolassa huomioidaan kestävän, säilyttävän korjausrakentamisen periaatteet historiallisten kohteiden vaalimisessa.

Korjausklinikka-hanke teki monenlaista yhteistyötä Heinolan kaupungin kanssa. Korjausklinikka esimerkiksi piti kestävän korjaamisen info- ja neuvontapistettä elokuussa 2020 Heinolan vanhalla päiväkotirakennuksella järjestetyssä asukastapahtumassa. Kuva: Jonina Vaahtolammi.

Korjausklinikka-hankkeen ja Heinolan kaupungin yhteistyönä selvitettiin Heinolan 1890-luvulla rakennetun WPK-talon korjaustarpeita sekä

rakennushistoriaa. Heinolan kaupunginmuseon sivurakennuksen Paakarintuvan kohdalla selvitettiin rakennuksen ilmanvaihtoa ja sen parantamista.

Ilmanvaihdon parantamista Heinolan Paakarintuvalla Syksyllä 2020 Korjausklinikka-hanke käynnisti selvityksen Paakarintuvan ilmanvaihdosta ja sen parantamisesta. Heinolan kaupungilla oli parhaillaan käynnissä Paakarintuvan kunnostaminen, ja samalla rakennuksen ilmanvaihdon tilanteen selvittäminen katsottiin hyödylliseksi. Hirsirakenteinen Heinolan Paakarintupa on valmistunut vuonna 1871. Tuvan rakennutti kauppias Ulrik Lindholm, kuten Heinolan kaupunginmuseona toimivan viereisen päärakennuksenkin. Viime vuodet Paakarintupa on toiminut Heinolan kaupunginmuseon toimistona. Tupa kaipasi kunnostusta, ja remontin tarkoituksena oli kunnostaa rakennus museon kokoelmanhallintatilaksi.

Paakarintuvan ilmanvaihdon selvityksen toteutti LVI-insinööri Jari Ketola LVI Kalske Oy:stä. Ketola on erikoistunut painovoimaiseen ilmanvaihtoon ja sen parantamiseen ja tehnyt myös yhteistyötä muun muassa Pirkanmaan rakennuskulttuurikeskus Piirun kanssa. Ilmanvaihdon tilanteen selvitys aloitettiin katselmuskäynnilla Heinolassa marraskuussa 2020. Mukana oli Ketolan lisäksi edustajia Heinolan kaupungin teknisestä toimesta, Heinolan kaupunginmuseolta sekä Korjausklinikka-hankkeesta. Katselmuksella tupa tutkittiin sekä sisältä että ulkoa. Selvityksen mukaan Paakarintupaan tuli raitista ilmaa lähinnä ikkunoiden ja tuuletusikkunoiden kautta. Rakennuksessa ei ollut yhtään toimivaa seinäventtiiliä ja esimerkiksi keittiön seinässä ollut venttiili oli tukittu mahdollisesti aiempien korjausten yhteydessä. Tuvassa olikin havaittavissa riittämättömästä ilmanvaihdosta kertovaa lievää hajua.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Poistoilmakanavana toimivat talon kaksi piippua, joihin on tehty poistoilmakanavat esimerkiksi rakennuksen WC-tiloista ja pienestä varastohuoneesta. Keittiön puolella piipun kautta poistoilman kanavana toimii myöhemmin asennettu liesituuletin.

Kohti parempaa ilmanvaihtoa Ketolan tekemän selvityksen mukaan Paakarintuvan ilmanvaihdon saa kuntoon kohtuullisen helposti rakennuksen muun remontin yhteydessä. Paakarintupa on selkeä pohjaltaan ja kompakti. Ilmanvaihdon toimintaa on helppo hallita ja sen toimintaan on yksinkertaista vaikuttaa.

Heinolan kaupunki toteuttaa Paakarintuvan remontin vuosien 2021 ja 2022 aikana. Rakennuksen ilmanvaihtoa on tarkoitus parantaa remontin yhteydessä Ketolan tekemän selvityksen ehdotusten mukaan. Selvityksen mukaan tuvan ilmanvaihto tulee parantumaan lisäämällä tuloilmaventtiileitä ja näitä tullaan lisäämään Paakarintupaan. Samoin selvitys suositti Paakarintuvan poistuvan ilman reittinä toimiville piipun hormeille säännöllistä huoltoa. Nuohouksella niistä poistetaan roskat ja lika. Piipuissa olisi hyvä olla puuttuneet naakkaverkot

ja piipunhatut, ja niiden lisääminen on suunnitelmissa myös Paakarintuvalle. Lisäksi tuvan alapohjan tuuletustilasta poistetaan sinne varastoidut ylimääräiset tavarat. Oikein käytettynä ja huollettuna painovoimainen ilmanvaihto on hyvä ja toimiva keino rakennuksen ilmanvaihdon järjestämiseen. Jos rakennuksen ilmanvaihdon toimivuus mietityttää, on nykytilanne ja sen parantaminen mahdollista tutkia ilmanvaihdon selvityksen avulla.

Lähteet Ketola, Jari, LVI Kalske Oy 2020: Paakarintupa. Raportti ilmanvaihdosta ja sen kunnostusehdotukset. Krigsman, Veli / Heinolan kaupunki. Henkilökohtainen tiedonanto 10/2021. Kuuluvainen, Leino; Lindberg, Ben-Roger; Lylykangas, Kimmo; Mikkola, Juulia; Sainio, Jukka ja Vuolle; Mika 2018: Painovoimainen ilmanvaihto. Opas. Ympäristöministeriö. ym.fi/documents/1410903/38439968/ PVIV-OPAS.pdf Museovirasto, 2021: Painovoimainen ilmanvaihto. Käyttö- ja huolto-ohje. museovirasto.fi/ uploads/Meista/Julkaisut/PVIV_ korjauskortti.pdf

Paakarintuvan ilmanvaihdon selvitystä varten rakennus tutkittiin perusteellisesti marraskuussa 2020. Kuva: Minna Hietanen.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Aurinkoteknologia on vieras elementti vanhassa talossa, mutta lappeen suuntaisesti katolle asennettuna se pistää vähiten silmään. Kuva: Pekka Hänninen.

Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

Kirjoittaja: Pekka Hänninen, arkkitehti SAFA IAH - arkkitehtuuritoimisto

Vanhan talon korjaaminen ja talosta huolehtiminen on usein ympäristön kannalta uudisrakentamista parempi vaihtoehto, ja olemassa olevan talon hiilijalanjälkeä voi pienentää monilla tavoin – samalla tippuvat asumiskustannukset. Jotta ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset voitaisiin välttää, meidän tulee nipistää hiilijalanjälkiämme puoleen kuluvan vuosikymmenen aikana. Keskiverto suomalaisen asumisen hiilijalanjälki on reilut 3000 kiloa hiilidioksidia vuodessa, joka on noin neljännes koko-

naishiilijalanjäljestä. Asumisen hiilijalanjälki muodostuu kotiemme rakentamisesta, lämmittämisestä, sähkönkulutuksesta, korjaamisesta ja lopulta purkamisesta. Uudet talot kuluttavat useimmiten selkeästi vähemmän lämmitysenergiaa kuin vanhat, mutta uudistalon rakentaminen aiheuttaa hiilidioksidipäästöt, joiden kurominen umpeen verrattuna vanhassa vastaavassa mutta energiatehottomammassa talossa asumiseen vie jopa vuosikymmeniä. Olemassa olevien rakennusten rakennus-

vaiheen päästöt ovat jo ilmakehässä, eivätkä ne enää lisää sen hiilidioksidipitoisuutta. Samoin korjausrakentaminen säästää luonnonvaroja ja maa-alaa. Tyypillinen vanhempi omakotitalo kuluttaa 20 000–40 000 kilowattituntia energiaa vuodessa, mutta vaihtelu on suurta. Vanhojen talojen ostoenergiankulutusta ja samalla asumisen hiiliajanjälkeä voi vähentää jopa viidennekseen alkuperäisestä kevyellä lisäeristämisellä ja tilkitsemisellä, laitteistojen säätämisellä sekä varsinkin siirtymällä hyödyntämään uusiutuvia

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

energiamuotoja. Samalla saavutetaan asumisen osalta vuoden 2030 ilmastotavoittet.

Säädä ja säästä Lämmityslaitteiston ja talon lämmönjakoverkon (patterit) huolto ja säätö ovat usein se ensimmäinen ja kustannustehokkain toimenpide, jolla asumisen hiilijalanjälkeä ja kuluja voi pienentää. Laitteiston huollolla ja säädöllä voi syntyä säästöä 10–15 %. Pattereihin kannattaa vaihtaa termostaatilla ja/tai ajastimella varustetut säätimet, jotka tehostavat energian käyttöä.

Ilmanvaihdon mukana karkaa energiaa harakoille, mutta huolto ja säätö pienentää energia hukkaa. Lämmöntalteenotto tai poistoilmalämpöpumppu säästää energiaa talossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto. Painovoimaisen ilmanvaihdon taloon ei kannata lisätä koneellista ilmanvaihtoa, sillä koneen imu voi imaista seinärakenteista epäpuhtauksia sisäilmaan. Varmista, ettei korvausilmaventtiilejä ole tukittu esimerkiksi tapetoinnin yhteydessä. Vinkkinä mainittakoon, että paksut verhot eristävät hyvin, mutta toisaalta taas verhon, kaapin tai muun kalusteen taakse jäänyt lämpöpatteri ei juuri huonetta lämmitä.

Lisäeristä maltilla Veto aiheuttaa vilua. Ilmanpitävyyttä voi parantaa ranka- ja hirsirakenteisissa puutaloissa uusimalla ilmasulkupaperi ja tiivistämällä ikkunoita. Ulkopoka saa vähän falskatakin, jotta ikkunaväli pysyy kuivana. Yläpohjan kevyt lisäeristäminen on usein kannattavaa pientaloissa – lämpö kun tuppaa karkaamaan ylöspäin. Tällöin on huolehdittava siitä, että vesikaton ja eristekerroksen väliin jää vähintään 10 cm ilmatila rakenteiden tuulettumista varten. Tuulettuva ullakko on kosteusteknisesti hyvä. Seinien lisäeristäminen on melko kallista, ja se kannattaa tehdä muun julkisivukorjauksen yhteydessä. Liika eristäminen saattaa lisätä rakenteiden kosteusriskiä, kun lämpöhäviö ei kuivata eristeitä. Erittäin paksujen eristeiden tuoma lisähyöty jää lisäksi hyvin pieneksi. Yhteenlaskettu eristepaksuuden raja on yläpohjassa 500 mm. Lisäeristäminen tulee tehdä samalla tai ainakin samankaltaisella materiaalilla kuin alkuperäinen eriste on tehty. Esimerkiksi mineraalivilla puueristeen päällä ei ole suositeltavaa. Uusimisen sijaan vahoja ikkunoita kannattaa pitää kunnossa. Jos ikkunat joutuu uusimaan, kannattaa ulkonäkösyistä uusia vain sisäikkuna tai vaihtaa esi-

Kattoa uusittaessa kannattaa myös yläpohjan lämmöneristystä parantaa, jolloin energiaa voi säästyä tuntuvastikin. Kuva: Pekka Hänninen.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

merkiksi energiatehokkaammat lasit vanhoihin puitteisiin.

Maalämpö leikkaa jopa 70 hiilijalanjäljestä Suurehkoissa omakotitaloissa, joissa on vesikiertoinen patterilämmitys, siirtyminen öljylämmityksestä maalämpöön vähentää päästöjä jopa 70 %. Investointi maksaa itsensä takaisin 7 vuodessa, jonka jälkeen lämmittäminen maksaa vain kolmanneksen

alkuperäisistä kuluista. Ilma–vesipumppu on maalämpöä edullisempi hankkia, mutta ei tuota yksin aivan kaikkea tarvittavaa lämpöenergiaa kuin maan eteläisemmissä osissa. Pakkasilla lämpöä tuotetaan sähkövastuksen tai esimerkiksi vesitakan avittamana. Sekä maa- että ilmavesipumppu lämmittävät tilojen ohella myös käyttöveden. Ilmalämpöpumppu on suosituin tapa tuottaa uusiutuvaa

Kulutukseen voi vaikuttaa omalla käyttäytymisellä. energiaa. Se ei yleensä yksin riitä tuottamaan kaikkea kodin lämpöä, mutta leikkaa 50–60 % sähkö- tai öljylämmitteisen talon lämmitykseen tarvittavan ostoenergian määrästä. Vettä se ei lämmitä. Puun polton hiilidioksidipäästöt ovat samaa luokkaa kuin hiilen, joskin uudet metsät sitovat kasvaessaan poltosta vapautuneen hiilidioksidin takaisin metsiin. Puun polttamisesta syntyy myös pienhiukkaspäästöjä, joten ainakin taajamissa ylenpalttista tupruttelua tulee välttää – niin mukava ja tunnelmallinen kuin tuli onkin.

Aurinkoenergia yleistyy

Pitämällä ikkunat kunnossa ja huoltamalla niitä säännöllisesti, niiden käyttöikä on vuosikymmeniä ellei enemmänkin. Kuva: Pekka Hänninen.

Aurinkopaneelit tuottavat sähköä, ja itse tuotetun aurinkosähkön hinta alkaa olla jo tavallisen verkkosähkön luokkaa. Paneelit ovat melko kalliit, mutta valmistajat antavat niille jopa 25 vuoden tuottavuustakuun. Sähkön myyminen verkkoon on Suomessa vielä taloudellisesti kannattamatonta ja kannattaa laitteisto mitoittaa niin, ettei sähköä synny yli oman tarpeen. Akut ovat edelleen kallis ratkaisu.

Aurinkokeräimen avulla voidaan tuottaa jopa 60 % tarvittavasta lämpimästä käyttövedestä – kesällä kaikki ja syksyllä ja keväällä puolet. Keräin tarvitsee rinnalleen lämminvesivaraajan. Aurinkokeräin pienentää esimerkiksi öljylämmitteisen talon päästöjä, jos vain lämmönvaraajassa on sille kierukkapaikka. Aurinkokeräin sopii ilma–vesipumpun kaveriksi. Aurinkopaneelien ja -keräinten mitoitus ja suuntaus kannattaa antaa ammattilaisen suunniteltavaksi. Paneelit ja keräimet ovat näkyviä kapistuksia, ja niiden sijoittelussa kannattaa huomioida talon alkuperäinen arkkitehtuuri. Lappeen suuntaisesti katolle asennettuna ne ovat melko huomaamattomat.

Asukas ratkaisee Viimekädessä asukkaiden asumistottumukset ratkaisevat energiankulutuksen määrän. Säästeliäs perhe voi kuluttaa seurantatutkimusten mukaan 30 %, ääritapaukissa jopa 50 % vähemmän energiaa kuin tuhlaileva samankokoinen perhe täysin samanlaisessa talossa. Sähkön- ja vedenkulutukseen

voi vaikuttaa tuntuvasti omalla käyttäytymisellä – valojen sammuttelu ja ripeät suihkukäynnit ovat valttia. Yhden asteen vähennys sisälämpötilassa säästää 5 % lämmitysenergiasta. Tutkimusten mukaan 16–18 astetta on sopiva nukkumislämpötila, ei esimerkiksi 24 astetta. Talvella voi pukeutua villapaitaan ja tossuihin sen sijaan, että asunnossa koikkelehditaan nakuina vuodet ympäri. Vanhoja taloja ei myöskään ole suunniteltu nykyisen kaltaisen vedellä lotraamisen mukaan. Pitkät suihkuttelut tuottavat vesihöyryä taloon. Märkätiloihin on hyvä lisätä automaattisesti esimerkiksi valojen sytyttämisen yhteydessä käynnistyvä poistoilmapuhallin, joka poistaa liian kosteuden ulos, tai ainakin järjestää riittävä tuuletus. Suihkukaappi pienentää kosteusvaurioiden riskiä. Hyvin mietityt jäteastiat keittiössä helpottavat lajittelua. Rehevä, kotoperäinen kasvillisuus turvaa paikallista luonnon monimuotoisuutta. Se kestää myös äärevöityvät sään oikut asfaltti- ja nurmikkopihaa paremmin.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Vanhan rakennuksen korjaushankkeessa on monta vaihetta, ennen kuin päästää käsiksi itse korjaustöihin. Kuva: Miikka Lappalainen, Laitilan Kulttuuriseura Walo.

Korjaushankkeen kulku ja valmistelu

Kirjoittaja: Raine Vihelmaa, arkkitehti, Korjausklinikka-hankkeen asiantuntija / LAB-ammattikorkeakoulu

Parhaimmillaan vanhan rakennuksen korjaaminen on palkitsevaa ja mielekästä toimintaa. Toisaalta se voi olla täynnä yllätyksiä ja vastoinkäymisiä. Siihen, kuinka kivinen korjaajan polku on, voi vaikuttaa hyvällä suunnittelulla, varautumisella ja asiantuntijoiden ja osaavien korjaajien hyödyntämisellä. Alussa on tärkeää ymmärtää, miksi ollaan korjaamassa ja mikä on korjaamisen tavoite. Nämä on hyvä kirjata myös ylös ja pohtia eri näkökulmista, sillä joskus tavoite ja alkuperäinen ajatus korjaamisen lähtökohdis-

ta saattaa kadota korjaamisen keskellä. Lisäksi on hyvä pohtia kuinka paljon tai kuinka laajasti on tarve korjata, eikä sortua tarpeettomaan korjaamiseen. Korjaamisen lähtökohdat ovat usein konkreettisia. Pyritään korjaama jokin selkeä vauriokohta tai ehkä kysymyksessä voi olla huoltaminen. Jossain tapauksissa tehdään tilamuutoksia tai palautetaan rakennusta lähemmäksi alkuperäistä eri aikakausina tehtyjen muutosten jälkeen. Eli helposti on löydettävissä tavoite tai syy korjaamiselle.

On sitten kysymyksessä edellä mainituista mikä tahansa, voidaan asiaa tarkastella kestävyyden näkökulmasta. Se miten korjaamme ja miksi korjaamme, on kestävyyden kannalta merkittävää. Pelkästään ajoituksellakin on merkitystä. Oikea aikainen korjaaminen on kestävää korjaamista. Tunnistetun korjaustarpeen siirtäminen usein paisuttaa korjaustarvetta ja pienikin vika voi muodostua asiaa pitkittämällä suureksi ja näin lisätä resurssien tarvetta. Paradoksaalista tässä on se, että pyritään säästämään

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

rahaa, siirtämällä korjausinvestointipäätöstä ja samalla kasvatetaan korjausvelkaa ja riskiä korjaustarpeen lisääntymisestä. Toisaalta myös ennenaikainen korjaaminen ja ylikorjaaminen voivat olla ei-kestävää. Puhumattakaan että korjataan väärin ja joudutaan pienen ajan sisällä korjaamaan uudelleen. Jopa energiatehokkuutta parantavat toimet voivat väärin ajoitettuna ja mitoitettuna näyttäytyä kestävyyden näkökulmasta hyvinkin erilaisilta. On myös hyvä hahmottaa ja käydä läpi omat voimavarat, taidolliset ja ajankäytölliset resurssit sekä paljonko rahaa korjaamiseen voidaan käyttää.

Rakennuksen korjaamisessa on eri osa-alueita. Osa-alueet pitävät sisällään vielä erilaisia osatehtäviä. • Korjaustarpeen tunnistaminen • • • • •

Korjaussuunnittelu Korjaustarvikkeiden hankinta Toteuttaminen/korjaaminen Dokumentointi Loppukatselmus

Tiedonhankinta ennen korjaamista Ennen korjaamista voi olla hyödyllistä tutustua vastaaviin korjauskohteisiin. Miten niissä on

onnistuttu ja mitä haasteita on mahdollisesti tullut eteen? Millaisia korjausmenetelmiä on käytetty ja miksi? Kannattaa myös tutustua kirjallisuuteen aiheesta sekä mahdollisesti perehtyä korjattavaan kohteeseen ja tapoihin korjata sitä tarkemminkin. Vertaiskeskustelut korjaamisen tiimoilta ovat myös tärkeitä keinoja saada tietoa ja jakaa sitä. Hyvä on myös ymmärtää tarvittaessa kääntyä jo varhaisessa vaiheessa asiantuntevien suunnittelijoiden ja rakentajien puoleen. Usein näkemystä tarvitaan korjausmenetelmien valinnan lisäksi myös korjausrakentamisprosessiin. Varhaisessa vaiheessa tehdyt valinnat vaikuttavat usein koko korjausprosessiin.

Suunnitelmat kuntoon Tärkeä osa onnistunutta korjaamista ja hyvä lähtökohta projektille on realistinen ja eri osatekijät huomioiva aikataulutus. Aikataulusuunnitelma on hyvä laatia koko korjausprojektille. On hyvä huomioida, että varsinaista korjaamista edeltävät selvitykset ja suunnittelu saattavat viedä runsaasti aikaa, samoin kuin ulkopuolisten tekijöiden etsiminen. Kannattaa myös muistaa, että usein aiemman korjausvaiheen valmistuminen on edellytys sille, että seuraavaan vaiheeseen voidaan siirtyä. Jos jonkin

Heinolan WPK-talon lasiverannan kunnostus ja maalaus vuonna 2020 piristivät talon ilmettä, ja huoltomaalauksen jälkeen esimerkiksi ikkunoiden puitteiden eri värisävyt erottuvat entistä paremmin. Kuva: Jonina Vaahtolammi.

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

työvaiheen kesto on pidempi kuin on suunniteltu, vaikuttaa se helposti koko korjaushankkeen aikatauluun. Tämä on hyvä huomioida mahdollisilla aikataulujoustoilla ja riittävän väljällä aikatauluttamisella. Korjauskohteen koko voi joskus vaikuttaa virhearviointiin olla panostamatta riittävästi alkusuunnitteluun. Esimerkiksi joku pieneltä ja yksinkertaiselta tuntuva korjausprojekti voi houkutella tekijäänsä aloittamaan heti ilman suunnitelmaa siitä, miten tehdään, koska tehdään ja mistä materiaaleista tehdään. Alkuin-

nostuksen huumassa rynnätään hankkimaan rakennusmateriaaleja. Ostoreissulla vähitellen huomataan, että kysymyksiä alkaa olla enemmän kuin vastauksia. Tosiasiat tunnistaen joudutaan palaaman alkuun ja aloittamaan suunnittelu. Pahimmassa tapauksessa hankitaan hetken mielijohteesta tarvikkeita, joille ei myöhemmin ole käyttöä tai materiaalia on väärä määrä ja niin edelleen. Alun hutilointi voi viedä innostuksen ja näin alkanut pieni korjausprojekti voi ajallisesti kasvaa moninkertaisesti siihen nähden, mitä se olisi vaatinut hyvällä suunnittelulla.

Tärkeää on käyttää laadukkaita materiaaleja, jotka ovat linjassa korjaustavan kanssa.

Tärkeää on myös ymmärtää joidenkin korjaustoimenpiteiden osalta toteuttamisajankohdan merkitys. Vaikka rakentamista voidaankin tehdä ympäri vuoden, on eri rakennuksen osien korjaamiselle löydettävissä luonteva ja parhaiten sopiva ajankohta. Korjauskohteen laatu ja laajuus vaikuttavat suunnitelma-asiakirjojen tarpeeseen. Laadukkaat suunnitelmat ovat edellytys onnistumiselle korjaamisessa. Tyypillisesti tarvitaan pohjapiirustuksia, leikkauspiirustuksia ja mahdollisesti suunnitelmaselostus. Näitä asiakirjoja voidaan hyödyntää mm. materiaalin määrälaskennassa sekä urakkatarjouspyynnöissä.

Vanhan talon korjaamisesta tekevät kestävän esimerkiksi oikein ajoitetut ja mitoitetut korjaustoimet. Kuva: Miikka Lappalainen, Laitilan Kulttuuriseura Walo.

Ennen suunnitelmien laadintaa on hyvä koota yhteen kaikki kohteen jo olemassa olevat piirustukset ja suunnitelmat. Jossain tapauksissa suunnitelma-asiakirjoja on hyvin niukasti ja vaikka rakennuksessa olisikin

tehty aiempia korjauksia lukuisasti, voi olla, että niistä ei ole olemassa dokumentteja. Vastaavasti joissakin kohteissa vanhoja piirustuksia ja muita dokumentteja saattaa olla hyvinkin runsaasti. Vanhojen piirustusten puute saattaa joissakin tapauksessa johtaa siihen, että kohteeseen tulee laatia nykytilannetta vastaavat piirustuksen suunnittelutyön pohjaksi. Vanhoja rakennuksia korjattaessa saattaa vanhoja rakenteita avattaessa ja purettaessa tulla eteen tilanteita, joissa kohde on rakennettu joiltakin osin eri lailla kuin vanhat suunnitelmat antavat ymmärtää. Lisäksi myöhemmät korjauskerrostumat voivat tuoda ennalta arvaamattomia tilanteita eteen, jos niitä ei ole dokumentoitu. Siksi suunnitteluvaiheessa olettamien varmistamiseksi on hyvä tehdä joskus myös rakenteita avaavia tarkastuksia ja tarvittaessa korjaamisen yhteydessä paljastuvien rakenteiden osalta päivittää suunnitelmia.

Vaikka on tärkeää laatia suunnitelmia ennen varsinaiseen korjaustoimenpiteeseen ryhtymistä, niin on varsin yleistä korjaamisessa, että suunnitelmia ja siten myös ratkaisuja joudutaan päivittämään ja vaihtoehtoja puntaroimaan kesken korjaamisen. Suunnittelu ei silti ole mennyt hukkaan, varsinkin, jos se on pitänyt sisällään varautumisen erilaisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin.

Korjaaminen alkakoon Rakennustarvikkeiden hankinta on myös korjaamisen tärkeitä osa-alueita. Usein hankinnat määritellään suunnitteluvaiheessa. Määrän ja laadun lisäksi on hyvä varmistaa ajoissa saatavuus ja mahdolliset tilausajat. Ei ole harvinaista, että korjaaminen pysähtyy tilattujen tarvikkeiden odottelun ajaksi. Suunnitelmien ja korjauskohteen avulla pystytään yleensä hyvin tarkkaan arvioimaan tarvittava materiaalimenekki. Materiaalin

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

hankinnoissa on hyvä huomioida pieni hävikki, ettei materiaali lopu kesken. Tosin liian reilu materiaalin hankinta osoittautuu usein tuhlailevaksi, rakentajalle kalliiksi ja ei kestäväksi ratkaisuksi. Tärkeää on myös käyttää laadukkaita materiaaleja, jotka ovat linjassa korjaustavan kanssa. Myös materiaalien säilytykseen työmaalla on myös syytä kiinnittää huomiota.

Korjaamisessa harvoin kiirehtimällä ja hosumisella saavutetaan aikataulullisesti parempaa ratkaisua, vaan säästetty aika saattaa kulua myöhemmin kiireestä johtuvien ratkaisujen ja jälkien korjaamiseen. Keskittynyt, rauhallinen ja määrätietoinen työskentely tuottaa usein parhaan tuloksen. Jos työn teettää ulkopuolisella, on hyvä pitää työmaapalavereja työn edetessä. Tämä on usein molempien osapuolien etu ja näin vältytään mahdollisilta väärinkäsityksiltä. Välitarkastuksilla alkuperäinen korjaustavoite pysyy kirkkaana loppuun asti ja mahdollisista muutoksista voidaan sopia kesken työn. Tilanne ennen korjausta on tärkeää dokumentoida, oli kyseessä sitten tilamuutos tai vaurioituneen rakenteen korjaaminen tai huolto. Edeltävästä tilan-

teesta otetut kuvat helpottavat suunnittelua ja niistä voidaan tarkastella tilannetta ennen korjausta tarvittaessa. Yhtä tärkeää on lopuksi koota rakentamisessa tarvitut suunnitelmat ja selostukset sekä kuvata kohde sen valmistuttua. Myös työn eri vaiheet on syytä kuvata rakentamisen aikana. Käytettyjen tuotteiden tiedot on myös hyvä koota yhteen suunnitelmien ja materiaalien kanssa.

Korjaamisen tarkoitus ja merkitys On hyvä ymmärtää, että käsite korjausrakentaminen pitää sisällään laajan määrän erilaisia ja eri laajuisia toimenpiteitä. Näistä osa on luonteeltaan palauttavia, osa ylläpitäviä tai muuttavia. Yhteistä näille on tavoite pitää vanha rakennus toimivana ja kunnossa, ja ennaltaehkäistä mahdolliset suuremmat korjaustarpeet oikea-aikaisella korjaamisella. Korjaamisella voi olla myös muuta merkitystä. Korjaaminen tuo tekijälleen onnistumisen tunteen lisäksi taloudellista hyötyä. Korjaaminen voi parhaassa tapauksessa olla myös vanhan rakennuskannan ja rakennuskulttuurin ylläpitoa ja ilmastoteko. Valmiista voi syystä olla ylpeä, todennäköisesti on tehnyt enemmän kuin vain korjannut.

Kuva: Jonina Vaahtolammi

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

KORJAUSKLINIKKA

Kuva: Tuomas Uusheimo Finlands Hembygdsförbund

KESTÄVÄN KORJAAMISEN POLULLA

Kestävän korjaamisen polulla. Korjausklinikan oppeja, havaintoja ja kokemuksi

Articles inside

Korjaushankkeen kulku ja valmistelu

Leikkaa päästöjä, kunnioita vanhaa

Paakarintuvan ilmanvaihto: Painovoimaista ilmanvaihtoa kannattaa huoltaa ja hoitaa

Korjausrakentamiskeskukset ja Päijät-Hämeen Korjauskeskuksen malli

Seurantalojen kestävä korjaaminen ja vapaaehtoistyö rakennusperinnön hoidossa

Päijät-Hämeen rakennuskanta ja rakennusperinnön korjausavustukset

Selvitysten tarve ja hyödyntäminen korjaushankkeessa

Kestävä korjaaminen: Hyvinvointia, resurssiviisautta ja kerroksellista kulttuuriperintöä

Esipuhe

Korjausrakentamisen neuvonta ja ohjeistus: Asiantuntevia neuvoja ja vertaistukea verkosta

Päijät-Hämeen osaajapankki ja osaajapankkimallit