Pörje Parilla ruotii kalastusalan ihmeellisyyksiä hyvissä tunnelmissa.
Venäläinen tortilla – Pörje goes vege
E
n ole kovin monta kertaa eläissäni syönyt mielestäni herkullista kasvisruokaa, mutta joskus vege on kolahtanut. Esimerkiksi silloin, kun kummipojan tyttöystävän muori oli tehnyt pelkästään kasvikunnan tuotteita sisältävän voileipäkakun kummipojan valmistujaisjuhliin. Minulla ei ole mitään hyvänmakuisia kasvisruokia vastaan, kunhan sen syöminen on nautinto eikä vain pakollinen tankkaustilanne. Erityisen miellyttäväksi koin kasvisruokavaihtoehdon silloin, kun kehitin sellaisen aivan omin kätösin. Asiaa hieman tarkemmin mietittyäni olen tullut sellaisen lopputulokseen, että yleisesti ottaen kasvisruokien valmistamisen ja niiden syömisen taustalla täytyy olla huoli globaalin ilmastomuutoksen puolesta eikä välttämättä kantaa ottaminen hyvänmakuisen kasvisruoan nauttimiseen. Mutta kun nämä molemmat asiakokonaisuudet löytävät keskinäisen sovun, tuloksena saattaa olla mieleenpainuva makunautinto ja –muisto. Itselleni tällainen ”ahaa”-elämys syntyi edellisen uuden vuoden aaton vastaanot-
56
Kalastus-lehti 1/21 | Kalamies.com
totilaisuudessa, kun rakentelimme aaton juhlapöydässä erilaisia tortilloja melkoisesta määrästä erilaisia tortillan täytteitä. Liha- ja kalasuikaleita vehnälätysköiden väliin kasatessamme joku otti puheeksi ilmastomuutoksen ja kasvisyönnin. Kaikille ruokailijoille tuttu aihe kirvoitti luonnollisesti jo jonkin verran käyneitä kasviskunnan tuotteita nauttineiden juhlijoiden kielenkannat erilaisille argumenteille. Kasvisruoan kannattajat pitivät oman näkemyksensä puolia ja lappasivat salaattia tortillojensa väliin, kun taas lihansyöjät puolustivat ihmisen oikeutta nauttia eläinkunnan proteiineja rasvavanan valuessa suupielistä. Mikä lie minuun oikein meni, mutta tunsin suurta tarvetta saada aikaan rauha hieman jo kiihkeäksikin virinneelle ruokakeskustelulle. Huomasin juhlapöydän reunalla avatun purkillisen merilevästä valmistettua mustaa keinokaviaaria, jonka olin tuonut tuliaisiksi taloon. En ollut tarkoittanut sitä laitettavaksi tortillojen väliin, vaan ladottavaksi blinien päälle lusikoidun smetana- ja punasipulisilppukerroksien päälle sekä nau-
tittavaksi juoksevalla hunajalla maustettujen suolakurkkulohkojen kera. No mutta miksikäs ei juuri näin? Ja ei kun kokeilemaan… Onkohan kukaan koskaan kokeillut jotain näin idioottimaista makuyhdistelmää?
No, sehän selviäisi ainoastaan yhdellä tavalla eli kokeilemalla. Tortillan päälle ladotaan kaikki ne samat ainesosat, jotka olisi ollut tarkoitus laittaa blinin pinnalle. Tämä olisi nyt tehtävä taitavasti, tarkasti sekä hyvällä maulla, sillä kyseessä on erittäin kansainvälinen ruokalaji, kun venäläinen ja meksikolainen keittiö lyövät kättä. Levitin aluksi smetanaa lusikan levyisen raidan lämmitetyn tortillan keskelle reunasta reunaan. Sirotelin smetanan päälle kevyesti raidan leveydellisen punasipulihaketta. Lusikoin mustaa merileväkaviaaria sipulin päälle reilusti ja viimeistelin tortillan sisällön muutamalla tulitikun paksuisella suolakurkkutikulla. Kääräisin ensimmäisen tortillan rullaksi ja nautin sen erilaisia makuyhdistelmiä tunnistellen. Täytin seuraavan tortillan samalla tavalla, mutta taittelin sen tötterö-
