Klubilehti - 5/2015

5/2015

• Kurkistus mielen maailmaan: Narsismi • ASPA kuntoutujien tukena • Klubitalon kahvilahanke Villissä • Joulunviettoa tuetussa asumisessa • Äitien vertaistukiryhmä

Julkaisija:

Salon Klubitalo Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House-ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja.

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus: Ajatuksia Joulusta .............. 3 Hallinnon kuulumisia ............................... 4 Uuden jäsenen turinoita ......................... . 5 Kristan kynästä -sarjakuva ...................... 5 Äitien vertaisryhmä .................................. 6 Musiikin harrastus klubilla ....................... 7

Painopaikka

Hannun kirjakorneri ................................. 7

Mediamaja, ATK-yksikkö

Kurkistus mielen maailmaan: Narsismi .... 8-9

Yhteystiedot Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 SALO puh. 044 727 5150

Miniatyyrikylä Plazassa ........................... 10-12

E-mail: info@salonklubitalo.fi Kotisivut: www.salonklubitalo.fi Klubitalo avoinna

Ma - pe klo 8.30 - 15.45 To iltatoimintaa 15.45-18.30 Päätoimittaja Arja Timonen Taitto: Lehtitiimi Kansikuva: Matti

Kahvilahanke Villissä............................... 13 ASPA kuntoutujien tukena 20 v. .............. 14 Kiksu kirjottaa: Petteri Punakuonot .......... 15 Kuvia syksyn tapahtumista ...................... 16 KiIITOS Salon FinFami............................ 17 Joulutunnelmia ....................................... 18 Joulunviettoa tuetussa asumisessa ......... 19 Kofeiinipäiväkirjat II – sarjakuva .............. 20 Opiskelijoiden terveiset ........................... 21 Sudoku ja Puzzle .................................... 22 Klubin viikko-ohjelma............................... 22

Kuvassa Seppä Laurin, Salon ensimmäisen asukkaan patsas.

Tämän lehden toimittivat: Arja, Anniina, Mikko, Satu, Jenni S, Jenni H, Mari, Hannu, Lasse, Matti, Teemu, Sauli, Kiksu, Krista , Raisa ja Veronica

KLUBILEHTEMME ILMESTYMISPÄIVÄT:

Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä.

2

31.3.2016

30. 6. 2016

30.9.2016

30.11.2016

Ajatuksia Joulusta

J

oulu, tuo idyllinen perhejuhla kauniine koteineen, ruoista notkuvine pöytineen lahja röykkiöineen. Jouluvalojen kimmellyksen ja iloisen mielen keskellä unohtaa mitä muuta joulu on monille. Stressiä, yksinäisyyttä, taloushuolia...

ja helposti

Median hehkuttaessa lämpimästä ja ihanasta perheiden juhlasta, yksinäisestä tuntuu pahalta.

Mahdolliset ystävät viettävät tietysti aikaa perheidensä kanssa. Yhdelle ei viitsi kaupan valmislaatikkoa kummempaa tehdä ja olisihan se koristelukin aika turhaa kun itsekseen pyörii. Ei olekaan ihme, että itsemurhatilastoissa on selvä piikki joulun aikoihin. Silloin ihmiset yleensä huomaavat helpoiten, kuinka yksin ovatkaan.

Joulunaikaan rahat ovat usein vähissä. Varsinkin jos on ostanut lahjoja monille. Usean joulu voikin mennä riisi- ja makaronilinjalla. Hyvällä tuurilla voi saada esimerkiksi seurakunnalta ruoka-apua, mutta eivät kaikki ole niin onnekkaita. Kaikilla ei välttämättä ole sukua tai ystäviä joilta pyytää apua tai joiden luokse mennä syömään.

Kinkkua, laatikoita, rosollia, graavilohta, puuroa, torttuja, pipareita... Jääkaappi natisee liitoksissaan ja tapaninpäivänä jo mietitään miten sitä ruokaa saisi vielä menemään kurkusta alas. Eikö olisi parempi miettiä mitä oikeasti haluaa syödä? Jos kukaan ei syö rosollia, jätetään rosollit kauppaan. Pitääkö sen kinkunkin olla kymmenkiloinen mötikkä, kun sitä jää kuitenkin yli? Ja se ainainen lanttulaatikko, josta moni ei kuitenkaan pidä... Miksi sitä pitää ottaa väkisin joulupöytään? Jos haluaa pizzaa, niin hakee pizzaa. Pääasia, että maistuu.

Roskalaatikot ovat surullista katseltavaa joulun pyhien jälkeen ja kertovat paljon tästä nykyisestä kulutusjuhlasta. ” Pakko ” ostaa jotain ihmisille, joilla on jo kaikkea. Kuusi peittyy lahjojen alle ja silti lapselle jää paha mieli kun ei saanutkaan sitä yhtä asiaa minkä olisi oikeasti halunnut, vaan paljon roinaa kaapintäytteeksi. Jos haluaa antaa lahjan, eihän sen tarvitsisi välttämättä olla materiaalista. Voihan läheiselle antaa vaikka siivousapua, ruoanlaittoseuraa, tai yksinkertaisesti vain aikaansa. Moni aikuinen arvostaa varmasti tavaraa enemmän vapaa iltaa lastenhoidosta tai vaikka lahjakorttia hierojalle tai kampaajalle. Olisi myös hienoa, jos ihmiset muistaisivat vuoden muinakin päivinä pyyteettömän antamisen ilon.

Vaikka joulusta puhutaan juhlana, jolloin muistetaan perhettä ja ystäviä, ei sitäkään pitäisi tehdä hampaat irvessä käyden vain velvollisuudentunnosta monissa kyläpaikoissa syömässä se joulutorttu ja pipari sekä juomassa mukillinen kahvia kyllästymiseen asti. Eikö sukua ja ystäviä voi nähdä vuoden muinakin päivinä, jos juuri jouluaattona ei tunnu siltä? Voihan sitä vain soittaakin, jos haluaa pitää yhteyttä. Näin vältytään jouluruuhkaltakin.

Ihmisillä on varmasti käsitys jouluaskareista ja siitä, miltä kodin pitäisi näyttää juhlan aikaan. Paineet siivota koti puti puhtaaksi, koristella kauniiksi, tehdä erilaisia ruokia ja hankkia ajatuksella valittuja lahjoja... Stressi voi olla kova. Itseensä on myös helppo pettyä jos ei täyttänytkään omia odotuksiaan täydellisestä joulusta.

Miksi siitä yhdestä päivästä pitää tehdä niin suuri numero, kun vuodessa on 364 muutakin päivää? Miksi pitäisi syödä joitain tiettyjä ruokia vain koska ” niin on ennenkin tehty ” , ostaa väkisin lahjoja juuri sille päivälle koska ” täytyy ” ja koristella koti koska ” n iin kuuluu tehdä ” ?

Itse ajattelen joulua aikana, jolloin ollaan rauhassa ja tehdään asioita joista pidetään. Valoisana juhlana talven pimeyden keskellä. Vaikka ei itse laittaisikaan jouluvaloja, niitä on silti kaikkialla. Varsinkin nykyisinä loskatalvina se on ihan mukavaa.

Kyseessä on sinun joulusi; vietä se kuten itse haluat. Älä, kuten sinun odotetaan se viettävän.

- Krista

3

T

Salon Klubitalo ry sai hallituksen

uleva Klubitalon itsenäistymine puhuttaa klubilla. Lyhyesti kerrottuna: arkemme säilyy aivan samanlaisena. Sen sijaan laadunvarmistusprosessi eli akkreditointi tulee näkymään kaikessa toiminnassa, mutta vähitellen, asia kerrallaan.

Itsenäistyminen etenee verkkaisesti, tarkkaa aikataulua ei ole vielä tiedossa. Ensi vuoden rahoitus on vielä haettu Salon mielenterveysseuran nimissä. Todennäköisintä on, että itsenäistyminen tapahtuu viimeistään huhtikuussa, mutta tarpeen vaatiessa vasta vuoden 2017 alussa.

Salon Klubitalo ry on yhdistyksenä virallisesti hyväksytty Patentti – ja rekisterihallituksessa heinäkuussa 2015. Klubitaloa on valmisteltu

itsenäistymistä varten, ja se on saanut oman hallituksen marraskuussa pidetyssä yhdistyksen ensimmäisessä syyskokouksessa.

Ensimmäiseen hallitukseen Klubitalon jäsenet valitsivat keskuudestaan Tainan sekä Mikon. Heille valittiin varajäseniksi Kirsi ja Sauli.

Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi tuli valituksi Iiris Niemi, joka kouluttaa lähihoitajia Salon ammattiopistossa.

Soili Puolimatka lienee monelle klubilla kävijälle tuttu, Sanna Haakanen on kaupungin nimeämä työntekijä hallituksessa, Juha Mäkilä on paitsi tuttu hoitajana Halikon sairaalasta, niin myös politiikassa toimijana, on mm. sosterlautakunnan jäsen. Juha on myös kaupungin nimeämä edustaja Sa-

lon mielenterveysseuran hallituksessa.

Torikahvilayrittäjä Virva Korhonen on klubitalolla tuttu yhteyksistään meihin. Klubilaiset ovat saaneet jäsenkortilla alennuksia Torikeitaan ja Maran Grillin tuotteista. Virva on myös paikallisen yrittäjäyhdistyksen hallituksen jäsen.

Pian on aika kiittää Salon mielenterveysseuraa, sen toimihenkilöitä ja hallitusta hienosta yhteisestä matkasta. Yhteistyömme varmasti jatkuu itsenäistymisen jälkeenkin, vain eri muodossa.

Klubitalon Hallituksen jäsenet!

Tervetuloa joukkoomme, ei muuta kuin hihat heilumaan, kunhan kaikki virallisuudet on hoidettu!

- Arja

Salon Klubitalo toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista uutta Vuotta kaikille yhteistyökumppaneilleen!

4

Uuden jäsenen turinoita Ensimmäinen kuukausi klubitalon jäsenenä on nyt takana ja olen päässyt hyvin mukaan klubitalon toimintaan. Parhaillaan käyn klubitalolla kahdesta kolmeen kertaa viikossa.

E

nsimmäisinä tutustumispäivinä tunsin oloni hieman epävarmaksi, koska en ollut varma mitä täällä klubitalolla voisi sitten tehdä. Aluksi löysin itseni keittiöstä kokin puuhista, joka oli aivan mielekästä tekemistä, sillä tykkään valmistaa ruokaa myös kotonani. Keittiössä olin parin viikon ajan valmistamassa lounasta muille klubitalon jäsenille. Muuhun klubitalon toimintaan en vielä ollut erityisesti osallistunut, mutta kiinnostusta muuhunkin toimintaan oli.

Pullaa urakalla Samoihin aikoihin, kun itse olin vasta tutustumassa klubitalon toimintaan, oli klubitalo aloittamassa jäsenten avustuksella järjestämään kahvilatoimintaa Kulttuuritalo Villiin.

Eräs kahvilantoimintaan osallistuneista klubitalon jäsenistä päätti

keskeyttää osallistumisensa, jolloin avautui paikka ja minulta kysyttiin, jos olisin kiinnostunut tästä toiminnasta. Lähdin mielelläni mukaan. Ensimmäisenä pääsin jatkamaan toimintaani keittiössä, mutta tällä kertaa kahvilan pullaleipurina ( ja satunnaisesti avustin edelleen lounaan valmistuksessa ) . Leivonta oli ihan mielekästä ja leivoin erilaisia pullia, jotta saatiin vaihtelua kahvilan tarjontaan.

Duuniin Villiin

klubitalo on osoittautunut aivan mukavaksi paikaksi. Täällä tulee mieluusti käytyä joka viikko osallistumassa klubitalon järjestämään toimintaan. Parhaillaan toimin pääasiassa Kahvila Villin myyjänä, mutta välillä olen osallistunut muuhunkin toimintaan ja ajanviettoon, kuten vaikka keilaukseen.

Tulevaisuuden kuvassa uskon edelleen käyväni täällä viikoittain.

Klubitalon jäsen Janne J

Leivontapuuhat jatkuivat muutaman viikon ajan, jonka jälkeen siirryin myyjäksi kahvilaan. Tässä tehtävässä olen nyt jo ollut kaksi viikkoa ja varmaan useamman viikon jatkossakin. Yksin en kahvilassa sentään joudu olemaan, sillä siellä minulla on toinen klubitalon jäsen tai ohjaaja työparina.

Kahvilassa työskentely on ollut mukavan rauhallista. Asiakkaita ei välttämättä käy aivan joka päivä, jolloin aika voi käydä hieman pitkäksi, mutta toisinaan asiakkaita saattaa olla useampia.

Yhteenvetona voin sanoa, että ,

Clubhouse Kampala Uganda kiittää Salon Klubitaloa ja FH-verkoston väkeä lahjoituksista, sekä Kampalan klubitalon tekemien tuotteiden myynnistä saadusta tuotosta. ” Thank you for the effort and remembering us at this difficult time as we are in need of funds to run the organisation. We keep you in our prayers. ” Harriet Mirembe, Director Lähetetty summa oli 450,00€.

5

Me ollaan äitejä siinä missä muutkin!

Ryhmässä saa relata

” R yhmän aloittaminen on ollut todella jännittävää, ja luonut isoja paineita. Ryhmässä on ajatus, että se olisi ilmapiiriltään mahdollisimman rento, istutaan ja kahvitellaan ja jutellaan mistä tahansa asioista, joista porukkaa tahtoo.

Oikeanlaisessa ilmapiirissä jokainen pystyy olemaan oma itsensä, ” Paula summaa.

P

aula on ottanut rohkean askeleen elämässään, ja päättänyt lakata kantamasta häpeää tai syyllisyyttä psyykkisen sairautensa vuoksi. Hän on hieno esimerkki siitä, kuinka kuntoutujan tarpeeseen mitoitettu kuntoutus tuottaa hyvää hedelmää. ” Halikon Aspa juhli hiljattain 20vuotista toimintaa. Kävin siellä tervehdyskäynnillä, ja kerroin, että ilman heitä en olisi nyt tässä: perheestäni iloitseva aikuinen nainen ja äiti! ” Vertaistukiryhmä vuosien toive Ajatus psyykkisesti sairastuneiden äitien vertaistukiryhmästä on kytenyt Paulan mielessä jo monta vuotta. Kolmen lapsen äidin historiaan liittyy ahdistusta ja masennusta, sairaalahoitoja ja häpeää omasta sairaudesta. Paula on noussut topakasti vastustamaan stigmaa: ” Me ollaan äitejä siinä missä ’ muutkin ” on minun lempilauseeni. On vain tämä sairaus sen lisäksi, että on äiti! ” Paula kirjoitti Puskaradioon ajatuksensa , että olisi ihanaa päästä juttelemaan muiden samassa tilanteessa olevien äitien kanssa.

Miten he jaksavat ja selviytyvät?

Tällaista ryhmää ei ollut. Klubitalon ohjaajalta sain vinkin ottaa yhteyttä Anna tukesi-yhdistykseen.

Netin kautta hän on saanut muutamia yhteydenottoja, alkumetreillä heitä on ollut koolla kolme äitiä.

Heistä kaksi toimii vetäjäparina.

Paula on iloinen, että vetäjäpari löytyi klubitalolta. ” K aikki ryhmään tulijat tietävät, että mukana ei ole ketään koulutettua henkilöä. Läsnä ei siis ole terapeutteja, hoitajia tai lääkäreitä.

On vain vertaistuki, ja se on se ryhmän ydinasia. ” Ennaltaehkäisevää tukea tarvitaan

Paula kiittelee varhaiskasvatuksen antamaa tukea omien lastensa kanssa: apua tulee tarjota ja antaa jo ennen kuin äiti on heikossa kunnossa. Paula pohtii, että ennaltaehkäisevää apua ei juuri tarjota. Se olisi tarpeen, sillä sairaus vaikuttaa omaan jaksamiseen.

Hän itse kokee, että väsyy nopeasti vaikka oma kunto muutoin onkin hyvä. Jaksaminen on rajallista. Tietysti myös lapsen persoona vaikuttaa jaksamiseen, vaateliaan lapsen kanssa omat jaksamisen rajat tulevat nopeammin vastaan.

Terapeutista suuri tuki Yhdistystoiminnassa minua kohdellaan kuin tervettä ihmistä.

- Arvostan sitä suuresti! Harmittaa sairauden kautta lähestyminen.

Hän on kiitollinen terapeutilleen, psykiatriselle sairaanhoitajalle, 6

joka on antanut terveitä realiteetteja. Hän on lähtenyt tekemään sen mitä Paula on monelta tietämättään toivonut: muuttamaan hänen sairauden värittämää ajatustapaansa terveeseen suuntaan. ” L ääke ei tee ihmeitä, vaan auttaa työstämään asioita. Lääkitys auttaa kohtaamaan omia pelkoja, joita ei muutoin pystyisi käsittelemään.

Kun epävarmuus alkaa kasvaa varmuudeksi, se on iso voimavara! ” Paula itse on ollut teiniäiti, ja taustalla on pitkäaikainen keskivaikea masennus. Mutta kaikesta on selvitty. ” Mottoni on : Jokainen meistä on täydellisen epätäydelli-

Vertaistukiryhmä Äitiys ja mielensairaus Ryhmä kokoontuu 2 kertaa kuukaudessa aina kuukauden ensimmäisenä ja toisena tiistaina.

Keskusteluryhmä Anna Tukesi ry:n tiloissa, Helsingintie 3, klo 10 -12 tiistaisin: 5.1. Asiantuntijaluennot pidetään Klubitalolla.

Vapaata keskustelua ajatuksista ja äitiydestä, kahvittelua, myös jokin teema.

Ennakkoilmoittautumisia ryhmään ei tarvita – riittää että ilmestyy paikalle.

Lisätietoa ryhmästä saat ottamalla yhteyttä: info@annatukesi.net TERVETULOA MUKAAN! nen! ”

K

Musiikin harrastus Klubitalolla

un ensin kuulin bänditoiminnasta, en hyppinyt tasajalkaa.

Kitaransoittoni ollessa nykyisin pääosin akustista, en ollut pitkään aikaan niin välittänyt kovaäänisestä soittamisesta. Alussa kova meteli otti korviin ja ei tuntunut omalta jutulta.

Vähitellen bändiin tuli muitakin jäseniä, ja soittotyyli monipuolistui.

Itsekin sitten uskalsi kokeilemaan juttuja, eikä enää niin pelännyt epäonnistumista tai virheitä.

Aloimme harjoittelemaan kokonaisia kappaleita. Kai siinä sitten hieman rentoutui, kun ei jännittänyt muiden kanssa soittamista enää niin paljon.

Nyt taas jammailu ja yleinen säätäminen on nostanut päätään.

Pääasia on ollut kokeileminen ja hauskanpitäminen ilman tavoitteellista treenaamista. Myös joitain uusia osallistujia on käynyt kokeilemassa.

Kuka tahansa voi tulla katsomaan tai kokeilemaan soittamista tai laulamista. Nuorisotalo Steissi on ystävällisesti lainannut heidän bänditilan lisäksi soittimiaan käyttöömme, joten omia kamoja ei tarvitse välttämättä olla. Emme tuomitse ketään soittotaidon perusteella, vaan pääasia on ollut rento

fiilis ja kokeilun ja löytämisen ilo.

Korvatulppia tai kuulosuojaimia saattaa tarvita, kun rumpali vetää kovaa tai availee paikkojaan. Pyrimme soveltamaan äänentason kunkin toiveiden mukaisesti.

Rummuista tulee luonnollisesti eniten ääntä, muiden soittimien äänentasojen ollessa helpompia säätää. Materiaali on ollut laidasta laitaan ihan jäsenien omien toiveiden mukaisesti. Lisää jäseniä mahtuu mukaan ilman muuta. Välillä on ollut pulaa soittajista / laulajista aikataulujen mennessä ris-

Hannun kirjacorneri

L

uin Terho Pursiaisen kirjan ” Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta ” . Kirja herätti minussa monia ajatuksia ja mietinkin, että nykyaikana kirja olisi MUSTluettava kirja, kirjasarjan nimen mukaisesti. Tässä päällimmäiset ajatukseni kirjasta.

Sisäisesti vapaan ihmisen ei tarvitse tehdä mitään, mitä joukkosieluun sitoutunut taiteilija ei tee.

Eikä muutenkaan poiketa joukkosielun orjasta millään näkyvällä

tavalla. Sisäinen vapaus ei avaa uutta maailmaa vaan muuttaa asenteen sitä maailmaa joka on.

Kohteet ovat samat, mutta katsontakanta on toisenlainen kuin ennen. Toisen ihmisen sisäinen vapaus on yhtä tavoittamaton kuin hänen omatuntonsakin. Se ei ole havaittavissa.

Terho Pursiainen on teologian tohtori ja ex-kansanedustaja. Hän täytti lokakuussa 70 vuotta.

7

tiin. Mielestäni tämä soittokämppä mahdollisuus kannattaa käyttää, jos vähäänkään kiinnostaa jokin musiikkiin liittyvä, tai sitten vain tulee muuten viettämään aikaa.

Jos tästä on jotain isompaa kehittyäkseen, niin menköön omalla painollaan. Mielestäni tärkeintä, että kaikilla on mahdollisuus kokeilla soittamista ilman painostusta tai epäonnistumisen pelkoa.

Ehkä joku saattaa löytää uuden harrastuksen tai innostuksen kohteen.

- Juho

Kurkistus mielen maailmaan: Narsismi Mistä apua?

J

os sinua on kohdeltu väkivaltaisesti tai uhattu sillä, älä jää odottamaan parempaa huomista.

Tapahtuneen vähättely tai kieltäminen ei auta sinua. Väkivalta ei ole missään muodossa hyväksyttävää – ja usein se on rikos.

Tekijä on aina vastuussa väkivallasta. Vika ei ole sinussa, vaan siinä, että sinua kohdellaan väkivaltaisesti. Usko itseesi ja tunteisiisi. Sinulla ja lapsillasi on oikeus ja mahdollisuus elää ilman väkivallan pelkoa.

Turvakodit neuvovat ja auttavat perheväkivaltaa kokeneita ympäri vuorokauden. Turvakodista saat apua vaikka et yöpyisikään siellä.

Neuvontaa, keskusteluapua ja ohjattuja vertaisryhmiä järjestetään myös erillisinä avopalveluina niin väkivallan uhreille ja tekijöille kuin perheen lapsille. Tietoa, vertaistukea ja ammattiapua saat myös netistä osoitteesta www.turvakoti.net Lähin turvakoti: Turun ensi- ja turvakoti puh. 02-5134100 Luolavuorentie 7 a, 20810 Turku.

Turun turvakoti tarjoaa ympärivuorokautista suojaa sekä naisille että miehille silloin, kun kotiin ei voi jäädä. Turvakotiin voi tulla yksin tai lasten kanssa mihin vuorokauden aikaan tahansa, asuinkunnasta riippumatta.

Narsistin uhri

Perille pääsee helposti bussilla numero 18, joka tuo kauppatorilta suoraan Turun ensi- ja turvakodin pääoven eteen.

JOS KUULET TAI NÄET VÄKIVALTAA, SOITA 112!! Erityisen tärkeää on puuttua silloin kun väkivallan kohteena on lapsi tai lapsi elää väkivaltaisessa perheessä.

Tee lapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä lastensuojeluilmoitus. Ilmoitus on syytä tehdä myös silloin, jos lapsi elää väkivaltaisessa kodissa.

Tapasin ihanan miehen, uskomattoman sympaattisen, miehen isolla M-kirjaimella, hän nosti minut taivaisiin. Olin rakastunut. Tässä on sielunkumppanini, minun toinen puoliskoni. Yli kymmenen vuoden selviytymiskamppailun jälkeen olen onnellinen, että selvisin hengissä. Elämä narsistin kanssa repi minut kappaleiksi ja menetin mielenterveyteni. Mutta minä selvisin.

M

Turussa toimii kolme vertaistukiryhmää. Avoin yleisryhmä, suljettu voimaantumisryhmä parisuhteessa narsistin kanssa olleille sekä ryhmä narsistien aikuisille lapsille.

Tietoa kokoontumisista ja paikkatilanteesta sähköpostiosoitteesta:

uutimme pian yhteen, yhteinen tie tuntui luontevalta ja valoisalta. Puolisen vuotta kaikki meni hyvin ja katselin elämääni ruusunpunaisten lasien läpi. Pikkuhiljaa alkoi mustasukkaisuus, milloin mistäkin syystä ja kohde saattoi olla ihminen, jota tervehdin.

Huomaamattani mieheni alkoi hallita enemmän elämääni ja eristämään minua ystävistäni ja perheestäni. En ymmärrä mitä minulle tapahtui. Nimittely ja henkinen alistaminen johti omanarvontunteen laskuun ja aloin uskoa, että olen oikeasti ansainnut nämä syytökset. Mies kertoi miten aiheutin hänelle pahaa oloa ja miten hän uhrautui parisuhteemme tähden.

Uskoin kaiken. Sitten tuli se päivä kun mustasukkaisuus purkautui silmittömänä raivokohtauksena, jolloin mies nimittelyn lisäksi hajotti kodin irtaimistoa ja aamulla jäljet siivottiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asioista ei puhuttu.

turku@narsistienuhrientuki.fi

Auttajat eivät ymmärtäneet

Narsistien uhrien tuki ry- NUT Yhdistyksen tarkoituksena on auttaa ja tukea narsistisen henkilön uhreiksi joutuneiden selviytymistä ja toipumista. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen laajasti tukipalveluja, kuten vertaistukea, ohjausta avun piiriin ja lakimiespalveluja huoltajuuskiistoissa.

Lähin NUT-vertaistukiryhmä:

Tulin raskaaksi ja uskoin onnemme täyttyneen, meistä tulisi oikea perhe. Idyllinen, onnellinen perhe.

Mies kuitenkin kielsi halunneensa lasta. Raskauden aikana alistaminen lisääntyi henkiseksi, fyysiseksi, taloudelliseksi ja seksuaaliseksi. Fyysisen väkivallan myötä ymmärsin, että asiat eivät ole oikein .ja minun on suojeltava myös lasta.

8

Narsistin uhrin tarina Hain apua ja menimme yhdessä ammattiauttajalle, mutta tapaamisia oli vain muutama, ehkä työntekijä haistoi jotain, mutta aika ei riittänyt tilanteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen.

Puhuimme pahoinpitelystä, mutta minä esiinnyin keskusteluissa riidan toisena osapuolena ja tietyllä tavalla väkivalta oli ollut jollain tapaa oikeutettua.

Terapeutti ilman muuta kielsi väkivallan oikeutuksen, mutta minun itsetuntoni ja – luottamukseni oli niin romahtanut etten kyennyt viemään asiaa eteenpäin. Odotin, että joku olisi sanonut minulle tiukasti, että tässä on piste ja tämä on loppu. Mutta kun kukaan ei sanonut, jatkoin vain suhteessa ja jopa toivoin, että parisuhde jatkuisi vaikka henkinen väkivalta jatkui ja pelkäsin henkeni puolesta.

silmäni viimein avautuivat. Käsitin mitä minulle on tapahtunut. Toipumisprosessi alkoi.

Toipuminen on pitkä prosessi Toipumisprosessi on pitkä ja jatkuu edelleen. Olen kiitollinen, että minä ja lapseni elämme, mutta jatkuva pelossa eläminen on vaurioittanut syvästi minua ja myös omalta osaltaan lapsiamme. Omana vahvuutenani oli rohkeus hakea ulkopuolista apua, halu selviytyä hengissä. Lapsille myös ” kehtasin ” hakea ja vaatia apua.

Sekin oli suuri kynnys. Pelkäsin, että lapset otetaan pois, vaikken ole mitenkään syyllinen omaan tilanteeseeni.

Klubitalo on tukenut jaksamistani Tärkeässä osassa toipumistani on ollut Salon klubitalo. Välillä vain kietouduin hyväksynnän ja sallimisen pehmeään huopaan ja klubitalolla itsetuntoni alkoi pikkuhiljaa palautua. Paljon siihen tarvittiin arvostavia sanoja ja katseita, ystävällisyyttä. Huomasin trauman ja sairauden alle jääneiden kykyjeni nousevan uudelleen pintaan.

Silti olen hyvin hauras, mutta tekemisilläni on tarkoitus ja olen yhteisön kunnioitettu, arvokas ja hyödyllinen jäsen. Itseluottamukseni on vahvistunut ja en ole tarvinnut enää niin raskasta erikoissairaanhoitoa, käyn enää säännöllisesti sairaanhoitajan luona keskustelemassa.

Vertaistukiryhmä avasi silmäni

Toisen lapsen jälkeen pelko lasten puolesta sai minut riuhtaisemaan itseni irti ja muuttamaan lasten kanssa omaan kotiin. Kiristys, tappamisella uhkaaminen ja ulkopuolisten poissulkeminen huoltajuusasioissa kuitenkin jatkui ja olin niin yksin. Yksin ihmisen kanssa, joka manipuloi mieltäni. Uhkailulla mies sai minut vaikenemaan todellisista ongelmista. Sitten mies tuli keskustelemaan asioista ja katsomaan lapsia. Tilanne kärjistyi kotimme rikkomiseen. Menin pienten lasteni viereen makaamaan ja odotin hänen tappavan meidät sänkyyn. Selvisimme aamuun.

Aamulla mies oli aivan normaali ja pirstoutuneen kodin jäljet siivottiin.

Myös minä aloitin siivousurakan.

Hain apua kaikilta viranomaisilta mitkä keksin, hoidin tapaamiset sosiaaliviranomaisten kautta, menin vertaistukiryhmään ja siellä

kin kohtaan on ollut hyvin uuvuttavaa. Minä huomaan hyppääväni hänen tahtonsa mukaan vieläkin lapsiamme koskevissa asioissa.

Lapset, nyt jo teini-ikäisiä, näkevät paremmin isänsä sairauden läpi.

Lopuksi haluan sanoa sinulle joka elät narsistisessa suhteessa: LÄHDE AJOISSA! Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava ei tunnista omaa sairauttaan, eikä muutu. Tunnista ja pakene ja jos et voi paeta, taistele oikeuksiesi puolesta.

Ja sinulle joka kuulet tai näet perheväkivaltaa: PUUTU TILANTEESEEN!

Minuuteni katoaminen ja pelko olivat myös vaurioittaneet uskoani hyvään äitiyteen. Olen hoitanut asiat viranomaisten kautta, mutta silti narsistin tunneköyhyys, välinpitämättömyys ja ylivoimainen ja – v ertainen asenne viranomaisia9

Jälkikäteen koin jopa katkeruutta ettei kukaan puuttunut tilanteeseen, vaikka soittanut poliiseja paikalle tai pysäyttänyt minua muuten. Olin yksin ja koin, että minun oli selviydyttävä yksin. Mutta olen uskaltanut hakea apua, olen sanonut, että minua ei kohdella näin. Minä selvisin.

Kauppakeskus Plazassa koko elämänkirjo minikoossa kaksi junaa. Ihmettelemistä pienoismaailmassa siis riittää. Peltomäen kuuleman mukaan joku olisi tutkinut pienoismallia peräti viisi tuntia yhtä mittaa.

Aikaa kuluukin, jos pysähtyy kaiken äärelle: kerrostalojen ympäröimällä pihamaalla on täydellinen lasten leikkipuistikko, pikkuruisin markiisein somistettujen kauppojen ikkunoista näkyy viimeisen päälle sisustettuja interiöörejä, hyllyt notkuvat myytävää tavaraa ja asiakkaita virtaa ostoksille - ja paljon, paljon muuta. Koko elämän kirjo kehdosta hautaan on löydettävissä kylästä.

Kuva: Matti P

M

inimaailmassa on läsnä joulun sanoma: rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Kaikilla ihmisillä näyttää olevan hyvä mieli, he ovat onnellisia. Vain punkkarit hieman ärhentelevät keskenään asiaankuuluvasti.

Wildbach eli Villipuro-nimisen kylän on rakentanut Juuso Peltomäki. Hän on eläkkeellä oleva pappi, joka on pikkupojasta saakka harrastanut pienoismallien rakentamista. Ensimmäisen veturin saatuaan 1961 hänelle syntyi toive rakennella kokonaisia maisemajuttuja, joissa junat kiitäisivät.

Vuosien saatossa kookkaita pienoismaailmoja on syntynyt kolme.

Kaksi seitsemän vuotta työtä vaatinutta työtä on maailmalla, nyt Plazassa nähtävillä oleva Wildbach on eläkepäivien aikaansaannos, kahden ja puolen vuoden urakka.

Asukkaat näyttävät onnellisilta Peltomäki on huomannut, että samanlaista tarkkaa pienoismaailmaa saa etsiä. Suomalaiset rakentajat keskittyvät yleensä pel-

kästään juniin, eivätkä juuri tee näin yksityiskohtaista maailmaa ihmisineen ja taloineen.

-Jokaista ihmistä paikalleen asettaessani ajattelen, kuinka hän liittyy tähän kokonaisuuteen, mitä hän tekee täällä ja mihin hänen katseensa suunta on.

Peltomäki ei tunnusta upottaneensa omaa elämäntarinaansa pienoismaailmaan, jotain kuitenkin on: ” Nuo nuorisojoukot tuolla kulmassa, punkkarit, jotka ovat saapuneet hengailemaan paikalle pienillä autoillaan ja mopoillaan, muistuttavat omasta nuoruudesta. ” Peltomäki torjuu ajatuksen, että pienoismaailmojen rakentaminen olisi kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. ” Kärsivällisyys on suhteellinen käsite, olen itse monesti kärsimätön. Mutta tällaista rakennetaan pikkuhiljaa. ” Esimerkkinä hän osoittaa vesitornia. Sen pikkuruiset sadat ” tiilet ” hän on maalannut yksitellen aidon näköisiksi Villipurosta löytyy 1131 ihmistä, 100 eläintä, 50 autoa, 5 enkeliä ja 10

Kirkko keskellä kylää Peltomäellä on teoksissaan mukana myös sanomallinen näkökulma. ” Yhteistä kaikille töilleni on, että kylässä tai kaupungissa on aina kirkko. Tässä työssä niitä on kaksi. Iso kirkko on mäellä, siellä on juuri Jumalanpalvelus alkamassa, ihmisiä virtaa kirkonmäelle. Pikkukirkko on koristeltu häitä varten, morsiuspari saapuu paikalle ja kuvaaja on valmiina kameransa kanssa. ” -Iän myötä kirkon ympärille on tullut hautausmaa ja sinne kynttilät. Pikkuruiset kynttilät tuikkivat valoa, ja ihmisiä on hautojen äärellä kukkasten kanssa.”

Pieniä enkeleitä työstä löytyy myös; Amor ampuu nuoliaan rakastavaisen parin suuntaan, kirkon takapihalla on suojelusenkeli.

Villipuro on valmis maailma, siihen ei enää lisätä mitään. Plazassa hän teki poikkeuksen: Halloweenia vietettäessä ilmestyi kylään viikatemies, sekä adventin alkaessa sinne ilmestyi itse Joulupukki.

Kuvat: Matti P, Juuso Peltomäki

Miniatyyrikylä Wildbach nähtävänä vielä joulukuun ajan - Kun työssään on toiminut ihmisten mielen alueen kanssa, käsillä tekeminen on antanut sopivaa vastapainoa, Peltomäki pohtii.

- En osaa maalata, piirtää tai laulaa, mutta nautin kauniiden asioiden aikaansaamisesta ja käsillä tekemisestä.

Juuso Peltomäki suosittelee pienoismallien rakentamista, mikäli työn tai muiden velvoitteiden loppuminen aiheuttaa turhautumisen tunteita.

- Nyt eläkkeellä ollessa ei ole tarvinnut pohtia, mitä tekisi, kun on tällainen aikaa vievä harrastus.

Elämässä on ollut erilaisia ajanjaksoja, jolloin tämä pienoismallien rakentaminen on auttanut selviytymään. Voisi jopa sanoa, että tämän avulla pää on pysynyt kasassa.

Villipuro-miniatyyrimaailma on vielä joulukuussa esillä Kauppakeskus Plazassa.

Juuso Peltomäki on itse paikalla torstai – ja perjantai iltapäivisin.

Kuva: Juuso Peltomäki

Kuva: Juuso Peltomäki Wildbachin kylästä löytyy uimaranta, oikein tarkkasilmäinen voi löytää sieltä myös nudistirannan.

11

Kuva: Juuso Peltomäki Lähikuvat Villipurosta avaavat aivan uuden ulottuvuuden yksittäisten ihmishahmojen tarinaan.

Kuva: Juuso Peltomäki 12

Kahvilahanke Villissä Salon Klubitalo aloitti yhdessä salolaisen kulttuuriyhdistys Pro Rantakivi ry:n kanssa lokakuun alussa pienimuotoisen kahvilan pidon Villissä.

K

ulttuuritalo Villi on Pro Rantakivi ry:n hanke, jonka puolesta he ensin kampanjoivat adressikeräyksellä purkutuomion saaneen ruokalarakennuksen säilyttämisen puolesta. Ruokalarakennus on kaunis osa salolaista vanhaa talokantaa. Toden teolla hanke lähti liikkeelle syyskuussa 2014, kun Salon kaupunginvaltuusto päätti kumota vanhan ruokalarakennuksen purkupäätöksen ja luovuttaa rakennuksen kulttuurikäyttöön. Rantakivien kunnianhimoinen tavoite on tehdä Villistä salolaisten viihtyisä olohuone ja kohtaamispaikka, jonka hengen ja sydämen luo kulttuurikahvila. Villissä on järjestetty jo näyttelyitä, joista viimeisimpiä on jäsenemme Sauli Leskisen Myytit- eilen tänään- näyttely sekä Salon taiteilijaseuran Villi paletti-näyttely.

Kahvia kanssa Näyttelyiden myötä virisi keskustelu, että olisi mukava ostaa näyttelyn lomassa myös kuppi kahvia.

Pro Rantakivi ry etsi kahvilanpitäjää ulkopuolelta, mutta aika ja tila eivät olleet vielä valmiita yritystoiminnan aloittamiseen Villissä. Salon klubitalolla taas on ollut ongelmana osapäiväisten työpaikkojen ja työkokeilupaikkojen löytäminen jäsenilleen. Salo on pitkään ollut rakennemuutosaluetta ja kaupungissa on paljon työttömiä.

Yhteistyöllä win-win-tilanne Rohkeasti lähdimme tekemään yhteistyötä ja kahvilahanke antaa työllistymiskokemuksen neljälle kuntoutujajäsenellemme. Kahvilaa pidämme auki kolmena päivänä viikossa muutaman tunnin kerral -

Maija työskentelee Villissä

P

ääsin mukaan Kahvila Villin porukkaan heti alusta alkaen ja nykyään työskentelen myyntihommissa Jannen työparina. Olen valmistunut 2010 Keittiöalan palveluvastaavaksi ja minulla on työkokeilukokemusta kahviloista.

Olen pienestä tytöstä saakka haaveillut kahvilassa työskentelystä, mutta koulutuksesta huolimatta palkkatyötä siitä minulle ei ole tullut.

koon ihmisten edessä. Ujona ja hiljaisena ei uusien ihmisten kohtaaminen ole helppoa. Olen saanut huomata, että osaan ja pystyn ja kivointa on juuri ihmisten kanssa tekemisissä oleminen ja itsensä toteuttaminen. Ja rohkeus kasvaa kokemuksen myötä.

Tärkeä työkokeilu

Lähdin mukaan suurella mielenkiinnolla ja myös suurella jännityksellä. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen tullut varmemmaksi kahvilanpidossa, jännitys alkaa helpottamaan. Alussa pelkäsin epäonnistumista sosiaalisessa kanssakäymisessä ja rahankäsittelyssä. Pelkäsin, että annan rahasta väärin takaisin tai, että menen täysin luk-

Minulle Kahvila Villi työskentely on ollut monin tavoin tärkeää ja palkitsevaa. Olen oppinut sosiaalisia taitoja, kuten erilaisten asiakkaiden kohtaamista, mutta tärkein on oman itsekunnioituksen ja luottamuksen kasvu. Uskallan luottaa taas omiin kykyihini. Uskon, että hankkeesta on myös apua ja tukea tulevaisuudessa. Olen ajatellut hakea työkokeilupaikkaa kahvila/ravintola-alalta ja mikäli hyvä tuuri käy ehkä työllistynkin osaaikaisesti unelma-ammattiini.

laan. Lippulaivamme on tuore, ISO kotipulla. Kuntoutujat muodostavat kaksi työparia ja työparista toinen jäsen tulee aamulla leipomaan pullat klubitalolle ja toinen avaa kahvilan klo 13 iltapäivällä. Täten työtunteja viikkoa

kohden tulee noin 6-8 tuntia. Pullien lisäksi tarjoamme kuivakakkua ja suolaista piirakkaa. Asiakasvirta ei näin alkuun ole ollut huimaava, mutta jäsenille tämä on luonut aivan erilaista sitoutumista ja rohkeutta ja omanarvontuntoa.

Aluksi jännitti

13

ASPA toiminut kuntoutujien tukena 20-vuotta aali- ja terveyspuolen ammatillinen koulutus.

Aspalla on ryhmätoimintaa. On elämäntaidot-, liikunta-, kulttuuri ja musiikkiryhmät sekä taide- ja valokuvaus-ja käsityöryhmät. Yhdessä ryhmässä on asiakkaita keskimäärin kymmenen.

Ryhmässä ei ole hirveästi sääntöjä, pikemminkin on yhdessä sovittuja asioita. Toistemme kunnioittaminen on tärkeää. Asiakkaille on myös tärkeää, ettei lainata rahaa tai pyydetä lääkkeitä. Jos ei pääse tulemaan niin ilmoittaa, ettei pääse.

ASPA arvostaa asiakkaitaan

T

arja Räty, Aspan palveluvastaava, on koulutukseltaan sosiaalikasvattaja, työnohjaaja, mindfullnessohjaaja ja NLP- trainer. Tarja Räty on esimiehenä Halikossa ja Naantalissa. Hän aloitti vuonna 1998 Aspassa, vuosina 2001-2006 hän työskenteli välillä hän työskenteli vanhusten avohuollon palveluissa Halikon kunnassa viisi vuotta vuodesta 2001 lähtien.

13 eri vammaisjärjestöä perusti säätiön Aspan eli asumispalvelusäätiön vuonna 1995.

Aspa-asunto on asiakkaan koti

Aspakoti Sillanpäässä on asiakkaina mielenterveyskuntoutujia sekä kehitysvammaisia henkilöitä.

Asiakkaaksi hakeudutaan oman kotikunnan sosiaali- ja terveyshuollon päätöksellä. Myös syrjäytymisuhan alla olevat nuoret voivat hakea Aspan palveluita lastensuojelun jälkihuoltona.

Aspan asukkaat asuvat omissa kodeissaan, joka voi olla säätiön hankkima asunto, vapailta markki-

noilta vuokrattu asunto tai oma asunto. Säätiö omistaa Halikossa ja Salossa yli 30 asuntoa.

Aspan asunnon hyvä puoli on, että asunto on asiakkaan oma koti.

Jokainen saa tehdä kodin sen näköiseksi kuin haluaa. Hyvä puoli on myös, että kotiin saa palveluita.

Kotikäynneillä saa apua arjen askareissa kuten siivouksessa ja ruoanlaitossa. On turvallinen olo asua yksin.

Aspalla on noin 40 toimipistettä Suomessa. Halikon Aspassa on asukkaita tällä hetkellä 36. Toiminnan kustantaa: Salo, Paimio, Sauvo, Somero ja Marttila. Salon kaupungilla on puitesopimus.

Aspan toiminta on monipuolista Halikossa on kahdeksan työntekijää. Työntekijät pitävät ohjattuja ryhmiä, tekevät kotikäyntejä, auttavat asioinnissa, ovat lääkärikäynnillä mukana, auttavat hakemaan etuisuuksia. He ovat mukana kaikissa ihmisen tarpeissa.

Työntekijät ovat monessa mukana. Aspan työntekijöillä on sosi14

Arvot, jotka ohjaavat Aspan toimintaa ovat ihmisen kunnioittaminen, ammatillisuus ja turvallisuus.

Keskiössä on asiakas ja henkilökohtainen suunnitelma. Se määrittelee mitkä ovat ihmisen tavoitteet. Halutaan, että asiakkaat rohkeasti tavoittelevat omia haaveitaan, uskaltavat ottaa askeleita.

Henkilökunnan tehtävä on kulkea rinnalla ja tukea valinnoissa.

Helsinki ei määrää Aspan toiminnasta Halikossa. Palveluilla on strategia ja visio toiminnasta. Tavoitteet ovat samansuuntaisia.

Hajautetun asumisen malli. Yksiköt ovat tärkeitä Helsingille.

Tarjan stressinhallintakeinoja Kustantava taho ei määrää Aspan toiminnasta. Kaupunki ei määrää.

Kilpailutuksen kautta tulevat tietyt reunaehdot siitä kuinka laadukkaita palveluita tulee tuottaa.

Lopuksi kysyimme mitä Tarja Räty haluaa kertoa itsestään. Onko hänellä harrastuksia? ” E läimet ovat lähellä sydäntäni.

Minulla on hevonen yhdessä tyttären kanssa. Tallilla käyminen on harrastukseni. Harrastan myös ulkoilua: fysiikasta pitää pitää huolta. Luen kirjoja aika paljon.

Mindfullness on elämäni juttu tällä hetkellä: se auttaa stressin hallinnassa. ”

PETTERI PUNAKUONOT

M

ikä on sinun lempijoululaulusi? Minun on Petteri Punakuono. On ollut jo monta vuotta.

Lastenlaulu joka saa minut hyvälle tuulelle mutta jossa on mielestäni myös tärkeä sanoma.

Tässä minun jouluinen ajatukseni tänä vuonna.

tulee kuikyllä

tenkin

lanteita vastaan, jolloin ennakkoluulot ja pelot iskevät vasten kasvoja.

Petteri Punakuono oli poro joka jäi aina muiden porojen varjoon. Muut lastensatujen henkilöt muistettiin mutta pientä poroa ei muistettu tai huomattu. Hän oli aika yksinäinen ja huomaamatonkin poro. Petteri oli erilainen kuin muut porot. Hänen nenänpäänsä loisti toisella tavalla kuin toisten porojen ja häntä kiusattiin siitä.

Joulupukki huomasi sen ja mietti mitä tehdä asialle. Niinpä hän keksikin että Petterin erilaisuutta, loistavaa nenänpäätä voisi käyttää apuna pimeinä talven öinä tuomaan valoa pimeyteen. Siitä asti tämä unohdettu ja kiusattu pieni poro veti joka joulu joulupukin rekeä näyttäen tietä joulupukille.

Petteri oli riemuissaan ja uskon että myös onnellinen poro. Häntä ei enää kiusattu ja hän tunsi olevansa tasavertainen toisten porojen kanssa.

Me mielenterveyskuntoutujat olemme usein näitä Petteri Punakuonoja. Meitä on haukuttu ja kiusattu koska me olemme erilaisia kuin muut ihmiset, mutta kuitenkin niin samanlaisia. Meidät erottaa muista ihmisistä yksi asia, meillä on psyykkinen sairaus. Meiltä ei ole murtunut jalka, meiltä on murtunut mieli ja usein tätä erilaisuutta pelätään.

Ei ole meidän tai kenenkään muunkaan syy että sairastuimme.

Niin vain kävi. Hyvin usein arjessa

ikävä t i -

M eit ä mielenterveyskuntoutujia pelätään ja sairaudestamme ei saa puhua. Se on tabu ja sitä hävetään. Jos puhun, minut leimataan hulluksi jota on syytä vältellä. Hulluushan voi nimittäin tarttua. Mutta voiko hulluus tarttua. Ei diabetes-

M

kaan tartu ja harvempi pelkää diabeetikkoa.

Me emme ole myöskään tyhmiä ihmisiä. Suurin osa meistä on ihan fiksuja tyyppejä. Tutkimusten mukaan älykkyysosamäärämme on sama kuin terveilläkin ihmisillä.

Itse määrittelisin psyykkisen sairauden enemmänkin tunneelämän sairaudeksi kuin että sillä olisi tekemistä järjen kanssa. Noin joka toinen suomalainen kärsii tai on kärsinyt jossain elämänsä vaiheessa masennuksesta. Sinäkin saatat siis tietämättäsi tietää miltä tuntuu olla hullu.

Olen klubitalolla työskennellessäni huomannut että meillä mielenterveyskuntoutujilla olisi paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle.

Meiltä löytyy valtava määrä osaamista ja tietotaitoa, jota voisi hyödyntää jotenkin. Meiltä löytyy todella fiksuja ja päteviä merkonomeja, datanomeja, kokkeja, suurtalouskokkeja ja yksi sisustussuunnittelijakin. Myös taiteellista osaamista löytyy. Kunpa vain löytyisi joulupukki tai joulumuori joka ymmärtäisi potentiaalimme ja uskaltaisi antaa meillekin mahdollisuuden näyttää mihin kaikkeen pystymme.

Rakkaita ja lämpöisiä joulun toivotuksia erityisesti Salon Klubitalon jäsenille ja henkilökunnalle!

PETTERI PUNAKUONO uistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan ja Punahilkan ja sudenkin harmaan, mutta poro tää sulta usein unhohon jää . . .

Petteri Punakuono, oli poro nimeltään, ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen: Aattoilta pitkä on, taival valoton. Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään. Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen, johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.

15

MAD PRIDE-MARSSI 10.10.2015 ONNISTUI NAPPIIN!

MadPride-tapahtuma keräsi yhteensä sata osallistujaa Salon kaupungintalolla pidetyille luennoille Ja kynttiläkulkueeseen. Paikalliset toimijat tekivät upeaa yhteistyötä tapahtuman onnistumiseksi!

Salmi ry:n kanssa Yle-studiovieraana : Noin viikon uutiset

16

MIELENTERVEYSMESSUT HELSINGISSÄ

KIITOS, Salon FinFami!

Vuodesta toiseen olette mahdollistaneet suurelle joukolle osallistumisen Mielenterveysmessuille!

Yxi suosituimmista jonotuksen kohteitata oli drinksubaari...Kiitos, ASPA Alkoholittomista lakka– ja mansikkajuomista!

17

Joulutunnelmia

N

iin se joulu tulee taas niin kuin joka vuosi tähän aikaan.

Pöydällä palaa kynttilä ja radiossa soi joulumusiikki. Ikkunaverhot on suljettu tiiviisti kiinni ettei ulkona pauhaava sade ja tuuli näy sisälle.

Maistelin eilen salaa joulusuklaata muutaman palan. Mmmmm se maistui hyvälle mutta enempää ei ennen joulua saa syödä, loput täytyy jättää jouluksi. Neulon joululahjaksi villasukkia ja juon kupin kahvia.

Olen neulonut tänä jouluna paljon sukkia. Osa on tullut omalle perheelle ja osa tuttaville. Mittarimatosukat tuntuvat olevan tämän joulun hitti. Ihmettelen että tänä

vuonna perhekin on toivonut sukkia yksi jos toinenkin vuoronperään. Yleensä nuo pehmeät paketit eivät ole olleet kovinkaan suosittuja. Se kuuluu kuulemma perheen luontaisetuihin että minä neulon kaikki sukat. Sellaista se on minun elämä joulun alla. Puikkojen kilistelyä.

Nyt kun neulon viimeisiä joulusukkia ajattelin seuraavaksi aloittaa joulusiivoukset. Vielä on kolme viikkoa aikaa siivota. Sauna täytyy pestä ja vaihtaa lakanat. Imuroida ja luututa. Sitten on jouluna puhdasta.

Joulukoristeet ja liinat levittelin jo ensimmäisenä adventtina pöydille.

Ulkovalot pitäisi vielä viedä ulos mutten ole vienyt kun sataa vettä.

Ehkäpä jouluaattona syttyvät sitten nekin valot.

Jouluaaton vietän lastenlasten kanssa pojan luona. Muuten vietänkin jouluni sitten yksin. Se tulee olemaan varmaan aika raskasta.

Olla yksin monta päivää. Mutta ehkäpä minä sitten neulon, minulla on nimittäin eräs salainen projekti menossa ; ) Muuten ajattelin hiljentyä jouluna ja nauttia kun ei ole kiire minnekään. Käydä saunassa ja syödä hyvin. Kunpa vain sataisi lunta. Se on minun joulutoiveeni.

- Kiksu

Leppoisaa Joulunaikaa koko klubiväelle!

T. lehtitiimi

18

Joulunviettoa tuetussa asumisessa Anniinan joulutarina

O

len asunut tuetusti asuntolassa reilun kaksi vuotta.

Joulun pyhät olen kuitenkin viettänyt vanhempieni luona. Uskon kuitenkin, että asuntolassakin voi viettää hyvää joulua. Meidän asuntolassa koristellaan yhdessä kuusi ja jouluvalmistelut aloitetaan ajoissa. Leivotaan joululeivonnaisia ja koristellaan paikkoja. Minulle mieluisin koriste on joulutähti kuusen latvassa. Aattona joulupukki tulee tuoden kaikille lahjoja, ketään ei unohdeta. Itse koen, että joulun tärkein asia asuntolassa on kuitenkin yhdessäolo, kukaan ei joudu olemaan yksin joulupyhinä.

En usko, että yksinäinen joulu olisi kovin mukava.

Omista jouluperinteistäni tärkeimpiä on Turun joulurauhanjulistuksen katsominen televisiosta ja yhdessä vanhempien kanssa joululaulujen kuunteleminen radiosta.

Lempijoululauluni on monia, yksi kauneimmista on ” En etsi valtaa loistoa ” .

Haluan katsoa myös Lumiukon joka vuosi. Se on niin kaunis ja hieman surullinen tarina pienestä pojasta ja hänen ystävästään lumiukosta. Ruokaherkkujani on kinkku ja imelletty perunalaatikko, ei sillä, paljon muutakin tulee syötyä. Joululahjaksi en toivo mitään erityistä, minulle riittää rauha ja yhdessäolo. Enemmän vilskettä on sitten Tapaninpäivänä, kun sisarukseni lapsineen tulevat vanhempieni luo. Se on myös ihanaa.

Sarin joulutarina

V

ietän jouluni nykyään isoäitini luona, mutta monta laitosjoulua on takana. Tuetussa asuntolassa jokainen viettää jouluaan omilla tahoillaan, mutta yhteiset tilat koristellaan ja jouluateria syödään ennen joulua yhdessä. Minusta on kaunista kun pihan pensaat saavat jouluvalot ja kotiinikin ajattelin ostaa jouluiset valot. Aikanaan laitoksissa parasta oli, että ystävät olivat lähellä ja henkilö-

kunta järjesti meille parhaansa mukaan juhlan. Sai lahjoja ja pukki kävi, jouluruokaa oli jokaiselle makunsa mukaisesti. Omia herkkujani on joulukalkkuna ja uunilohi. Nykyään jouluperinteitäni on joulusaunassa käynti, radion kuuntelu. Lempijoululauluni on Tonttu, esittäjällä ei niin väliä. Tärkeintä on rauhoittuminen ja rakkaiden luona oleminen. Jos oikein saisin lahjaa toivoa, niin toivoisin itselleni tablettia, vaan saa katsoa tuleeko se pukki vielä meillekin.

Lassin joulutarina

O

len viettänyt joulun hoitokodeissa viimeiset 13 vuotta.

Aikaisemmin perheellisenä joulut olivat ihanaa aikaa.

Ilman hoitokotia minulla ei olisi joulua ollenkaan ja olen kiitollinen, että minulla on tämä nykyinen hoitokodin yhteisö. Edellisessä paikassa oli rauhatonta ja vaikka joulupukki tulikin, niin joululahjaksi sai vain pienen joulupussin.

Minulle on tärkeää, että nykyisessä paikassa jouluun panostetaan.

Vietämme pikkujoulut laulaen kauneimpia joululauluja ja tarjolla on glögiä ja joulutorttuja. Aattona meillä on joulukuusi, -puuro ja tietenkin joulupukki, joka tuo kaikille oikeita lahjoja, vaatteita ja karamellia.

19

Joulupäivällisellä kaikki saavat hyvää jouluruokaa. Itse en pystyisi kinkkua ja laatikoita tekemään.

Hoitokodin joulu on pyritty tekemään niin kodinomaiseksi kuin mahdollista. Kaipaan ainoastaan hautausmaalla käyntiä. Minusta olisi mukavaa viedä vanhempien ja isovanhempien haudalle kynttilä. Se on ollut minulla perinteenä jo lapsesta saakka.

Joskus suru tulee myös siitä, että omaiset eivät juuri käy. Poika ja pojanpoika käy silloin tällöin. Pyrin pitämään omaisiin yhteyttä puhelimitse, mutta muita lastenlapsia en ole nähnyt. Ehkä heillä on vaikeaa tulla hoitokotiin ja matkakin on pitkä. Joulukortit kyllä lähetän heille.

20

Opiskelijoiden terveiset

O

len Jenni, 31-vuotias lähihoitaja opiskelija Perniöstä. Lähihoitajaksi valmistuin ensimmäisen kerran vuonna 2006 osaamisalanani vanhustyö. Valmistumisestani lähtien olen työskennellyt hoitajana kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Alkusyksystä 2015 elämääni alkoivat puhaltaa aivan uudet tuulet. Aloitin mielenterveysja päihdetyön osaamisalaopinnot Salon Aikuisopistossa, sekä yksinlaulun opiskelun Salon Musiikkiopistossa. Jäin työstäni vuodeksi opintovapaalle.

Salon Klubitalolla olin työssäoppimisjaksolla 14.9-9.10.2015. Vastaanotto Klubilla oli heti ensimmäi Olen Veronica, 17-vuotias opiskelija Salon Seudun ammattiopistosta. Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla. Minulla on nyt koulutuksen toinen vuosi käynnissä, eli valmistun 2017 keväällä. Tällä hetkellä minulla on neljän viikon pituinen työharjoittelu täällä Salon Klubitalolla.

Työ täällä on hyvin erilaista, kun vertaa perinteiseen hoitotyöhön.

Opiskelijan on hyvä nähdä hoitotyön erilaisuutta.

Täällä harjoittelu on ollut hieno kokemus ja olin onnekas, että sain tämän harjoittelupaikan. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt hyvä ilmapiiri. Arjessa näkyy hyvin se, että yhteistyö on tärkeää ja, että yhteisö ei toimi jos kaikki eivät anna omaa työpanostaan. Haluan vielä kiittää, että olen päässyt mukaan tähän porukkaan ja minut on otettu vastaan niin avoimesti. On ollut ilo tutustua teihin kaikkiin uusiin ihmisiin!

Sarjis Kristan kynästä

21

senä päivänä lämmin ja sydämellinen. Minuun teki suuren vaikutuksen tapa, jolla jäsenet ja henkilökunta kohtaavat toisensa. Arvostaen ja tasaveroisesti. Klubitalolla jokainen saa kokea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

Jäsenet saavat käyttää omia vahvuuksiaan ja erityisosaamisiaan omaksi ja yhteisön iloksi. Neljä viikkoa Klubilla hurahti vähän liiankin nopeasti omalta osaltani. Lämmin kiitos ja halaus kaikille Klubitalolaisille ja oikein hyvää Joulun alusaikaa! Olette huippu jengi - Jenni

Tehtäviä joulunpyhien ratoksi Sudoku

Puzzle Salonseudun nimistöstä M Ä R Y N U M M I N V K I K U U S J O K I A Ä A S P U O T I L A S L Ö U I T E I J O L K Y I P K T A L A K I I K N V Ö O S K I S K O O R O I Y L

U U K K N S E L I O L A M Å R T I P A Z Y T Ä Ö S U O M U S J Ä R V I I N I M E I N L I V S Z M Puzzlen sanat: Perniö, Suomusjärvi, Vilniemi, Pöylä, Kiikala, Mustisi, Vaskio, Kemiö, Mutainen, Toivila, Märynummi, Kuusjoki, Kaukola, Nurkkila, Puotila, Isokylä, Teijo, Kisko, Salo, Halikko

M U T A I N E N K H W E H A L I K K O K U G Q K

Klubitalolla tapahtuu Biljardi

YHTEYSTIEDOT:

PUHELINNUMEROT:

Vesijumppa

Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 Salo

Johtaja Arja Timonen 040 532 9748

Maanantaisin klo 10-11.45 Steissillä Maanantaisin klo 14-14.45

Bändi

Keskiviikkoisin klo 16-18 Nuorisotila Steissillä.

Kuntosalivuoro

Tiistaisin klo 14.30-15.30.

Perjantaisin klo 14-15.

Salibandy

Joka toinen torstai klo 13-14

Iltatoiminta

Torstaisin klo 16-18.30

Äijäkeittiö

VARAA TUTUSTUMISKÄYNTI INFO : 044-727 5150 info@salonklubitalo.fi

Ohjaaja Jenni Salakari 044 727 5152 Ohjaaja Mervi Hopia 044 532 9740

www.salonklubitalo.fi

Ohjaaja Satu Laakso 044 727 5153

Lounas: ma—pe klo 12.00 Kahvila auki: ma—pe klo 10.00-10.30 klo 14.00-14.30

Yhteisöavustaja Janne Vuorinen 044 727 5154

HUOM! Sähköpostiositteemme ovat muuttuneet: etunimi.sukunimi@salonklubitalo.fi

Valmistaa lounaan perjantaisin 22

Tervetuloa Villin Joulumyyjäisiin!

To ja pe klubitalon väki palvelee kahviossa!

23

Vastaanottaja

KIITOS Kimmon Vihanneksen johdolle !

Iloisena yllätyksenä saatu joulukorttirahanne tullaan käyttämään toiveenne mukaisesti nuorten mielenterveyskuntoutujien toimintaan.

Salon mielenterveysseura / Salon Klubitalo

24