Kauppakeskus Plazassa koko elämänkirjo minikoossa kaksi junaa. Ihmettelemistä pienoismaailmassa siis riittää. Peltomäen kuuleman mukaan joku olisi tutkinut pienoismallia peräti viisi tuntia yhtä mittaa. Aikaa kuluukin, jos pysähtyy kaiken äärelle: kerrostalojen ympäröimällä pihamaalla on täydellinen lasten leikkipuistikko, pikkuruisin markiisein somistettujen kauppojen ikkunoista näkyy viimeisen päälle sisustettuja interiöörejä, hyllyt notkuvat myytävää tavaraa ja asiakkaita virtaa ostoksille - ja paljon, paljon muuta. Koko elämän kirjo kehdosta hautaan on löydettävissä kylästä.
Kuva: Matti P
M
inimaailmassa on läsnä joulun sanoma: rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Kaikilla ihmisillä näyttää olevan hyvä mieli, he ovat onnellisia. Vain punkkarit hieman ärhentelevät keskenään asiaankuuluvasti. Wildbach eli Villipuro-nimisen kylän on rakentanut Juuso Peltomäki. Hän on eläkkeellä oleva pappi, joka on pikkupojasta saakka harrastanut pienoismallien rakentamista. Ensimmäisen veturin saatuaan 1961 hänelle syntyi toive rakennella kokonaisia maisemajuttuja, joissa junat kiitäisivät. Vuosien saatossa kookkaita pienoismaailmoja on syntynyt kolme. Kaksi seitsemän vuotta työtä vaatinutta työtä on maailmalla, nyt Plazassa nähtävillä oleva Wildbach on eläkepäivien aikaansaannos, kahden ja puolen vuoden urakka. Asukkaat näyttävät onnellisilta Peltomäki on huomannut, että samanlaista tarkkaa pienoismaailmaa saa etsiä. Suomalaiset rakentajat keskittyvät yleensä pel-
kästään juniin, eivätkä juuri tee näin yksityiskohtaista maailmaa ihmisineen ja taloineen. -Jokaista ihmistä paikalleen asettaessani ajattelen, kuinka hän liittyy tähän kokonaisuuteen, mitä hän tekee täällä ja mihin hänen katseensa suunta on. Peltomäki ei tunnusta upottaneensa omaa elämäntarinaansa pienoismaailmaan, jotain kuitenkin on: ” Nuo nuorisojoukot tuolla kulmassa, punkkarit, jotka ovat saapuneet hengailemaan paikalle pienillä autoillaan ja mopoillaan, muistuttavat omasta nuoruudesta. ” Peltomäki torjuu ajatuksen, että pienoismaailmojen rakentaminen olisi kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. ” Kärsivällisyys on suhteellinen käsite, olen itse monesti kärsimätön. Mutta tällaista rakennetaan pikkuhiljaa. ” Esimerkkinä hän osoittaa vesitornia. Sen pikkuruiset sadat ” tiilet ” hän on maalannut yksitellen aidon näköisiksi Villipurosta löytyy 1131 ihmistä, 100 eläintä, 50 autoa, 5 enkeliä ja 10
Kirkko keskellä kylää Peltomäellä on teoksissaan mukana myös sanomallinen näkökulma. ” Yhteistä kaikille töilleni on, että kylässä tai kaupungissa on aina kirkko. Tässä työssä niitä on kaksi. Iso kirkko on mäellä, siellä on juuri Jumalanpalvelus alkamassa, ihmisiä virtaa kirkonmäelle. Pikkukirkko on koristeltu häitä varten, morsiuspari saapuu paikalle ja kuvaaja on valmiina kameransa kanssa. ” -Iän myötä kirkon ympärille on tullut hautausmaa ja sinne kynttilät. Pikkuruiset kynttilät tuikkivat valoa, ja ihmisiä on hautojen äärellä kukkasten kanssa.” Pieniä enkeleitä työstä löytyy myös; Amor ampuu nuoliaan rakastavaisen parin suuntaan, kirkon takapihalla on suojelusenkeli. Villipuro on valmis maailma, siihen ei enää lisätä mitään. Plazassa hän teki poikkeuksen: Halloweenia vietettäessä ilmestyi kylään viikatemies, sekä adventin alkaessa sinne ilmestyi itse Joulupukki. Kuvat: Matti P, Juuso Peltomäki
