SALON KLUBITALO
Sisällysluettelo
Julkaisija
Salon Klubitalo
Salon Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostama jäsenyhteisö, joka tarjoaa vertaistukea ja tavoitteellista toimintaa. Noudatamme kansainvälistä Fountain House-ideologiaa ja kansainvälisiä standardeja.
Pääkirjoitus ..... ....................................... 3 Miksi salon klubitalo? .............................. 4 Klubille voin tulla sellaisenaan ................ 5 Seepranainen……………. ........................ 6 Mr Rotten viilteli itseään ......................... 8
Painopaikka
Mediamaja, ATK-yksikkö Yhteystiedot
Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 SALO puh. 044 727 5150 E-mail:
info@salonklubitalo.fi
Kotisivut:
www.salonklubitalo.fi
Klubitalo avoinna
ma - pe klo 8.30 - 15.45
Hiiva-Liisa sarjis, runo ............................ 9 Elämää ahdistuksen kanssa... ............ …. 10 How to eliminate a fitness guru-sarjis...... 11 Riinamari………. .................................. … 12-13 Ruokala Maan keittokirjasta .................... 14 Kristan sarjis……………………………… ... 15 The Colors of my life ............................... 16 Kahvila Villin mainos ............................... 17 Kulttuuria Klubitalolla .............................. 18
Päätoimittaja
Arja Timonen Toimituspäällikkö
Mikko
Jannen Krypto ....................................... 19 Tapahtuu Klubilla .................................... 20
Taitto
Klubitalo Mediamaja Kansikuva:
Matti
Tämän lehden toimittivat:
Arja, Janne, Jenni, Mikko, Mr Rotten, Krista, Päivi-Marika, Riinamari, Saara, Satu, Sauli Käytämme etunimiä suojellaksemme kirjoittajien henkilöllisyyttä. Rahoitus:
Ray:n ja Salon kaupungin tuella
2
K
Klubitalon voimasana: KIITOS!
lubitalo vaatii toimiakseen yhteisöönsä sitoutuneita jäseniä. Tehokkaimmaksi osoittautunut tapa sitouttamisprosessin käynnistämiseksi on se, että jäsentä kiitetään hänen yhteisön hyväksi suorittamistaan tehtävistä. Tehtävät itsessään voivat olla hyvinkin pieniä, tärkeää on kyetä sanomaan tehtävän suorittaneelle henkilölle kiitos ja sanoa se aidosti. Tämä pieni sana tunnistaa ihmisen yksilöksi eikä sattumalta valituksi työtehtävän tekijäksi. Tehtyään työtehtävänsä, sen koosta riippumatta, tekijä tietää että häntä arvostetaan hyvin tehdystä työstä. Kiitos saa aikaan vastaanottajassaan tunteen, että
S
hänet huomioidaan arvokkaana ja arvostettuna, toisin sanoen johonkin tehtävään kykenevänä toimijana. Kiitoksen saaminen vakuuttaa jäsenen siitä, että hän on yhteisön todellinen jäsen, ja tehnyt jotain yhteistä etua hyödyttävää. Työpainotteisen päivän mittaan mahdollisuuksia kiittämiseen on lukemattomia ja niihin tulisi tarttua aina, kun se on mahdollista. Mikäli mahdollisuuksia ei löydy, meidän täytyy luoda niitä. On tärkeää, että kiitosta ei jaa vain henkilökunta, vaan kuka tahansa jäsen voi kiittää muita, henkilökuntaakin. Tunnustuksen antaja ottaa huomioon ja arvostaa muita klubiyhteisömme jäseniä.
Kiitoksen antaminen ei ole antajaltaan pois, päinvastoin sen saa usein bumerangin tavoin takaisin. Myönteisyys luo jaksamista ja ylipäätään kaikenlaista onnistumisen halua ja aktiivisuutta kaikkeen toimintaa. Kiitos ja kehuminen ei maksa mitään, päinvastoin, se kasvaa korkoa. Kiittäminen on yksi vahvimmista keinoista rakentaa ja vahvistaa klubiyhteisöämme. Tom Sweet: Stigma Within the clubhouse Community. Käännös: Christian Hjelm ja Reijo Ruponen Pääkirjoitus lehdestä 1/2009
Kokonaisvaltaista hyvinvointia
alon klubitalo aloitti elokuussa 2008 idearikkaana ja lähes riehakkain tunnelmin. Mikään ei ollut mahdotonta, kaikki sujuisi, kaikkeen me pystyisimme. Miten lapsen kengissä olimmekaan. Hymyillen kirjoitan tätä pääkirjoitusta. Lapsella on uskomaton luovuus, kyky leikkiä ja kyky oppia. Tätä kaikkea olemme kahdeksan vuoden aikana tehneet. Kasvuprosessiin kuuluu ylä – ja alamäkiä, ilon hetkiä ja vähän hiljaisempia aikoja. Kaikkien näiden vuosien jälkeen Salon klubitalo on säilyttänyt nuorekkuutensa ja kykynsä haastaa opittua, luoda uutta ja tähytä innovatiivisesti tulevaisuuteen. Päivittäisten rutiinien lisäksi Salon klubitalo on aina pitänyt arvossaan ihmisen psyykkisen ja fyysisen puolen ylläpitämistä ja tukemista. Yhteisöllisyys ja vertaistuki on aina ollut meillä se tärkeä juttu. Kunnon arkiruoka, terveelliset ra-
vitsemustottumukset ja liikunta ovat olleet avainasemassa kehon hyvinvointia tukemassa. Nykyään Salon klubitalo painottaa myös sosiaalista osallistumista.
Rohkaiskaa, nostakaa ja vahvistakaa toinen toisianne. Yhdelle annetun positiivisen energian tunnemme lopulta kaikki. Deborah Day
3
Olemme yhä enemmän pyrkineet pois omista pienistä piireistämme ja lähteneet hakemaan kontakteja ja yhteistyökumppaneita esimerkiksi kulttuuripuolelta. Tässä lehdessä on vanhoista klubilehdistä koottuja mielenkiintoisia jäsentemme kirjoittamia tarinoita elämästään ja höysteenä ihan uusia juttuja. Salon klubitalo on alusta alkaen vaikuttanut kokonaisvaltaisesti mielenterveyskuntoutujien elämään positiivisesti ja olemme kyenneet auttamaan jäsenistöämme eteenpäin heidän elämässään. Joskus on hyvä palata vanhaan, että näkee edessään jotain uutta. Ja näköalattomuudestamme me emme todellakaan jää kiinni. Oikein mukavaa, lämmintä syksyä kaikille lukijoille! Jenni
Miksi Salon klubitalo?
S
alon Klubitalo on matalan kynnyksen lähetteetöntä toimintaa, joka täydentää lakisääteistä mielenterveystyötä. Klubitalo ei ole hoitopaikka. Klubitalotoiminnan vaikuttavuus on todettu useissa kansainvälisissä ja kotimaisissa tutkimuksissa.
rauden oireissa, vaan niissä seurauksissa, joita sairaus on tuonut tullessaan. Klubitalon toiminnassa keskitytään kuntoutujien voimavaroihin ja annetaan mahdollisuus elinikäiseen toimintaan osallistumiseen.
Salon Klubitalon arvot perustuvat Miksi klubitaloon? Fountain House-klubitalojen arvoihin: ihmisarvo- ja oikeudet, vapaaehtoi- Kuntoutujien osallistuminen klubisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus talon toimintaan edistää heidän sekä yhteisöllisyys. toipumistaan ja yleistä hyvinvointiaan. Toiminnan päämäärä on edistää kuntoutujien asemaa, paKenelle klubitalo on tarkoitettu rantaa elämänlaatua, vähentää Salon Klubitalon toiminta on tar- psykiatrisen sairaalahoidon ja koitettu työikäisille mielenterveys- muiden mielenterveyspalvelujen kuntoutujille, erityisesti nuorille tarvetta, ehkäistä sosiaalista syraikuisille. Klubitalo hyödyntää jä- jäytymistä sekä tukea paluuta sentensä eli kuntoutujien kokemus opintoihin ja työelämään. - ja vertaisasiantuntijuutta. Jäsenet ovat aina mukana toiminnan Klubitaloyhteisön työpainotteinen suunnittelussa, toteutuksessa ja päivä mahdollistaa sosiaalisia arvioinnissa. Kuntoutuminen suhteita sekä itsensä toteuttamipsyykkisestä sairaudesta on usein sen olemassa olevilla kyvyillä ja vuosia kestävä prosessi, jossa sen hetkisillä voimavaroilla. Kaikki pääpaino ei niinkään ole enää sai- Klubitalolla tehtävä työ liittyy yhtei-
Ota yhteyttä ja sovi tutustumisaika P. 044044-727 5150
www.salonklubitalo.fi
Olemme myös facebookissa. 4
sön toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Klubitoiminta auttaa kuntoutujia saamaan takaisin omanarvontuntonsa, itseluottamuksensa ja mielekkyyden elämälleen. Tavoitteellinen toiminta ja sosiaaliset suhteet parantavat myös arjen hallintaa sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksia. Salon Klubitalon unelma on, että mielenterveyskuntoutujat voivat toteuttaa itseään kykyjensä mukaisesti ja ovat arvostettuja työtovereina, naapureina ja ystävinä.
Klubiltalolle voin tulla sellaisenaan
Täällä kuunnellaan ajatuksiani
L
iityin jäseneksi tammikuussa 2009. Elämässäni oli tapahtunut erinäisiä menetyksiä ja mieleni musteni, enkä voinut hyvin: minulla oli sairaalajaksoja, kotona en jaksanut tehdä juuri mitään, lapseni oli juuri lopettanut rintaruokinnan, perheessä oli ymmärtämättömyyttä ’ Mitäs tuokin vain laiskottelee ’ . Välillä oloni koheni, mutten osannut silloin ottaa rennosti ja huhkin liikaa. Lopulta mattokin vedettiin alta pois uudelleen ja uudelleen. En osannut arvioida voimiani oikein. Klubitalolle lähdin tutustumaan vähän epävarmoin askelin. Mitä töitä siellä tehdään, keitä muita siellä on? Arja kehotti varaamaan tutustumiseen tunnin, mutta jäinkin heti koko loppupäiväksi. Yhteisö imaisi minut mukaansa ja minulle tuntui oma kolo löytyvän. Alkuun paiskinkin täysillä töitä ja rasituin, mutta opettelen jakamaan töitä ja kuulostelemaan omia voimiani. Nyt yritänkin panostaa vain Hermannin Sanomien ( s illoinen klubilehti ) taittoon ja julkaisuun. Onnekseni saimme Klubille kolmannen työntekijän, Satun, joka jakaa artikkelien tekoa Mediamajassa haluaville opettelijoille. Tunnen löytäneeni paikan, jossa voin käyttää taitojani ja jossa ei tarvitse erikseen ansaita hyväksyntää. Riittää, että olen oma itseni, hyvine ja huonoine puolineni. Täällä ajatuksiani kuunnellaan ja voin myös ohjata muita. Jos päiväni on raskaampi jo aamusta alkaen, saan ottaa rennommin. Joka aamu minut otetaan iloisesti vastaan ja kaikki me huomioimme toisemme. Sairaalajaksoihini on tullut tuntuvia taukoja ja aikajaksot osastolla ovat lyhentyneet. Voimani riittävät
Sam Timonen jo melko pitkälle ja kestän hieman vastoinkäymisiäkin. Työelämäänkin olisi välillä kovat halut ja mietityttää mikä olisi se minulle sopiva ala ja kiinnostava työ, entä pärjäisinkö jo. Minulla on loppujen lopuksi aika paljon taitoja. Klubitalon löytymisen koen olevan pelastukseni. Tänne voin tulla millaisena vaan, olen mielenterveyskuntoutuja. Meitä ihmisiä on moneksi ja osa jää laiturille odottamaan, silti meistä jokaista tarvitaan. Jos en olisi sairastunut, en olisi se mikä tällä hetkellä olen. En olisi koskaan luultavasti miettinyt ja opiskellut omaa itseäni niin kuin nyt olen. En olisi löytänyt tätä yhteisöä enkä tunnetta, miltä tuntuu olla suuren perheen hyväksytty jäsen. Klubitalo on myös mitä mainioin paikka ottaa selvää mihin kaikkeen minusta on. Työtehtävänimikkeitä on laaja skaala ja oman voinnin mukaan, tietenkin. Tulevaisuudessa pysyn Klubin jäsenenä sittenkin, kun olen löytänyt sopivan alan itselleni, johon kouluttaudun. Tänne voi tulla pitkänkin ajan päästä aina käymään. P-M 5
Tänään
Erosin, sain toisen lapseni yksin, opiskelin uuden ammatin ja tällä hetkellä olen naimisissa. Minulla on kaksi omaa ja neljä bonuslasta. Olen työttömänä, koska töitä on tällä hetkellä haastavaa saada kaupungistamme. Opiskelun alussa löysin ihanan miehen itselleni ja löimme hynttyyt yhteen pari vuotta sitten. Arki on välillä aika haastavaa. Kaikki lapset eivät ole kokoaikaa meillä, vaan vaihtelevilla kokoonpanoilla mennään eteenpäin. Naimisiin menimme 1½-vuotta sitten. Mieheni on ymmärtäväinen, joskus ehkä liikaakin, ja ottaa vetovastuuta perheestämme kun minä voin huonommin. Elämässäni tulee edelleen ylä – ja alamäkiä, mutta en joudu enää sairaalaan vaan yritän käsitellä tunteita ja tapahtumia. Olen herkkä kaikelle mielialan vaihtelulle kylläkin. Käyn edelleen Klubilla silloin tällöin ja täältä saan apua mitä erilaisimpiin ongelmiin. Tällä hetkellä pinnalla ovat uskallus haaveilla ja toivoa elämältä suuriakin asioita. Itseni kanssa joudun tekemään töitä kokoajan ja tasapainoilemaan.
Seepranainen Ensi-ilta 8.9.2016 Musiikkiteatteri Kapsäkki, Helsinki ikä tämä juttu on? Onko se rankka? Voinko katsoa? Tuleeko oma menneisyys liian paljon iholle? Ei se varmaan hyvä ole. Kuka nyt tekee esityksen omasta epävarmuudestaan, tuskastaan, arvistaan, ryyppäämisestä, hulluudestaan? Selviytymisestä, vai selvisikö se? Veera Railio selvisi ja teki.
M
Tähän voisi tulla väliotsikko
Meitä lähti Salosta kahdeksan epäilevää, mutta positiivisella odotuksella ladattua katsojaa Kapsäkin ensi-iltaan. Mielenkiintoista olisi nähdä millainen on Musiikkiteatteri Kapsäkki ja millainen on näytöksen ensi-ilta. Mielenkiintoista olisi nähdä tämä Veera, joka on julkisuudessa puhunut nuorten viiltelystä ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Veera, joka on kokemusasiantuntija. Ja kyllä me näimmekin! Pääsimme istumaan eturiviin, Veera pisti itsensä 110%:sesti peliin ilman suojamuureja, raadollisena ihmisenä meidän edessämme. Olisimmeko itse uskaltaneet tuoda tarinamme toisten eteen? Emme. Me elimme Veeran tarinaa ja samalla oman pienen ihmisen tarinaa sisällämme. Ja tähän
Näytöksestä meitä poistui kahdeksan totista kasvoa. Varovasti aloitimme keskustelun. ” S e oli tosi hyvä. ” ” Se Veera oli aito. ” ” Mun elämä on ollut joskus tollasta, mutta en mä siitä puhu, liian kipeää ” ” Hyvä, että tää esitettiin, ei nää asiat ole vain yhden ihmisen asioita. ” ” Se Veera on rohkee nainen. ” ” Mä en muuten siinä kohtaa meinannut kehdata nauraa, mutta ei sitä muutakaan voinut.. ” Ja me nauroimme. Nauroimme kyyneleet silmissä, riehak-
kaina, mutta nöyränä elämälle. Seepranainen tarjosi meille hetken oman pienen Veeramme kanssa kipuinemme, se antoi tarinan selviytymiseen, meidän sisäinen Veeramme selviytyy. Se antoi perspektiiviä ammatillisesti. Miltä tuntuu kun näitä Veeroja jatkuvasti vaan tulee tikattavaksi fyysisesti ja henkisesti. Veeran tarina on suuri. Esitys oli upea. Rankka, elämälle nöyrä, elämänmakuinen tarina. Kipeimmillekin asioille pystyi nauramaan, vaikka kyyneleet silloin tällöin puskivat alta. Koska silloin kun pohjalla ja on kaivanut vielä lisää maata polviensa alta, ei ole muuta mahdollisuutta kuin taistella takaisin elämään tai kuolla. Taistelu tekee kipeää, mutta jos pystyy nauramaan edes joskus itselleen ja vir-
heilleen, se on ajoittain helpompaa. Kun siivet ovat pahasti ryvettyneet, niistä ei saa koskaan puhtaanvalkoisia, mutta niistä saa vahvat ja toimivat ja ajan myötä niitä voi rakastaa ja niistä voi olla ylpeä. Edit 16.9.2016 : Saimme sähköpostia taiteilija Veera Railiolta. Hän kiitti meitä käynnistämme esityksessä ja koki antamamme palautteen itselleen merkityksellisenä ja tärkeänä. Toivotimme Seepranainen-produktiolle jatkuvuutta esitysten muodossa ympäri Suomea. Veera Railio antoi äänen syrjäytyneille, haavoitetuille, koulukiusatuille, elämän repimille nuorille. Seepranainen oli mielestämme vuoden tärkein mielenterveysalan puheenavaus Suomessa.
Kun kaikkea on liikaa: töitä ja läskiä Veera Railio kertoo käsiohjelmassa Seepranainennäytelmästä näin:
” R auni Paalasen satuihin perustuvissa runoissa Peukalo-Liisa on vajonnut masennukseen eikä asiaa helpota ahdas yhteiselämä ja pakkoavioliitto vääränlaisen kumppanin, Mustan Myyrän kanssa. Lumikki sykkii puhkeamassa olevaa verevää eroottista kiihkoaan lasiarkussaan ja odottaa elämänmakuun herättävää prinssiä itseään pelastamaan. Makeassa talossa taas vedetään ähkyt. Toiset viiltää, toiset dokaa, toiset lyö, toiset pettää, toiset 6
ei enää syö mitään tai ovat muuttuneet ravintopuritaa neiksi. Kun kaikkea on liikaa tässä maailmassa: töitä, ruokaa, lasten harrastuksia, reisiläskiä, viinan, ruuan ja kunnian himoa. Kun on helvetillinen näyttämisen halu ja kuitenkin voimat vähissä. Kun on menneisyyden asiat käsittelemättä. Ja ohjekirjoistakin pitää lukea, mitä on ” h yvä elämä ” . Lisää soppaan heikko impulssikontrolli ja muiden arvioivat katseet. Häpeä ja halu päästä siitä irti.
Kyvyttömyys suojella itseään itsetuhoiselta käytökseltä. ”
7
Mr Rotten Viiltely ei ole klubitalollakaan vieras asia. Tässä Mr. Rottenin selviytymistarina omasta seepraelämästään .
Mr. Rotten on saanut elämän langasta kiinni, osallistunut taiteilijana moniin taidenäyttelyihin ja käy töissä sekä ilahduttaa silloin tällöin myös meitä klubilaisia.
L
apsena ja nuorena olin aktiivinen urheilun ja liikunnan harrastaja, mutta murrosiässä tapahtui jotakin, jonka kautta menetin elämänhallinnan ja hallintaa koetin parantaa sillä ainoalla keinolla, johon vain minä pystyin – itseni satuttamisella. Murrosiän ongelmat
Murrosiässä minulla oli ongelmia koulussa, sekä opettajien, että oppilaiden taholta. Minua ei kehuttu, eikä kannustettu niissä asioissa, joissa olin hyvä, vain epäkohtia tuotiin esille. Vanhemmat eivät tuntuneet olevan kiinnostuneilta minusta ja elämästäni, lähinnä huolenpito oli komentelua. Koulussa ja kaupungilla jouduin toisten nuorten kiusaamaksi. Murrosiän paineet, epävarmuus ja tunne ettei kukaan välittänyt minusta ahdistivat minua ja loivat sisälleni kiukkua ja tuskaa. Minulla ei ollut mitään tapaa poistaa tätä kiukkua ja vihaa itsestäni. Ajauduin kaveriporukkaan, missä minut kyllä hyväksyttiin, mutta seura päihteiden käyttämisineen ei ollut nuorelle sitä parasta. Viiltelin itseäni ensimmäisen kerran 16vuotiaana, mutta oikeasti homma meni överiksi 18-20-vuotiaana. Minulla oli ihmissuhdeongelmia,
käytin alkoholia ja lisäksi minulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja synnynnäinen ADHD/ ADD. Vahingoitin itseäni
Polttelin itseäni tupakalla, viiltelin, löin rystyseni verille ja huusin suoraa huutoa. Minä en vaan jaksanut, eikä minulla ollut keinoja hallita pahaa oloa. Oli pakko satuttaa itseään, fyysinen kipu poisti psyykkistä kipua. Ei ollut väliä olinko maanisessa vai depressiivisessä vaiheessa, viiltelin kummassakin. Joku holtti oli kuitenkin alitajunnassa maanisessakin vaiheessa, enkä viillellyt kovin syviä viiltoja kasvoihin, vaikka olo oli sellainen, että olisi tehnyt mieli puhkoa silmätkin. Itsemurhaa en kuitenkaan tietoisesti viiltelyllä hakenut. En pystynyt vaikuttamaan koti- enkä kouluasioihin, itseni satuttaminen oli ainoa mihin pystyin vaikuttamaan. Ehkä se oli myös huomionhakua, olisin toivonut, että joku aikuinen olisi nähnyt minut ja kysynyt miten minulla menee.
Tärkein asia minkä aikuinen voi nuorelta kysyä on: ” Onko sinulla kaikki hyvin, voinko auttaa sinua? ” Nuorta ei saa kieltää, ei saa olla vihainen, vaikka itse pelkäisi. Autoritaarinen asenne vain lisää viiltelyä. Ensin nuori ei välttämättä puhu ja voi olla vihainenkin, mutta on yritettävä rauhassa palata asiaan myöhemmin uudelleen. Tärkeintä on, että nuorelle välittyy tunne aikuisen läheisyydestä ja halusta kuunnella aidosti nuorta. Joskus tarvitaan terapiaa, mutta se on hyvin yksilökohtaista. Joskus auttaa aika. Arvet vaalenevat vaan eivät koskaan poistu
Itse mietin jälkiviisaana, että omat asiani olisin voinut hoitaa toisellakin tavoin. Onneksi olen kuitenkin nyt tässä. Minä viiltelin itseäni viimeisen kerran 31-vuotiaana. Arvet kulkevat muistoina aina mukana. Tiedän nyt, että viiltely ei ole ratkaisu, ongelmat pitäisi pystyä ratkaisemaan toisella tapaa. Sitä paitsi viiltely ei auta kuin hetkellisesti. Ongelmat kyllä palaavat ja viiltelyhaavat hävettävät. Viiltely ei ole ratkaisu.
Viiltelijä tarvitsee apua ja huomiota
Millainen on tyypillinen viiltelijä? Minusta tyypillistä viiltäjää ei ole. Ennen vanhaan viiltely liitettiin gootti-genreen ja saatananpalvontaan. Mutta sekään ei totuus. Minusta tyypillinen viiltelijä on yksinäinen, epäsosiaalinen, vähän depressiivinen henkilö, epävarma itsestään. Mutta kaikki voi olla silattu nauravan ja hyvin toimeentulevan kuoren alle. Kaikilla on kuitenkin sama tarve ja pyyntö – ” Huomatkaa minut! Auttakaa minua! ” 8
Vapaaksi viiltelystä -omahoitoohjelman tarkoitus on auttaa ymmärtämään, mistä viiltelyssä on kyse, mitä tarkoitusta se palvelee ja miksi siitä on joskus vaikea päästä eroon . Mr Rottenin tarina julkaistu lehdessä 1/2015
HiivaLiisa
Ihme Yritä piilottaa painaa pinnan alle työntää loitommaksi Et onnistu alkaa ahdistaa ottaa rintakehästä kouristaa vatsanpohjassa Ei sitä voi tappaa ei unohtaa ei kahlita Se työntyy esiin kaikkialta Elämä Saara Julkaistu 1/2009 Kuva STimonen 9
S
anotaan että kyky tuntea pelkoa ja ahdistuneisuutta on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Se voi myös olla psykiatrisen sairauden oire joka heikentää toiminta- ja vuorovaikutuskykyä. Ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita, kuten sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, hengenahdistusta ja hikoilua. Pohjalla vuonna nolla
Itselläni ahdistus alkoi 14 vuotta sitten akuuttina levottomuutena ja pelkotiloina. En ollut kokenut koskaan mitään vastaavaa. Niinpä hakeuduin pian lääkärin vastaanotolle. Oli helpotus saada diagnoosi ja nimilappu oireille. Olin vakuuttunut että oli tullut aika ” syntyä ” uudelleen, jättää mennyt ja aloittaa kaikki tyhjältä pöydältä. Kun lääkäri antoi lääkkeet ja sanoi minun olevan kunnossa parin kuukauden päästä olin täynnä naivia uskoa: palikat vain järjestykseen ja uuteen nousuun! Vähänpä silloin tajusin! Toisaalta, onneksi en tiennyt mikä määrä pettymyksiä ja epätoivon hetkiä oli vielä tulossa. Vaikka oireet alkoivat äkillisesti, oli niille löydettävissä jo lapsuudesta juontuva historia. Harhailua
Ensimmäiset vuodet yritin opiskella ja samalla ajelehdin lääkäriltä toiselle ilman pysyvää hoitosuhdetta. Opiskelulle tuli stoppi ja pääsin mielenterveyskeskuksen vakiasiakkaaksi. Vuosien myötä kävin melkein koko hoitopaletin läpi ilman merkittävää vaikutusta. Olin pitkään hyvin lääkemyönteinen toivoen niistä löytäväni avun ahdistukseen. Usein tuntui ettei minua oteta todesta ja ahdistusta ei ymmärretä. Ahdistuksen jatkuessa pitkään, se
Elämää ahdistuksen kanssa muuttuu normaalitilaksi, joka ei muutu paremmaksi. On vaikea paikantaa kipukohtaa ja kuvailla mikä on vialla. Kokeilin myös monenlaista vaihtoehtohoitoa. Kipeää itsetutkiskelua
Ahdistuksen piirre on että siihen ei koskaan totu. Jatkuva stressitila heikentää kognitiivista valmiutta ja ongelmien kelailu jää helposti päälle. Oma minuus on sidottu kahleilla, joista olen yrittänyt pyristellä väkisin irti. Olen vasta ymmärtämässä, että ehkä olen tosiaan luonut itse oman vankilani. Tietyt persoonallisuuden piirteet kulkevat käsi kädessä ahdistusoireiden kanssa. Pyrkimys täydellisyyteen, korostunut hyväksytyksi tulemisen tarve, alttius olla huomaamatta stressin oireita ja korostunut kontrolloimisen tarve. Kuka minä olen?
Hengitys on usein pinnallista ja katkeilevaa. Sen takia yläkroppa on jatkuvassa jännitystilassa kuin rautakorsetissa. Kun keho ja mieli eivät virtaa normaalisti, tunne itsestä jää häilyväksi. Se tuntuu epävarmuutena ja hajanaisuutena, jatkuvana varuillaan olona. Tästä seuraa eräänlaista varjoelämää, vieraana omassa kehossaan ja erillään muista ihmisistä. Kuka minä olen? Itsensä hyväksyminen
Eniten apua olen saanut hengitysterapiasta. Suuri oivallus oli havaita että en ole pelkkä ” ahdistuskone ” , vaan minusta löytyy myös kyky rentoutumiseen. Se on taito, joka on mahdollista oppia toisen läsnä ollessa. Oli ihmeellistä huomata että hengitykseen pystyy vaikuttamaan ja kun olotila helpottuu myös ajatukset muuttuvat lempeämmiksi. Ahdistus ei olekaan vieras joka tulee ja menee 10
oman tahtonsa mukaan. Hengityksen syvetessä kehon rajat alkavat hahmottua ja myös psyykkinen eheyden ja kokonaisuuden tunne lisääntyy. Kyky hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, riittävänä. Siinä on elämän kokoinen tavoite. Myös klubitalon yhteisö on ollut avuksi jaksamisessa. Mielekäs tekeminen ja osallisuus johonkin itseä isompaan tuo esiin omia vahvuuksia. Kannustus tuntuu hyvältä ja olen saanut kehittää ihmissuhdetaitoja sekä itsetuntemusta. Saulin tarina julkaistu 1/2014 Tänään
Olen jättänyt lääkkeet ja olin 3 vuotta ilman hoitokontaktia. On kuitenkin tuntunut, että pyörin jatkuvasti samaa ahdistuksen kehää. Niinpä pääsin uudestaan hoidon piiriin ja yllätyksekseni myös terapiaan. Tuntui hämmentävältä kun heti ensimmäisellä kerralla terapeutti arvioi oireet lapsuuden traumasta johtuviksi. Olisiko tämä se lopullinen diagnoosi? Samalla olin helpottunut että kaikelle löytyi vihdoin kunnollinen selitys. Terapiassa käytetään EMDR-menetelmää vahvistamaan hyviä kokemuksia ja vaimentamaan haitallisia muistikuvia. On vielä aikaista sanoa mitään hoidon tehosta, olen kyllä motivoitunut jatkamaan. Tällä hetkellä jännitän voinko saada jatkoa terapialle, koska nämä 20 käyntiä on nopeasti käytetty. On myös mahdollista päästä magneettistimulaatiohoitoon. Se voisi olla kiinnostava mahdollisuus. Tulevaisuus on avoinna. Hyviä asioita viime aikoina on ollut oman luovuuden uudelleen löytäminen. Siinä ovat Klubitalon taideprojektit auttaneet ja toissakesänä sain kunnian pitää ensimmäisen oman taidenäyttelyni.
Saulin sarjis
11
O
n olemassa monenlaisia hoitajia. On olemassa monenlaisia potilaita. Joskus yhtälö mutkistuu, kun nämä roolit menevät päällekkäin. Tämä on minun tarinani, tarina hoitajasta joka sairastui. Valmistuin sairaanhoitajaksi 1996. Pikkulapsiarjessa, parisuhdeongelmien myötä sairastuin ensi kertaa masennukseen vuosituhannen vaihteen alla. Tein töitä vanhustenhuollossa, sain toisen lapsen ja erosin lasteni isästä. Meni pari vuotta ja paranin pikkuhiljaa. Löysin uuden rakkauden, muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin työt erikoissairaanhoidossa. Työ oli valtavan vaativaa ja raskasta sekä psyykkisesti että fyysisesti. ÄitiÄiti-hoitajasta äitiäiti-omaiseksi
Esikoiseni oireili, ei pärjännyt koulussa, käyttäytyi erikoisesti. Hänestä ei kuitenkaan löytynyt mitään diagnosoitavaa, hän oli tutkimusten perusteella normaali, terve lapsi. Poika meni yläasteelle ja helvetin kuilu aukesi jalkojeni alla. Poika lintsasi paljon koulusta ja silloin kun kävi koulussa, ei sopeutunut sinne mitenkään. Lopulta minulta katkesi kaikki, en enää kyennyt lähtemään aamulla töihin, ahdistus oli valtava. Hain sairauslomaa ja prosessi pyörähti käyntiin. Päädyin lopulta osastohoitoon – ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli todella outo kokemus. Hoitajan koulutuksen saaneena ja käytännön työtä tehneenä ajattelin, että minun täytyy tietää kaikki ja yritin ottaa hoitajan roolin väkisin. Lukemattomat ovat ne kerrat jolloin minua on kehotettu luopumaan hoitajuudesta itseni tai lapseni kohdalla ja olla ihan täysillä potilas tai potilaan äiti. Voin kertoa, että se on todella haastavaa. Poikani, rakkaat poikani
Esikoiseni tilanne vaikeutui ja pää-
Riinamari dyimme nuorisopsykiatrian poliklinikan asiakkaiksi. Ja lopulta saatiin pojan ongelmille diagnoosi, hänellä on Aspergerin syndrooma. Hän sai apua, mutta en voinut katkeruudelleni mitään. Jos neurologinen poikkeavuus olisi huomattu aiemmin, olisi lapsen ja nuoren elämä ollut niin erilaista. Poikani lähti perhekuntoutuskeskukseen, jossa hän sai käydä koulunsa loppuun. Samaan aikaan yritin hoitaa omaa masennustani ja ahdistustani, mutta pojan ongelmat veivät liki kaiken päivittäisen energiani. En jaksanut mitään muuta. Nuorimmasta lapsestani oli tullut näkymätön lapsi ja koin siitä valtavaa syyllisyyttä. Koetin palata töihin osasairauspäivärahan turvin, mutta voimavarani eivät riittäneet. Siirryin kuntoutustuelle. Erosin toistamiseen ja aloitin uuden elämän nuorimman poikani kanssa omassa asunnossamme. Vihdoinkin pystyin antamaan aikaa toiselle pojalleni. Jouduin kuitenkin uniongelmien vuoksi sairaalahoitoon ja niiden vuoksi olen joutunut osastohoitoon useita kertoja. Nuorimmallekin siirtyminen yläasteelle oli todella vaikeaa. Nuorimman koulutie oli isoveljen toistoa, lopulta yhteinen toiveemme kuultiin ja poika pääsi samaan perhekuntoutuskeskukseen, mistä isolla veljellä oli niin hyviä kokemuksia ja tilanne rauhoittui. Lupa olla potilas
Kolmen vuoden aikana olin sairaalahoidossa yhteensä seitsemän kertaa, joista kuusi psykiatrian puolella. Potilaan rooli tuli omemmaksi, tai myönsin itselleni luvan olla potilas. Silti jostain lihasmuistista tulee välillä hoitajan rooli. Vaikeinta on ollut päästä sen yli, että minua on hoidettu omassa sairaalassa ja tietoturva-asiat ovat askarruttaneet minua. Olen joutu12
nut menemään muutaman kerran ambulanssilla päivystykseen ja silloin olen pyytänyt päästä yliopistolliseen sairaalaan, koska muuten olisin joutunut hoitoon omalle osastolleni ja sitä en halunnut suin surminkaan. Hoitajasta avuton potilas
Vuonna 2013 sairastuin keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen. Jouduin kriittisessä tilassa hengityskoneeseen. Poikani kävivät hyvästelemässä minut, mutta mittari kääntyi plussan puolelle. Hoitojaksoni kesti 32 vuorokautta. Sinä aikana olin ” vaikea potilas ” . Olin harhainen, olin orientoitunut itseeni, mutta en aikaan, en paikkaan. Jouduin eristyksiin ja soittokello siirrettiin kauemmas. Olin paniikissa 24/7. Olin aivan avuton sänkypotilas. Minulla oli trakeostomiaputki kaulassa, dreeni keuhkossa, virtsakatetri, keskuslaskimokatetri, nenä-mahaletku, valtimokanyyli ja olin yksin huoneessa paniikissa ja harhaisena avun ulottumattomissa. Minulle sanottiin, että hoitajana minun pitää ymmärtää, etten voi soitella huvikseni kelloa. Joku järki minulla oli, en repinyt kuin nenämahaletkun pois muutaman kerran, muiden letkujen repimiseen olisin kuollut. Yritin paukuttaa apua pöydänkannella, mutta kukaan ei kuullut. Lopulta tuli yökkö, joka ymmärsi hätäni. Hän teippasi soittokellon peittooni rinnan päälle, että varmasti löytäisin sen. Helpotus, jota tunsin, oli suunnaton. En kykene vieläkään muistelemaan tuota tilannetta ilman kyyneleitä. Jouduin monella tavoin kaltoin kohdelluksi. On ällistyttävän yleistä, että somaattisen puolen hoitohenkilökunnalla on vahva asennevamma, tai tietämättömyys, jopa osaamattomuus, mitä psykiatrisiin potilaisiin tulee.
Nähdään ihminen vain sairautena tai oireina, ei kokonaisuutena. Psykiatrinen potilas kuvittelee sairautensa, ei heillä ole somaattisia sairauksia. Ehkä siinä myös syy siihen miksi psykiatriset potilaat kuolevat nuorempina kuin samaan ikäluokkaan kuuluvat terveet ihmiset. Minua ei nähty, ei oikein tiedetty miten minulle olisi pitänyt puhua, ohitettiin. Haluamiani tietoja lääkityksestä ja hoidosta ei annettu, ei kysytty haluanko hoitaa hygieniaani, kerrottu jatkohoidosta. Toipuminen vie aikaa
Fyysisesti olen toipunut rajusta somaattisesta sairaudesta ihan kohtuullisesti. Henkinen puoli on sitten toinen juttu. Välähdyksenomaisesti minulle nousee traumoja somaattisesta sairaalaajastani ja sairastumiseni ensimmäisen vuosipäivän vietin psykiatrisella osastolla. Muuten masennuksen suhteen olen alkanut nähdä valoa tunnelin päässä. Löysin tieni Klubitalolla ja innostuin kovasti. Minusta tuntuu, että tämä on minun juttuni. Täällä pääsen kuntoutumiseni alkuun.
Tänään:
Kirjoittamastani jutusta on kulunut nyt yli kaksi vuotta ja paljon on muuttunut. Klubitalolla käymisen ja täällä työhönvalmennukseen osallistumisen aktivoimana olen päässyt takaisin työelämään. Työtehtävä muuttui, hoitajaksi minusta ei enää näillä näkymin ole, mutta työnantaja ja yksikkö pysyivät samana ja koen saaneeni todella paljon tukea työhönpaluuseeni eri tahoilta. Klubitalon tuki on ollut ensiarvoista. Sain pysyvän osatyökyvyttömyyseläkkeen ja teen tyytyväisenä työtä 50-prosenttisesti. Se sopii minulle erinomaisesti, ei käy liian raskaaksi, mutta antaa varmasti tarpeeksi haastetta. Pojat voivat hyvin ja menevät omaan tahtiinsa elämässä eteenpäin - kuten minäkin.
Autismi- ja Aspergerliiton palveluneuvonnan yhteystiedot
Palveluneuvontaan voi olla yhteydessä ma, ke ja to klo 12 –15 ja ti klo 14 –17 joko puhelimitse 050-467 3130 tai sähköpostitse palveluneuvonta ( a t ) autismiliitto.fi Autismi- ja Aspergerliitossa palveluneuvontaa antavat liiton järjestösuunnittelijat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Riinamari Riinamarin tarina julkaistu kokonaisuudessaan lehdessä 3/2014
Sam Timonen 13
Ruokala Maan keittokirjasta
Mirkan Sienipiirakka Pohja: 100 g voita 2 1/2 dl vehnäjauhoja 2 rkl kylmää vettä ( 1 tl rakuunaa ) Täyte: 3 dl esikäsiteltyjä metsäsieniä 1 purjo 2 rkl voita 1/2 tl suolaa ja jauhettua mustapippuria 1 prk smetanaa 2 munaa 1 pss juustoraastetta Nypi hieman pehmennyt voi ja jauhot. Lisää lopuksi vesi. Lisää taikinaan halutessasi rakuunaa.
Sekoita taikina tasaiseksi. Taputtele taikina piirasvuoan ( h alk. 26-28cm ) pohjalle ja reunoille.
Laita hienonnetut sienet pannulle. Kuumenna hitaasti ja anna ylimääräisen nesteen haihtua.
Hienonna halkaistu ja pesty purjo. Lisää pannulle voi ja purjo. Kuullota. Mausta. Ota pannu levyltä ja anna jäähtyä. Sekoita sieniseokseen smetana, munat ja juustoraaste.
Maista täytettä, lisää tarvittaessa suolaa. Kaada täyte taikinapohjalle. Paista uunin ala/ keskiosassa 200 asteessa noin 40 min.
Mirka kävi aktiivisesti Salon klubitalolla vuosina 2013-2014. Hän on loistava leipoja ja kondiittori. Nykyisinkin hänen lempiharrastuksiaan on kalastus ja sienestys.
Mirka on mennyt elämässään eteenpäin ja aika ei riitä klubitalon toimintoihin. Mielellään hän kuitenkin saapuu auttamaan meitä tarvittaessa vaikkapa juhlien järjestämisessä. Ohje lehdestä 4/2013
Samin Välimerellinen Seiti
3 pkt seitiä
5 tomaattia viipaloituna 200 gr pakastemaissia
2 maustekurkkua kuutioituna
suolaa, pizzamaustetta, ripaus chiliä 150 gr juustoraastetta 2 dl ruokakermaa
Lado seitipalat vuoan pohjalle. Ripottele suolaa päälle. Lado tomaattiviipaleet kalan päälle. Ripottele maissit ja maustekurkkukuutiot tomaattien päälle. Laita päälle pizzamauste ja halutessasi chilijauhetta tai rouhetta. Ole varovainen chilin kanssa, ettei tule liian tulista!!
Ripottele juustoraaste ja kaada kerma juuston päälle. Laita uuniin. 200 astetta n. 45 min
Sami työskenteli Salon klubitalon keittiössä vuosina 20092010. Nykyään tämä perheellinen mies vierailee silloin tällöin klubilla ja harrastuksista rakkaimpia tällä hetkellä on valokuvaus. Ohje lehdestä 4/2009
14
Kristan sarjis
15
The Colors of my life Of course Life is not just Colors. It ’ s about Emotions. Memories. Things you want to do and Things you really don ’ t want do. Things you want to remember and Things you want to forget. These are different and yet same to all of us. I only have one question for you. What are the colors in your life?
BLACK
The first thing you notice when you see me, is BLACK. It is the “ t heme color ” of my life. It is the color of Comfort, Balance, Strength and Invisibility. It ’ s the color of starless nights, nightmares and monsters under the bed or hiding in the closet. It ’ s the color of mind, that is lost to the madness, it ’ s the color of grief and sorrow. To me black is all that and more. To me black is the color of Normalcy. You see me walking by, but you won ’ t really “ see ” me. You just see a person, who wears black. BLUE
My favorite color. Color of childhoods summers, seas, oceans, rivers and lakes. Blue. Peace, Understanding, Innocents and Sleepiness. Clear sky on summer day, waves on sunny beach. The color of the new born babies ’ eyes. For me, the color blue, is the color that I use, when I need to feel safe, when I need to feel connected to others. Every night I take my blue blanket and wrap
myself in it. It gives me my childhood home back. Even if only for the night. WHITE
I have days when I don’ t want to feel anything. When I don ’ t want to remember. This is the color for it. WHITE. Numbness, blank state of mind, Virginity and white noise of my laptop, when all other noises are gone. It ’ s the color for new adventures, new beginnings and sad endings. Sorrow, Sadness and Joy. Those are the things I find myself needing, when I think of white. RED
The color of blood, Lord Voldemort ’ s eyes and the color of my least favorite wine. Deep burgundy red of satin dress, when I was 18. Biggest color in my aura. Pain. Panic. Guiltiness. Lust. Power and Forgetfulness. Six words that are so wonderfully contracting each other ’ s out and yet, to me, they are the meaning of 16
.
Red
YELLOW, GREEN, PURPLE
Colors of Youth, Health, Secrets, Lies, Envy, Forgiving and Childhood. “ Time golden's memories ” . “ G r een with envy ” . These we all are familiar with, but when I talk purple being the color for lies and secrets, you look at me funny. Let ’ s take Disney movies Aladdin, Sleeping Beauty and Snow White. What is the color of the ropes of the Villain there? Purple. What is the color of Jokers jacket in Batman? Purple. Even studies made of colors say, that purple is not a really a color at all. It is just something we see, so that world would make sense to us. So, when I say purple is color for lies and secrets, I ’ m not really that far away from truth, am I? Even in ancient Creek the color purple was used by Emperors and politicians, that were known to be corrupted and only looking for themselves.
17
Kulttuuria harrastetaan Klubitalolla monin tavoin Mun sydän
Jokainen ilkeä kommentti ja uhkailu saa sen verestämään uudelleen. Ja työ on aloitettava alusta, hitaasti. Mutta se on vahva sydän, joka uskoo vielä onnistuvansa joku kerta. Villi Mieli 2016, Homing mummies, Sauli
Siksi se jaksaa toivoa ja aloittaa alusta. Se on meinannut jo antaa periksi, mutta jokin on saanut sen vielä jatkamaan työtään.
Mun sydän, se ei tiedä mikä sille olis paras ratkaisu. Se haluis kovasti jäädä, mut kai se haluis lähteäkin. Se haluaa paljon enemmän kuin mitä se tuntee nyt saavansa. Se on kovasti yrittänyt miettiä asioita. Se haluaa kumminkin parantaa vanhat haavansa.
Mitä haluan elämästäni muistaa? 2015 Kiksun teos
Se tuntee tarvitsevansa paljon ymmärrystä, tukea ja toisen läheisyyttä parantuakseen.
Minäkin haluan, sydämeni joskus vielä parantuvan ja uskaltavan luottaa tulevaisuuteen.. Se tarvitsee aikaa ja sopivan elintilan, jossa se tuntee saavansa rakkautta.. Pyydänkö liikaa? P-M
Unelmarasia- näyttely 2014 Unelmana mökki meren rannalla, Taina V 18
Jannen krypto
19
Vastaanottaja POSTIMERKKI
YHTEYSTIEDOT:
PUHELINNUMEROT:
KLUBITALON OHJELMA:
Salon Klubitalo Länsiranta 8 II krs 24100 Salo 044044-727 5150
Johtaja Arja Timonen 040 532 9748
Aukioloajat: ma— ma—pe klo 8.308.30-15.45
Ohjaaja Jenni Salakari 044 727 5152
Ruokailut: ma— ma—pe klo 12.00
info@salonklubitalo.fi www.salonklubitalo.fi
Ohjaaja Mervi Hopia 044 532 9740 Ohjaaja Satu Laakso 044 727 5153
Kahvila auki: ma— ma—pe klo 10.0010.00-10.30 klo 14.0014.00-14.30 Talokokous: parillisen viikon tiistaina
TAPAHTUMIA KLUBILLA Lounas
ma – pe klo 12.00. Hinta on 3.00 €
Muista ilmoittautua 9.30 mennessä.
Työnjako
keittiön, vastaanottopisteen, mediamajan ja hallinnon tehtävät
Kuntosali
tiistaisin klo 14.30 ja perjantaisin klo 14.
Biljardi
mahdollisuus pelata biljardia maanantaina aamupäivisin.
Bändi
treenailee keskiviikkoisin klo 1616-18.
Iltatoiminta
torstaisin klo 1616-18. Keilausta, karaokea ym.
jaetaan aamuisin 8.45 ja iltapäivisin 12.45 työnjaoissa.
20
