KOLUMNI LIBAN SHEIKH
TÄMÄN PÄIVÄN nuoriin kohdistuu tutkitusti yhä kovempia paineita. Yhä nuoremmat kokevat tuskaa menestymisestä, työelämässä pärjäämisestä tai esimerkiksi sosiaalisen suosion suhteen. Samalla rakenteellinen politiikka myös ohjaa yhteiskuntaa siihen, että yhä nuorempien tulisi olla vastuussa elämäänsä merkittävästi vaikuttavista kysymyksistä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Sipilän hallituksen toteuttama oikeistolainen koulutusuudistus, jossa lukiotodistusten painoarvoa on kasvatettu huomattavasti ja korkeakouluihin määrätty ensikertalaiskiintiöt. Tämä sekä eriarvoistaa ammatillisen koulutuksen ja lukion opiskelijoita keskenään että heikentää mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen. Onkin helppo todeta, että vaikuttaa siltä, että meille rakennetaan mahdollisuuksien tasa-arvon sijaan yksilökeskeisyyteen pohjaavaa yhteiskuntaa, jossa sosiaalinen liikkuvuus on yhä vaikeampaa. Ihmisten kohtelu on muuttunut yksilöä tukevasta kohti epäonnistumisista rankaisevaa, ja yhteiskunnan epäkohdista moralisoidaan yksilöitä rakenteiden kritiikin sijaan. Työelämäpolkujen epätasa-arvoistumisesta voidaan käyttää esimerkkinä myös aiemman hallituksen amisreformia, jolla heikennettiin nuorten ammattilaisten opinahjoja. Tämä kaikki aikana, jolloin tutkitusti yhä suuremmalta osalta ihmisistä vaaditaan automatisaation myötä kouluttautumista.
KUVA: PINJA NIKKI
KUKA AJATTELISI (opiskelevia ja työssä käyviä) NUORIA
Eriytyykö yhteiskunta sosioekonomisesti? Voidaan väittää, että suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä uudistunut yksilöitä tukevasta ja kannustavasta kohti välineellistä hyötyä ja tuottavuuskeskeisyyttä. Oikeistohallitusten kiihdyttämä kehitys 90-luvun lamasta lähtien on ollut huolestuttava. Elämme luokka-yhteiskunnassa, jossa nuorilla on taloudellisesti hyvin erilaiset mahdollisuudet osallistua, menestyä ja olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Samalla nuoriin lukeutuu yhä moniäänisempi uuden sukupolven ihmisjoukko, jonka tarpeita ei huomioida. Luokan lisäksi esimerkiksi etnisyys ja sukupuoli vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin eri tavoin. Sanna Marinin syksyllä 2019 aloittanut hallitus on raikas tuulahdus tässä ajassa jolloin rahavalta määrittelee yhteiskuntaa tavoilla. Hallitus uudistaa
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.
4
LIBERO 2/2020
oppivelvollisuutta pidentämällä sitä toiseelle asteelle ja turvaa mahdollisuuden maksuttomaan koulutukseen. Yksilöllisen köyhäinavun sijaan, jota oikeisto tuntuu rakastavan, nyt tehdään rakenteita uudistavaa politiikkaa ja nuorille tarjotaan valtiollinen takuu koulutuksen varmistamisesta. Burnout-kulttuurin sijaan tulisi puhua työehtojen heikentämisen kulttuurista Työuupumus on myös yleistä yhä nuoremmalla iällä. Laajan epäkohdan osalta tulisi kysyä, miksi puhutaan burnout-kulttuurista, kun pitäisi puhua työehtojen heikentämisen (labor law violations) kulttuurista? Nuorten kasvavassa kuormituksessa kyse voikin olla liian kuormittavista odotuksista ja terveyttä vaarantavasta työkulttuurista. Mielenterveyden haasteista on tärkeä puhua, sillä ne ovat erityisesti nuoria vaivaava kansantauti. Nuorille onkin tarjottava matalan kynnyksen vahvasti resursoituja ratkaisuja. Mielenterveyden huoltoa on mahdollista vahvistaa perustulouudistuksella, joka olisi vastuullinen ja yhteiskunnallisesti lopulta hyvin edullinen ratkaisu. Kysymys mielenterveydestä ja nuorten jaksamisesta onkin sosiaalipoliittinen. Siksi vastuu on yksilöitä laajempi ja kuuluu yhteiskunnalle. Vastikkeeton perustulo sekä ihmis kuvan muuttuminen yhteisöllisemmäksi on se punavihreä murros, jota tässä ajassa tarvitsemme.
