Luomulehti 4/2020

le h ti Tietoa & kokemuksia luomusta

Nro 4/2020

10,00 €

Kerääjäkasvit ahkeroivat peltoja kuntoon ▷ 28

OIKEALLA NIITTO- JA SYÖTTÖKORKEUDELLA YLLÄTTÄVÄN PALJON ETUJA ▷ 25

NILS TORVALDS: www.luomulehti.fi

Luomu saatetaan määritellä uusiksi EU:ssar ▷ 10

JUNTTILASTA SYYSKYLVÖILLE SIEMENET LEGATO SYYSRYPSI LUOMUNA SYYSVEHNÄT:

SW MAGNIFIK -KESTOSUOSIKKI! SKAGEN -SATOTYKKI!

SYYSRUKIIT LUOMUNA: DANKOWSKIE GRANAT UUTUUS! -SATOISIN POPULAATIORUIS REETTA KESTOSUOSIKKI!

Katso kaikki lajikkeet kotisivuiltamme ja kysy tarjous: 0400 777 192 • info@junttilantila.fi • www.junttilantila.fi

Kestävä Kestävä kla Kestävä klassik Kestävä klassikko

San Sangas Sangaste Sangaste -syy -syysru -syysruis -syysruis

2

LUOMULEHTI 4 | 2020

Lisää erikoistunutta luomukoulutusta

L

uomualan pioneerit, niin sanotut luomukonkarit, ovat olleet itseoppineita viljelijöitä. Maatalousalan peruskoulutus on usein ollut, mutta varsinainen luomuviljelyn taito on pitänyt itse hankkia kokeilemalla.

Tuollainen ”Pelle Pelottoman” rooli on toki mielenkiintoinen, kun saa tutkimalla hankkia tietoa ja kokea onnistumisen iloa, usein myös epäonnistumisen tuskaa.

Luomualan kasvaessa ja tuotannon määrien noustessa ei enää ole mielekästä jokaisen hankkia ammattitaitoa tuolla tavalla. Tarvitaan hyvää ammattikoulutusta.

Luomun jo monen kymmenen vuoden historian aikana on kolutusta tietenkin jo järjestetty. Sitä on periaatteessa joka koulutusasteella.

On viljelijöille tarkoitettuja kursseja. Keskiasteella voi valita luomupainotteisia kursseja. Ehkä parhaiten koulutus on järjestetty puutarhapuolella, kun Keski-Uudenmaan ammatti-instituutissa voi opiskella luomupainotteisen puutarhatalouden ammatillisen perustutkinnon.

Myös ammattikorkeakoulussa, niin peltoviljely- kuin kotieläinpuolella voi valita luomua sisältäviä opintojaksoja.

Ehkä selkein puute on jalostuspuolen opinnoissa. Kovin vähän on koulutusta, joka sopii elintarvikeyrittäjille.

Yliopistoissa voi valita sivuainekokonaisuutena luomun, ja myös valinnaisia opintojaksoja on ollut tarjolla.

On hyvä, että koulutusta on jo tarjolla jollainlailla joka asteella.

Kun luomuala kasvaa ja monipuolistuu, olisi tarvetta enempääkin.

Ideaalitilanne olisi varmaakin sellainen, että ainakin yksi oppilaitos keskittyisi hyvin pitkälle luomuun. Kun sellainen oppilaitos vielä tekisi syvää yhteistyötä tutkimuksen kanssa, niin uutta luovaa polvea kasvaisi ja syntyisi uusia ideoita, jotka näkyisivät viljelyn ja jalostuksen kehittymisessä.

Myös vaativan nykykuluttajan tarpeet tulisivat silloin hyvin täytettyä, eikä luomukysyntä täyttyisi tuonnilla.

ä klassikko assikko kko

ngaste ste ysruis uis

PAULI TALVITIE Luomuliiton puheenjohtaja pauli.talvitie@luomuliitto.fi

www.naturcom.fi www.naturcom.fi www.naturcom.fi

LUOMULEHTI 4 | 2020

3

HANKKIJAN KOTIMAISET LUOMUREHUT omavaraisen kiertotalouden edelläkävijänä Hankkijan Kotkan rehutehtaalla valmistettaviin laadukkaisiin luomurehuihin käytetään aina ensisijaisesti kotimaisia raaka-aineita, joiden tuotanto on suomalaisten sopimusviljelijöidemme varassa. Tehtaamme ei vastaanota eikä käsittele lainkaan geenimuunneltuja eikä eläinperäisiä raaka-aineita. Tällöin tuotantoketju pysyy turvallisena ja laadultaan taattuna. Toimitamme luomurehuja koko Suomen alueelle turvallisesti, ammattitaitoisen kuljetushenkilöstömme avulla.

Kotimainen valkuaisomavaraisuus on eläintuotannon luomuketjussa vielä kuitenkin alkutekijöissään.

Rehuntuotannon näkökulmasta korvaamattomia valkuaisen lähteitä ovat rikkaan aminohappokoostumuksen omaavat öljykasvit, joiden viljely luomussa on vielä vähäistä. Öljykasvien lisääminen kiertoon parantaa maan kuntoa ja tuottavuutta, sekä tuo hyvää esikasviarvoa esimerkiksi kauran viljelyyn – luonnollisin keinoin.

Hankkija pyrkii aktiivisesti edistämään kotimaisen luomurypsin tuotantoa ja on vahvasti mukana luomurypsin koko tuotantoketjun kehityksessä – siemenestä aina elintarvikkeeksi ja rehuksi asti.

Valitsemalla kumppaniksesi Hankkijan luomurehut ja ruokinnansuunnittelun, pääset osaksi kotimaista kestävän kehityksen ketjua. Kun rehun valkuainen ja energia on peräisin kestävästi suunnitellusta kierrosta, sekä asiantuntevan reseptisuunnittelumme myötä helposti eläimen elimistön saatavilla, saadaan tuotettua maito-, kananmunatai lihakiloa kohti aikaan ympäristöystävällisin ja tuottoisin tulos. Hankkijan ruokinta-asiantuntijat toimivat aina yhteistyössä tuottajan kanssa ja ruokintasuunnitelmat tehdään tilan olosuhteiden ja tavoitteiden mukaisesti. Seuraamme tuloksia, jotka ovat mitattavissa, ja muokkaamme suunnitelmia mitattujen tulosten sekä tarpeiden mukaisesti.

Tule mukaan osaksi Suomen monipuolisinta luomutoimintaa – Hankkijalle!

Lisääntyvä tuotantomme kaipaa alati enemmän sopimusviljelijöitä tuottamaan kotimaista, laadukasta raaka-ainetta suoraan suomalaiseen elintarvike- ja rehunjalostukseen.

Ottamalla yhteyttä oman alueesi kasvinviljelytilojen asiantuntijamyyjään saat luotua koko viljelykierrollesi tuottavan, maan kuntoa ylläpitävän, pitkäjänteisen ja monipuolisen suunnitelman – ja olet mukana kasvattamassa omavaraisuuttamme.

Tässä numerossa:

Seuraava Luomulehti ilmestyy 16.10.

3 PÄÄKIRJOITUS: Lisää erikoistunutta luomukoulutusta

Luomun myytit kumoon Lierojen menestymistä voi suosia viljelytekniikalla Suunnitelmallista maan kasvukunnon hoitoa AlaErkkilän tilalla

Laidun tuo lampaanlihaan laadun

30

Pensasmustikka sopii hyvin luomuviljelyyn Viesti luomusta oikein suoramyynnissäkin

KANNESSA: Oikealla niitto- ja syöttökorkeudella yllättävän paljon etuja KANNESSA: Kerääjäkasvit ahkeroivat peltoja kuntoon Laidun tuo lampaanlihaan laadun Hunajantuotantoon tarkoitettu kasvusto

50 18 Suunnitelmallista maan kasvukunnon hoitoa

MBrita Suokas

28 30 32 34 36 38 42 46 50 54

KANNESSA: Nils Torvalds: Luomu saatetaan määritellä uusiksi EU:ssa

Timo Erkkilä

22 25

Halua kasvuun löytyy, keinoja tarvitaan

Moa Aulanko

9 10 12 15 18

Pölytyspalvelu – tarhamehiläisten sivubisnes Makumarjan brändi rakentuu luomulle Väriä pelloilta: värikasviviljelystä ympäristöhyötyjä ja elinkeinoa Tuottajaverkosto tuo luomun luotettavasti ammattikeittiöön Luomunautatilan sairauksien hoidosta – Osa 3: Ketoosi Viesti luomusta oikein suoramyynnissäkin LuoMusa-tapahtuma eli ja kukoisti 27 vuotta

Kannen kuva: Hia Sjöblom

Palstat

6 Alkupalat 20 Edunvalvontaa -

luomutuottajan asialla

33 40 44 48 52 56

Tutkittua tietoa Ulkomailta På svenska Palveluksessanne Kysymyksiä Kolumni

LUOMULEHTI 4 | 2020

5

Alkupalat TOIMITTANUT: NOORA MANTERE

PRO LUOMU ry:n toteuttama luomun menekinedistämiskampanja alkaa näkyä kuluttajille tänä syksynä viikosta 40 alkaen tvmainoskampanjalla sekä muulla markkinointiviestinnällä. Syksyn aikana avataan kampanjan nettisivut www.luomumerkki.fi sekä kampanjan sosiaalisen median kanavat.

Kampanjan tavoite on lisätä luomun menekkiä kasvattamalla niiden suomalaisten kuluttajien määrää, jotka ostavat luomua useita kertoja tai vähintään kerran viikossa. Kiinnostusta pyritään nostamaan etenkin parantamalla luomumerkin tunnettuutta ja tietoisuutta sen merkityksestä.

EU:n pääosin rahoittamaan menekinedistämiskampanjaan sisältyy monipuolista tiedotusta ja markkinointiviestintää, kuten tv- ja online-mainontaa, vaikuttajayhteistyötä ja sisällöntuotantoa sekä mediatiedotusta. Lisäksi ensi keväänä starttaavat maistatuskiertueet kauppakeskuksissa. Kampanja kestää vuoden 2022 kesään saakka.

6

LUOMULEHTI 4 | 2020

Noora Mantere

Luomulle laajaa näkyvyyttä

Luomu saa kampanjan aikana laajaa näkyvyyttä. Kampanjan viestinnässä tehdään luomumerkkiä tunnetuksi, esitellään tuottajia koko ketjun laajuudelta sekä kerrotaan kuluttajille, miksi kannattaa valita luomu ja miksi luomumerkki on hyvä merkki.

Luomuala alkutuotannosta lähtien voi olla mukana kampanjassa pitämällä luomua ja luomumerkkiä esillä omassa viestinnässään. Näin saadaan aikaan vaikuttava kampanja, joka hyödyttää koko ketjua.

Kampanjaa esitellään luomualan kehittäjien online-työpajassa 2.9. Teamsin välityksellä. Tule mukaan kuulemaan, kuinka hankkeet sekä muut luomualan toimijat ja viestijät voivat osallistua kampanjaan. ◀ Ilmoittaudu työpajaan: proluomu.fi/luomualan-kehittajien-online-tyopajat

Maatalouden ja maaseudun EUrahoitus turvattu EUROOPPA-NEUVOSTO ON sopinut EU:n pitkän aikavälin budjetista vuosille 2021–2027. Alustavien laskelmien mukaan Suomi saisi suoria maataloustukia EU:lta lähes saman verran kuin pian päättyvällä tukikaudella. Maaseudun kehittämisen tukipotti jopa kasvaa entisestä. Vuosittain Suomi tulisi saamaan maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen yhteensä yli 900 miljoonaa euroa EU-rahoitusta, joka on noin 6 prosenttia enemmän kuin kuluvalla kaudella.

Rahoituspäätös vauhdittaa käynnissä olevien kansallisten CAP-strategioiden valmistelua. Uudistukseen odotetaan kahden vuoden siirtymäkautta, jolloin se tulisi voimaan vuoden 2023 alusta alkaen. ◀

KRAV tiukentaa sääntöjään RUOTSALAINEN LUOMUSERTIFIOINTIORGANISAATIO KRAV tiukentaa luomukriteereitään. KRAV on käynyt läpi säännöstöään liittyen muun muassa EU:n uuteen luomuasetukseen, joka on astumassa voimaan 1.1.2021. Muutoksen taustalla on myös tavoite vähentää maatalouden ilmastokuormaa.

Säännöstöä uudistettiin viidellä osa-alueella: kasvintuotanto, ilmasto, teurastukset, elintarvikejalostus sekä tarkastusvälit.

Muutoksia on luvassa muun muassa lannoitteiden käyttömääriin. Lisäksi viherlannoitusnurmen osuudelle viljelykierrossa asetetaan 20 prosentin minimimäärä. Päivitetyissä säännöissä asetetaan myös yläraja sille, kuinka paljon luomueläimiä voidaan pitää teurastamoissa yön yli.

Luomutarkastuksia voidaan uuden säännöstön mukaan järjestää tietyt ehdot täyttävillä tiloilla kahden vuoden välein pois lukien kotieläintilat, joilla tarkastuksia voi ensimmäisinä vuosina olla kahdestikin vuodessa. Uudet kriteerit otetaan käyttöön ensi vuonna. ◀

Leppäkerttumerkki uudistuu LUOMULEPPÄKERTTUMERKIN TUOTANTOSÄÄNTÖJEN ja merkin myöntämisen ehtoja päivitetään parhaillaan. Luomuleppäkerttumerkki on Luomuliiton omistama luomutuotannon tunnus. Se luotiin jo 1980-luvun lopussa. Alunperin leppäkerttu istui ohranjyvän päällä. Merkin ulkoasu uudistettiin vuonna 2011, ja silloin tuli mahdolliseksi hakea merkkiä, jossa ilmaistaan tuotantomaakunta.

Luomuleppäkerttumerkkiä voi käyttää Luomuliiton tuotanto-ohjeiden mukaisesti tuotettujen 100 prosenttisesti suomalaisten alkutuotteiden yhteydessä ja vähintään 75 prosenttia suomalaisia raaka-aineita sisältävissä jatkojalosteissa. Luomuliiton jäsen voi hakea käyttöoikeutta koko Suomen merkille tai tuotantomaakunnan ilmaisevalle merkille, joka viestii myös lähiruoasta. ◀

IFOAM EU on nyt IFOAM Organics Europe – Uusi hallitus valittu LUOMUALAN EUROOPPALAINEN edunvalvontajärjestö IFOAM EU julkisti yleiskokouksensa yhteydessä kesäkuun lopussa brändityönsä tulokset. Uudistuksen myötä järjestön nimi vaihtuu IFOAM Organics Europeksi.

Yleiskokouksessa valittiin järjestölle uusi kolmivuotinen hallitus. Yhdeksänhenkiseen hallitukseen valittiin suomalainen Aira Sevon. Puheenjohtajana jatkaa Jan Plagge (Saksa), ja varapuheenjohtajiksi valittiin Marian Blom (Alankomaat) sekä Dora Drexler (Unkari).

Luomuliittoa kokouksessa edusti toiminnanjohtaja Susann Rännäri. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2020

7

ILMOITA TUOTTEESI VUODEN LUOMUTUOTE -KILPAILUUN!

Vuoden Luomutuote

Vuosittainen kilpailu nostaa esille Suomen parhaat luomutuotteet.

Tuotteita palkitaan niin kuluttaja- kuin ammattikeittiötuotteiden sarjoissa. Voittajat valitsee asiantuntijaraati.

Palkinnot julkistetaan Luomupäivillä 3.–4.11.2020 Lisätietoja: luomuliitto@luomuliitto.fi puh. 040 144 6160

Lue tarkemmat ohjeet ja ilmoittaudu mukaan 11.9. mennessä osoitteessa: luomuliitto.fi/luomutuotteet/vuoden-luomutuote

Vuoden luomutuote 2019

Ammattikeittiösarjan voittaja

VUODEN LUOMUYRITYS

Luomuliitto myöntää vuosittain Vuoden Luomuyritys -palkinnon innovatiiviselle, ekologiselle tai muuten innostavaa esimerkkiä näyttäneelle luomuyritykselle.

Voittaja voi olla maatila tai elintarvikejalostusta tai -myyntiä tekevä yritys. Voittajan valitsee Luomuliiton hallitus ehdotettujen yritysten joukosta.

Palkinto julkistetaan Luomupäivien yhteydessä 3.–4.11.

Ilmoita ehdokkaasi mukaan 25.9. mennessä osoitteessa: luomuliitto.fi/luomutuotanto/vuodenluomuyritys

8

LUOMULEHTI 4 | 2020

KILPAILU ON AVATTU!

TEKSTI: NOORA MANTERE KUVA: LUOMULEHDEN ARKISTO

Halua kasvuun löytyy, keinoja tarvitaan

K

yselyn toteutti Kantar TNS Agri maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta, ja siihen vastasi 4 457 viljelijää, joista luomuviljelijöitä oli 813.

Tulos on Luomuliiton puheenjohtaja Pauli Talvitien mielestä odotettavissa.

– Tulokset kuvastavat sitä tulevaisuuskuvaa, johon olemme menossa nykyisillä toimenpiteillä. Mikäli luomutuotantoa halutaan lisätä reippaasti, tarvitaan myös uusia toimenpiteitä, joilla saadaan uusia viljelijöitä mukaan, Talvitie kertoo.

– Täytyy myös muistaa, että nykyisellä rahoituksella ei olisi edes varaa tukea luomua tämän enempää, hän huomauttaa.

EU:n toukokuussa julkaisemat biodiversiteetti- ja Pellolta pöytään -strategiat tavoittelevat luomulle reippaampaa kasvua aina 25 prosenttiin.

– Näiden EU:n strategioiden mukana tulisi tulla lisäresursseja luomulle, Talvitie korostaa.

Niin Luomuliitto kuin alan kansainvälinen edunvalvontajärjestö IFOAM EU:kin tavoittelevat 30 prosentin viljelyosuutta.

Myös markkinat vetämään Kyselyn vastausten perusteella luomumaidontuotanto voisi kasvaa 60 prosenttia ja luo-

mukanojen määrä yli 70 prosenttia vuoteen 2027 mennessä. Luomulammastilojen osuus voisi kaksinkertaistua nykyisestä 24 prosentista noin puoleen kaikista lammastiloista.

– Kyllä luomutilat pystyvät tuotantoa lisäämään, mutta markkinoiden on vedettävä.

Turha lisätä tuotantoa, jos ei ole ostajaa tuotteille. Näen, että markkinoiden kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että saisimme ammattikeittiöiden luomun käyttöastetta kasvatettua, Luomuliiton toiminnanjohtaja, Susann Rännäri pohtii.

Luomutilat ovat keskimääräistä suurempia: niiden keskimääräinen peltoala kasvaa edelleen 61 hehtaarista 70 hehtaariin vuoteen 2027 mennessä. Luomutiloilla myös investointihalut ovat tulosten mukaan suuremmat, näin erityisesti kotieläinpuolella.

Raskas byrokratia jarruttaa luomun kasvua Merkittävimmiksi esteiksi luomuun siirtymiselle kyselyyn vastanneet kokivat rikkakasviongelmat, byrokratian sekä alhaiset satotasot.

– Kentällä on paljon viljelijöitä, jotka jo hyödyntävät luomutuotannon menetelmiä, mutta joita luomuvalvontaan liittyminen epäilyttää. Mikäli luomutuotannon halutaan kasvavan nykyisestä, myös tarkastuspuoleen kaivataan muutosta, Talvitie korostaa. ◀

Luomualan osuus koko maan peltoalasta voi nousta vuoden 2019 13,5 prosentista noin 17 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä, kertovat Maatilojen kehitysnäkymät vuoteen 2027 -kyselyn tulokset.

Kiinnostus aurinkoenergiaan on luomuviljelijöiden keskuudessa suurta. Kymmenen prosenttia vastaajista suunnitteli investointia tilalleen.

Linkki kyselyn tuloksiin osoitteessa luomulehti.fi

LUOMULEHTI 4 | 2020

9

TEKSTI JA KUVA: MINNA NURRO

Nils Torvalds:

Luomu saatetaan määritellä uusiksi EU:ssa

RKP:n Nils Torvalds on kolmannen kauden europarlamentaarikko.

Maatalousasiat tulevat hänen työpöydälleen ympäristövaliokunnan jäsenyyden myötä.

Euroopan komission tuore Pellolta pöytään -strategia tavoittelee luomuviljelylle 25 prosentin osuutta EU:n peltoalasta vuoteen 2030 mennessä. Europarlamentaarikko Nils Torvalds (r.) arvioi, että tavoitteen saavuttamiseksi luomun määritelmää saatetaan uudistaa.

V

iime keväänä julkaistun Pellolta pöytään -strategian (Farm to Fork) tehtävänä on kehittää EU:n maataloutta aiempaa kestävämpään suuntaan. Strategian tavoitteena on muun muassa vähentää ruokajärjestelmän ympäristö- ja ilmastovaikutuksia sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Luomualan nosto 25 prosenttiin on yksi sen konkreettisista tavoitteista.

Eurokansanedustaja Nils Torvalds toteaa, että maatalous ei muutu vain poliitikkojen puheilla. Hän huomauttaa, että EU:n maatalouspolitiikan (CAP) uudistusta tarvitaan siksi, että strategian tavoitteet saavutettaisiin.

– Samalla tarvitaan myös määritelmää siitä, mikä on luomua, Torvalds yllättää.

Strategian luomutavoite on varsin kunnianhimoinen, sillä luomuviljelyssä on tätä nykyä 7,5 prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta peltoalasta (Eurostat, v. 2018). Lisäksi maakohtaiset erot ovat suuria.

Ympäristövaliokunta pui maataloutta Nils Torvalds on europarlamentin ympäristö-, kansanterveys- ja elintarvikkeiden turvallisuusvaliokunnan eli ENVI:n jäsen. Tällä kaudella hän myös koordinoi ENVI:n asioita omassa poliittisessa ryhmäs-

10

LUOMULEHTI 4 | 2020

sään, Renew Europessa, joka on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä. Suomesta ryhmään kuuluvat myös keskustan eurokansanedustajat.

Europarlamentissa maatalousasioita on perinteisesti käsitelty lähinnä AGRI-valiokunnassa, mutta ympäristönäkökulman noustessa yhä tärkeämmäksi ne tulevat nykyään useasti ENVI:n asialistalle.

Torvalds muistuttaa, että tavanomaisen maatalouden käytännöt eri jäsenmaissa eroavat melkoisesti ympäristövaikutuksiltaan. Esimerkiksi torjunta-aineita käytetään Hollannissa ja monissa muissa maissa huomattavasti enemmän kuin Suomessa.

– Erot ovat isoja, ja todennäköisesti sillä on heijastusvaikutuksia esimerkiksi pörriäisiin. Myös kotieläintiheydet muun muassa Tanskassa ja Hollannissa ovat puhuttaneet viime aikoina, hän havainnollistaa.

Luomutavoitteesta ja sen saavuttamisesta ei ENVI-valiokunnassa ole vielä keskusteltu laajemmin.

– Kun komission Farm to fork -strategia lähtee liikkeelle, maatalouden koko kenttää joudutaan avaamaan – ja miettimään myös sitä, mitä luomuviljely on, Torvalds sanoo.

Jäsenmaat laativat tiekartat itse Pellolta pöytään -strategia ei ole jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä, vaan tavoi-

tetilan hahmottava strategiapaperi. Torvalds korostaa, että jokainen jäsenmaa luo itse oman kansallisen tiekarttansa siinä ilmaistujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Strategian kunnianhimoinen luomutavoite siis tuskin siirtyy sellaisenaan kansallisiin CAP-strategioihin.

EU:n maatalousbudjetti seuraavalle rahoituskaudelle pienenee, ja samalla sen toimien tehostamiseen ja viherryttämiseen kohdistuu suuria paineita. Torvalds toteaa, että ympäristönäkökulman tuominen maatalouspolitiikkaan ei ole helppoa, jos vanhat rakenteet hidastavat muutosta.

– Jos viljelijäväestön keski-ikä on korkea ja koulutustaso heikko, uusiin viljelymenetelmiin siirtyminen voi olla kiven takana.

Jos rakenteet suosivat uudistuksia, niiden läpivieminen on kohtalaisen yksinkertaista. Esimerkiksi Suomessa mahdollisuudet maatalouden uudistumiseen ovat paljon paremmat kuin vaikkapa Romaniassa, hän pohtii.

Yhden koon sukkahousut eivät käy kaikille Torvalds ei halua ottaa kantaa siihen, pitäisikö luomuviljelylle laatia kasvustrategia ja varata siihen rahoitus osana kansallista CAP-strategiaa. Yleisellä tasolla hän kertoo pitävänsä EU:n maataloustukijärjestelmän

perusongelmana sitä, että tukia on maksettu hehtaarikohtaisesti, minkä takia vanhan järjestelmän muuttaminen on poliittisesti vaikeaa.

Parlamentissa on väännetty kättä esimerkiksi uuden ekojärjestelmän merkityksestä.

– Pitäisi luoda sellaista lainsäädäntöä, jonka avulla ympäristötoimien käyttöönotto lisää viljelijän tulovirtaa. Ei kuitenkaan ole viisasta tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat kuin yhden koon sukkahousut: ne eivät toimi jokaisessa jäsenmaassa samalla tavalla, Torvalds tiivistää. ◀

Kommentti:

Luomu on määritelty EU:n lainsäädännössä Luomuliiton toiminnanjohtaja, Susann Rännäri kommentoi luomun määritelmää seuraavasti: – Luomu on määritelty EU:n lainsäädännössä, ja sillä tarkoitetaan aina valvottua ja sertifioitua tuotantoa.

Hän muistuttaa, että luomun määritelmän muuttaminen edellyttäisi lainsäädännön muutosta, joka on hidas prosessi.

– Uusi luomuasetus on juuri astumassa voimaan tulevana tai sitä seuraavana vuonna, ja sen valmistelu on kestänyt vuosia.

Rännäri korostaa myös, että luomun kriteerit ovat vuosien saatossa kehittyneet vain entistä tiukempaan suuntaan. Kehitystä tukee myös kasvava vaatimustaso kuluttajien taholta.

– Mikäli maatalouspolitiikalla halutaan kannustaa ympäristö- ja ilmastoystävällisempään viljelyyn esimerkiksi käyttämällä joitakin luomutuotannosta tuttuja menetelmiä, se ei vielä tarkoita, että tuotantoa voitaisiin kutsua luomuksi, hän kiteyttää.

LUOMULEHTI 4 | 2020

11

TEKSTI: KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS: EVELIINA SILLANPÄÄ

Luomun myytit

Mitä luomutuotanto on, ja mitä se ei ole?

Vielä muutama vuosi sitten luomuun liitettiin monenlaisia vääriä uskomuksia.

Luomutieto on sittemmin lisääntynyt, mutta jotkin hokemat ja luulot elävät sitkeästi. Tässä artikkelissa tartumme niihin asiantuntijoiden avulla.

”Luomulla ei maailmaa ruokita.”

Luomussa on keskimäärin 20 prosenttia pienemmät sadot kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. Luku ei kuitenkaan kerro kaikkea.

– Suurimmillaan satoero on tehokkaasti viljellyillä alueilla, kun käytetään paljon keinolannoitteita ja torjunta-aineita. Kuivuuden koettelemissa kehitysmaissa luomu pärjää suhteessa paremmin, Luomuinstituutin Sari Iivonen sanoo.

Syy tähän on siinä, että luomuviljely parantaa ja ylläpitää maan kasvukuntoa. Jos kemiallisia tuotantopanoksia on käytettävissä vain vähän ja viljelyolosuhteet ovat haastavat, kasvukunnon merkitys kasvaa.

Olennaisempi vastalause tälle myytille on laajempi.

– Nykyinen tapa tuottaa ruokaa ja kuluttaa sitä on ekologisesti kestämätön. Länsimaiden ihmiset syövät ravitsemuksellisiin tarpeisiinsa nähden liikaa, ruokahävikki on 10–30 prosenttia, ja eläintuotantoon käytetään peltoalaa, jota voitaisiin hyödyntää suoraan ihmisravinnon viljelyyn, Iivonen toteaa.

12

LUOMULEHTI 4 | 2020

Juha Helenius Helsingin yliopistosta teroittaa: – Oikeammin olisi sanottu, että tavanomaisella tavalla ei ruokita maailmaa. On tieteellisesti moneen kertaan todistettu, että sen vaikutukset ylittävät biosfäärin kantokyvyn.

Pölyttäjäkato ja biodiversiteetin heikkeneminen ovat tästä esimerkkejä.

Sari Iivosen mukaan luomulla voitaisiin ruokkia 75 prosenttia väestöstä, jos kaikki maailman pellot olisivat luomussa. Lisäpeltoa tarvittaisiin jopa 30 prosenttia nykyiseen viljelyalaan verrattuna. Näin siis, jos kulutus säilyisi nykyisellä, kestämättömällä tasolla.

– Vastuu ruokajärjestelmän muutoksesta on meillä kaikilla, ei vain tuottajilla, Iivonen lisää.

Juha Helenius huomauttaa myös, että nälkää näkevä miljardi on seurausta köyhyydestä, ei siitä, etteikö ruokaa pystyttäisi kestävästi kaikille tuottamaan. Ongelma on yhteiskunnallinen.

”Ulkomainen luomu ei välttämättä ole luomua.”

WWF:n Mari Koistinen pohtii: – On totta, että ruokaväärennöksiä maailmalla ja myös Suomessa tehdään, eivätkä kaikki niistä paljastu. Luomutuotanto on kuitenkin valvottua kaikkialla maailmassa. Luomumerkkiin on siis hyvä syy luottaa niin kotimaisen kuin tuontituotteenkin kohdalla. Tietyllä tapaa on hyvä juttu, että väärinkäytöksistä jäädään kiinni ja niistä uutisoidaan. Se kertoo, että valvonta toimii. Huolestuttavampaa olisi, jos kukaan ei narahtaisi koskaan.

”Luomupellosta leviää rikkaruohoja naapuripelloillekin.”

Jotkin kestorikkakasvit, kuten pelto-ohdake, voivat levitä ohdakekeskittymistä tuulen mukana kauemmas. Se leviää myös maanalaisesti. Todellisen ongelman sijaan kyse on useimmiten enemmän naapurisopuun liittyvä. Samaan tapaan on mahdollista, että tavanomaisen viljelijän suorittama rikkaruiskutus leviää myös luomupeltoon, jolloin haitta on ilkeämpi. Luomupellossa myrkyt ovat kiellettyjä, tavanomaisessa pellossa rikkakasvit eivät ole.

Sitä vastoin tavanomaisen pellon on tutkittu hyötyvän vieressä olevasta luomupellosta, jos viljakasvi on sellainen, joka tarvitsee pölyttäjähyönteisiä.

”Kaikki suomalainen ruoka on luomua.”

Hokemalla on tarkoitus luoda mielikuva suomalaisen ruuan puhtaudesta ja turvallisuudesta.

Sitä se kansainvälisesti vertailtuna onkin. Luomuruoka on kuitenkin aina sertifioitua luomua, eikä kukaan perunamaassaan pottua luomumenetelmin viljelevä voi markkinoida satoaan luomuna, ellei ole mukana luomujärjestelmässä ja sertifikaatin valvonnassa.

Ruuan puhtaus on lisäksi vain yksi puoli luomussa ja ei-luomussa. Luonnonmukaiseen tuotantotapaan liittyy aina myös ekologinen kestävyys ja kysymys luonnonvarojen riittävyydestä.

”Luomuviljelyssä on enemmän maanmuokkausta, joka kuluttaa polttoainetta. Siksi luomuviljely on vähemmän ympäristöystävällistä kuin tavanomainen viljely.”

Esimerkiksi rikkakasvien torjunta avokesannoilla lisää ajokertoja pelloilla ja polttoaineen kulutusta, mutta se on maataloustuotannossa ilmastovaikutuksiltaan pieni tekijä. Luomutuotteiden elinkaaristen päästöjen arvioinneissa on osoitettu, että päästöt hehtaaria kohden ovat pienemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Tähän vaikuttavat esimerkiksi kemiallisten lannoitteiden valmistuksen aiheuttamat päästöt ja kasvinsuojeluaineiden vaikutukset.

– Tähän saakka nämä elinkaariset mittaukset eivät ole sisältäneet sitä, että luomun etuna on myös maan multavuuden eli maan hiilivaraston säilyminen. Tämä on seurausta viljelykierrosta ja orgaanisten lannoitteiden käytöstä lannoitesuolojen sijaan, Juha Helenius selvittää. ▷▷

LUOMULEHTI 4 | 2020

13

”Luomussa eläimet voivat huonosti, kun niille ei anneta lääkkeitä, vaan vain homeopaattisia valmisteita.”

Väite elää sitkeästi, vaikka luomussakin eläimiä kyllä lääkitään tarpeen mukaan, eläinlääkärin ohjeistamana. Tuotannon kasvattaminen antamalla terveille eläimille antibiootteja sisältäviä rehuja on luomussa kiellettyä. Käytäntö on omiaan ehkäisemään antibiooteille resistenttien bakteerikantojen muodostumista.

Mari Koistisen mielestä homeopatiavalmisteiden mainitseminen luomun säännöissä tekee hallaa luomun maineelle. Homeopatian tehosta ei ole tieteellisiä todisteita.

Juha Helenius on samaa mieltä. Hän sanoo luomua huuhaaksi väittävien saavan puheilleen vauhtia eurooppalaisesta luomuasetuksesta, jossa on viittauksia ei-tieteelliseen uskomusjärjestelmään – Luomun menetelmät ovat tieteellisesti tutkittuja ja valideja, eivätkä tällaiset dogmaattiset linjaukset sovi siihen.

Helenius pohtii syitä luomun epäilylle ja luomuvastaisuudelle laajemmin: – Joillekin ihmisille luomu näyttäytyy epätieteellisenä, vaikka ajatukselle ei ole perusteita. Luomussa tapahtuu koko ajan tieteellistä edistystä ja tulee uusia teknologioita. Huuhaa-mielikuvaa saattavat sitten levittää mediassa usein esiintyvät henkilöt, vaikka heillä ei ole oikeasti mitään käsitystä aiheesta. ◀

14

LUOMULEHTI 4 | 2020

Kysymyksiin vastasivat: SARI IIVONEN – Luomuinstituutin johtaja, Luonnonvarakeskus ja Helsingin yliopisto. Iivonen johtaa useita luomuhankkeita.

JUHA HELENIUS – Professori Maa- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, Helsingin yliopistossa. Tällä hetkellä Helenius vetää Mikkelin Ruraliainstituutissa tutkimusryhmää, jonka aiheena on agroekologinen symbioosi, eli tuotantotapa, jossa raaka-aineet ja energia saadaan 20–30 kilometrin säteellä tuotantopaikasta.

MARI KOISTINEN – Suojeluasiantuntija, WWF. Koistisen keskiössä on ekologinen ruuantuotanto.

Hän on myös kirjoittanut kirjan ruokaväärennöksistä

0-40 cm

Pintakarikkeen lajit

0-100 cm

Pintamaan lajit

TEKSTI: BRITA SUOKAS

Lierojen menestymistä voi suosia viljelytekniikalla Tutkimustieto osoittaa, että suomalaisissa kivennäismaissa maalaji asettaa luontaiset rajat lierojen runsaudelle. Viljelijä voi kuitenkin merkittävästi vaikuttaa lierojen määrään ja lierolajistoon viljelymaillaan.

Maalajin vaikutus on ratkaisevan suuri lierojen määrälle LUMOliero-tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten peltomaiden lieromääriä 2000-luvun alussa. Näytepaikat sijaitsivat silloisen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin Luonnonvarakeskus, Luke) 11 toimipaikassa koko maan kattavasti. Näytteet otettiin tavanomaisessa nurmi- ja viljanviljelyssä olevilta kivennäismailta ja niiden pientareilta.

▷▷

LUOMULEHTI 4 | 2020

eveliina Sillanpää

H

elsingin yliopiston erikoissuunnittelija ja kokenut luomuviljelijä, Jukka Rajala kertoo havainnoistaan.

– Muokkaamattomuutta korostetaan yleisesti lierojen menestystekijänä. Itse olen päätynyt siihen, että tärkeimpiä asioita ovat ensisijaisesti hyvä kuivatus sekä se, että on riittävästi ravintoa jatkuvasti tarjolla aktiivisena aikana. Ravinnon tulee olla kasvijätettä ja kuivalantaa, ei käsittelemätöntä lietelantaa suurilla ja painavilla koneilla levitettynä.

Syvälle kaivautuvat

15

Karkeilla mailla keskimääräinen lierotiheys jäi alle 50 yksilöön neliömetrillä. Savimailla tiheys oli korkeampi, mutta selvästi alle sata lieroa. Hienojen hietamaiden lieromäärä oli runsaat 200 neliöllä. Hiesumailla lierotiheys oli suurin, lähes 400 yksilöä.

Täysin lierottomat pellot olivat hyvin harvinaisia – kolme peltoa 53 koepaikan joukossa – korkeimmillaan tiheys oli noin tuhat yksilöä neliömetrillä.

Muokkaamattomilla pientareilla lierojen määrä oli kaksinkertainen verrattuna peltoon. Lajisto oli yleensä monipuolisempi kuin pelloilla, erityisesti syvälle kaivautuvia kastelieroja löytyi paljon enemmän.

Lierot eivät viihdy läpimärässä maassa, kuivatus kuntoon Hyvin toimivaan kuivatukseen panostaminen edistää lierojen viihtymistä. Ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu selville, että veden vaivaaman laidunmaan kuivatuksen parantaminen kaksinkertaisti niiden määrän. Turvemaalla tehdyssä kenttäkokeessa korkealle nostettu pohjavesi karkotti lierot pohjamaasta kuukaudessa.

Kolmen vuoden kuluttua lieroja ei ollut enää pintamaassakaan.

Maan rakenteen on oltava riittävän kuohkea, jotta liero pystyy kohtuullisin ponnistuksin kaivamaan käytäviä ja liika sadevesi poistuu lieron asuinkerroksesta.

Peltolierot ulostavat sekä maan alle että sen pinnalle. Useimmiten pellossa näkyvät ulostemurut ovat peltolieron, todennäköisesti nämäkin raparperimaassa olevat.

•

valmistavat ruokamultaa

•

parantavat maan ilmavuutta

•

virkistävät maamikrobien ja pieneliöiden aktiivisuutta

•

lisäävät kasvien ravinteiden saantia

•

auttavat maan hiilivaraston muodostumisessa

•

laboratoriokokeen mukaan saattavat aiheuttaa maaperän hiilidioksidipäästön lisääntymistä

– Vaikka lierot voivat selvitä viikkojakin vedessä, maan jatkuva liiallinen märkyys haittaa niitä. Veden vaivaamat maat ovat alttiita tiivistymiselle, mikä vaikeuttaa lierojen elämää, kertoo Luken erikoistutkija Visa Nuutinen, joka on tutkinut viljelymaan lierojen ekologiaa ja käyttäytymistä.

Lierot tarvitsevat riittävästi hyvälaatuista ravintoa Kaikki eloperäinen lannoitus edistää lierojen toimeentuloa. Laiduntavien eläinten lanta, kuivikelanta, viherlannoitus sekä aluskasvien käyttäminen antavat lieroille runsaasti ravintoa.

– Laitumien korkeat lieromäärät ovat suurelta osin seurausta siitä, että sonta on hyvää ravintoa lieroille. Kaikki kasvijäte on

lierojen ravintoa, mutta pelkkä olki on ravintoköyhää. Oljellakin ne kuitenkin pärjäävät, summaa Nuutinen.

– Kastelierot keräävät oljenpätkiä käytävänsä suulle minikompostiksi, jossa mikrobit ja pienet maaperäeläimet esikäsittelevät sen. Siitä kastelierot vetävät mikrobirikkaan ja hajoamaan alkaneen oljen ravinnokseen maan alle. Kun kastelierot ovat olleet aktiivisia, näitä olkikekoja voi nähdä pelloilla, joita ei ole muokattu ja joilla viljan olki on jätetty pintaan, hän kertoo.

Tutkimuksissa on ilmennyt, että kastelierot suosivat ravintonaan viljojen punahometaudin Fusarium-sienen infektoimaa olkea. Taudinaiheuttajien määrä vähenee, ja seuraavan viljan tautipaine pienenee.

Nurmilla on useimmiten enemmän lieroja kuin viljapelloilla. Myös kevyesti muokattu tai suorakylvetty pelto, johon korjuutähde jätetään, on edullinen ympäristö lieroille.

– Aluskasvina kasvaneesta apilasta lierot saavat ravintoarvoltaan korkealaatuista kariketta, Nuutinen lisää.

Maanmuokkaus myllertää lieron maailman Avokesannointi, jyrsintä ja syvään kyntäminen ovat lierojen kannalta rajuinta pellon käsittelyä. Kyntäessä auran terä katkoo lieroja, ja niiden koko elinpiiri kääntyy ylösalaisin. Maan kääntäminen vie maan pintakerroksissa eläviä nuoria lieroja ja munakoteloita niiden kehittymiselle epäedullisempiin oloihin.

Korjuutähteet joutuvat kynnössä maan sisään, ja se vie ravinnon pois lierojen ulottuvilta, erityisesti pintakariketta syöviltä kastelieroilta. Kyntö myös rikkoo niiden pysyvät käytävät.

Kaikki muokkaus vahingoittaa lieroja silloin, kun lierot ovat aktiivisina muokkauskerroksessa.

Lierokanta toipuu jopa vuodessa Useita nurmivuosia sisältävä viljelykierto, jossa ei kynnetä joka vuosi, auttaa lierokantaa toipumaan.

– Lähes kaikki lierolajit näyttävät hyötyvän muokkauksen keventymisestä, kynnön korvaamisesta kevyemmillä menetelmillä ja suorakylvön käyttämisestä. Maan pintaan aukeavassa käytävässään elävä kasteliero hyötyy eniten, kuvaa Nuutinen.

Ruotsissa on tutkittu kuinka paljon ja pitkäkestoisesti muokkaus vahingoittaa lie-

Brita Suokas

16

Lierojen vaikutukset peltomaassa

LUOMULEHTI 4 | 2020

Kirjoittaja työskentelee luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Brita Suokas

roja. Vaikka merkittävä osa yksilöistä vahingoittui muokattaessa, vuoden kuluttua lierokanta oli jo elpynyt muokkausta edeltävälle tasolle. Peltoa ympäröivät viljelemättömät ja muokkaamattomat reuna-alueet ovat Nuutisen mukaan todennäköisesti tärkeitä lierojen lähdealueita ja leviämisreittejä, jotka tukevat lierokannan elpymistä.

– Myös muokkauksen ajoittamisella saattaa olla mahdollista vähentää kielteisiä vaikutuksia. Sään kylmentyessä syksyllä monet peltomaan lierolajit hakeutuvat syvemmälle maahan. Jos muokkaus on mahdollista siirtää loppusyksyyn, merkittävä osa lierokannasta voi ehtiä talvehtimaan muokkauskerroksen alapuolelle, Nuutinen pohtii. ◀

Suojaviljaan perustetulla nurmella alkava usean vuoden nurmijakso antaa lieroille rauhalliset kasvuolot ja runsaasti ravintoa.

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Alandsbankenin Itämeri-projektista. Lierojen elintavoista lisää Luomulehden edellisestä numerosta.

LAITA KALENTERIIN!

3.–4.11.2020 JOENSUUSSA tai etäyhteyksiä käyttäen riippuen Suomen koronaepidemiatilanteesta.

Seuraa tiedotusta Luomuliiton somekanavissa ja verkkosivuilla!

Tapahtuman järjestää Luomuliitto yhteistyössä Luomuinstituutin, ProAgria Itä-Suomen, Elinkeinoa ja liiketoimintaa ruokaketjussa (ELLI) -hankkeen sekä Savo-Karjalan luomuyhdistyksen kanssa. Tapahtumaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

LUOMULEHTI 4 | 2020

17

TEKSTI: JUKKA RAJALA KUVAT: TIMO ERKKILÄ

Suunnitelmallista maan kasvukunnon hoitoa Ala-Erkkilän tilalla

Maan multavuutta pyritään nostamaan Ala-Erkkilän tilalla kasvukunnon parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Pelto kestää tällöin myös paremmin huonoja kasvuolosuhteita ja viljelytyöt helpottuvat. Kehittämisen lähtökohtana on peltojen kasvukunnon parantaminen.

18

LUOMULEHTI 4 | 2020

”

Kasvukunnon hoidossa tilalla keskeisiä asioita ovat tasapainoinen viljelykierto, vihreiden viikkojen lisääminen, eloperäinen lannoitus ja tiivistymisen välttäminen, kertoo luomutilan viljelijä Timo Erkkilä.

Ensin tutkitaan peltojen kunto Kasvukunnon hoidon suunnittelun lähtökohta on peltojen nykytilan hyvä tuntemus.

Satelliitti- ja kuvauskopterikuvat paljastavat kasvuerot lohkoilla ja lohkon eri osissa.

Omat havainnot lapiolla kaivellen ja penetrometriä maahan työnnellen antavat paljon tietoa maan rakenteesta, juurten kasvusta ja lieroista lohkon eri osien välillä.

Erkkilä hyödyntää viljavuustutkimuksia entistä monipuolisemmin. Hivenravinteet on määritetty, samoin ravinnereservit sekä

Traktoriin vaihdettiin taakse 19 ja eteen 22 senttimetrin leveämmät matalapainerenkaat, jotta työt voidaan tehdä 0,4–0,6 bar rengaspaineilla.

Puimuriin vaihdettiin uudet matalapainerenkaat, ja nyt puidaan 0,5 bar paineilla.

Ala-Erkkilän tila Lapualla on kasvinviljelytila. Peltoa tilalla on viljelyssä 60 hehtaaria Lapuanjoen yläjuoksun jokilaaksossa.

Kuviot ovat asiallisia, ja kuivatus pääosin kunnossa. Tilan peltoja on viljely luomumenetelmin yli 20 vuotta. Maalajit ovat paikallisia hienohietamaita, osa vähän raskaampia hiesuisia maita, myös multamaita löytyy.

pinta- että pohjamaasta. Kasvien todellinen ravinteiden saanti selviää kasvianalyysillä.

Työtekniikka maan rakennetta säästäväksi

Viljavuustutkimuksesta enemmän irti KVK-laskurilla Viljavuusnäytteiden tulokset kertovat OSMO-hankkeessa kehitettyyn KVK-laskuriin siirrettyinä tuloksista paljon enemmän kuin tuloksia suoraan paperista lukien. Ravinteiden varastointikyky eli KVK on valtaosalla tilan lohkoja keskitasoa 10–21. Selvästi kalkituksen tarpeessa olevia lohkoja on enää vain yksi. Mutta useilla runsaasti kalkituilla lohkoilla pH on jo arveluttavan korkea tai korkea. Tämä aiheuttaa haasteita kasvien hivenravinteiden saannille.

Ravinnesuhteissa riittää tasapainottamista. Multamailla kasveja vaivaa kalin puute.

Sitä pyritään korjaamaan paikallisella kivituhkalla, jossa on biotiittia. Magnesiumia on niukalti enää parilla lohkolla, mutta sitä on useilla lohkoilla liikaakin eli yli 20 prosenttia kationisista ravinteista. Magnesiumin suhteellista osuutta pyritään vähentämään lisäämällä kalsiumia.

Tilalla käytetään täsmätoimia lohkojen eri osiin. Sopivimman kalkkilajin valintaan kiinnitetään nyt suurta huomiota, eikä enää hankita vain halvinta kalkkia.

Kalkin levitysmäärät sovitetaan lohkon eri osien erilaisiin tarpeisiin. Hivenravinteita, kuten booria, mangaania, sinkkiä ja kuparia, levitetään niille lohkoille, jotka niitä tarvitsevat.

Kynnössä siirryttiin vakokynnöstä sängeltä kyntöön, jolloin vakopyörä ei tiivistä maata syvälle.

Kärryliikenteestä pelloilla luovuttiin.

Lietelantaa ei enää levitetä urakoitsijan suurella vaunulla.

Ojitukset on laitettu kuntoon jo aikaisemmin. Pellon pinnan muotoilua on tehty perälevyllä, kyntäen ja ojamaita notkelmiin ajaen sekä automaattilanauksin, jotta päästiin eroon lammikoista pelloilla.

Maan biologian hoito tärkeää Pellon paljaanoloaikaa lyhennetty. Viljelykierrossa onkin runsaasti talvehtivia nurmia, joita syysviljat seuraavat. Aluskasveja käytetään aina viljan alle suosien talvehtivia aluskasveja. Syyskynnöstä siirryttiin kevätkyntöön. Maanmuokkausta on vähennetty. Viherlannoitusnurmet murskataan 15–25 cm pitkään sänkeen, jotta nurmi jatkaa kasvuaan ilman taukoja.

Nurmet lopetetaan juolannostin-kultivaattorilla ja lapiorullaäkeellä. Rukiin sänki aluskasveineen jää syksyksi ja talveksi koskematta. Keväällä se rikotaan esimerkiksi kultivaattorilla tai multamaalla lapio-

rullaäkeellä, sitten kyntö maata tiivistävän pakkerin kanssa. Kylvö tehdään suoraan kynnökseen.

Kasvukunnon hoidossa pätee sanonta: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

– Kun maan kasvukunnon parantamista ja tarvittavia hankintoja suunnittelee huolella, niin parempia, pienemmällekin tilalle sopivia vaihtoehtoja löytää myös melko edullisesti, Erkkilä korostaa. ◀ Kirjoittaja on työskennellyt Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa OSMO-hankkeen projektipäällikkönä.

Lue tarkemmin maan kasvukunnon hoidosta AlaErkkilän tilalla: maan-kasvukunto.fi, tilaesimerkit

Käytettynä ostettu kuusiteräinen Kvernelandin puolihinattava sarka-aura muunnettiin sängeltä kyntöön sopivaksi.

Kevätkynnössä perässä käytetään maata tiivistävää ja muokkaavaa pakkeria.

Maan rakenteen hoito tärkeää Maan rakenteen hoito alkaa maan rakenteen seurannasta. Tavoitteena on tunnistaa tiivistymät ja jäljittää tiivistymistä aiheuttavat tekijät. Peltotöistä ja eri koneista maahan kohdistuvia tiivistymisriskejä määritettiin OSMO-hankkeen tuottamalla tiivistymisriskilaskurilla.

Maata tiivistäviä töitä tilalla oli lietteen levitys urakoitsijan kärryllä, puinti, vakokyntö, kesällä niitot ilman paripyöriä ja muokkaukset kostealla kelillä.

Laskuri osoitti, että pyöristä maahan kohdistuvaa kuormitusta tulisi saada pienemmäksi. Tavoitteeksi asetettiin 0,4 bar rengaspaineet tiivistymistä herkästi aiheuttavissa töissä.

LUOMULEHTI 4 | 2020

19

Edunvalvontaa - luomutuottajan

asialla

TEKSTI: SUSANN RÄNNÄRI KUVA: LUOMULEHDEN ARKISTO

Luomutuotanto tulevaisuudessa – marginaalia vai valtavirtaa?

Tulevalla tukikaudella luomutuen perusteiden ja kansallisen CAP-strategian tavoitteiden tulisi olla selkeitä eikä ristiriidassa keskenään. Näin ei tarvitsisi jälkikäteen kinata siitä, onko tuki tuottanut tavoitellun tuloksen.

E

uroopan komissio on asettanut maataloustuotannolle tavoitteet kemiallisten tuotantopanosten vähentämiseksi. Komissio esittää luomutuotannon kasvattamista yhdeksi käytännön keinoksi, jolla tavoitteeseen päästään, ja ehdottaa Eurooppaan 25 prosentin luomupinta-alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Euroopan yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei saisi olla ristiriidassa komission esittämien tavoitteiden kanssa, vaan maataloustuilla tulisi ohjata maataloutta esitettyyn suuntaan.

Tulevan rahoituskauden suunnittelussa on kaksi merkittävää lähtökohtaa. Ensinnäkin jäsenmaille halutaan antaa vapautta suunnitella omat strategiansa, joilla tavoitteisiin päästään. Toisekseen tavoitteena on rahoittaa tuloksia toimenpiteiden sijaan. Se, miten tämä Suomessa toteutetaan, on vielä auki.

Luomuliitto ajaa kunnianhimoista tavoitetta Suomessa luomuviljellyn pinta-alan osuus (13,5 prosenttia) viljelymaasta on Euroopan kahdeksanneksi suurin. EU-maiden keskiarvo on 7,7 prosenttia. Tämä ei tarkoita sitä,

20

LUOMULEHTI 4 | 2020

että voimme asettaa omat tavoitteemme alhaisemmaksi, koska olemme jo pidemmällä kuin muut. Meidän tulisi edelläkävijöinä tähdätä pidemmälle kuin komission tavoitteeseen.

Luomuliitto ajaa kunnianhimoista tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä jo 30 prosenttia Suomen peltopinta-alasta olisi luomua. Luomun kasvustrategialle on laadittava toimenpiteet ja varattava tarvittava rahoitus kansallisessa CAP-strategiassamme.

Pelkät tuet eivät riitä, vaan markkinoita sekä kulutusta on edistettävä ja arvoketjun haasteisiin on vastattava. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen luomun kehittämisohjelman, jossa koko arvoketjua katsotaan kokonaisuutena.

Tukea tuotteiden vai ympäristöhyötyjen tuottamiseen?

Tämänhetkisellä luomutuella on yritetty sekä tukea tuotantoa että ympäristöhyötyjen tuottamista. Luomutilat on esimerkiksi vapautettu viherryttämisen velvoitteesta.

Samalla on kuitenkin määritelty myyntikasvivaatimus, jolla halutaan ohjata tuottamaan tuotteita markkinoille, mutta joka ei ole tuottanut tulosta.

On hankalaa tavoitella yhdellä toimenpiteellä montaa erilaista asiaa. Tämänhetkinen tukijärjestelmä perustuu kustannuksien tai tulonmenetysten korvaamiseen.

Luomutuen taustavaikuttajana on laskentakaava, jossa huomioidaan muun muassa hintaero tavanomaiseen tuotantoon verrattuna. Tällä hetkellä ero hinnassa tavanomaiseen on kasvanut ja tuen määrän perusta on pienentynyt.

Miksi luomukuluttajien maksamalla lisähinnalla pitäisi kustantaa koko yhteiskunnalle tuotettuja ympäristöhyötyjä? Eikö markkinoilta saatava parempi hinta tulisi sataa suoraan tuottajan laariin eikä vähentää tuen määrää?

Hehtaari on hyvä mittari Luomulle on osoitettu kritiikkiä siitä, että hehtaareja on tullut, mutta tuotteita ei samassa määrin. Kukaan ei voi kuitenkaan väittää, etteikö luomutuki olisi ollut hyvä ympäristölle ja alalle ja kehittänyt sitä voimakkaasti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tilakoko on kasvanut melkein 20 hehtaarilla ja kokonaispinta-ala 80 prosentilla. Myös luomumarkkina on kasvanut kovaa vauhtia.

Tavoitteeksi tuotannon kasvattaminen Mikäli luomutuotannossa tavoitellaan ympäristöhyötyjen lisäksi tuotteita, satokiloja ja markkina-arvoa, tarvitaan vetäviä ja hyvin kohdennettuja toimenpiteitä. Hyvin pienelläkin rahallisella panostuksella voitaisiin vaikuttaa jonkin sektorin kehittymiseen, kannustaa jonkun pullonkaulan läpi.

Maataloustuilla ohjataan tuotantoa hyvin voimakkaasti. Seuraavan rahoituskauden tukien kohdentamisella tulee olemaan suuri vaikutus siihen, valtavirtaistuuko luomutuotanto vai pysyykö se edelleen marginaalissa. ◀

Luomulehden arkisto

Ympäristöhyötyjen mittaamisessa hehtaaritavoitteen asettaminen on ihan järkevää. Mitä enemmän hehtaareja, sen enemmän ympäristöhyötyjä. Mikäli tavoitellaan torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden vähentämistä sekä luonnon monimuotoisuuden lisäämistä ja turvaamista sekä hiilensitomista maaperään, niin yhteys luomupinta-alaan on suora. Luomutuottajat pystyvät tuottamaan näitä yhteiskunnallisia hyötyjä, ja siitä tulisi palkita yhteisin varoin.

Luomulihan arvoketju on Suomessa alikehittynyt. Koko luomualan kehittämisen näkökulmasta olisi tärkeää saada luomulihaa luomujalosteina markkinoille.

Olemme Luomuliitossa käynnistäneet sektorikohtaiset analyysit.

Tuottajahaastattelujen, kyselyn ja keskustelujen kautta olemme pureutuneet luomutuotantoon pintaa syvemmälle.

Tavoitteena on kartoittaa maidon-, lihan-, kasvintuotanto- sekä puutarhasektoreiden onnistumisia ja haasteita. Suurimmat pullonkaulat löytynevät puutarha- ja lihantuotannon parissa. Siementuotantokin omana eritysalanaan kaipaisi tukea kehittyäkseen. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan sektorikohtaiseen analyysityöhön, ole rohkeasti yhteydessä.

Susann Rännäri 040 144 6160 susann.rannari@luomuliitto.fi

LUOMULEHTI 4 | 2020

21

TEKSTI JA KUVAT: RIITTA MAKKONEN

Pensasmustikka sopii hyvin luomuviljelyyn Pensasmustikka ei kärsi kasvitaudeista eikä tuholaisista.

Sen suosio kuluttajien ja luomuviljelijöiden parissa kasvaa.

22

LUOMULEHTI 4 | 2020

T

imolan luomutilalla Kiteen Papinniemessä pensasmustikat kypsyvät hiljalleen.

Pensaissa on marjoja aivan valkoisesta tumman siniseen.

– Satokausi on tänä kesänä kaksi viikkoa myöhässä. Normaalisti pääsemme aloittamaan poimimisen heinäkuun puolivälin jälkeen, Airi Timonen kertoo pensaita tutkiessaan.

Pensasmustikka antaa satoa vähitellen, ja satokausi saattaa kestää jopa syyskuun puoliväliin saakka. Timolan luomutilalle on tulossa kuusi poimijaa.

– Poimijat ovat irakilaisia maahanmuuttajia, jotka tulivat aikanaan Kiteen Koivikon vastaanottokeskukseen. Vakituiset poimijat ovat halunneet tulla meille töihin, vaikka asuvat jo muualla, Timonen kertoo.

Lisäksi mustikkatarhassa ahkeroi muutama paikkakuntalainen poimija.

Kimmoke puutarhakurssilta Airi Timonen viljelee pensasmustikkaa ja marja-aroniaa sukutilallaan.

– Vanhemmillani oli aikoinaan lypsykarjaa. Isäni menehtyi tapaturmaisesti vuonna 2001, ja äiti halusi luopua karjasta vuonna 2002. Suurin osa pelloista istutettiin koivulle ja kuuselle. Viisivuotisen ruokohelpikokeilun jälkeen mietin, mitä tekisin pihapellolla.

– Vuonna 2010 osallistuin puutarhakurssille, ja siellä Ismo Ruutiainen kertoi pensasmustikasta ja sen viljelystä. Lisäksi olen saanut paljon hyödyllistä tietoa Topi Laitiselta. Innostuin kovasti pensasmustikasta.

Se soveltui hyvin etelään viettävälle kiviselle pellolle.

Vuonna 2011 Timonen istutti ensimmäiset mustikkapensaat. Seuraavana keväänä hän laajensi tuotannon nykyiseen puoleen hehtaariin. Pensasmustikkaviljelmän perustamiskustannukset ovat kohtalaisen suuret. Puolen hehtaarin ala taimineen tuli maksamaan 22 000 euroa. Toisaalta investointi riittää 25 vuodeksi.

Timolan pihapellolla kasvaa pohjoisamerikkalaisia North Blue- ja Patriot-lajikkeita sekä kotimaista juolukasta jalostettua Ainoa.

Amerikkalaiset pensasmustikat ovat muhkeampia ja enemmän kuluttajien mieleen kuin suomalaiset.

– Aino kestää Suomen talvia paremmin kuin amerikkalaiset lajikkeet, jotka ovat vaarassa paleltua vähälumisina pakkastalvina, viljelijä kertoo.

Terveitä kasveja Pensasmustikat sopivat hyvin luomuviljelyyn: ne eivät kärsi kasvitaudeista, eikä niitä vaivaa tuhohyönteiset. Myös lannoitustarve on pensasmustikoilla vähäinen.

– Luomu on minulle hyvin tärkeä ideologinen valinta. Haluan tuottaa puhdasta ruokaa luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioittaen.

Pensasmustikan ainoat tuholaiset ovat jänikset ja rastaat. Jänikset pysyvät tarhan järeän metalliaidan takana, ja rastaiden ruokailurauhaa häiritsee laite, joka soittaa rastaiden varoitusääniä.

Marjatarhan perustamisvaiheessa pellolle tuotiin 120 tonnia turvetta, sillä pensasmustikka on happaman maan kasvi. Mustikkapensaat on istutettu kankaaseen.

– Kangas rajoittaa rikkakasvien kasvua.

Lisäksi se pidättää kosteutta ja toimii eräänlaisena eristeenä –

maa säilyy lämpimämpänä kankaan alla, Timonen kertoo.

Kevät- ja syyslannoitteeksi mustikat saavat Biolanin merilevää sisältävää lannoitetta, joka vahvistaa niiden kasvua.

Mustikkapensaat ovat pysyneet verrattain matalina, koska ne ovat innostuneet varren kasvattamisen asemesta tekemään marjaa.

– Viime kesänä saimme tältä puolelta hehtaarilta 3 000 kiloa, ja tänä kesänä tulee vielä enemmän, viljelijä arvioi.

Mustikan pölytyksen varmistavat Timosen omat mehiläiset, joita tämä hankki aluksi vain mustikoiden pölytyksen vuoksi.

– Tarkoitus oli hankkia kolme pesää, nyt niitä on neljätoista, hän naurahtaa.

Tuoremarjalla hyvä menekki Pensasmustikka on tullut kuluttajille tutuksi, ja sitä osataan kysyä. Suuri osa marjoista myydään suoraan tilalta, lisäksi Kiteen ja Tohmajärven marketit ovat ottaneet luomupensasmustikat valikoimiinsa. Osa menee myyntiin Joensuun torille.

– Pensasmustikoista 80 prosenttia menee kaupaksi tuoremarjana. Menisi varmaan vielä enemmänkin, mutta jonkin verran pitää varata myös pakasteena myytäväksi pitkin talvea. Pensasmustikka säilyy erinomai▷▷

Pensasmustikka kypsyy vähitellen, joten satoaika venyy pitkäksi.

LUOMULEHTI 4 | 2020

23

sesti pakasteessa. Se säilyy ehjänä eikä valu sulaessaan, kuten tavallinen metsämustikka, Airi Timonen kertoo.

Tuntematon supermarja Pensasmustikkatarhan reunassa kasvaa rivi marja-aroniapensaita.

– Marja-aronia on vähän tunnettu supermarja. Se sisältää erittäin paljon flavonoideja ja ravintoaineita, jotka vaikuttavat myönteisesti verenkiertoon ja immuunipuolustukseen, Airi Timonen kuvailee marjan terveysvaikutuksia.

Marja-aronia on pensasmustikan tapaan terve, satoisa, vaatimaton ja helppohoitoinen kasvi. Aronia kypsyy pensasmustikan jälkeen syyskuun puolivälissä, ja sato on poimittavissa kerralla.

– Marja-aroniasta saa hyvää mehua mustaherukan ja omenan kanssa, Timonen kertoo. ◀

Marja-aronian raakileet ovat vielä pieniä.

Sato poimitaan Airi Timosen tilalla syyskuun loppupuolella.

24

LUOMULEHTI 4 | 2020

Luomuketju tahtoo katketa jalostamisessa

"

Luomutuottajat tuottavat puhdasta raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle, mutta usein luomuketju tahtoo katketa varsinkin suurten jalostajien tuotannossa, Airi Timonen harmittelee.

Timosella on elintarvikealan taustaa ravintola-alalta ja Keski-Karjalan Kehitysyhtiö Ketistä sekä ProAgria Pohjois-Karjalasta. Siksi hän kokee sydämenasiakseen, että luomuraaka-aine saataisiin jalostettua puhtaana luomuna kuluttajille asti.

– Luomu on hyvässä nosteessa, ja kuluttajatkin osaavat sitä kysyä: Siksi olisi hyvä, että elintarviketeollisuus vastaisi tähän kysyntään. Useimmiten luomuraaka-aineiden jalostajia ovat pienet yritykset.

Timosen mukaan myös kuluttajien on kannettava oma vastuunsa.

– Jos luomutuotteita kysytään ja niitä valmistetaan, niin niitä pitäisi myös ostaa. On selvää, etteivät jalostajat pidä valikoimissaan sellaisia tuotteita, joilla ei ole kysyntää.

Koronapandemia on nostanut kotimaisen omavaraisuuden uuteen arvoon. Luomuvaikuttaja toivoo, että omavaraisuutta arvostetaan myös pandemian väistymisen jälkeen.

Vaikuttamista ja verkostoitumista Airi Timonen on ollut luomuliiton jäsen vuodesta 2012. Savo-Karjalan luomuyhdistykseen hän liittyi vuonna 2013, ja puheenjohtajana hän toimi vuosina 2014–2018.

– Erityisesti Tarja Musikka ja monipuolinen viljelijäyhteisö ovat olleet innostajina yhdistyksen toiminnassa.

Timonen kuuluu Luomuliiton hallitukseen. Sen jäsenenä hän on toiminut vuodesta 2015 lähtien, aluksi vuosina 2015–2016 varajäsenenä.

Hän iloitsee siitä, että luomutuotanto on otettu valtakunnallisessa päätöksenteossa merkittävään asemaan.

Timosen mukaan Luomuliiton hallituksessa toimiminen on ollut erittäin hyvä näköalapaikka luomutuotantoon, tuottajiin, jalostajiin ja markkinointiin.

– Tietoa on pitänyt hankkia paljon ja opiskella uusia asioita. On ollut hienoa tutustua toisiin luomuviljelijöihin ja verkostoitua. Osaltaan hallituksessa työskentely on myös toisten viljelijöiden mentorointia, hän kertoo.

TEKSTI: ANNE RINTAMÄKI

Oikealla niitto- ja syöttökorkeudella yllättävän paljon etuja Joskus yksinkertaisena pidetyllä asialla on kokonaisuuden kannalta iso merkitys. Kuten rehunurmien niittokorkeudella; ei todellakaan ole sama, katkaistaanko kasvi niitossa kuuden vai viidentoista senttimetrin korkeudelta. Sama koskee laitumia, eli sitä, kuinka lyhyiksi eläimet saavat kasvustot syödä.

”

Niittokorkeuden nostamisella on monia hyviä vaikutuksia, kertoo Ilmatieteen laitoksella tutkijana työskentelevä Laura Heimsch.

– Jos kasvi leikataan liian lyhyeksi, se menettää liian paljon yhteyttävää vihreää lehtipinta-alaa. Samalla kasvi menettää ison osan energiavarastoistaan ja joutuu tappamaan myös osan juuristostaan selvitäkseen tilanteesta, eli sen täytyy aloittaa kasvu lähes alusta. Tällöin toipuminen niitosta kestää kauan.

Laura Heimsch on itsekin luomuviljelijä; perheen tilalla Pohjois-Espoossa kasvatetaan luomuvihannesten lisäksi myös maatiaisviljoja sekä rehua tilan lampaille.

– Kun niitto tehdään korkealta, kasvin energia riittää kasvun jatkamiseen, juuristo pysyy laajana, kasvi jatkaa yhteyttämistä, ja tällöin myös hiiltä varastoituu maahan.

Liian lyhyeksi niitetyn kasvin kohdalla käy päinvastoin; pellosta tulee hiilinielun sijaan hiilen vapauttaja, Heimsch sanoo.

Heimsch vastaa Qvidjan koetilalla tehtävistä mittauksista, joiden avulla tutkitaan maatalouden ilmastovaikutuksia erityisesti kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin osalta.

▷▷

Sanna Söderlund

Kasveille jätettävä energiaa Kasveille niittäminen aiheuttaa aina stressiä. Jos vielä sääolosuhteet ovat haastavat, pitenee toipumisaika niitosta entisestään.

– Qvidjassa on nyt kahtena kesänä tutkittu nimenomaan niittokorkeuden vai-

Qvidjan tilan niittokorkeuskokeissa näkyy selvä ero siinä, kuinka kuuden ja viidentoista sentin korkeuteen niitetyt nurmet toipuvat niitosta.

LUOMULEHTI 4 | 2020

25

kutusta kasvustoihin. Viralliset mittaustulokset ja analyysit julkaistaan ensi talvena, mutta jo ihan käytännössä on voinut nähdä eron eri lohkojen välillä. Kuuden senttimetrin korkeuteen niitetty nurmi kärsii niitosta voimakkaasti – varsinkin kuivemmissa sääoloissa se on pitkään keltainen, ja kasvuunlähtö on hidasta. Viidentoista sentin niittokorkeus sen sijaan jättää kasveille energiavarastot, joiden avulla ne pysyvät vihreinä ja jatkavat kasvuaan huomattavasti nopeammin, Laura Heimsch toteaa.

– Vaikka voisi ajatella, että korkeammalla niittokorkeudella hävitään rehun määrässä, niin nopea niitonjälkeinen kasvuunlähtö tuo kyllä satolisän pidemmällä aikavälillä.

Käytännössä niittokorkeuden nosto ei ole vaikeaa; useimpiin niittokoneisiin on saatavana erilaisia korokepaloja.

Pukkilassa asuva Samu Ovaska on tyytyväinen rotaatiolaidunnusmalliin; eläimille on jatkuvasti tarjolla uutta, maistuvaa rehua, eikä lohkoja syödä liian lyhyiksi.

Mies on viljellyt mummonsa kotitilaa vuodesta 2013 alkaen.

suuria, mutta monin paikoin tänä vuonna kesä–heinäkuun yhteenlaskettu sademäärä on jäänyt 60–70 millimetriin.

– Nimenomaan ääriolosuhteissa eri lajit tasapainottavat toisiaan, kun niiden kyky selvitä vaihtelevissa olosuhteissa on erilainen. Monimuotoisuudella on iso merkitys koko elämän ylläpitämisessä, Laura Heimsch sanoo.

Laidunnusmalli uusiksi Pukkilassa luomutilaa pyörittävä Samu Ovaska on testannut niittokorkeuden nostamisen lisäksi myös laitumen syöttökorkeuden merkitystä.

– Meillä on avovaimoni Moona Dufvan kanssa sekä lampaita että emolehmiä, joiden kasvatuksessa haluamme hyödyntää laitumia mahdollisimman tehokkaasti.

Kuivat kesät aiheuttivat sen, että laitumet kuluivat paikoittain liikaa ja kuivuivat käsiin. Oli pakko miettiä, mitä asialle tehdään, Samu Ovaska kertoo.

– Johanna Jahkolasta ja rotaatiolaidunnuksen eduista kertova juttu innosti meitä, ja tänä kesänä olemme testanneet mallia emolehmien kanssa. Tulokset ovat erittäin lupaavia; kun lohkoja vaihdetaan usein, ei karja koskaan syö kasvustoa liian lyhyeksi.

Tällöin laitumet pysyvät vihreinä, ruokaa riittää ja vasikat kasvavat hyvin.

Käytännössä Ovaskan rotaatiolaidunnus toimii niin, että tilalla on 13 kappaletta 0,2– 0,5 hehtaarin laidunlohkoja. Viiden emon ja niiden vasikoiden lauma viettää kullakin

Moona Dufva

Lajisto monipuoliseksi – Peltojen kyky sitoa hiiltä on kokonaisuudessaan monen tekijän summa, esimerkiksi maan kasvukunnolla on suuri merkitys. Tässä yhteydessä tuleekin muistaa myös monilajisten nurmien rooli, Heimsch huomauttaa.

– Eri kasveilla on erilainen juuristo ja erilaista yhteistyötä maaperän mikrobiston kanssa. Kun juuria on eri syvyydessä, ravinteet liikkuvat maaperässä hyvin. Kasvit hyötyvät myös keskinäisistä suhteistaan ja yhteistoiminnasta, esimerkiksi toisen kasvin juurieritteistä.

Parin viime kesän aikana kuivuusjaksot ovat koetelleet peltoja. Paikalliset erot ovat

”Viidentoista sentin niittokorkeus jättää kasveille energiavarastot, joiden avulla ne pysyvät vihreinä ja jatkavat kasvuaan huomattavasti nopeammin.”

26

LUOMULEHTI 4 | 2020

lohkolla noin vuorokauden, eli jokainen lohko saa levätä syöttöjen välillä parisen viikkoa.

– Vaatiihan tuo malli suunnittelua, ja aitojen toteutuksessa on vielä hiomista, mutta kaikki muu on selvästi plussaa. Eläimet syövät lohkot tasaisesti, puhdistusniittoja ei tarvita ja vasikat kasvavat hyvin.

Laidunten nurmiseoksissa Samu Ovaska käyttää timoteitä, nurminataa, ruokonataa, englanninraiheinää sekä valko-, puna- ja alsikeapilaa.

– Apila kärsi leudosta ja lumettomasta talvesta, joten laitumia paikattiin keväällä sikurilla. Se on kasvanut hyvin ja maistuu eläimille, isäntä sanoo.

– Jatkossa emolehmiä tulee lisää, mutta rotaatiolaidunnuksesta emme luovu.

Vaivannäkö kannattaa Rotaatiolaidunnuksen puolesta paljon työtä tehnyt Johanna Jahkola kertoo, että suurinta vastustusta herättää ajatus laidunnusmallin työläydestä.

– Hyvin kasvava ja laadukas laidun on emolehmille ja vasikoille kuitenkin kaikista edullisinta ravintoa. Toivoisin, että nurmien lisäksi meillä kiinnitettäisiin enemmän huomiota laitumien tarjoamaan potentiaaliin.

Jahkolan oma kokemus on, että rotaatiolaidunnuksella saadaan parhaimmillaan vasikoille myös erittäin hyvät päiväkasvut.

– Toki nämäkin ovat monen tekijän summia; taustalla vaikuttavat muun muassa rotuvalinta ja eläinaines. Meidän tavoitteenamme on, että herefordvasikkamme ovat vieroitusiässä yli 300-kiloisia ilman lisäruokintaa tai väkirehua. Tähän on päästy nimenomaan intensiivisen rotaatiolaidunnuksen avulla.

– Usein unohdetaan se, että puolivuotiaan vasikan ravinnosta 80 prosenttia on muuta kuin emon maitoa. Näin ollen laidunrehun laadulla on varsinkin loppukesästä iso merkitys, Jahkola huomauttaa.

Jahkoloiden tilalla Urjalassa on kärsitty viime vuosien aikana kuivuudesta, mutta huolellisesti suunniteltu rotaatiolaidunnus on pelastanut tilanteen.

– Laidunkausi on pidentynyt; syksyllä 2019 meillä laidunnettiin vielä marraskuussa. Kyllähän se on vaatinut opettelua, eikä kaikki ole aina onnistunut, mutta ilman tätä mallia olisi laiduntaminen ollut näiden kuivien kesien aikana katastrofi.

– Jotkut ulkomailta tulevat vieraamme ovat Suomea kiertäessään ihmetelleet, missä ovat kaikki laiduntavat eläimet. Heidän mielestään laitumelta itse ruokansa keräävä eläin on huomattavasti edullisempi kuin rakennukseen konetyönä ruokittava. Usein suurin muutos tarvitaankin oman ajattelutavan kääntämisessä, Jahkola naurahtaa. ◀

maan parhaista antimista

Jo v uodesta 2005

Luomurehujen perhe karjatiloille Valitaan yhdessä tilallesi parhaiten soveltuva täydennys luomutuotteistamme Esim.

Luomu-Tähti 180

Luomu-Tähti 250

Luomu-Tähti 190

Luomu-Tähti 280

vahvan apilapitoisen säilörehun täydentäjäksi lypsykarjalle ja nuorkarjalle

vahva luomutäysrehu lypsykarjalle ja nuorkarjalle

maittava luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle

Lisäksi meillä on laaja valikoima luomuun soveltuvia kivennäisiä.

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Alandsbankenin Itämeriprojektista.

Murrontie 2 91600 Utajärvi p. 08 514 4700 www.kinnusenmylly.fi

LUOMULEHTI 4 | 2020

27

TEKSTI JA KUVAT: HIA SJÖBLOM

Kerääjäkasvit ahkeroivat peltoja kuntoon Kerääjäkasvit elävät vahvaa nousukautta.

Kerääjäkasveilla parannetaan maan kasvukuntoa, lisätään monimuotoisuutta, kerätään ravinteita hyötykasvien käyttöön ja estetään valumia.

Kokeilemalla löytyy uusia toimivia ratkaisuja.

”

Kerääjäkasvit sopivat luomutuotantoon erinomaisesti. Ne kasvattavat peltomaiden vihermassoja, ja niiden merkitys maan kasvukunnon parantamisessa on huomattava, sanoo kerääjäkasveihin pureutunut vihtiläisen Vierelän tilan emäntä ja agronomi Eliisa Malin.

Hän kulkee kotitilan kumpuilevilla pelloilla. Härkäpavun seassa kasvaa raiheinää ja hunajakukkaa. Sormet uppoavat muhevaan maahan nostaen sieltä esiin pitkäjuurisia valkoapilan alkuja.

– Nämä ovat suosikkejani. Raiheinä pulpahtaa hyötykasvin puinnin jälkeen parhaimmillaan reheväksi pehkoksi, jolla on vahva yhteyttämisen voima. Se kasvattaa juuristoa möyhentämään peltomaata tulevaisuutta varten. Valkoapila taas on tehokas typensitoja, Malin hymyilee.

– Jokainen päivä, jonka kerääjäkasvi yhteyttää satokasvin tuleentumisen jälkeen, on eteenpäin. Se lisää hiilensidontaa, joka turvaa peltomaan tuottokykyä tulevaisuudessa. Näin se toimii, vaikka joskus peltomaa joudutaankin hetkeksi muokkaamaan paljaaksi.

28

LUOMULEHTI 4 | 2020

Italianraiheinä ja valkoapila viihtyvät samoissa pelloissa kerääjäkasveina.

Molemmat kasvattavat kunnon juuriston, joka myös muokkaa maata. Hunajakukan ansiosta pölyttäjiä on paljon.

Tieto pehmentää asenteita Eliisa Malin toteaa, että kerääjäkasvit ovat edullinen tapa viedä tuotantoa ympäristöystävällisempään suuntaan myös tavanomaisen tuotannon tiloilla. Peltojen kasvipeitteisyys pitää valumat kurissa. Pellot ja vesistöt kiittävät.

– Tieto muokkaa asenteita. Enää ei kerääjäkasveja katsota paheksuen pelloilla rehottavina rikkaruohoina. Meillä luomuviljelijöillä on vastuu. Meidän pitää tehdä työmme hyvin ja huolella. On tärkeää, miltä pellot näyttävät. Näin saamme työllemme ansaittua kunnioitusta.

– Kaikessa ei kuitenkaan voi onnistua.

Epäonnistumiset ovat arkea. Jos satokasvi epäonnistuu, niin kerääjäkasvi kasvaa helposti läpi – mieluummin kuitenkin kerääjäkasvi kuin rikkaruohot.

Epäonnistumiset luonnollisesti harmittavat, mutta eivät lannista. Parhaimmillaan ne opettavat.

– Ruis kärsi lumettomasta talvesta.

Onneksi pääosa kasvustosta selvisi.

Alkukesän helteet ja sen jälkeen tulleet rankkasateet eivät ole vahingoittaneet kasvipeitteistä peltoa pahemmin, Eliisa Malin toteaa.

Heinäsiemenseoksessa on alsike- ja punaapilaa, timoteitä, nurmi- ja ruokonataa sekä sinimailasen siementä.

tava. Silloin pystymme tuottamaan ruokaa ympäristöystävällisesti, monimuotoisesti ja kestävästi myös tulevaisuudessa.

– Kun satokasvi puidaan pois, pellolle jää sänki ja puimurin jäljiltä vihermassasilppua. Yhteytys jatkuu heti puinnin jälkeen.

Se tekee hyvää maan rakenteelle.

Kerääjäkasvit vauhdissa syksyllä Kerääjäkasvit ovat ahkeria työläisiä. Parhaimmillaan ne antavat hyötykasville kasvamisen rauhan ja ryhtyvät töihin heti sadonkorjuun jälkeen.

– Ahkerimmat ajat sattuvat syyskesään.

Kerääjäkasvit ovat myös tärkeitä tuhohyönteisten ja kasvitautien ehkäisyssä, Eliisa Malin sanoo.

– Teimme ensimmäisen kerääjäkasvikokeilumme toistakymmentä vuotta sitten.

Kylvimme herneen alle raiheinää. Se helpotti puintia märkänä syksynä ja paikkasi aukkoja sateen kastamassa hernepellossa.

Näimme myös, että kerääjäkasvi vaikuttaa maan muokkautuvuuteen, hän kertoo.

Tukipolitiikka mutkistaa

Luomutuotannon suosio on kasvussa.

Suomessa oli viime vuonna luomutiloja runsaat 5100. Nyt ennakoidaan, että niiden määrä kasvaa 2020-luvulla lähes viidelläsadalla. Samalla tilojen koot kasvavat. Yhä useampi luomutuottaja on yrittäjähenkinen, mikä myös vaikuttaa kehitykseen.

Eliisa ja puolisonsa Mika Malin tietävät, että maataloustuotanto on jatkuvaa oppimista. Vierelän tila on ollut luomussa jo Eliisa Malinin vanhempien Eino ja Ritva Ketolan isännöidessä tilaa vuodesta 1994. Kuvioita mutkistaa luonnollisesti tukipolitiikka.

– Tuki on tavallaan hyvä ja tärkeä asia.

Tuoton on kuitenkin tultava ruuan tuotannosta, Eliisa Malin tiivistää.

– Ei luomua voi viljellä jäähdytellen. Viljelijä ratkaisee omien peltojensa tulevaisuuden. Ratkaisut vaikuttavat huomisen tuotantoon. Maan rakenteen pitää olla kunnossa. Mikrobien ja juuristojen on toimit-

Tuore kerääjäkasviopas auttaa Kasvipatologiksi valmistunut Eliisa Malin on hiiliviljelystä innostuneena mukana BSAG:n Carbon Action -viljelijätoiminnassa, missä tietoja, kokemuksia ja osaamista kestävän ja monimuotoisen maataloustuotannon harjoittamiseksi kootaan, jaetaan ja kehitetään.

Sitä kautta hän päätyi myös BSAG:n asiantuntijaksi ja kokosi toukokuussa ilmestyneen Kerääjäkasvioppaan. 45-sivuinen kuvitettu ja selkeä opas avaa kerääjäkasvien maailmaa myös käytännön kokemusten kautta.

Oppaassa kerrotaan kerääjäkasvien ominaisuuksista ja evästetään valintoihin, jotka toimivat eri tuotantokasvien ja erilaisten peltomaiden kumppaneina. Opas vie raiheinien, apiloiden, mailasten, virnojen, retikoiden, hunajakukkien, mesiköiden, sikurin, pellavan ja monien muiden kerääjäkasvien maailmaan. ◀ Linkki Kerääjäkasvioppaaseen löytyy osoitteesta www.luomulehti.fi.

Artikkeli on tuotettu osana Peltomaan kunnonkohotus -hanketta, joka saa rahoitusta Alandsbankenin Itämeri-projektista.

LUOMULEHTI 4 | 2020

29

Lampaille maistuvat laitumella erityisesti kuivien maiden kukat ja heinäkasvit.

TEKSTI: KATARINA REHNSTRÖM KUVAT: MOA AULANKO

Laidun tuo lampaanlihaan laadun

Karitsojen päiväkasvu jää luonnonlaitumilla peltolaitumia alhaisemmaksi, mutta lihan makua monipuolinen kasvilajivalikoima parantaa.

R

aaseporin linnanrauniot on suosittu turistikohde. Sateisena sunnuntaiaamuna siellä ei vielä näy ketään, mutta alueen kesätyöntekijät ovat jo täydessä työn touhussa. Läntisen Uudenmaan kulttuurikohdetta ympäröivää maisemaa hoitaa suomenlampaista koostuva katras. Linnan ympäristö on jo vuosien ajan ollut yksi Bovikin luomulammastilan luonnonlaidunalueista.

Tuore viljelijä ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Emmi Nurmi pitää Bovikin luomulammastilaa. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2019. Tätä ennen Emmi Nurmen vanhemmat Sebastian ja Ülle Nurmi tekivät vuosia pioneerityötä tehdäkseen tunnetuksi laadukasta laitumella kasvatetun suomenlampaan lihaa ruokaja ravintolapiireissä.

Bovikissa on noin 200 uuhta, ja kokonaisuudessaan lampaita on noin 600 kappaletta. Kaikki lampaat ovat alkuperäisrotuisia. Tilalla on lisäksi 25 kyyttöemoa sekä nuorkarjaa. Kyytöt ovat tulleet mu-

30

LUOMULEHTI 4 | 2020

Jos mahdollisimman korkea päiväkasvu karitsoilla on ykköstavoite, ei lampaiden laiduntaminen luonnonlaitumilla ole paras vaihtoehto. Lampaanlihan laatuun ja makuun monipuolinen luonnonkasvivalikoima sen sijaan vaikuttaa suotuisasti. Bovikin luomutilalla on maisemanhoidon lisäksi aina satsattu maukkaan karitsanlihan ja hyvälaatuisen villan tuotantoon.

kaan paljon myöhemmin kuin lampaat.

Alun perin nautojen tarkoitus oli hyödyntää lampailta yli jäänyt rehu. Itäsuomenkarjan lukumäärä on pikkuhiljaa kasvanut, ja ne ovat lunastaneet oman paikkansa osana tilakokonaisuutta.

Laidunsopimustoiminta pyörii hyvin Tilan noin 100 peltohehtaarilla tuotetaan nurmea. Lisäksi luonnonlaitumia on yhteensä noin 250 hehtaaria. Luonnonlaitumia löytyy kymmenestä eri saaresta, myös mantereen puolella on useita laidunlohkoja. Yhteensä eläimiä laiduntaa 17 eri ryhmässä. Osa laidunalueista on vuokralla yksityisiltä maanomistajilta, ja loput ovat vuokralla Metsähallitukselta sekä Helsingin kaupungilta. Laidunalueiden vuokrasopimukset mukailevat erityisympäristötukisopimusten määräaikoja.

Vaikka erityistukisopimusalueilla laiduntaminen toimii pääosin hyvin, löytyy jotain parannettavaakin.

- Laidunalueiden hoitokriteerit ovat pääosin oikein hyviä ja kannatettavia, mutta

- Tilamme tuottamasta villasta hyödynnetään lähes sata prosenttia. Osa villasta myydään jalostettuna eteenpäin ja loput menevät Myssyfarmin käyttöön, Emmi Nurmi sanoo.

vesitalouden hoitaminen on toisinaan hankalaa. Laidunalueilla olevia ojia ei saa avata ja kaivaa auki, vaikka eläimet tallaavat ojia ajan myötä umpeen. Niittyjen vesitasapainon muuttuessa myös kasvillisuus muuttuu. Umpeen menneitä ojia pitäisi tämän takia tarpeen mukaan pystyä avaamaan, Emmi Nurmi kommentoi.

Suuren, hajautetun eläinmäärän valvominen haastavaa Suuren eläinmäärän valvominen osittain vaikeakulkuisilla luonnonlaitumilla on hankalaa. Loukkaantumisia tai kuolemaa ei aina havaita heti ja hävikkiä eläinmäärissä tulee väkisin. Sairaiden eläinten kuljettaminen vaikeakulkuisesta maastosta veneeseen kesken laidunkautta on työlästä.

Kuhunkin saareen lähtee aina vakioporukka ja eläimille löytyy syötävää myös kuivina kesinä. Mantereen puolella eläimiä joutuu siirtelemään enemmän. Loppukesästä, noin kuukausi ennen siirtoa sisälle lampolaan, eläimiä laidunnetaan peltolohkoilla.

Nurmi sanoo pohtivansa paljon laiduntamisen koordinointia ja järkevyyttä kokonaisuutena.

- Liian kaukana olevia laidunalueita on hankala hoitaa, ja merikuljetukset pitää jossakin vaiheessa miettiä uusiksi. Mantereen puolella olevien laitumien hoitaminen on saarilaitumia huomattavasti helpompaa, hän sanoo.

Kysyntää on, mutta työt pitää ehtiä myös tehdä Viimeisen kahden vuoden aikana vain puolet tilan uuhista on astutettu joka vuosi. Syynä on ollut työtaakan helpottaminen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Emmi Nurmi sanoo karitsanlihan kysynnän olevan hyvä, mutta työmäärä on pidettävä järkevänä. Ilman karitsoja olevat uuhet helpottavat hänen mukaansa työtaakkaa.

Karitsojen ollessa uuhien mukana joutuu esimerkiksi miettimään tarkemmin, missä eläimiä laidunnetaan vaikkapa loispaineen minimoimiseksi.

- Mietin koko ajan, miten järkevää lammaspuoli on, sillä naudat ovat paljon helpompia monin tavoin. Nauta on lampaisiin verrattuna helppo laiduneläin, ja niille sattuu laitumilla harvoin haavereita. Nautojen poikimiset sujuvat nekin yleensä ongelmitta. Lampaat sen sijaan vaativat paljon aikaa ja työvoimaa, Nurmi pohtii.

Toisaalta lampaat ovat Nurmen mukaansa luoneet Bovikin tilan maineen. Liha, villa ja vuodat menevät hyvin kaupaksi, ja asiakkaat kehuvat lihan makua. Lammaspuolen kehittäminen myös kiinnostaa nuorta tuottajaa, ja hän haluaa panostaa eläinten hyvinvointiin.

Asiakaskunnasta noin puolet on yksittäisiä kuluttajia ja toinen puoli ravintoloita. Asiakkaat haluavat ostaa tuoretta karitsan lihaa ympäri vuoden, ja syyskaritsointia kokeillaan tilalla tänä vuonna ensimmäistä kertaa. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kotieläinasiantuntija.

LUOMULEHTI 4 | 2020

31

TEKSTI JA KUVA: ERKKI VIHONEN

Hunajantuotantoon tarkoitettu kasvusto Luomussa on mahdollista – ja jopa suotavaa - viljellä hunajantuotantoon mesikasveja.

L

uomusitoumuksen myyntikasvilistalle on tullut uusi kasvikoodi: hunajantuotantoon tarkoitettu kasvusto. Tämä kasvusto luetaan myyntikasviksi, jolla voi täyttää 30 prosenttia myyntikasvivaateesta.

Sääntöjen mukaan Hunajantuotantoon tarkoitetun kasvuston tulee sisältää mettä tuottavia kasveja. Lisäksi mehiläisiä tulee olla lähistöllä, jotta mahdollinen tarkastaja voi ne todeta.

Kyseistä peltoa ei saa korjata esimerkiksi säilörehuksi ennen kuin kukinta on päätty-

nyt, koska se on tarkoitettu ensisijaisesti hunajantuotantoon tarkoitetuksi alaksi eli tarhamehiläisten laitumeksi.

Mesikasvivalikoimaa luomunurmiin Yleisesti luomunurmissa kasvavat apilat ovat mehiläisille äärimmäisen tärkeitä meden ja siitepölyn lähteitä. Valkoapilan arvoa nostaa sen pitkä kukinta-aika, jolloin mehiläiset pystyvät hyödyntämään sitä, jos muita kukkivia kasveja ei luonnosta löydy.

Mailaset ovat kovempien maiden apilan korvaajia. Ne tuottavat hyvin mettä kuivemmissakin olosuhteissa ja ovat sinänsä arvokkaita mesikasveja mehiläisille. Lisäksi mailaset keräävät typpeä ja murustavat vahvoilla juurillaan tehokkaasti maata.

Hunajakukka on jo nimensä mukaisesti hyvä mesikasvi. Se on kuitenkin kylvettävä käytännössä joka vuosi uudelleen. Hunajakukan kukinta-aika on pitkä ja painottuu syyskesään. Hunajakukalla on paalujuuri,

joka murustaa maata hyvin ja lisää maaperän biologista aktiivisuutta.

Valkomesikkä ja rohtomesikkä ovat supermesikasveja mehiläisille. Niiden medentuotto on aivan omaa luokkaansa. Palkokasveina ne sitovat hyvin typpeä maahan, ja vahva juuri muokkaa maata tehokkaasti.

Haittavaikutuksena voi olla, että siemenistä tulee rikkakasveja viljelyvuosille, mutta tarkkailemalla siementen kehittymistä ja murskaamalla ennen tuleentumista ei rikkakasvi ongelmaa juurikaan ole.

Kumina ja muut sarjakukkaiset viljelykasvit ovat myös hunajantuotantoon sopivia kasveja, mutta niiden hunajantuotantokapasiteetti on suurimmaksi osaksi varsin pientä. Viljelykiertoon ne tuovat kuitenkin hyvää vaihtelua.

Kurkkuyrtti on siemenkustannukseltaan kalliimpi maanparannuskasvi, joka ei sovellu rehuksi ja josta voi siementen kautta tulla rikkakasvi. Muutoin jo pienellä siemenmäärällä voi saada aikaiseksi tiheän kasvuston, josta mehiläiset tykkäävät. Kurkkuyrtti kasvattaa paksun ja syvän paalujuuren maahan. Lisäksi maanpäällinen osa haaroo voimakkaasti ja tuottaa runsaan vihermassan peltoon.

Hunajantuotantokasvuston perustaminen käytännössä Pääsääntö hunajantuotantokasvuston perustamiseen on valita kylvöön mettä tuottavia kasveja mahdollisimman monipuolisesti ja perustaa kasvusto puhtaana nurmikasvustona keväällä tai alkukesästä. Kasvustossa voi lisäksi olla myös heinämäisiä kasvustoja tuomassa lisää monimuotoisuutta.

Hunajantuotantokasvustoilla voidaan myös parantaa maan kasvukuntoa, lisätä hunajantuotannon kannattavuutta sekä luoda ravintoa ja suojaa luonnonvaraisille pölyttäjille. ◀ Kirjoittaja on Luomuliiton kasvintuotannon asiantuntija.

32

LUOMULEHTI 4 | 2020

Tutkittua tietoa

TEKSTI: SARI IIVONEN KUVA: JAAKKO NUUTILA

Tutkimus:

Luomutuotanto edistää kasvien luontaista puolustuskykyä tuhohyönteisiä vastaan Kaliforniassa toteutetussa tutkimuksessa osoitettiin, että tomaattia yleisesti vioittavien kaskaiden määrät olivat pienempiä luomutuotannossa olevilla tiloilla verrattuna tavanomaisiin tiloihin.

P

itkään luomutuotannossa olleilla tiloilla on havaittu tuhohyönteisten määrän laskua. Syyksi tutkijat ovat esittäneet luomutilan monimuotoisuuden ja luontaisen vihollisten määrän kasvua. Myös kasvien ravinnetilan muutoksilla on katsottu olevan vaikutusta tuhohyönteisten esiintymiseen.

Luomumenetelmien pitkään jatkunut hyödyntäminen lisää maaperän mikrobiaktiivisuutta ja mikrobiomassaa, muuttaa mikrobikoostumista ja joissain tapauksissa myös vaikuttaa kasvien ja hyötymikrobien vuorovaikutukseen juuristovyöhykkeellä. Kasvien juuriston yhteydessä elävällä mikrobistolla voi olla merkittävä rooli kasvien vastustuskyvylle erilaisissa stressitilanteissa.

Luomumenetelmien käyttö vähensi tuhohyönteisten uhkaa ja lisäsi salisyylihapon määrää tomaatin lehdissä Amerikkalaisessa tutkimuksessa selvitettiin luomumenetelmien käytön yhteyttä maaperän mikrobistoon ja kasvien luontaisten puolustusyhdisteiden syntyyn sekä Kaliforniassa tomaattia yleisesti vioittavien kaskaspopulaatioiden määrään.

Tulosten mukaan luomumenetelmien käyttö vähensi hyönteisten määrää ja kaskaiden asettumista tomaatin lehdille. Luomutomaatin lehden salisyylihapon pitoisuuden

havaittiin olevan jopa 25 prosenttia korkeampi kuin tavanomaisessa tuotannossa. Salisyylihapon ja muiden kasvihormonien kaltaisten yhdisteiden tiedetään olevan tärkeitä kasvien puolustusreaktioiden säätelijöitä.

Maaperämikrobiston monimuotoisuudella yhteys kasvien puolustusreaktioihin Tutkimus osoitti, että luomuviljelmillä maaperän mikrobiston monimuotoisuus oli suurempaa ja mikrobilajisto poikkesi selvästi tavanomaisten viljelmien maaperän lajistosta. Luomutiloilla esiintyi runsaammin mikrobilajeja, joiden tiedetään edistävän kasvien puolustusreaktioita.

Tutkijat havaitsivat, että mikrobiston lajikoostumuksella oli yhteys salisyylihapon määrään. Tutkijoiden mukaan maaperämikrobisto todennäköisesti vaikuttaa luomutomaattien puolustautumiseen lehtien salisyylihapon pitoisuuden kautta.

He pystyivät osoittamaan, että samankaltainen puolustusreaktio syntyi myös porkkanalla, lituruoholla ja perunalla niitä uhkaavia kirvoja vastaan. Kirvojen lisääntyminen väheni merkitsevästi näillä kasveilla silloin kun niitä kasvatettiin luomumenetelmin hoidetulla maaperällä.

On siis hyvin todennäköistä, että hoitamalla maaperää luomumenetelmillä voidaan vaikuttaa monien muidenkin tuotantokasveja uhkaavien hyönteisten torjuntaan. ◀ Linkki alkuperäiseen artikkeliin osoitteessa luomulehti.fi.

LUOMULEHTI 4 | 2020

33

TEKSTI: SINIMAARIA KANGAS

Pölytyspalvelu – tarhamehiläisten sivubisnes Lukuisat mehiläistarhaajat tarjoavat hunajantuotannon lomassa pölytyspalvelua, jossa pesiä sijoitetaan hyönteispölytteisten viljelykasvien äärelle. Palvelu parantaa niin satoa kuin sen laatua.

M

arja Komppa pyörittää miehensä Ari Seppälän kanssa mehiläistarhaa Jyväskylän Korpilahdella yli tuhannen pesän voimin. Pariskunta on tarhannut mehiläisiä jo 30 vuotta ja tuottanut luomusertifioitua hunajaa viimeiset kaksi vuosikymmentä.

Komppa-Seppälät ovat taannoin tarjonneet myös pölytyspalvelua, jossa pesät siirretään viljelyksien viereen kasvien kukinnan ajaksi korvausta vastaan. Mehiläisille olisi nytkin kysyntää muun muassa seudun tattaripelloilla.

– Tällainen pölytyspalvelu voi olla hyvinkin kannattavaa toimintaa, mutta juuri nyt

rahkeet eivät riitä siihen logistiikan puolesta, kuvailee Komppa.

Tarhapaikkoja pölytyshyötyä vastaan Tarhan mehiläiset pölyttävät niin viljelykasveja kuin metsämarjoja epävirallisempaa tietä, sillä pesät on sijoitettu lukuisten eri maanomistajien tiluksille noin 100 kilometrin säteelle tilasta. Nykyisin Komppa-Seppälöillä on pesäpaikkoja myös Hämeessä, koska karhutuhot ovat äityneet Keski-Suomessa mittavaksi ongelmaksi.

Yleensä kussakin kohteessa on kahdeksan pesää. Tarhapaikat on sijoitettu ripotellen reittien varrelle viitisen kilometrin välein, jotta ajokilometrejä kertyisi mahdollisimman vähän.

– Maanomistajat tarjoavat meille aika usein tarhapaikkoja pölytyshyödyn vuoksi.

Valitsemme mielellään kohteita, joissa kasvaa paljon metsävadelmaa.

Mehiläiset lentävät 2–3 kilometrin säteellä pesästään. Keruualueen on oltava enimmäkseen luonnontilaista, koska mehiläiset ammentavat satonsa pääasiassa luonnonkukista. Luomuhunajan tuotannon virallisten ehtojen mukaan saastelähteiden on oltava riittävän kaukana ja lähiviljelysten pääosin luomutuotannossa.

Luomutuottaja voi viedä pesänsä myös tavanomaisesti viljellyn pellon tai puutarhan viereen pölytyspalvelua varten. Näistä pesistä saatu hunaja on kuitenkin luomua

Luomulehden arkisto

Mehiläisten avulla voidaan puutarhatiloilla myös levittää biologisia kasvinsuojeluvalmisteita sienitauteja vastaan.

34

LUOMULEHTI 4 | 2020

Tautitorjuntaa siinä siivellä Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen Mehiläishoitajain Liiton tekemän kyselyn mukaan puolet suomalaisista mehiläistarhaajista on tarjonnut pölytyspalvelua maatiloille. Palveluiden suosio on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden kuluessa samalla kun ihmisten tietoisuus pölytyksen merkityksestä ja hyönteispölytteisten kasvien viljelyala on kasvanut.

Pölytyspalvelujen käytännöt vaihtelevat melko lailla. Useimmin sovitaan pysyvistä tarhapaikoista, joista harvoin maksetaan mehiläistarhurille. Harvemmin pesiä siirretään viljelypaikalle kukinnan ajaksi, jolloin tarhuri saa yleensä palvelusta rahallista korvausta.

Puutarhakasvien osalta palvelun suosiota kasvattaa se, että mehiläisten avulla voidaan myös levittää biologista kasvinsuojeluainetta: mansikalla ja vadelmalla harmaahometta ja omenalla siemenkotamätää vastaan.

Myös Komppa-Seppälän mehiläiset ovat torjuneet harmaahometta mansikkatiloilla.

– Se rassaa mehiläisiä vähän, mutta toiminnasta saatu hyöty on todella huomattava. Pesien siirto paikasta toiseen taas ei liiemmin stressaa mehiläisiä parveiluajan ulkopuolella, Komppa sanoo.

Uhka villeille sukulaisille?

Vaikka viljelijä hyödyntäisi tarhamehiläisten palveluja, hänen kannattaa toki tukea myös luonnonvaraisten pölyttäjien elinoloja. Eri pölyttäjät täydentävät toistensa työtä.

Mutta ovatko tarhamehiläiset uhka villeille mesipistiäisille?

Luomulehden arkisto/Mika Hämäläinen

vain, jos viljelyksiä ei ruiskuteta ja muut luomutuotannon ehdot täyttyvät.

Hyönteispölytteinen tattari hyötyy pölytyspalvelusta.

– Kesymehiläisten vaikutusta luonnonvaraisiin pölyttäjiin ei ole ainakaan minun tietääkseni tutkittu Suomessa. Muualla maailmassa on havaittu kesymehiläisistä jonkinasteista haittaa villeille mesipistiäisille, käytännössä ravintokilpailun kautta.

Mitään vihamielistä käytöstä niillä ei ole muita pölyttäjiä kohtaan, kertoo kimalaistutkija Janne Heliölä.

– Suomessa on aika vähän mehiläistarhaajia. Niinpä mehiläistiheydet ovat pääsääntöisesti niin alhaisia, että tosiasialliset haitat villeille pölyttäjille jäänevät meillä marginaalisiksi tai nollaan. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2020

35

TEKSTI: ANNE HYTÖNEN

Makumarjan brändi rakentuu luomulle

Kouvolan Elimäellä sijaitsevan Makumarjan tilalla jatkojalostus on tärkeä osa tilan toimintaa. Oma luomumarjantuotanto hyödynnetään

Mari Vihervuori-Akkanen

sataprosenttisesti.

M

akumarjan maatilan isäntäväki, Mari VihervuoriAkkanen ja Jyrki Akkanen ovat rakentaneet tilan brändin kotimaisen luomutuotannon varaan.

Hyvin toimivan jatkojalostuksen etuna on, että koko sato tulee käyttöön viimeistä marjaa myöten. Osa tuotannosta myydään suoraan tilalta, osa jatkojalostetaan.

– Pienet marjat menevät hilloihin ja pehmeät mehuihin ja glögeihin, kertoo Vihervuori-Akkanen.

Luomumansikoista, -mustaherukoista ja -raparpereista on suunniteltu toimiva tuoteperhe: hilloja, hyytelöitä, mehuja ja glö-

36

LUOMULEHTI 4 | 2020

Luomutuotteet ovat suosittuja yrityslahjoja.

Glögituotepakkaukset menevät joulun aikaan hyvin kaupaksi.

gejä. Niiden lisäksi valikoimasta löytyy luomujääteetä.

Uusin tuote on luomumansikkaglögi, jota löytyy perinteisen puolen litran pullon lisäksi myös suuremmassa pakkauskoossa.

– Luomumustaherukat ostetaan lähitiloilta, muu raaka-aine tuotetaan omalla tilalla, lisää Vihervuori-Akkanen.

Toimiva jälleenmyyntiverkosto markkinoinnin apuna Makumarjan tuotteita myydään pääasiassa maatilatoreilla, lähiseudun kahviloissa ja valikoiduissa luomua arvostavissa liikkeissä. Jälleenmyyjiä on Heinolassa, Helsingissä, Iitissä, Kouvolassa ja Tampereella.

– Osallistumme myös REKO-rinkeihin Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla ja joulukuussa muutamille joulumarkkinoille, kuten Loviisan Malmgårdiin, selittää Vihervuori-Akkanen.

Makumarjan tuotteita voi myös hakea suoraan tilalta – kun sopii noutoajan ensin tilan väen kanssa.

Tilan Facebook-sivusto on ahkerassa käytössä luomumansikoiden myyntisesongin aikaan, ja sitä kautta viestitään sesongin etenemisestä asiakkaille. Marjat saa tilalta valmiiksi poimittuina, ja itsepoimintakin onnistuu. Monilla asiakkailla on vuositilaus luomumansikoista.

Jalosteiden myynti on melko tasaista vuoden mittaan, mutta vilkastuu joulun aikaan.

Luomu, kotimaisuus, puhtaus ja kemikaalittomuus ovat markkinoinnin kivijalkoja.

Luomutuotteet ovat arvostettuja yrityslahjoja, ja esimerkiksi joulusesongin aikaan niitä myydään paljon yritysasiakkaille.

– Kotimaista, puhdasta luomu- ja lähiruokaa arvostetaan, painottaa Vihervuori-Akkanen.

Luomumansikka päätuote, lisäksi viljaa ja raparperia Makumarjan maatila on erikoistunut luomumansikan viljelyyn. Mansikkalajikkeina ovat Bounty, Lumotar ja Polka, joista jälkimmäinen on Suomen suosituin mansikkalajike.

– Rivi- ja taimivälit on suunniteltu myös itsepoimijoita ajatellen helppokulkuisiksi, kertoo tilan isäntä Jyrki Akkanen.

Tihkukastelujärjestelmä puolestaan takaa sen, ettei kastelu huuhtele ja pehmitä marjoja. Kasteluvetenä käytetään oman lammen vettä.

Kirjoittaja on Luomu lentoon Kaakkois-Suomessa -hankkeen projektipäällikkö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Hanketta toteuttavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja Pro Luomu ry, ja sitä rahoittaa Kaakkois-Suomen ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Luomumansikoita hoidetaan vain luonnonmukaisessa tuotannossa sallituilla hoitomenetelmillä.

Kuvassa Mari Vihervuori-Akkanen levittää luonnonmukaisessa viljelyssä sallittuja petopunkkeja.

Mari Vihervuori-Akkanen

Luomu kantaa tulevaisuudessakin Akkanen on ollut viljelijä koko ikänsä, hän jatkoi tilan viljelyä vanhempiensa jälkeen vuonna 1990. Luomuviljelyyn tila siirtyi vuonna 2010.

Luomu tuntui tuolloin sopivalta valinnalta, koska sillä oli kysyntää. Taustalla vaikutti myös ajatus, ettei tehoviljelyssä pärjää keskieurooppalaisille kilpailijoille, joiden tuotantomäärät ovat kaksi kertaa suurempia.

Luomu oli Akkasen mielestä myös kestävän kehityksen kannalta paras tapa toimia. Maatilan isäntäpariskunta suosittelee luomuun siirtymistä myös terveydellisistä näkökulmista.

– Jopa monet allergikot voivat syödä luonnonmukaisesti tuotettuja luomumansikoita, iloitsee isäntäväki.

Tulevaisuuden suunnitelmia on, mutta niistä pariskunta ei vielä halua kertoa tarkemmin.

– Ideoita, unelmia ja suunnitelmia on paljon! ◀

Veera Akkanen

Luomumansikan hidas kasvu takaa, että mansikkaan muodostuu täyteläinen maku.

Maku on tallella vielä pullotettuna ja purkitettuna, mikä näkyy hyvässä asiakaspalautteessa ja tuotteiden menekissä.

Luomumansikoiden lisäksi tilalla viljellään luomuraparperia ja -viljoja sekä nurmirehua naapuriluomutiloille.

– Lähitilojen kanssa on myös koneyhteistyötä, yhteisomistuksessa on muun muassa kyntöaurat ja kultivaattori, toteaa Akkanen.

Mansikan taimet istutetaan muovikatteeseen, mikä aikaistaa satoa ja auttaa pitämään marjat puhtaina.

LUOMULEHTI 4 | 2020

37

TEKSTI: RIIKKA ALANKO JA MARJO KESKITALO

Väriä pelloilta:

värikasviviljelystä ympäristöhyötyjä ja elinkeinoa

K

asvien sisältämät väriaineet olivat pääasiallinen tapa värjätä tekstiilejä ja muita materiaaleja ennen synteettisten väriaineiden kehittämistä 1800-luvulla. Kasvivärjäys on säilynyt käsityöläisten ja harrastajien keskuudessa, mutta laajempi tuotanto on vähäistä. Nyt kiinnostus bioväriaineita kohtaan on kuitenkin nousussa: yksilölliset värisävyt kiinnostavat, ja ympäristötekijät koetaan tärkeiksi.

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ja Helsingin yliopiston koordinoiman BioColour-hankkeen tavoitteena on tutkia ja kehittää tehokkaita ja turvallisia biopohjaisten väriaineiden tuotantomenetelmiä ja sovelluskohteita tekstiileissä, pakkauksissa ja pinnoitteissa. Hankkeessa värikasvien tutkimusta johtaa kasvituotannon monipuolistamiseen erikoistunut

38

LUOMULEHTI 4 | 2020

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalo.

Sinistä ja keltaista väriä viljelemällä Monet kasvit tuottavat väriä, mutta tutkimuksen ja tuotannon kannalta on kiinnostavaa keskittyä Suomen oloissa menestyviin kasveihin, joille löytyy käyttöä esimerkiksi tekstiiliväreinä ja jotka voivat tarjota elinkeinoa. BioColour-hankkeessa erikoiskasvien tutkimuksella tähdätään erityisesti sinisen ja keltaisen biopohjaisen värin kehittämiseen.

Sinistä väriä saadaan morsingon (Isatis tinctoria) lehdessä esiintyvistä isataaneista, jotka muutetaan erotusprosessissa siniseksi indigoksi. Keltaista väriä voidaan saada pietaryrtin (Tanacetum vulgare) ja väriresedan (Reseda luteola) flavoneista sekä kultapiiskun (Solidago virgaurea) flavonoideista.

Varsinaisten värikasvien lisäksi tutkimuksessa selvitetään väriaineiden tuottamista jo nyt viljeltyjen satokasvien sivutuotteina. Luomuun soveltuvat periaatteessa kaikki sellaiset satokasvit, joilla ei ole vaikeita kasvitauteja tai tuholaisia.

Aika on kypsä ympäristömyötäisille väriaineille Keskitalon mukaan värikasvien peltoviljely oli vielä 10 vuotta sitten Suomessa ”liian uusi asia”, mutta nyt aika tuntuu olevan sille kypsä. Tekstiilituotanto on siirtynyt väriaineita ja värjäystä myöden kauas halvan tuotannon maihin. Tämä aiheuttaa ympäristö- ja eettisiä ongelmia, joiden vuoksi tuotannon uudelleentuomista paikalliselle tasolle pohditaan monella alalla. Nykyteknologioilla ja suomalaisella osaamisella olisi annettavaa kestävän kehityksen mukaisten väriaineiden tuotantomenetelmien

Nykyiseen, pääosin synteettisiä väriaineita hyödyntävään värjäysteollisuuteen kaivataan ekologisempia vaihtoehtoja.

Bioväriaineiden laajamittaisessa tuotannossa on mahdollisuuksia

kehittämiseen. Kehitystyöhön ovat myös viljelijät tervetulleita mukaan.

Värikasvien viljelyllä voitaisiin potentiaalisesti saavuttaa monenlaisia ympäristöhyötyjä ja lisäarvoa peltoviljelyyn. Suosimalla monivuotisten värikasvien viljelyä voidaan aikaansaada enemmän hiiltä sitovaa biomassaa sekä vähentää hiiltä vapauttavan maanmuokkauksen tarvetta. Monivuotista nurmea on perinteisesti pidetty hyvänä hiilen sitojana kasvinviljelytiloilla, mutta sadon lisäksi myös väriainetta tuottava morsinko voisi olla sille hyvä vaihtoehto. BioColour-hankkeessa selvitetään myös peltojen biodiversiteettiä tukevia värikasvien sekaviljelytekniikoita.

Kotimaisia luonnonväriaineiden tuotantoketjuja yhteistyöllä Kasviperäisten väriaineiden tuotannon laajentaminen edellyttää eri toimijoiden yh-

Pietaryrtti tuottaa keltaista väriä.

teistyötä ja kokemusten vaihtoa. BioColour-hankkeen tavoitteena on synnyttää ja tukea jo olemassa olevaa bioväriaineiden tuotantoon ja käyttöön linkittyvää yritystoimintaa Suomessa, uusimpana bioväriaineisiin keskittyvän yritysverkoston koordinoiminen. Kiinnostusta luonnonväriaineiden käyttöön löytyy jo paljon, joten katkeamattomien väriaineiden tuotantoketjujen rakentamiseksi mukaan kaivataan nyt erityisesti väriaineiden tuotannosta kiinnostuneita toimijoita. Mahdollisuuksia löytyy myös kiertotaloutta edistäville toimijoille: monet väriaineita tarjoavat ruoka- ja metsäteollisuuden sivuvirrat jäävät vielä hyödyntämättä väriaineiden eristämiseen keskittyneiden toimijoiden puutteen vuoksi.

Bioväriaineista kiinnostuneita viljelijöitä, yrittäjiä ja toimijoita varten on luotu kysely, jonka avulla kerätään tietoa yritysten

Anja Primetta

Suomen luonto tarjoaa monia väriaineiden lähteitä hyödynnettäväksi.

Päivi Kovanen

monenlaisille toimijoille Suomessa.

toiveista ja kartoitetaan verkostoa. Hanke järjestää yrittäjille torstaina 24.9.2020 Helsingissä tuotantoketjuseminaarin, johon voi osallistua myös etäyhteydellä. Lisäksi Jokioisissa järjestetään 20.8.2020 erikoiskasvipäivä, jossa esitellään BioColour-hankkeen kenttäkokeita. ◀ Linkki kyselyyn löytyy osoitteesta luomulehti.fi.

Kirjoittajista Alanko toimii BioColour-hankkeen vuorovaikutusvastaavana ja Keskitalo erikoistutkijana.

LUOMULEHTI 4 | 2020

39

Ulkomailta

TEKSTI: ANNIINA HILLEBRANDT KUVAT: OMMANG SØNDRE

Kumppanuusmallin voi yhdistää muihin myyntikanaviin, kun on selkeästi määritelty, mikä osa tuotantoa kuuluu kumppanuusosuuksien piiriin ja mikä ei.

Kumppanuusmaatalouden suosio kasvaa Norjassa

Tuottajien näkökulmasta kumppanuusviljely mahdollistaa vaihtoehtoisen myyntitavan, joka tuo mukanaan taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Suosion kasvuun on vaikuttanut myös kuluttajien kasvava kiinnostus ruoantuotantoa kohtaan.

K

umppanuusmaataloudella tarkoitetaan pitkäkestoista yhteistyötä kuluttajien ja tuottajien välillä. Kuluttajat sitoutuvat jäseniksi vuodeksi kerrallaan ostamalla osuuden sadosta etukäteen. Tarkoituksena on jakaa viljelyyn sisältyviä riskejä ja palkintoja sekä pienentää kuilua ruoan tuottajien ja kuluttajien välillä.

Keskeistä kumppanuusmallissa on jäsenten ja viljelijöiden yhteistyö. Norjassa työvoimakustannukset ovat erittäin korkeat, minkä vuoksi kumppanuusmaatiloilla jäsenyyteen sisältyy usein määrätty määrä talkootyötä. Jäsenet saavat vastavuoroisesti

40

LUOMULEHTI 4 | 2020

luontokokemuksia ja mahdollisuuden osallistua yhteisölliseen toimintaan.

Luomu on keskeinen osa kumppanuusmaatalousliikettä – Norjassa myytyjen sato-osuuksien kokonaismäärästä 80 prosenttia tulee sertifioiduilta luomutiloilta. Luomu on keskeinen osa kumppanuusmaatalousliikettä.

Erityisesti luomutuottajat hyötyneet kumppanuusmaataloudesta Norjassa toimii tällä hetkellä 90 kumppanuusmaatilaa, joiden koko vaihtelee 15–200 osakkuuden välillä. Ensimmäinen kumppanuusmaatila aloitti jo vuonna 2006, mutta tilojen määrän kasvu on ollut voimakkainta

viimeisten viiden vuoden aikana. Toiminta on aktiivisinta Norjan eteläosissa, mutta tiloja löytyy pohjoisrannikkoa myöten.

Viljelijän näkökulmasta katsottuna syitä suosion kasvuun on monta.

Tätä juttua varten haastateltiin Norjan luomuliiton (Økologisk Norge) kumppanuusmaatalouden edistämishankkeen projektijohtajaa Alexandra Devikiä. Devikin mukaan erityisesti pienillä ja keskisuurilla luomutuottajilla on tarve löytää vaihtoehtoisia myyntikanavia. Kumppanuusmaatalous on varteenotettava vaihtoehto, sillä siinä ei vaadita suuria volyymejä yksittäistä tuotetta, kuten tukkuliikkeiden ja markettiketjujen taholta.

Norjassa muiden vaihtoehtoisten myyntikanavien, kuten maatilatorien ja nettikaupan, kehitys on ollut hidasta muihin pohjoismaihin verrattuna. Tämä on osaltaan vaikuttanut kumppanuusmaatalouden suosion kasvuun vaihtoehtoja etsivien tuottajien keskuudessa.

Myös kaupunkiviljelyyn, lähiruokaan ja oman ruoan kasvattamiseen liittyvät kuluttajatrendit ovat lisänneet kiinnostusta kumppanuusmaataloutta kohtaan.

– Ihmiset haluavat oppia ruoantuotannosta ja olla siinä mukana sitoutumatta kuitenkaan koko kesäksi viljelytöihin, Devik toteaa.

Jäsenten osallistuminen tilan toimintaan on osalle norjalaisista viljelijöistä keskeinen syy ryhtyä kumppanuusviljelijäksi. Sosiaalisuus ja läheisyys kuluttajien kanssa tuovat sisältöä muuten itsenäiseen työhön. Viljelijävetoisessa kumppanuusmallissa tuottaja voi itse määritellä jäsenten osallistumisen tavan ja määrän – jäsenten toiveet huomioon ottaen.

Ommang Søndressä on 11 lypsylehmää ja 28 lypsyvuohta.

Tilan päätuote on juusto, jota myytiin erilaisilla markkinoilla ennen kumppanuusmaatalouteen ryhtymistä.

Vaihtoehtoisia myyntikanavia voi myös yhdistellä Vaikka muista vaihtoehtoisista myyntikanavista on Norjassa ollut pulaa, ne ovat hiljalleen alkaneet yleistyä viimeisen kahden vuoden aikana. Erityisesti Suomessakin suosiota saavuttaneet REKO-ringit ovat asettuneet Norjassa kumppanuusmaatalouden rinnalle. Monet norjalaiset kumppanuusmaatilat yhdistävätkin nykyisin erilaisia myyntikanavia.

SIEMENTUOTANTOON!

Näin tekee myös kumppanuustoiminnan jo vuonna 2008 aloittanut, Itä-Norjan Hamarissa sijaitseva 41 hehtaarin luomutila Ommang Søndre. Käytössä olevia myyntikanavia ovat maatilamarkkinat, kumppanuusosuudet ja REKO-ringit.

Tilan tuotevalikoimassa on vihanneksia, perunoita, jauhoja, juustoa, munia, lihaa ja hunajaa. Lypsylehmiä ja -vuohia on yhteensä 39. Kumppanuusosuuksia tilalla on 15.

Pienen osuuden hinta on noin 240 euroa vuodessa, ja se sisältää neljä kiloa hunajaa, neljä kiloa juustoa, kolme kiloa lihaa, kymmenen kiloa jauhoja sekä vaihtelevan määrän munia. Erikseen voi tilata perunoita ja kauden vihanneksia sisältävän sato-osuuden hintaan 140 euroa. Jäsenet voivat hakea tuotteensa joko suoraan tilalta tai ennalta määritellyiltä maatilamarkkinoilta.

Norjan kumppanuusmaatalouden kehitys on mielenkiintoinen Suomen kannalta, koska jaamme Norjan kanssa samankaltaisen ruokakulttuurin, ilmaston, väestön määrän ja asukastiheyden. Suomessa kumppanuusmaatiloja toimii tällä hetkellä 11 – tilaa on siis uusille kumppanuusmaatiloille. ◀ Artikkeli on kirjoitettu osana KUMAKKA-hanketta (Kumppanuusmaataloudella kestävyyttä, kilpailukykyä ja maatalouden arvostusta), jota rahoittaa Hämeen ELY-keskus Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastosta.

Antti Sarvela 044 591 6400

Teemme siemenviljelysopimuksia nurmikasveista. Myös luomut. www.savonsiemen.com

LUOMULEHTI 4 | 2020

41

TEKSTI JA KUVAT: MINNA NURRO

Tuottajaverkosto tuo luomun luotettavasti ammattikeittiöön Luomutuotteiden heikko saatavuus hidastaa yhä luomun käyttöä ammattikeittiöissä. Yksi keino varmistaa laadukkaiden luomutuotteiden saanti on pientukkuri ja luotettava tuottajaverkosto.

Laaturavintolat käyttävät mielellään suurikokoisia tomaatteja. Ahonalan mukaan koronakevään jälkeen tomaattien kysyntä on lisääntynyt.

42

LUOMULEHTI 4 | 2020

L

uomun käyttö ammattikeittiöissä lisääntyi 2010-luvulla. Vuonna 2017 toteutetun Food Service Feedback -tutkimuksen mukaan vähintään yhtä luomutuotetta käytti päivittäin noin 12 prosenttia julkisista ruokapalveluista ja lähes 20 prosenttia yksityisistä ravintoloista.

Tutkimuksen mukaan luomun käytön esteet ovat kuitenkin edelleen samat kuin vuosikymmenen alussa: hinta, saatavuus, kotimaisuus ja jatkojalostuksen puute.

Yksi ratkaisu on pientukkuritoiminta, jollaista Svarfvarsin luomutilan isäntä Jukka Ahonala on harjoittanut lähes 20 vuoden ajan. Hänen asiakkaansa ovat helsinkiläisiä laaturavintoloita, lounasravintolaketju ja Rudolf Steiner -koulun ruokapalvelu.

Laaja valikoima luomukasviksia Ahonalan oma luomupuutarhatila sijaitsee Raaseporissa. Sen antimien lisäksi pientuk-

kurin valikoimiin kuuluu noin parinkymmenen muun luomutilan tuotteita eteläisestä Suomesta. Tarjolla on muun muassa tomaattia, kurkkua, salaattia, kurpitsaa ja maissia sekä porkkanaa, perunaa, sipulia ja selleriä.

Luomutuottajien verkosto on rakentunut pikkuhiljaa vuosien varrella. Mukana on sekä suuria erikoistuneita luomutiloja että pieniä, monipuolista valikoimaa viljeleviä luomutiloja.

– Kumpiakin tarvitaan. Suurten mukanaolo on tärkeää, että tuotteita saadaan koulukeittiölle riittäviä määriä. Pienet tilat taas pystyvät viljelemään ravintoloiden kaipaamia erikoistuotteita, Ahonala toteaa.

Laatu on ensisijainen kriteeri Ahonala huomauttaa, että pelkkä luomustatus ei riitä nykypäivänä laaturavintolalle: myös luomutuotteen on oltava ensisijaisesti korkealaatuinen.

Toisinaan keittiömestarit soittavat hänelle ja kyselevät, mitä tuotteita on lähiaikoina tulossa, jotta osaavat ottaa tarjonnan huomioon uutta ruokalistaa laatiessaan. Se kertoo luomutukkurin ja asiakkaiden keskinäisestä luottamuksesta.

– Etenkin erikoistuotteita, kuten mukulaselleriä tai maa-artisokkaa, tarjoaville luomupuutarhatiloille olisi yhä hyvin tilaa ravintolamarkkinoilla, hän arvioi.

on tehokas. Myös ravintolapuolella suurin haaste on logistiikka, hän pohtii.

Ryypän tilan yhteistyö Ahonalan kanssa on sujunut mutkattomasti. Pienten tuoteerien toimittaminen pääkaupunkiseudulle vaatii silti joskus säätöä ja ajojen yhdistelemistä. Vehnämäki arvioi, että mitä enemmän luomun kysyntä ammattikeittiöissä lisääntyy, sen paremmin myös logistiikka sujuu.

Logistiikka on haaste maatilalle Hauholla sijaitseva Ryypän tila on tehnyt Ahonalan kanssa yhteistyötä viisi vuotta.

Tilan isäntä Antti Vehnämäki on luomutuottaja toisessa polvessa ja viljelee monipuolisesti erilaisia vihanneksia, muun muassa kukkakaalia, kaalia, kesäkurpitsaa, varsiselleriä ja purjoa.

Suurin osa Ryypän tilan tuotannosta päätyy kuluttajille vähittäiskaupan kautta ja pieni osa menee suoramyyntinä. Ammattikeittiöille tilan tuotteita välittää säännöllisesti vain Ahonala. Vehnämäki pitää jakeluyhteistyötä taloudellisesti järkevänä ja vastuullisena.

– Maatila pystyy harvoin järjestämään koko ketjua kuluttajalle asti kannattavasti ja ekologisesti, ja siksi keskusliikejakelu

Suurkeittiö arvostaa sujuvuutta Yrittäjä ja keittiömestari Tuija Ruuska hankkii Ahonalalta säännöllisesti luomukasviksia, toisinaan myös perunaa, viljaa ja jauhoja. Hänen yrityksensä KK Kruska Oy vastaa Helsingin Rudolf Steiner -koulun ja -päiväkodin ruokapalvelusta ja valmistaa päivittäin aterian noin 800 oppilaalle.

Ruuska kehuu yhteistyötä sujuvaksi ja joustavaksi. Hän arvioi, että Svarfvarsin isännän hyvät tuottajaverkostot turvaavat sen, että koulun keittiössä on mahdollista käyttää niin paljon luomukasviksia. Yhteistyön ansiosta koulun ruokapalvelu on päässyt luomun käyttöä edistävän Portaat luomuun -ohjelman ylimmälle tasolle.

– Jukalta pystyy tilaamaan tuotteita myös hyvin lyhyellä aikavälillä tai vastaavasti pe-

rumaan tilauksen. Esimerkiksi jos tarvitsen äkkiä 200 kiloa luomuporkkanaa, saan sen häneltä, Ruuska havainnollistaa.

Hän toteaa, että ei itse ehtisi ikinä tehdä sellaista työtä, että kyselisi tarvitsemiaan yksittäisiä tuotteita eri tahoilta.

– Jukan toimittamat tuotteet ovat myös hyvin laadukkaita, minkä ansiosta raakaainetta ei mene hävikkiin, Ruuska sanoo. ◀

Jukka Ahonala kasvattaa viinirypäleitä uteliaisuudesta lajiin. Rypäleet menevät sellaisinaan ravintoloihin.

LUOMULEHTI 4 | 2020

43

På svenska

TEXT OCH BILD: SANNE WIKSTRÖM

Odling i fårull gav starka plantor och snabb tillväxt Ett kretslopp där näringsämnena till så stor del som möjligt cirkulerar är ett av målen för Mats Nymans ekologiska odling i Raseborg.

M

ats Nyman tar tillbaka köksavfall från en del av de restauranger han levererar grönsaker till och komposterar det. Tillsammans med annan kompost och gödsel från djurgårdar i närheten blir det den näring han behöver för odlingarna.

44

LUOMULEHTI 4 | 2020

Att odla har fascinerat Nyman ända sedan han var barn och senare blev han intresserad av miljöfrågor och ekologi. Efter att först ha studerat statsvetenskap och miljövetenskap, beslöt han att satsa på sitt stora intresse och utbildade sig till trädgårdsmästare. Sedan 10 år tillbaka är han företagare på heltid. Vid sidan av odlandet planerar, anlägger och sköter han trädgårdar, men det är ingen tvekan om att det är odlandet som är hans hjärta klappar lite extra för.

Förädling av egna sorter Speciellt förtjust är han i pumpor. Det är en mångsidig och estetiskt tilltalande grönsak som vi borde odla och äta mer av i Finland tycker han. Den håller dessutom att förvara

Det är första gången som Mats Nyman prövar att odla i fårull, men resultat har varit mycket bra. Plantorna som växer i ull kom igång snabbare och har vuxit sig större än de som planterades utan ull. Här växer majs och störböna tillsammans, det ger mera skörd på liten yta.

i rumstemperatur flera månader. I år odlar han 35 olika sorters pumpor, varav en del är egna sorter han håller på att korsa fram. Under flera år har han valt ut de plantor som varit mest motståndskraftiga mot sjukdomar och kyla och tagit frön av dem, för att sedan följande år odla dessa. Nu har han tre egna sorter av Vindåkers pumpor. Men att förädla fram nya sorter tar tid, det kan komma bakslag flera generationer senare.

Utöver pumporna odlar Mats Nyman bland annat majs, purjo, bönor och örter.

Sammanlagt blir det över 300 olika sorter i odlingen på cirka en hektar. Tidigare har han haft större odlingsareal, men eftersom han i huvudsak sköter allting själv vill han

Tips till blivande odlare

att omfattningen ska vara sån att han klarar av det.

– Nu känns det som om jag har allting i balans, säger han.

– Jag har lärt mig känna marken här bättre för varje år och vet vad som kan odlas var. Sen är ju åren och säsongerna olika varje gång, men det är det som gör det här så spännande.

Fårull gav plantorna bra start I år har Mats Nyman för första gången odlat i fårull, som han får från en närliggande fårgård. Och resultatet har varit mycket bra.

– Jag har bland annat odlat majs i fårull. Jag täckte marken mellan plantorna med cirka 15 cm tjockt lager med fårull. På ett annat område lämnade jag plantorna otäckta för att kunna jämföra. De plantor som växer i fårull kom mycket snabbare i gång och är mycket kraftigare. Fårullen innehåller fosfor som är ett viktigt ämne när plantorna ska växa till sig. Dessutom binder ullen fukt och håller varmt kring plantorna.

Den fårull som Nyman använder är den smutsiga ullen som inte kan förädlas vidare till garn. Därför skulle den annars bli avfall.

En del av grönsakerna odlas i upphöjda bäddar, de kommer igång snabbt på våren och förlänger säsongen på hösten. De två växthusen används i början av säsongen för att driva upp plantor, senare på sommaren växer där tomater och örter som är känsliga för väder och vind. Allting sås i omgångar, den första sådden gjorde han i februari och den sista i mitten av juli.

1. Se till att du har avsättningen för dina produkter klar innan du börjar producera.

För sen när odlingssäsongen är i gång orkar du inte fundera på marknadsföringen.

2. Kolla mikroklimatet på platsen du vill odla på. Är läget skyddat för hårda vindar?

Lutar marken, hur fungerar dräneringen?

3. Lär känna jorden du ska odla på. Vilken typ av jord finns där? Sand eller humusrik mulljord? Vilka ogräs finns där? Täck vid behov för att få bukt med rotogräsen.

4. Hurdan är tillgången på vatten? Du måste ha tillräckligt med rent vatten för bevattningen i närheten.

5. Tillgången på näringsämnen i närheten.

Finns där boskapsgårdar som kan leverera gödsel? Bäst är det om du kan få olika sorters gödsel för att få olika näringsämnen.

Kan du få material till kompost i närheten?

6. Gör ett veckoschema för sådd, plantering, skötsel och skörd. Då vet du vilka åtgärder som behöver göras varje vecka och hur mycket tid det tar.

Samodling: här växer majs och störböna tillsammans, det ger mera skörd på liten yta.

Levererar till restauranger och butiker Kunderna är i huvudsak restauranger och butiker i Raseborg. Dit levererar han varor två gånger i veckan. Han brukar också delta in olika marknader på hösten. En del kunder har också börjat hitta till Vindåker i Tenala för att göra sina inköp direkt från odlingarna.

För Mats Nyman handlar odlandet inte om att maximera produktionen och vinsten, utan att odla på ett miljömässigt hållbart sätt i en skala som han klarar av. Under vinterperioden bär planerings- och anläggningsarbetena upp verksamheten, men det är odlandet som gör honom lycklig. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2020

45

TEKSTI: PIRKKO TUOMINEN KUVAT: BRITA SUOKAS

LUOMUNAUTATILAN SAIRAUKSIEN HOIDOSTA – OSA 3

Ketoosi Ketoosi on naudan energiaaineenvaihdunnan häiriö, joka ilmenee muutama viikko poikimisen jälkeen. Kun lehmän syöntikyky ei nouse yhtä nopeasti kuin energian tarve tuotantoon, ajaudutaan energiavajeeseen, joka ilmenee monenlaisina oireina ja aiheuttaa merkittäviä tuotoksen menetyksiä. Ketoosin välttämiseksi kannattaakin tehdä toimintasuunnitelma jo ennakkoon.

46

LUOMULEHTI 4 | 2020

Ketoosin riskiryhmät Ketoosi on yleisempää vanhemmilla kuin nuorilla lehmillä. Riski sairastua on suurimmillaan 5–6 kertaa poikineilla ja sitä vanhemmilla, minkä lisäksi erityiseen riskiryhmään kuluvat lihavat lehmät. Toki myös ensikot ovat vaarassa sairastua, koska ne tarvitsevat energiaa vielä omaan kasvuunsa. Riittävän energiansaannin varmistaminen onkin tärkeää huomioida kaikkien poikimisten yhteydessä.

Ensimmäisinä ketoosin oireina lehmä alkaa jättää väkirehut syömättä, minkä myötä tuotos laskee, uloste muuttuu kiinteäksi, eläin muuttuu poissaolevan oloiseksi ja hengityksestä voi tunnistaa asetonin hajua. On kuitenkin muistettava, että energiavaje voi olla myös piilevä, jolloin selkeitä näkyviä oireita ei voi havaita. Piilevänäkin ketoosi laskee maitotuotosta, heikentää hedelmällisyyttä ja lisää juoksutusmahan siirtymän

Väljät tilat mahdollistavat vastapoikineen vapaan pääsyn ruokailemaan.

riskiä. Lisäksi se alentaa lehmän puolustuskykyä ja altistaa sen muille sairauksille.

Miten sairastumista voi ehkäistä?

Huolellinen ruokinnan suunnittelu ja toteutus on ketoosinkin ennaltaehkäisyssä etusijalla. Rehuanalyysien pohjalta valitaan kuhunkin tuotosvaiheeseen paras rehustus, jolloin lehmät eivät pääse missään vaiheessa lihomaan, mutta samalla syöntikyky säilyy varsinkin umpikaudella hyvänä. Erityisesti poikimisen jälkeen varmistetaan lehmän hyvä energian, kuidun ja valkuai-

sen saanti. Poikineita varten tarvitaankin tilan parhaat rehut.

Vastapoikineen lehmän syönnin kaikki esteet on poistettava, mikä tarkoittaa myös sitä, että tilojen tulee olla mahdollisimman väljät. Varsinkin ensikoille on järjestettävä mahdollisuus vapaaseen syöntiin ilman, että niiden tarvitsee jatkuvasti väistellä korkeampiarvoisia vanhoja lehmiä. Rehunjakokertoja on oltava usein, jotta kaikille on tarjolla tuoretta, maittavaa rehua. Mikäli hyvälaatuista kuivaheinää on mahdollista antaa, voidaan sillä vähentää riskiä pötsi- ja juoksutusmahahäiriöihin ja niistä seuraavaan ketoosiin.

Jos karjassa on usein ketoosin oireita, on tarpeen tehdä tarkempi tarkastelu ruokintaan ja olosuhteisiin. Usein kehityskohteeksi on otettava säilörehun määrä ja laatu sekä säilönnän onnistuminen. Vain huippulaatuinen rehu luo pohjan toimivalle korkeatuottoisen luomulehmän ruokinnalle.

Hoitoon löytyy keinoja Vähintäänkin riskiryhmään kuuluvien lehmien ketoaineiden säännöllinen testaus tilatasolla on suositeltavaa, jolloin päästään

antamaan apua jo sairauden alkuvaiheessa.

Näin saadaan kiinni myös piilevät ketoositapaukset. Markkinoilta löytyy erilaisia tilakäyttöön sopivia testereitä, joista varmasti löytyy jokaiselle tilalle sopiva.

Luomueläimelle voidaan tarvittaessa antaa ketoosin hoitoon propyleeniglykolia sisältäviä tuotteita, joiden muu sisältö vastaa luomuasetusta. Käytetty tuote pitää olla kirjattu eläintenhoitosuunnitelmaan tai siihen liitettyyn listaukseen ja huomioitava, että listauksessa on oltava eläinlääkärin allekirjoitus. Soveltuvia tuotteita löytyy markkinoilta sekä pastana että liuoksena.

Propyleeniglykolia ei ole tarkoitettu käytettäväksi rutiininomaisesti eikä jatkuvasti, ja sen käyttö onkin tarpeetonta, kun ketoosiherkkä aika on ohitettu. Ketoositapauksista 90 prosenttia ilmenee 60 päivän sisällä poikimisesta. Jatkuva käyttö saattaa lisätä insuliinin eritystä ja johtaa helpommin loppulypsykauden lihomiseen. Annosteluohje kannattaa kysyä eläinlääkäriltä, mutta karkeana ohjeena lievissä tapauksissa voi käyttää 2x125 gramman ja vakavammassa 2x250 gramman päiväannosta viiden päivän ajan.

Jos joudutaan turvautumaan eläinlääkärin apuun, kliinistä ketoosia hoidetaan useimmiten glukokortikoidilla (deksametasoni), joka on lääke. Luomutuotannossa on muistettava lääkkeen kaksinkertainen varoaika ennen maidon myyntiä elintarvikkeeksi. ◀

Väkirehun syömättä jättäminen on usein ensimmäinen ketoosin oire.

LUOMULEHTI 4 | 2020

47

Palveluksessanne Seuraava Luomulehti ilmestyy 16.10.

KONEITA

KONEITA

Soita! Boris 0500 567611

Meiltä tutkitusti parhaat

Valvatti- ja ohdakekukinnot pois luomupelloilta!

W-CUTTER-RIKKALEIKKURIT TYÖLEVEYDET 9 JA 12 M

mekaaniseen rikkaruohojen torjuntaan ja luomutuotantoon tarkoitetut koneet

EINBÖCK AEROSTAR

Rikkaäestää 100% tarkkuudella

Latvusniitot hyötykasvien päältä

Rikkapesäkkeiden ja pyörtänöiden niitot

Laitumien ja viheralueiden puhdistusniitot

Naattien murskaus ja ongelmarikkojen poisto perunalta ja riviviljelmiltä

w-cult.fi W-Cult Oy, Kirkkotie 30, 29100 Luvia, 0400 715 728

SIEMENIÄ

Laatusiemenet luomuun!

SUIRE ROTAKING

Torjuu kuorettuma ja rikat

COMBCUT leikkaa

Voittanut monta palkintoja

- viljat, timoteit, raiheinät - nadat, apilat, virnat - nurmiseokset, ympit

Toimitukset koko maahan.

Rahoitusjärjestelyt.

Haetaan sopimusviljelijöitä!

Suomen Luomusiemen Oy 0400-273 873 f. 017-758 416 luomusiemen@luomusiemen.fi

KVICK-FINN

Torjuu juuririkkaruohot 98% teholla

OSTAMME LUOMUVILJAA

ALLROUNDER classic Avoin hanhenjalkaäes

AGUIRRE

Äes- kylvökone 3–9 m

Teemme viljelysopimuksia ja ostamme luomumyllyviljaa www.fazermylly.fi

48

LUOMULEHTI 4 | 2020

Ilmoitusmyynti Maritta Humala, puh. 040 709 9856 palmera@kotiposti.net

KARJATILALLE

LUOMUVILJELYYN

SCHAUMANN

LECKMASSE NUOLUKIVI Sisältää mm.

A-vitamiinia D3-vitamiinia E-vitamiinia Seleeniä

250.000 ky 50.000 ky 500 mg 40 mg (org. 16 mg)

luomuUN Pakkauskoot: 20 kg & 65 kg

MYYNTI www.eurotrading.fi • p. 010 3211 950

Moduulirakenteiset Steketee-harat mekaaniseen rikkojen torjuntaan Koneet suunnitellaan aina vijelijän tarpeen mukaan, lähtökohtana viljelykasvi, riviväli ja koneketju Sekä etu- että takanostolaitteelle, takakiinnitteisiin koneisiin saatavana myös kameraohjaus Monikäyttöinen perusharayksikkö, johon voidaan yhdistää sopivat terät, kiekot tai sormiharat laajasta valikoimasta

AVAGRO OY | p. 02 858 3600 | www.avagro.fi

LANNOITTEITA NEKOLTA UUTTA!

Lannoitteita luomuviljelyyn Neko Luonnonlannoite N-P-K 10-3-1 + (Ca 4)

apilat - herne - virnat - härkäpapu - mailaset vuohenherne - keltamaite

Vihannesviljelyn rikkatekniikkaa

Ilmasta typpeä!

Liekittimet Harat Ryömijä

Typpiymppi-typpibakteerit varmistavat biologisen typensidonnan ja hyvän kasvun.

• • • • •

koko: 4 mm pelletti raaka-aineet: liha-luujauho korkea typpipitoisuus Muut saman sarjan lannoitteet: hyvä typpi-fosfori -suhde NPK 9-4-3 ja C/N - suhde 3-5 – typpi NPK 6-3-12 nopeasti kasvin käyttöön • 750 kg:n suursäkki PRO

Tiedustelut: puh. 03 616 2167 neko@neko.f i • www.neko.f i

LUOMUTUOTTEITA

Luomuleipomo

Elomestari Oy, 95520 Tornio, www.elomestari.fi, p. 040 581 8477

MENTOR-TOIMINTAA

Oletko uusi luomuyrittäjä? Laajentamassa luomutilaa?

Mentorilta voit kysyä käytännön tietoa päätösten tueksi – maksutta!

Lisätietoja: www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/mentor

LUOMULEHTI 4 | 2020

49

TEKSTI JA KUVAT: BRITA SUOKAS

Viesti luomusta oikein suoramyynnissäkin

P

akatuissa tuotteissa on oltava paikallaan vähintään tuotetta koskevat lakisääteiset elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ja luomumerkinnät.

Kuluttajan tulee saada myös irtotuotteita ostaessaan varmistus siitä, että tuotteet ovat aitoa luomua.

Nimeä tuotteet rehdisti Luomu, luonnonmukainen, biodynaaminen, ekologisk, bio- ja eko-alkuisten ilmaisujen käyttäminen on sallittua vain silloin, kun tuote, jota myyntipöydällä on esillä, on tuotettu hyväksytyn luomutarkastuksen läpikäyneellä tilalla tai puutarhalla.

– Tuotteessa katsotaan olevan luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavia ilmauksia, jos tuotteen pakkausmerkinnöissä, mainonnassa ja/tai kaupallisissa asiakirjoissa tuotetta ja/tai sen ainesosia kuvail-

50

LUOMULEHTI 4 | 2020

Torilla ja suoramyynnissä pätevät samat säännöt kuin muussakin luomutuotteiden markkinoinnissa. Vain luomuvalvonnan kautta luomusertifioituja tuotteita saa markkinoida ja myydä luomutuotteina.

Laadukkaat tuotteet kauniisti aseteltuina ja selkeät hintatiedot tukevat myyntiä.

laan sellaisilla ilmauksilla, joilla ostajan annetaan ymmärtää, että tuote ja/tai sen ainesosat on tuotettu luomulainsäädännön mukaisesti, kuvaa Ruokaviraston luomuvalvonnan ylitarkastaja Sampsa Heinonen.

Jalostamattomien tuotteiden myyntinimityksiä ovat esimerkiksi luomumunia, biodynaamisesti viljeltyä porkkanaa, ekotomaattia ja biokauraa.

– Myös myyntiväittämien sijoittelu voi vaikuttaa ajatukseen siitä, mitä ostajan annetaan ymmärtää, jatkaa Heinonen.

Markkinoinnissa ei saa käyttää ilmauksia ”luomutilan kananmunia” tai ”luomutilan tomaatteja” sellaisissa tilanteissa, joissa tilan peltoviljely on luomuvalvonnassa, mutta munituskanala tai kasvihuonetuotanto ei ole.

Keruutuotteiden, kuten marjojen, sienten, mahlan ja villiyrttien, on myös oltava kerätty luomuvalvonnan hyväksymältä nii-

tyltä, metsästä- tai joutomaa-alueelta, jos niitä markkinoidaan luomutuotteina. Myös alkoholijuomia, taimia ja siemeniä sekä rehuja saa kutsua luomuksi vain silloin, kun ne on tuotettu luomuehdoin luomuvalvonnan piirissä.

Luomudokumentit mukaan torille ja REKO-jakoon Irtotuotteiden myyjällä on oltava mukana tuottajan tai valmistajan luomutodistus, joka kertoo, että tuotanto on luomusertifioinnin piirissä.

Lisäksi myyntierän mukana tulee olla lähete tai vaatimuksenmukaisuusvakuutus, josta ilmenee tuote, tuottajan tiedot sekä luomutuotantoa valvovan viranomaisen tunnusnumero, joko ELY-keskuksen tai Ruokaviraston, sen mukaan, kumman viranomaisen valvonnassa tuotanto on.

Tuottajan ollessa itse myyjä hän voi ottaa mukaan myyntitilanteeseen luomutodistuksensa ja näin vahvistaa tuotteen luomulaadun silloin, kun ostaja sitä pyytää.

Muista EU:n luomulogo pakkauksiin Valmiiksi suljetuissa kuluttajapakkauksissa on oltava valvovan viranomaisen tunnus, EU:n luomutunnus -logo ja tuotantopaikka. Tuotantopaikka on jäsenmaan nimi, jos vähintään 98 prosenttia tuotteen raaka-aineista on viljelty tai kasvatettu tietyssä maassa. Jos tuote koostuu useammista eri EU-maista tulevista raaka-aineista, kirjoitetaan ”Tuotettu EU:ssa”.

Kun tuotteessa on EU:n ulkopuolelta tulevia raaka-aineita ja tuote on valmistettu tai pakattu luomuvalvonnan piirissä EU:n alueella, tuotantopaikaksi kirjoitetaan ”Tuotettu EU:n ulkopuolella”.

Myyntipöydällä olevissa hintakylteissä ja hyllynreunamerkinnöissä EU:n luomumerkkiä ei saa käyttää.

Myös luomutuotteiden kuljetuksessa käytettäviin laatikoihin tai säkkeihin on oltava kiinnitettynä tuotetiedot, tuottajan tiedot ja valvovan viranomaisen tunnusnumero FI-EKO + numero. Jokaisella Suomen 15 ELY-keskuksella on oma luomutunnusnumeronsa. Jos tuote on Ruokaviraston luomuelintarvikejalostuksen tai keruutuotteiden ostojen valvonnassa, tunnus on FI-EKO-201.

Luomutuotteiden etiketeissä pitää olla lakisääteiset pakkausmerkinnät.

Vadelmahillossa on luomusokeria ja -sitruunaa enemmän kuin 2 prosenttia. Koska jompikumpi tai molemmat niistä tulevat EU:n ulkopuolelta, on luomumerkin yhteyteen kirjoitettava ”Tuotettu EU:ssa ja EU:n ulkopuolella”.

Viimeistele vapaaehtoisilla luomumerkinnöillä Lakisääteisten merkintöjen lisäksi pakkauksissa saa käyttää luomuviestiä vahvistavia luomumerkintöjä. Ne voivat olla tekstiä tai vapaaehtoisia luomumerkkejä. Tällaisia ovat maa- ja metsätalousministeriön hallinnoima aurinkomerkki, kansainvälinen biodynaamisen tuotannon Demeter-merkki ja Luomuliiton leppäkerttumerkki.

Aurinkomerkkiä saa käyttää Ruokaviraston luomuvalvonnassa hyväksyttyjen tuotteiden pakkauksissa ja markkinoinnissa. Merkin käyttöoikeus haetaan Ruokavirastosta.

Demeter-merkin ja leppäkerttumerkin saa käyttöönsä, kun tuotannossa noudatetaan Ruokaviraston luomuvalvonnan tuotantosääntöjen lisäksi näille merkeille laadittuja omia tuotantosääntöjä.

Demeter-tuotannosta kiinnostuneen tulee ottaa yhteys Biodynaamiseen yhdistykseen. Leppäkerttumerkin käyttöoikeutta haetaan Luomuliitosta. ◀ Kirjoittaja toimii luomuasiantuntijana Luomuliitossa.

Artikkeli on tuotettu osana Miksi pakkausmerkinnät -hanketta, jota toteuttaa Marttaliitto kumppaneinaan Luomuliitto, Kuluttajaliitto ja Ruokatieto. Hanketta rahoittaa Ruokavirasto.

FI-EKO-111 Tuotettu Suomessa Finskt jordbruk Esimerkki EU:n luomumerkin käytöstä, jossa on valvovan viranomaisen tunnusnumero (Etelä-Pohjanmaan ELYkeskus) ja maatalousperäisten raakaaineiden tuotantomaa.

LUOMULEHTI 4 | 2020

51

Kysymyksiä

Kasvintuotannon asiantuntija Erkki Vihonen 040 936 0377

Luomuliiton @ asiantuntijat vastaavat Luomuliiton puhelin- ja sähköpostineuvonta ovat ilmaisia.

Suuremmissa pohdinnoissa ohjataan eteenpäin. Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi neuvonta@luomuliitto.fi | puh. 040 936 0377 www.luomuliitto.fi/luomutuotanto/neuvonta

Tiimissä mukana myös:

Erkki Vihonen

Rehuvirnan, kauran ja raiheinän seos varmistaa tiheän kasvuston.

Mikä on virnakasvuston viherlannoitusvaikutus ja jälkikasvukyky niiton jälkeen?

VIRNAKASVUSTOT NIIN rehu- kuin ruisvirnastakin ovat erinomaisia viherlannoituksen näkökulmasta. Ne keräävät paljon typpeä juuristoon ja tuottavat runsaan vihermassan, jossa on paljon ravinteita.

Lisäksi virnakasvustot ovat erittäin peittäviä, ja peittävyyttä saadaan lisää, kun lisätään kasvustoon esimerkiksi kauraa ja raiheinää. Kaura ja raiheinä sieppaavat myös ravinteita tehokkaasti ja pitävät virnaa pystyssä, jolloin se on helpompi murskata.

Virnojen jälkikasvukyky ei ole paras mahdollinen, se on noin kauran luokkaa. Jälkikasvukykyyn vaikuttaa eniten niittokorkeus, joka ei saisi olla liian matala. Liian pitkäksi päässeen kasvuston murskaus vie yleensä virnojen jälkikasvukyvyn. ◀

Eläintuotannon asiantuntija Katarina Rehnström 040 936 2150

Luomuasiantuntija Brita Suokas 044 528 8722

52

LUOMULEHTI 4 | 2020

Voit soittaa tai lähettää kysymyksiä osoitteeseen neuvonta@luomuliitto.fi.

Niihin vastaavat Luomuliiton asiantuntijat.

Katso lisää kysymyksiä ja vastauksia: www.luomuliitto.fi

Minkälaisia muutoksia elintarvikelain uudistus tuo omavalvontaan? elintarvikelain (MMM 1397/2019 ja MMMa 47/2020) kokonaisuudistuksen tavoitteena on keventää byrokratiaa, eli vähentää lainsäädännöstä toimijoille ja valvontaviranomaisille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja parantaa toimintaedellytyksiä kuitenkaan vaarantamatta elintarviketurvallisuutta. Lakikokonaisuus on työn alla, mutta osa muutoksista, kuten omavalvonnan toteuttaminen, saatettiin voimaan jo tämän vuoden alussa. Tästä on tullut runsaasti yhteydenottoja myös Luomuliiton asiantuntijapalveluun.

Elintarviketoimijoilta ja maatiloilta ei enää vaadita erillisenä asiakirjana laadittua omavalvontasuunnitelmaa. Kuitenkin on hyvä muistaa, että lain mukaan toimijalla tulee olla järjestelmä, jonka avulla hän tunnistaa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vaarat ja varmistaa, että elintarvike ja sen käsittely täyttävät elintarvikemääräyksissä asetetut vaatimukset.

Elintarviketurvallisuus perustuu siis edelleen suurelta osin toimijoiden omavalvontaan esimerkiksi siitä, miten laitteiden puhtaudesta huolehditaan tai kuinka hoidetaan haittaeläinten torjunta tai jätehuolto. Omavalvonnan tulokset tulee kirjata. Tämä velvoite on kirjattu myös yleiseen elintarvikehygienia-asetukseen.

Elintarvikelain muutos on tuonut lähinnä enemmän joustoa omavalvonnan kuvaamistapaan. Kokonaisuudistuksessa valvonnan painopiste on tarkoitus myös siirtää selkeämmin elintarvikehuoneistojen valvonnasta elintarviketoiminnan valvontaan, jolloin vaatimuksissa voidaan paremmin huomioida pienetkin toimijat.

Omavalvonta ohjaa ja tukee maatilan toimintaa – toimiva omavalvonta on tilan käyntikortti ulospäin. ◀ MENEILLÄÄN

OLEVAN

Elintarvike- ja keruuasiantuntija Jaana Elo 040 964 1518

Kotimaiset luomutuotantoon sopivat Lehmän-pastat Green Line KALSIUM-pasta Poikimahalvausriskin pienentämiseen lehmillä.

Sisältää runsaasti kalsiumia.

Pakkaus 6 x 380 g

UUSI

MAGNESIUM-pasta

KETOOSI-pasta

Kun on riski laidun­ halvaukseen, myös sisäruokinnassa.

Asetonitautiriskin pienentämiseen lehmillä.

Pakkaus 4 x 330 g

Pakkaus 4 x 390 g Toimittaja

puh. 020 765 9580 www.teollisuushankinta.fi

Valmistaja

www.finncow.fi

Kysy kauppiaaltasi luomuunkin sopiva BESTON®.

Puhtaasti viljelty maa ruokkii kaikkia asujiaan BESTON®-kalkituskuona on ekologisen kierrätyksen malliesimerkki, miten teollisuuden sivutuotteesta on kehitetty ja jalostettu luontoa rasittamatta kalkitusaineiden parhaimmistoa. Sen hiilijalanjälki on hyvin pieni.

Kalkituslaskuri: www.merox.fi/kalkituslaskuri

CERTIFIED

ISO 14001 LUOMULEHTI 4 | 2020

53

TEKSTI JA KUVAT: HEIKKI KOSKIMIES

LuoMusa-tapahtuma eli ja kukoisti 27 vuotta LuoMusa, myös Töysän Luomumaatalousnäyttelyn nimellä kutsuttu, pidettiin viimeistä kertaa heinä–elokuun vaihteessa.

Yksi elinkaari on eletty, ja tapahtuma on tehtävänsä ehkä tehnyt.

Silti tai siksi nyt on haikea tunnelma.

L

uoMusa on ollut paikka kaikkien kukkien kukkia. Siellä on ollut 27 vuoden ajan rinnan esillä kiihdytys- ja häkäpönttöautot, köydenpunojat ja tuohihatut sekä maata säästävät pienkoneet että mitä isoimmat maansiirtolaitteet pitkäpuomikaivureineen.

Vakio-ohjelmaa ovat olleet maankuulut artistit, kuten Pauli Hanhiniemi, Bill Hota & Pulvers tai Ville Leinonen, toisaalta sahansoittaja Aarto Viljamaa tai näyttelyn omat ”aluemuusikot”. Puheita ovat pitäneet valtakunnan tason päättäjät ja heti perään joku vaihtoehtoihminen. Ohjelmassa on ollut sekä aamuhartaus että öiset rockkonsertit.

Lunasti heti paikkansa Ensimmäinen Töysän Luomumaatalousnäyttely oli heinäkuussa 1994. Luomutuet olivat tulleet jakoon neljä vuotta aikaisemmin, ja maassa oli paljon uusia luomuviljelijöitä, jotka kaipasivat ”uskon vahvistusta” eli nähdä toisiaan ja kokea kuuluvansa porukkaan. Oli tarve vaihtaa kokemuksia siitä, miten luomupeltoja viljellään – toimiiko viherlannoitus, miten komposti tehdään, kannattaako apilat ympätä ja mistä hankitaan ostajat tuotannolle. Kuten ähtäriläinen alan konkari Veijo Leino sanoo: – Se oli paikka, jossa luomuviljelijät pääsivät tapaamaan. Ei tarvinnut perustella luomua vaan pääsi puhumaan itse asiaa, luomusta itsestään.

Luomuliiton puheenjohtaja Pauli Talvitie toi liiton terveiset viimeiseen LuoMusaan ja onnitteli samalla 70-vuotta täyttävää tapahtuman isäntää Klaus Lavilaa.

Vasemmalta Pauli Talvitie (Luomuliiton pj.), Klaus Lavila, Ada Savola ja kansanedustaja Mikko Savola.

54

LUOMULEHTI 4 | 2020

LuoMusan isäntä, Klaus Lavila, 70-vuotta ja yhä lavalla.

Elomestarin yrittäjä Petri Leinonen on ollut Luomunäyttelyssä, myöhemmin LuoMusassa, ensimmäisistä vuosista alkaen sekä esittelijänä että muutenkin tärkeänä ohjelman toteuttajana.

– LuoMusalla on ollut tärkeä vaikutus siihen, että luomuviljelijät ovat huomanneet olevansa ”me”, että emme olekaan yksin, vaan olemme yhteisö. Täällä, satunnaisissakin tapaamisissa, on ollut hyvä pohtia asioita: sekä porkkanan rikkakasvien säätelyä että maailman asioita laajemmin.

Työnäytökset ovat luomua Töysän Luomumaatalousnäyttely/LuoMusa on alusta asti ollut Klaus ”Lasu” ja Ritva Lavilan sekä heidän perheensä tai lähisukunsa asia. Itse silloisena luomuneuvojana Etelä-Pohjanmaalla muistan, kuinka Lasu näki näyttelyn tarpeen 1990-luvun alussa. Hän esitti asiaa omaan hienovaraiseen tapaansa. Me muut emme välttämättä ymmärtäneet näyttelyn merkitystä tai edes Lasun ehdotusta, ja niin hän päättikin järjestää näyttelyn itse omassa pihapiirissään.

Näyttelyä on pyöritetty talkoolaisten eikä niinkään hankkeiden voimin. Hankkeet ovat ehtineet tukemaan näyttelyä vain muutaman vuoden aikana. Linja on ollut hyvä. Tapahtuman brändi on ollut pysyvä, sillä siitä ovat aina päättäneet Lasu ja Ritva. Suomalaisen perheviljelmän vahvuuksia tämäkin.

Töysän luomumaatalousnäyttelyn nimellä toimittiin vuodet 1994–2000. Ehkä sana ’näyttely’ on koko ajan ollut vähän väärä, sillä kyse on ollut samalla tapahtumasta. Kauppaliikkeiden esittelemien uusien koneiden merkitys on ollut pieni. Uusien koneiden sijasta esillä on ollut runsaasti viljelijöiden ja kyläseppien omia kehitelmiä ja ideoita.

Työnäytökset ovat aina kuuluneet asiaan, esimerkiksi kivipoimurit tai juolavehnän torjunta muun muassa 90-luvun ihmekoneella, pyörivällä Peto-äkeellä, tai erinomaisen tärkeä työnäytös aiheesta, joka suuressa näyttelyssä miellettäisiin ehkä nolon pieneksi – muovisiipien ja esiaurojen käyttö kyntöauroissa, puhumattakaan näyttelyssä aina olleista käsityöpajoista, kuten pajuamppelikurssi tai pyörän pinnaaminen.

Nimi kuvaa sisältöä Vuonna 2001 vaihtui nimi muotoon LuoMusa. Siihen oli selvä syy, musiikin suuri osuus tapahtumassa. Tapahtumapaikalla, Harjun talolla, on paikkansa Suomen musiikkihistoriassa. ”Tää laulu on talosta Harjun, talosta iloisten ihmisten…” on Alwari Tuohitorven kappale 1970-luvun alusta.

Esimerkiksi vuonna 2003, kun juhlittiin kymmenettä tapahtumaa, lavalla olivat oman Harjuntalon orkesterin ohella M.I.P., More, Spiritus Mortis ja Ville Leinonen & Valumo. Päivätansseissa on ollut nopeatakin rytmimusiikkia, mutta myös pelimanniryhmiä tahdittajina.

Tällä linjalla on jatkettu, mutta vielä vuonna 2004–2005 tapahtui iso muutos.

Alueella oli anniskeluravintola, ”olutteltta”, vielä vuonna 2004 ja iltaelämä kotirauhan kannalta jo liian vilkasta. Seuraavana vuonna kaikki olivat raittiina ja konsertit keskitettiin sunnuntaiksi. Lasukin on nykyään Töysän Raittiusyhdistyksen sihteeri. Edelleen siis Maanparantaja – titteli, jonka hän otti käyttöön jo toimiessaan kalkitusurakoitsijana. ◀

LUOMULEHTI 4 | 2020

55

Kolumni

Harmaantuvia haasteita

M

onet ystäväni ovat kanssani samankaltaisessa elämäntilanteessa. On otettu maatila haltuun, tehty muutoksia omannäköiseen suuntaan, pyritty löytämään tasapaino työn ja muun elämän välille. Kanssamaajussien kesken ajatuksia vaihtaessa kierrytään erittäin usein samaan aihepiiriin – edellisen sukupolven kanssa luovimiseen.

Jokinotkossa toukotyöt tuli tehtyä ensimmäistä kertaa ilman ”harmaantuvan työvoiman” apua. Keväällä tilanne ajautui pisteeseen, jossa suhteellisen tulisen verbaalisen välienselvittelyn jälkeen päätin antaa vanhalle isännälle pitkään harkitun pakkoloman. Olo oli apea mutta helpottunut.

Viimein sain tehdä töitä ilman ahdistavaa varpaillaan oloa ja kasautuvaa kiitollisuudenvelkataakkaa.

Toukotyöt valmistuivat lopulta ajallaan rengin ja urakkaukkojen avustuksella. Soitin vanhalle isännälle ja ilmoitin, että kylvöistä ei tarvitse enää stressata. Ei tuo kuulemma ollut isommin huolehtinutkaan, ehkä jopa nauttinutkin lisääntyneestä vapaa-ajastaan. Sudokuja oli täytellyt aamuisin ja käynyt iltaisin järvellä uimassa. Tiedä sitten, kummasta oli ilahtuneempi: kylvöjen valmistumisesta vai siitä, että ylipäätään soitin.

Juteltiin muustakin. Säästä ja siitä, että ne kevättalvella sahatut laudat olisi hyvä siirtää sisälle. Kunhan keritään. Isä kertoi omasta raskaasta lapsuudestaan ja ohi livahtaneesta nuoruudesta. Oman äidin menettäminen nuorena ja varhain langennut vastuu tilasta ankaran isän ja säälimättömän verovoudin ikeessä ovat jättäneet kovan kuoren, joka vasta hiljattain on alkanut pehmenemään. Kerroin ymmärtäväni, mutta samalla yrittäväni katkaista sukupolvien ketjussa kulkevan perinteen työnteolle itsensä ja perheonnensa uhraamisesta.

Isäkin ymmärsi. Puhelun jälkeen oli silmänurkassa roska.

Sukupolvien välinen juopa repeää usein rotkoksi, jota on liian vaikeaa enää ylittää. Osa onnistuu luovimaan jotenkuten, toiset polttavat sen viimeisenkin sillan. Meillä sukupolvien välinen yhteistyö jatkuu. Isä hurauttaa mielellään avuksi pyydettäessä, muulloin keskittyy omiin askareisiinsa.

Lähden valmistelemaan lautataapelin siirtoa. Vanhaa isäntää ei ole vielä näkynyt. Liekö aamun lehdessä neljän tähden sudoku? ◀

Jyri-Pekka Lemettinen on savolainen luomutilan isäntä, munataksikuski ja wanna be -kirjailija, jonka mietintöjä sonniaitauksessa voi seurata myös Jokinotkon karjatilan Youtube-kanavalla.

Sukupolvien välinen kuilu vaatii toisinaan tasoittelua.

56

LUOMULEHTI 4 | 2020

KU TS U

Luomuliiton kevätkokous ja keskustelutilaisuus kansallisesta luomun kehittämisohjelmasta Aika: 09.09.2020 klo 13–16 Paikka: Verkossa (Virallinen kokouspaikka: Majvikintie 66, Sipoo) Ennen kokousta järjestämme keskustelutilaisuuden kansallisesta luomun kehittämisohjelmasta.

Kevätkokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Ilmoittaudu mukaan osoitteessa

Suosittelemme kaikkia osallistujia osallistumaan verkon kautta kokoukseen.

Osallistuminen vaatii tunnistautumista ilmoittautumisen yhteydessä, koska järjestämme kokouksen verkon kautta.

luomuliitto.fi/kevatkokous2020

Kokousmateriaali ja linkki verkkokokoukseen lähetetään osallistujille sähköpostilla.

Lisätiedot: pauli.talvitie@luomuliitto.fi puh. 044 550 1850 susann.rannari@luomuliitto.fi puh. 040 144 6160

Tilaa nyt!

Luomulehti maksaa postimaksun

le h ti

Lue luomun tarinat.

Tilaa Luomulehti.

6 nroa vuodessa.

Tilaushinnat 66 € / 44 €

LUOMULEHTI Tunnus 5009144

h www.luomule

ti.fi

33003 VASTAUSLÄHETYS LUOMULEHTI 6 | 2019

57

Haluan liittyä luomuyhdistyksen tai Luomuliiton suorajäseneksi Luomuyhdistykset ovat Luomuliiton jäseniä. Luomuyhdistyksen jäsenenä saat kaikki Luomuliiton jäsenedut käyttöösi. Jäsenmaksut vaihtelevat hieman yhdistyksittäin, mutta ovat suunnilleen samat kuin Luomuliitolla, jonka jäsenmaksut näkyvät tällä lomakkeella. ☐ Ekoviljelijät ry (Etelä-Pohjanmaa) ☐ Kainuun luomuyhdistys ry ☐ Keski-Pohjanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Keski-Suomen luomuyhdistys ry ☐ Länsi-Suomen luomu ry ☐ Pirkanmaan Luonnonmukaisen viljelyn yhdistys ry ☐ Pohjois-Pohjanmaan Luomuyhdistys ry

Muistathan yrittäjä, että jäsenmaksu on verovähennyskelpoinen!

☐ Päijänteen luomu ry (Päijät-Häme) ☐ Saimaan luomu ry (Etelä-Karjala ja Etelä-Savo) ☐ Satakunnan luomutuottajat ry ☐ Savo-Karjalan luomuyhdistys (Pohjois-Savo ja PohjoisKarjala) ☐ Svenska Österbottens Ekologiska förening ☐ Luomuliiton suorajäsenyys

Valitse jäsenyystyyppi ☐ Tuottajajäsen 100 € Sisältää Luomulehden! (poikkeus Österbottenin jäsenet) Alv 10 % 3,64 e, alviton osuus 36,36 e.

Suorajäsenellä äänioikeus Luomuliiton yleisissä kokouksissa.

☐ Kuluttajajäsen 25 € ☐ Kannatusjäsen 100 € yritys tai henkilö

Haluan tilata Luomulehden Tuottajajäsenille Luomulehti kuuluu jäsenyyteen, eikä lehteä tarvitse tilata erikseen!

Mikäli jäsenyyteesi ei kuulu Luomulehti, voit sen tilata erikseen. Luomulehden voi tilata vaikka ei ole jäsenenä. Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa.

☐ Yhteisömme haluaa liittyä jäseneksi 140 €

Oletko siirtynyt luomuvalvontaan 2017– 2020 välisenä aikana ja olitko silloin alle 40-vuotias? ☐ KYLLÄ - siinä tapauksessa saat vuoden 2020 jäsenyyden ilmaiseksi! ☐ EN

Valitse tilaustapa (hinnat sis. alv 10%)* ☐ Kestotilaus 60 € ☐ Yhden vuoden tilaus

66 €

☐ Kestotilaus jäsenelle 40€ (kuluttaja-, kannatus- ja yhteisöjäsenet + Österbotten-jäsenet) ☐ Opiskelijatilaus 30 € ☐ Näytenumero 1 kpl

0€

☐ Jäsenyhdistyksille lisävuosikerrat

15 €

☐ Jäsenen vuosikertalahja ystävälle, joka on uusi tilaaja

15 €

☐ Muu**

*Tilaajalla on kuluttajansuojalain 6. luvun nojalla oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä tilaus 14 päivän kuluessa tilausvahvistuksen (laskun) tai ensimmäisen lehden vastaanottamisesta. Tämän jälkeen tulleista peruutuksista veloitamme lähettämämme lehdet erillisellä laskulla. **Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä.

Muista merkitä mitä numeroa haluat tilata, montako kappaletta ja mihin mennessä oltava perillä.

le h ti

Nimi:

Sähköposti:

Osoite:

Lahjansaajan osoite (jos lehti tilataan lahjaksi):

Puhelinnumero:

58 LUOMULEHTI 4 | 2020 löytyy osoitteesta luomuliitto.fi/yhteystiedot.

Luomuliiton rekistereitä koskeva tietosuojaseloste

4/2020

Seuraavassa numerossa:

KÄYTTÖKOKEMUKSIA OHDAKELEIKKUREISTA

Tilan talous – Tiukistakin tilanteista selviää

Pixabay

PUHDASKAURAN VILJELY LUOMUSSA

LUOMULEHTI www.luomulehti.fi

LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi

PÄÄTOIMITTAJA Pauli Talvitie pauli.talvitie@luomuliitto.fi 044 5501 850

TILAUS- JA JÄSENYYSASIAT Järjestösihteeri sassu.lindstrom@luomuliitto.fi puh. 0400 534 003

TOIMITUSSIHTEERI Noora Mantere luomulehti@luomuliitto.fi 040 737 1404

ULKOASU Eveliina Sillanpää eveliina.sillanpaa@kallo.fi 044 515 6900

TOIMITUS PL 145, 00101 Helsinki

JULKAISIJA Luomuliitto ry

ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky palmera@kotiposti.net 040 709 9856

PAINO Painotalo Plus Digital Oy ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

PUHEENJOHTAJA Pauli Talvitie 044 5501 850 TOIMINNANJOHTAJA Susann Rännäri 040 144 6160 susann.rannari@luomuliitto.fi ASIANTUNTIJAPALVELU Katso s. 52

LUOMULEHTI 4 | 2020

59