Rintamamiesasutus
Rintamamiesperheiden arkea Rintamiesasutus toi uusia asukkaita Mellunkylään 1940–1950-luvuilla. Bredbackan tilasta lohkaistuille tonteille kasvoi omaleimainen yhteisö, jonka maansaajista monet olivat sotainvalideja. Brecbackan tilalle perustetun rintamamieskylän rakentaminen alkoi keväällä 1946. Valter Suonio myi 38 asuintilaa, jotka lohkottiin hänen omistamastaan tilasta vuoden 1945 maanhankintalain nojalla perheellisten sotainvalidien, sotaleskien ja rintamamiesten omakotipalstoja varten. Uutta kylää kutsuttiin Bredbackan omakotialueeksi, Omakotialueeksi, Osuuskassakyläksi, mutta myös Invalidi- ja Rintamamieskyläksi. Kylän alue koostui kahdeksasta hehtaarista metsän reunassa olevaa savista ja ohdakkeista peltoa. Tontit olivat yleensä pitkiä ja melko kapeita. Talot sijoitettiin tavallisimmin kadun reunaan, niin että kadun puolelle jäi pieni puutarha-alue. Tontin takaosaan mahtui kasvimaa,
jonka tuotannon toivottiin helpottavan sodan jälkeistä elintarvikepulaa. Hakostaron-, Rikalan- ja Jäämäentiet tehtiin yhtä aikaa talojen kanssa. Talot olivat pääosin puisia puolitoistakerroksisia Iso-Tupa -tyyppitaloja, joissa oli asuinkerros, ullakko ja kellari. Noin 60 neliömetrin asuinkerroksessa oli kaksi huonetta ja keittiö. Ullakolla oli rintamamiestalojen tapaan tilaa kahdelle lisähuoneelle. Rakentamista vaikeutti tarvikepula. Kaikkein vaikeinta oli saada ikkunalaseja. Lisäksi rakennustarvikkeet olivat usein huonoja, kuten kattohuopa. Lindforsien täytyi uusia katto jo muutaman vuoden kuluttua rakentamisesta. Kotieläimiä oli aluksi lähes jokaisessa taloudessa. Monella perheellä oli kanoja, joita hoidettiin ulkorakennuksessa tai kellarissa. Kananmunia vietiin torille, Karlssonin kauppaan tai myytiin suoraan kotoa. Joillakin perheillä oli ankkoja, kalkkunoita ja kaneja. Sikaa, lampaita ja jopa vuohiakin pidettiin. Kolmessa taloudessa oli hevonen ja Westerlundeilla hoidettiin myös lehmiä. Kun elintarvikkeita alkoi tulla kauppoihin runsaammin, niin eläintenpidosta luovuttiin.
Kunnallistekniikkaa ei ollut
Bredbackan tilasta erotettujen rintamamiestonttien sijainti. Kuva: Kylämme. Rintamamieskylä Bredbackan mailla.
Taloja lämmitettiin aluksi puilla, jotka ostettiin yleensä puutavaraliikkeistä. Lähin niistä, Suomenlahden Puu sijaitsi Muinaistutkijantien ja Humikkalantien kulmassa. Käyttöveden saanti oli vaikeaa. Kaivoja ei ollut tai ne olivat niukkavetisiä. Kaupunki toi vettä tynnyreihin, mutta seisoneen veden käyttö ruokavetenä oli vastenmielistä. Viemäreitä ei ollut, vaan likavedet kannettiin ulos. Vuonna 1955 osa kyläläisistä rakensi yhteisviemärin. Se alitti Hakostarontien ja jatkui Jäämäentielle, jolla viemärilinja päätyi tonttien takana olevaan ojaan. Viemäröinti toimi sinänsä hyvin ja mahdollisti sisävessojen rakentamisen. Loppupäässä olivat saostuskaivot, joten viemärivesi ei juossut sellaisenaan ojaan. Kaupungin vesi- ja viemärilinja valmistui vuonna 1968 Hakostarontielle. Muu osa ky 23
