Mellunkylän historia
Kirkko keskelle kaupunginosaa Mellunkylän alueen kirkkona palveli pitkään Heikki ja Kaija Sirénin suunnittelema, tilapäiseksi tarkoitettu pieni parakkikirkko, joka otettiin käyttöön vuonna 1969. Vuonna 1988 Mikaelinkirkko on asettunut mellunkyläläisten mielenmaisemaan, vaikka jykevä tiilirakennus herätti aikoinaan voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.
Kontulan tilapäinen kirkko 1969–1986. Kuvat: Mikaelin seurakunnan arkisto
Mellunkylä kuului pienen puukirkon valmistuessa Vartiokylän seurakuntaan. Jumalanpalvelustilana palveli aluksi Porttikuja 11:n ja sittemmin Kontulankuja 5:n kerhohuone. Väliaikainen kirkko valmistui Emännänpolulle helmikuussa 1969. Sen vihkiäisjumalanpalvelukseen ahtautui 400 ihmistä. Tavallisanakin pyhinä kävijöitä oli niin paljon, että seurakunta järjesti ensin 40 minuutin perhekirkon kymmeneltä ja tavallisen jumalanpalveluksen kello 11. Konfirmaatiot ja suurimmat juhlatilaisuudet oli järjestettävä Vartiokylän kirkossa. Mellunkylä kuului vuoden 1961 loppuun Malmin ja vuosina 1962–1965 Herttoniemen seurakuntaan. Vuoden 1966 alussa perustettu Vartiokylän seurakunta ehdotti heti seurakunnan jakamista. Silloinen Kontulan seurakuntapiiri oli hyvää vauhtia kasvamassa seurakunnan väkirikkaimmaksi osaksi. Aloite juuttui seurakuntayhtymän hallintoon. Lähiöseurakuntien jakohankkeiden rinnalla yhtymä teetti keskittämissuunnitelmia. Kireä talouskin jarrutti jakoa. Kappalainen Armas Viita vauhditti yhdessä Kontulan piirineuvoston kanssa asiaa keväällä 1971
36
nimienkeräyksellä. Yli 4 500 viisitoista vuotta täyttänyttä mellunkyläläistä kirjoitti nimensä listaan. Seurakunnan perustaminen näyttikin toteutuvan 1970-luvun puolivälissä. Se kuitenkin lykkääntyi vuoden 1981 alkuun. Väliaikaisen kirkon oli tarkoitus olla käytössä vain joitakin vuosia. Vartiokylän seurakunta esitti jo vuonna 1968 pysyvän kirkon rakentamista Kontulaan. Uusia kirkkoja ei kuitenkaan juuri rakennettu Helsinkiin 1970-luvulla. Tilapäiskirkko oli käytössä kesään 1986 saakka, jolloin se purettiin uuden kirkon alta. Puuston ympäröimästä, kesällä villiviinin peittämästä kirkosta tuli monille seurakuntalaisille läheinen. Lisäksi Mellunmäkeen valmistui ostoskeskuksen yhteyteen seurakuntakeskus, joka palveli seurakunnan kirkkona vuodet 1986–1988. Mellunkylän seurakunta irtautui vuoden 1981 alussa Vartiokylän seurakunnasta. Helsingin seurakuntayhtymä oli julkistanut jo vuonna 1980 uuden kirkon arkkitehtikilpailun, johon osallistui 138 arkkitehtia. Rakentamaan piti päästä jo vuonna 1984, mutta suunnitelma oli hylättävä, koska kilpailun voittaja ei kuulunut kirkkoon. Seurakunta
lähti toteuttamaan rakentamista Käpy ja Simo Paavilaisen toiseksi sijoittuneen työn pohjalta.
Tunteita jakava kirkko Kirkko valmistui vuonna 1988. Kirkko sai osittain ristiriitaisen vastaanoton. Rakennuksen muotoon tyytymättömät ristivät sen piruntorjuntabunkkeriksi. Kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisäsen alttarille toteuttama kolmiosainen Helluntain ihme – fragmentteja uskosta herätti myös keskustelua. Perinteiseen kristilliseen kuvakieleen tottuneista se tuntui vieraalta. Väisänen teki suuria muutoksia työhönsä aivan vihkiäisten alla. Tuolloin nuorena pappina Mellunkylässä työskennellyt Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Martti Häkkänen muistelee hänen päättäneen vaihtaa työnsä pohjaväriä. Väisänen tilasi kirkkosaliin päivää ennen vihkiäisjuhlaa nostolaitteen ja maalasi taustavärin samansävyiseksi kuin alttaripöydän savunvihreä. Maalaustyö jatkui Häkkäsen mukaaan lähes aamuviiteen saakka, jolloin nostolaite siirrettiin kirkkosalista pois. Suntio pyyhki varovasti pyyhkeellä taulun alareunaa, jotta siitä ei valuisi
