Mellunkylän historia
Kurkimäestä tuli pienempi kuin kaavoittajat hahmottelivat Ensimmäiset asukkaat muuttivat Kurkimäkeen 1983. Suurelta osin suolle noussut asuinalue toteutettiin vähemmän massiivisesti kuin naapurinsa Kontula ja Myllypuro.
Lapsia leikkimässä Kurkimäen korttelitalon pihalla kesällä 1990. Kuva: Kari Hakli / Helsingin kaupunginmuseo
Helsingin kaupunki suunnitteli Kurkimäessä 7 000 asukkaan asuinaluetta. Tämä herätti vastustusta etenkin Kontulan Kurkimäkeen rajautuvassa osassa. Myös suunniteltu läpiajoyhteys Keinutielle sai osakseen arvostelua. Asukasaktivismi sai aineksia nousevasta ympäristöliikkeestä, sillä Kurkisuon pidetyn virkistysalueen häämöttävä tuho suututti monia kontulalaisia. Suolla kasvoi karpaloita ja lakkoja, ja sillä saattoi nähdä jopa hirviä. Kurkisuo olikin lähikoulujen biologiantuntien vakiokäyntikohde.
38
Kontulalaisten toimeliaisuus vaikutti suunnitelmiin. Kurkimäen taloista tuli kaavailtua pienempiä ja matalampina. Pelättyä läpiajoyhteyttä Keinutien ala-asteen ohi ei rakennettu. Lisäksi Kontulan ja Kurkimäen välisestä puistoalueesta tehtiin suunniteltua leveämpi. Kaupunki hankki Kurkimäestä maata Helsingin seurakuntayhtymältä vaihtamalla jo keväällä 1971. Kurkimäen suunnittelua helpotti merkittävästi 1978 toteutunut viiden hehtaarin metsäalueen osto Kontulantien varresta. Kurkimäen
kaavoittaminen ”omaleimaiseksi ja pienimuotoiseksi asuinalueeksi” alkoi pian tämän jälkeen. Ensimmäiset asukkaat muuttivat Kurkimäkeen keväällä 1983. Kurkimäkeen valmistui pääosin kolme- tai neljäkerroksisia pienkerrostaloja, joista muodostuu tiiviitä ja pienpiirteisiä kortteleita. Alueelle on ominaista ajoneuvoliikenteen ja kevyen liikenteen selvä erottelu. Kiinteistöhoidon otti vastuulleen asunto- ja kiinteistöyhtiöiden perustama Kurkimäen Huolto. Kurkimäkeen suunniteltiin myös metroasemaa,
